TAPAHTUI JOUTSASSA - heinäkuu 1926

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Elli Evi Maria Tennbergin sukunimen suomalaistuttaminen oli saanut päätöksen ja häneen uusi sukunimensä oli Tinavuori.

Majlis Lindell  Joutsasta oli valittu Ulvilan 1. kätilöpiirin kätilöksi.

Angesselän alakansakoulun väliaikaiseksi opettajattareksi oli valittu ja hyväksytty Lyyli Vihinen Hartolasta. 
Kangasniemelle Särkimäen kansakoulun opettajattareksi oli valittu Aili Heilakka Joutsasta.

Uuraisille, Haukimäen yläkansakouluun oli valittu ja hyväksytty opettajaksi Elsa Elisabeth Kiander Joutsasta. 

Kappalainen L.J. Heinonen oli hakenut Janakkalan kappalaisen virkaa

Kesäkuussa avioliittoon kuulutettu Yrjö Jeremias Ottelin tuli vihityksi morsionsa Aleksandra Laineen kanssa.

 

Vapaus 16.7.1926

LUPA-ASIOITA

Tilanomistaja Otto Laitinen oli anonut lupaa ammattimaisen autoliikenteen harjoittamiseen linjalla Joutsan kirkonkylä - Mäntyharjun asema.

Talollisen poika Pauli Kämppilä oli myös anonut lupaa ammattimaisen autoliikenteen harjoittamiseksi, lupa-anomus koski koko Mikkelin läänin aluetta.

KUNNALLISIA ASIOITA

Ilmoitettiin, että kunnan asutusneuvojan tehtäviä hoitaa toistaiseksi kauppiaan poika Jalmari Hurri.

LOHKOMISIA

Tyyskänmäen tilasta No 1 Marjotaipaleen kylässä lohkottiin tilat 

Niinimäki, om. Risto Niinimäki

Tyyskänmäki, om. Antti Tyyskänmäki

Tiloista No 5 Uimaniemen kylässä lohkottiin tilat 

Likolahti, om. Antti ja Anna Kammonen

Suomäki, om. Gideon Lehto

Rasinaho, om. Taavetti Simo 

Tiloista No 4 Pärnämäen kylässä lohkottiin tilat 

Mannisenaho, om. August ja Anna Lahtinen 

Harjula, om. Vilppu Harjula

Tuomaalan tilasta No 2 Ruorasmäen kylässä

Koulu, om. Joutsan kunta 

Kauppala, om. Hiskias Paalanen

Tuomala, om. Antti ja Väinö Stadstjernan

HUVEJA

Vapaus 14.7.1926

 

HUUTOKAUPPOJA 

30.8. ilmoitettiin pidettäväksi, ellei laillista estettä ilmaannu, julkinen pakkohuutokauppa Iivarin tilalla, jossa Otto Pöyryn omistamat Mattila- ja Iivari-nimiset tilat myydään eniten tarjoavalle. 

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA MUITA JULMUUKSIA

 

Vapaus 16.7.1926

Jalo Mooses Kuitunen oli saanut 3.000 mk sakot viinan salakuljetuksesta Kymin kihlakunnanoikeudessa.

Hämäräperäinen hukkumistapaus

Kun talollinen Kalle Lotansaari?? Joutsan pit. Pappisten kylästä wiime tiistaina t.k. 20 päivän iltana meni nostamaan n.k. polakoukkuja Putkolan selältä, nousi erään koukun mukana miehen ruumis, joka tunnettiin Heiskan talon isännäksi, Antti Siewäseksi, Joutsan pit. Pappisten kylästä. Tarkemmin asiaa tutkittua kävi ilmi, että Siewänen oli maanantaina lähtenyt Niiniälän talonpojan Tuure Mannisen ja kaswatti Antti Savelan kanssa samalla weneellä kulkemaan mainitun Putkolanselän yli. Todennätöisesti owat kaikkiki kolme edellämainittua henkilöä hukkuneet, sillä wene löytyi jonkun matkan päästä ruumiin löytöpaikasta kumollaan. Toisia hukkuneita ei toistaiseksi ole löydetty.

