TAPAHTUI JOUTSASSA - kesäkuu 1926

 

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Tampereen Talouskoulu päätti kolme kuukautta kestäneen talouskurssin 5.6.1926. Päästötodistuksen sai mm. Lempi Kuitunen Joutsasta.

Jyväskylän seminaarista valmistui kansakoulunopettajaksi 25 miestä ja 74 naista. Naisosastolta päästötodistuksen saaneiden joukossa oli Aili Hilja Heilakka Joutsasta.

Otto Pöyryn, Ruorasmäen kylästä omistama Lahtela-niminen tila sahoineen ja myllyineen myytiin Suomen Maatalous Osake-Pankin saatavasta mäntyhajulaiselle talolliselle, Aksel Luhtaselle, 85.000,00 mk:n hinnasta.

Matti Mäkelä tuli muistetuksi Itä-Hämeen Maanviljelysseuran kevätkokouksen yhteydessä - hän oli yksi maataloushallituksen kirjanpitopalkinnon saajista. Palkinto oli rahapalkinto, jonka suuruus oli 100 mk.

Opettajatar Aino Elina Salonen oli tullut valituksi Korpikotiin nauttimaan lepoa ja virkistystä 15.7.-15.8. väliseksi ajaksi.

Veikko Hannulan kerrottiin olleen paimenessa Laitjärven Vihersalon saaressa ja tappaneen siellä kolme käärmettä "sekä yhden sisässä olleet 12 poikaa".

Yrjö Jeremias Ottelin oli kuulutettu avioliittoon Aleksandra Laineen kanssa Pennalasta.

Syyskäräjät ilmoitettiin pidettäväksi 14.9. Huttulan talossa.

KUNNALLISIA ASIOITA

 

Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä
kuvallinen viikkolehti, 02.07.1926

LOHKOMISIA

Tilasta No 2 Tolvasmäen kylässä lohkottiin tilat 

Mäkelä, om. Otto Manninen

Reijo, om. Aksel Lehtonen

Kassin tilasta No 1 Ruorasmäen kylässä lohkottiin tilat 

Tietomäki, om. Joutsan kunta 

Kassi, om. Fanny Lehtimäki

Haminan tilasta No 5 Uimaniemen kylässä lohkottiin tilat 

Hakaniemi, om. Antti Hamina

Väisälä, om. Otto Toivakka

Hamina, om. Juho Hamina 

PUOLUEET, YHDISTYKSET JA JÄRJESTÖT

Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto toimi määrätietoisesti ja kesäkuun aikana perustettiin yhdeksän uutta paikallisosastoa - kolme näistä Keski-Suomeen, Joutsaan, Leivonmäelle ja Hankasalmelle.

"Lastensuojeluliiton kesäkuun aikana perustetut paikallisosastot tulevat kuten muutkin Liiton paikallisosastot kiinnittämään huomiotaan lähinnä kansanterveyden kohottamiseen ottamalla palvelukseensa pätevän terveyssisaren, poika- ja tyttöurheilun edistämiseen, turvattomien huoltamiseen sekä siihen nuorisonhuoltoon, joka kerhotoiminnan kautta tahtoo totuttaa lapsia ja nuoria käyttämään vapaaaikansa luonnetta rakentavaan, hyödylliseen työhön."

UUTISIA SUOJELUSKUNNASTA 

"Hartolan, Joutsan ja Mäntyharjun suojeluskunnista Mikkelin piirissä erotetaan Pertunmaan kuntaan kuuluvat osat ja yhdistetään pvm. 1. 6. 26 eri suojeluskunnaksi nimeltä Pertunmaan suojeluskunta."

HUUTOKAUPPOJA 

Länsi-Savo 17.6.1926

TAPAHTUMIA 

Raittiusesitelmiä pidettiin eri kylillä 18.6.-24.6. Välisenä aikana. Esitelmien pidosta vastasi Kieltolakiliiton Mikkelin aluejärjestön matkapuhuja, rouva Hilma Valjakka.

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA MUITA JULMUUKSIA

Kuten toukuun koosteestakin kävi ilmi, Mikkelissä pidettiin suojeluskuntapiirin ampumamestaruuskilpailut, jossa oli myös joutsalaisia osanottajia. Otto Kerviselle kuului sattuneen läheltä piti- tilanne:

"Ammuttuaan omat laukauksensa meni näet apteekkari O. Kervinen, Joutsasta maaliin lähemmältä tarkastellakseen tuloksia, mutta siellä sattuikin kuula kimpoamaan maalista osuen hänen poskeensa. Onneksi kuula kuitenkin wain hipoi poskea, tullen leuan kohdalta ulos, ollenkaan kostematta luihin. Haawa sidottiin paikalla."

