OPETTAJATAR HELLÄ SIGRID OKSA

Kansakoulun lehti : kansanopetuksen eri
aloja käsittelevä aikakauslehti, 31.08.1934

Hellä Sigrid Oksa (os. Ojala) valmistui opettajaksi Heinolan seminaarista 1907. Hän päätti työuransa opettajana Kouvolassa ja kuoli 22.7.1934, vain 49 vuotiaana.

Hellä oli syntynyt 1.11.1884 Sysmässä, Karilanmaan Ojalassa. Vht talollinen Antti Kustaa ja Selma Ojala. (Kirkonkirjoissa esiintyy sukunimenä myös Ojanen.) 

Hellän syntymäperhe oli hyvin naisvaltainen. Antti ja Selma saivat, laskujeni mukaan, kaikkiaan kuusi tytärtä. Hellän lisäksi: Helmi 1881, Rauha Siviä 1887, Selma Sylvia 1890 (ylioppilas, Hkiin 8.8.1915 no20) , Tyyni Elisa 1892, Hanna Juliaana 1898

Sysmän Karilanmaan kansakoulu aloitti toimintansa 1907.

Heti seminaarista päästyään Hellä toimi siellä opettajana, ollen siis koulun eka ope. 

Tämän jälkeen Hellä siirtyi Salon seudulle, Halikkoon Vartsalan kansakouluun. 

Pari vuotta tästä hän lähti Valkealan kunnan Kouvolan aseman kansakoulun opettajaksi 1911. Koulun lopettaessa toimintansa, hän siirtyi kauppalan kansakoulun opettajaksi, josta jäi eläkkeelle huonon terveytensä vuoksi.1.9.1932.

Kouvolassa Hellä tutustui kollegaansa, Rauman seminaarin kasvattiin Niilo Oksaan (syntyjään Rosenqvist). Niilo oli heidän tavatessa leskeytynyt kansakoulun opettaja ja kahden lapsen isä - kolmas lapsi oli kuollut vauvana. 

Hellä ja Niilo lähentyivät siinä määrin, että päätyivät solmimaan avioliiton 1924. He saivat kaksi lasta, Anna-Marian 1925 ja Heikki Velin 1928.

Opettaja-pariskuntien asema mm. palkanmaksun ja luontaisetujen suhteen ei aina ollut niin mutkatonta ja selvää. Korkein hallinto-oikeus oli käsitellyt viiden vuoden ajan, vuodesta 1927 lähtien riita-asiaa, joka koski opettajien kanssa naimisissa olevien opettajattarien luontaisetuja. 

Kouvolan kauppalanvaltuusto oli päättänyt poistaa kansakoulunopettajattarien, Hellä ja Lyyli Oksan asunto- ja luontaisedut sillä perusteella, ettei ollut täyttä selvyyttä siihen, kuuluivatko ne heille opettajien kanssa naimisissa olevina, kun heidän miehensä kumpikin saivat niistä kunnalta rahallisen korvauksen. 

Viipurin läänin maaherra oli ratkaissut asian 1931 ja tällä päätöksellä rouvat velvoitettiin suorittamaan korvauksia Kouvolan kauppalalle. Hellän saatavat olivat 7130 mk ja Lyylin 4580mk. 

Tämän jälkeen (1932) KHO katsoi kuitenkin päätöksessään, että kauppalan tulee maksaa Hellälle saatavasta erästä 4700 mk ja Lyyli sai korvattavaksi osuudekseen 313,30 mk. Lisäksi he saivat oikeudenkäyntikuluihin korvausta yhteensä 300 mk.

Hellän on kerrottu olleen "rehellinen luonteeltaan ja vaatimaton olemukseltaan". 

Hän kuului Kouvolan sekakuoroon, oli aktiivinen toimija eri yhdistyksissä - ajoi innolla raittiusasiaa. Naisyhdistyksen sekä sen aatteen sanottiin olleen hänelle erityisen rakas.

Oksat muuttivat Kouvolasta Lahteen kesällä 1933 - Niilo oli saanut viran Lahden kaupungin Läntisestä kansakoulusta (vuodesta 1946 lähtien Länsiharjun koulu). Talonsa ja tonttinsa he myivät rouva E. Enbäckille. 

Muuttoa edelsi läksiäiset ja niihin kirjoitettiin osallistuneen jopa sata henkilöä! 

Pidettiin puheita, laulettiin ja lausuttiin - kahvia nautittiin ja seurusteltiin aina pikkutunneille saakka.

Elämä Lahdessa asettui uomiinsa, mutta Hellän sairaus ei helpottanut. 

Muuttoa seuraavana vuonna hän kohtasi matkansa pään ja vapautui tuskistaan läheisten suureksi suruksi. Kuolintieto on kirjattu Sysmän seurakunnan kuolleiden luetteloon, vaikka perhe asuikin Lahdessa. Kuolinsyyksi on mainittu "syöpäkasvi".

"Väsyneen vaeltajan" tomumaja kätkettiin Sysmän Otamon hautausmaahan kauniin kukkakummun alle. Omaisten lisäksi Hellää olivat saattamassa viimeiselle matkalle suuri joukko ystäviä mm. Kouvolasta ja Lahdesta. Siunauksen toimitti pastori Hyrske. 

"Sinne kotiseutunsa multiin, kukkakummun alle sai leposijansa tämä tunnontarkka, oppilailtaan, mutta itseltään vieläkin enemmän, vaativa opettaja."

