LYHYITÄ PÄTKIÄ - Riuttalan Akselin viimeinen tanssi

Elettiin ns. joulun välipäiviä. 27.12.1931 Riuttalan Akseli lähti "rimpsalle" Korpilahden Rutalahdelle ja osallistui kavereineen ns. nurkkatansseihin.

Otsikoihin päätyneitä tanssiaisia oli vietetty Kaitamäen talossa lomalla olleen sotilaan läksiäisiksi. 

Museovirasto / Kansatieteen kuvakokoelma 

  

Ajan- ja tavanmukaisesti väkeä oli kokoontunut paikalle pitkin lähiseutuja ja väkeviäkin oli nautittu. Tanssien on kerrottu päättyneen yöllä yhden aikoihin ja tuolloin kuului kuusikosta laukaus. Se osui leivonmäkisen Riuttalan Akselin eli Akseli Poutiaisen rintaan. 

Akselin kerrottiin sinnitelleen kymmenisen minuuttia ennen kuin vaipui kuolon uneen. 

Hän oli kuollessaan vaille 28 vuotias, perheetön ja kotoisin Leivonmäeltä.

Poliisi pidätti tapahtuman johdosta lohkotilallisen pojan, Heimo Järvisen, Rutalahdelta. Hän oli vasta 17-vuotias nuorukainen ja myönsi syyllisyytensä. 

Tapahtumien kulusta Heimo Järvinen oli kertonut, että tappeluun otti osaa isompi joukko miehiä Leivonmäeltä ja Korpilahdelta ja aseina oli käytetty taskuaseita, seipäitä ja halkoja. Järvinen ampui pienellä taskuaseella Voutilaisen selkään noin 10 metrin päästä. 

Ammutulla Akseli Voutilaisellakin oli ase, jolla hän ampui muutamia laukauksia. Nujakka oli arvellusti enemmän kyläkuntien kuin yksittäisten henkilöiden välinen.

Työmies Järvistä syytettiin Korpilahden välikäräjillä taposta 7.1.1932. Juttu lykkääntyi talvikäräjien toiseen istuntopäivään ja syytetty laskettiin vapaaksi. 

Talvikäräjätkään ei tuonut vielä tuomiota vaan Heimo lienee tuomittu lopulta kesäkuun välikäräjillä taposta kolmeksi vuodeksi ja viideksi päiväksi kuritushuoneeseen ja olemaan tämän jälkeen kolme vuotta ilman kansalaisluottamusta.

Surmansa saanut Akseli oli todellisuudessa sukunimeltään Poutiainen (lehtitietoihin oli  kirjattu Voutilainen). Akseli oli syntynyt 20.3.1904 Leivonmäen  Kurkijärven Riuttalassa. Kuolleiden luettelossa tiedot täsmäävät ja kuolinsyyksi on kirjattu "murhattiin".

Akselin vanhemmat olivat Niklas Augustinpoika Poutiainen ja Riikka (Erika) Israelintytär. Nopealla silmäyksellä sisaruksia olisi ollut kaikkiaan kahdeksan, joista kolme kuolivat pienenä.

Myönnettävä on, että en oikein tiennyt ennen tämän tarinan koostamista, minkälaiset kekkerit ne nurkkatanssit oikein olivat. Nyt tiedän - ja jos omin sanoin jos määrittelen, niin vastaisivat lähinnä ehkä kotibileitä (pidetäänköhän sellaisia vielä 🤔)?

Ote Wikipediasta: 

"Nurkkatanssit tarkoittavat erityisten tanssipaikkojen ulkopuolella yksityisasunnoissa (tällaisen toiminnan sallivien "nurkissa"), ladoissa tai luonnossa järjestettyjä tanssitilaisuuksia, joilla ei ollut viranomaisten lupaa ja joita koskeva tieto ei siksi ollut julkista. Nurkkatansseja säestettiin perinteisesti yleisillä, mukana kuljetettavilla soittimilla, kuten viululla, haitarilla tai mandoliinilla. 1930-luvulta lähtien soittimia täydensi tai korvasi matkagramofoni."

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Lähteitä mm.

Työn Voima, 28.12.1931, nro 299, s. 1

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1934266?page=1

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Työn Voima, 30.12.1931, nro 301, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1934257?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Työn Voima, 08.01.1932, nro 5, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1934488?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kansan Lehti, 14.06.1932, nro 135, s. 4

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1809536?page=4

Kansalliskirjaston digitaaliset ain

Leivonmäki kuolleet 1914-1944 (AP_KON I F:4) Sivu 90 1931 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=46422&pnum=49 

Leivonmäki rippikirja 1910-1919 (AP_I I Aa:7) Sivu 225 Leivonmäki No 3, Kurkijärvi ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=46417&pnum=229 / 

Leivonmäki rippikirja 1900-1909 (AP I Aa:6) Sivu 209 Leivonmäki 3, Kurkjärvi Riuttala, its. ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=26928&pnum=210 / Viitattu 

Luhanka rippikirja 1890-1899 (AP I Aa:13) Sivu 167 Säteri No 4, Lempää, Lehtivehmaa mtorp ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27021&pnum=169 /

TAPAHTUI JOUTSASSA- heinäkuu 1924

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Rouva Roosa Ikonen kävi kylpemässä Heinolan kylpylaitoksessa.