Ainakin Mikkelin Sanomissa kirjoitettiin 28.7.1926, että Manninen ja Savela olivat pelastuneet.

Tappotuomio

​Kuten kesäkuulta muistetaan, juhannuspäivä muuttui Rossin perheessä murheen päiväksi. Asia oli käsittelyssä välikäräjillä ja Uimaniemen kylästä kotoisin oleva talollinen A. Rossi oli tuomittiin 7 vuodeksi kuritushuoneeseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa määräajaksi tahallisesta taposta.

​Rossi esitti puolustuksekseen, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ampua vaimoaan. Hänen mukaansa laukaus oli vahinko, joka tapahtui vaimon juoppoudesta ja elämäntavoista seuranneen riidan ja siitä aiheutuneen hermostuneisuuden vuoksi.

​Oikeudessa kuultiin runsaasti todistajia molemmilta puolilta, eikä Rossi selityksistään huolimatta välttynyt tuomiolta tahallisesta taposta.

Hukkumistapaus Joutsassa 

"T. k. 19 päimän iltana oli talollinen Antti Siewänen Joutsan pitäjän Tammilahden kylästä lähtenyt soutamaan kahta miestä Angesselän järwen yli n.s. Harwilanrantaan, jossa tapasi erään toisen isännän. Miehet lienewät nauttineet wäkijuomia, koska paluumatkalla Tammilahteen Siewänen. hukkui. 

Hän oli perheellinen jättäen jälkeensä waimon ja 6 lasta."

MUITA MUTINOITA

Voi-voi...voita

Länsi-Savo 22.7.1926

Vastine voi-kiista

"Arv. "Kuluttaja" kirjoituksessaan syyttää Joutsan Osuusmeijerin hallitusta ja meijerin isännöitsijää muka liian korkean voinhinnan kiskomisesta vähittäiskaupassa. Joutsan osuusmeijerin hallitus on jättänyt meijeriltä myytävän voin vähittäishinnan määräämisen isännöitsijän, Aug. Sauvalan huoleksi siitä syystä, että hallitus kokoontuu sääntöjen mukaan vain kerran kuussa, ollen siis liian jäykkä elin seuraamaan voin viikottaisia hintavaihteluita. "Kuluttaja" huomauttaa, että nykyään otetaan Joutsan osuusmeijerillä vähittäin myydessä voista 35:- kg., joka on enemmän kuin Helsingissä Valion voin tukkuhinta. 

"Kuluttaja" ei näy tuntevan lainkaan sitä mittatappiota, mikä aina syntyy vähittäinmyynnissä. "Kuluttaja" ei myöskään ole seurannut lähimpien kaupunkien. Mikkelin ja Jyväskylän, voin vähittäishintoja, joka on 35:- kg. 

Mitä taas siihen tulee, että joku kirkonkylän herroista ostaa voinsa Hartolan osuusmeijeristä 30 mk. kg, niin olen vakuutettu siitä, että voikilo tulee kalliimmaksi, kun se 23 km. päästä haetaan, sillä kukaan ei lähde 1 kg. voita ostamaan Hartolan meijeristä, kun hintaero on vain 5 markkaa.

Eiköhän ole meijerin edun mukaista, että Joutsan meijerin valmistama 1-luokkainen voi voidaan myydä mitä korkeimpiin hintoihin, sillä silloinhan voidaan maidon tuojille tilittää parempia hintoja rasvakilosta. Jos meijerivoin hinta on arv. "Kuluttajan" mielestä liian kallis, niin miksi ei hän osta Joutsan Osuuskaupasta hyvää margariinia tai maatiaisvoita, jota on aina sieltä saatavissa.

