LYHYITÄ PÄTKIÄ - Riuttalan Akselin viimeinen tanssi

Elettiin ns. joulun välipäiviä. 27.12.1931 Riuttalan Akseli lähti "rimpsalle" Korpilahden Rutalahdelle ja osallistui kavereineen ns. nurkkatansseihin.

Otsikoihin päätyneitä tanssiaisia oli vietetty Kaitamäen talossa lomalla olleen sotilaan läksiäisiksi. 

Museovirasto / Kansatieteen kuvakokoelma 

  

Ajan- ja tavanmukaisesti väkeä oli kokoontunut paikalle pitkin lähiseutuja ja väkeviäkin oli nautittu. Tanssien on kerrottu päättyneen yöllä yhden aikoihin ja tuolloin kuului kuusikosta laukaus. Se osui leivonmäkisen Riuttalan Akselin eli Akseli Poutiaisen rintaan. 

Akselin kerrottiin sinnitelleen kymmenisen minuuttia ennen kuin vaipui kuolon uneen. 

Hän oli kuollessaan vaille 28 vuotias, perheetön ja kotoisin Leivonmäeltä.

Poliisi pidätti tapahtuman johdosta lohkotilallisen pojan, Heimo Järvisen, Rutalahdelta. Hän oli vasta 17-vuotias nuorukainen ja myönsi syyllisyytensä. 

Tapahtumien kulusta Heimo Järvinen oli kertonut, että tappeluun otti osaa isompi joukko miehiä Leivonmäeltä ja Korpilahdelta ja aseina oli käytetty taskuaseita, seipäitä ja halkoja. Järvinen ampui pienellä taskuaseella Voutilaisen selkään noin 10 metrin päästä. 

Ammutulla Akseli Voutilaisellakin oli ase, jolla hän ampui muutamia laukauksia. Nujakka oli arvellusti enemmän kyläkuntien kuin yksittäisten henkilöiden välinen.

Työmies Järvistä syytettiin Korpilahden välikäräjillä taposta 7.1.1932. Juttu lykkääntyi talvikäräjien toiseen istuntopäivään ja syytetty laskettiin vapaaksi. 

Talvikäräjätkään ei tuonut vielä tuomiota vaan Heimo lienee tuomittu lopulta kesäkuun välikäräjillä taposta kolmeksi vuodeksi ja viideksi päiväksi kuritushuoneeseen ja olemaan tämän jälkeen kolme vuotta ilman kansalaisluottamusta.

Surmansa saanut Akseli oli todellisuudessa sukunimeltään Poutiainen (lehtitietoihin oli  kirjattu Voutilainen). Akseli oli syntynyt 20.3.1904 Leivonmäen  Kurkijärven Riuttalassa. Kuolleiden luettelossa tiedot täsmäävät ja kuolinsyyksi on kirjattu "murhattiin".

Akselin vanhemmat olivat Niklas Augustinpoika Poutiainen ja Riikka (Erika) Israelintytär. Nopealla silmäyksellä sisaruksia olisi ollut kaikkiaan kahdeksan, joista kolme kuolivat pienenä.

Myönnettävä on, että en oikein tiennyt ennen tämän tarinan koostamista, minkälaiset kekkerit ne nurkkatanssit oikein olivat. Nyt tiedän - ja jos omin sanoin jos määrittelen, niin vastaisivat lähinnä ehkä kotibileitä (pidetäänköhän sellaisia vielä 🤔)?

Ote Wikipediasta: 

"Nurkkatanssit tarkoittavat erityisten tanssipaikkojen ulkopuolella yksityisasunnoissa (tällaisen toiminnan sallivien "nurkissa"), ladoissa tai luonnossa järjestettyjä tanssitilaisuuksia, joilla ei ollut viranomaisten lupaa ja joita koskeva tieto ei siksi ollut julkista. Nurkkatansseja säestettiin perinteisesti yleisillä, mukana kuljetettavilla soittimilla, kuten viululla, haitarilla tai mandoliinilla. 1930-luvulta lähtien soittimia täydensi tai korvasi matkagramofoni."

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Lähteitä mm.

Työn Voima, 28.12.1931, nro 299, s. 1

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1934266?page=1

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Työn Voima, 30.12.1931, nro 301, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1934257?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Työn Voima, 08.01.1932, nro 5, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1934488?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kansan Lehti, 14.06.1932, nro 135, s. 4

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1809536?page=4

Kansalliskirjaston digitaaliset ain

Leivonmäki kuolleet 1914-1944 (AP_KON I F:4) Sivu 90 1931 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=46422&pnum=49 

Leivonmäki rippikirja 1910-1919 (AP_I I Aa:7) Sivu 225 Leivonmäki No 3, Kurkijärvi ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=46417&pnum=229 / 

Leivonmäki rippikirja 1900-1909 (AP I Aa:6) Sivu 209 Leivonmäki 3, Kurkjärvi Riuttala, its. ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=26928&pnum=210 / Viitattu 

Luhanka rippikirja 1890-1899 (AP I Aa:13) Sivu 167 Säteri No 4, Lempää, Lehtivehmaa mtorp ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27021&pnum=169 /

Kulkukauppiaan ryöstömurha - Armas Mäkinen

 Näin sattumalta Itä-Hämeessä 8.1.1933, Joutsan seurakunnan kuolleiden palstalta, työmies Armas Mäkisen Joutsan kylältä kuolleen 25 vuoden vanhana. Sulkeisiin oli täsmennetty "murhattu marraskuulla". 

Niinpä -juuri tuo täsmennys sai uteliaisuuden ja oman sisäisen salapoliisini heräämään. Aloitetaan siitä, kun Vehkajärven jäällä leikkivät lapset näkivät kirkkaan jään lävitse miehen ruumiin. Tämä tapahtui Korpilahden Heinosniemessä lauantaina 17.12.1932.

He ilmoittivat asiasta heti miten aikuisille ja kun nimismieskin, O. Hokkanen, oli paikkakunnalla parhaillaan käymässä, lähdettiin hänen johdollaan asiaa selvittämään. Siellä tosiaan oli miehen ruumis pystyasennossa vedessä, pää jäähän kiinni tarttuneena. Mies nostettiin vedestä. 

"Ruumista tarkastettaessa havaittiin siinä kaksi puukonhaavaa ja kurkku viilletyksi melkein poikki. Ruumis oli upotettu veteen siten, että polvien kohdalle oli sidottu hiekalla täytetty maitokannu. Arvelun mukaan on ruumis ollut vedessä 6-7 viikkoa. 

