ROSA JA JOHAN NIEMELÄ
Lähtökohtaisesti Niemelän pariskunta oli ammattiensa myötä tuon ajan Heinolassa hyvin tiedettyjä ja tunnettuja henkilöitä.
Maalarimestari Johan Niemelä pyöritti omaa maalausliikettä ja Rosa, os, Henriksson, toimi kaupungin kätilönä.
Johan (1856-1918) oli syntynyt Alavudella ja Rosa (1859-1930) Helsingissä.
Lapsia perheeseen siunaantui kahdeksan:
viisi poikaa: Väinö Tuure 1885, Aksel Arvid 1886, Johan Albert 1891 sekä kaksoset Wilho Waldemar ja Lauri Verner 1895
kolme tytärtä: Karin Elvira 1886, Saima Adelaide 1889 ja Helmi Maria 1889.
kolme tytärtä: Karin Elvira 1886, Saima Adelaide 1889 ja Helmi Maria 1889.
Kaksosista Vilho menehtyi n. 1 vuoden vanhana. Perheen apuna lienee häärännyt ainakin yksi palvelustyttö, sillä sellaista oli haettu J. Niemelän palvelukseen.
Johanista sanottiin, että hän oli ollut toimelias ja pidetty mies. Hänet tiedettiin ammattitoimiensa ohella myös aktiiviseksi palokuntalaiseksi - oli vanhan palokunnan johtohenkilöitä ja ensimmäisen soittokunnan perustajia. Hän kuului elämänsä aikana myös useisiin eri lauta- ja toimikuntiin ja otti osaa eri järjestöjen toimintaan. Hänen on mainittu olleen mukana kaupungin luottamustoimissa ja mm. Heinolan kaupungin Tehdas ja Käsityöyhdistyksen varaesimiehenä.
Lieneekö Johanilla ollut myös osittain ilkikurinen luonne?
Heinolan valtiopäivämiesvaaleissa 1898 aiheutti hänen ”pikku-kepponen” hämminkiä siinä määrin, että siitä kautta valtakunnan kirjoiteltiin lehdissä - ja myöskin oiottiin.
Pääpiirteittäin juttu meni niin, että Johan oli leikillään, ”ilman mitään pahaa tarkoittamatta”, sujauttanut ennen valtiopäivämiesvaalia kunnallisneuvos Niilo Helanderin taskuun äänestyslipun, jossa oli hänen oma nimensä.
Asia tuli ilmi, kun Helander löysi taskustaan lipun, jolla hänen piti äänestää - tätä joutui sitten selittelemään, tuttavan kepposeksi kertomaan - pahoittelemaan ja anteeksi pyytelemään.
Helander valitti kuvernöörille vaalista tämän periaatteellisesti väärän äänestystuloksen kumoamiseksi. Asian puolesta todistivat eläinlääkäri Nygård ja kontrollööri Lindblad.
Itse Niemelän ”synnintunnustuksen” voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan esim. Uusi Suometar-lehdestä 14.10.1898 .
Liiketoiminta oli tuolloinkin olosuhteille ja suhdanteille altista - 1892 marraskuussa Johan oli ajautunut liiketoimissaan ahtaalle ja perustanut konkurssihakemuksen.
Asiat saivat lopulta kuitenkin suotuisan käänteen, sillä Jyränkö lehden (22.11.1892 No 94) mukaan maalari J. Niemelä peruutti 7.11.1892 raastuvanoikeudelle jättämänsä konkurssihakemuksen. Niemelä oli tehnyt sopimuksen velkojiensa kanssa.
Asiat saivat lopulta kuitenkin suotuisan käänteen, sillä Jyränkö lehden (22.11.1892 No 94) mukaan maalari J. Niemelä peruutti 7.11.1892 raastuvanoikeudelle jättämänsä konkurssihakemuksen. Niemelä oli tehnyt sopimuksen velkojiensa kanssa.
Tämän jälkeen liiketoimet näyttäisivät sujuneen ja maalarimestari vaikutti saaneen urakoita kotiutettua hyvällä onnistumisprosentilla. Johan haki eri vuosina palvelukseen niin apupoikia kuin ammattimiehiäkin.
.jpg) |
| Heinolan Sanomat 20.10.1906 |
Lehti-ilmoituksen mukaan yritystoiminnan sukupolvenvaihdos suoritettiin 1910.
 |
| Heinolan Sanomat, 01.06.1910 |
1911 lienee ollut, ihan yleisesti ottaenkin, hyvää sesonkia maalareille Heinolassa, sillä Maalari Niemelä on hakenut palvelukseensa tuolloin kahta maalaria ja Maalari Kulomaa kolmea maalaria. (Raivaaja 19.4.1911 no 88)
Johan oli ostanut huutokaupalla (1904) A. Jaakkolan talon ja tontin no 71 Harjukadun varrelta 2700 markan kauppahinnalla.
Tarkempi täppä kartalla osunee Harju- ja Kirkkokadun kulmaan. Tontin pinta-ala oli 1200m2, jolla sijaitsi kaksi asuinrakennusta ja tarpeelliset ulkohuoneet. Isommassa rakennuksessa oli 3 huonetta ja 2 keittiötä sekä pienemmässä 1 huone ja keittiö. Rakennusten on mainittu olleen hyvässä kunnossa vuonna 1934 kun perikunta kaupitteli kiinteistöä vapaaehtoisella huutokaupalla.