Antti Paavola osallistui Itä-Hämeen Maanviljelysseuran Pienviljelijäin opintoretkelle ja pääsi tutustumaan eri tilojen toimintaan Kärkölässä, Nastolassa ja Orimattilassa.

Heinäkihloja: Edith Ripatti ja Eero Paalanen kihlautuivat. Samoin tekivät Lyyli Röykkälä Joutsasta sekä Lauri Luoto, joka oli Helsingistä. Hannes Ruhanen Joutsasta ja Hilda Erola Pertunmaalta.

Ruorasmäen kansakoulun opettajaksi oli valittu Elli Havulinna.

Hilja Maria Salonen oli saanut päästötodistuksen Kajaanin seminaarista alakansakoulunopettajan kurssilta. 

KUULUTUKSIA

Heinolan Sanomat 12.07.1924

KUNNALLISIA ASIOITA

Kunnanvaltuuston kokouksessa 12.6.1924

Kunnanvaltuuston kokouksessa t.k. 12 pnä päätettiin 
korottaa lastenhuoltajan palkka 500 mk. vuodessa. 

Esitettiin Itä-Hämeen maanviljelysseuran ja Thomenin metsänhoitotoimiston laatimat kustannusarviot metsämaiden luokittamisesta ja päätettiin pyytää 

Itä- Hämeen maanviljelysseuran edustajaa suullisesti neuvottelemaan myöskin viljelysmaiden luokitustyön suorittamisesta, kun katsottiin edullisemmaksi, 

että metsä- ja viljelysmaiden luokitus toimitetaan rinnakkain.

 Kunnallislautakunnalle annettiin määräys sanoa nykyinen peltojen mittaaja ylös toimestaan. 

Yleisiä kunnallisrahastojen tilejä v. 1922 ei voitu esittää hyväksyttäviksi, 

kun ei tilintarkastajat olleet niitä tarkastaneet. Sen sijaan hyväksyttiin Hankaan, Ruorasmäen, Pärnämäen, Pappisen ja Angesselän kansakoulujen tilit v:lta 1923, joihin muutamiin oli tarkastuksessa tehty vähäisiä muistutuksia. Täydellinen tili- ja vastuuvapaus nyt hyväksytyistä tileistä myönnetään 

vasta yleisten kunnallistilien sanotulta vuodelta hyväksymisen yhteydessä. 

Vielä luettiin asutuslautakunnan tilit, mitkä sellaisenaan hyväksyttiin. 

 Kysymys tonttimaan ostamisesta M. Hossolalta toripäiviä varten annettiin raueta ja hyväksyttiin kunnalle kuuluvan Toivolan talon peltoa tarpeellinen alue markkinatoriksi kunnallislautakunnan ehdotuksen mukaan. 

Luettiin Savon seuran kiertokirje edustajan valitsemisesta yleisille 

Savonpäiville Iisalmelle syysk. 20 ja 21 p:nä, jossa m.m. päätetään 

Savon seuran maakunta-arkiston perustamisesta Kuopioon ja 

kaatuvatautisten parantolan perustamisesta Savoon, 

vaan eivät mainitut ehdotukset antaneet aihetta toimenpiteisiin.

Annettiin kunnallislautakunnan esimiehen toimeksi hankkia sopiva 

huoneusto veistokoulua varten, joka Itä-Hämeen kotiteollisuusyhdistykseltä tilataan työkaudeksi 1925-26.

Kysymys kunnankirjurin ottamisesta pantiin pöydälle.

Vapaus 30.07.1924

Joutsan kunta ehdotettu siirrettäväksi Keski-Suomen maakuntaan

PUOLUEET, YHDISTYKSET JA JÄRJESTÖT 

Työväenyhdistyksen kuukausikokous ilmoitettiin pidettäväksi 3.8.1924 Työväentalolla.

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA MUITA JULMUUKSIA

Pirtutakavarikko

Kouvolan asemalla takavarikoitiin pirtua useilta henkilöiltä, Joutsaa tällä listalla edusti Otto Sinkkonen Kälästä, jolla oli hallussa 4 litraa tuota alkoholipitoista juomaa.

Viinatehtaan hävitys

Joutsan poliisikonstaapeli T. Maunula hävitti viinatehtaan kuun puolivälin tietämillä Joutsan pitäjän Tammilahden kylässä Heikki Lehtosen niityltä. Keittäjinä oliwat joutomies Tanu Mäkinen ja Heikki Lehtonen. Heidät on haastettu oikeuteen wastaamaan.

Onneton äiti

Joutsan pitäjän Pappisten kylässä eräs äiti surmasi vastasyntyneen vauvansa. Lapsen ruumiin ja onnettoman äidin korjasi poliisi huostaansa.

Tolvasniemen työväentalo paloi

Uutinen julkaistiin elokuun puolella, mutta itse tapahtuma ajoittui heinäkuun loppupuolelle. Palo oli syttynyt toistaiseksi tuntemattomasta syystä ja tuli tuhosi rakennuksen kokonaan. Talo oli rakennettu edellisenä keväänä ja oli ollut vain pari kuukautta väliaikaisessa käytössä. Talolla ei tietojen mukaan kukaan ollut käynyt vajaaseen viikkoon, joten lehdessä arveltiin kyseessä olevan "murhapolton". Talo oli vakuutettu "ainoastaan 10.000 markasta".

