MATARISTON ANTTI AALTO

Itä-Häme 21.11.1938 No 129

Antti Juhani Aalto

ent. Mataristo

Valmistunut opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1898, ollut viimeksi, ennen eläköitymistään, opettajana Hartolan kirkonkylässä ja tämän jälkeen maanviljelijänä kotilallaan Mataristossa. s. 24.11.1868 Sysmä Otamo Mataristo, k. 21.1.1951 Sysmä.

Sysmän rippikirjassa 1890-1899 Antille lisätty ja kirjattu ensimmäisen kerran sukunimi Aalto.

On kirjoitettu, että Juho-isä olisi toivonut pojastaan maanviljelijää, mutta Antti itse ei tästä lämmennyt ja kirjoittautui Jyväskylän seminaariin. Tätä myötä koitti, elokuussa 1896, muutto Keski-Suomeen ja avioliitto Pyhäjärvellä syntyneen rovastintyttären, Dagmar Elisabeth Erikssonin kanssa.

Lukujen ohessa Antti toimi opettajana Jyväskylän kuuromykkäin koulussa, jossa jatkoi vielä valmistuttuaankin. Kirkonkirjojen mukaan Aallot muuttivat Loimaalle joulukuussa 1900 ja Antti pääsi aloittamaan kevätlukukauden uudessa pestissä Pesäsuon kansakoulun opettajana.

Lukukauden päätyttyä, heinäkuussa 1901 pakaasit pakattiin ja kuljetettiin Utsjoelle, Kansakoulun tilalle ja pesti Outakosken koulussa saattoi alkaa.

Tammikuussa 1903 lähdettiin jälleen matkaan – tällä erää Varsinais-Suomeen ja Marttilaan. Ollilan kansakoululaiset saivat oppia Antilta vuoteen 1906, jolloin hän tuli valituksi 18 hakijan joukosta Hartolan kirkonkylän kansakoulun opettajaksi.

Savon lukko : Mikkelin suojeluskuntapiirin
kuukausijulkaisu, 01.12.1938, nro 12

Antti työskenteli virassaan Hartolassa aina eläköitymiseensä saakka. Hartolassa hänen
on mainittu toimineen opettajain yhdistyksen puheenjohtajana koko siellä olonsa ajan ja vielä tämänkin jälkeen yhdistyksen kunniajäsenenä. Toimi myös suojeluskunnassa valistusohjaajana, urheiluneuvojana ja kurinpitolautakunnan jäsenenä. Lisäksi nuoriso- ja maamiesseuran esimiehenä.

Hän oli myös aktiivinen suojeluskuntalainen. Hartolan osastoon hän liittyi 1922 ja oli nimettynä urheiluneuvojaksi 1922-1924, lisäksi hän toimi valistusneuvojana ja kurinpitolautakunnan jäsenenä. Antti nimitettiin korpraaliksi 1.1.1924. Sysmän suojeluskuntaan hän liittyi 12.9.1931 ja hänet siirrettiin veteraaniluokkaan 26.12.1933.

Eläköidyttyään Antti keskittyi maanviljelykseen kotitilallaan Mataristossa. Hän oli suorittanut Mustialassa maanviljelyskurssin ja Lepaalla puutarhakurssin. 

Vuonna 1936 Antti kiitteli vuolaasti Itä-Häme lehdessä kaikkia niitä henkilöitä, jotka olivat olleet sammuttamassa salaman sytyttämään metsäpaloa tilan mailla juhannuksena. Ripeä toiminta esti kulon leviämisen ja suuremmilta tuhoilta vältyttiin.

Mataristo oli ollut vuodesta 1604 saman suvun hallussa. Vuonna 1937 Sysmän maatalousnäyttelyn yhteydessä mm. Mataristo isäntineen sai sukutilakunniakirjan tunnustukseksi pitkäaikaisesta työstä. Sukuviirin tila sai 1954.

Antti nautti luottamusta sysmäläisten keskuudessa ja hänellä oli erinäisiä luottamustoimia vielä eläkevuosinaankin hoidettavana. Hän toimi mm. maatalousseurassa esimiehenä, Osuusmeijerin hallituksessa, metsänhoitoyhdistyksen lainajyvästön ja Osuusmeijerin tilintarkastajana. Lisäksi Antin on mainittu olleen innokas urheilumies, niin kilpailija- kuin järjestäjätahonkin edustaja. Erityisesti ampuminen ja hiihto oli ollut urheilulajeista Antin mieleen, myös hevoskasvatuksen on kerrottu olleen hänen sydäntään lähellä.

Antin täyttäessä 70-vuotta, Sysmän suojeluskunnan torvisoittokunta oli mennyt aamutuimaan tervehtimään ja herättelemään päivänsankaria juhlapäivään. Antti oli kuvannut tuntemuksiaan, että luuli ennen heräämistään olevansa taivaassa - niin ihanalta oli tuntunut nukkuminen musiikin sävelten kaikuessa viereisestä huoneesta.

Mataristo on edelleen alkuperäisen suvun hallussa.

Lähteinä käytetty mm.
Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 18.11.1938, nro 46, s. 17 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/935925?page=17 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Itä-Häme, 21.11.1938, nro 129, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1184525?page=1 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Savon lukko : Mikkelin suojeluskuntapiirin kuukausijulkaisu, 01.12.1938, nro 12, s. 12 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1103633?page=12 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Itä-Häme, 28.11.1938, nro 132, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1184218?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Itä-Häme, 29.06.1936, nro 72, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1184267?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Sysmän, Jyväskylän kaupungin, Loimaan, Utsjoen ja Marttilan kirkonkirjat.
Sysmän historia III

Eleniuksen kulturellit veljekset

Tämän katsauksen tarkoitus oli keskittyä Emil Eleniukseen, Sysmässä syntyneeseen opettajaan ja kirjailijaan. Tarina vei mennessään ja tuli tutustuttua ohessa myös Emilin veljiin, radiokuunnelmiin, elämään ja myös Suursaareen, jossa Emil vietti yhden vaiherikkaan kauden elämästään. Jälleen voin todeta, että olen yksiä henkilöhistorioita rikkaampi. 

Kuva Sortavalan seminaari 1880-1940 muistojulkaisusta

Anton Emil Elenius syntyi 16.9.1877 Sysmän Nuoramoisten Lauhjoella vanhempiensa, Anton Eleniuksen ja Maria Hartosen, esikoiseksi. Vanhempien on kirjattu avioituneen Mäntyharjulla 13.11.1876, josta äiti Maria oli kotoisin. Perhe muutti isä Antonin kotiseudulle, Valkealan Voikoskelle, Emilin ollessa n. neljän vanha.

Emilillä oli kolme sisarusta; Sysmässä 10.10 1878 syntynyt August Ferdinand ja Valkealan Voikoskella syntyneet Edvard (1.6.1881) ja Oskar (16.5.1884).

Isä Anton toimi metsätyönjohtajana ja tukkiasioitsijana. 1891 perhe muutti Säkkijärvelle, 1897 Viipurin maaseurakuntaan ja vielä 1903 Muolaalle. Isä Anton menehtyi tapaninpäivänä 1909 Muolaan Pölläkkälässä. Maria eli vielä monta vuotta leskenä, kuollen 3.8.1928 Pölläkkälässä.

Emil kävi kansakoulun, pääsi Sortavalan seminaariin ja sai sieltä päästötodistuksen 1899.

Oli opettajana Viipurin mlk. Tiiliruukin kansakoulussa 1899, Suursaaren Suurkylän kansakoulussa 1900-19, josta muuttivat Lahteen ja edelleen muutaman vuoden jälkeen Helsinkiin.

Suursaaressa vietettyyn aikaan liittyy paljon ristiriitaisuuksia, Emil on ollut selkeästi oman tiensä kulkija, ns. periaatteen mies, niin hyvässä kuin pahassakin. On selkeästi jakanut mielipiteitä aikalaistensa keskuudessa. 

Onnen oletan kuitenkin kukoistaneen siviilielämässä, sillä Suursaaressa ollessaan Emil solmi 1904 avioliiton Aina (Aini t. Aino) Penttilän (1882-1945) kanssa, joka oli kauppias Anton Penttilän ja Helena Kurjen tytär. Suursaaressa syntyi myös heidän ensimmäinen lapsensa Paula (1907). Poika Pauli syntyi 1924 Lahdessa olon aikana. Emilin on kerrottu harrastaneen purjehdusta ja hylkeiden pyyntiä.

Sortavalan seminaarin muistojulkaisun tietojen mukaan Emil 

"Työskenteli Lahden kaup. kk. sl. 1925 ja Lahden lyseossa kl. 1926 ja Helsingin maalariammattikoulun suomenkielen ja yhteiskuntaopin op. vsta 1930".

"Oli Raja-Karjalan kiertävien kansankirjastojen johtokunnan sihteerinä. 

Perustanut Suursaareen osuuskaupan ja osuuskassan, joitten toimihenkilönä 1907-18. Suojeluskunnan perustajana 1917 Suursaaressa; osall. vapaussotaan. 

V.t. nimismiehenä Suursaaren y.m. ulkosaarien nimismiespiirissä 3 kk. 1917. Vap. valistusharrastuksissa, kuoron johtajana ym. Seminaarien ja kansakoul. piirustuksen opetusta uusimaan asetetun komitean jäsen 1904-06."

Emil oli tuottelias kirjoittaja ja on julkaissut lukemattoman määrän novelleja ja novellikokoelmia, joista monet sijoittuvat Suursaareen. Harmi, että hänen kirjalliset tuotoksensa eivät aikanaan saavuttaneet suurta suosiota runsaasta lukumäärästä huolimatta.

Julkaisuja: Saarelaiskuvia, novellikokoelma (1921), Saarelaiskuvia II, novellik. (1922), Silkkilaiva, romaani (1922), Pirun miekka, näytelmäruno (1922), Saaren seikkailija, rom. (1924), Saare- laisvallesmanni, rom. (1925), Penna Merikauhu, novellik. (1906) ja Terveisiä ulkomailta, näyt. (1932). Erin. aikakausjulkaisuissa vsta 1926 n. 1000 novellia.

Emil Eleniuksen kertomuksia Suursaaresta voi kuunnella esim. Yle Areenasta/Podcastit.

Itse otin tuntumaa ja kolme meni kertaheitolla. Kuunnelmiin pääset TÄSTÄ   

Emil kuoli muutama vuosi vaimonsa jälkeen Helsingissä 1.3.1949.

Emilin veljistä Edvard ja Oskar niittivät myös mainetta omilla aloillaan. August Ferdinand Eleniuksen on mainittu olleen piirustaja veljensä Oskarin tavoin (Muolaa rippikirja 1910-1919, s.1532).

Maalarilehti : Suomen maalarityönantajain-
liiton julkaisu, 01.05.1931

Edvard Elenius (1.6.1881 Valkeala – 27.7.1957 Turku) oli suomalainen ammattiopiston rehtori ja tietokirjailija. Hän kävi ylemmän taideteollisuuskoulun 1905–08 ja opiskeli ulkomailla ensin Münchenissä ja Wienissä 1908–09 sekä uudelleen Münchenissä 1912–13.

Elenius oli yksityisen piirustustoimiston palveluksessa 1908–17, toimi taideteollisuuskoulun piirustuksen ja tyyliopin opettajana 1917–29 ja oli vuonna 1929 perustetun Turun Ammattiopiston (myöhemmin Turun maalariammattikoulu ja Turun maalariammattioppilaitos) johtajana ja rehtorina vuoteen 1956 saakka. Hän oli lisäksi Helsingin kirjapainokoulun piirustuksen ja tyyliopin opettajana 1921–29, Helsingin työväenopiston suomenkielisen osaston piirustuksen opettajana 1919–29, ammattienedistämislaitoksella tyyliopin luennoitsijana 1921–28 sekä Maalarilehden päätoimittajana 1917–50 ja Uusi Aura-lehden taidearvostelijana vuodesta 1943 alkaen. Elenius toimi Suomen maalarityönantajain liiton sihteerinä 1918–28 ja oli Turun taiteilijaseuran johtokunnan jäsen 1940–51.

Edvard Elenius oli naimisissa vuodesta 1912 Elsa Helena Kyanderin (1884–1973) kanssa.

SUOMEN KUVALEHTI 10.09.1922 NO 39

Oskar Elenius (16.5.1884 Valkeala – 20. kesäkuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen opettaja ja taidemaalari.

Oskar Elenius opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1904–07 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1906–07. Hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosina 1907 ja 1908. Elenius oli piirustuksen opettajana Taideteollisessa keskuskoulussa 1920–1930 sekä työväenopistossa 1929–30. Vuodesta 1930 alkaen hän toimi opettajana ja johtajana maalariammattikoulussa.

Tehnyt opintomatkoja Saksaan, Itävaltaan, Italiaan ja Skandinaviaan.

Lähteinä käytetty mm.

Sortavalan seminaari 1880-1940 muistojulkaisu 

Mm. Sysmän, Mäntyharjun, Valkealan, Säkkijärven, Muolaan ja Suursaaren kirkonkirjat

Kuka kukin oli

https://fi.m.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_E

Ei unohdeta Emil Eleniusta

http://neba.finlit.fi/blogi/ei-unohdeta-emil-eleniusta/Irma-Riitta Järvinen

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Karjala, 16.10.1913, nro 239, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1243009?page=2
Helsingin Sanomat, 04.12.1913, nro 283, s. 5
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1171678?page=5

Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 24.10.1913, nro 43, s. 11
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/934640?page=11

Wikipedia

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Edvard_Elenius

Maalarilehti : Suomen maalarityönantajainliiton julkaisu, 01.05.1931, nro 5, s. 11

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/996701?page=11

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Wikipedia

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Oskar_Elenius

Suomen Kuvalehti, 30.09.1922, nro 39, s. 11

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/877865?page=11

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kuka kukin on 1954

http://runeberg.org/kuka/1954/0112.html