Vainajan taskusta löydettiin pieni lompakko, jossa oli rahaa 95 mk ja laskuja, jotka oli osoitettu kulkukauppias Armas Mäkiselle Joutsaan. Viimeinen lasku oli päivätty syyskuun 19 pnä. Mies on noin 30 vuoden ikäinen. 

Kyseessä lienee ryöstömurha, mutta varmuutta ei tähän kuitenkaan vielä ole saatu. Tutkimuksia jatketaan edelleen."

Tutkimukset edistyivät rivakasti ja uhrin liikkeet Korpilahdella pystyttiin selvittämään hyvin. Viimeisin varma havainto Mäkisestä oli Vehkajärven talosta, jossa hän oli ollut hieromassa kauppoja talon väen kanssa. Edelleen oli todettu, että tämän jälkeen hänet oli nähty samassa talossa työskentelevän, korpilahtelaisen työmies Vilho Saarisen seurassa.

Mäkisen katoamisen jälkeen oli havaittu, että Saarisella oli ollut hallussaan tavaroita, joita hänellä ei ollut aiemmin ollut, hän oli ollut mm. paremmin puettu kuin aikaisemmin.

Jo heti löytöä seuraavana päivänä Saarinen pidätettiin ryöstömurhasta - alustavissa kuulusteluissa hän ei kuitenkaan tunnustanut syyllisyyttään.

Todisteiden ollessa vahvat, Saarinen taipui myöhäisemmässä vaiheessa ja tunnusti teon. Saarinen kertoi ryöstömurhan aiheutuneen kaupanteossa syntyneestä riidasta. 

"Kertoja oli osteskellut taskulamppua, josta Mäkinen pyysi 14 mk. 

mutta kertoja tarjosi vain 13. Kun kauppaa ei syntynyt, lähti kertoja työhönsä. 

Hetken kuluttua saapui työmaalle Mäkinen, ilmoittaen antavansa lampun 13 markalla. 

Kun kertojan sitten piti maksaa, havaitsi hän, ettei hänellä ollutkaan riittävästi rahoja, ainoastaan 12 mk 50 р. Tällöin syntyi kertojan ja Mäkisen välillä riita, joka päättyi siihen, että kertoja iski Mäkistä päähän vesurinhamaralla. Kun tämä menetti tajuntansa, otti kertoja esille veitsen ja viilsi Mäkisen kurkun poikki, iskien myöskin uhriaan rintaan pari kertaa, poistuen tämän jälkeen paikalta. Teko tapahtui iltahämärissä ja myöhemmin pimeän tultua upotti hän ruumiin Vehkajärveen. 

Uhriltaan ottamansa tavarat piiloitti hän metsään, myyden näistä osan Iloniemen toripäivillä eräälle yksityiskauppiaalle. Myymistään tavaroista oli hän saanut 50 mk. 

Itselleen jätti hän paidan, partaveitsen ja anastamansa rahat 45 mk."

Mäkisen ruumiinavauksen suoritti piirilääkäri Tiitinen ja selvisi, että vainajaa oli myös ammuttu.

Satakunnan Kansa tiesi kertoa, että Saarinen oli ennen murhapäivää lainannut eräältä naapurilta pyssyn, jonka hän palautti mainitun murhapäivän jälkeen. Lisäksi kirjoittivat, että vainajan vaatteita oli lähetetty Helsinkiin rikostutkimuskeskukseen tutkittavaksi. 

Saarinen oli passitettu Vaasan lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

Ensimmäisen kerran asiaa puitiin Korpilahden välikäräjillä tammikuussa ja lopullinen tuomio julistettiin 8. helmikuuta 1933 ja Viljo Saarinen tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen.

"Näin törkeää murhaa ei Korpilahdella ole sattunut pariinkymmeneen vuoteen" - todettiin. Ja tämä kaikki 50 pennin tähden...

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, 
mm.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183820?page=2

Itä-Häme, 08.01.1933

Warkauden Lehti, 20.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1950821?page=2

Aamulehti, 19.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1721238?page=3

Satakunnan Kansa, 23.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1902930?page=5

Työn Voima, 24.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1935069?page=2

Suomen Pienviljelijä, 11.02.1933, nro 17, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1919229?page=2

SILJA SALIN - Joutsan seurakunnan vanhin asukas 1938

Tuli otettua jälleen ”pikapeli” eli ihan harakirinä valittu satunnainen henkilö sanomalehtiarkistossa surffaillessa. Pieni tekstinpätkä Mikkelin Sanomissa 20.1.1938 (s.4) otsikoineen pisti silmään:

”JOUTSAN VANHIN ASUKAS KUOLLUT

Tk. 7 pnä kuoli Joutsan seurakunnan vanhin asukas, talollisen äiti 

Sesilia Salin 91-vuotiaana.” 

Mitä löytyi?

Suomen Kuvalehti 16.1.1937 no 3

Silja Tuomaantytär oli syntynyt lehtitietojen ja kuolinilmoituksen mukaan 18.1.1847 Joutsassa. Kirkonkonkirjoissa syntymäpäivä näyttää ajoittain vaihtelevan kirjaajan mukaan.

Silja synnytti 14.8.1878 aviottoman tyttären, Karoliinan, ollessaan 31-vuotias.

Silja näyttää pyörineen piikana ja kestinä Jousan kylän eri taloissa; Pekkanen, Ala-Koiravuori, Temisevä Maunula, Simukkala, Huttula, Kirkkola Harjula – osassa useampaankin otteeseen. Rippikirjojen mukaan olisi käynyt Hartolan puolella piikomassa 1873-74.

44-vuotias Silja oli Simukkalassa piikana ennen kuin avioitui Vilppu Salinin kanssa 25.5.1891. Silja ja Vilppu asettuivat 1895 mäkitupalaisiksi Heikkilään, joka vakiintui heidän lopulliseksi asuinpaikaksi ja kodiksi.

Vilppu oli jäänyt leskeksi 1890, ensimmäisen vaimonsa, Loviisa Vilpuntyttären, menehdyttyä 25.7.1890. Kuolinpäivä on seuraava päivä synnytyksen jälkeen – uskaltaisiko ajatella sillä olleen yhteys kuolemaan? (kuolinasiakirjoja ei käytettävissä).

Siljalla oli siis avioliittoa solmittaessa Karoliinansa ja Vilpulla kaksi poikaa, joista toinen vielä "vauvaikäinen".

Karoliina

•1900-1909 rippikirjassa matronyymi Sesiliantytär vedetty yli ja hänelle kirjattu sukunimi Salin.

•Mikkelin läänin toisen meijerikoulun tutkinnon oli suorittanut 2.5.1896 mm. mäkitupalaisen tytär Karoliina Salin Joutsasta. Tutkinto suoritettiin Mieskonmäessä Juho Kokon tilalla ja koulua veti läänin karjakko Ida Pitkänen 6 viikon ajan.

•muuttanut Helsinkiin Mk no 44 17.3.1901.

•pso Juho Suvanto, muuttaneet Jyväskylään n. 1916.

Juho Wihtori 

s. 9.6.1885 Korpilahdella, Oittilan Uusi-talossa.

•muuttanut Joutsasta mk no 54 10.9.1906 Helsinkiin.

•pso Maria 

•Snellmanin päivän suuren nimenmuutoksen yhteydessä (HS 12.5.1936) mainittu; Juho Vihtori, Maria Matilda, Aira Hilkka, Armi Maria ja Tuulikki Margareta Salin – uusi sukunimi Savasto.

Matti 

s. 24.7.1890 Joutsa

•jäänyt Heikkilään isännäksi 

•sukunimi muutettu Salistoksi 1935.

•hautakiven perusteella kuollut 3.12.1967, samassa haudassa Impi, joka oletettavasti vaimo.

Siljan 85-vuotis merkkipäivän yhteydessä on mainittu mm, että ”lähes koko elämänsä on hän viettänyt syntymäpitäjässään paitsi mitä nuorempana palveli Jyväskylässä mm. patruuna Valtosella useita vuosia. Hän on vieläkin hyvissä voimissa.” 

HS mainitsee Siljan asuneen Jyväskylässä 85 vuotispäivän aikaan. Uusi Suomi mainitsee Siljan leskiemännäksi.

1937 Silja saavutti 90 vuoden iän ja merkkipäivän kunniaksi oli julkaistu muotokuva Suomen kuvalehdessä. Itä-Hämeessä häntä tituleerattu emännäksi saman asian tiimoilta. Työn Voimassa kirjoitetaan, että ”täyttää vuosia Jyväskylässä, syntynyt Joutsassa ja siellä toiminut elämänsä parhaat vuodet. Vanhuutensa vuosia hän viettää tyttärensä luona. Hän vielä pirteä ja iloinen. Ystävät pyytävät onnitella korkean iän saavuttanutta vanhusta merkkipäivän johdosta.”

Keskisuomalainen 17.1.1937 no 12 valaisee asiaa ”Hän on kirjoilla Joutsassa, mutta asuu tällä hetkellä täällä tyttärensä luona.”

Siljan elon taival päättyi 7.1.1938 ja hänen poismenonsa oli tosiaan ylittänyt uutiskynnyksen, sillä hän oli sillä hetkellä Joutsan seurakunnan vanhin asukas, vaikka ei fyysisesti Joutsassa vaikuttanutkaan. Kuolinsyyksi on kirjattu ”vanhuus”.

Haudan lepoon Silja kätkettiin Joutsan uudella hautausmaalla 16.1.1938. Rovasti Yrjö Hovikoski toimitti siunauksen, piti puheen vainajan muistolle ja lausui lohdun sanoja sureville omaisille.

Kuolinilmoitukset Keskisuomalaisessa ja Itä-Hämeessä.

Silja- Keskisuomalainen 9.1.1938 - - - Cecilia - Itä-Häme 12.1.1938 no3 

Tiedot kerätty ja tarina koostettu eri julkaisuista sanomalehtiarkistosta / Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. 

Lisäksi Joutsan, Jyväskylän, Korpilahden ja Helsingin kirkonkirjat ja tilastollisen päätoimiston tilastoarkiston kuolleiden luettelot.

 

VALLESMANNIA JAHTAAMASSA - Iida (os. Kolu) & Anton Mäkinen

 Iida (os. Kolu) & Anton Mäkinen

Mulla on jonkinlainen hatara mielikuva, että mummini olisi joskus puhellut, että joku sukulainen, jonka luona olivat vierailleet hänen lapsuudessaan, olisi ollut ”vallesmanni”. Jotenkin olen sen mielessäni yhdistänyt Nisulaan, mutta oma äitini ei ollut kuullut mitään moisesta, ei vallesmannista eikä varsinkaan vallesmannista Nisulassa.

Päätin kuitenkin haeskella ja erilaisilla hakusanoilla kokeilla, mitä tuleman piti. Ja tulihan sitä – ei luultavasti ihan sitä mitä hain, mutta löytyi kuitenkin yksi konstaapeli, joka yhdistyi satavarmasti sukuun - Anton Mäkinen.

Paljastui, että Anton  oli aviossa Iida, os. Kolun kanssa, joka oli mummin äidin serkku. Periaatteessa olisivat siis voineet kyläilläkin, mutta silloin nuo vierailut eivät olisi tapahtuneet Nisulassa. Ja toki senkin opin, että noita Nisula-nimisiä kyliä ja taloja on useita – vähän ”siellä sun täällä”.

Tutustutaanpa nyt hieman Iidaan ja Antoniin.
Perustiedot – syntymäajat, vanhemmat jne. tarinan päätteeksi.
 

Iidan on mainittu käyneen kansakoulun. 

Asui vanhempiensa taloudessa  Korttajärven Kolussa avioitumiseensa saakka ja muutti heti avioitumisen jälkeen (27.12. 1899) Laukaaseen Antonin vaimoksi.

Torpanpoika Anton muutti puolestaan Korpilahdelta Jyväskylään 1.12.1897.
Rippikirjoissa hänet on mainittu rengiksi, tosin joissain aikalaiskirjoituksissa Antonin on kirjoitettu olleen Jyväskylässä ”liikealalla”. Joka tapauksessa parin Jyväskylässä vietetyn vuoden jälkeen Anton muutti Laukaan Paadentaipaleen kylään ja naimakirjan hän otti Jyväskylän maaseurakuntaan 30.11.1899.

YHTEISELOA

Iida ja Anton vihittiin tapaninpäivänä 1899. Yhteiselonsa tuore aviopari aloitti jo mainitussa kylässä Laukaassa, Majalassa (No2). 1900-luvulle siirryttäessä, Anton ja Iida ovat Paadentaipaleen Honkalan talossa itsellisiä ja Anton mainitaan kauppiaana. Kaupparekisteriin onkin merkitty vuonna 1901 Anton Mäkisen maakauppa, Laukaan pitäjän Paadentaipaleen kylästä. 