Pikku-Lisabethin luona takavarikoitiin 30 litraa pirtua ja vene. Tämä oli joutsalaissyntyisen Juho Vilho Niemisen projekti. Nieminen pidätettiin kuulusteluja varten. Arvelen, että tämä olisi tapahtunut Kotkassa. Samalla seutukunnalla tehtiin toinenkin takavarikko;

"Wehkalahden poliisi ja kaksi raittiuswalwojaa takawarikoi keskiwiikkoa wasten yöllä Suuresta Mustasta 110 litraa spriitä ja soutuweneen, jolla aineen oliwat tuoneet työmiehet Jalo Mooses Kuitunen Joutsasta ja Wäitö Wenninen Haminasta."

 

Kaamea verityö

Rossin pariskunnan välille syntynyt riita johti siihen, että isäntä Akseli Rossi ampui pikaistuksissaan vaimoaan Lydiaa, joka menehtyi. Akseli Rossi oli kertonut kuulusteluissa, että ase laukesi vahingossa vaimon koettaessa ottaa sitä pois hänen kädestään.

Yliajo

Juhannusaattona ajoi työmies Toiwo Rantanen polkupyörällä Joutsan Uimaniemen kylässä leskimaimo Karoliina Kuitusen päälle sillä seurauksella, että K:n toinen käsiwarsi taittui Rantasen päästessä pienemmillä naarmuilla. Sietäisipä olla warowaisempi.

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

 

Länsi-Savo 12.6.1926

Mikkelin Sanomat 21.6.1926

SEURAKUNNALLISIA ILMOITUKSIA 
Kuollut

02.06. Työm. Benjam Laitinen - 24v 11kk 4pv - Marjotaipale 1

04.06. Eläk. Anna Maria Manninen - 86v 2kk 3pv - Tammilahti 3

05.06. Tal.vo. Amanda Tanttu - 43v 8kk 15pv - Laitjärvi 2

05.06. Tal.tr. Alma Tammelinin kastamaton tyttö - Pärnämäki 2

06.06. Tal.tr. Aina Tanttu - 21v 11kk 17pv - Laitjärvi 2

08.06. Tal.p. Viljo Taipale - 0v 5kk 0pv - Uimaniemi 1

10.06. Työm. Vilppu Kuha - 67v 2kk 0pv - Laitjärvi 

14.06. Its. Maria Kristina Paren - 88v 1kk 21pv - Joutsa 2

20.06. Torp.vo. Lyyli Niinimäki - 34v 2kk 13pv - Ruorasmäki 4

23.06. Työm.p. Kaino Heikki Nieminen - 5v 9kk 22pv - Uimaniemi 3

24.06. Tal.vo. Lydia Rossi - 32v 2kk 27pv - Uimaniemi 3

27.06. Its. Johanna Toivonen - 70v 0kk 19pv - Joutsa 2

23.06. *Tal.vo Hilja Kantele - 25v 8kk 11pv - Mieskonmäki 

*kuolinilmoitus löytyy tämän blogin kuolinilmoituksia aakkoselliselta välilehdeltä

Kuollut oli myös Amalia Maria Pynnölä Putkijärven kylän Pynnölän talosta 72 vuotiaana.  Hänen kirjoitettiin sairastelleen pitkään - ja rikaskin taisi olla 🙂.

"Vainaja oli kuollessaan warakkain henkilö Hartolassa ja ehkäpä koko Itä-Hämeen talonpoikaiswäestöstä omistaen useita maatiloja Hartolassa, Joutsassa ja Leiwonmäellä sekä suuren perityn rahamäärän".

LUE MYÖS 1926

Joutsan toukokuu

Joutsan heinäkuu

💡Blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan seuraamaan - halutessasi myös muistelemaan, osallistumaan ja kommentoimaan 👍

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

Vanhojen taikojen jäljillä

ChatGpt:n luoma

Juhannus tunnetaan yöttömän yön, ilon, leikin - ja lemmen juhlana. Tähän suomalaisten rakastamaan keskikesän juhlaan on liittynyt - ja liittyy ehkä edelleenkin 😉 - aimo annos erilaisia uskomuksia ja taikauskoa. Vanha kansa tiesi, että juhannusyössä oli voimaa!

