SUOMELAN PERHE LEIVONMÄELTÄ

Leivonmäellä eli "muinoin" Suomelan perhe, johon kuuluivat äiti Anna Katariina ja isä Herman sekä lapset Herman Sulo Nyyrikki ja Mikko Heikki Antamo, lisäksi vauvana kuollut Anna Vieno Taimi. 

Kauppias Herman Bågman vaimonsa ja
lapsensa kanssa. Kuva Leivonmäen kirjasta

Äiti Anna Katariina, os. Turtinen oli syntynyt Kerimäellä 25.11.1865. 
Hän pääsi Jyväskylän seminaariin ja sai sieltä päästötodistuksen 1888. 

Heti vamistumisensa jälkeen hän toimi v.t. opettajana Viitasaaren Kiminginkylän kansakakoulussa syyslukukauden ajan. Vuoden 1889 alussa Anna lähti Leivonmäelle saatuaan paikan kirkonkylän kansakoulun opettajana.

Isä Herman Suomela oli leivonmäkisiä. Hän syntyi 17.1.1864 Havumäellä Sikasessa ja sai tuolloin sukunimekseen perheensä nimen Bågman. Hermanni teki uran kauppiaana ja toimi siinä ohessa Suomi-Yhtiön asiamiehenä. Hän otti osaa myös kunnallisten asioiden hoitamiseen toimien mm. eri lauta- ja johtokunnissa. 

Pariskunta Anni ja Herman vihittiin 26.1.1902 Leivonmäellä. 
1903 Herman kadotti vihkisormuksensa ja huuteli sen perään ainakin Mikkelin Sanomissa 6.8.1903. 

Esikoisensa he saivat 1904, kun perheeseen syntyi tyttövauva, Anna Vieno Taimi. "Pienen lemmikin" elontaival jäi kovin lyhyeksi, sillä pikku-Anna nukkui pois vain muutaman kuukauden ikäisenä.

Alun perhekuvassa on Herman ja Anna lapsensa kanssa - uskaltaiskohan lapsen asun perusteella arvella, että lapsi olisi "tyttöpuolta"...

Menehtyneen tyttären jälkeen perheeseen syntyi kaksi poikaa; 13.12.1905 Herman Sulo Nyyrikki ja 27.4.1907 Mikko Heikki Antamo. Mikko syntyi suoraan Suomelaksi, sillä perheen alkuperäinen sukunimi oli suomennettu 1906. (Muista mahdollisista lapsista ei ole tietoa.)

Hermannin hoitaessa liiketoimiaan, Anna opetti ja sivisti pientä väkeä Leivonmäen kirkonkylän kansakoulussa vakinaisena opettajana vuoteen 1896 ja Leivonmäen Havumäen kansakoulussa 1p:ään elokuuta 1919, jolloin täysin palvelleena otti eron opettajavirastaan ja jäi eläkkeelle.

Hermanni oli aloittanut kauppatoiminnan jo 1899, mutta anoi kauppalupaa vasta 1902. Kauppaa hän piti Havumäessä. Leivonmäen kirjassa kerrotaan, että vuosina 1900-1910 perustetuista yhdeksästä kauppayrityksestä menestyivät parhaiten Herman Suomelan, Johan Hämäläisen ja Matti Riihelän liikkeet. 

Leivonmäen nuorisoseuran perustava kokous pidettiin 11.3.1900. Herman oli tässäkin mukana ja tuli valituksi nuorisoseuran johtokuntaan.   

Matkan varrelle mahtui varmasti moniakin ammatillisia haasteita. 1907 Hermannille osoitettiin moite Itä-Hämeen Raivaaja - lehdessä, sillä lehdet olivat saapuneet tilaajilleen huonossa kunnossa - revittynä ja tahrittuna. 1912 puolestaan rosvot murtautuivat kauppaan ikkunan kautta ja saivat saaliikseen tavaroita ja rahaa, yhteensä noin 400mk:n arvosta. Vorojen arveltiin kuuluvan Toivakassa majailevaan 4- miehiseen rosvokoplaan, joka oli tehnyt seutukunnalla jo useammankin murtokeikan. 

Maaliskuussa 1925 Anna sairastui ja hävisi muutaman vuorokauden jälkeen kamppailun sairauttaan vastaan. Muistokirjoituksessa on todettu Annan keskittyneen eläkevuosinaan perheen emännän tehtäviin. Eläkettä Annalle oli myönnetty 750 mk vuodessa.

Hermanni ja pojat jatkoivat eloansa ilman puolisoa ja äitiä.

1935 Leivonmäen kunta päätti ostaa Herman Suomelan omistamat rakennukset kunnalle. Kunnan puolesta kauppakirjan allekirjoitti Toivo Tiihonen. 

Perheen pojista:

Nyyrikki 
Oli kersantti ja lentomekaanikko. Nuorempana oli ilmeisesti kiinnostunut valokuvauksesta. Muutti 1929 loppuvuodesta Havumäestä Helsingin pitäjään, josta edelleen 1935 toukokuun tietämillä Kauhavalle.

Jo muuttoa seuraavana vuonna koitti Nyyrikin kohtalonpäivä. Kuolema oli vähintäänkin traaginen - hän ruhjoutui junan alle. Lehdissä kirjoiteltiin asian tiimoilta eri tavoin. 

Nyyrikki oli joka tapauksessa jättänyt palaamatta lomilta Kauhavan Ilmailukouluun ja oli joutunut tuolloin ns. sotilaskarkurin asemaan. Hänet tavoitettiin Santahaminasta, josta määrättiin vääpeli viemään Nyyrikkiä Kauhavalle postijunalla. Hieman ennen Kauhavalle saapumista saattava vääpeli totesi Nyyrikin kadonneen. Etsinnöistä huolimatta häntä ei junasta löytynyt.

Radalla kulki postijunan perässä tavarajuna, joka sekin lähestyi Kauhavaa. Veturinkuljettaja näki radalla makaavan, jo yliajetun miehen ruumiin, joka oli puettu sotilaspukuun. Ruumis nostettiin junaan, kuljetettiin Kauhavalle ja tunnistettiin Nyyrikiksi. 

Oliko kyseessä onnettomuus vai itsemurha? 

Yksi tarina kertoo, että saattava vääpeli olisi nähnyt Nyyrikin pudottautuvan junan alle. Tosin, itsemurhasta ei vainajan tiedetty koskaan puhuneen. 

Sitä vastoin Nyyrikki oli matkan aikana ollut "melko pahoin sairas" ja juuri loppumatkasta hän oli käynyt useamman kerran antamassa ylen. 

"Mahdollista on, että hän ylenantaessaan vaunusillalla on jotenkin suistunut vauhdissa olevan junan alle."

Tarinassa, jossa saattava vääpeli olisi nähnyt Nyyrikin pudottautuvan junan alle, mainittiin, että Nyyrikki olisi asunut Kauhavalla Hotelli Suojassa pidemmän aikaa käyden töissä ilmailukoululla. Asunnossaan hän oli ilmoittanut syntymäpaikakseen Iisalmen. 

Nyyrikki oli kuollessaan perheetön ja hänet haudattiin Kauhavalle. 

Eikö tieto kuolemasta tavoittanut isä-Hermania vai oliko kenties jotain muuta ihmeellisyyttä asiassa, mutta vasta liki kolmen vuoden kuluttua isä kiittää niitä kaikkia, jotka ovat edesauttaneet ja varustaneet Nyyrikin viimeiselle matkalle.

ILKKA 09.08.1939 NO 211

Mikko
Näyttää kunnostautuneen kunnottomuudessa.

Sakkotuomioita viinan myynnistä ja kuljetuksesta. 

1931 syksyllä, Leivonmäen Etu-Ikolan Työväentalolla nujakoitiin. Useamman miehen tappelussa puukotettiin ainakin kahta miestä, joista toinen oli työmies Mikko Suomela. Mikon tila oli vakava ja hänet toimitettiin hoidettavaksi Jyväskylän sairaalaan. Tuo toinen puukotettu oli Urho Kilpinen.

Mikko selvisi mitä ilmeisemmin puukotuksen aiheuttamista vammoista, sillä useammat erilaiset tuomiot näyttäisivät seuranneen Mikkoa elämän varrella  - sakkotuomioista aina vankeuteen ja kansalaisluottamuksen menetykseen. Mikon ammatiksi on eri yhteyksissä mainittu työmies ja sorvaaja.

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

Mikkelin Sanomat, 23.06.1903, nro 69 A, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/669249?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Mikkelin Sanomat, 11.06.1904, nro 64, s.2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/669396?page=2Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomalainen Wirallinen Lehti, 12.05.1906, nro 109, s. 37https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/703702?page=37Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Itä-Hämeen Raivaaja, 01.03.1907, nro 17, s. 4 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/634864?page=4 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Länsi-Savo, 28.07.1919, nro 82, s. 2https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1021941?page=2Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Lakeus, 11.11.1936, nro 259, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2033891?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Heinolan Sanomat, 14.11.1936, nro 128, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1973255?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 17.04.1925, nro 16, s. 16 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/935219?page=16 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Vapaus, 24.12.1935, nro 146, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2138902?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Nyyrikki

Ilkka, 11.11.1936, nro 306, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1989468?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Ilkka, 09.08.1939, nro 211, s. 6 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1990898?page=6 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Mikko

Kuorevesi-Mänttä-Vilppula, 16.04.1931, nro 15, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1884411?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Keskisuomalainen, 07.10.1931, nro 229, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1864353?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Hufvudstadsbladet, 24.02.1941, nro 53 (2. painos), s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2235889?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tarkastaja UUNO LEPPÄMÄKI & vmo ELLI, Os. SARA

 

Uuno Kustaa ja Elli Josefiina Leppämäki

KESKINÄISYYS : SUOMI-YHTIÖN JULKAISU
ASIAMIEHIÄÄNVARTEN 01.06.1939 NO 6

Uuno Kustaa Leppämäki oli kansakoulunopettaja ja Suomi-Yhtiön asiamies ja tarkastaja, joka toimi Viipurin haarakonttorin hoitajana vuodesta 1927. 

Syntyjään hän oli Keski-Suomen poikia ja veti ensihenkäyksensä 6.6.1889 Keuruun Paljaslahdella. 

Uunon syntymäperheeseen kuuluivat vanhemmat, isä talollinen Fredrik Fredrikinpoika Leppämäki ja äiti Maria Juhontytär sekä kuusi sisarusta; Emil Fredrik, Juho Ulrik, Ilmi Maria, Aina Wilhelmiina, Voitto Rickhard ja Yrjö Teodoris.

Uuno suoritti Jyväskylän lyseon täyden oppikurssin ja tämän jälkeen hän siirtyi Jyväskylän seminaariin, josta valmistui kansakoulunopettajaksi 1912. 

Elli Josefiina, os. Sara (vuoteen 1906 asti Elin Söderlund), syntyi 4.10.1884 ja oli myöskin kansakoulunopettaja. 

