L

Jos et halua plarata kaikkia ilmoituksia lävitse, käytä välilehdellä ollessa laitteesi hakutoimintoa tietyn kuolinilmoituksen hakemiseksi- hakusanana toimii sukunimi. 

TILANNEPÄIVITYKSET JA OHEISTOIMINTA FACEBOOKIN HAVINOITA-ryhmässä

97/1.5.26

~ L ~

LAAHIO

Julkaistu Sysmä SukuFoorumi / K. Nykänen

LAAKSO

Länsi-Savo 20.5.2025

Itä-Häme 13.2.1929

"T. k. 10 p:nä kuoli kotonaan Joutsassa Heikinojalla talon emäntä Amanda Laakso 48:lla ikävuodellaan, lyhyen sairauden jälkeen. 

Vainaja oli tunnettu kaikin puolin tunnontarkaksi ja huolelliseksi perheen-emännäksi, jota todistaa sekin, että hän miehensä kuoleman jälkeen  jo 4 vuoden ajan hoiti taloaan hyvin. Aikaisemmin oli hän toiminut tarkastus-karjakkona ja kunnalliskodin johtajattarena Joutsassa. Vielä naimisissa ollessaankin on hän kuulunut varajäsenenä Joutsan kunnanvaltuustoon.

Nuorta äitijä jäi kaipaamaan 5 lasta, joista vanhin oli 15 vuotias ja nuorin 7 vuot. sekä m.m. veljet rovasti Koskinen ja lähetyssaarnaaja K. Tervaportti. 

Vainaja oli syntynyt Huittisissa 1882."  -Itä-Häme 13.2.1929-

LAAKSOVIRTA

HS 4.5.1958

HS 15.10.1911

HS 10.2.1940

HS 26.4.1942

HS 3.3.1940

LAATIKAINEN

HS 30.3.1944

HS 29.12.1942

LAHDENSUU

HS 2.2.1965

LAHTI

Joutsan Seutu 15.5.2019

LAHTINEN

Itä-Häme 24.9.1933

 

Suomen Sosiaalidemokraatti 7.4.1929

HS 25.2.1951

HS 26.11.1934

HS 10.6.1956

Etelä-Suomen Sanomat 9.12.1939

Itä-Häme 30.4.1930

 

Aamulehti 3.5.1930

HS 12.3.1963

LAINE

HS 20.10.1979

HS 13.5.1992

LAITINEN

Mikkelin Sanomat 17.11.1919

Abel Laitinen oli syntynyt jouluk. 31 p:nä 1877, ollen siis kuollessaan lähes 

42 wuoden ikäinen. Parhaassa miehuuden iässä poistemmattua, joka monet 

wuodet harjoitti Mieskonmäen kylässä kauppaliikettä, jäiwät lähinnä kai-paamaan lähinnä puoliso ja kaksi poikaa.  Itä-Häme 1.3.1928

Keskisuomalainen 7.10.1922

  

Sukulaisen leikekirjasta

 

HS 24 2.1963

HS 3.8.1997

Länsi-Savo 30.11.1935

HS 30.7.1975

Länsi-Savo 10.11.1936

"Viime sunnuntaina saatettiin haudan lepoon Joutsan uudella hautausmaalla 

rouva Hilja Laitisen maallinen tomumaja. 

Lukuisa saattojoukko kokoontui surutaloon, josta käsin viimeistä palvelusta kaivatuile vainajalle lähdettiin suorittamaan. Omaisten ja ystäväin puolesta laskettiin hautakummulle kaipauksen ja kiitollisuudenosoituksena paljon seppeleitä ja kukkia. 

Haudalta kookonnuttiin Joutsan nuorisoseurantalolle, jossa muistohetkeä vietettiin"  Länsi-Savo 17.11.1936

HS 31.1.1954

Itä-Häme 19.6.1936

 

Mikkelin Sanomat 23.6.1936

  

Suursavolainen 6.6.1931

 

HS 9.9.1990

 

HS 9.11.1969

LAMPINEN

HS 23.12.1969

Keskisuomalainen 1.5.1936

HS 24.3.1948

LANDEN

Uusi Suometar 12.2.1892

LAPPI

Karjala 5.8.1932

LEHTIKUNNAS

HS 21.7.1944

LEHTIMÄKI

HS 14.12.1909

LEHTINEN   

Suur-Savo 20 6.1917

Perjantaina kesäkuun 22. pnä klo 11 ap. kätkettiin Jousan vanhaan hautausmaahan pitkän päivätyönsä suorittanut maanvilj. A.Lehtinen. 

