Iida (os. Kolu) & Anton Mäkinen
Mulla on jonkinlainen hatara mielikuva, että Sylvi-mummini olisi joskus puhellut, että joku sukulainen, jonka luona olivat vierailleet hänen lapsuudessaan, olisi ollut ”vallesmanni”. Jotenkin olen sen mielessäni yhdistänyt Nisulaan, mutta oma äitini ei ollut kuullut mitään moisesta, ei vallesmannista eikä varsinkaan vallesmannista Nisulassa.Päätin kuitenkin haeskella ja erilaisilla hakusanoilla kokeilla, mitä tuleman piti. Ja tulihan sitä – ei luultavasti ihan sitä mitä hain, mutta löytyi yksi konstaapeli, joka yhdistyi satavarmasti sukuun - Anton Mäkinen.
Paljastui, että Anton oli aviossa Iida, os. Kolun kanssa, joka oli mummini äidin, Olgan serkku. Periaatteessa olisivat siis voineet kyläilläkin, mutta silloin nuo vierailut eivät olisi tapahtuneet Nisulassa. Ja toki senkin opin, että noita Nisula-nimisiä kyliä ja taloja on useita – vähän ”siellä sun täällä”.
Perustiedot – syntymäajat, vanhemmat jne. tarinan päätteeksi.
Torpanpoika Anton muutti puolestaan Korpilahdelta Jyväskylään 1.12.1897.
Rippikirjoissa hänet on mainittu rengiksi, tosin joissain aikalaiskirjoituksissa Antonin on kirjoitettu olleen Jyväskylässä ”liikealalla”. Joka tapauksessa parin Jyväskylässä vietetyn vuoden jälkeen Anton muutti Laukaan Paadentaipaleen kylään ja naimakirjan hän otti Jyväskylän maaseurakuntaan 30.11.1899.
YHTEISELOA
Anna Elina Mäkinen s.29.11.1895 Korpilahti. Anna oli Antonin veljen Robertin tytär, joka oli 1907-1910 Antonin ja Iidan hoteissa ja palasi sitten Korpilahdelle.
Samassa taloudessa olivat myös palvelijattaret, Anna Lydia Montonen ja Lyydi Juhontytär Hokkanen, mikä kertoo omaa kieltään perheen elämästä ja sosiaalisesta asemasta.
Lehdistä kerättyjen tietojen mukaan Mäkiset olisivat muuttaneet Suolahteen n. 1903. Paadentaipaleen kylä siirrettiin sittemmin (1.5.1907) Äänekosken seurakuntaan, Suolahden kinkeriin ja pariskunnan löytää tuosta eteenpäin Äänekosken rippikirjoista. Antonin on kerrottu olleen maanviljelijä, kauppias vuoteen 1917, jonka jälkeen oli toiminut mm. 10 v ajan Suomi-yhtiön asiamiehenä Suolahdessa. Toiminut myös poliisikonstaapelina ja vanginkuljettaja sekä työskennellyt jossain roolissa metsätyömailla.
Suunnitemissa oli siis aloittaa matkustajaliikenne Suolahden ja Konginkankaan väillä. Yhtiö sai ostetuksi maaliskuussa 1910 Jyväskylä-Päijänteen höyrylaivaosakeyhtiöltä höyryalus ”Wiljon” tuntemattomalla kauppasummalla ja liikenne saatettiin aloittaa määräsatamien välillä heti kesäkaudella. "Wiljo" liikennöi aikaisemman omistajan aikana ainakin Rutalahti-Jyväskylä väliä. Antonin & kump. yritys oli toiminnassa vielä 1913, koska yhtiökokouksesta ilmoitettiin lehdissä.
MÄKISTEN TALO
Äänekosken historiasta kertovilla sivuilla on mainittu, että ”putkaan joutuneet löysivät sijansa vanginkuljettaja Mäkisen navetan yhteyteen aikoinaan tehdystä sellirakennuksesta, joka paikantui veturitallin ja Kellan vanhan kaupan välimaastoon”.
Itse en ole eläissäni Suolahdessa käynyt, mutta rakennuksen paikannukseen liittyen löytyi vielä teksti ”Ali Riihijärven hallitseman höyrysaha-alueen viereisessä Lastuniemessä olleessa Anton Mäkisen kauppatalossa (1901) perustettiin 1903 Suolahden nuorisoseura”.
”Anton Mäkisen talo, lähellä rautatieasemaa” on mainittu käräjäpaikaksi useampana vuonna.
”Anton Mäkisen kartano” on ollut myös velkojain kokouksien pitopaikka.
Eräässä sosiaalisen median ryhmässä tiedustelin kuvaa Mäkisen talosta, mutta ainakaan vielä ei ole löytynyt. Eräs rouva kertoi, että tämä talo, mitä todennäköisemmin, oli ollut heidän kotinsa 1930 alussa, mutta sitä ei silloin kutsuttu Mäkisen taloksi vaan Puttosen taloksi. Kuvaus olisi ollut kiva laittaa tähän, mutta itselleni jäi kuitenkin pieni epäilys siitä, puhutaako samasta pytingistä.
