Aleksi Pirttisen elämä kuvastaa monen suomalaisen pienviljelijän elämänkulkua 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Hän nousi torpparista tilalliseksi, osallistui aktiivisesti työväen ja pienviljelijöiden toimintaan sekä otti osaa paikalliseen kunnalliselämään. Hänen elämäntyönsä näkyi niin kotitilalla kuin Puuppolan yhdistys- ja luottamustehtävissäkin lähes koko itsenäistyneen Suomen alkuvaiheiden ajan.
Torpparista pienviljelijäksi ja työväenliikkeen vaikuttajaksi Puuppolassa
Aleksi Hermanninpoika Pirttinen syntyi 5. elokuuta 1873 Korttajärven Puuppolassa, Jyväskylän maalaiskunnassa. Hänen vanhempansa olivat Hermanni Pirttinen ja Vendla Karoliina Puupponen. Aleksi eli kirjoitetun mukaan koko elämänsä kotiseudullaan ja kuului sukupolveen, joka näki ja koki Suomen yhteiskunnan muuttuvan torpparijärjestelmästä itsenäisten pienviljelijöiden aikaan. Hän kuoli 28. toukokuuta 1938 Puuppolan Niittylässä, 64 vuoden iässä.
 |
| Pienviljelijä Aleksi Pirttinen Jyväskylän Puuppolasta perheineen. PIENVILJELIJÄ: MAANVUOKRAAJAIN JA PIENVILJELIJÄIN LIITON ÄÄNENKANNATTAJA 01.11.1928 ΝΟ 22 |
Mykkälän tila
Kesäkuussa 1920 sanomalehti "Saarijärven Paavo" uutisoi Aleksi Pirttisen, Pasi Kolun ja Aleks Wasaran ostaneen Lundin ja Johanssonin omistaman Mykkälän talon Korttajärven kylästä. Kauppa tehtiin Jyväskylän pitäjän vuokralautakunnan välityksellä sovinnollista tietä.
Ostajien tarkoituksena oli jakaa 65 hehtaarin suuruinen tila kolmeksi pientilaksi. Kauppahinta oli 55 000 markkaa, ja kauppaan sisältyi myös osa irtaimesta omaisuudesta sekä kylvöjä ja satoja. Lehdessä mainittiin, että ostajat maksoivat kauppasumman ilman valtion välitystä.
Tilan hankinta kuvastaa hyvin sitä murrosta, jossa entisistä torppareista tuli omien tilojensa omistajia ja itsenäisiä pienviljelijöitä.
Työväenyhdistyksen perustajajäsen ja kunnallinen vaikuttaja
Aleksi Pirttinen tunnettiin kotiseudullaan aktiivisena järjestö- ja kunnallismiehenä. Hänen 60-vuotispäivänsä johdosta vuonna 1933 julkaistussa kirjoituksessa kerrottiin hänen olleen mukana perustamassa Puuppolan työväenyhdistystä jo vuonna 1906. Hän kuului yhdistyksen jäseniin koko loppuelämänsä ajan.
Aleksi oli myös Puuppolan torppariosaston ja myöhemmin pienviljelijäin osaston perustajajäseniä. Näissä järjestöissä hän hoiti lukuisia luottamustehtäviä ja osallistui paikallisen työväen sekä pienviljelijöiden edunvalvontaan vuosikymmenten ajan.
Järjestötoiminnan rinnalla Aleksi Pirttinen vaikutti näkyvästi Jyväskylän maalaiskunnan kunnalliselämässä. Hän toimi muun muassa valtuustossa sekä köyhäinhoito-, taksoitus-, tutkija-, vaali- ja vuokralautakunnissa.
Aikalaiskirjoitusten mukaan hän oli tunnettu tehtäviensä tunnollisesta hoitamisesta. Vielä 60-vuotiaana hänen kuvailtiin olevan ”reipas ja pirteä kaikissa toimissaan”.
Työväenliikkeen uranuurtaja
Aleksi Pirttisen kuoleman jälkeen "Työn Voima" muisteli häntä vanhemman polven työväenliikkeen uranuurtajana. Lehti luonnehti häntä niin sanotun suurlakon ajan mieheksi, joka oli ollut mukana johtamassa Puuppolan työväenyhdistystä sen alkuvuosista lähtien. Pitkästä ja uskollisesta toiminnastaan hänet oli kutsuttu yhdistyksen kunniajäseneksi.
Myös pienviljelijäin osastossa Aleksista oli tullut keskeinen vaikuttaja. Hänen käytännön kokemuksensa maanviljelijänä sekä kiinnostuksensa maatalouteen nähtiin arvokkaana tukena nuoremmalle sukupolvelle.
Perhe
Aleksi Pirttisen puoliso oli Edla Abrahamintytär (os. Kolu), joka syntyi 26. huhtikuuta 1879 Puuppolan Kolun Perälässä. Edla kuoli 27. kesäkuuta 1940, runsaat kaksi vuotta miehensä jälkeen.
Kodin ja kunnallisten tehtävien rinnalla Aleksi ja Edla kasvattivat suuren perheen. Heidän lapsensa olivat Arvid Pirttinen, Anna Johanna Salo (os. Pirttinen), Olga Pynnönen (os. Pirttinen), Viljo Pirttinen, Laina Aleksintytär Korpela (os. Pirttinen), Helmi Puttonen (os. Pirttinen), Rauha Effia Pirttinen, Aina Maria Pirttinen ja Aleksis Pirttinen. Lasten varttuessa Pirttisten koti oli osa sitä puuppolalaista pienviljelijä- ja työväenyhteisöä, jonka rakentamiseen Aleksi osallistui koko aikuisikänsä ajan. (Lasten tiedot Genistä, kaikkia en ole tarkastanut/voinut tarkastaa alkuperäislähteistä.)
"Lepää rauhassa työnraataja"
Aleksin elämäntaival päättyi äkillisesti 1938. Kuolinilmoituksen mukaan hän "nukkui kuolonuneen ankaran keuhkokuumeen murtamana kotonaan Puuppolan Niittylässä".
Perhe oli kiinteä osa Puuppolan kyläyhteisöä. Työn Voiman muistokirjoituksessa todettiinkin vainajan jättäneen jälkeensä puolison, lapset ja lastenlapset, jotka jäivät kaipaamaan perheen ja yhteisön arvostamaa isää, isoisää ja luottomiestä.
 |
| Työn Voima 30.5.1938 |
ja tule mukaan seuraamaan - halutessasi myös muistelemaan, osallistumaan ja
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
*Saarijärven Paavo 16.6.1920
*Työn Voima 8.8.1933 ja 30.5.1938
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti