Havinoita: "LIKKA-POLIISI" TAMPEREELLE

Suomen Kuvalehti 26.2.1921

Tampereen poliisilaitoksen etsivään osastoon otettiin ensimäiseksi naispoliisiksi 15.2.1910 Iida Maria Seilanen, konttoristi Kuopiosta.

Suomessa on naispoliiseja ollut varsinaisesti vuodesta 1907. Naispoliisia-asiaa edisti ja ajoi aikanaan aktiivisesti Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea. Ennen Iidaa naispoliiseja oli jo Helsingissä ja Turussa.

Naispoliisin tehtävät olivat aluksi lähinnä nykyisen sosiaalityöntekijän toimenkuvan mukaisia. He keskittyivät hyvin pitkälti siveellisyysrikoksiin, irtolaisvalvontaan, lapsiin liittyviin tapauksiin jne. - lähinnä toimiin, joissa miehet helposti haroivat partaansa ja olivat näennäisen vaivaantuneita. Otti useita vuosikymmeniä, että naiset saivat tasa-arvoisen aseman - saman koulutuksen, samat virkanimikkeet ja saman palkkauksen kuin miehetkin.

Itse Iidan toimenkuvasta oli kerrottu, että "sai tehtäväkseen hoitaa ja käsitellä kaikkia sellaisia asioita, joihin naiset ovat sotkeutuneet". Perehdytykseen kuului n. kuukauden mittainen tutustuminen naispoliisin tehtäviin Helsingissä ja Turussa.

Parin vuoden palveluksen jälkeen Tampereen poliisimestari Blåfeldt antoi 20.12.1911 päiväkäskyn, jolla hän erotti palveluksesta Iidan ja viisi virkaveljeä. Tämä ei käsittääkseni ollut ainut laatuaan - tätä kyseistä päätöstä kommentoitiin lehdissä mm. seuraavasti: "Erokäskyssä ei tälläkään kertaa mainita mitään syytä. Ja vaikeapa olisi poliisimestarille sellaisen löytäminen ollutkin, sillä kaikki erotetut ovat olleet toimessaan kaikin puolin kunnollisia ja täsmällisiä."

Tammikuussa 1912 "Walkonauhan" ja Naisyhdistyksen yhteisesti valitsema 3-henkinen lähetystö kävi tiedustelemassa poliisimestarilta, miksi Iida oli erotettu palveluksesta. Poliisimestari oli todennut, että "hän ei rupea antamaan heille minkäänlaisia selityksiä, waan kehotti kääntymään asiassa kuvernöörin puoleen, jos katsovat siihen jotakin syytä olevan."

Yrityksestä huolimatta, kuvernöörikään ei asiaa sen kummemmin suostunut avaamaan.

Myöhemmissä lehtijutuissa oli todettu, että Iida erotettiin venäläiskomentoon alistumattomana.

Vajaan vuoden kuluttua, syyskuussa 1912 Iida otettiin samaan toimeen takaisin, mistä hänet oli erotettu.

Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea ja Suomen Valkonauhaliitto järjestivät 1923 Helsingissä 2 kuukautta kestäneen naispoliisikurssin. Se oli ensimmäinen laatuaan ja osanottajia oli 25, joista 9 jo toimessa olevia poliiseja - Iida oli yksi heistä.

Kun Iida asui Papinkatu 9:ssä, vuonna 1924, hän oli herännyt siihen, että makuuhuoneen "akkuna" oli auki. Hän kiinnitti siihen huomiota sen vuoksi, koska oli jättänyt koruja/arvoesineitä läheiselle pöydälle. Samalla hetkellä hän näki miehen käden ilmestyvän ikkunalaudalle ja jonkun yrittävän tunkeutua huoneeseen. Iida nappasi käsillä olevan joustinpampun ja näpäytti rosvoa sormille. Rosvo joutui hellittämään otteensa ja pötki pakoon.

Tunnin päästä sama toistui Koulukatu 11:ssä talonmies Mäkisen asunnossa. Teko huomattiin kun varas laskeutui alas ja antoi saaliin toverilleen.

Rosvot tietty saatiin kiinni ja he olivatkin poliisin vanhoja tuttuja, hyvin meritoituneita tapa-/ammattirikollisia.

1925 Iidan väitettiin juopotelleen. Mm. Naisten Ääni kirjoitti tästä ja ihmetteli kovasti tarinaa, koska tiedossa oli, että Iida ei tosiaankaan ollut taipuvainen juopotteluun. Muutamalla sanalla sanoen tarina meni niin, että toimittaja oli kirjoittanut lehteen kuulemansa huhun juopottelusta ja Iida pidätettiin virasta. Hän nosti kanteen, jonka hävisi todisteluista huolimatta - kaupan päälle tuli vielä oikeudenkäyntikulut korvattavaksi. Lue koko tarina TÄSTÄ

1933 Tampereen poliisilaitoksen siveysosastolla toimi naispoliisina Iidan lisäksi Elna Palmu. Lehtitietojen mukaan Iida oli muuttanut takaisin Kuopioon 1934.

Iida eli elämänsä naimattomana, ajoi aktiivisesti naisten asiaa ja toimi useissa eri järjestöissä -kävi myös puhumassa ja esitelmöimässä eri tilaisuuksissa.

Oli jäsenenä mm. Suomen Naisten Kansallisliiton asettamassa valiokunnassa, jonka tehtävänä oli ehdotuksen laatiminen naispoliisitoiminnan järjestämisestä maassamme.

Iida itse:

s. 14.2.1871 Kuopiossa, k. 1948, haudattu Kuopioon.

Vht. merimies Robert Seilanen ja vmo Maria Serafia, os. Kakkinen.

Seilasen perhettä oli siunattu kaikkiaan 7 lapsella, joista 5 saavutti aikuisiän.

Tietojen lähde pääsääntöisesti Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot,

mm.
Keuru-Pihlajavesi-Multia, 31.05.1930, nro 22, s. 7
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1752909?page=7
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Työläisnainen : Sosialidemokraattisen naisliiton äänenkannattaja, 17.02.1910, nro 7, s. 7

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973311?page=7