 |
| Kuva itse ottama,ei liity tapaukseen |
Heinäkuussa 1929 lehdissä kirjoiteltiin Leivonmäellä tapahtuneesta raa'asta murhasta, jonka kaltaista ei ollut tapahtunut paikkakunnalla miesmuistiin.
Toivo Einar Halinen oli Markkulan talon 30-vuotias isäntä, joka oli kirjoitusten mukaan kihlannut emännöitsijänsä ja häät oli suunniteltu syksyksi.
Yrjö Ilmoniemi oli Toivon serkku äidin puolelta, Jyväskylän pitäjän Oravasaaren kylästä, iältään 21- vuotias. Hänet oli mainittu työmieheksi.
Paininheitto
Maanantaina 15.7.1929 klo 9 aikaan Yrjö oli saapunut vierailulle tätinsä luokse Markkulan taloon Leivonmäelle. Lehtitietojen mukaan kotosalla Toivo-serkun lisäksi olisivat olleet emännöitsijä ja kaksi palvelijaa, jotka olivat 15-vuotiaita.
Maanantaina 15.7.1929 klo 9 aikaan Yrjö oli saapunut vierailulle tätinsä luokse Markkulan taloon Leivonmäelle. Lehtitietojen mukaan kotosalla Toivo-serkun lisäksi olisivat olleet emännöitsijä ja kaksi palvelijaa, jotka olivat 15-vuotiaita.
Kun ruoka oli nautittu, Yrjö ehdotti serkulleen, että lähtisivät "heittämään painia". Pojat painelivat pihalle ja ryhtyivät tuumasta toimeen.
Lystiä ei tiettävästi kestänyt kauan, sillä jossain vaiheessa Yrjö otti puukon vyöltään ja alkoi lyömään sillä Toivoa. Kerrottiin, että useita kertoja ja että yksi iskuista osui suoraan sydämeen sillä seurauksella, että Toivo menehtyi välittömästi. Kirjoitettiin, että Toivo olisi ehtinyt sanomaan "minä olen kuollut" kaatuessaan maahan.
Lystiä ei tiettävästi kestänyt kauan, sillä jossain vaiheessa Yrjö otti puukon vyöltään ja alkoi lyömään sillä Toivoa. Kerrottiin, että useita kertoja ja että yksi iskuista osui suoraan sydämeen sillä seurauksella, että Toivo menehtyi välittömästi. Kirjoitettiin, että Toivo olisi ehtinyt sanomaan "minä olen kuollut" kaatuessaan maahan.
Pakomatka
Yrjö otti jalat alleen ja aloitti pakomatkan, jota kesti vajaan viikon verran.
Yrjö otti jalat alleen ja aloitti pakomatkan, jota kesti vajaan viikon verran.
Kiinniottamiseen johtavasta vihjeestä oli luvattu 1.000 markan palkkio ja Yrjön tuntomerkit jaettiin pitkin pitäjiä : pituus 176 cm, otsassa arpi, rosokasvoinen, tumma kihara tukka. Keskisuomalainen oli ehtinyt julkaista vielä kuvankin karkulaisesta.
 |
| Keskisuomalainen, 20.07.1929, nro 163 |
Etsintöihin otti osaa lehtikirjoitusten mukaan poliisien lisäksi ainakin Toivakan, Kangasniemen, Joutsan ja Leivonmäen suojeluskunnat. Havaintoja Yrjöstä oli tullut mm. Toivakan ja Kangasniemen rajojen liepeiltä. Lopulta hänet saatiin kiinni - paikasta oli monia eri variaatioita, mutta enin osa johti kuitenkin Kangasniemen Synsiön kylään.
Asarias Tiihosen torpassa oli ollut töissä entuudestaan tuntematon mies, jonka työnjohtaja oli tunnistanut "etsintäkuulutetuksi". Vihjeen tultua kolme konstaapelia ja kuusi suojeluskuntalaista olivat lähteneet karkulaista vangitsemaan. Yrjö oli kuitenkin ollut kiinniottajia vikkelämpi ja ehtinyt pötkiä pakoon, torpan pojan Otto Tiihosen avustamana.
"Vasta aamun koittaessa palasi torpan poika opastusmatkaltaan
saatettuaan murhaajaa noin neljän tunnin matkan ja opastettuaan
tekemällään karttaluonnoksella rosvoa matkan määränä Virtasalmi.
Mies yritti ensin olla asiasta aivan tietämätön,
sekä sitten johtaa etsijät aivan päinvastaiseen suuntaan,
vaan huomattuaan, että oma kohtalonsakin oli vakavan tilanteen edessä,
puhui mies suoraan, mihin suuntaan oli roistoa opastanut.
Kun näin oli päästy aivan tuoreille jäljille,
lähdettiin takaa-ajoon poikki soiden ja salojen jalkapatikassa.