Helmikuussa 1902 julkaistiin, että Elli oli oikeutettu pääsemään Jyväskylän Seminaariin, vaikka ei vielä ollut täyttänyt 18 vuotta. 

Keuruun Paljaslahdelle, Jukojärven kansakoulun opettajaksi koevuosille, Elli valittiin 1908. Kirkonkirjojen muuttaneiden luettelon mukaan hän muutti Keuruulle Hollolasta - Elli oli ollut aiemmin naisopettajana Lahden Kansanopistossa ja tätä ennen Laukaan Simunan kansakoulussa. 

Elli asettui siis kansakoululle ja vajaa vuosi myöhemmin sinne muuttivat myös hänen vanhempansa, ent. työnjohtaja ja rautatöiden mestari Anders Gustaf Söderlund ja vmo Amanda Maria Forss. Vanhemmille muuttomatka ei ollut, matka eikä mikään, sillä he tulivat tyttärensä luokse Jyväskylästä. Ikävä kyllä, vain muutama kuukausi muuton jälkeen isä-Anders menehtyi kuollen syöpään, vajaa 61-vuotiaana.

Elli ja Uuno solmivat avioliiton 1912. Nuoripari muutti Leivonmäelle saman vuoden heinäkuussa kun kumpikin sai opettajan pestin kirkonkylän koulusta. Muuttokirjan mukaan myös Ellin Amanda-äiti oli muutossa mukana. Uuno ja Elli toimivat viroissaan useamman vuoden ja Leivonmäellä ollessaan he saivat kolme ensimmäistä lastaan, pojat Kyösti Ensio 1913, Seppo Kalevi 1915 ja Ossi Ilmari 1918.

Leivonmäen vuosina Elli otti osaa Kirkonkylän Nuorisoseuran toimintaan ja kuului myös sen hallitukseen. Uuno puolestaan kiinnitettiin 1917 Suomi-yhtiön asiamieheksi ja hänellä arveltiin olevan jopa "synnynnäisiä vakuutusmiestaipumuksia", sillä hänessä huomattiin olevan potentiaalia vaativampiakin tehtäviä varten. 

Seuraavana vuonna, 1918, Uuno nimitettiin tarkastajaksi Pohjois-Savon piiriin, jonka myötä perhe muutti Amanda-anopin kera Joroisiin. Siellä, 1920, Uuno ja Elli saivat tyttären ja pojat siskon, joka ristittiin Sisko Talvikiksi.

Uuno toteutti vakuutusmieskutsumustaan ja Elli toimi Joroisten kunnan Kiekan kansakoulun opettajana, josta hänelle myönnettiin elinkautinen apuraha. Hän kuului myös Kiekan maamiesseuran hallitukseen varajäsenenä. 

Seitsemän vuotta kului ja 1925 Uunolle aukenivat ovet Etelä-Savon piirissä, jolloin  perheen matka jatkui Mikkeliin.  Muuton ollessa käsillä, Kiekalaiset ystävät ja naapurit järjestivät Leppämäen perheelle läksiäisillanvieton - Elli ja Uuno puolestaan kiittivät heitä tästä, sekä lahjasta että avusta, Länsi-Savo-lehdessä nro 92/6.8.1923.

Mikkelissä Leppämäet asuivat parisen vuotta Naisvuoren- ja Nikkarinkadun kulmassa, tontilla nro 158. He ostivat talon kenraalimajuri A. Spårelta 145000 mk:n kauppahinnalla. 

Uunon pitämiä asiamiesiltoja saunallaan Naisvuoren juurella on muisteltu aikalaisten parissa vielä jälkikäteenkin. Vuoden 1927 alusta nimettiin Uuno Viipurin haarakonttorin hoitajaksi - Mikkelin talo ja tontti myytiin Adi Kovaselle ja matka jatkui. Kauppahintaa ei julkistettu.

Viipurissa Suomi- Yhtiön konttori sijaitsi osoitteessa Pohjolankatu 8 ja se oli avattu 28.5.1910. Ennen Uunoa konttorinhoitajina olivat toimineet Juho Malin (1910-1918) ja Väinö Helle (1919-1926). 

Vuoden 1938 puhelinluettelon mukaan Leppämäet asuivat osoitteessa Vallirinne 28. Kotitalo sijaitsi siis Havin alueella, jolle oli vuonna 1926 laadittu asemakaava ja tämän jälkeen koko kaupunginosa rakennettiin täyteen vuoden 1939 loppuun mennessä. Alun alkaen Havin teollisuusalue syntyi vuonna 1849, jolloin sinne siirtyi Johanneksen pitäjästä vuonna 1829 perustettu Havin kynttilätehdas.

Vaikka Ellille oli myönnetty täysi eläke jo 1923 Kiekassa olon aikana, hän näyttää tehneen Viipurissa sijaisuuksia, mm. vakinaisten opettajien sairaslomien aikana.

Uunolla puolestaan täyttyi 25 vuotta saman työnantajan palveluksessa 24.1.1938 ja häntä muistettiin yhtiön kultaisella muistomerkillä. 

Uunosta sanottua:

"Hyviä vakuutusmiesominaisuuksia omaavasta kenttämiehestä on joskus tavattu sanoa, että hän on "vakuutusvesillä pesty". Näin voidaan hyvällä syyllä sanoa myös tarkastaja Leppämäestä. Vakuutusmieskutsumukselleen hän on antautunut täydellisesti ja kokonaan. Puolinaisuutta ei hänessä tapaa laisinkaan, vaan kaikkiin esiintyviin asioihin ja tehtäviin hän aina pyrkii syventymään ja muodostamaan niistä omakohtaisen käsityksen. Vakavan harkinnan tuloksena syntyneestä kannastaan hän sitten pitää tiukasti kiinni, jos havaitsee sen oikeaksi ja työtään edistäväksi. Reipas työmieli ja vahva luottamus vakuutustyön tär- keyteen ovat lisäksi hänen toimintansa.