Surutalosta haudalle lähtiessä soitti Jousan torvisoittokunta virren ja past. Kaarlo Korpitie piti rukouksen, minkä perästä alustalaiset lähtivät surumarssin soidessa kantamaan vainajaa hautuumaan portille, mistä lähiomaiset kantoivat hänet hautaan. 

Pastori Korpitie omisti kauniit sanat vainajan elämäntyölle ja luonteenominaisuuksille sekä vihki hänet haudan lepoon. 

Omaisten kaipauksen tunteet tulkitsi vainajan vävy, op. F. Salojärvi. 

Jousan Säästöp. hallituksen puolesta puhui sen esimies op. B. Santala, ilmoittaen, että seppeleen asemasta liitetään rahamäärä siihen 1000 mkn rahastoon, minkä vainaja kultahääpäivänään lahjoitti Jousan kk. kansakoululle. 

Sama puhuja esitti pyydettynä myöskin alustalaisten kiitollisuuden tunteet kaivatulle isännälleen, ilmoittaen että he niinikään seppelerahoillaan kartuttavat samaa rahastoa.

Saman ilmoituksen Jousan nuorisoseuran puolesta teki sen esimies, kanttori Lauri Markkula ilmituoden N:seuran kiitollisuuden tunteet kunniajäsenelleen ja talonsa tonttimaan lahjoittajalle. 

Jousan Maamiesseuran seppeleen esimiehensä haudalle laski maanvilj. Herm. Kämppilä. 

Hautaustoimitukseen kuuluivat virret ja useita lauluja esitti Jousan sekakuoro kanttori Markkulan johdolla. Näistä kaikista tunteenilmauksista kävi selville, että vainajan elämäntyö ja pyrkimykset oli ymmärretty paikkakunnalla.  -Suur-Savo 29.6.1917-

 

HS 15.10.1944

Itä-Häme 29.12.1939

 

Uusi Suometar 5.11.1901

   

HS 13.8.1941

 

HS 5.9.1973

HS 13.11.1991

   

Länsi-Savo 30.12.1939

LEHTONEN

 

Keskisuomalainen 12.9.1939

HS 17.4.1929

LEHTOVIRTA

Keskisuomalainen 12.5.1939

LEIVO

Vaasa 28.4.1934

LEIVONEN

Kotimaa 28.7.1922 

Kerimäen seurakunnan kappalainen, kirkkoherra Johannes Paawali Leiwonen kuoli sydänhalvaukseen kotonaan Kerimäellä 61-wuotiaana.

"Kirkkoherra Leiwonen oli syntynyt Leiwonmäellä tammik. 26 p:nä 1861, tuli ylioppilaaksi 1886 ja wihittiin papiksi 1890. Toimittuaan ensin papistonapulaisena Hirvensalmella oli hän w. t. kirkkoherrana Sulkawalla, Leiwonmäellä ja Sysmässä sekä apulaisena Puumalassa, Sortawalassa ja Kirwussa. Sortawalan kirkkoherran apulaiseksi hänet nimitettiin 1897 ja nykyiseen wirkaansa (Kerimäelle) 1907.  -Helsingin Sanomat 26.7.1922

"Kirkkoherra Leiwonen oli luonteeltaan ystäwällinen ja säyseä, saawuttaen seurakuntalaistensa suosion ja kunnioituksen ja nauttien jakamatonta arwonantoa niiden kesken, joiden kanssa tuli kosketuksiin. 