Ja murhaajan saamasta kahdeksan tunnin etumatkasta huolimatta tavoitetiin
hänet jo lauantai-aamuna klo 9.30 Koittilan sydänmaalla Mustanmäen torpassa, mihin mies oli poikennut syömään ja kyselemään metsäpolkuja Haukivuorelle."
Kiinni jäänyt Yrjö lähetettiin ensin Joutsan piirin nimismiehelle kuulusteluja varten, joka toimitti hänet edelleen Mikkelin Lääninvankilaan. Ottokin joutui pidätetyksi ja hänet pistettiin odottamaan kuulusteluja Kangasniemen vanginkuljettajan luokse.
Joissakin artikkeleissa murhan motiiviksi oli kerrottu vanhat kaunat ja toisaalla kerrottiin, että Yrjö olisi surmannut serkkunsa, koska tämä oli kieltäytynyt antamasta hänelle rahaa lainaksi.
Tuomio
Yrjön kerrottiin olleen poliiseille tuttu jo entuudestaan - hänen kirjoitettiin olleen sotilaskarkuri ja "tavoiltaan hulttiomainen".
Murhajuttu oli jo kuukautta myöhemmin, elokuun 16. päivänä Joutsan ym. pitäjien käräjäkunnan Kihlakunnanoikeuden käsiteltävänä.
"Oikeuden puheenjohtajana toimi hovioikeudenneuvos Olavi Rasinen
ja virallisena syyttäjänä piirinnimismies, varatuomari Martti Raevaara.
Jutussa kuultiin kaikkiaan 7 todistajaa, joiden lausunnoista kävi m.m. ilmi, että
Ilmoniemi teon tehdessään ei ollut juovuksissa, vaikka hän itse väitti
olleensa niin juopunut, ettei muista tapauksesta mitään.
Viisi tuntia kestäneen käsittelyn jälkeen julisti Kihlakunnanoikeus asiassa päätöksen, tuomiten Ilmoniemen Rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 kohdan nojalla
tahallisesta taposta pidettäväksi 12 vuotta kuritushuoneessa,
jonka ohessa hänet velvoitettiin suorittamaan erinäisiä korvauksia.
Kun Ilmoniemi on aikaisemmin tehnyt Jyväskylän pitäjässä ryöstön,
josta häntä ei ole vielä tuomittu, siirrettiin asia edelleen
Jyväskylän pitäjän käräjäkunnan Kihlakunnanoikeuden käsiteltäväksi
ja Ilmoniemi passitettiin Mikkelin Lääninvankilaan."
(Jyväskylän ryöstöstä tuli 6 kuukauden tuomio 1930 - oli varastanut Oravisaaressa V. Janhoselta kellon ja pahoinpidellyt uhrin).
Ennen kohtalokasta sukulaisvierailua kerrottiin Yrjön majailleen Adi Lukkarisen talossa Kangasniemen Tiiholassa. Markkulaan saapumista edeltävänä iltana Yrjö oli lainannut majapaikastaan polkupyörän ja ilmoittanut poikkeavansa Leivonmäellä, mutta ei viipyisi reissullaan kauan, sillä kiinnijäämisen riski tehdyistä laittomuuksista oli niin suuri.
Yrjö kantoi vastuunsa, tiettävästi avioitui myöhemmin, perusti perheen ja jatkoi sukua.
Toivo oli tunnettu ja mielletty ns. kunnolliseksi mieheksi.
Hän oli syntynyt 9.6.1899 ja hänellä oli yksi veli, Väinö Oskar (s.25.12.1896).
Poikien vanhemmat olivat Matti Halinen ja Alma (os. Häkkinen).
 |
| Keskisuomalainen, 17.07.1929, nro 160 |
*Lehtiartikkeleissa Toivon iäksi oli mainittu 24-vuotta, mutta kuolinilmoituksen ja kirkonkirjojen mukaan hän oli 30-vuotias.
*Lehtiartikkeleissa Toivon oli kerrottu olleen kihloissa emännöitsijänsä kanssa - kuolinilmoituksessa morsianta ei kuitenkaan mainita ja tietoa kihlauksesta en löytänyt.
Tiedot kerätty ja tarina koostettu eri sanomalehdistä / Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, mm.
Sisä-Suomi, 17.07.1929, nro 160
Itä-Häme, 24.07.1929, nro 31
Länsi-Savo, 25.07.1929, nro 86
Sisä-Suomi, 18.08.1929, nro 188
Itä-Häme, 21.08.1929, nro 35
https://digi.kansalliskirjasto.fi
Perustietoja tarkastettu kirkonkirjoista, mm.
Leivonmäki syntyneet 1895-1914 (AP I C:3) Sivu 56-57 1899 kesäkuu
SSHYLeivonmäki rippikirja 1910-1919 (AP_I I Aa:7) Sivu 166 Leivonmäki No 1, Markkula
Leivonmäki rippikirja 1890-1899 (AP I Aa:5) Sivu 256 No 1 Markkula
Leivonmäki kuolleet 1914-1944 (AP_KON I F:4) Sivu 80 1929
http://www.sukuhistoria.fi