Biologisia lapsia en havainnut Iidalla ja Antonilla olleen. Äänekosken rippikirjassa 1907-1920 on maininta kahdesta kasvattityttärestä; 

Olga Juhontytär Ekonen s. 1.4.1885 Jkl pitäjä  - Olga oli Iidan enon, Juhon tytär ja avioitui sittemmin Petäjävedelle Emil Kolun puolisoksi. Emil oli puolestaan Iidan veli.
Anna Elina Mäkinen s.29.11.1895 Korpilahti. Anna oli Antonin veljen Robertin tytär, joka oli 1907-1910 Antonin ja Iidan hoteissa ja palasi sitten Korpilahdelle. 

Samassa taloudessa olivat myös palvelijattaret, Anna Lydia Montonen ja Lyydi Juhontytär Hokkanen, mikä kertoo omaa kieltään perheen elämästä ja sosiaalisesta asemasta. 

Lehdistä kerättyjen tietojen mukaan Mäkiset olisivat muuttaneet Suolahteen n. 1903. Paadentaipaleen kylä siirrettiin sittemmin (1.5.1907) Äänekosken seurakuntaan, Suolahden kinkeriin - pariskunnan löytää tuosta eteenpäin Äänekosken rippikirjoista.  

Antonin on kerrottu olleen maanviljelijä, kauppias vuoteen 1917, jonka jälkeen hän oli toiminut mm. 10 v ajan  Suomi-yhtiön asiamiehenä Suolahdessa. Toiminut myös poliisikonstaapelina ja vanginkuljettaja sekä työskennellyt jossain roolissa metsätyömailla.

 ANTONIN TYÖ-URAA

Sen lisäksi, että Antonilla oli kauppansa, 1909 Hesarissa (18.12.1909 nro 293) mainitaan "Uusia liikeyrityksiä" otsikon alla, että sahanomistaja Ali Riihijärvi, rouva Elsa Riihijärvi, kauppias  Anton Mäkinen, teknikko J.J. Pietiläinen, kauppias Otto Tiainen, talonomistaja Elis Raittinen, opettaja Jalmari Westerinen, asemapäällikkö Rudolf Ahonius ja konttoristi Arwi Kauppila ovat anoneet senaatilta vahvistusta ”Suolahden Höyrylaivayhtiön” säännöille. Yhtiön kotipaikaksi oli merkitty Laukaan pitäjä ja tarkoituksena oli harjoittaa laivaliikennettä Keiteleellä. Osakepääoma oli 15.000 mk, jaettuna 150:een 100 mk:n suuruiseen osakkeeseen.
Suunnitemissa oli siis aloittaa matkustajaliikenne Suolahden ja Konginkankaan väillä. Yhtiö sai ostetuksi maaliskuussa 1910 Jyväskylä-Päijänteen höyrylaivaosakeyhtiöltä höyryalus ”Wiljon” tuntemattomalla kauppasummalla ja liikenne saatettiin aloittaa määräsatamien välillä heti kesäkaudella. "Wiljo" liikennöi aikaisemman omistajan aikana ainakin Rutalahti-Jyväskylä väliä. Antonin & kump. yritys oli toiminnassa vielä 1913, koska yhtiökokouksesta ilmoitettiin lehdissä.

 

Kauppiaan suositus lienee ollut aikoinaan hyvä, tai ainakin käypäisä, referenssi:

 

Kauppiaan uran jälkeen Antonin arjessa puhalsi uudet tuulet ja koitti aika 

poliisikonstaapelina ja sittemmin vanginkuljettajana. 

Nimitys poliisikonstaapeliksi ekan kerran on tapahtunut 1923, julkaistu Vaasa-lehdessä 7.11.1923.

 
MÄKISTEN TALO
Äänekosken historiasta kertovilla sivuilla on mainittu, että ”putkaan joutuneet löysivät sijansa vanginkuljettaja Mäkisen navetan yhteyteen aikoinaan tehdystä sellirakennuksesta, joka paikantui veturitallin ja Kellan vanhan kaupan välimaastoon”.
 
Itse en ole eläissäni Suolahdessa käynyt, mutta rakennuksen paikannukseen liittyen löytyi vielä teksti ”Ali Riihijärven hallitseman höyrysaha-alueen viereisessä Lastuniemessä olleessa Anton Mäkisen kauppatalossa (1901) perustettiin 1903 Suolahden nuorisoseura”.
”Anton Mäkisen talo, lähellä rautatieasemaa” on mainittu käräjäpaikaksi useampana vuonna.
”Anton Mäkisen kartano” on ollut myös velkojain kokouksien pitopaikka. 

Kartanolla on pidetty myös monenlaisia muitakin, epävirallisempia, tilaisuuksia ja kinkereitä, joissa on  käynyt erilaisia puhujia. Itselleni jäi kuva eri ilmoituksia läpi kahlanneena, että olivat laadultaan etupäässä hengellisiä, joskus myös poliittishenkisiä esitelmätilaisuuksia.

Marraskuussa 1933 talosta puhuttiin entisenä Anton Mäkisen talona.
 
Eräässä sosiaalisen median ryhmässä tiedustelin kuvaa Mäkisen talosta, mutta sellaista ei löytynyt. Eräs rouva kertoi, että tämä talo, mitä todennäköisemmin, oli ollut heidän kotinsa 1930 alussa, mutta sitä ei silloin kutsuttu Mäkisen taloksi vaan Puttosen taloksi. Kuvaus olisi ollut kiva laittaa tähän, mutta itselleni jäi kuitenkin pieni epäilys siitä, puhutaako samasta pytingistä. 

.

 
PARISKUNNAN AKTIVITEETTEJA

Keski-Suomen kansanopisto oli päätetty muuttaa pois Äänekoskelta. Kun uudesta paikasta päätettiin 1908, oli Anton ja useat muut suolahtelaiset kansanopiston ystävät antaneet lahjoitustarjouksia sen puolesta, että opisto sijoitettaisiin Suolahteen Vallilan harjulle - Laukaan Leppäveden Järvilinnan sijaan. Vallilaan sijoitettuna kokonaiskustannukset ylläpitoineen olisivat edullisemmat, sillä tontti oli saatu lahjoituksena ja lahjatarjoukset kattoivat lisämaan oston - myös rakennus- ja puutavaraa oli luvattu veloituksetta hankkeeseen. Olipa Ida Kirppula luvannut lahjoittaa vielä 22 m pitkän latorakennuksenkin tähän kompleksiin. Eikä siinä vielä kaikki - sahanomistaja Ali Riihijärvi ja tilanomistaja Elis Raitanen olivat sitoutuneet kunnostamaan hevos- ja jalkatien opistolta Suolahden asemalle. SUOMALAINEN 1908 28.10.1908 NO 122

Lopulta arkkitehti Yrjö Blomstedin suunnittelema rakennus valmistui Suolahteen 1912 ja toiminta alkoi siellä 1. marraskuuta.