Itä-Häme 25.07.1934

"Opettajatar Hellä Oksa oli esikuvallinen opettaja ja kasvattaja, 

opettajapersonallisuus, 

jolle hänen työnsä ja kutsumuksensa oli kaikki kaikessa. 

Sydämensä koko lämmöllä ja antaumuksella, 

tunnollisena hän uurasti tahtoen kaikkensa antaa kasvattiensa hyväksi. 

Hän oli opettaja, jota toteltiin, rakastettiin ja kunnioitettiin. 

Kaivaten häntä muistelee satoihin nouseva nuorten parvi, joiden elämää 

hän huolehtivana äitinä jälkeenkinpäin seuraili ja neuvoillaan opasti.

Kouvolan opettajiston keskuudessa kaivataan myös hänen 

sydämellistä, vaatimatonta, avuliasta ja aina palvelevaa olemustaan. 

Siellä hän myös tunnollisesti ja ansiokkaasti suoritti tehtäväänsä 

opettajayhdistyksen monivuotisena sihteerinä ja rahastonhoitajana.

Vieraanvaraisena, osaaottavana ja mainiona seuraihmisenä 

saavutti opettajatar Hellä Oksa laajan ystäväpiirin, 

joka sydämestään häntä kaipaa.

Jk.

Kolmisen viikkoa Hellän kuoleman jälkeen perhettä seurasi uusi tragedia - hänen ja Niilon poika hukkui uintireissulla 11.8.1934 reilun kuuden vuoden iässä.

Uusi Suomi 15.08.1934, nro 217

Tarina koostettu ja tiedot kerätty mm. 

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Keski-Suomi, 01.08.1907, nro 86, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1047514?page=2

Suomalainen Wirallinen Lehti, 25.07.1911, nro 167, s. 1

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1296480?page=1

Vartsalan koulu 25v. Salon Seudun Kunnallislehti, 31.10.1933, nro 123, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1888904?page=2

Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 10.08.1934, nro 32, s. 6

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/935705?page=6

Kouvolan Sanomat, 06.10.1931, nro 111, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1868192?page=2

Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 05.01.1933, nro 1, s. 20

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/935622?page=20

Kouvolan Sanomat, 08.06.1933, nro 61, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1868508?page=2

Kouvolan Sanomat, 15.06.1933, nro 64, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1868492?page=2

Kouvolan Sanomat, 24.07.1934, nro 81, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1869526?page=3

Kouvolan Sanomat, 31.07.1934, nro 84, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1869513?page=3

Lahti, 14.08.1934, nro 93, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1873386?page=2

SSHY

Sysmä syntyneet 1865-1890 (AP I C:5) 1884 Oktober ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=44945&pnum=273 

Hellä: Sysmä kuolleet 1919-1936 (AP_KON I F:3) 1934 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=44952&pnum=74

Heikki: Sysmä kuolleet 1919-1936 (AP_KON I F:3) 1934 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=44952&pnum=75

LYHYITÄ PÄTKIÄ - Salomaan sisaruksia Sysmästä

Tämä vuosi on sukututkijoille hykerryttävää aikaa - useat kirkonkirjat ovat saaneet vapautuksen "sadan vuoden pannasta". 

Digitointia tehdään talkoovoimin, Suuri Kiitos kaikille panoksensa antaneille  - myös tädilleni, joka on ollut yksi vapaaehtoisista omalla alueellaan! Tämänkin tarinan henkilöt päivittyivät näiden uusien aineistojen ansiosta. 

Kyseessä yhden oman esi-isäni veljen perheen lapset. Joidenkin sisarten osalta tiedot jäivät hyvinkin vähäisiksi, mutta kirjasin sen, mitä löysin. 

Tiedän, että painetussa kirjallisuudessa saattaa näistäkin henkilöistä jokunen esiintyä, mutta koska minulla ei ole teoksia käytettävissä, nautin tästä "itseni haastamisesta" ja tilaisuuden tullen tarkastelen, kuinka lähelle totuutta pääsin - ja tarvittaessa täydentelen tietoja.

Kaarlo Kustaa ja Iida Salomaan perheen lapset:

1. TILDA MARIA KASILAMPI, os. Salomaa

s. 26.9.1884 Sysmä, k. 27.5.1944 Asikkala

Pso Maurits Kasilampi

 s. 24.7.1881 Asikkala, k. 9.3.1965 Asikkala.

Tilda ja Maurits avioituivat 25.9.1909 ja Tilda muutti muuttokirjojen mukaan Asikkalaan tammikuussa 1910.

Perhe asui Kalkkisissa. 

Kasilammin pellot lienevät olleen otollista maaperää viljelyksille, sillä heidän pelloillaan on mainittu kasvaneen pitkää ruista - "eräänkin oljen pituus oli kaksi ja puoli metriä" - kerrottiin.

Kasilammin talo on toiminut aikanaan myös rokotus- ja lukusten pitopaikkana.

Tilda ja Maurtz saivat ainakin kaksi lasta: 

Reino Armas 

3.10.1910-30.4.1956

pso. 1934 Elli Katariina Enqvist Heinolasta 

Veikko 

16.2.1912-28.7.1933

Veikko oli kuollessaan vain reilun 21 vuodena vanha.

Kuva: Suomen kirkkoja ja hautausmaita
kuvaaja Teemu Riihelä

Tilda-nimi on muuntautunut Hildaksi hautakivessä. Lieneekö kyseessä kaivertajan virhe, nimen muutos -vai mikä?