Elli kuoli 20.11.1950 ja Uuno 10.2.1958. Suomen Sukututkimuseuran hautahaun kautta löytyi hautakuva, heidät haudattu Malmin hautausmaalle.

Kuva Suomen Sukututkimuseura
Hautakivitietokanta 

VirtuaaliViipuri 1939 on muuten kiva sivusto käydä kurkkimassa ja hakemassa tietoa, sinne pääset halutessasi TÄSTÄ

Kasvokuva Uunosta:

KESKINÄISYYS : SUOMI-YHTIÖN JULKAISU ASIAMIEHIÄÄN VARTEN193901.06.1939 NO 6

Lähteinä käytetty mm.

VirtuaaliViipuri https://virtuaaliviipuri.fi/fi

Suomen Sukututkimuseura https://sukuhaku.genealogia.fi/

Keskinäisyys : Suomi-yhtiön julkaisu asiamiehiään varten, 01.06.1939, nro 6, s. 8

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/881762?page=8

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Keskinäisyys : Suomi-yhtiön julkaisu asiamiehiään varten, 01.01.1938, nro 1, s. 10

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/881746?page=10

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Keskinäisyys : Suomi-yhtiön julkaisu asiamiehiään varten, 01.05.1935, nro 5, s. 13

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/881719?page=13

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kiinteistölehti : kiinteistönomistajain aikakauslehti, 05.10.1927, nro 9, s. 18

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/998355?page=18

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Sisä-Suomi, 14.08.1926, nro 182, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1584591?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Helsinki syntyneet 1856-1884 (MKO1-40) 1884 Oktober ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8747&pnum=1933 / Viitattu 03.10.2023

Keuruu rippikirja 1900-1909 (AP_III I Aa:34) Sivu 1030 Pohjaslahti, No 11 Kansakoulu (opett Sara), (ent asemest Söderlund) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=31405&pnum=199 / Viitattu 02.10.2023

Joroinen lastenkirja 1910-1919 (MKO92-110)  Sivu 544 Maavesi N:o 10 Pohjoistalo ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=37279&pnum=273 / Viitattu 05.10.2023http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=37279&pnum=273

OTTEITA LEIVONMÄEN LIIKE-ELÄMÄSTÄ 1933 - osa 2/2

Jatketaan viime viikolla aloitettua Leivonmäen liikeyritysten esittelyä vuodelta 1933.

Nämä kuvaelmat siis Itä-Hämeestä poimittuja ja kielellisesti oman aikakautensa, hurmaavia tuotoksia. [1]

LIUKKOSEN VAATTURILIIKE

Leivonmäen ainoa ammattipätevä vaatturi on M. Liukkonen. Mestari on tehnyt alansa työtä itsenäisesti yli viisitoista vuotta ja kykenee siis tyydyttämään leivonmäkeläisten kohtuulliset vaatimukset. Hän on asettanut päämääräkseen huolellisen työn ja sopuhinnat. Liukkosella on oivallisia kangasnäytteitä m.m. Helsingin Vaatturien Tukkuliikkeestä ja kangasvälityksestä, viimeksi mainitusta esim. muodikkaita syys- ja talviulsterikankaita. Vaatturi Liukkosella on laaja asiakaspiiri, josta huomattava osa ulkopuolelta varsinaista Leivonmäkeä.

Vaatturi Liukkonen toteaa lehtemme edustajalle, että ahdas aika on kieltämättä ohitse ja sitä paitsi, sopivia vaatteitahan ihmiset tarvitsevat, olipa aika miten ahdas tahansa.

MYLLYJOEN MYLLY JA SAHA
Myllyjoen Myllyn ja Sahan, joka sijaitsee noin 3 kilometrin päässä Leivonmäen kirkonkylästä, omistaa nykyisin konstaapeli Uuno Häkkinen. Mylly on ollut toiminnassa noin 60-70 vuotta ja on siis vanhimpia liikeyrityksiä koko Leivonmäellä. Myllyssä on yhdet jauho- ja niinikään yhdet ryynikivet. Voimakoneena on näihin saakka ollut vesiturbiini, mutta viime talvena saatiin myöskin höyrykone, joten nyttemmin ei enää olla riippuvaisia veden riittäväisyydestä. Sahan käytettävissä on erinomainen raami, joka on jyväskyläisen Väinölän konepajan tekoa, sekä kanttisirkkeli. Sähkölaitos omiin tarpeisiin on olemassa. Mylly jauhaa vuosittain noin 7,000 hl viljaa ja saha halkoo samassa ajassa n. 2,500 tukkia, yksinomaan kotitarvetta varten.

KOIVISTON SAHA JA MYLLY 
Koiviston Sahan ja Myllyn Leivonmäen Vartiomäellä omistaa maanviljelijä Heikki Koivisto ja on laitos ollut toiminnassa 8 vuotta. Se perustetiin ensi aluksi tyydyttämään yksinomaan kotitalon tarvetta, mutta sitten sen toiminta aikaa myöten laajeni ja nyt tekevät sekä mylly että saha työtä suurellekin asiakaspiirille eri puolilla pitäjää, etenkin talven aikana. Myllyssä on yhdet jauho- ja yhdet ryynikivet. Sahalla on uudenaikainen 20 tuuman raami, jonka on valmistanut Lahden Rautateollisuus O.Y. Konevoima saadaan höyrystä, joka pyörittäessään myllyn ja sahakoneistoa antaa myöskin sähkövaloa omistajansa tarpeisiin.