PARISKUNNAN AKTIVITEETTEJA
Keski-Suomen kansanopisto oli päätetty muuttaa pois Äänekoskelta ja kun uudesta paikasta päätettiin 1908, oli Anton ja useat muut suolahtelaiset kansanopiston ystävät antaneet lahjoitustarjouksia sen puolesta, että opisto sijoitettaisiin Suolahteen Vallilan harjulle - Laukaan Leppäveden Järvilinnan sijaan. Vallilaan sijoitettuna kokonaiskus- tannukset ylläpitoineen olivat edullisemmat, sillä tontti oli luovutettu lahjaksi ja lahjatarjoukset kattoivat lisämaan oston - myös rakennus- ja puutavaraa oli luvattu lahjoituksina. Olipa Ida Kirppula luvannut lahjoittaa vielä 22 m pitkän latorakennuksen tähän kompleksiin. Eikä siinä vielä kaikki - sahanomistaja Ali Riihijärvi ja tilanomistaja Elis Raitanen olivat sitoutuneet kunnostamaan hevos- ja jalkatien opistolta Suolahden asemalle. SUOMALAINEN 1908 28.10.1908 NO 122
Antonin on kerrottu olleen pidetyn miehen maineessa ja hän on ollut aktiivinen järjestötoimija omien bisneksiensä ohella, kuulunut ainakin Äänekosken kunnan tutkijalautakuntaan Suolahden piiristä ja Osuusliike Keskimaan myymäläneuvostoon sekä ollut Suolahden suojeluskunnan aktiivinen jäsen.
Iida puolestaan oli valittu useana vuonna kuntakokouksessa vaivaishoitohallitukseen varajäseneksi, talollinen Elis Lahtisen ollessa varsinainen jäsen. Toiminut Suolahden kansakoulun johtokunnassa useita vuosia, samoin sahalle perustetussa kansakoulussa.
Kesällä 1930 lehdissä oli tarina
Jokunen kuukausi kumoonajon jälkeen vietettiin Antonin kuusikymppisiä.
Antonin matkan pää koitti 1933.
”Toissapäivänä kuoli Suolahdessa sydänhalvaukseen ent. kauppias, vanginkuljettaja Anton Mäkinen. Hän oli syntynyt Muuramessa lokakuun 18 pvnä 1870. Suolahteen hän muutti n. 30 vuotta sitten perustaen kauppaliikkeen, jota hoiti vuoteen 1917. Sen jälkeen hän toimi työnjohtajana valtion rautateitten metsätyömailla ja sittemmin poliisikonstaapelina n. 5 vuotta. Viimeiset 3 vuotta hän on toiminut vanginkuljettajana. Anton Mäkinen oli myöskin innokas suojeluskuntamies. Myöskin osuustoiminnallisia pyrkimyksiä hän innolla harrasti kuuluen mm. Osuusliike Keskimaan myymäläneuvostoon. Noin 10 vuoden ajan hän toimi myöskin Suomi-yhtiön asiamiehenä paikkakunnalla.
Odottamatta poismennyt, inhimillisesti katsoen vielä mitä parhaimmissa voimissa oleva mies oli rehdin luonteensa vuoksi paikkakunnalla hyvin pidetty, jonka vuoksi häntä muistellaankin kaipauksella ystävien ja tuttavien keskuudessa. Lähinnä häntä jäi suremaan puoliso.”
Kuolinilmoitus Keskisuomalaisessa 1.2.1933 no 25. Muistokirjoitus samassa lehdessä ja samalla sivulla.
Myös Suomi-Yhtiöt muisti pitkäaikaista, menestynyttä ja pidettyä asiamiestään:
JÄLKIMAININGIT
Kuolemaa ja hautausta seuraa luonnollisesti perunkirjoitus.
Netistä / skannattuna en nopealla silmäyksellä löytänyt tuon vuoden perukirjoja, mutta esim. Keskisuomalainen-lehdessä 25.2.1933 No 46 on ilmoitettu vapaaehtoisesta huutokaupasta, josta saa vähän osviittaa, mitä vainajalta jäi jälkeen. ”….maanantaina maalisk. 6 päivänä 1933, alkaen kello 10 Anton Mäkis-vainajan omistamassa talossa Suolahden kauppalassa, myydään Mäkisen kuolinpesälle kuuluva sekä irtain että kiinteä omaisuus kokonaan. Siihen kuuluu n. 7 ha suuruinen maakiinteistö ynnä 12 lämmitettävää asuinhuonetta käsittävä asuinrakennus vuokramaalla talli-, sauna- ja navettarakennuksineen kauppalan keskuksessa parhaalla paikalla. Irtaimistoon kuuluu vaatteita, huone- ja talouskaluja, hevonen, lehmä, sika y.m. omaisuutta huomattava määrä….”
Iidan vaiheet tämän jälkeen eivät ole minulla tiedossa.
Tämän tarinan ns. vaikeutena on, kun luulee, että ”tää oli tässä”, niin löytyy taas jotain uutta ja mielenkiintoista. Pistän nyt kuitenkin pisteen tälle, muutoin hieron tätä vielä juhannuksenakin.
Alla vielä päähenkilöt omissa syntymäperheissään
s. 6.7.1876 Jkl mlk, Puuppola
k. ?
vht. Abraham Abrahaminpoika Kolu (1854-1927) ja Edla, os. Ekonen (1854-1913)
Sisarukset:
Basilius 19.3.1874-13.6.1910
Lähteinä käytetty mm. Korpilahden, Jyväskylän kaupungin ja maaseurakunnan, Laukaan ja Äänekosken rippikirjat ja Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, Äänekosken kaupunkisanomat / Ramin kortit, Äänekoski -sivusto, joka kuvaa Äänekoski- yhtiön yhtiön työntekijöilleen 1920-luvun aikana rakentaman asuntoalueen historiaa ja sen ihmisten elämää.