Juhannustaikojen maailma kertoo ajasta, jolloin ihminen eli lähempänä luontoa ja vuodenkiertoa. Taioissa ei ollut vain uskoa yliluonnolliseen – niissä oli myös toivoa, leikkiä ja yritystä ymmärtää elämää. Ehkäpä juuri siksi monet juhannusperinteet elävät yhä.

Vuonna 1921 julkaistu kirjoitus Pirkkalan uutisissa kertoo juhannustaioista aikana, jolloin juhannukseen liittyi vielä kokonainen taikojen maailma. 

Seitsemän kukkaa ja tuleva puoliso

Moni meistä tietää vielä nykyäänkin juhannusyön ehkä tunnetuimman  kukkataian: seitsemän kukkaa tyynyn alle ja unessa tuleva puoliso näyttäytyy. 

Monissa muissakin juhannustaioissa eli sama ajatus vahvana. Nuoret naiset yrittivät selvittää kohtaloaan monin keinoin. Kukista sidottiin kimppuja, niitä asetettiin saunavastoihin tai koivunlehvien sekaan. 

Vasta viskattiin saunomisen jälkeen saunan katolle, mihin suuntaan kahvaosa osoitti  sieltä tuleva sulho/morsio saapui. 

Jotkut suuntasivat juhannusyönä kuulostelemaan kolmen tien haaraan –  hyvällä tuurilla sieltä saattoi kuulua enteitä tulevasta. 

Kurkittiin kaivoon taikka lampeen, ja kieriskeltiin kasteisella niityllä nakuna hyvän naimaonnen ja kauneuden toivossa.

Juhannus oli hetki, jolloin luonnon uskottiin olevan lähellä ihmistä. Kukat eivät olleet vain kukkia, vaan viestintuojia - metsä ei ollut vain metsä, eikä pelto vain pelto, vaan paikka, jossa saattoi piillä vastauksia.

Rakkauden nostattamisen salaisia keinoja

Jos tavalliset kukkataiat ei riittäneet, löytyi vahvempiakin keinoja.

Eräässä vanhassa uskossa juhannusaamuna, ennen auringonnousua kerätty hirvenjuuri saattoi tuoda lemmen voimaa. Kasvi kuivattiin, jauhettiin ja sitä kannettiin sydämen lähellä yhdeksän päivän ajan. Kun tämän jauheen syötti sen jälkeen salaa mielitietylleen, "saattoi olla varma siitä, että tulinen lemmen liekki leimahti".

Nykyajan silmin nämä tavat tuntuvat kaukaisilta, mutta niiden taustalla on jotain hyvin inhimillistä: toive tulla rakastetuksi ja nähdä oma tulevaisuus hieman kirkkaammin.

Juhannuskokko kertoi kylän kohtalon

Juhannuskokoille kokoontui lähes kaikki kynnelle kykenevät kyläläiset tanssimaan, laulamaan, iloitsemaan. Sinne, minne savu suuntasi - sieltä päästiin vihille

Kokon palamattomista kekäleistä laskettiin enteitä tulevalle vuodelle: montako uutta avioparia kylään saataisiin, montako uutta elämää syntyisi – ja montako kertaa kirkonkellot ennen seuraavaa juhannusta soisivat kuolemalle.

Kokko oli siis kylän yhteinen ennustaja - ja samalla se muistutti siitä, että elämä kulki omaa kiertokulkuaan syntymästä kuolemaan.

Metsämiehen manööverit

Juhannus ei kuitenkaan kuulunut vain nuorille ja lemmentaikojen tekijöille. Se oli tärkeä  myös eränkävijöille - erityisesti aikana, jolloin metsästys oli vielä elintärkeä elinkeino.

Metsästäjälle juhannusyö oli erityinen. Vanhojen uskomusten mukaan silloin tehtiin metsästysvaloja ja varmistettiin tulevaa metsäonnea. Metsä oli täynnä näkymättömiä voimia, joiden kanssa ihmisen täytyi tulla toimeen.

Saadakseen varman saaliin, metsästäjät saattoivat juhannusaattona tehdä liiton itsensä paholaisen kanssa ja vannoa metsästysvalan.

Pyssyn saattoi pelastaa "pilauksesta" asettamalla sen juhannusaattona pirtin kynnyksen alle kolmeksi vuorokaudeksi, sen jälkeen se vietiin kolmeksi vuorokaudeksi muurahaispesään ja lopulta vielä kolmeksi vuorokaudeksi jokeen. Kun pyssy tämän jälkeen pestiin, sillä ammuttiin kahdesti ja sen perään pantiin hiukan eläväähopeaa, ase oli parhaassa mahdollisessa kunnossa: "se sattui ja kaatoi aina".