2. JUHO EVERT SALOMAA

s. 1.10.1887 Sysmä

Juhon puolisoksi valikoitui Olga Lyydia Hietanen, (Lyyli) joka oli syntynyt 5.2.1886 Heinolan mlk:ssa. Heidät vihittiin reilun puolen vuoden kihlauksen jälkeen 20.4.1917.

HEINOLAN LEHTI 3.10.1916 NO 79

Iso-Kumun tilasta no 3 lohkottiin 1930 kolme tilaa; Koskenniemi, Heinämäki ja IsoKumu  - Iso-Kumun omistajaksi mainittiin Juho Evert Salomaa.

3. HILMA OTTILIA LAAKSOVIRTA os. Salomaa 

s. 24.3.1891 Sysmä

Pso Kalle Laaksovirta 

s.14.4.1890

Vihitty 29.8.1915

Kallen on mainittu olleen lampuodin poikapuoli Nuoramoisten Kuusenkannosta.

Kuusenkannon No 5 lohkominen tapahtui 1931 ja Laaksovirtojen tilaksi muodostui Kuusela.

Kalle oli mukana elämänsä aikana aktiivisesti kunnallisessa- ja yhdistystoiminnassa toimien eri tehtävissä useissa eri johto-, lauta- ja toimikunnissa.

Suomen Sosiaalidemokraatti kirjoitti 31.8.1923 numerossa 20, että Nuoramoisten kylän takamailla elonleikkuutalkoiden jälkeen kotimatkalla olleen, itsellinen Kalle Laaksovirran kimppuun oli käyty ja hän joutui raa'an pahoinpitelyn uhriksi. Häntä oli puukotettu ja huhuttiin jopa selkäytimen vioittuneen - lääkäri oli arvioinut tilan "arveluttavaksi". Kolme henkilöä pidätettiin tapahtuman johdosta. 

Laaksovirran kerrottiin toimineen mm. raittiusvalvojana ja olisi tätä kautta saattanut hankkia itselleen "näin kaameita vihamiehiä".

Mikäli yllä oleva Kalle on sama, kuin tekstissä muutoin oleva, hän toipui tuosta tapahtumasta vähintäänkin kohtuullisesti, sillä Kalle Laaksovirralle Sysmän Nuoramoisista oli myönnetty 1924 oikeus kulkukaupan harjoittamiseen.

Hilmasta ei pistänyt silmään kummempia tietoja - päätoimi lienee ollut emäntä.

Lapset 

Kauko Armas 1.10.1915

Kauko sai luultavasti jo syntyessään järjestöverta suoniinsa, sillä hän oli isänsa tavoin aktiivinen järjestöihminen. Toimi ainakin Sysmän työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja Nuoramoisten raittiusseurassa.

Veikko Einari 

s. 9.6.1918 Sysmä Nuoramoinen IsoKumu 

k. 8.3.1940 - katosi Viipurinlahdella, julistettu kuolleeksi.

4. VÄINÖ NESTORI SALOMAA

s. 5.1.1895 Sysmä

Väinö konfirmoitiin 24.6.1911 ja hän muutti Sysmästä Mikkeliin 11.10.1917.

5. VIENO ARTTURI SALOMAA 
s. 4.3.1899 Symä, k. 15.10.1938 Heinola

Artturi syntyi Sysmän Nuoramoisissa kuten sisaruksensakin ja jo nuorena miehenä aloitti liikealalla toimimisen. Lehtitietojen mukaan piti liha- ja ruokatavarakauppaa Lahdessa neljän vuoden ajan ja (Heinolan) Imjärvellä 9 vuotta sekatavarakauppaa.

Muuttanut Heinolaan, jossa piti lihakauppaa aina kuolemaansa saakka. 

Mikäli lehtitiedot pitävät paikkansa, Artturi oli Lahdessa eli laskennallisesti n. 1918/19-23.

Imjärven sekatavaraliikkeen Artturi avasi joulukuussa 1923 Imjärven myllyllä, Siltasen talossa.

HEINOLAINEN 22.12.1923 NO 98

Keväällä 1924 julkaistiin Heinolan Sanomissa no 18 uutinen kihlautumisesta - Artturin aisapariksi oli päätynyt Helmi, os. Riihijävi (s. 30.3.1904 Sysmä). Helmi oli "kouluja käynyt" ja saanut todistuksen Lahden kansanopistosta 1923.

Heillä oli ilmeisesti vähintään kolme lasta: 1928 syntynyt Erkki Olavi, kuolinilmoituksissa mainittu Arvo ja ainakin vielä yksi tytär, Sirkka,  Tyttären on mainittu olleen 8-vuotias isänsä kuollessa eli olisi syntynyt n. 1930.

(Rippikirjoja ei ole kaikilta heidän elämänsä paikkakunnilta digitoitu niin, että olisin voinut tietoja hakea virallisista lähteistä - yllä oleva siis laskennallista päättelyä.)

HEINOLAINEN 5.3.1924

5.1.1929 haihtui Artturin ja perheen omaisuus kirjaimellisesti savuna ilmaan. 

Mainitun päivän aamuna, klo 10 aikoihin tuli otti vallan heidän omistamassaan talossa. Palokunnan yrityksistä huolimatta paloi talo, samoin kuin koko henkilökohtainen omaisuus ja sekatavarakaupan varasto - mitään ei ehditty pelastamaan.