Hänen pois menonsa jättää laajat ystäväpiirit seurakunnassa sywään kaipaukseen."  -Kotimaa 28.7.1922

Itä-Häme 9.2.1938

LEPISTÖ

HS 6.4.1937

LEPORANTA

HS 22.11.1950

Itä-Häme 11.3.1938

LESKIJÄRVI

HS 22.4.1969

LESKINEN

Itä-Savo 18.1.1938

 

Länsi-Savo 28.6.1920

HS 4.12.1969

LESTINEN

HS 20.12.1947

LEVISON

Uusi Suomi 18.3.1934

"Joutsan piirilääkäri Ivar Levisonin hautaus maaliskuun 22. pvnä muodostui vaikuttavaksi surujuhlaksi. 

Ruumiinsiunaus tapahtui kirkossa, jonne vainajan virkaveljet ja lähimmät sukulaiset vainajan arkun kantoivat surumarssin soidessa ja suojeluskunnan muodostaessa kunniakujan. Lääninrovasti Y. Hovikoski piti hautajaispuheen ja toimitti ruumiinsiunauksen. 

Seurasi sitten seppelten laskeminen arkulle, jota muistopuheineen kesti kolmatta tuntia. Muistopuheita pitivät useat lääkäritovereista. 

Sukulaisten puolesta puhui op. Suomela. Jyväskylän sk.piirin surunvalittelun toi puheessaan esiin aluepäällikkö Sauramo. Op. Santala puhui Joutsan suojeluskunnan puolesta ja op. J. E. Junttimäki pitkä-aikaisena ampujatoverina.

Muistopuheista tuli elävästi esille syvä, miehekäs kaipaus vainajaa kohtaan, jonka luonteen ominaisuudet olivat miehekkyys, suoruus, oikeamielisyys ja velvollisuudentuntoisuus. Hänen elämänsä oli elämää toimen keskellä 40 v. ajan lääkärin vaikeassa tehtävässä, mutta hänellä riitti lisäksi aikaa mitä moninaisimpiin harrastuksiin. 

Nuorena hän oli etevä voimistelija ja huomattava voimailija, Sakkolassa ollessaan kilpa-ajaja, nuorisoseuramies, torvisoittokunnan johtaja, Lapissa ollessaan metsästäjä ja harras luonnonystävä ikuistaen Lapin luontoa itse maalaamissaan tauluissa. 

Toimiessaan viimeiset 16 v. Joutsassa piirilääkärinä hän kohdisti harrastuksensa suojeluskunnan hyväksi mitä moninaisimmin tavoin, ollen esim. ampumisessa Mikkelin läänin ensimmäisiä ampujia vielä seitsemännellä vuosikymmenellään ja näin ollen kykeni ohjaamaan ampumataidon kehitystä.

Muistopuheiden edellä ja jälkeen lauloi kuoro ja rouva Kervinen esitti laulua kanttori L. Markkulan säestäessä ja sitten kantoivat suojeluskuntalaiset arkun hautausmaalle, jossa se laskettiin hautaan. 

Kuoro lauloi haudalla ja haudan umpeen luotua muodostui siihen valtava 

kukkaiskumpu seppeleistä osoittaen miten pidetty tämä suoraluonteinen 

isänmaanystävä oli ihmisenä. 

Ennen haudalta poistumista laulettiin yhteisesti Sun haltuus rakas Isäni."

Keskisuomalainen 28.3.1934

 

HS 28.12.1936

Uusi Suomi 9.11937

LEVÄMÄKI

 

Suur-Savo 11.2.1907

 

Uusi Suomi 23.2.1923

T. k. 19 pnä kuoli sukutilallaan Joutsassa maanviljelijä Kalle Lewämäki yli 

77-wuoden wanhana.

Wainaja oli sitkeä wanhanajan mies, joka käwi rohkeasti perkaamaan korpea wiljawainioksi. Nuoruudessaan kuului wainaja miltei kansansiwistyksen wastustajiin, mutta myöhemmällä iällään muuttui hänen mielipiteensä niin, että hän hankki nuoremmille lapsilleen maaseudulla saatamissa olewan alkeis- opetuksen. Aikoinaan otti wainaja ahkerasti osaa kuntansa kunnalliselämään ja maanviljelijäin yhteispyrintöihin. 