LEIVONMÄEN SÄÄSTÖPANKKI 
Leivonmäen ainoa varsinainen pankkilaitos on Säästöpankki Sampo. Se on jo varsin vanha laitos, sillä sen perustamisvuosi on 1897. Toimintansa aloitti pankki kuitenkin vasta seuraavana eli siis vuonna 1898. Perustajien joukosta mainittakoon m.m. Leivonmäen silloinen kirkkoherra A. O. Vuorimaa (Blomberg), joka oli ensimmäisten säästäjien joukossa ja vastakirjalla numero 2 talletti pankkiin, silloin hyvinkin huomattavan summan Smk 500:-. 

Ensimmäisenä toimintavuotena olivat pankin talletukset Smk 17,567. Seuraavana vuonna 1899 ne jo nousivat Smk:aan 29,097:-. Talletusten kasvu näkyy parhaiten seuraavista numeroista: v. 1900 Smk 50,534:-, v. 1905 Smk 70,000:-, v. 1910 Smk 61,842:-, v. 1915 Smk 86,758:-, v. 1920 Smk 221,677:-, v. 1925 Smk 646,724:-, v. 1930 Smk 971,193:- ja v. 1932 Smk 879,797:-. Vuoden 1933 syyskuun lopussa olivat talletukset Smk 898,076:- ja vuosivaihdossa sivuutetaan miljoona. 
Vuonna 1898 oli pankin kantarahasto Smk 1,000:- ja ensimmäinen puhdas voitto Smk 500:-, joka siirrettiin vararahastoon. Tätä nykyä ovat vararahastot Smk 62,829:-
Pankin hallitukseen kuuluvat nykyisin: puheenjohtajana kirkkoherra S. J. Osberg sekä muina jäseninä  David Kangas, Valde Riihiaho ja Uuno Häkkinen. Kamreerina toimii kanttori Jussi Kaartinen vuoden 1932 toukokuusta alkaen.
Pankilla ei ole omaa huoneistoa, vaan toimii se kunnalta saadussa huoneistossa.
Sietää tässä yhteydessä tulla mainituksi, että pankki lähitulevaisuudessa muuttaa nimensä, joka muutoksen jälkeen tulee olemaan vain: Leivonmäen Säästöpankki. Nimenmuutos on jo vahvistettu asianomaisissa paikoissa ja ryhtynee pankki käyttämään uutta nimeään tulevan vuoden alusta.
Pankin johdon taholta saamiemme tietojen mukaan on rahaliike suuresti vilkastumaan päin. Oikein ahdasta ei Leivonmäellä ole lainkaan ollut, sillä metsäpitäjänä on leivonmäkeläisillä kaiken aikaa ollut riittävästi metsätöitä.

LEIVONMÄEN OSUUSKASSA 
I.eivonmäen Osuuskassa toimii pääasiallisesti kirkonkylän alueella, mutta on sillä jäseniä ympäri pitäjää, vähän siellä, vähän täällä. Se on perustettu v, 1926. Perustavia jäseniä oli 14. Ensimmäisen hallituksen muodostivat: mvt. W. Kämppi ja U. Häkkinen, kanttori N. Tiitinen, mvt. V. Y. Häkkinen ja J. T. Mäkinen.
Talletuksien määrä ensimmäisenä vuonna - toiminta alkoi maaliskuussa v. 1927, oli Smk 156,675;- ja vuosivaihto Smk 537,633:-. V. 1928 olivat talletukset Smk 381,176:-, vuosiv, Smk 454,917:-, v. 1929 tallet. Smk. 369,113:-, vuosiv. Smk 465,015-, v. 1930 tallet. Smk 345,876:-, vuosiv. Smk 645,737:-, v. 1931 tallet. Smk 373,648:-, vuosiv Smk 672,826:- ja vuonna 1932 tallet. Smk 467,384:- sekä vuosivaihto Smk 766,391:-. Vuoden 1933 syyskuun loppuun mennessä olivat talletukset Smk 511,470:- ja vuosivaihto Smk 725,528:-.' Vararahasto samalla aikaa Smk 14,853:-. Keskusrahaston kassalle myöntämä luotto on tätä nykyä Smk 320,000:- mutta ei siitä ole läheskään kaikkia käytetty, vaan on se n.s. reservirahastona tallettajien varalta.
Kassan nykyiseen hallitukseen kuuluvat mvt. Valte Riihiaho, Kalle Kangas, Uuno Häkkinen, Aarne Rusila, Kalle Tommola ja V. Y. Häkkinen. Kassanhoitajana toimii mv. V. Y. Häkkinen. Meille kerrotaan, että kassa menee tukevin askelin eteenpäin, mutta ei silti hairahdu leventelyyn, vaan noudattaa erittäin varovaista toimintaohjetta. Siitä seikasta aiheutuu m.m. se, ettei takausmiesten vielä kertaakaan ole tarvinnut maksaa taattaviensa puolesta. Samoin on todettava, että ihmiset kykenevät hoitamaan asiansa, esim. korkomaksunsa, hyvin, ja sehän viittaa siihen, että talouselämä on kääntymässä paremmille urille.