Rakennuksessa oli ollut 4 huonetta ja varaston arvoksi arvioitiin 100.000 mk. Omaisuuden arveltiin olevan vakuutettu. Palo oli saanut alkunsa bensiinistä, joka oli asetettu hellalle lämpiämään.

ITÄ-HÄME 16.01.1929 NO 3

Saman vuoden maaliskuussa perheen poika Erkki Olavi kuoli influenssaan reilun 7 kk:den ikäisenä.

HEINOLAINEN
28.03.1929 NO 36

Tulipalo ja uuden talon rakentaminen on arvellusti ollut iso ponnistus niin henkisesti kuin taloudellisestikin - alkoi myös pula-aika ja lama. 

13.5.1931 Artturi oli jättänyt vararikkoanomuksen ja yritystä haettiin konkurssiin. 

27.5. pidettiin velkojain kuulustelu; pesän varat olivat 183.311,15 mk ja velat 213.754,90 mk. Samalla velallisen vaimo pyysi pesäeroa. Valvonta määrättiin tapahtuvaksi välikäräjillä 13.8.1931. Konkurssituomio ja pesäero julistettiin lokakuussa. 

Huhujen mukaan takausvastuuseen joutui Helmi- vaimon veli, joka hätäpäissään / lyhyen harkinnan jälkeen myi sukutilan "pilkkahintaan" veljelleen.

Jo 20.6.1931 kauppias V. Hintikainen ilmoitti lehdissä avaavansa sivuliikkeen Imjärvellä, ent. kauppias Salomaan liikehuoneistossa, jonka oli ostanut varastoineen konkurssihuutokaupasta.

Marraskuussa ilmoitettiin pidettäväksi julkinen konkurssihuutokauppa, jossa kaupattiin Artturin omistamaa Virtalan tilaa kauppataloineen ja muine rakennuksineen. Velkojia pyydettiin ilmoittamaan vaatimuksensa ennen huutokauppaa. 19.11. julkaistiin tieto, että Virtalan tila myytiin korkeimman tarjouksen tehneelle mv. Antti Lahtiselle samasta kylästä.

Salomaat muuttivat Heinolan kaupunkiin laskennallisesti 1830/-31 tietämillä ja Artturi perusti sinne lihakaupan. He asuivat osoitteessa Kaivokatu 6.

Kuolema oli traaginen, tapahtumasta voi lukea esim Vapaus-lehdestä.

Vain vajaa pari viikkoa ennen kuolemaansa, oli Artturilta anastettu Heinolan markkinoilla 1000 mk rahaa. 

Kun tätä tarinaa koostin, en voinut välttyä ajatukselta, että tässä perheessä on kyllä sattunut ja tapahtunut! Artturin jälkeen alaikäisten lasten holhoojaksi määrättiin äiti Helmi ja uskotuksi mieheksi lasten puolesta pesänselvitykseen ym. määrättiin vahtimestari L. Tasajärvi.

HEINOLAN SANOMAT
18.10.1938 NO 117

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Heinolan Sanomat, 18.10.1938, nro 117, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1973625?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolan Sanomat, 15.12.1938, nro 141, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1973704?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 08.01.1929, nro 3, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1531920?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolan Sanomat, 19.11.1931, nro 131, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1825135?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 18.10.1938, nro 117, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1972211?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolan Sanomat, 04.10.1938, nro 111, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1973639?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

AARNE AHO NUORAMOISISTA

Aarne Nikolai Aho 

s. 14.9.1904 Sysmä

k. 12.2.1934 Sysmä 

Aarne syntyi talollisen, mylläri Aatami Ahon (ent. Löfgren) ja Amanda, os. Karolan perheen lapseksi.

Aarne oli hyvin aktiivinen suojeluskuntalainen, arvoltaan alikersantti. 

Hän vaikutti vahvasti Lauhjoen (Louhijoen) suojeluskunnassa Sysmässä. Toimi mm. kouluttajana. Harjoituspäiviä tavattiin pitää myös Aarnen perheen ja isän myllyllä Lauhjoella.

Aarnekin kokeili rajojaan. 

1929 pamahti sakkotuomio 6.11..1928 tapahtuneesta iltamarauhan häiritsemisestä Nuoramoisten Pienviljelijäin talolla. Juttua käsiteltiin kihlakunnanoikeudessa useamman kerran - pääpukarit Nygren ja Lehtinen "saivat linnaa" ja muut mukana olleet sakkoja. Myös Aarnen pikkuveli Einon mainittiin olleen osallisena tässä tapahtumassa.

Aarne löytyi toisenkin samankaltaisen rettelön osallistujien joukosta - hän oli tuttujensa kanssa 26.1.1930 yrittänyt tunkeutua "juopumushuumauksessa" Marjoniemen Työväentalolla pidettyihin iltamiin. Järkkärit kutsuivat virkavallan paikalle ja kaverukset poistettiin kekkereistä.

Aarne nukkui pois 12.2.1934 Sysmän kunnallissairaalassa vajaan 30 vuoden ikäisenä. 

Kuolinsyyksi on kirjattu keuhkokuume.

Hautajaistilaisuus pidettiin Nuoramoisissa 28.2.1934. Kuljetus tilaisuuteen lähti Sysmän Sk.talolta klo 10.00. 

Tal. pka Aarne Ahon ruumiinsiunaus 

tapahtui Sysmän Nuoramoisten hautuumaalla viime keskiviikkona klo 12. 