Suremaan jäiwät lapset, mm. johtaja Salamon Lewämāki, lastenlapset ja lasten-

lastenlapset.  Heinolan Sanomat 24.2.1923

LINKKI TARINAAN: 

Salamon Levämäki - Torpan poika Suomen sydänmailta 

LIKANDER

Suur-Savo 22.4.1913

 

HS 5.6.1935

Talon vanhus Fredrik Likanderin ruumiinsiunaus toimitettiin Luhangan kirkossa. Arkun kantoivat kappelista kirkkoon vainajan pojat tri Niilo Koivikko ja maanvilj. Lauri Koivikko sekä lehtorit Vihtori Järvinen ja Toimi Harjama, insin. Toivo Koivisto ja maanvilj. Alex Likander, kanttori T. Rämön uruilla soitaessa suruhymniä Päivän alku. 

Ensin laulettua yhteisesti virrestä 324, 7—9 värssy, piti pastori Toivo Nurkkinen saarnan. Laulettua virrestä 449, 7—9 värsy, astuivat viimeistä palvelustaan toimittamaan arkun äärelle pastorit Veikko Koivisto ja Toivo Nurkkinen, joista edellinen toimitti ruumiinsiunauksen ja puhuen m.m. miten tätä vanhusta oli jo valmistettu tähän lähtöön monasti, sillä hän sai saattaa viimeiselle matkalle monta läheistä omaistaan. Pastori T. Nurkkinen luki tilaisuuteen sopivia raamatunlauseita. Lopuksi laulettua virrestä 533, 11 ja 12 värssy, kanttori T. Rämön uruilla soittaessa "Iltakellot", kannettiin arkku edelleen hautausmaalle ja hautaan laskettaessa lauloivat kanttori T. Rämö ja pastori V. Koivisto "Mä pääsen tyyneen rantahan". 

Hautakummulle laskivat viimeisinä tervehdyksinään kukkaisseppeleensä m.m. seuraavat henkilöt: Niilo Koivikko, joka samalla puhui, kuinka isä tahtoi kaikkensa tehdä lastensa hyväksi ja kuinka hänen elämänsä kelpaakin meille esimerkiksi ja kuinka hän aina seurasi lastensa elämänvaiheita, ottaen osaa heitä kehdanneisiin vastuksiin, kuin myöskin ilmaisten ilonsa, milloin heidän yrityksensä menestyivät, Lauri Koivikon perhe, Aune Koivikon perhe, Maija Koivikko, Vihtori Järvisen perhe, Hilja, Tyyni ja Silja Hartman, Toimi Harjaman perhe, Ida, Ilo ja Veikko Koiviston perheet, Ida Holm, Ellen Teräste, Onni Salovaaran perhe, Yrjö Järvisen perhe, Aino Järvinen, Väinö Vaaran perhe, Kalle Laaksovirran perhe, Fredrika ja Vilho Ahlberg, Elli ja Fanni, Ossi ja Bertta Lujamo, Toini ja Ilmari Heikinheimo , opet. Elli Lujamon puhuessa m.m. muistelmiaan lapsuutensa ajoilta käynneistään vainajan kodissa, mainiten kuinka Fredrik-setä, vaikka hiljaisena, niin hän kuitenkin tahtoi olla mukana ja seurata lastenkin toimia pihan nurmikolla. Laulettua vielä yhteisesti "Sun haltuun rakas isäni", poistui hiljalleen surusaattue kauniin kukkasilla peitetyn hautakummun ympäriltä vainajan kotiin hänen muistoaan viettämään.

Illan kuluessa lauloi pastori V. Koivisto useita lauluja. 

Lehtori Vihtori Järvinen esitti, milloin, mistä ja miten ovat Likanderit Luhankaan tulleet ja heidän elämäänsä. Selostuksesta m.m. ilmeni, että Uuden-Koiviston tilaa on hallinnut sama suku kuudessa polvessa lähemmä 200 vuotta. Nyt poistunut Fredrik Likander oli viimeinen tätä polvea. Puhujan ehdotuksesta omistettiin seisten hetken hiljaisuus kunnioittaen nyt poistuneen rakkaan vainajan, sekä aikaisempien esivanhempien muistoa, sekä heidän töitään.