HAVUMÄEN OSUUSKASSA
Havumäen Osuuskassa on perustettu vuonna 1926 ja on siitä lähtien ripeästi edistynyt. Edistyminen ei ole tapahtunut hyppäyksittäin, vaan tasaisesti. Aluksi oli jäseniä vain 15 eikä jäsenmäärä luonnollisista syistä voi kovin suureksi nousta, sillä Leivonmäen pitäjä on pieni ja osuuskassoja on kaksi.
Kassan ensimmäinen toimintavuosi oli v. 1927. Sen vuoden lopussa olivat tallettajien saatavat Smk. 633,80. Vuosivaihto saman vuoden lopussa Smk. 31.829. Mutta numerot osoittavat kuitenkin säännöllistä edistymistä. Katsokaamme! Vuonna 1928 talletukset Smk. 34,894:-, vuosivaihto Smk. 92,779:-, v. 1929 tallet. 36,781, vuosiv. 116,078:- v. 1930 tallet. 43.954:-, vuosiv. 142,641:-, v. 1931 tallet. 70,755:-- vuosiv. 282,595:-, v. 1932 tallet. 77,487:- ja vuosivaihto 374,865:-. Vuoden 1933 syyskuun loppuun mennessä ovat vastaavat luvut melkein samat. Vararahasto on tätä nykyä Smk. 6,417 ja jäsenmäärä 49.

Osuuskassan hallituksen muodostavat: mvt. Matti Karhala, Hannes Hovila, Kalervo Hovila, Aati Makkonen ja Vilppu Tikkanen. Kassanhoitajana toimii vuodesta 1928 maanviljelijä Kalervo Hovila. 

Kassan taholta saamiemme tietojen mukaan ovat taloudelliset asiat selvästi paranemaan päin. Osuuskassan asiakkaat eivät ole hoitaneet asioitaan huonosti, korot maksetaan säännöllisesti eikä ole kertaakaan tarvinnut ryhtyä ulosottotoimiin.

JOUSAN OSUUSKASSA
Jousan Osuuskaupan myymälä on ollut toiminnassa omassa talossa vuodesta 1917. Kauppaa hoidetaan samalla luottamusta herättävällä tavalla kuin pääliikettä Jousan kirkolla ja siitä johtuukin, että kaupankäynti liikkeessä on vilkasta. Vuosimyynti kohosi v. 1932 Leivonmäellä yli 600,000 mk:n ja vuonna 1933 ensimmäisellä vuosipuoliskolla on nousu 9,5 %. Kaupassa ostetaan kaikkia maataloustuotteita ja nousevat ostot vuosittain varsin huomattaviin summiin.
Kaupanhoitajana toimii vuodesta 1932 herra P. Lappalainen ja toteaa hän tiedustelumme johdosta, että kauppa käy "kuin Sergejeffillä!"

LEIVONMÄEN KUNNAN ASUTUSKASSA
Leivonmäen kunnan asutuskassan toiminta selviää seuraavista numeroista:
V. 1921 myönnettiin asutustarkoituksiin lainoja Smk. 5,439:- ja 9 lainaajalle, Vuonna 1926 oli vastaavat numerot: lainoja Smk, 51,885:- 30 lainaajalle. V. 1930 lainoja Smk. 56,415-31 lainaajalle, v. 1931 lainoja Smk. 71,035:- 31 lainaajalle ja v. 1932 lopussa oli lainoja myönnetty Smk. 141,532:- 49 lainaajalle. Kassan rahavarat ovat kaikkiaan Smk. 90,000:- ja asutuskassan pääomatili Smk 14,102:-, Tilivuoden 1932 lopussa oli kassa tilinpäätöksen mukaan valtiolle velkaa Smk. 165,447:-.
Kassan hoitajana toimii maanviljelijä Kalervo Hovila vuodesta 1931 alkaen.

Nämä kaikki, vähän muutakin tarinaa Leivonmäeltä, voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan vuoden 1933 Itä-Hämeestä nro 86.

[1] Itä-Häme, 02.11.1933, nro 86, s. 6

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183700?page=6

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

OTTEITA LEIVONMÄEN LIIKE-ELÄMÄSTÄ 1933, osa 1/2

Nämä Itä-Hämeestä poimitut, maan mainiot kuvaelmat leivonmäkisistä liikeyrityksistä... Hilpeätä hihittelyä ja tavattoman hyvä mieli - suuta vetää virneeseen tavallistakin enemmän! On siinä toimittajalla runosuoni sykkinyt! Toivottavasti hyvä mieli tarttuu myös teihin, jotka näitä luette 🙂 [1]

Aloitetaan puodeista, seuraavassa osiossa sitten muita mukavia. 
Naiset ensin! - kuten ennen tavattiin sanoa.

IMPI NIEMISEN SEKATAVARAKAUPPA 

"Impi Nieminen harjoittaa sekatavarakauppaa Leivonmäellä, Savenahon kylässä, Kämpin talon piharakennuksessa. Kauppa on sijainnut siinä jo kahdeksan vuotta ja on sen omistaja valppaalla palvelulla ja hyvillä tavaroilla saavuttanut ostavan yleisön luottamuksen. Paitsi myyntiä harjoittaa nti Nieminen myöskin ostokauppaa ostaen pääasiassa voita ja kananmunia, mutta myöskin, vaikka vähemmässä määrässä, muita maataloustuotteita.

Nti Nieminen kertoo lehdellemme, että kaupankäynti on vilkastumaan päin ja ilmeisesti etupäässä metsätöistä saatujen ansioiden vuoksi. Varma parantumisen ja taloudellisen elpymisen merkki on myöskin siirtyminen ennen yleisestä velka-kaupasta käteisostoihin."

