Löytyipä taas vanhoja sanomalehtiä selaillessa melkoinen tarina koostettavaksi. On varmasti liioiteltua puhua legendasta, mutta kirjoitetun ja luetun perusteella tarinan päähenkilö, Manu Riikonen, oli kyläläisiä puhuttanut henkilö.
Manu esiintyy toistuvasti 1890-luvulta lähtien salaviinan valmistusta, pirtukauppaa, rettelöintiä ja lopulta väkivaltaista kuolemaa käsittelevissä uutisissa. Sanomalehtien perusteella Riikonen oli aikalaistensa silmissä kaikkea muuta kuin sopuisa, tavallinen torppari. Viranomaisten näkökulmasta hän oli sitkeä salapolttaja ja kanssaihmiset tuntuivat pitävän häntä suorastaan pelottavana.
Salapolttimon jäljillä vuonna 1896
Tammikuussa 1896 Keski-Suomi-lehti kertoi Leivonmäen ja
Korpilahden rajalta, Rutalahdesta löydetystä salaviinapolttimosta.
”Tehdas” oli lähellä Humalajärven taloa. Humalajärven isäntä, joka oli muuten emäntä, otti talon väkeä mukaansa ja he lähtivät porukalla hävittämään
laitosta uskoen saavansa sen omistajan vastuuseen. Kun polttimon pitäjät
luulivat nimismiehen olevan tulossa, he pötkivät pakoon ja jättivät pannunsa niille
sijoille. Uskalias siviilipartio ”takavarikoi” keittovehkeet ja kaatoivat
löydetyn iloliemen maahan, kuten viranhaltijat konsanaan.
Polttimon omistajaksi osoittautui torppari Manu Riikonen. Kun
hän sai tietää, ettei pannun haltuun ottanut henkilö ollutkaan virallinen
nimismies, lähti hän miesjoukon avustamana vaatimaan omaisuuttaan takaisin.
Lehden mukaan seurue oli aseistautunut revolverilla ja suurella veitsellä.
Syrjäisessä talossa asuneet, pääosin naisihmiset, eivät uskaltaneet vastustaa,
vaan luovuttivat pannun tykötarpeineen takaisin.
Samassa uutisessa kuvataan Riikonen paikkakunnalla
tunnetuksi salakapakoitsijaksi, joka oli harjoittanut laitonta viinakauppaa ja
polttoa jo vuosikymmenten ajan viranomaisten rangaistuksista huolimatta.
 |
| Kuvituskuva. |
Viranomaiset vastaan salapolttajat
Vuonna 1903 sanomalehti Suomalainen kertoi, että Joutsan,
Leivonmäen ja lähiseutujen alueella oli hävitetty useita laittomia
viinanvalmistuspaikkoja. Oikeuteen haastettujen joukossa mainittiin mm.
torppari Manu Riikonen.
Kahdeksan vuotta myöhemmin, syyskuussa 1911, Suur-Savo
uutisoi kahden salaviinapolttimon hävittämisestä. Toinen niistä sijaitsi Manu
Riikosen torpan lähellä ja tehtaan isännöitsijäksi nimettiin Kalle Riikonen, jonka
viranomaiset jo ennestään tunsivat vastaavista toimista.
Lehden mukaan syyskäräjät odottivat jälleen ”vanhaa tuttua” ja viranomaiset veivät mukanaan sekä valmistusvälineet että muita valmistukseen tarvittavia tykötarpeita.
Kuka Manu Riikonen oli?
Kirkonkirjoja vilkaisemalla voidaan todeta, että kyllä,
sanomalehtien henkilö on ihan todellinen.
Manu Riikonen oli ristimänimeltään Magnus, mutta lähteissä
esiintyy ainakin myös nimiä Magnus Keinola, Keinolainen ja Hienonen - Manne ja
Manu. Nämä nimimuodot sekä vaihtelevasti merkityt syntymäajat tekevät
hänen vaiheittensa seuraamisesta tarkkuutta vaativaa puuhaa.
Lehtitiedoista poiketen Manu oli lähtöisin Jyväskylän maalaiskunnassa. Kirkonkirjojen mukaan Magnus syntyi Oravasaaren Honkaniemen torpassa tammikuussa 1855. Hänen
vanhempansa olivat Abraham Johansson ja Hedda Mattsdotter ja hänellä näyttäisi olleen ainakin kuusi sisarusta.
1870-luvulla Manne vaikutti Jyväskylässä, poikkesi
Laukaassa, palasi Jyväskylään ja vuosikymmenen lopulla hän muutti Leivonmäelle.
Vuonna 1879 hän avioitui Susanna Kustaantyttären kanssa, joka oli Otto Henrik Matinpoika
Häggin leski. Susannalla oli tästä liitosta 1871 ja 1875 syntyneet lapset. Manne
ja Susanna saivat yhden yhteisen pojan, Oskar Magnuksen, joka syntyi 1880.
Rippikirjoihin on merkitty myös viinan myyntiin liittyvä rangaistuksia,
mikä sopii yhteen sanomalehdissä esiintyvän kuvan kanssa.
Paikkakunnan kauhu
Lokakuussa 1913 uutiset saivat synkän käänteen.
Useat lehdet kertoivat Joutsan Tammilahdessa tapahtuneesta
murhasta, jonka uhriksi oli joutunut noin 60-vuotias Manu Riikonen. Lehtien
kuvauksissa Manua kutsuttiin
”vanhaksi viinatrokariksi”, ”rettelöitsijäksi” ja ”paikkakunnan kauhuksi”.