Kun oli laulettu h.l.k:sta laulut N:o 96 ja 607, piti pastori V. Koivisto vainajan muistolle puheen, ottaen aiheeksi: Älkää luulko, että te kannatatte juuria, vaan että juuret kannnattavat teitä. 

Puheessaan hän kuvaili vainajan elämäntyötä ja hänen suhdettaan lapsiinsa. Kaunis, harrastunnelmallinen ja mieliinpainuva puhe päättyi rukouksiin. Lopuksi laulettua Kiitos sulle Jumalani, päättyi suru- ja muistotilaisuus, joka kuvasi, miten suurta kunnioitusta vainaja nautti sukulaisten, naapureiden ja tuttavain taholta.  -Keskisuomalainen 18.6.1935

Suomalainen 22.8.1900

Opettaja Kaarlo Likander oli syntynyt Luhangassa 24.4.1848. 

Pso 1880 Ida Maria (os. Nordlund), 5 lasta. Ida lapsineen sukunimeltään Koivisto 1907 lähtien. 

Kaarlo oli käynyt Jyväskylän seminaarin ja suorittanut myös lukkari-urkurin tutkinnon. Suurimman osan työvuosistaan Kaarlo työskenteli Leivonmäellä kansakoulun opettajana. Kun Kaarlon terveys heikkeni, muutti perhe 1899 Jyväskylään. 

LILJA

HS 29.12.1968

LILJEROOS

Työmies 13.10.1915

LINDBERG

Uusi Suometar 23.7.1892

Frans Oskar Lindberg kuoli 20.7.1892 Joutsassa Tyynelän tilalla. 

"Wainaja  oli Heinolan kihlakunnan kruununwouti, syntynyt 18 p. tammikuuta 1833. Palweltuaan Hämeenlinnan ja Mikkelin lääninhallituksissa, nimitettiin 

L. nimismieheksi Hirwensalmen pitäjään w. 1858, josta siirtyi samallaiseen wirkaan Joutsan pitäjässä w. 1865. 

Saamansa eriwapautuksen nojalla wirkatutkinnon suorittamisesta nimitettiin wainaja sitten w. 1888 Mikkelin kihlakunnan kruununwoudiksi, josta wiime wuonna kewäällä siirtyi kruununwoudiksi Heinolan kihlakuntaan.

Lindberg oli tunnollinen wirkamies, käytöksessään herttainen ja tuttawapiirissään suosittu. Uutterana maanviljelijänä oli hän Joutsan pitäjässä kohottanut pari syrjäistä taloaan hywään kuntoon. Kepeät mullat hänen haudalleen."   -Uusi Suometar 21.7.1892-

Uusi Suomi 16.5.1926

"Viime lauantaina kätkettiin esittelijäneuvos Richard Oskar Lindbergin ruumis Joutsan vanhaan hautausmaahan. 

Klo 2 ip. kokoontui suruväki Joutsan nuorisoseuran talolle, ottamaan vastaan esittelijäneuvosta hänen viimeisellä matkallaan kotoaan Tyynelästä Joutsan kalmistoon, jossa Lindbergien sukuhauta sijaitsee. 

Joutsan torvisoittokunnan soittaessa surumarssia, kantoivat vainajan poika tilanomistaja, agronoomi Rich. Lindberg, tilanomistaja Aleksis Jaatinen, tilan- omistaja Yrjö Ikonen, pankinkamreeri Arthur Ahvenainen, paikallispäällikkö Frans Temisevä ja työnjohtaja Aksel Lahti esittelijäneuvoksen ruumiin nuoriso- seuran talolta Kalmiston portille sekä edelleen hautaan. 

Portilla lauloi Joutsan sekakuoro kanttori Markkulan johdolla virrestä 391 kaksi säkeistöä sekä ruumista hautaan laskettaessa samasta virrestä viimeiset säkeistöt. Haudalla puhui rovasti Yrjö Hovikoski sattuvasti esittelijäneuvoksen elämäntyöstä ja lausui kauniita lohdutuksen sanoja sureville omaisille. 