Joutsa, 26. 7. 26

T. Paavola. Hallituksen puheenjoht."

SEURAKUNNALLISIA ILMOITUKSIA 
Avioliittoon kuulutettu
Vihitty
Kuollut

07.07. Työm.p. Väinö Adaminp. Liukkonen - 0v 0kk 1pv - Mieskonmäki 1

            Torp. äiti Anna Laitinen- 79v 4kk 28pv - Mieskonmäki 1

08.07. Työm.p.  Veikko Viljo Salonen - 3v 8kk 7pv - Joutsa

09.07. Työm. Aleksis Rantanen - 36v 0kk 19pv - Joutsa 2

10.07. Hoitol. Matti Wasenius - 49v 4kk 20pv - Joutsa 2

11.07. Suutari Justus Kyyhkynen - 20v 10kk 9pv - Marjotaipale 

12.07. Eläk. Maria Simola - 61v 3kk 25pv - Uimaniemi 1

15.07. Työm.vo. Maria Karoliina Mäkelä - 67v 6kk 0pv - Tammilahti 3

            Työm. August Kaipanen - 72v 10kk 2pv - Joutsa 2

            Työm. Otto Wilen - 71v 3kk 14pv - Uimaniemi 

18.07. Työm. Otto Keskinen - 42v 0kk 12pv Joutsa 2

            Torp.tr.tr. Aune Leppä 0v 0kk 1pv - Pärnämäki 5

19.07. Tal. Antti Sievänen 51v 8kk 2pv - Tammilahti 7

25.07. Torp.vo. Maria Stina Ruhanen 71v 1kk 20pv - Uimaniemi 3

YLEISÖNOSASTO-KIRJOITUKSIA 

Mikkelin Sanomat 21.7.1927

Sisä-Suomi, 10.07.1926, nro 152

LUE MYÖS

Joutsan kesäkuu 1926

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

💡Blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan seuraamaan - halutessasi myös muistelemaan, osallistumaan ja kommentoimaan 👍

RIIKOS-MANUN KOHTALO

Löytyipä taas vanhoja sanomalehtiä selaillessa melkoinen tarina koostettavaksi. On varmasti liioiteltua puhua legendasta, mutta kirjoitetun ja  luetun perusteella tarinan päähenkilö, Manu Riikonen, oli kyläläisiä puhuttanut henkilö.

Manu esiintyy toistuvasti 1890-luvulta lähtien salaviinan valmistusta, pirtukauppaa, rettelöintiä ja lopulta väkivaltaista kuolemaa käsittelevissä uutisissa. Sanomalehtien perusteella Riikonen oli aikalaistensa silmissä kaikkea muuta kuin sopuisa, tavallinen torppari. Viranomaisten näkökulmasta hän oli sitkeä salapolttaja ja kanssaihmiset tuntuivat pitävän häntä suorastaan pelottavana.

Salapolttimon jäljillä vuonna 1896

Tammikuussa 1896 Keski-Suomi-lehti kertoi Leivonmäen ja Korpilahden rajalta, Rutalahdesta löydetystä salaviinapolttimosta. 

”Tehdas” oli lähellä Humalajärven taloa. Humalajärven isäntä, joka oli muuten emäntä, otti talon väkeä mukaansa ja he lähtivät porukalla hävittämään laitosta uskoen saavansa sen omistajan vastuuseen. Kun polttimon pitäjät luulivat nimismiehen olevan tulossa, he pötkivät pakoon ja jättivät pannunsa niille sijoille. Uskalias siviilipartio ”takavarikoi” keittovehkeet ja kaatoivat löydetyn iloliemen maahan, kuten viranhaltijat konsanaan.

Polttimon omistajaksi osoittautui torppari Manu Riikonen. Kun hän sai tietää, ettei pannun haltuun ottanut henkilö ollutkaan virallinen nimismies, lähti hän miesjoukon avustamana vaatimaan omaisuuttaan takaisin. Lehden mukaan seurue oli aseistautunut revolverilla ja suurella veitsellä. Syrjäisessä talossa asuneet, pääosin naisihmiset, eivät uskaltaneet vastustaa, vaan luovuttivat pannun tykötarpeineen takaisin.

Samassa uutisessa kuvataan Riikonen paikkakunnalla tunnetuksi salakapakoitsijaksi, joka oli harjoittanut laitonta viinakauppaa ja polttoa jo vuosikymmenten ajan viranomaisten rangaistuksista huolimatta.

 Kuvituskuva.

