LYHYITÄ PÄTKIÄ - Lyyli Brummer

Postitorvi : Suomen postiyhdistyksen
äänenkannattaja, 01.01.1931, nro 1

Lyyli Wilhelmiina Brummer syntyi Joutsassa 3.3.1885 rovasti Fredrik Alexander Brummerin ja vaimonsa Wilhelmina Jaatisen monilapsiseen perheeseen.  

Lapsuutensa Lyyli vietti Joutsassa ja tyttökoulun hän kävi Jyväskylässä, josta sai päästötodistuksen 1902. Lyylin kerrotaan  "antautuneen" koulunsa jälkeen postialalle ja hän  suoritti virkamiestutkinnon 1907. 

Lyylin ollessa 19-vuotias, isä-Fredrik kuoli. Leskeksi jäänyt äiti-Wilhelmina jäi asumaan, vielä kotona olevien lastensa kanssa Rauhalaan, kirkkoherran virka-asuntoon,  kunnes ottivat muuttokirjan Joutsasta Tampereelle maaliskuussa 1908.

1913 Lyyli sai 900 mk:n matkarahan venäjänkielen oppimista varten itse keisarikuntaan ja 1914 hänet nimitettiin ekspeditöörin apulaiseksi (harjoittelijaksi) Tampereen postikonttoriin. Seuraavana vuonna, maaliskuussa 1915, Brummereiden äiti Wilhelmina siirtyi ajasta ikuisuuteen (Tampereella).

Ekspeditöörin apulaisena toimiessaan Lyyli hoiti useaan otteeseen ekspeditöörin viransijaisuutta. 1925 hänet nimitettiin kirjuriksi samaiseen konttoriin. Ensikirjurin viran hän sai 1929, jossa tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. 

Lyyli näyttäisi asuneen Tampereella osoitteessa Läntinenkatu 36, sillä hän oli hakenut itselleen "asuintoveria" lehti-ilmoituksella (1917). 

Hän toimi aktiivisesti Tampereen NNKY:ssä ja oli yksi sen "uskollisimmista jäsenistä". Hänen kerrottiin olleen "monet vuodet vastuunalainen" ja oli kuulunut vuodesta 1925 yhdistyksen johtokuntaan. Myös raittiusaatteen edistäminen oli hänelle tärkeä asia.

Lyyli Brummer, postityöntekijä, Joutsa.
POSTIMUSEON KOKOELMAT
Valokuvakokoelmat

Lyyli kuoli keuhkokuumeeseen 3.1.1931 Tampereella, vain vajaan 46-vuoden ikäisenä. 

Työtoverien keskuudessa Lyyli tunnettiin erittäin sympaattisena ja ystävällisenä työtoverina, jonka poismeno oli Tampereen postikonttorin virkailijakunnan sekä ystävien ja tuttavien keskuudessa herättänyt syvää kaipausta. Myös veljet ja sisaret olivat surun murtamia. 

Olkoonkin, että Lyyli oli monessa asiassa varsin pätevä ja monitaitoinen, mutta kaikkea ei hänkään ollut saanut syntymässään - kirjoitettiin, että "..monia ja suuriakin lahjoja oli Jumala hänelle antanut, mutta ei laulun lahjaa..".

Luetun perusteella voi kuitenkin todeta, että Lyyli oli erityisen pidetty. 

Häntä muistelleet ovat käyttäneet häntä kuvatessaan lukemattoman määrän adjektiiveja, kuten mallikelpoinen, reipas, rohkea, työhön tarttuva, velvollisuudentuntoinen, herkkä, herttainen, suora, avulias, auttavainen, hengellinen, ystävällinen, ymmärtäväinen jne.

Lyyli siunattiin haudan lepoon loppiaisena 6.1.1931 Tampereella. 

Paikalla oli omaisten ja sukulaisten lisäksi suuri joukko ystäviä, tuttavia sekä työtovereita. Siunauksen toimitti piispa Jaakko Gummerus ja lauluesityksiä esitittivät mm. Postitalon mieskuoro ja NNKY:n naiskuoro. 

Sisarukset, tri Onni Brummer ja everstin rouva Sisko Valkama lausuivat sydämiinkäypiä muistosanoja sisarestaan, joka oli omistanut elämänsä rakkauden käskyn täyttämiselle.

Uusi Suomi, 04.01.1931, nro 3

Loppiaisiltana kokoontuivat vielä omaiset, ystävät ja työtoverit NNKY:n tiloihin muistelemaan vainajaa musiikkiesitysten kera.