 
Antonin on kerrottu olleen pidetyn miehen maineessa ja hän oli ollut aktiivinen järjestötoimija omien bisneksiensä ohella, kuulunut mm. Äänekosken kunnan tutkijalautakuntaan Suolahden piiristä ja Osuusliike Keskimaan myymäläneuvostoon sekä ollut Suolahden suojeluskunnan aktiivinen jäsen.

Lisäksi hän vaikutti vahvasti kansanopiston ystävissä ja nuorisoseuratoiminnassa.  Lehtitietojen mukaan Suolahteen perustettiin vapaaehtoinen palokunta 1926, jonka ensimmäiseen hallintoon valittiin mm. Anton. On mainittu, että oli ollut mukana myös Kansallisen edistyspuolueen toiminnassa.
 
Iida puolestaan oli valittu useana vuonna kuntakokouksessa vaivaishoitohallitukseen varajäseneksi, talollinen Elis Lahtisen ollessa varsinainen jäsen. Hän toimi Suolahden kansakoulun johtokunnassa useita vuosia, samoin sahalle perustetussa kansakoulussa. 

 
Kesällä 1930 lehdissä oli tarina; 

”Kumoonajo polkupyörällä”

”Eilen päivällä klo 17 tienoissa löysi muuan matkailija Jyväskylän— Vesangan tieltä, noin 8 km kaupungista ns. Möykynmäestä tajuttomassa tilassa olevan miehen. Miehen pää oli kauttaaltaan veressä, samoin kädet. Tiellä oli myöskin lammikko hyytynyttä verta. Vieressä oli uusi polkupyörä, jonka etupyörä oli mennyt kieroksi ja muutenkin rikki. Mies oli nähtävästi ajanut hyvällä vauhdilla tien ohessa olleeseen terävälaitaiseen kiveen ja siinä särkenyt itsensä sekä pyöränsä. Matkailija haki paikalle läheisen talon miehiä, ja kun veri pyyhittiin loukkaantuneen kasvoilta, huomattiin, että hänen ohimossaan oli syvä haava; samoin oli kasvoissa muitakin ruhjevammoja. Mies selvisi sen verran, että kysyi: ”Missä minä olen.”  Samalla hän sanoi nimensä, kertoen olevansa Anton Mäkinen Suolahdesta. Enempää ei hän kyennyt kertomaan. Paikalle saapuneella vuokra-autolla vietiin hänet Jyväskylän sairaalaan hoidettavaksi. Hengenvaaraa ei liene.”

TYÖNVOIMA 17.7.1930 nro 158, myös Keskisuomalaisessa samana päivänä no 158

 
Jokunen kuukausi kumoonajon jälkeen vietettiin Antonin kuusikymppisiä. 

”Maanviljelijä ja liikemies Anton Mäkinen, joka kymmenisen vuotta on toiminut Suomi-yhtiön asiamiehenä Suolahdessa, täytti lokakuun 18 p:nä 60 vuotta. Toimittuaan ensin jonkun aikaa liikealalla Jyväskylässä herra Mäkinen Suolahden rautatien valmistuttua perusti oman liikkeen Suolahteen, jossa oli kauppiaana noin 25 vuotta. Lopetettuaan kauppaliikkeensä hän oli valtion metsätyönjohtajana ja puutavaran lähettäjänä useat vuodet sekä sen jälkeen Suolahden poliisikonstaapelina. Herra Mäkinen on tunnettu innokkaana nuorisoseura- ja suojeluskuntamiehenä sekä kaikenlaisten muittenkin edistyspyrintöjen harrastajana. Sävyisän ja leikkisän luonteensa vuoksi on hän rehtinä miehenä saavuttanut yleistä luottamusta ja suosiota kaikissa piireissä. Tämä taas puolestaan on aiheuttanut sen, että hän myös yhtiömme asiamiehenä on hyvin menestynyt. Pyydämme merkkipäivän johdosta toivottaa herra Mäkiselle 

hyvää menestystä ja parhainta onnea.”

KESKINÄISYYS: SUOMI-YHTIÖN JULKAISU ASIAMIEHIÄÄN VARTEN / 1.10.1930

 
Antonin matkanpää koitti 1933. 

Hän menehtyi yllättäen sydänhalvaukseen.
 

”Toissapäivänä kuoli Suolahdessa sydänhalvaukseen ent. kauppias, vanginkuljettaja Anton Mäkinen. Hän oli syntynyt Muuramessa lokakuun 18 pvnä 1870. Suolahteen hän muutti n. 30 vuotta sitten perustaen kauppaliikkeen, jota hoiti vuoteen 1917. Sen jälkeen hän toimi työnjohtajana valtion rautateitten metsätyömailla ja sittemmin poliisikonstaapelina n. 5 vuotta. Viimeiset 3 vuotta hän on toiminut vanginkuljettajana. Anton Mäkinen oli myöskin innokas suojeluskuntamies. Myöskin osuustoiminnallisia pyrkimyksiä hän innolla harrasti kuuluen mm. Osuusliike Keskimaan myymäläneuvostoon. Noin 10 vuoden ajan hän toimi myöskin Suomi-yhtiön asiamiehenä paikkakunnalla.
Odottamatta poismennyt, inhimillisesti katsoen vielä mitä parhaimmissa voimissa oleva mies oli rehdin luonteensa vuoksi paikkakunnalla hyvin pidetty, jonka vuoksi häntä muistellaankin kaipauksella ystävien ja tuttavien keskuudessa. Lähinnä häntä jäi suremaan puoliso.” 
Kuolinilmoitus Keskisuomalaisessa 1.2.1933 no 25. Muistokirjoitus samassa lehdessä ja samalla sivulla.