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

Kirkonkylän kansakouluun julistettiin avoimeksi ja haettavaksi väliaikainen opettajattaren virka. Toimi oli otettava vastaan heti kutsun saatua ja valittu ei saanut siitä kieltäytyä.

Ruorasmäkeen haettiin poikien kässäopea

Vapaus 23.07.1924

Kätilön ja rokottajan toimeen ei vaikuttanut olleen hakijoita, sillä toimi julistettiin jälleen haettavaksi.

Myös Ruhalahden ylemmän kansakoulun naisopettajan virkaan haettiin edelleen tekijää. Aikaisemmasta hausta poiketen, tällä kertaa huomioon otettiin myös epäkompetentit hakijat.

SEURAKUNNALLISIA UUTISIA

Valtioneuvosto oli suostunut Savonlinnan tuomiokapitulin esitykseen, että Mäntyharjun, Hartolan ja Joutsan erinäisitä kylistä muodostettaisiin uusi Pertunmaa-niminen seurakunta. Taustat tälle pitkälle projektille ja sen ehdot voi lukea mm. edellä olevasta linkistä.

Kuollut

Sisko Amanda Riita-Oja kuoli kotonaan 27.7.1924.

Mikkelin Sanomat 06.08.1924, nro 89

LUE MYÖS
Joutsan kesäkuu 1924

Joutsan elokuu 1924

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tarina koostettu aikakauden sanomalehdistä.
Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

"LIKKA-POLIISI" TAMPEREELLE - Iida Seilanen

Suomen Kuvalehti 26.2.1921

Tampereen poliisilaitoksen etsivään osastoon otettiin ensimäiseksi naispoliisiksi 15.2.1910 Iida Maria Seilanen, konttoristi Kuopiosta.

Suomessa on naispoliiseja ollut varsinaisesti vuodesta 1907. Naispoliisia-asiaa edisti ja ajoi aikanaan aktiivisesti Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea. Ennen Iidaa naispoliiseja oli jo Helsingissä ja Turussa. 

Naispoliisin tehtävät olivat aluksi lähinnä nykyisen sosiaalityöntekijän toimenkuvan mukaisia. He keskittyivät hyvin pitkälti siveellisyysrikoksiin, irtolaisvalvontaan, lapsiin liittyviin tapauksiin jne. - lähinnä toimiin, joissa miehet helposti haroivat partaansa ja olivat näennäisen vaivaantuneita. Otti useita vuosikymmeniä, että naiset  saivat tasa-arvoisen aseman - saman koulutuksen, samat virkanimikkeet ja saman palkkauksen kuin miehetkin. 

Itse Iidan toimenkuvasta oli kerrottu, että "sai tehtäväkseen hoitaa ja käsitellä kaikkia sellaisia asioita, joihin naiset ovat sotkeutuneet". Perehdytykseen kuului n. kuukauden mittainen tutustuminen naispoliisin tehtäviin Helsingissä ja Turussa.  

Parin vuoden palveluksen jälkeen Tampereen poliisimestari Blåfeldt antoi 20.12.1911 päiväkäskyn, jolla hän erotti palveluksesta Iidan ja viisi virkaveljeä. Tämä ei käsittääkseni ollut ainut laatuaan - tätä kyseistä päätöstä kommentoitiin lehdissä mm. seuraavasti: "Erokäskyssä ei tälläkään kertaa mainita mitään syytä. Ja vaikeapa olisi poliisimestarille sellaisen löytäminen ollutkin, sillä kaikki erotetut ovat olleet toimessaan kaikin puolin kunnollisia ja täsmällisiä." 

Tammikuussa 1912 "Walkonauhan" ja Naisyhdistyksen yhteisesti valitsema 3-henkinen lähetystö kävi tiedustelemassa poliisimestarilta, miksi Iida oli erotettu palveluksesta. Poliisimestari oli todennut, että "hän ei rupea antamaan heille minkäänlaisia selityksiä, waan kehotti kääntymään asiassa kuvernöörin puoleen, jos katsovat siihen jotakin syytä olevan."  

Yrityksestä huolimatta, kuvernöörikään ei asiaa sen kummemmin suostunut avaamaan.

Myöhemmissä lehtijutuissa oli todettu, että Iida erotettiin venäläiskomentoon alistumattomana. 

Vajaan vuoden kuluttua, syyskuussa 1912 Iida otettiin samaan toimeen takaisin, mistä hänet oli erotettu.

Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea ja Suomen Valkonauhaliitto järjestivät 1923 Helsingissä 2 kuukautta kestäneen naispoliisikurssin. Se oli ensimmäinen laatuaan ja osanottajia oli 25, joista 9 jo toimessa olevia poliiseja - Iida oli yksi heistä. 

Kun Iida asui Papinkatu 9:ssä, vuonna 1924, hän oli herännyt siihen, että makuuhuoneen "akkuna" oli auki. Hän kiinnitti siihen huomiota sen vuoksi, koska oli jättänyt koruja/arvoesineitä läheiselle pöydälle. Samalla hetkellä hän näki miehen käden ilmestyvän ikkunalaudalle ja jonkun yrittävän tunkeutua huoneeseen. Iida nappasi käsillä olevan joustinpampun ja näpäytti rosvoa sormille. Rosvo joutui hellittämään otteensa ja pötki pakoon. 

Tunnin päästä sama toistui Koulukatu 11:ssä talonmies Mäkisen asunnossa. Teko huomattiin kun varas laskeutui alas ja antoi saaliin toverilleen. 

Rosvot tietty saatiin kiinni ja he olivatkin poliisin vanhoja tuttuja, hyvin meritoituneita tapa-/ammattirikollisia.

1925 Iidan väitettiin juopotelleen. Mm. Naisten Ääni kirjoitti tästä ja ihmetteli kovasti tarinaa, koska tiedossa oli, että Iida ei tosiaankaan ollut taipuvainen juopotteluun. Muutamalla sanalla sanoen tarina meni niin, että toimittaja oli kirjoittanut lehteen kuulemansa huhun juopottelusta ja Iida pidätettiin virasta. Iida nosti kanteen, jonka hävisi todisteluista huolimatta - kaupan päälle tuli vielä oikeudenkäyntikulut korvattavaksi. Lue koko tarina TÄSTÄ

1933 Tampereen poliisilaitoksen siveysosastolla toimi naispoliisina Iidan lisäksi Elna Palmu. Lehtitietojen mukaan Iida oli muuttanut takaisin Kuopioon 1934.

Iida eli elämänsä naimattomana, ajoi aktiivisesti naisten asiaa ja toimi useissa eri järjestöissä -kävi myös puhumassa ja esitelmöimässä eri tilaisuuksissa.

Oli jäsenenä mm. Suomen Naisten Kansallisliiton asettamassa valiokunnassa, jonka tehtävänä oli ehdotuksen laatiminen naispoliisitoiminnan järjestämisestä maassamme. 

Iida itse:

s. 14.2.1871 Kuopiossa, k. 1948, haudattu Kuopioon.

Vht. merimies Robert Seilanen ja vmo Maria Serafia, os. Kakkinen.

Seilasen perhettä oli siunattu kaikkiaan 7 lapsella, joista 5 saavutti aikuisiän. 

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tietojen lähde pääsääntöisesti Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, 

mm.
Keuru-Pihlajavesi-Multia, 31.05.1930, nro 22, s. 7
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1752909?page=7
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Työläisnainen : Sosialidemokraattisen naisliiton äänenkannattaja, 17.02.1910, nro 7, s. 7

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973311?page=7

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Päivälehti, 24.01.1912, nro 19, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2808015?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aamulehti, 10.01.1912, nro 6, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/764967?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen poliisilehti, 30.04.1923, nro 8, s. 5

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/901481?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Iltalehti, 28.08.1924, nro 198, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400918?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/766424?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen poliisilehti, 28.02.1931, nro 4, s. 13

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/904526?page=13

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Otava, 25.11.1905, nro 132, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674300?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kansan Lehti, 28.03.1934, nro 72, s. 6

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1807964?page=6

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

YLE

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/09/vaatekriiseja-ja-tasa-arvokysymyksia-naisen-tie-poliisiksi-oli-pitka-ja-kivinen

Koskesta voimaa 

https://webpages.tuni.fi/koskivoimaa/vuodet/1910/

Kotiseutuni Kuopio - historiapiiri

https://historiapiiri.blogaaja.fi/page/2/

Hautahaku

https://www.hautahaku.fi/fi/list

HAUTAKIVEN JOHDATTAMANA - Niemelän maalariperhe Heinolasta

 ROSA JA JOHAN NIEMELÄ

Lähtökohtaisesti Niemelän pariskunta oli ammattiensa myötä tuon ajan Heinolassa hyvin tiedettyjä ja tunnettuja henkilöitä. 

Maalarimestari Johan Niemelä pyöritti omaa maalausliikettä ja Rosa, os, Henriksson, toimi kaupungin kätilönä. 

Johan (1856-1918) oli syntynyt Alavudella ja Rosa (1859-1930) Helsingissä.

Lapsia perheeseen siunaantui kahdeksan:

viisi poikaa: Väinö Tuure 1885, Aksel Arvid 1886, Johan Albert 1891 sekä kaksoset Wilho Waldemar ja Lauri Verner 1895 
kolme tytärtä: Karin Elvira 1886, Saima Adelaide 1889 ja Helmi Maria 1889.

Kaksosista Vilho menehtyi n. 1 vuoden vanhana. Perheen apuna lienee häärännyt ainakin yksi palvelustyttö, sillä sellaista oli haettu J. Niemelän palvelukseen. 

Johanista sanottiin, että hän oli ollut toimelias ja pidetty mies. Hänet tiedettiin ammattitoimiensa ohella myös aktiiviseksi palokuntalaiseksi -  oli vanhan palokunnan johtohenkilöitä ja ensimmäisen soittokunnan perustajia. Hän kuului elämänsä aikana myös useisiin eri lauta- ja toimikuntiin ja otti osaa eri järjestöjen toimintaan. Hänen on mainittu olleen mukana kaupungin luottamustoimissa ja mm. Heinolan kaupungin Tehdas ja Käsityöyhdistyksen varaesimiehenä. 

Lieneekö Johanilla ollut myös osittain ilkikurinen luonne? 

Heinolan valtiopäivämiesvaaleissa 1898 aiheutti hänen ”pikku-kepponen” hämminkiä siinä määrin, että siitä kautta valtakunnan kirjoiteltiin lehdissä - ja myöskin oiottiin.