*Mikä oli postilaitoksen ekspeditööri - entä ensimmäinen kirjuri? 

Se selviää mm. HAVINOITA - Facebooķ-ryhmä stä - liity jäseneksi ja lue lisää.

(Laita ryhmän hakukenttään hakusanaksi esim Brummer, niin löytyy 🙂)

Tiedot kerätty ja tarina koostettu mm. seuraavista lähteistä

Postimies, 16.01.1913, nro 2, s. 10 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/898363?page=10
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Keskisuomalainen, 06.01.1931, nro 3, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1863910?page=4
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tampereen Sanomat, 01.04.1917, nro 77, s. 4

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1318175?page=4

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Postitorvi : Suomen postiyhdistyksen äänenkannattaja, 01.01.1931, nro 1 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/886385?page=4

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kotia kohti : Suomen N. N. K. Y:n äänenkannattaja, 01.02.1931, nro 2, s. 9

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/995981?page=9

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kirkonkirjat

Joutsa rippikirja 1900-1909 (AP_I I Aa:16) Sivu 173 Jousa, No 12 Rauhala (kirkkoherra) (Brummer Jaatinen Lehtonen Segerholm...) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=25762&pnum=174 / Viitattu 21.09.2024

Joutsa muuttaneet 1901-1910 (AP I Ba:1) 1908, helmi-toukokuu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=25779&pnum=66 / Viitattu 21.09.2024

Tampereen tuomiokirkkoseurakunta kuolleet 1919-1935 (AP I F:5) 1931 tammikuu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=31624&pnum=170

"LIKKA-POLIISI" TAMPEREELLE - Iida Seilanen

Suomen Kuvalehti 26.2.1921

Tampereen poliisilaitoksen etsivään osastoon otettiin ensimäiseksi naispoliisiksi 15.2.1910 Iida Maria Seilanen, konttoristi Kuopiosta.

Suomessa on naispoliiseja ollut varsinaisesti vuodesta 1907. Naispoliisia-asiaa edisti ja ajoi aikanaan aktiivisesti Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea. Ennen Iidaa naispoliiseja oli jo Helsingissä ja Turussa. 

Naispoliisin tehtävät olivat aluksi lähinnä nykyisen sosiaalityöntekijän toimenkuvan mukaisia. He keskittyivät hyvin pitkälti siveellisyysrikoksiin, irtolaisvalvontaan, lapsiin liittyviin tapauksiin jne. - lähinnä toimiin, joissa miehet helposti haroivat partaansa ja olivat näennäisen vaivaantuneita. Otti useita vuosikymmeniä, että naiset  saivat tasa-arvoisen aseman - saman koulutuksen, samat virkanimikkeet ja saman palkkauksen kuin miehetkin. 

Itse Iidan toimenkuvasta oli kerrottu, että "sai tehtäväkseen hoitaa ja käsitellä kaikkia sellaisia asioita, joihin naiset ovat sotkeutuneet". Perehdytykseen kuului n. kuukauden mittainen tutustuminen naispoliisin tehtäviin Helsingissä ja Turussa.  

Parin vuoden palveluksen jälkeen Tampereen poliisimestari Blåfeldt antoi 20.12.1911 päiväkäskyn, jolla hän erotti palveluksesta Iidan ja viisi virkaveljeä. Tämä ei käsittääkseni ollut ainut laatuaan - tätä kyseistä päätöstä kommentoitiin lehdissä mm. seuraavasti: "Erokäskyssä ei tälläkään kertaa mainita mitään syytä. Ja vaikeapa olisi poliisimestarille sellaisen löytäminen ollutkin, sillä kaikki erotetut ovat olleet toimessaan kaikin puolin kunnollisia ja täsmällisiä." 

Tammikuussa 1912 "Walkonauhan" ja Naisyhdistyksen yhteisesti valitsema 3-henkinen lähetystö kävi tiedustelemassa poliisimestarilta, miksi Iida oli erotettu palveluksesta. Poliisimestari oli todennut, että "hän ei rupea antamaan heille minkäänlaisia selityksiä, waan kehotti kääntymään asiassa kuvernöörin puoleen, jos katsovat siihen jotakin syytä olevan."  

Yrityksestä huolimatta, kuvernöörikään ei asiaa sen kummemmin suostunut avaamaan.