 
 
Myös Suomi-Yhtiöt muisti pitkäaikaista, menestynyttä ja pidettyä asiamiestään:

”Tammikuun 30 p:nä siirtyi mananmajoille yhtiön asiamies Suolahdessa, maanviljelijä ja liikemies Anton Mäkinen. Maanviljelijä Mäkinen, joka oli syntynyt lokakuun 18 p:nä 1870 ja jonka elämänvaiheita olemme lähemmin selostaneet lehtemme lokakuun numerossa v. 1930 hänen 60-vuotis päivänsä johdosta, oli paikkakunnallaan tunnettu innokkaana nuorisoseura- ja suojeluskunta-asian kannattajana sekä muidenkin pyrintöjen harrastajana. Sävyisän ja leikkisän luonteensa vuoksi saavutti hän rehtinä miehenä kaikkien piirien luottamuksen ja suosion, ja tämä auttoi häntä myös hyvin menestymään yhtiön asiamiehenä, jollaisena hän vaikutti helmikuusta 1920 lähtien.” 

KESKINÄISYYS: SUOMI-YHTIÖN JULKAISU ASIAMIEHIÄÄN VARTEN / 1933, 1.2 1933

 
JÄLKIMAININGIT
Kuolemaa ja hautausta seuraa luonnollisesti perunkirjoitus.
Netistä / skannattuna en nopealla silmäyksellä löytänyt perukirjoja, mutta esim. Keskisuomalainen-lehdessä 25.2.1933 No 46 on ilmoitettu vapaaehtoisesta huutokaupasta, josta saa vähän osviittaa, mitä vainajalta jäi jälkeen. ”….maanantaina maalisk. 6 päivänä 1933, alkaen kello 10 Anton Mäkis-vainajan omistamassa talossa Suolahden kauppalassa, myydään Mäkisen kuolinpesälle kuuluva sekä irtain että kiinteä omaisuus kokonaan. Siihen kuuluu n. 7 ha suuruinen maakiinteistö ynnä 12 lämmitettävää asuinhuonetta käsittävä asuinrakennus vuokramaalla talli-, sauna- ja navettarakennuksineen kauppalan keskuksessa parhaalla paikalla. Irtaimistoon kuuluu vaatteita, huone- ja talouskaluja, hevonen, lehmä, sika y.m. omaisuutta huomattava määrä….”

Sisä-Suomi kirjoittaa 7.3.1933, että kuolinpesälle kuuluva irtain ja kiinteä omaisuus oli myyty edellispäivän huutokaupassa korkeimman tarjouksen tehneelle amerikansuomalaiselle A. Rannilalle 137.600 mkn hintaan, sisältäen vuokramaalla olevan 12 huonetta käsittävän rakennuksen sekä Niittylä nimisen tilan. Julkaisuhetkellä tarjousta ei oltu vielä hyväksytty.

Kuolinpesän huutokauppaa jatkettiin 29.4.1933, johon mennessä myös saamamiesten oli ilmoitettava saamisensa Heikki Honkoselle.

En tiedä, kenelle tuo suurempi kiinteä omaisuus lopulta siirtyi.

Iida eli leskenä vielä kuutisen vuotta Suolahdessa. Keskisuomalainen-lehdessä 15.3.1939 no 61, Äänekosken seurakunnasta poismuuttaneissa mainitaan, leski Ida Mäkisen, muuttaneen Jyväskylän msk:aan. Työn Voima- lehdessä Iidaa tituleerattu poliisikonstaapelin leskeksi saman asian tiimoilta.

***
Alla vielä päähenkilöt omissa syntymäperheissään

IIDA MÄKINEN, os. KOLU
s. 6.7.1876 Jkl mlk, Puuppola

vht. Abraham Abrahaminpoika Kolu (1854-1927) ja Edla, os. Ekonen (1854-1913)

Sisarukset:
Basilius 19.3.1874-13.6.1910

Edla 26.4.1879-27.6.1940

Abraham 30.3.1881-23.7.1936

Herman 28.6.1883-30.1.1899

Emil 24.11.1885-13.3.1961

Otto 22.4.1888-1.6.1893

Anna 5.4.1891-11.7.1959

Otto 8.2.1894-1962

Aleksanteri 14.9.1896-25.9.1964

Hilma 14.2.1899

ANTON MÄKINEN                                                                               

s. 18.10.1870 Korpilahti        

k. 30.1 1933 Suolahti                                                                         

vht. Juho Niklas Heikinpoika Mäkinen (1839-1902) ja Eeva Kustaantytär (1836-1897) 

     

Sisarukset: 

Robert 19.6.1865-16.4.1901

pso Wilhelmiina Juhontytär Wiren 25.2.1873-

lapsia: Elli, Anna Elina, Hjalmar

Wilhelmiina 6.2.1873-

muuttanut Petäjävedelle ja kuulutettu 1899 21.10.

pso seppä Kalle Arvid Eriksson s.26.8.1876

lapsia, ainakin Väinö 1900, 

Amanda 9.10.1875-

Lähteinä käytetty mm. Korpilahden, Jyväskylän kaupungin ja maaseurakunnan, Laukaan ja Äänekosken rippikirjat ja Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, Äänekosken kaupunkisanomat / Ramin kortit, Äänekoski -sivusto, joka kuvaa Äänekoski- yhtiön yhtiön työntekijöilleen 1920-luvun aikana rakentaman asuntoalueen historiaa ja sen ihmisten elämää.

MÄKISTEN PERHEHAUTA KORPILAHDELLA – keitä he olivat?

Olen joskus 2011 käynyt kuvaamassa Korpilahdella hautuumaata ja kirkkoa. Jostain syystä tämä, omasta mielestäni varsin erikoinen – ja omalla tavallaan herttainenkin, hautakivi putkahti mieleeni. Keitähän nämä Mäkiset olivat? 

Päätin pelata pikapeliä eli vilkaista nopeasti kirkonkirjoista ja katsoa, löytyykö sanomalehtiarkistosta helposti jotain lisätietoa. 

Oma albumi

   

  Haudassa lepäävät kilven kaiverrusten mukaan:

   Tobias s.1877 k.1932

   Hetastiina s.1877 k.1929

   Sune s.1904 k.1926

   Toivo Tapio s.1913 k.1983

   Silpa s.1910 k. 1922

Oma albumi

Tobias osoittautui Heikinpoika Mäkiseksi, s. 7.9.1877  Jyväskylän mlk Keljossa ja käynyt kansakoulun. Vanhemmat Heikki Mäkinen ja Anna Leena Hokkanen. Muuttanut Keljon kylän No 6 Huhtalasta 20.5.1905 Korpilahdelle Weijon kylään, Saviahon torppaan vävyksi naimalla torpan tyttären Heta Stiinan, s. 8.9.1877 K.lahti. Heta Stiinan vanhemmat olivat Ananias Kustaanpoika ja Heta Liisa Wilpuntytär. Tobias ja Heta Stiina vihittiin 1.7.1905.