Pääpiirteittäin juttu meni niin, että Johan oli leikillään, ”ilman mitään pahaa tarkoittamatta”, sujauttanut ennen valtiopäivämiesvaalia kunnallisneuvos Niilo Helanderin taskuun äänestyslipun, jossa oli hänen oma nimensä. 

Asia tuli ilmi, kun Helander löysi taskustaan lipun, jolla hänen piti äänestää - tätä joutui sitten selittelemään, tuttavan kepposeksi kertomaan - pahoittelemaan ja anteeksi pyytelemään. 

Helander valitti kuvernöörille vaalista tämän periaatteellisesti väärän äänestystuloksen kumoamiseksi. Asian puolesta todistivat eläinlääkäri Nygård ja kontrollööri Lindblad. 

Itse Niemelän ”synnintunnustuksen” voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan esim. Uusi Suometar-lehdestä 14.10.1898 .

Liiketoiminta oli tuolloinkin olosuhteille ja suhdanteille altista - 1892 marraskuussa Johan oli  ajautunut liiketoimissaan ahtaalle  ja perustanut konkurssihakemuksen. 
Asiat saivat lopulta kuitenkin suotuisan käänteen, sillä Jyränkö lehden (22.11.1892 No 94) mukaan maalari J. Niemelä peruutti 7.11.1892 raastuvanoikeudelle jättämänsä konkurssihakemuksen. Niemelä oli tehnyt sopimuksen velkojiensa kanssa.

Tämän jälkeen liiketoimet näyttäisivät sujuneen ja maalarimestari vaikutti saaneen urakoita kotiutettua hyvällä onnistumisprosentilla. Johan haki eri vuosina palvelukseen niin apupoikia kuin ammattimiehiäkin. 

Heinolan Sanomat  20.10.1906

Lehti-ilmoituksen mukaan yritystoiminnan sukupolvenvaihdos suoritettiin 1910.

Heinolan Sanomat, 01.06.1910

1911 lienee ollut, ihan yleisesti ottaenkin, hyvää sesonkia maalareille Heinolassa, sillä Maalari Niemelä on hakenut palvelukseensa tuolloin kahta maalaria ja Maalari Kulomaa kolmea maalaria. (Raivaaja 19.4.1911 no 88)

Johan oli ostanut huutokaupalla (1904) A. Jaakkolan talon ja tontin no 71 Harjukadun varrelta 2700 markan kauppahinnalla. 
Tarkempi täppä kartalla osunee Harju- ja Kirkkokadun kulmaan. Tontin pinta-ala oli 1200m2, jolla sijaitsi kaksi asuinrakennusta ja tarpeelliset ulkohuoneet. Isommassa rakennuksessa oli 3 huonetta ja 2 keittiötä sekä pienemmässä 1 huone ja keittiö. Rakennusten on mainittu olleen hyvässä kunnossa vuonna 1934 kun perikunta kaupitteli kiinteistöä vapaaehtoisella huutokaupalla.

Johanin oli kirjoitettu olleen toimelias ja uuttera mies aina viimeisiin aikoihinsa asti, kunnes kuoli maanantaina, 12.8.1918. Kuolinsyyksi on kirjattu syöpä.

Heinolan Sanomien muistokirjoituksessa todettiin että ”jätti vainaja sukulais- ja tuttavapiiriinsä itsestään mieluisat muistot ja jälkeensä rehellisen, velvollisuutensa täyttävän kunnon miehen maineen.”

Heinolan Sanomat, 14.08.1918

Rosa puolestaan hoiti tointaan kätilönä useiden vuosikymmenten ajan ja jälkeenpäin häntä oli muisteltu ”uhrautuvasta työstä yhteiskunnan ja kotien hyväksi”. 1902 on rokotuspaikaksi mainittu kätilön asunto Rikmanin talossa. Perhe kaiketi siis asunut siellä tuolloin - talo ilmeisesti sijaitsi Kaivokadun varrella(?). 

Rosa eli leskenä vielä n. 12 vuotta Johanin mentyä. Alla oleva muistokirjoitus on julkaistu Heinolainen-lehdessä. 

”Viime yönä klo puoli 12 aikoina siirtyi ijäisiin rauhan majoihin 
rakastamainsa lasten keskuudesta 
ent. kaupungin kätilö, leskirouva Rosa Adelaide Niemelä (o.s. Henrikson). 
Hän oli syntynyt Helsingissä v. 1859 huhtikuun 4 p:na. 
Siirtyi Helsingistä kaupunkiimme n. puolisen vuosisataa sitten, 
joutuen sittemmin naimisiin edesmenneen maalarimestari Johan Niemelän kanssa. Suoritettuaan kätilökurssin Helsingissä valittiin hänet kaupungin kätilöksi v. 1894, 
mitä edesvastuullista tointa hoitikin 
kaikille tunnetulla tunnontarkkuudella ja huolellisuudella yli kolmekymmentä vuotta, kunnes voimia heikentävä sydäntauti pakotti 
hänet ottamaan eron virastaan n. kymmenkunta vuotta sitten. 
Vainaja eleli sitten rakastamainsa lasten parissa verrattain hyvissä voimissa. 
Vasta viime aikoina vaikea tauti heikensi hänen voimiaan, ollen joskus vuoteessakin. 
Eilen iltapäivällä tunsi vainaja lievempää pahoinvointia 
ja asettui rauhallisesti puoli 10 ajoissa vuoteeseen, 
missä sitten nukkuikin viimeiseen uneensa n. parin tunnin kuluttua.
Lähinnä lukuisten ystäväin kanssa surevat vainajan poismenoa 
4 poikaa ja 3 tytärtä perheineen.
Kepeät mullat pitkän, tunnollisen päivätyönsä päättäneelle!”