Myöhemmissä lehtijutuissa oli todettu, että Iida erotettiin venäläiskomentoon alistumattomana. 

Vajaan vuoden kuluttua, syyskuussa 1912 Iida otettiin samaan toimeen takaisin, mistä hänet oli erotettu.

Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea ja Suomen Valkonauhaliitto järjestivät 1923 Helsingissä 2 kuukautta kestäneen naispoliisikurssin. Se oli ensimmäinen laatuaan ja osanottajia oli 25, joista 9 jo toimessa olevia poliiseja - Iida oli yksi heistä. 

Kun Iida asui Papinkatu 9:ssä, vuonna 1924, hän oli herännyt siihen, että makuuhuoneen "akkuna" oli auki. Hän kiinnitti siihen huomiota sen vuoksi, koska oli jättänyt koruja/arvoesineitä läheiselle pöydälle. Samalla hetkellä hän näki miehen käden ilmestyvän ikkunalaudalle ja jonkun yrittävän tunkeutua huoneeseen. Iida nappasi käsillä olevan joustinpampun ja näpäytti rosvoa sormille. Rosvo joutui hellittämään otteensa ja pötki pakoon. 

Tunnin päästä sama toistui Koulukatu 11:ssä talonmies Mäkisen asunnossa. Teko huomattiin kun varas laskeutui alas ja antoi saaliin toverilleen. 

Rosvot tietty saatiin kiinni ja he olivatkin poliisin vanhoja tuttuja, hyvin meritoituneita tapa-/ammattirikollisia.

1925 Iidan väitettiin juopotelleen. Mm. Naisten Ääni kirjoitti tästä ja ihmetteli kovasti tarinaa, koska tiedossa oli, että Iida ei tosiaankaan ollut taipuvainen juopotteluun. Muutamalla sanalla sanoen tarina meni niin, että toimittaja oli kirjoittanut lehteen kuulemansa huhun juopottelusta ja Iida pidätettiin virasta. Iida nosti kanteen, jonka hävisi todisteluista huolimatta - kaupan päälle tuli vielä oikeudenkäyntikulut korvattavaksi. Lue koko tarina TÄSTÄ

1933 Tampereen poliisilaitoksen siveysosastolla toimi naispoliisina Iidan lisäksi Elna Palmu. Lehtitietojen mukaan Iida oli muuttanut takaisin Kuopioon 1934.

Iida eli elämänsä naimattomana, ajoi aktiivisesti naisten asiaa ja toimi useissa eri järjestöissä -kävi myös puhumassa ja esitelmöimässä eri tilaisuuksissa.

Oli jäsenenä mm. Suomen Naisten Kansallisliiton asettamassa valiokunnassa, jonka tehtävänä oli ehdotuksen laatiminen naispoliisitoiminnan järjestämisestä maassamme. 

Iida itse:

s. 14.2.1871 Kuopiossa, k. 1948, haudattu Kuopioon.

Vht. merimies Robert Seilanen ja vmo Maria Serafia, os. Kakkinen.

Seilasen perhettä oli siunattu kaikkiaan 7 lapsella, joista 5 saavutti aikuisiän. 

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tietojen lähde pääsääntöisesti Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, 

mm.
Keuru-Pihlajavesi-Multia, 31.05.1930, nro 22, s. 7
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1752909?page=7
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Työläisnainen : Sosialidemokraattisen naisliiton äänenkannattaja, 17.02.1910, nro 7, s. 7

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973311?page=7

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Päivälehti, 24.01.1912, nro 19, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2808015?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aamulehti, 10.01.1912, nro 6, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/764967?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen poliisilehti, 30.04.1923, nro 8, s. 5

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/901481?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Iltalehti, 28.08.1924, nro 198, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400918?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/766424?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen poliisilehti, 28.02.1931, nro 4, s. 13

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/904526?page=13

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Otava, 25.11.1905, nro 132, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674300?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kansan Lehti, 28.03.1934, nro 72, s. 6

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1807964?page=6

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

YLE

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/09/vaatekriiseja-ja-tasa-arvokysymyksia-naisen-tie-poliisiksi-oli-pitka-ja-kivinen

Koskesta voimaa 

https://webpages.tuni.fi/koskivoimaa/vuodet/1910/

Kotiseutuni Kuopio - historiapiiri

https://historiapiiri.blogaaja.fi/page/2/

Hautahaku

https://www.hautahaku.fi/fi/list