Sysmän s.kunta kokoontui aluepäällikkö E. Virmanin johdolla 

Nuoramoisten Sihvolaan, josta se marssi hautuumaalle ja muodosti siellä 

kunniakujan hautuumaan portilta haudalle saakka. 

Arkku kannettiin kunniakujaa myöten hautaan 

ja kun se oli laskettu maan multiin, ammuttiin kunnialaukaukset, 

jonka jälkeen past. E. Suvanne siunasi ruumiin viimeiseen lepoonsa,

puhuen samalla vainajan muistolle. 

Kun hauta oli luotu umpeen, astuivat sen kummun ääreen 

s:kunnan esikunta, alue- ja paikallispäälliköt ja laskivat sille s.kunnan seppeleen, 

jolloin aluep. Virman puheessaan mainitsi, kuinka vainaja oli ollut 

s:kunnan innokkaimpia jäseniä ja kuinka hän oli aina tehnyt työtä s:kunnan hyväksi. Lauhjoen s:kuntaosaston seppeleen laski s.kunnan ikämies A. Juurikkala 

ja kun omaiset ja tuttavat sitten olivat laskeneet runsaasti seppeleitä ja kukkia, 

päätettiin tilaisuus yhteisellä virren veisuulla.

Haudalta siirryttiin Sihvolaan hautauskahville ja 

sieltä Lauhjoen myllylle vainajan kotiin päivällisille.

HEINOLAN SANOMAT 17.02.1934 NO 19

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Lähdeaineistoa:

Sysmän seurakunnan kirkonkirjat

Heinolan Sanomat, 17.02.1934, nro 19, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1824560?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Itä-Häme, 18.09.1929, nro 39, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183566?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 18.01.1930, nro 6, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828455?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aarnen hautajaistilaisuuteen Itä-Häme, 23.02.1934, nro 22, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183948?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Lahti, 03.03.1934, nro 26, s. 5

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1873502?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolan Sanomat, 03.03.1934, nro 25, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1824536?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

MATARISTON ANTTI AALTO

Itä-Häme 21.11.1938 No 129

Antti Juhani Aalto

ent. Mataristo

Valmistunut opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1898, ollut viimeksi, ennen eläköitymistään, opettajana Hartolan kirkonkylässä ja tämän jälkeen maanviljelijänä kotilallaan Mataristossa. s. 24.11.1868 Sysmä Otamo Mataristo, k. 21.1.1951 Sysmä.

Sysmän rippikirjassa 1890-1899 Antille lisätty ja kirjattu ensimmäisen kerran sukunimi Aalto.

On kirjoitettu, että Juho-isä olisi toivonut pojastaan maanviljelijää, mutta Antti itse ei tästä lämmennyt ja kirjoittautui Jyväskylän seminaariin. Tätä myötä koitti, elokuussa 1896, muutto Keski-Suomeen ja avioliitto Pyhäjärvellä syntyneen rovastintyttären, Dagmar Elisabeth Erikssonin kanssa.

Lukujen ohessa Antti toimi opettajana Jyväskylän kuuromykkäin koulussa, jossa jatkoi vielä valmistuttuaankin. Kirkonkirjojen mukaan Aallot muuttivat Loimaalle joulukuussa 1900 ja Antti pääsi aloittamaan kevätlukukauden uudessa pestissä Pesäsuon kansakoulun opettajana.

Lukukauden päätyttyä, heinäkuussa 1901 pakaasit pakattiin ja kuljetettiin Utsjoelle, Kansakoulun tilalle ja pesti Outakosken koulussa saattoi alkaa.

Tammikuussa 1903 lähdettiin jälleen matkaan – tällä erää Varsinais-Suomeen ja Marttilaan. Ollilan kansakoululaiset saivat oppia Antilta vuoteen 1906, jolloin hän tuli valituksi 18 hakijan joukosta Hartolan kirkonkylän kansakoulun opettajaksi.

Savon lukko : Mikkelin suojeluskuntapiirin
kuukausijulkaisu, 01.12.1938, nro 12

Antti työskenteli virassaan Hartolassa aina eläköitymiseensä saakka. Hartolassa hänen
on mainittu toimineen opettajain yhdistyksen puheenjohtajana koko siellä olonsa ajan ja vielä tämänkin jälkeen yhdistyksen kunniajäsenenä. Toimi myös suojeluskunnassa valistusohjaajana, urheiluneuvojana ja kurinpitolautakunnan jäsenenä. Lisäksi nuoriso- ja maamiesseuran esimiehenä.

Hän oli myös aktiivinen suojeluskuntalainen. Hartolan osastoon hän liittyi 1922 ja oli nimettynä urheiluneuvojaksi 1922-1924, lisäksi hän toimi valistusneuvojana ja kurinpitolautakunnan jäsenenä. Antti nimitettiin korpraaliksi 1.1.1924. Sysmän suojeluskuntaan hän liittyi 12.9.1931 ja hänet siirrettiin veteraaniluokkaan 26.12.1933.

Eläköidyttyään Antti keskittyi maanviljelykseen kotitilallaan Mataristossa. Hän oli suorittanut Mustialassa maanviljelyskurssin ja Lepaalla puutarhakurssin. 

Vuonna 1936 Antti kiitteli vuolaasti Itä-Häme lehdessä kaikkia niitä henkilöitä, jotka olivat olleet sammuttamassa salaman sytyttämään metsäpaloa tilan mailla juhannuksena. Ripeä toiminta esti kulon leviämisen ja suuremmilta tuhoilta vältyttiin.