Viranomaiset vastaan salapolttajat

Vuonna 1903 sanomalehti Suomalainen kertoi, että Joutsan, Leivonmäen ja lähiseutujen alueella oli hävitetty useita laittomia viinanvalmistuspaikkoja. Oikeuteen haastettujen joukossa mainittiin mm. torppari Manu Riikonen.

Kahdeksan vuotta myöhemmin, syyskuussa 1911, Suur-Savo uutisoi kahden salaviinapolttimon hävittämisestä. Toinen niistä sijaitsi Manu Riikosen torpan lähellä ja tehtaan isännöitsijäksi nimettiin Kalle Riikonen, jonka viranomaiset jo ennestään tunsivat vastaavista toimista.

Lehden mukaan syyskäräjät odottivat jälleen ”vanhaa tuttua” ja viranomaiset veivät mukanaan sekä valmistusvälineet että muita valmistukseen tarvittavia tykötarpeita.

Kuka Manu Riikonen oli?

Kirkonkirjoja vilkaisemalla voidaan todeta, että kyllä, sanomalehtien henkilö on ihan todellinen.

Manu Riikonen oli ristimänimeltään Magnus, mutta lähteissä esiintyy ainakin myös nimiä Magnus Keinola, Keinolainen ja Hienonen - Manne ja Manu. Nämä nimimuodot sekä vaihtelevasti merkityt syntymäajat tekevät hänen vaiheittensa seuraamisesta tarkkuutta vaativaa puuhaa.

Lehtitiedoista poiketen Manu oli lähtöisin Jyväskylän maalaiskunnassa. Kirkonkirjojen mukaan Magnus syntyi Oravasaaren Honkaniemen torpassa tammikuussa 1855. Hänen vanhempansa olivat Abraham Johansson ja Hedda Mattsdotter ja hänellä näyttäisi olleen ainakin kuusi sisarusta. 

1870-luvulla Manne vaikutti Jyväskylässä, poikkesi Laukaassa, palasi Jyväskylään ja vuosikymmenen lopulla hän muutti Leivonmäelle. Vuonna 1879 hän avioitui Susanna Kustaantyttären kanssa, joka oli Otto Henrik Matinpoika Häggin leski. Susannalla oli tästä liitosta 1871 ja 1875 syntyneet lapset. Manne ja Susanna saivat yhden yhteisen pojan, Oskar Magnuksen, joka syntyi 1880.

Rippikirjoihin on merkitty myös viinan myyntiin liittyvä rangaistuksia, mikä sopii yhteen sanomalehdissä esiintyvän kuvan kanssa.

Paikkakunnan kauhu

Lokakuussa 1913 uutiset saivat synkän käänteen.

Useat lehdet kertoivat Joutsan Tammilahdessa tapahtuneesta murhasta, jonka uhriksi oli joutunut noin 60-vuotias Manu Riikonen. Lehtien kuvauksissa Manua kutsuttiin ”vanhaksi viinatrokariksi”, ”rettelöitsijäksi” ja ”paikkakunnan kauhuksi”.

Poliisitutkinnan mukaan Riikonen ja Juho Taavetti Ranta kohtasivat maantiellä. Riikosen kerrottiin olleen päihtynyt ja uhkailleen Rantaa. Tapaus järkytti paikkakuntaa erityisesti sen raakuuden vuoksi.

 Manu Riikosen ja Juho Taavetti Rannan kohtalokas kohtaaminen.
Tämä kuva tapahtumapaikan tunnelmasta on täysin mielikuvituksen tuote.

”Murha oli tapahtunut Tammilahden kylässä Wierulan talon lähellä n. klo 10 aikana. Riikonen, joka on kuuluisa wiinatrokari ja pitkät ajat toimettomana elellen ollut koko paikkakunnan kauhuna, on ennenkin ollut wiranomaisten kanssa tekemisissä.

Murha on ollut hämmästyttäwän raaka ja julma. Poliisikuulustelussa on selwinnyt, että Ranta on tehnyt tekonsa kostaakseen murhatulle hänen alituiset uhkauksensa ja aikaisemmin kärsimänsä pahoinpitelyn. Riikonen oli nim. useita kertoja uhannut surmata Rannan ja m.m. wielä murhan tapahtuessa sanonut seuraawana yönä polttawansa Rannan torpan.