Keskisuomalainen 27.5.1926 No 116 

Sunen ristimänimeksi oli kasteessa annettu Sune Alvar ja hän oli Heta Stiinan avioton poika. Tarkempi syntymäaika on 5.6.1904. Sune kuoli varhain, 23.5.1926, vain 22- vuotiaana.

Toivo Tapio ja Silpa Aliina olivat Hetan ja Tobiaan yhteisiä lapsia. 

Toivolle en nopealla silmäyksellä löytänyt tarkempaa 

syntymäaikaa tai muutakaan tietoa.

Saarijärven Paavo 17.121922 no 289A

Silpan tarkemmaksi syntymäpäiväksi paljastui 6.2.1910. 
Hän kuoli joulun lähestyessä, 12-vuotiaana, 15.12.1922.

Hetastiinalla ja Tobiaalla oli myös poika Reino Tobias, s. 23.7.1908. 

Julkaistujen kuolinilmoitusten mukaan voisi päätellä, että heillä olisi ollut (mahdollisesti) myös  tytär Lempi, koska muutkin kaipaamaan jäävät ovat aina kukin ydinperheenjäseniä - ilman puolisoita ja lapsia.

1925 lehdissä kerrottiin, että talollinen Tobias Mäkiseltä oli kuollut lehmä rankin juomiseen Korpilahden Heinosniemen kylässä. Eläinlääkärin lausunnon mukaan rankkia oli ”nautittu” sen verran paljon, että seurauksena oli ollut kuolema.

Hetastiina kuoli 13.10.1929 ja muutamaa vuotta myöhemmin Tobias.

Annamari Maukonen on kertonut muutamalla sanalla isoäidistään Heddastiinasta kirjoittamassaan artikkelissa (Kalevalaisten Naisten Liiton kulttuuri- ja jäsenhti Pirta, nro 1+2/2016, pääkirjoitus). Hän mainitsee Heddastiinan olleen kuulopuheiden mukaan voimakastahtoisen ja viihtyneen hyvin pellolla ja ulkotöissä. Maukonen on ilmeisesti Reinon jälkeläisiä.

Tobiaasta puolestaan on julkaistu muistokirjoitus Keskisuomalainen-lehdessä , joka kertoo hänen touhuistaan ja aktiviteeteista sekä välittää vallalla olleen mielikuvan manan majoille siirtyneestä isännästä.

Keskisuomalainen 6.12.1932

”T.k. 2 päivänä kuoli Jyväskylän sairaalassa maanviljelijäTobias Mäkinen Korpilahden Heinosniemeltä pitkän ja ankaran taudin murtamana. Mv. Mäkinen oli syntynyt v. 1877 Jyväskylän pitäjän Keljossa ja muutti Korpilahdelle v. 1905 ryhtyen siellä harjoittamaan maanviljelyitä. Hän olikin ahkera ja tunnollinen maanviljelijä viljellen maitaan erinomaisella tavalla saattaen ne kaikin puolin hyvään kuntoon. Maanvilj. Mäkiseltä riitti lisäksi aikaa yhteistenkin asioiden hoitoon ja hänen kykyään käytettiin m.m. monissa kunnallisissa toimissa. Niinpä hän on kuulunut m.m. kunnallislautakuntaan, kunnanvaltuustoon, verotuslautakuntaan y.m. kunnallisiin toimi- ja lautakuntiin. Hän oli myöskin Heinosniemen kansakoulun perustajia ja kuului koulun johtokuntaan sen perustamisesta kuolemaansa saakka. Viime vuosina hän toimi myöskin lastenvalvojana. Maanvilj. Mäkinen oli myöskin innokas hevosmies, kasvattaen hyviä hevosia, joilla hän otti osaa kilpa- ajoihin. Luonteeltaan oli mv. Mäkinen sopuisa ja ystävällinen, joten häntä nyt jäi kaipaamaan omaisten ohella suurilukuinen ystävä- ja tuttavapiiri.”

Tässä siis hautaan haudattujen nopeasti löydetyt tiedot. 

Alla vielä oheistietoja kummankin ns. päähenkilön syntymäperheistä  – täytyihän ne kirjata, kun niin tarjottimella olivat :)

**

Hetastiina  

Keskisuomalainen, 12.02.1921, nro 34

Isä: Ananias Kustaanpoika , s. 23.7 1837 K.lahti, k. 31.7.1907 K.lahti

Äiti: Heta Liisa Wilpuntytär s. 7.8.1841 K.lahti, k. 8.1.1921
Avioliitto 7.1.1865. 
Kirkonkirjojen mukaan Ananias ja Heta olivat ainakin vuodesta 1877 lähtien Heinosniemen Saviahon torpan torppareina. Ananias kuoli 31.7.1907, kuolinsyyksi on kirjattu syöpä.

Hetastiinan lisäksi heillä oli muitakin lapsia:
Matti, s. 26.2.1866, k. 23.8.1868 hermokuumeeseen/lavantautiin (nervfeber)
Ida, s. 18.10.1867 – vihitty huhtikuussa 1887 Westerkullaan Herman Hermanninpoika Ahlgrenille.

Keskisuomalainen, 12.09.1939, nro 209,

Matti ja Herman, s. 12.9.1869, kaksoset  

*Matti vihitty 30.12.1897 torpan tytär Edla Pietisen kanssa ja lähti Pietisen eli Samulinahon torppaan vävyksi, mukanaan merkintä Rk:ssa No:lla 74 ja arpa nro 2. Käytti sukunimeä Ahonen, Aho.
*Herman avioitui 30.12.1895 Lahnamäen talon tyttären, Ida Adele Kallentyttären kanssa, sukunimenä Saviaho.
Ellida, s. 19.3. tai6.1872 – vihitty 1895 Kähön kylään, Härkölahden Ylätalon talollisen Aleksi Jokisen kanssa.
Erika oli syntynyt 30.10.1874 Korpilahdella ja kirkonkirjoissa hänen mainitaan olevan tylsämielinen, mielenviassa. Hänelle syntynyt Edla-niminen avioton tytär 4.1.1907.
Maria Alina oli syntynyt 4.8.1880 - avioitui Petäjävedelle 18.1.1901 talollinen Kalle Otonpoika Sandelinin, myöh. Sarava, vaimoksi.