Impi Fredrika Nieminen syntyi 12.9.1901 Leivonmäellä ja oli vaatturi Tuomas Niemisen ja Ida Maria, os. Mattilan tytär. Impillä oli seitsemän sisarusta; Aina, Olga, Ida, Väinö, Ilma, Elsa ja Elli.

Impi Niemien oli Leivonmäen ensimmäinen naispuolinen maakauppias. Itse asiassa Impi oli lähestulkoon "kauppias toisessa polvessa", sillä isä-Tuomaskin harjoitti kauppaa Leivonmäen kirkonkylällä vuosina 1895-1899.

1920-1922 Impi oli Selma Konttisella kauppa-apulaisena. Liike oli Lanka- ja lyhyttavaramyymälä Savenahossa ja liike oli perustettu 1905. Impi oli palvelussuhteessa myös kauppias Abel Laitisen perillisillä Joutsassa ja jälleen Selma Konttisella kaupanhoitajana. 1925 Impi siirtyi itsenäiseksi yrittäjäksi ja näin sai alkunsa Impi Niemisen sekatavarakauppa. [2]

Leivonmäellä oli erilaisia kauppoja ja liikkeitä melko runsaasti paikkakunnan kokoon ja sijaintiin verrattuna. Impillä kuitenkin pyyhki hyvin ja hän osti 1935 kesällä J. Leinosen Koivula-nimisen tilan 30.250,00 markalla. 

Kauppaliike muutti Impin myötä Koivulaan ja se toimi siellä aluksi Taavi Kuusiston ja vuodesta 1942 Vilho Hokkasen nimellä. Liiketoiminta lopetettiin vuonna 1969. [3]

Kaikesta maallisesta mammonasta Impi ei suinkaan nauttinut yksin, vaan antoi myös lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. Kunnostaan kauppias piti huolta mm. hiihtämällä ja esim. vuonna 1933 helmikuussa, Aika-lehden Aika-hiihtäjien joukossa Impi oli hiihtänyt 2155 minuuttia ollen sen hetkisissä sijoituksissa sijalla 17.

Tammikuussa 1938 kihlautui ja avioitui Taavi Armas Kuusiston kanssa - uutinen kihloista julkaistiin mm. Keskisuomalaisessa. Taavi oli syntynyt 17.1.1910 Leivonmäellä, vht. Malakias Kuusisto ja Amanda Järvelin.

Liitto jäi lyhyeksi – Taavi kaatui Kannaksella 15.12.1939.

Myöhemmin Impi avioitui uudelleen, pso 2 Vilho Hokkanen (1909-2000).

PAULI HOKKASEN SEKATAVARAKAUPPA 

Havumäen kylässä kunnostaa ja viimeistelee Multialta kotoisin oleva kauppias Pauli Hokkanen juuri uutta myymäläsisustustaan entiseen Pölkin kauppataloon. Koko entinen liikehuoneisto on kuin uudesti syntynyt tarmokkaan ja reippaan omistajansa valvonnan alaisena ja uusi myymälä tulee epäilemättä hyvin palvelemaan asiakaspiiriään. Varasto tulee olemaan täydellinen sekatavarakauppavarasto, mutta liikkeessä ostetaan myöskin nahkoja, viljaa, voita. lintuja y.m.s.

Kauppias Hokkanen on tulevaisuuteen nähden toivorikas. Metsätöitä on runsaasti ja kun niitä on, liikkuu raha ja kauppa käy hyvin.

 

Niklas Pölkki myi kauppaliikkeensä Pauli Hokkaselle, joka sai liikkeen haltuunsa lokakuun 1. pvä 1933 eli vain vähää ennen kuin tarinoiden pohjana toimiva juttu julkaistiin. Paulin kauppiasuraa kesti vain vuodet 1933-1935.

Paulin putiikilla vaikuttaa tapahtuneen kuin nykypäivän ostarilla konsanaan - milloin osallisena kauppias itse ja milloin muut "nurkilla notkujat". 

Juho Veikkosen ja Veikko Kummun kohtaamisesta voit lukea täältä

(Työn Voima, 02.11.1935, nro 255)

Taustoja en kummemmin tiedä, mutta entisen ja nykyisen kauppiaan välillä lienee ollut jonkinlaista eripuraa tai kahinaa, sillä lehdissä kirjoiteltiin 1935: "kauppias Paul Hokkanen Leivonmäen Havumäeltä tuomittiin pahoinpitelystä 1.125 mk:n sakkoon, vastaten 75 päivän vankeutta, sekä korvauksia ent. kauppias Niklas Pölkille kivusta ja särystä 300 mk., menetetystä työajasta 280 mk., lääkärinpalkkioita 260 mk. ja matkakulujen korvauksia 150 mk. eli yht. korvausia 990 mk sekä oikeudenkäyntikuluja 1,700 mk." [4]

MIKKO IKOSEN LEIVONMÄEN MYYMÄLÄ 

Mikko Ikosen Sekatavarakauppa on Leivonmäen johtavia kauppahuoneita ja noudattaa toiminnassaan samoja koeteltuja ja taattuja periaatteita kuin pääliike Jousan kirkolla. Se seikka lienee suuresti vaikuttanut siihen että liike on Leivonmäelläkin saavuttanut huomattavan ja luotetun aseman. Varastonsa puolesta on liike monipuolisin ja täydellisin, etenkin vaatetusalalla, jolla se kieltämättä on Leivonmäen johtavin.

Liikkeen vuosivaihto on huomattavan suuri ja harjoittaa Leivonmäen myymälä laajaa ostoliikettä myynnin yhteydessä.