Riikonen ja Ranta oliwat mainittuna aikana sattuneet kahden wastakkain maantiellä. Riikosella, joka oli juowuksissa, oli mukanaan puoshaka ja oli hän sillä uhkaillut Rantaa. Ranta, joka oli selwä, oli tällöin seipäällä ja kirweenkamaralla lyönyt Riikosta useita kertoja, niin että Riikonen tuupertui, sekä sen jälkeen jättänyt hänet tiepuoleen wirumaan, lähtien läheiseen taloon.

Poliisitutkinnossa on Ranta kertonut, ettei hän saanut rauhaa ennen kun oli ottanut Riikosen tykkänään hengiltä. Muutaman tunnin kuluttua läksi hän uudestaan sille paikalle, minne oli Riikosen jättänykin ja lopetti julmalla tawalla hänen päiwänsä. M.m. oli Ranta hakannut kirweellä murhatun jalatkin rikki. Kamalan tekonsa tehtyään oli murhaaja raahannut uhrinsa n. 1 km. päähän murhapaikalta ja kätkenyt hänet suo-ojaan. Murhaaja on tunnustanut tekonsa.

 Sekä murhaaja että murhattu oliwat perheellisiä. Murhattu Riikonen oli eläissään uhkaillut kaikkia muitakin paikkakuntalaisiaan”

 

Pitkä oikeusprosessi

Marras- ja joulukuussa 1913 sekä vielä vuonna 1914 lehdissä seurattiin oikeudenkäyntiä. Oikeuden puheenjohtajana toimi howioikeudenauskultantti M. Gummerus ja Juho Taawetti Rantaa, ”joka määrättiin lääkärintarkastuksen alaiseksi”, avusti asianajaja Artturi Ahwenainen. Jutussa kuultiin kaikkiaan toistakymmentä todistajaa.

Oikeudenkäynnissä syytettynä oli myös työmies Kalle Seppänen, jota ei varsinaisesti mainittu itse surmatyötä koskevissa kuvauksissa. Seppäsen kerrottiin yllyttäneen Rantaa ja joissakin julkaisuissa hänen on kerrottu myös lyöneen Riikosta.

Ensimmäisessä ratkaisuissa Juho Taavetti Ranta tuomittiin taposta kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen lieventävien asianhaarojen vuoksi. Oikeuskäsittely ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä päätös alistettiin Viipurin hovioikeuden tarkistettavaksi. Hovioikeus piti tutkimusta osittain puutteellisena ja palautti asian uudelleen kihlakunnanoikeuden käsiteltäväksi.

Myöhemmässä uutisessa Suur-Savo kertoi, että Ranta oli lopulta tuomittu elinkautiseen kuritushuonevankeuteen - Seppäselle tuli linnatuomio avunannosta.

Sanomalehtien luoma maine

Manu Riikosen elämästä muodostuu lehtitietojen perusteella poikkeuksellinen kuva -kuva sitkeästä salaviinanpolttajasta, viranomaisille tutusta rikoksentekijästä ja seutukunnan pelkäämästä hahmosta. On syytä muistaa, että lähes kaikki kuvaukset on esitetty sanomalehtien näkökulmasta.

Manu oli torpparin poika, aviomies ja perheenisä - samoin myös Juho Taavetti Ranta. Emme siis tiedä, kuinka paljon uutisissa on tosiasioita tai kuinka paljon tarinoita on "väritetty". Varmaa kuitenkin on, että miehet jäivät historiankirjoihin, kumpikin omalla tavallaan. 

💡Havinoita-blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan seuraamaan muitakin kuin blogijulkaisuja.

Tarina koostettu: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, mm. Keski-Suomi 09.01.1896, Suomalainen 27.11.1903, Suur-Savo 11.09.1911, Sosialisti 07.10.1913, Lahti 09.10.1913, Suur-Savo 07.10.1913, Lahden Sanomat 13.11.1913, Vapaus 06.12.1913, Vapaus 28.04.1914, Suur-Savo 30.05.1914.

Kirkonkirjat Leivonmäki, Jyväskylä mlk ja Laukaa.