Kalastaja haltijoiden sovittelijana

Geminin luoma

Kalastajille juhannus oli vuoden tärkeimpiä aikoja, sillä silloin mitattiin kyky elää sovussa luonnonhaltijoiden kanssa. Vesi oli vanhalle kansalle kuin oma maailmansa, jolla oli oma tahtonsa. Kalansaaliin saaminen ei ollut vain taitoa ja hyvää tuuria – se vaati myös kunnioitusta "veden väkeä" kohtaan.

Jos järven ajateltiin olevan pilattu tai kalojen kadonneen, tällöin ajateltiin, että metsän- ja vedenhaltija olivat riitautuneet ja kalastajan olisi oltava tietäjä, jonka tuli sovittaa metsän- ja vedenhaltijoiden välinen riita. 

Tämä vaati jo hieman vaivaa: kalastajan oli sidottava ruumiin luita ympärilleen, käveltävä metsän läpi pohjoiseen virtaavan kosken rantaan, keskusteltava sieltä nousevan haltijan kanssa ja lopulta viskattava luut koskeen. 

Jos taas koko järvi oli pilattu, kuului neuvo: "oli juhannusyönä aivan alastomana otettava kattilaan lähtevän kosken niskasta vettä ja kannettava se järveen laskevan kosken niskaan". 

Tämän jälkeen vuoltiin järveen hopeaa ja luettiin vanha, kunnioittava Ahdin luku.

"​Ve’en Ahti vaahtiparta,
  Meren ukko ruokorinta,
  Anna mulle antimesi,
  Vetisen pihan väkeä.
  Alla aallon asuvia.
  En minä ilman taho,
  Kenkiksi en kuikuttele,
  Kullalla mie kuikuttelen,
  Hopealla houkuttelen,
  Antonillani anelen."

 Juhannus ja kalaonni

Moni vanha kalamies aloitti kesänsä kalastuksen juuri juhannuksena. Uskottiin, että silloin tehty ensimmäinen onkireissu antoi onnea koko kesäksi.

Myös ongenkoukut saivat uuden voiman, jos ne taottiin uudelleen juhannusaamuna ennen päivännousua. Alasimena tuli käyttää rantakiveä ja vasarana leppäistä puuta – sellaisella ongella luvattiin nousevan runsaasti ahvenia ja särkiä.

Vaikka nykyinen kalastaja ei ehkä enää etsi vedenhaltijan suosiota samalla tavalla kuin ennen, monilla on kuitenkin omat rituaalinsa ja rutiininsa, joita tulee tarkoin noudattaa.

**

Juhlavaa juhannusta jokaiselle 🇫🇮🌿🌸

💡Blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan seuraamaan muitakin julkaisuja 👍

Oman tiedon lisäksi lähteenä käytetty
Pirkkalan Uutiset, 02.07.1921, nro 26, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1278692?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

KUN PALVELIJA KARKASI - Hauvala vs. Alhainen

Työmarkkinoilla on kautta aikojen valvottu vastuita ja velvoitteita, ajettu etuja ja kukin on pitänyt huolen oikeuksistaan.  

Tämä oheinen ilmoitus liittyy aikakauteen, jolloin työsuhteet eivät olleet vapaasti sovittavia sopimuksia, vaan laki sitoi työntekijän isäntäänsä lähes omistusoikeuden tavoin.

​Mikä sai nuoren naisen jättämään Kilkin talon kesken kiivaimman elonkorjuun? 

Edvard Hauvalan ilmoituksessa mainitsema laissa määrätty sakko perustui tuolloin voimassa olleeseen palkkaussääntöön.​ Laki suojeli isännän oikeutta työvoimaansa erittäin ankarasti. Jos palvelija lähti luvatta - eli "karkasi" - ennen pestivuoden päättymistä, hän syyllistyi sopimusrikkomukseen. Kuten ilmoituksesta voi päätellä, rikokseksi katsottiin sekin, jos joku toinen talollinen ottaisi karanneen palvelijan palvelukseensa.

Miksi isännät huutelivat karanneiden palvelijoiden perään lehdissä? 

Julkinen kuuluttaminen sanomalehdissä oli tuolloin, vuonna 1913, varsin käytännöllinen työkalu asioiden hoitamiseen. 