Mataristo oli ollut vuodesta 1604 saman suvun hallussa. Vuonna 1937 Sysmän maatalousnäyttelyn yhteydessä mm. Mataristo isäntineen sai sukutilakunniakirjan tunnustukseksi pitkäaikaisesta työstä. Sukuviirin tila sai 1954.

Antti nautti luottamusta sysmäläisten keskuudessa ja hänellä oli erinäisiä luottamustoimia vielä eläkevuosinaankin hoidettavana. Hän toimi mm. maatalousseurassa esimiehenä, Osuusmeijerin hallituksessa, metsänhoitoyhdistyksen lainajyvästön ja Osuusmeijerin tilintarkastajana. Lisäksi Antin on mainittu olleen innokas urheilumies, niin kilpailija- kuin järjestäjätahonkin edustaja. Erityisesti ampuminen ja hiihto oli ollut urheilulajeista Antin mieleen, myös hevoskasvatuksen on kerrottu olleen hänen sydäntään lähellä.

Antin täyttäessä 70-vuotta, Sysmän suojeluskunnan torvisoittokunta oli mennyt aamutuimaan tervehtimään ja herättelemään päivänsankaria juhlapäivään. Antti oli kuvannut tuntemuksiaan, että luuli ennen heräämistään olevansa taivaassa - niin ihanalta oli tuntunut nukkuminen musiikin sävelten kaikuessa viereisestä huoneesta.

Mataristo on edelleen alkuperäisen suvun hallussa.

Lähteinä käytetty mm.
Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 18.11.1938, nro 46, s. 17 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/935925?page=17 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Itä-Häme, 21.11.1938, nro 129, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1184525?page=1 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Savon lukko : Mikkelin suojeluskuntapiirin kuukausijulkaisu, 01.12.1938, nro 12, s. 12 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1103633?page=12 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Itä-Häme, 28.11.1938, nro 132, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1184218?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Itä-Häme, 29.06.1936, nro 72, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1184267?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Sysmän, Jyväskylän kaupungin, Loimaan, Utsjoen ja Marttilan kirkonkirjat.
Sysmän historia III

Eleniuksen kulturellit veljekset

Tämän katsauksen tarkoitus oli keskittyä Emil Eleniukseen, Sysmässä syntyneeseen opettajaan ja kirjailijaan. Tarina vei mennessään ja tuli tutustuttua ohessa myös Emilin veljiin, radiokuunnelmiin, elämään ja myös Suursaareen, jossa Emil vietti yhden vaiherikkaan kauden elämästään. Jälleen voin todeta, että olen yksiä henkilöhistorioita rikkaampi. 

Kuva Sortavalan seminaari 1880-1940 muistojulkaisusta

Anton Emil Elenius syntyi 16.9.1877 Sysmän Nuoramoisten Lauhjoella vanhempiensa, Anton Eleniuksen ja Maria Hartosen, esikoiseksi. Vanhempien on kirjattu avioituneen Mäntyharjulla 13.11.1876, josta äiti Maria oli kotoisin. Perhe muutti isä Antonin kotiseudulle, Valkealan Voikoskelle, Emilin ollessa n. neljän vanha.

Emilillä oli kolme sisarusta; Sysmässä 10.10 1878 syntynyt August Ferdinand ja Valkealan Voikoskella syntyneet Edvard (1.6.1881) ja Oskar (16.5.1884).

Isä Anton toimi metsätyönjohtajana ja tukkiasioitsijana. 1891 perhe muutti Säkkijärvelle, 1897 Viipurin maaseurakuntaan ja vielä 1903 Muolaalle. Isä Anton menehtyi tapaninpäivänä 1909 Muolaan Pölläkkälässä. Maria eli vielä monta vuotta leskenä, kuollen 3.8.1928 Pölläkkälässä.

Emil kävi kansakoulun, pääsi Sortavalan seminaariin ja sai sieltä päästötodistuksen 1899.

Oli opettajana Viipurin mlk. Tiiliruukin kansakoulussa 1899, Suursaaren Suurkylän kansakoulussa 1900-19, josta muuttivat Lahteen ja edelleen muutaman vuoden jälkeen Helsinkiin.

Suursaaressa vietettyyn aikaan liittyy paljon ristiriitaisuuksia, Emil on ollut selkeästi oman tiensä kulkija, ns. periaatteen mies, niin hyvässä kuin pahassakin. On selkeästi jakanut mielipiteitä aikalaistensa keskuudessa. 

Onnen oletan kuitenkin kukoistaneen siviilielämässä, sillä Suursaaressa ollessaan Emil solmi 1904 avioliiton Aina (Aini t. Aino) Penttilän (1882-1945) kanssa, joka oli kauppias Anton Penttilän ja Helena Kurjen tytär. Suursaaressa syntyi myös heidän ensimmäinen lapsensa Paula (1907). Poika Pauli syntyi 1924 Lahdessa olon aikana. Emilin on kerrottu harrastaneen purjehdusta ja hylkeiden pyyntiä.

Sortavalan seminaarin muistojulkaisun tietojen mukaan Emil 

"Työskenteli Lahden kaup. kk. sl. 1925 ja Lahden lyseossa kl. 1926 ja Helsingin maalariammattikoulun suomenkielen ja yhteiskuntaopin op. vsta 1930".