1920 henkikirjan mukaan Saviahossa Heta Vilpuntytär 41, vävy Tobias Mäkinen 77, Heta 77 l 2-3, lois Erika Ananiaantytär 74 (mielisairas) l 0-1, Herman Saviaho 69, Ida 68 l Laina 97, Rauha 98 1-1, Matti Ahonen 69, Edla 78 l Heino 3-0.

**

Ananias
Isä: Heikki Wilpunpoika Mäkinen, s. 2.4.1849 Jkl, k. 
Kirkonkirjoissa kirjattu myös sukunimeksi Huhtala
Äiti: Anna Leena Antintytär Hokkanen, s. 26.2. 1836 Jkl, k. 3.5.1900
Avioliitto 22.5.1869

Anna Leenalle avioliitto toinen, lapsia Heikin kanssa ja Tobiaan sisaruksia ainakin;
Erika, s. 2.3.1869 – syntynyt ennen avioliittoa, avioitunut Palokan Mäkelään Hermanni Juhonpoika Mäkelän kanssa 29.9.1887
Jonas, s. 19.4.1871 – lyseolainen
Olga Mirjam, s. 3.2.1874 -

Anna Leenan kuoltua Heikki ilmeisesti avioitunut uudelleen Vilhelmiina Juhontytär Majasen kanssa, joka oli kotoisin Korpilahdelta, syntynyt 7.5.1867. Heillä ainakin yksi yhteinen lapsi, tytär Airi Eliina, s. 27.6.1906.

Lähteinä käytetty mm. Korpilahden ja Jyväskylän msrk kirkonkirjat, Korpilahden henkikirjat, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

ANTON NIHTILÄ

Tämä tarina sai alkunsa, kun näin kuolinilmoituksen Itä-Häme lehdessä vuodelta 1934. Siinä kerrotaan talon vanhan isännän, Anton Nihtilän kuolleen Sysmässä 12. 11. 1934. Vainajaa oli jäänyt kaipaamaan puoliso ja sisaret. Muistosanoiksi oli valittu; ”Paljon kärsit, paljon kestit - viimein rauhan saavutit.”

Anton syntyi Korpilahdella 9.12.1854. Hänen vanhempansa olivat Hermanni Heikinpoika Haapalahti ja Fredrika (Riikka) Juhontytär Heinosmaa, Haapalahden torpan torppareita. 

Haapalahden torppa sijaitsi Putkilahden kylässä. Anton konfirmoitiin 1871 ja hän eli torpan poikana vanhempiensa perheessä n. 25-vuotiaaksi asti, kunnes otti muuttokirjan Sysmään kesällä 1879. Kuulutukset luettiin ja Anton vihittiin 15.7.1879 Nihtilän talon tyttären, Eeva Loviisan kanssa. Eevan vanhemmat olivat talollinen Juho Juhonpoika ja Maria Loviisa Nihtilä.    

Niin oli Anton, Putkilahden poika, päätynyt Nihtilään vävyksi.  Vuoden 1890 kuvernöörinkertomuksen mukaan Nihtilässä oli 2 puista asuinrakennusta, katot katettu toisessa rakennuksessa päreillä ja toisessa plankuilla, laudoilla tai rimoilla ja savupiippuja oli 2 kpl. Rakennukset olivat 1-kerroksisia ja tulisijoilla varustettuja huoneita mainittiin olevan neljä.

Sanomalehdistä löytyi mielenkiintoisia tarinoita Nihtilöistä. Ovat viettäneet kaikesta päätellen, ainakin osittain, varsin värikästä elämää. Suomalainen virallinen lehti on julkaissut ilmoituksen 30.12.1885, jossa kerrotaan:"Kihlakunnanoikeus Sysmän pitäjän käräjäkunnassa on tänä päivänä antaman päätöksen mukaan asettanut holhouksen alaiseksi talollisen Juho Nihtilän, Liikolan kylästä, hänen tuhlaavaisen ja turmeltuneen elämänsä tähden sekä on hänen holhoojaksi määrätty hänen vaimonsa Maria Aatamintytär Nihtilä samasta kylästä.”

Juho appi kuoli 22. 2. 1895. Lieneekö Juhon ”huikentelevainen” elämäntyyli koetellut Antonin ja Eevan suhdetta, sillä seuraavaksi Uusi Suometar-lehdessä, 12.2.1895, vain kymmenkunta päivää ennen vanhan isännän kuolemaa, on julkaistu Anton Nihtilän, talollisen Sysmän pitäjän Liikolan kylästä, laatima ilmoitus: ”Vaimoni Eeva Nihtilä, joka on tyköäni lähtenyt pois ilman luvattani, kielletään ketään häntä pitämästä luonansa laillisen edesvastauksen uhalla.”

Appi Juhon kuoltua, kun Antonista tuli Nihtilän isäntä, oli taloudellinen tilanne tilalla haastava. Suomalainen virallinen lehti 22.6.1896 on jälleen julkaissut ilmoituksen, jossa ”Sysmän pitäjän kihlakunnan oikeuden tekemän välipäätöksen johdosta kutsutaan ja haastetaan työmies Anton Hermanninpoika Nihtilän, Liikolan kylästä sekä hänen vaimonsa Eeva Nihtilän kaikki tunnetut ja tuntemattomat velkojat kuultaviksi Eeva Nihtilän tekemässä haastehakemuksessa saada pesäeroa ja velkojiensa hyväksi luovuttaa pesän yhteisen omaisuuden, kaikki siinä järjestyksessä ja uhalla kuin keisarillinen asetus lähemmin säätää.”

Lokakuussa 1908 Anton mainitaan mm. tukkiasioitsijaksi kadonneen velkakirjan antajana. Eevakin oletan löytyneen ja palanneen Antonin kainaloon, sillä Eevan kuolinilmoituksessa (Lahti- ja Suomalainen-lehti) 1913 hänet mainitaan talonemännäksi ja häntä kaipasi Anton Nihtilä sekä sukulaiset ja tuttavat. Kuolleiden luettelossa kuolinsyyksi on kirjattu kysymysmerkki.

Lapsia heillä ei rippi-ja lastenkirjojen mukaan ollut, tätä puoltaisi myös tuon kuolinilmoituksen sisältö.

Anton eli leskenä reilut puolitoista vuotta kunnes sai naimakirjan Jämsään. Uusi puoliso oli Ida Maria Hermannintytär, syntynyt Korpilahdella 8.3.1823. Heidät vihittiin 4.6.1915.

 ”Paljon kärsit, paljon kestit - viimein rauhan saavutit.”