Axel Bruno Blom kuoli 28.11.1928 vanhuuteen kotonaan Luhangassa, 84. ikävuodellaan.
Hän polveutui vanhasta suomalaisesta pappissuvusta ja oli syntynyt 23.11.1845 Tohmajärvellä. Hänen isänsä, Lars August Blom, oli tuolloin Tohmajärven kirkkoherran apulainen. Isän kuoltua Kellokosken ruukin saarnaajana Tuusulassa 1883, perhe vailla isää, muutti Luhankaan 1884.
Bruno ei enemmälti lämmennyt opiskeluille - vaikka päätä, kykyjä ja varoja olisi ollutkin. Hän kävi kuitenkin Heinolan yläalkeiskoulun yhdessä veljensä kanssa ja asettui sittemmin maanviljelijäksi Luhankaan, viljellen äitinsä, Vendla Sofian (os. Nohrström) perintötilaa Ånäsin rustitilallisena. Luhangassa oli noihin aikoihin kymmenkunta suurtalonpoikaa ja Brunosta tuli yksi heistä.
Bruno perusti perheen ja avioitui 1904 Olga Toivosen (1879-1950) kanssa, joka oli syntyjään Korpilahdelta. Kirkonkirjoissa Olga on kirjattu Ånesin piiaksi ja palvelijaksi ennen avioliittoa. He saivat kahdeksan lasta, joista kaksi vanhinta tytärtä (1901 ja 1903) olivat syntyneet virallisesti ottaen ennen avioliittoa. Vanhemmalle, Anna Loviisalle, Bruno oli merkitty kummiksi, nuoremmalle Annalle isäksi (vanhemmat olivat jo kuulutettu tuolloin). Molemmat tytöt menehtyivät jo lapsina.
Rustitilan omistajana, Bruno oli paljon tekemisissä useiden alustalaistensa kanssa. Hänen kirjoitettiin osanneen samaistua erinomaisesti heihin ja olikin tuttu näky heidän keskuudessaan.
 |
| Keski-Suomi 8.11.1904 |
Patruuna Blom oli myös aktiivinen kunnallismies ja osallistui lähes kaikkiin kunta- ja kirkonkokouksiin. Hän kuului myös Osuuskaupan hallitukseen 15 vuoden ajan ja oli sen perustajajäseniä.
Brunon kerrottiin eläessään nauttineen erityisestä terveydestä, mutta vanhemmalla iällä kunto heikentyi sen verran merkittävästi, että elinpiiri supistui huomattavasti ja "tarkastelumatkat" tiluksilla jäivät selkeästi aiempaa vähäsemmiksi.
Sen ohella, että patruuna sai elää elämänsä melko terveenä, hänellä kerrottiin olleen valoisa elämänkatsomus. Tämän uskottiin vaikuttaneen siihen, että patruuna Blom säilytti elämänhalunsa ja pirteytensä loppuun saakka.
Luetun perusteella Bruno oli "melkoinen persoona". Kun patruunan elonpäivät päättyivät, häntä muisteltiin ja kuvattiin mm. seraavasti:
"Seuramiehenä oli hän ystävällinen ja aina hyväntuulinen. Huolimatta ajan runtelusta ja luonteensa omituisuuksista saattoi hänessä selvästi todeta vanhan kulttuurin jäljet".
"Hän oli monessa suhteessa ympäristöstään poikkeava vanhan ajan ihminen. Eriskummallisten piirteiden alta näkyi patruuna Blomissa sukuperinnäinen vanha kulttuuripohja".
Kirjoitettiin, että Bruno oli luovuttanut maata "lähes lahjaksi" Luhangan seurakunnalle hautausmaata varten ja lehtitietojen mukaan hän olisi ollut ensimmäinen sinne haudattu vainaja. Vuonna 1936, Snellmanin päivän suurnimenmuutossa Brunon leski ja lapset ottivat käyttöön sukunimen Jokitaipale. Olga kuoli 1950.
Brunon kuolinilmoitus aakkosellisella välilehdellä
Tiedot kerätty/lähteet:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Sisä-Suomi, 30.11.1928, nro 278, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1585489?page=2
Suomen virallisen lehden mukaan Aksel Bruno Blom oli asetettu holhouksen alaiseksi 3/1923 - holhoojiksi oli määrätty talollinen Lauri Koivikko ja kauppias Jaakko Aro, molemmat Luhangan kylästä.
Suomen Virallinen Lehti, 27.03.1923, nro 71, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1470399?page=2
Sisä-Suomi, 09.12.1928, nro 285 B, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1585730?page=4
Lisäksi
https://ollivonbecker.blogspot.com/2026/02/luhangan-kunnan-ja-kunnallishallinnon.html