"Oli Raja-Karjalan kiertävien kansankirjastojen johtokunnan sihteerinä. 

Perustanut Suursaareen osuuskaupan ja osuuskassan, joitten toimihenkilönä 1907-18. Suojeluskunnan perustajana 1917 Suursaaressa; osall. vapaussotaan. 

V.t. nimismiehenä Suursaaren y.m. ulkosaarien nimismiespiirissä 3 kk. 1917. Vap. valistusharrastuksissa, kuoron johtajana ym. Seminaarien ja kansakoul. piirustuksen opetusta uusimaan asetetun komitean jäsen 1904-06."

Emil oli tuottelias kirjoittaja ja on julkaissut lukemattoman määrän novelleja ja novellikokoelmia, joista monet sijoittuvat Suursaareen. Harmi, että hänen kirjalliset tuotoksensa eivät aikanaan saavuttaneet suurta suosiota runsaasta lukumäärästä huolimatta.

Julkaisuja: Saarelaiskuvia, novellikokoelma (1921), Saarelaiskuvia II, novellik. (1922), Silkkilaiva, romaani (1922), Pirun miekka, näytelmäruno (1922), Saaren seikkailija, rom. (1924), Saare- laisvallesmanni, rom. (1925), Penna Merikauhu, novellik. (1906) ja Terveisiä ulkomailta, näyt. (1932). Erin. aikakausjulkaisuissa vsta 1926 n. 1000 novellia.

Emil Eleniuksen kertomuksia Suursaaresta voi kuunnella esim. Yle Areenasta/Podcastit.

Itse otin tuntumaa ja kolme meni kertaheitolla. Kuunnelmiin pääset TÄSTÄ   

Emil kuoli muutama vuosi vaimonsa jälkeen Helsingissä 1.3.1949.

Emilin veljistä Edvard ja Oskar niittivät myös mainetta omilla aloillaan. August Ferdinand Eleniuksen on mainittu olleen piirustaja veljensä Oskarin tavoin (Muolaa rippikirja 1910-1919, s.1532).

Maalarilehti : Suomen maalarityönantajain-
liiton julkaisu, 01.05.1931

Edvard Elenius (1.6.1881 Valkeala – 27.7.1957 Turku) oli suomalainen ammattiopiston rehtori ja tietokirjailija. Hän kävi ylemmän taideteollisuuskoulun 1905–08 ja opiskeli ulkomailla ensin Münchenissä ja Wienissä 1908–09 sekä uudelleen Münchenissä 1912–13.

Elenius oli yksityisen piirustustoimiston palveluksessa 1908–17, toimi taideteollisuuskoulun piirustuksen ja tyyliopin opettajana 1917–29 ja oli vuonna 1929 perustetun Turun Ammattiopiston (myöhemmin Turun maalariammattikoulu ja Turun maalariammattioppilaitos) johtajana ja rehtorina vuoteen 1956 saakka. Hän oli lisäksi Helsingin kirjapainokoulun piirustuksen ja tyyliopin opettajana 1921–29, Helsingin työväenopiston suomenkielisen osaston piirustuksen opettajana 1919–29, ammattienedistämislaitoksella tyyliopin luennoitsijana 1921–28 sekä Maalarilehden päätoimittajana 1917–50 ja Uusi Aura-lehden taidearvostelijana vuodesta 1943 alkaen. Elenius toimi Suomen maalarityönantajain liiton sihteerinä 1918–28 ja oli Turun taiteilijaseuran johtokunnan jäsen 1940–51.

Edvard Elenius oli naimisissa vuodesta 1912 Elsa Helena Kyanderin (1884–1973) kanssa.

SUOMEN KUVALEHTI 10.09.1922 NO 39

Oskar Elenius (16.5.1884 Valkeala – 20. kesäkuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen opettaja ja taidemaalari.

Oskar Elenius opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1904–07 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1906–07. Hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosina 1907 ja 1908. Elenius oli piirustuksen opettajana Taideteollisessa keskuskoulussa 1920–1930 sekä työväenopistossa 1929–30. Vuodesta 1930 alkaen hän toimi opettajana ja johtajana maalariammattikoulussa.

Tehnyt opintomatkoja Saksaan, Itävaltaan, Italiaan ja Skandinaviaan.

Lähteinä käytetty mm.

Sortavalan seminaari 1880-1940 muistojulkaisu 

Mm. Sysmän, Mäntyharjun, Valkealan, Säkkijärven, Muolaan ja Suursaaren kirkonkirjat

Kuka kukin oli

https://fi.m.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_E

Ei unohdeta Emil Eleniusta

http://neba.finlit.fi/blogi/ei-unohdeta-emil-eleniusta/Irma-Riitta Järvinen

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Karjala, 16.10.1913, nro 239, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1243009?page=2
Helsingin Sanomat, 04.12.1913, nro 283, s. 5
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1171678?page=5

Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 24.10.1913, nro 43, s. 11
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/934640?page=11

Wikipedia

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Edvard_Elenius

Maalarilehti : Suomen maalarityönantajainliiton julkaisu, 01.05.1931, nro 5, s. 11

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/996701?page=11

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Wikipedia

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Oskar_Elenius

Suomen Kuvalehti, 30.09.1922, nro 39, s. 11

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/877865?page=11

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kuka kukin on 1954

http://runeberg.org/kuka/1954/0112.html

AIKAMATKA SYSMÄN HISTORIAAN

Moni tuntee Sysmän kartanopitäjänä, mutta sillä on varsin pitkä historia jo ennen sitä aikaa. 