Poliisitutkinnan mukaan Riikonen ja Juho Taavetti Ranta
kohtasivat maantiellä. Riikosen kerrottiin olleen päihtynyt ja uhkailleen
Rantaa. Tapaus järkytti
paikkakuntaa erityisesti sen raakuuden vuoksi.
 |
| Manu Riikosen ja Juho Taavetti Rannan kohtalokas kohtaaminen. Tämä kuva tapahtumapaikan tunnelmasta on täysin mielikuvituksen tuote. |
”Murha oli tapahtunut Tammilahden kylässä Wierulan talon lähellä n. klo 10 aikana. Riikonen, joka on kuuluisa wiinatrokari ja pitkät ajat toimettomana elellen ollut koko paikkakunnan kauhuna, on ennenkin ollut wiranomaisten kanssa tekemisissä.
Murha on ollut hämmästyttäwän raaka ja julma. Poliisikuulustelussa on selwinnyt, että Ranta on tehnyt tekonsa kostaakseen murhatulle hänen alituiset uhkauksensa ja aikaisemmin kärsimänsä pahoinpitelyn. Riikonen oli nim. useita kertoja uhannut surmata Rannan ja m.m. wielä murhan tapahtuessa sanonut seuraawana yönä polttawansa Rannan torpan.
Riikonen ja Ranta oliwat mainittuna aikana sattuneet kahden wastakkain maantiellä. Riikosella, joka oli juowuksissa, oli mukanaan puoshaka ja oli hän sillä uhkaillut Rantaa. Ranta, joka oli selwä, oli tällöin seipäällä ja kirweenkamaralla lyönyt Riikosta useita kertoja, niin että Riikonen tuupertui, sekä sen jälkeen jättänyt hänet tiepuoleen wirumaan, lähtien läheiseen taloon.
Poliisitutkinnossa on Ranta kertonut, ettei hän saanut rauhaa ennen kun oli ottanut Riikosen tykkänään hengiltä. Muutaman tunnin kuluttua läksi hän uudestaan sille paikalle, minne oli Riikosen jättänykin ja lopetti julmalla tawalla hänen päiwänsä. M.m. oli Ranta hakannut kirweellä murhatun jalatkin rikki. Kamalan tekonsa tehtyään oli murhaaja raahannut uhrinsa n. 1 km. päähän murhapaikalta ja kätkenyt hänet suo-ojaan. Murhaaja on tunnustanut tekonsa.
Sekä murhaaja että murhattu oliwat perheellisiä. Murhattu Riikonen oli eläissään uhkaillut kaikkia muitakin paikkakuntalaisiaan”
Pitkä oikeusprosessi
Marras- ja joulukuussa 1913 sekä vielä vuonna 1914 lehdissä
seurattiin oikeudenkäyntiä. Oikeuden puheenjohtajana toimi
howioikeudenauskultantti M. Gummerus ja Juho Taawetti Rantaa, ”joka määrättiin
lääkärintarkastuksen alaiseksi”, avusti asianajaja Artturi Ahwenainen. Jutussa
kuultiin kaikkiaan toistakymmentä todistajaa.
Oikeudenkäynnissä syytettynä oli myös työmies Kalle Seppänen, jota ei varsinaisesti mainittu itse surmatyötä koskevissa kuvauksissa. Seppäsen kerrottiin yllyttäneen Rantaa ja joissakin julkaisuissa hänen on kerrottu myös lyöneen Riikosta.
Ensimmäisessä ratkaisuissa Juho Taavetti Ranta tuomittiin
taposta kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen lieventävien asianhaarojen
vuoksi. Oikeuskäsittely ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä päätös alistettiin Viipurin hovioikeuden tarkistettavaksi. Hovioikeus piti tutkimusta
osittain puutteellisena ja palautti asian uudelleen kihlakunnanoikeuden käsiteltäväksi.
Myöhemmässä uutisessa Suur-Savo kertoi, että Ranta oli lopulta tuomittu elinkautiseen kuritushuonevankeuteen - Seppäselle tuli linnatuomio avunannosta.
Sanomalehtien luoma maine
Manu Riikosen elämästä muodostuu lehtitietojen perusteella poikkeuksellinen kuva -kuva sitkeästä salaviinanpolttajasta, viranomaisille tutusta rikoksentekijästä ja seutukunnan pelkäämästä hahmosta. On syytä muistaa, että lähes kaikki kuvaukset on esitetty sanomalehtien näkökulmasta.
Manu oli torpparin poika, aviomies ja perheenisä - samoin myös Juho Taavetti Ranta. Emme siis tiedä, kuinka paljon uutisissa on tosiasioita tai kuinka paljon tarinoita on "väritetty". Varmaa kuitenkin on, että miehet jäivät historiankirjoihin, kumpikin omalla tavallaan.
💡Havinoita-blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
ja tule mukaan seuraamaan muitakin kuin blogijulkaisuja.
Tarina koostettu: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, mm. Keski-Suomi 09.01.1896, Suomalainen 27.11.1903, Suur-Savo 11.09.1911, Sosialisti 07.10.1913, Lahti 09.10.1913, Suur-Savo 07.10.1913, Lahden Sanomat 13.11.1913, Vapaus 06.12.1913, Vapaus 28.04.1914, Suur-Savo 30.05.1914.
Kirkonkirjat Leivonmäki, Jyväskylä mlk ja Laukaa.