Puheen päätyttyä esitti sekakuoro hengellisen laulun n:o 233. Kun hauta oli umpeen luotu, lauloi kuoro vielä hengellisen laulun. 

Tämän jälkeen peittyi vainajan hautakumpu omaisten, eri virastojen, työtoverien, naapurien, monien ystävien ja tuttavien seppeleistä ja kukkavih- koista, joista ilmeni miten pidetty ja rakastettu esittelijäneuvos Lindberg oli ollut piireissä, jotka hänet tunsivat. Ennenkuin surusaatto poistui haudalta, esitti Joutsan mieskuoro laulun "Kyynel vuotaa silmästäni. Lopuksi lauloi koko saattojoukko yhteisesti torvien säestyksellä virrestä 208 viimeisen säkeistön. 

Hiljalleen poistuivat saattajat tämän väsyneen, hyvin ansaitun levon saaneen matkamiehen haudalta, viettämään hänen muistoaan  nuorisoseuran talolla, jossa rovasti Hovikoski puhui ja sekakuoro esitti hengellisiä lauluja.

Esittelijäneuvos Lindbergin ruumiinsiunaus toimitettiin Helsingissä toukokuun 16. pvnä.  - HS 26.5.1926 -

LINDELL

HS 9.6.1948

LINDH

 

Sisä-Suomi 27.3.1938

LINNANVIRTA

HS 26.6.1948

LIUKKONEN

Mikkelin Sanomat 12.4.1926

Mikkelin Sanomat 3.4.1925

 

HS 24.11.1935

Itä-Häme 16.4.1930

Huhtikuun 11. pnä, kun entinen maanviljelijä Antti Liukkonen lähti kotoaan Joutsan kirkonkylästä Tammilahden kylään Angesselän jäätä pitkin joutui hän välillä olevan Hietasalmen kohdalla heikolle jäälle vajoten syvyyteen. Kun ei kylää ollut lähettyvillä niin ei mahdollisia avunhuutoja kuullut kukaan.

Viime sunnuntaina, kun ei vainajaa kuulunut kotia alkoi hänen vaimonsa epäillä, että hänelle on voinut tapahtua jotain onnettomuutta. Jälkiä seuraamalla joutuivat etsijät mainitulle Hietasalmelle ja hukkumispaikalle. 

Naarauksia toimittamalla saatiin ruumis ylös viime sunnuntaina iltapäivällä. 

Vainaja oli ijältään 52 vuotias. Lähinnä suremaan jäi puoliso, 3 veljeä ja 2 siskea perheineen.   -Itä-Häme 16.4.1930

 

Etelä-Suomi 5.3.1936

HS 28.2.1934

Mikkelin Sanomat 16.4.1919

Mikkelin Sanomat 25.4.1919

HS 26.3.1969

HS 20.10.1944

LUNTTA

Uusi Suomi 4.4.1930

LUOKKANEN

Uusi Suomi 11.3.1931

LYRA

Uusi Suomi 29.6.1939

LYYTIKÄINEN

Mikkelin Sanomat 27.4.1937

"Eilisaamuna kuoli kotonaan Hirvensalmen Lelkolassa talonemäntä Aleksandra Lyytikäinen, os. Saarinen, 58 vuoden ikäisenä. 

Hän oli syntynyt Joutsassa 27. 7. 1878. Käytyään kansakoulun kotipitäjässään siirtyi hän jatkamaan opintojaan Mustialan opistoon meijeriosastolla, josta valmistui meijeriköksi. Meijerialallla hän toimi sittemmin Hirvensalmen Lahnaniemellä. Sieltä hän siirtyi ompelualalle, toimien muutamia vuosia itsenäisenä ompelijana. 

Mentyään naimisiin joutui hän maataloudenharjoitajaksi, 

jossa toimessa hän uurastavana, uutterana perheenäitinä, kunnollisena lastensa kasvattajana vaivojaan säästämättä toimi elämänsä loppuun saakka. Lähinnä jäivät poismennyttä kaipaamaan puoliso ja lapset." 

Mikkelin Sanomat 27.4.1937

LÄHTEELÄ

Keski-Suomi 17.4.1906