1. Julkaisemalla ilmoituksen Edvard Hauvala teki Rosa Alhaisen karkaamisesta julkista tietoa - jos joku toinen isäntä olisi ottanut Rosan töihin tämän ilmoituksen jälkeen, hän ei olisi voinut vedota siihen, ettei tiennyt Rosan olevan vielä sitoutunut toiseen taloon.

2. Ilmoittamalla karkaamisesta isäntä teki palvelijasta ikäänkuin "lainsuojattoman", jonka olisi vaikea saada ruokaa tai majoitusta laillisesti.

3. Rosan ottaessa hatkat oli elokuu, joka oli maataloudessa yksi vuoden kiireisimmistä ajoista. Ei siis ihme, että Edvardia sapetti - korvaavaa työvoimaa oli vaikea löytää lennosta. Useasti isännät reagoivatkin karkaamisiin varsin "vihaisesti" ja halusivat joko työntekijänsä takaisin - tai vähintäänkin estää työntekijää saamasta elantoa muualta. 

Lyhyesti voisi kiteyttää: 

Edvard Hauvala käytti sanomalehteä kuulutuksen lisäksi myös "mustana listana". Ilmoituksella hän varmisti, ettei Rosa Alhainen voinut saada laillista työtä muualta ja pelotti muut isännät olemaan auttamatta häntä sakon uhalla.

 

Kuvan luonut Gemini

Entäpä sitten tarinan toinen puoli – miksi Rosa lähti?

​Siinä missä lehti-ilmoitus kertoo Edvardin kiukusta ja menetetystä työpanoksesta, se jättää arvoitukseksi Rosan motiivit. 

Elonkorjuun aikana karkaaminen vaati melkoista rohkeutta - lisäksi palkollissäännön mukaan luvatta poistuva palvelija menetti siihen asti ansaitsemansa tienestit - kaupan päälle saattoi vielä rapsahtaa vahingonkorvaus isännälle, joka oli puolen vuoden palkkaa vastaava summa. Rosa otti siis riskin tiedostaen, että hänen maineensa menisi, tai ainakin kärsisi lehti-ilmoituksen myötä kertaheitolla.

Oliko taustalla ankara isäntä, liian raskaat työpäivät, huono ravinto tai jokin henkilökohtainen ristiriita? Vai vetikö Rosaa puoleensa jokin muu – kenties paremman elämän toivo, heräävä kaupungistuminen, tehdastyö tai rakkaus? 

Joka tapauksessa Rosa valitsi mieluummin "tahratun" vapauden kuin tutun ja turvallisen, itselleen epämiellyttäväksi käyneen arjen piikana.

Loppukaneetti

​Tämä Edvardin ja Rosan välinen "törmäys" oli pikkuhiljaa murenemassa olevan vanhan maailman kuva. Tuolloin voimassa ollut järjestelmä muuttui lopullisesti vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun vuoden 1922 työsopimuslaki korvasi vanhat, sääty-yhteiskunnan aikaiset palkkaussäännöt. Se toi työntekijöille vihdoin vapauden vaihtaa työpaikkaa ilman, että siitä tarvitsi lehdissä huudella tai sakkoja pelätä.

Rosan katsoin syntyneen 18.2.1897 Joutsassa. Perheessä oli neljä sisarusta, jotka kaikki näyttäisivät olevan Maria Juhotyttären (1863-1937) aviottomia lapsia. Ennen Roosaa oli syntynyt Hilja Lyydia (1888) ja jälkeen Onni (1903) ja Taavetti (1907). 

Sukunimi Alhainen lisätty perheelle rk-jaksolla 1900-1909 (Mieskonmäki no3 Säynätniemi Haapa-Saari, s. 366).

Tuolloin, vuoden 1913 kesällä, Rosa oli juuri päässyt ripille ja siirretty lastenkirjasta rippikirjaan. Hän löytyy sivulta 681 ja oli kirjattu loiseksi Tolvasniemen Poikkimaalle. 

Tarina ei kerro, eikä minulla ole tiedossa, miten Rosan ja Edvard Hauvalan tarina päättyi. Rosa muutti kuitenkin Kirkkonummelle 1914 muuttokirjalla nro 98/28.12.

Sanomalehtiarkistosta löydetyn mukaan yksi Rosa Alhainen on toiminut aktiivisesti  Suomen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liitossa, ollen myös sen johtokunnassa. Siitä minulla ei ole tietoa, onko kyseessä sama Rosa  - onko sinulla?

💡Blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan muistelemaan, osallistumaan ja kommentoimaan 👍