Tarkempi täppä kartalla osunee Harju- ja Kirkkokadun kulmaan. Tontin pinta-ala oli 1200m2, jolla sijaitsi kaksi asuinrakennusta ja tarpeelliset ulkohuoneet. Isommassa rakennuksessa oli 3 huonetta ja 2 keittiötä sekä pienemmässä 1 huone ja keittiö. Rakennusten on mainittu olleen hyvässä kunnossa vuonna 1934 kun perikunta kaupitteli kiinteistöä vapaaehtoisella huutokaupalla.
Johanin oli kirjoitettu olleen toimelias ja uuttera mies aina viimeisiin aikoihinsa asti, kunnes kuoli maanantaina, 12.8.1918. Kuolinsyyksi on kirjattu syöpä.
Heinolan Sanomien muistokirjoituksessa todettiin että ”jätti vainaja sukulais- ja tuttavapiiriinsä itsestään mieluisat muistot ja jälkeensä rehellisen, velvollisuutensa täyttävän kunnon miehen maineen.”
 |
| Heinolan Sanomat, 14.08.1918 |
Rosa puolestaan hoiti tointaan kätilönä useiden vuosikymmenten ajan ja jälkeenpäin häntä oli muisteltu ”uhrautuvasta työstä yhteiskunnan ja kotien hyväksi”. 1902 on rokotuspaikaksi mainittu kätilön asunto Rikmanin talossa. Perhe kaiketi siis asunut siellä tuolloin - talo ilmeisesti sijaitsi Kaivokadun varrella(?).
Rosa eli leskenä vielä n. 12 vuotta Johanin mentyä. Alla oleva muistokirjoitus on julkaistu Heinolainen-lehdessä.
”Viime yönä klo puoli 12 aikoina siirtyi ijäisiin rauhan majoihin
rakastamainsa lasten keskuudesta
ent. kaupungin kätilö, leskirouva Rosa Adelaide Niemelä (o.s. Henrikson).
Hän oli syntynyt Helsingissä v. 1859 huhtikuun 4 p:na.
Siirtyi Helsingistä kaupunkiimme n. puolisen vuosisataa sitten,
joutuen sittemmin naimisiin edesmenneen maalarimestari Johan Niemelän kanssa. Suoritettuaan kätilökurssin Helsingissä valittiin hänet kaupungin kätilöksi v. 1894,
mitä edesvastuullista tointa hoitikin
kaikille tunnetulla tunnontarkkuudella ja huolellisuudella yli kolmekymmentä vuotta, kunnes voimia heikentävä sydäntauti pakotti
hänet ottamaan eron virastaan n. kymmenkunta vuotta sitten.
Vainaja eleli sitten rakastamainsa lasten parissa verrattain hyvissä voimissa.
Vasta viime aikoina vaikea tauti heikensi hänen voimiaan, ollen joskus vuoteessakin.
Eilen iltapäivällä tunsi vainaja lievempää pahoinvointia
ja asettui rauhallisesti puoli 10 ajoissa vuoteeseen,
missä sitten nukkuikin viimeiseen uneensa n. parin tunnin kuluttua.
Lähinnä lukuisten ystäväin kanssa surevat vainajan poismenoa
4 poikaa ja 3 tytärtä perheineen.
Kepeät mullat pitkän, tunnollisen päivätyönsä päättäneelle!”
rakastamainsa lasten keskuudesta
ent. kaupungin kätilö, leskirouva Rosa Adelaide Niemelä (o.s. Henrikson).
Hän oli syntynyt Helsingissä v. 1859 huhtikuun 4 p:na.
Siirtyi Helsingistä kaupunkiimme n. puolisen vuosisataa sitten,
joutuen sittemmin naimisiin edesmenneen maalarimestari Johan Niemelän kanssa. Suoritettuaan kätilökurssin Helsingissä valittiin hänet kaupungin kätilöksi v. 1894,
mitä edesvastuullista tointa hoitikin
kaikille tunnetulla tunnontarkkuudella ja huolellisuudella yli kolmekymmentä vuotta, kunnes voimia heikentävä sydäntauti pakotti
hänet ottamaan eron virastaan n. kymmenkunta vuotta sitten.
Vainaja eleli sitten rakastamainsa lasten parissa verrattain hyvissä voimissa.
Vasta viime aikoina vaikea tauti heikensi hänen voimiaan, ollen joskus vuoteessakin.
Eilen iltapäivällä tunsi vainaja lievempää pahoinvointia
ja asettui rauhallisesti puoli 10 ajoissa vuoteeseen,
missä sitten nukkuikin viimeiseen uneensa n. parin tunnin kuluttua.
Lähinnä lukuisten ystäväin kanssa surevat vainajan poismenoa
4 poikaa ja 3 tytärtä perheineen.
Kepeät mullat pitkän, tunnollisen päivätyönsä päättäneelle!”
 |
| Heinolan Sanomat, 08.02.1930 |
Tyttäristä Saima päätyi hänkin hoitoalalle, hänen on mainittu olleen sairaanhoitaja. Pojista Väinön lisäksi myös Arvid ja Albert jatkoivat Johanin jalanjäljissä maalarina (muiden toimiensa ohella). Isänsä tavoin pojat myös ottivat osaa aktiivisesti kunnalliseen- ja järjestötoimintaan.
LUE MYÖS:
Pentti Kalervo Niemelä (Rosan ja Johanin pojanpoika) - tarinaan pääset tutustumaan TÄSTÄ
Pentti Kalervo Niemelä (Rosan ja Johanin pojanpoika) - tarinaan pääset tutustumaan TÄSTÄ
HAVINOITA
Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi
Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂
Tiedot koostettu eri sanomalehdistä, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot sekä kirkonkirjoista. Hautakuva oma arkisto, kuvattu 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti