Vanhojen taikojen jäljillä

ChatGpt:n luoma

Juhannus tunnetaan yöttömän yön, ilon, leikin - ja lemmen juhlana. Tähän suomalaisten rakastamaan keskikesän juhlaan on liittynyt - ja liittyy ehkä edelleenkin 😉 - aimo annos erilaisia uskomuksia ja taikauskoa. Vanha kansa tiesi, että juhannusyössä oli voimaa!

Juhannustaikojen maailma kertoo ajasta, jolloin ihminen eli lähempänä luontoa ja vuodenkiertoa. Taioissa ei ollut vain uskoa yliluonnolliseen – niissä oli myös toivoa, leikkiä ja yritystä ymmärtää elämää. Ehkäpä juuri siksi monet juhannusperinteet elävät yhä.

Vuonna 1921 julkaistu kirjoitus Pirkkalan uutisissa kertoo juhannustaioista aikana, jolloin juhannukseen liittyi vielä kokonainen taikojen maailma. 

Seitsemän kukkaa ja tuleva puoliso

Moni meistä tietää vielä nykyäänkin juhannusyön ehkä tunnetuimman  kukkataian: seitsemän kukkaa tyynyn alle ja unessa tuleva puoliso näyttäytyy. 

Monissa muissakin juhannustaioissa eli sama ajatus vahvana. Nuoret naiset yrittivät selvittää kohtaloaan monin keinoin. Kukista sidottiin kimppuja, niitä asetettiin saunavastoihin tai koivunlehvien sekaan. 

Vasta viskattiin saunomisen jälkeen saunan katolle, mihin suuntaan kahvaosa osoitti  sieltä tuleva sulho/morsio saapui. 

Jotkut suuntasivat juhannusyönä kuulostelemaan kolmen tien haaraan –  hyvällä tuurilla sieltä saattoi kuulua enteitä tulevasta. 

Kurkittiin kaivoon taikka lampeen, ja kieriskeltiin kasteisella niityllä nakuna hyvän naimaonnen ja kauneuden toivossa.

Juhannus oli hetki, jolloin luonnon uskottiin olevan lähellä ihmistä. Kukat eivät olleet vain kukkia, vaan viestintuojia - metsä ei ollut vain metsä, eikä pelto vain pelto, vaan paikka, jossa saattoi piillä vastauksia.

Rakkauden nostattamisen salaisia keinoja

Jos tavalliset kukkataiat ei riittäneet, löytyi vahvempiakin keinoja.

Eräässä vanhassa uskossa juhannusaamuna, ennen auringonnousua kerätty hirvenjuuri saattoi tuoda lemmen voimaa. Kasvi kuivattiin, jauhettiin ja sitä kannettiin sydämen lähellä yhdeksän päivän ajan. Kun tämän jauheen syötti sen jälkeen salaa mielitietylleen, "saattoi olla varma siitä, että tulinen lemmen liekki leimahti".

Nykyajan silmin nämä tavat tuntuvat kaukaisilta, mutta niiden taustalla on jotain hyvin inhimillistä: toive tulla rakastetuksi ja nähdä oma tulevaisuus hieman kirkkaammin.

Juhannuskokko kertoi kylän kohtalon

Juhannuskokoille kokoontui lähes kaikki kynnelle kykenevät kyläläiset tanssimaan, laulamaan, iloitsemaan. Sinne, minne savu suuntasi - sieltä päästiin vihille

Kokon palamattomista kekäleistä laskettiin enteitä tulevalle vuodelle: montako uutta avioparia kylään saataisiin, montako uutta elämää syntyisi – ja montako kertaa kirkonkellot ennen seuraavaa juhannusta soisivat kuolemalle.

Kokko oli siis kylän yhteinen ennustaja - ja samalla se muistutti siitä, että elämä kulki omaa kiertokulkuaan syntymästä kuolemaan.

Metsämiehen manööverit

Juhannus ei kuitenkaan kuulunut vain nuorille ja lemmentaikojen tekijöille. Se oli tärkeä  myös eränkävijöille - erityisesti aikana, jolloin metsästys oli vielä elintärkeä elinkeino.

Metsästäjälle juhannusyö oli erityinen. Vanhojen uskomusten mukaan silloin tehtiin metsästysvaloja ja varmistettiin tulevaa metsäonnea. Metsä oli täynnä näkymättömiä voimia, joiden kanssa ihmisen täytyi tulla toimeen.