YouTubesta löytyy mukavasti kerrottu ja koko pätkän ajan mielenkiinnon ylläpitävä historia-pläjäys Sysmästä ja sen muinaisuudesta. Kun on vajaa puoli tuntia aikaa, niin kannattaa ottaa ja katsoa - tarjolla tosiaan on aikamatka, jota ei voi kuin suositella.

ANTON NIHTILÄ

Tämä tarina sai alkunsa, kun näin kuolinilmoituksen Itä-Häme lehdessä vuodelta 1934. Siinä kerrotaan talon vanhan isännän, Anton Nihtilän kuolleen Sysmässä 12. 11. 1934. Vainajaa oli jäänyt kaipaamaan puoliso ja sisaret. Muistosanoiksi oli valittu; ”Paljon kärsit, paljon kestit - viimein rauhan saavutit.”

Anton syntyi Korpilahdella 9.12.1854. Hänen vanhempansa olivat Hermanni Heikinpoika Haapalahti ja Fredrika (Riikka) Juhontytär Heinosmaa, Haapalahden torpan torppareita. 

Haapalahden torppa sijaitsi Putkilahden kylässä. Anton konfirmoitiin 1871 ja hän eli torpan poikana vanhempiensa perheessä n. 25-vuotiaaksi asti, kunnes otti muuttokirjan Sysmään kesällä 1879. Kuulutukset luettiin ja Anton vihittiin 15.7.1879 Nihtilän talon tyttären, Eeva Loviisan kanssa. Eevan vanhemmat olivat talollinen Juho Juhonpoika ja Maria Loviisa Nihtilä.    

Niin oli Anton, Putkilahden poika, päätynyt Nihtilään vävyksi.  Vuoden 1890 kuvernöörinkertomuksen mukaan Nihtilässä oli 2 puista asuinrakennusta, katot katettu toisessa rakennuksessa päreillä ja toisessa plankuilla, laudoilla tai rimoilla ja savupiippuja oli 2 kpl. Rakennukset olivat 1-kerroksisia ja tulisijoilla varustettuja huoneita mainittiin olevan neljä.

Sanomalehdistä löytyi mielenkiintoisia tarinoita Nihtilöistä. Ovat viettäneet kaikesta päätellen, ainakin osittain, varsin värikästä elämää. Suomalainen virallinen lehti on julkaissut ilmoituksen 30.12.1885, jossa kerrotaan:"Kihlakunnanoikeus Sysmän pitäjän käräjäkunnassa on tänä päivänä antaman päätöksen mukaan asettanut holhouksen alaiseksi talollisen Juho Nihtilän, Liikolan kylästä, hänen tuhlaavaisen ja turmeltuneen elämänsä tähden sekä on hänen holhoojaksi määrätty hänen vaimonsa Maria Aatamintytär Nihtilä samasta kylästä.”

Juho appi kuoli 22. 2. 1895. Lieneekö Juhon ”huikentelevainen” elämäntyyli koetellut Antonin ja Eevan suhdetta, sillä seuraavaksi Uusi Suometar-lehdessä, 12.2.1895, vain kymmenkunta päivää ennen vanhan isännän kuolemaa, on julkaistu Anton Nihtilän, talollisen Sysmän pitäjän Liikolan kylästä, laatima ilmoitus: ”Vaimoni Eeva Nihtilä, joka on tyköäni lähtenyt pois ilman luvattani, kielletään ketään häntä pitämästä luonansa laillisen edesvastauksen uhalla.”

Appi Juhon kuoltua, kun Antonista tuli Nihtilän isäntä, oli taloudellinen tilanne tilalla haastava. Suomalainen virallinen lehti 22.6.1896 on jälleen julkaissut ilmoituksen, jossa ”Sysmän pitäjän kihlakunnan oikeuden tekemän välipäätöksen johdosta kutsutaan ja haastetaan työmies Anton Hermanninpoika Nihtilän, Liikolan kylästä sekä hänen vaimonsa Eeva Nihtilän kaikki tunnetut ja tuntemattomat velkojat kuultaviksi Eeva Nihtilän tekemässä haastehakemuksessa saada pesäeroa ja velkojiensa hyväksi luovuttaa pesän yhteisen omaisuuden, kaikki siinä järjestyksessä ja uhalla kuin keisarillinen asetus lähemmin säätää.”

Lokakuussa 1908 Anton mainitaan mm. tukkiasioitsijaksi kadonneen velkakirjan antajana. Eevakin oletan löytyneen ja palanneen Antonin kainaloon, sillä Eevan kuolinilmoituksessa (Lahti- ja Suomalainen-lehti) 1913 hänet mainitaan talonemännäksi ja häntä kaipasi Anton Nihtilä sekä sukulaiset ja tuttavat. Kuolleiden luettelossa kuolinsyyksi on kirjattu kysymysmerkki.

Lapsia heillä ei rippi-ja lastenkirjojen mukaan ollut, tätä puoltaisi myös tuon kuolinilmoituksen sisältö.

Anton eli leskenä reilut puolitoista vuotta kunnes sai naimakirjan Jämsään. Uusi puoliso oli Ida Maria Hermannintytär, syntynyt Korpilahdella 8.3.1823. Heidät vihittiin 4.6.1915.

 ”Paljon kärsit, paljon kestit - viimein rauhan saavutit.”