Heinolan Sanomat, 08.02.1930

Tyttäristä Saima päätyi hänkin hoitoalalle, hänen on mainittu olleen sairaanhoitaja. Pojista Väinön lisäksi myös Arvid ja Albert jatkoivat Johanin jalanjäljissä maalarina (muiden toimiensa ohella). Isänsä tavoin pojat myös ottivat osaa aktiivisesti kunnalliseen- ja järjestötoimintaan. 

LUE MYÖS:
Pentti Kalervo Niemelä (Rosan ja Johanin pojanpoika) - tarinaan pääset tutustumaan TÄSTÄ

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tiedot koostettu eri sanomalehdistä, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot sekä kirkonkirjoista. Hautakuva oma arkisto, kuvattu 2016.

TAPAHTUI JOUTSASSA- kesäkuu 1924

 

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Vesi tavanomaista korkeammalla

"Joutsassa olewa Siikawesi on noussut niin korkealle, ettei pitempiin aikoihin ole wesi niin korkealla ollut. Kälkänjoen suullakin on kaikki niityt järwenä, että weneellä saa soutaa missä ennen on saanut käwellä kuiwin jaloin, ja rannoilla olewia wiljelysmaitakin on wesi turmellut niin pahoin, että täytyy jättää halmeeksi tekemättä. Niinpä on Kälkänmyllyn myllärin peltotontit niin weden wallassa, että on täytynyt jättää kewättouot tekemättä järjestään. Ja wesi nousee yhä waan."

Toukokuussa maallisen taivalluksensa päättänyt Otto Pöyry haudattiin "Pertunmaan multiin". 15.6.

Joutsassakin pastorina toiminut, Vetelin kirkkoherra, rovasti O.V. (Otto Vilho) Oksanen oli täyttänyt 75 vuotta Vetelissä 25.6.1924. Oksanen oli syntyisin Pirkkalassa ja papiksi hänet oli vihitty 1881. 

Hossolan Matti ilmoitti laiduntamiskiellosta 

VAPAUS 04.06.1924 NO 65

KUNNALLISIA ASIOITA
Joutsan kunnan manttaaliinpannun maanomistajain kuntakokous ilmoitettiin pidettäväksi kunnanhuoneella 7.6. klo 11 päivällä. Esityslistalla 

1) maanmittarin saamisesta toimittamaan tienjaon Marjotaipaleen tientekovelvollisten kesken 

2) esitetään kunnallislautakunnan ehdotus myllyjen y.m. teollisuuslaitosten manttaalien uudelleen järjestämiseksi

3) päätetään Tammilahdesta Hartolaan johtavalla maantiellä olevan Karijoen sillan korjauttamisesta sekä muista mahdollisesti esille tulevista asioista.

Koollekutsujana Yrjö Ikonen, manttaalikokousten puheenjohtaja.

Kuntien asutuslaina-anomukset käsitelty

Maatalousministeriö oli myöntänyt asutusrahastosta lainoja kunnille kaiken kaikkiaan 37 885 000 mk, joka piti sisällään 11 320 000 mk:n arvosta asutusoblikaatioita. Joutsan osuus tästä potista oli 300 000mk. Asutuslainaa tuli hakea oman kunnan asutuslautakunnalta kääntymällä sen puheenjohtajan puoleen.

Tulevia maanmittaustoimituksia

VAPAUS 18.06.1924 NO 70

LOHKOMISIA

Maaherran vahvistamia tiluslohkomisia

Pynnölän tilasta no 6 Joutsan kunnan Uimaniemen kylässä tilat: 

Ahola, omist. Emil Karola

Mutkala, omist. Kalle Rajala 

Pynnölä, omist. Kreiwi Raymond Fredrik Stewen-Steinheil.

Korpelan tilasta no 6 samassa kylässä tilat: 

Korpela, omist. Erkki Laitinen j

Sawioja, omist, kreiwi Raymond Fredrik Stewen-Steinheil.

Kuuselan tilasta n:o 6 samassa kylässä tilat: 

Kuusela, omist. Juho Tähtinen 

Wähä-Lewä, omist. Raymond Fredrik Stewen-Steinheil. 

Sydänmaan tilasta n:o 6 samassa kylässä tilat: 

Wähä-Kuoppala, omist. Wilppu Lahtinen 

Sydänmaa, omist. Benjam Murtonen.

Tapiolan tilasta no1 Joutsan kunnan Laitjärven kylässä tilat: 

Vehmas, omist. Vilppu Vehmas

Kivelä, omist. Vilppu Toivonen

Pekkilä, omist. Aksel Jokinen

Lepokangas, omist. Lepokangas

Lehtimäki, omist. Israel Leporanta 

Tapiola, omist. Israel Leporanta.

UUTISIA SUOJELUSKUNNASTA

Kesäkuussa 1924

19/6 klo 7-9 ip. urheilu- ja pesäpalloharjoitukset nuorisoseuran kentällä

22/6 klo 3-6 ampumaharjoitukset ampumaradalla

26/6 klo 7-9 urheilu- ja pesäpalloharjoitukset nuorisoseuran kentällä.

Mikkelin piirissä pidettiin suojeluskuntain ampumamestaruuskilpailut.

Kilpailussa kisattiin kiväärillä ampumisessa - 15 laukausta makuulta 300m matkalla. Kilpailu oli samalla piirien välinen, piirin suojeluskuntien välinen sekä mieskohtainen. Piirin suojeluskunnat kilpailivat ns. Jurgensenin kiertopalkinnosta. 

Joroisten sk voitti suojelukuntien välisen kilpailun, joutsalaiset olivat viidensiä.

Pienoiskiväärimestaruus meni joroislaiselle L. Jalkaselle, Joutsan J. Levison oli hopeasijalla. Uusintakilpailussa pienoiskiväärillä Joutsan O. Kervinen sijoittui neljänneksi. 

HUVEJA JA TAPAHTUMIA 

VAPAUS 06.06.1924 NO 66

Hengellinen nuorisoiltama

Ilmoitettiin pidettäväksi Ruorasmäen Saaritsassa 29.6.1924 klo 16.00. Puhujiksi oli lupautuneet pastori ja rouva Kaukomaa. "Harwoin on kylässämme tämänlaatuisia tilaisuuksia. Warmaankin rientää yleisö käyttämään hywäksensä sitä hengen rawintoa, jota täällä tarjotaan!"

Jyväskylässä järjestettiin Kansanvalistusseuran laulu- ja soittojuhlat. Jousastakin osallistuttiin näihin karkeloihin - nimittäin Joutsan Nuorisoseuran sekakuoro johtajana Bernhard Santala. Kuorossa oli 12 nais- ja 9 miespuolista laulajaa. 

SUURSAVOLAINEN 05.06.1924 NO 65

LIIKEYRITYKSET 

Ammattimaisen autoliikenteen harjoittaminen

Kauppias Israel Leporanta, Joutsan pitäjän Joutsan kylästä, oli anonut lupaa ammatti- maisen autoliikenteen harjoittamiseen linjalla Joutsan kirkonkylä- Mäntyharjun asema.

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

Tulevalle lukuvuodelle oli edelleen opettajien haku päällä.

Kätilön ja rokottajan toimi julistettiin uudelleen haettavaksi. 

Huhtikuussa ilmoitettiin, että toimeen oli valittu neiti Olga Putkin Helsingistä ja varalle rouva Maria Salo Helsingistä - ei tainnut kumpikaan valituista lopulta toimeen tarttua. 

Uuden pestiin tuli saapua "kutsun saatua" tai 6.7.1924.

Julistettiin haettavaksi myös toinen kätilön toimi.

KÄTILÖLEHTI 01.06.1924 NO 6

UUSI SUOMI 26.06.1924 NO 144

TÖITÄ HALUTAAN

UUSI SUOMI 18.06.1924 NO 139

SEURAKUNNALLISIA ILMOITUKSIA 
Kuolleita

Antti Simo 9.6.1924

Joonas Ruohtula kuoli 14.6.1924

"Maanwiljelijä Ruohtula oli paljon käytetty kunnallisissa ja seurakunnallisissa luottamustoimissa. Niinpä hän aiwan wiime aikoina toimi waltion tulo- ja omaisuus-

werotuslautakunnan jäsenenä sekä kirkkowaltuuston jäsenenä. Lähinnä jäivät puuhakasta wanhusta kaipaamaan puoliso ja lapset."

UUSI SUOMI 18.06.1924 NO 139

Joonas haudattiin 28.6.1924. 

"Kesäkuun 28 pnä kätkettiin haudan lepoon 

Joutsan wanhalla hautausmaalla 

maanviljelijä Joonas Ruohtulan maallinen tomu. 

Hautausmaan portilla sekä haudalla, 

jonne ruumis jo edeltäpäin oli saatettu, 

lauloi Joutsan n.s. sekakuoro opettaja B. Santalan johdolla 

wirrestä "Käyn kuoloo kohden kussa käyn" pari säkeistöä, 

jonka jälkeen kirkkoherra Y. J. Howikoski suoritti ruumiinsiunauksen, 

puhuen samalla sydämiin käypiä 

sanoja wainajan muistolle. 

Runsaslukuisista omaisten ja ystäwäin seppeleistä mainittakoon 

m.m. tri Castrenin, kreiwi ja kreiwitär Berg'in, 

lähetyssaarnaajien Röngän ja Sihwosen ym. seppeleet. 

Kun wielä seka- ja mieskuorot oliwat laulaneet, 

sekä yhteisesti weisattu pari wirren säkeistöä, 

hajaantui suurilukuinen saattojoukko, 

jättäen kukkaiskummun alle henkilön, 

jota jokainen lämpimästi muistelee."

Edesmenneen Joonas Ruohtulan vaimo, nyt leskeksi jäänyt Aina (Aino) oli varmasti erityisen surun murtama, sillä hänen isänsä, Karl Gustaf Närvänen, oli nukkunut pois vain kuukautta aikaisemmin, toukokuun 15. pvä.

HEINOLAN SANOMAT 21.06.1924 NO 45

LUE MYÖS

Joutsan toukokuu 1924

Joutsan heinäkuu 1924

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

HÄITÄ PIDELLY - Antti Järvisiä etsimässä

 Robin oli ennen uuden kipaleensa "Häitä pidelly" julkaisua haeskellut Antti Järvisiä.

 Packalen kertoi yrittäneensä etsiä netin syövereistä 

kaikki mahdolliset Antti Järviset ennen biisin julkaisua. 

Hämmästyksekseen Antteja ei löytynytkään kovin paljoa.

– Kysyin somessa, että missä olette kaikki Antti Järviset? 

Kertokaa, jos olette jossakin.

Linkki haastatteluun TASSÄ

Ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon ja haeskella Antti Järvisiä - omalla tyylillä. 

Ja onhan Järvinen omaan sukuunikin liittyvä nimi hyvin vahvasti. 

Ensin ajattelin, että 10 on hyvä määrä, mutta 15 eri Anttia kuitenkin tuli.

1. Antti Järvinen oli puutarhuri Otavasta. Ollut Otavan koulutilalla ja maatalouskoululla opettajana. Puutarheteknikon koulutuksen saanut Antti toimi ennen Otavaan tuloaan Santamäen kartanon puutarhurina. Ollut mukana myös osuusliiketoiminnassa.

Länsi-Savo, 14.09.1935

2. oli oriveteläinen kauppias - piti sekatavarakauppaa, jonka vuoksi oli päätynyt 1936 protestilistalle. 

3. oli maakauppias, joka ajautui konkurssiin Ruovedellä 1893 - tämä Antti oli kaiketi toiminut Visuvedellä kauppiaana vuodet 1882-1892. Visuveden kylän kerrottiin olleen Ruoveden pitäjän huomattavampia liikepaikkoja. 

Antilla oli rouva Järvisenä Ida ja he menettivät pienen poikansa 1884 punatautiin reilun vuoden vanhana.

4. Antti oli etelä-pohjalainen nuorisoseuramies, Kauhavan ja Laihian nuorisoseuratoimen pitkäaikainen tukipylväs. Tämä Antti vietti viisikymppisiään 15.11.1914.  

Pyrkijä : nuorison rientojen
kannattaja, 13.11.1914

5. vaikutti Laihialla ja ammatiltaan meijeristi.

6. näyttäisi olleen taipuvainen tissutteluun ja erilaisiin ilkivallantekoihin.

Kempeleessä oli nujakoitu lokakuussa 1913  - yksi osapuolista oli nimeltään Antti Järvinen, työmieheksi tituleerattu. Tuomio tuli, tuomiota lievennettiin - ja lieneekö itsekin saanut köniinsä alkuperäisessä tapahtumaketjussa, joka johti käräjille.

7. oli Iittalassa - hän vaikutti työväenyhdistyksessä, kuuluen sen johtokuntaan.

8. Antti täytti jouluaattona 1925 Helsingissä 70 vuotta - hän oli entinen peltiseppämestari. 

Suomen Kuvalehti, 19.12.1925

9. oli Mäntsälässä itsellismiehenä, joka myi vapaaehtoisella huutokaupalla huushollinsa Mäntsälän Levantoolla.

10. koki kovan kohtalon - Hovinsaaren sahalla Kotkassa jäi työmies Antti Järvinen tukkikasan alle kuolettavin seurauksin. Tämänkin Antin rouva oli Ida.

"..useita miehiä oli laukaisemassa tukkikasaa. 

Tällöin putosi kasan päältä yksi tukki satuttaen Järvistä. 

Heti tämän jälkeen alkoi kasasta vieriä useampia tukkeja alas 

ja niiden mukana suistui Järvinen mereen. 

Hän jaksoi pysytellä veden pinnalla tukin varassa niin kauan

kuin toverinsa hänet veneen kanssa pelastivat. 

Pudotessaan sai Järvinen kuitenkin niin pahan tärähdyksen, 

että kuoli sairaalaan vietäessä. 

Järvinen oli 52 vuotias perheellinen mies."

Eteenpäin, 08.02.1929, nro 17

11. Ruorasmäen nuorisoseuran esimies oli, kukapa muu kuin Antti Järvinen. 

12. oli ja eli Hartolassa - palstatilallinen Antti Järvinen, joka kuoli pitkällisen sairauden murtamana kotonaan Hartolan Ruskealan Toivolassa 11.6.1935. Tältä Antilta jäi jälkeen poika, joka kantoi myös legendaarista Antti Järvinen- nimeä. Ida näyttää olleen jälleen rouva Järvisenä, tällä vanhemmalla Antilla.

Itä-Häme, 14.06.1935

13.  kaveri oli Karvialta ja kuului pienviljelijäyhdistykseen, joka kokoontui mm. hänen talossa/tilalla. Oli muutoinkin toimelias mies.

14. Antti oli Tampereelta - ammatiltaan  jarrumies.

15. ja viimeinen, oli virolahtelainen, vireä  talollinen, joka hänkin oli jossain vaiheessa ajautunut rahavaikeuksiin. Tämä Antti oli ollut  aiemmalta nimeltään Nopanen eli Kujala - Järviseksi  hän oli ryhtynyt 30.12.1893. Nopea silmäys näyttää, että hän oli aktiivinen toimija ja monessa mukana. 

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.