Saamamme tiedon mukaan ei liikkeen johdolla ole mitään valittamista kaupankäynnin suhteen ja kun toimitus tiedustelee eräältä kauppa-apulaiselta, mitä kuuluu, saadaan reipas vastaus: hyvää kuuluu!

Ikosen kohdalla tekisi mieli todeta, että kaikkihan Mikko Ikosen tietää!

Tämä sivuliikkeen osalta mainitsen, että myymälänhoitajana toimi Kalle Johannes Koskinen. 

Kalle osti liikkeen myöhemmin ja jatkoi sitä, kunnes poikansa Kauko ja Olli ottivat vetovastuun.[5]

KOIVULAN SEKATAVARAKAUPPA 

Koivulan sekatavarakauppa Savenahon kylässä on siirtynyt nykyisen omistajansa, kauppias livari Askoliinin haltuun viime heinäkuussa. Liike harjoittaa täydellistä sekatavarakauppaa ja ostaa samalla kaikkia maatalous- ja maalaistuotteita. Uuden omistajansa hoidossa tulee liike epäilemättä saamaan entistä suuremman merkityksen, sillä varastoja on jo kartutettu ja tullaan niitä edelleenkin täydentämään ja monipuolistuttamaan tarpeen mukaan. Huomattavan edullisesti tulee vaikuttamaan perusteellinen liikehuoneiston korjaus, johon ryhdytään ensi keväänä.

Kauppias Askolin mainitsee lehtemme edustajalle, että hän on varsin toivorikas kaupankäyntiin nähden ja vetoaa sanojensa tueksi riittäviin ja antoisiin metsätöihin, joihin useimmat muutkin leivonmäkeläiset liikkeenharjoittajat ovat viitanneet. Metsätyöt tuovat paikkakunnalle rahaa ja se tuo ostajia ja silloin uskaltaa kauppamieskin suurentaa ja täydentää varastojaan.

Konttisen sivuliike Savenahon Koivulassa siirtyi 1933 Iivari Askolinille, joka kuitenkin myi pian kauppansa Impi Kuusistolle.[6]

E.NOJOSEN SEKATAVARAKAUPPA

E. Nojosen sekatavarakauppa on Leivonmäen kirkolla, Kanervan talossa, siis samassa talossa, jossa sijaitsee majatalo. Kauppa on toiminut vuoden päivät ja kauppias ilmaisee tyytyväisyytensä kaupankäynnin suhteen. Varastoaan ei kauppias Nojonen toistaiseksi pidä liian suurena, mutta koettaa silti palvella yleisöä kaiken käyvän tavaran varastossa pitämisellä. Kauppias Nojonen ostaa myöskin maalaistavaroita, kuten voita, munia, lintuja, viljaa, nahkoja j.n.e.

Saamme kuulla kauppias Nojoselta, että hänen mielestään ahtain aika lienee ohitse. Liian valoisiin toiveisiin ei hänen mielestään kuitenkaan ole mitään järkisyytä. 

AADOLF SUUROSEN SEKATAVARAKAUPPA 

Havumäellä on toinenkin sekatavarakauppa ja se on Alfred Suurosen. Toistaiseksi on kauppa vaatimaton, mutta se kykenee silti hyvin tyydyttämään ostajansa tarpeet. Kauppa on ollut toiminnassa vasta keväästä lähtien. Kaupassa ostetaan myöskin m.m. metsänriistaa, viljaa, mutta ei voita.

Kauppias Suuronen ei vaatimattomana miehenä tahdo käydä ennustelemaan tulevaisuudesta juuri mitään, mutta myöntää, että ostokyky on kasvamaan päin.

 Adolf Suuronen oli tullut Leivonmäelle alun alkaen mylläriksi 1923. Adolf Suuronen piti putiikkiaan aluksi Punaisen sillan myllyllä ja myöhemmin Partinnotkon tilalla. Lopulta Adolf oli Havumäessä 1930-luvulla pisimpään vaikuttanut kauppias.[7]

KAHVILA LEIVO

Kahvila Leivo on paikkakunnan ainoa kahvilaliike, jossa tarjoillaan kaikkia, mitä kahviloissa yleensä, kuten kahvia, teetä, voileipiä, virvokkeita, tupakkaa y.m. Kahvila on toiminut paikkakunnalla kaksi vuotta ja muuttaa joulukuun 1. pnä omaan ja siistiin huoneistoon, jota juuri laitetaan asianmukaiseen kuntoon. Uusi huoneisto sijaitsee aivan Jousan Osuuskaupan myymälän vastapäätä, joten kahvila keskemmälle siirtyen tulee epäilemättä saamaan osakseen entistään suuremman asiakaspiirin kannatuksen.

Toimituksella on ollut tilaisuus nauttia talon hyviä antimia ja voi niitä puolestaan parhaiten suositella.

Lehtitietojen mukaan leskirouva Johanna Vallenille myönnettiin kahvilalupa kahvilan pyörittämiseen tammikuussa 1932 ja näin alkoi kahvilatoiminta Rauhalan kauppakartanossa.

[1] Itä-Häme, 02.11.1933, nro 86, s. 7

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183700?page=7

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

[2] [3] Leivonmäen kirja, s.183-186

Heinolan Sanomat, 22.06.1935, nro 68, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1972751?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineisto

[4] Keskisuomalainen, 12.05.1935, nro 108, s. 4

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2023642?page=4

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

[5] Leivonmäen kirja, s. 184

[6]Leivonmäen kirja, s. 185

[7]Leivonmäen kirja, s. 186