Saadakseen varman saaliin, metsästäjät saattoivat juhannusaattona tehdä liiton itsensä paholaisen kanssa ja vannoa metsästysvalan.

Pyssyn saattoi pelastaa "pilauksesta" asettamalla sen juhannusaattona pirtin kynnyksen alle kolmeksi vuorokaudeksi, sen jälkeen se vietiin kolmeksi vuorokaudeksi muurahaispesään ja lopulta vielä kolmeksi vuorokaudeksi jokeen. Kun pyssy tämän jälkeen pestiin, sillä ammuttiin kahdesti ja sen perään pantiin hiukan eläväähopeaa, ase oli parhaassa mahdollisessa kunnossa: "se sattui ja kaatoi aina".

Kalastaja haltijoiden sovittelijana

Geminin luoma

Kalastajille juhannus oli vuoden tärkeimpiä aikoja, sillä silloin mitattiin kyky elää sovussa luonnonhaltijoiden kanssa. Vesi oli vanhalle kansalle kuin oma maailmansa, jolla oli oma tahtonsa. Kalansaaliin saaminen ei ollut vain taitoa ja hyvää tuuria – se vaati myös kunnioitusta "veden väkeä" kohtaan.

Jos järven ajateltiin olevan pilattu tai kalojen kadonneen, tällöin ajateltiin, että metsän- ja vedenhaltija olivat riitautuneet ja kalastajan olisi oltava tietäjä, jonka tuli sovittaa metsän- ja vedenhaltijoiden välinen riita. 

Tämä vaati jo hieman vaivaa: kalastajan oli sidottava ruumiin luita ympärilleen, käveltävä metsän läpi pohjoiseen virtaavan kosken rantaan, keskusteltava sieltä nousevan haltijan kanssa ja lopulta viskattava luut koskeen. 

Jos taas koko järvi oli pilattu, kuului neuvo: "oli juhannusyönä aivan alastomana otettava kattilaan lähtevän kosken niskasta vettä ja kannettava se järveen laskevan kosken niskaan". 

Tämän jälkeen vuoltiin järveen hopeaa ja luettiin vanha, kunnioittava Ahdin luku.

"​Ve’en Ahti vaahtiparta,
  Meren ukko ruokorinta,
  Anna mulle antimesi,
  Vetisen pihan väkeä.
  Alla aallon asuvia.
  En minä ilman taho,
  Kenkiksi en kuikuttele,
  Kullalla mie kuikuttelen,
  Hopealla houkuttelen,
  Antonillani anelen."

 Juhannus ja kalaonni

Moni vanha kalamies aloitti kesänsä kalastuksen juuri juhannuksena. Uskottiin, että silloin tehty ensimmäinen onkireissu antoi onnea koko kesäksi.

Myös ongenkoukut saivat uuden voiman, jos ne taottiin uudelleen juhannusaamuna ennen päivännousua. Alasimena tuli käyttää rantakiveä ja vasarana leppäistä puuta – sellaisella ongella luvattiin nousevan runsaasti ahvenia ja särkiä.

Vaikka nykyinen kalastaja ei ehkä enää etsi vedenhaltijan suosiota samalla tavalla kuin ennen, monilla on kuitenkin omat rituaalinsa ja rutiininsa, joita tulee tarkoin noudattaa.

**

Juhlavaa juhannusta jokaiselle 🇫🇮🌿🌸

💡Blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan seuraamaan muitakin julkaisuja 👍

Oman tiedon lisäksi lähteenä käytetty
Pirkkalan Uutiset, 02.07.1921, nro 26, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1278692?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Juhannuksen juhlintaa Turun seudulla

Kuva: Pietinen, Aarne 1928
Museovirasto, Historian kuvakokoelma

Juhannusjuhlat alkavat olla ohitse ja aurinko paistaa! Tänään kurkataan, miten juhannus sujui vuosisata sitten Turun seudulla - artikkeli Turun Sanomista 26.6.1925.

"Juhannusaatto samoin kuin juhannuspäiwäkin kuluiwat Turun kaupungissa harwinaisen rauhallisesti. Minkäänlaisia epäjärjestyksiä tai huomattawampia tappeluita ei ollut. Humalaisiakin oli poliisin hoiwissa juhannuspäiwän aamuna wain 18 ja eilen aamulla 8.

Ainoastaan pari pienempää auto-onnettomuutta sattui. Ruissalon tiellä ajoi nim. wuokra-auto n:o 990 ojaan, tehden täydellisen kuperkeikan. Autossa oli ohjaajan lisäksi pari matkustajaa, jotka eivät kuitenkaan saaneet sanottawampia wammoja. Myöskin auton wahingot oliwat wähänlaiset. 

Juhannusaattona päiwällä syttyi Aura- ja Linnankatujen kulmauksessa Korppolaistenmäen linja-auton etuosa palamaan, mutta sammutettiin se pian. Palokunta kutsuttiin paikalle.

Raisiossa juhannuksena kauhawalaiset käytännössä
Raisiossa tapahtui juhannusyönä puukotus, jonka uhri nykyisin wiruu Turun lääninsairaalassa. N.s. Kuninkaanojan maassa oliwat irtolainen Wiljo Lindroos ja torpparin poika I. Ihander ryypiskelemässä edellisen asunnossa. Juominki kehkeytyi tappeluksi, jolloin Ihander kimpaantunena tempasi puukkonsa, siwaltaen sillä Lindroosia rintaan ja selkään.
Lindroos tuotiin heti autolla Turun lääninsairaalaan. Hänen tilansa ei kuitenkaan lääkärin ilmoituksen mukaan ole hengenwaarallinen.

Maskussa lyöty mieheen keuhkoihin ulottuwa haawa
Juhannuspäiwäiltana oliwat Maskussa Maanpään kylän nuoret kokoontuneet kylän keskustaan iltaa wiettämään. Täällä syntyi toistaiseksi tuntemattomasta syystä tilallisen pojan Urho Laineen ja rengin Bruno Kallion kesken riita. Tällöin Laine humalapäissään paljasti teräaseensa ja lõi sillä mainittua Kalliota kaksi haawaa rintaan, joista toinen ulottuu aina keuhkoihin asti.

Tiedustelimme eilen puukotetun tilaa täkäläisestä lääninsairaalasta, jonne hän heti illalla tuotiin ja ilmoitettiin meille, että hänen tilanja ei liene hengenwaarallinen.

Juhannustappelu Lapissa TL
Juhannuspäiwänä kun Lapin pitäjän Mäentaan kylässä eräässä torpassa pidettiin hartaushetkeä, tuliwat sinne myöskin tilallisen pojat Urho Siewilä Mäentaan kylästä ja Frans Äärilä Euran pitäjän Mestilän kylästä. Miekkosilla oli aikomuksena alun perin päästä tappelemaan, mutta kun ei muita halullisia ollut, ryhtyiwät he mukiloimaan toisiaan puukoilla.

Tuloksena oli, että kahakassa Siewilä sai kaksi puukonhaawaa selkäänsä ja yhden käsiwarteensa. Hänet kuljetettiin heti autolla Rauman sairaalaan, mistä eilen tiedustellessamme hänen wointiaan, ilmoitettiin, että hänen tilansa on kyllä heikko, mutta ei hengenwaarallinen.

Tapaturma ilotulitusta tehdessä Raisiossa

Juhannusaattoiltana Raision pitäjän Mahittulan kylässä oli työmies Oskari Kalliomäki ladannut puukannon ruudilla ja jollakin räjähtäwällä hapolla, aikoen ampua ilmaan juhlan kunniaksi paremmanpuoleisen panoksen. Tällöin sattui kuitenkin niin, että panos laukesikin yhtäkkiä. Panos osui Kalliomäkeä kaswoihin ja poltti happo kasvot warsin pahasti mennen käsiwarsi ranteesta poikki. 

Tapaturman uhri kuljetettiin heti Turun lääninsairaalaan, mistä hän pääsi seuraawana päivänä kotiinsa toipumaan." 

Turun Sanomat, 26.06.1925, nro 6497, s. 1

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Juhannus

 Sireeninterttuja, ruusunkukkia,

pihoilla tyttöjä valkosukkia,

lemmenlauluja, suvivirttä,

lehvät varhoaa harmaata hirttä.

Juhannus, juhannus, häipyvä hetki!

Aavistuksia, arkaa hymyä.

Illan metsässä kahden lymyä.

Talvikin tuoksua kuusien alla.

Liekkejä järvellä pilkottavalla.

Juhannus, juhannus, häipyvä hetki!

Hetkinen hämyä. Hanurin soittoa.

Liian varhaista aamunkoittoa.

Jäähtynyt tuhka. Ruusussa lehti.

Oudosti sydäntä riipaista ehti.

Juhannus, juhannus, häipyvä hetki!

- Yrjö Kaijärvi -

julkaistu 1934 alun perin nimellä Yrjö Teppo