I-J

Jos et halua plarata kaikkia ilmoituksia lävitse, käytä välilehdellä ollessa laitteesi hakutoimintoa tietyn kuolinilmoituksen hakemiseksi- hakusanana toimii sukunimi. 

TILANNEPÄIVITYKSET JA OHEISTOIMINTA FACEBOOKIN HAVINOITA-ryhmässä

33/10.1.26


~ I ~
IKONEN
HS 31.10.1996

 
HS 1.9.1927


Vaasa 11.5.1932


Mikkelin Sanomat 9.9.1916

 
HS 29.11.1947


 
Uusi Suometar 23.4.1903


Länsi-Savo 11.3.1925

"Rouva Rosa Ikosen maalliset jäännökset kätkettiin maan poveen lauantaina 21.3.1924 Joutsan hautausmaalla. 

Ruumiiniunauksen toimitti rovasti Hovikoski. Hautakummun peitti kauniit sukulaisten ja tuttavien seppeleet muistolauseineen. Hautauksen jälkeen siirryttiin vainajan kotitaloon Huttulaan viettämään vainajan muistoa."
-Länsi-Savo 27.3.1925 -


  
HS 19.1.1941


HS 28.1.1941


ILO
HS 25.11.1993

  IMMONEN
Suomen Sosiaalidemokraatti 3.1.1924



~ J ~

JAAKKOLA
Mikkelin Sanomat 9.12.1921

JANSSON
 
HS 22.6.1934


JAUHO
HS 29.3.1927


JOHANSSON
HS 6.4.1919


JOKELA
HS 16.5.1957


JOKINEN
Helsingin Sanomat 28.10.1936

 
Etelä-Suomen Sanomat 23.5.1959


JURVANEN
Uusi Suomi 1.5.1937 

Anna Jurvanen ei syntynyt eikä kuollut Joutsassa, mutta Annan vaikuttavuutta muistellaan useissakin Joutsaan liittyvissä teoksissa. "Hänen muistonsa säilyy kauniina kauan joutsalaisten mielissä" - kirjoitettiin.


Uusi Suomi 19.5.1937 


Uusi Suometar 9.11.1916

Pietari Jurvanen oli Anna Jurvasen isä.
Hänet haudattiin Joutsan hautausmaalle. Siunauksen hoiti pastori Korpitie ja "sekakäööri" lauloi haudalla kanttori Markkulan johdolla. 


JUTILA
HS 5.4.1946


Suomalainen 9.5.1910

Emäntä Eeva Sofia Jutila kuoli Luhangan Hakasen talossa 3. toukokuuta 1910. 
Hän oli syntynyt 2. toukokuuta 1829 - oli siis kuollessaan 81 vuoden ikäinen.

Eeva oli syvästi uskovainen nuoruudestaan saakka, mutta ei kuitenkaan ahdasmielinen. Hän oli ahkera sanan viljelijä ja rukoilija, käyden säännöllisesti kirkossa ja hengellisissä kokouksissa. Uskon kuuliaisuudessa hän oli valmis uhraamaan itsensä ja varallisuutensa Herran ja vähempiosaisten käyttöön.

Hän muisti antaneensa ensimmäisen lahjoituksensa lähetystyölle (3 mk) palvelijalta lainaten, kun isäntä ei ollut kotona Herra siunasi nämä ja myöhemmät lahjat moninkertaisesti.

Luhangan seurakunta sai hänen lahjoituksestaan urut uuteen kirkkoon  (7 000 mk). Hän lahjoitti myös Judinsaloon perustettavaa kansakoulua varten 1 000 mk, pyhäkoulukassaan 1 000 mk, sairaanhoitorahastoon 1 500 mk,  kätilörahas- toon 1 000 mk ja aikoinaan tontin kirkonkylän kansakoululle.

Vielä hautajaispäivänään hän lahjoitti 200 mk köyhille jaettavaksi. Hän tuki Lähetysseuran työtä koko elämänsä ajan myös aineellisesti.

Hän oli naimisissa maanviljelijä J. Jutilan kanssa eikä heillä ollut lapsia.


Sisä-Suomi 30.9.1932

Keskiviikkona 28.9.1932 kuoli Luhangan Ylä-Riihijärvellä maanviljelijä Julius Magnus Jutila 57 vuoden ikäisenä.

Vainajaa, joka oli hiljainen ja vaatimaton maamies, jäi suremaan puoliso ja neljä lasta.


HS 8.10.1914



Itä-Häme 1.6.1931


JÄRNROOS 
Keskisuomalainen 16.4.1939 

JÄRVINEN 

Sukulaisen leikekirjasta 

  
Sukulaisen leikekirjasta 


Itä-Häme 3.1.1938

 
Keskisuomalainen 4.12.1938


Sukulaisen leikekirjasta 


Keskisuomalainen 5.1.1937



Sukulaisen leikekirjasta 


Kotimaa 8.11.1938


"Perjantaina vaipui Tuuloksen pappilassa kuolonuneen seurakunnan iäkäs kirkkoherra, rovasti V. Järvinen

Hän oli syntynyt Luhangassa 1864, valmistui papiksi 1888. Toimittuaan tämän jälkeen väliaikaisena pappina Johanneksen, Parikkalan, Petäjäveden, Sysmän ja Savitaipaleen seurakunnissa nimitettiin hänet 1898 Jämijärven kappalaiseksi sekä 1905 Tuuloksen kirkkoherraksi, jota tointa hän sitten tuli hoitaneeksi 
yli kolmevuosikymmentä. Rovastin arvonimi hänelle myönnettiin 1920. 

Tuuloksessa rovasti Järvinen toimi seurakunnallisen työnsä ohella eräissä luottamustoimissa kuten pitäjän Säästöpankin hallituksen varapuheen- johtajana sekä pankin isännistön jäsenenä kuolemaansa asti ja valtiollisten vaalien keskuslautakunnan puheenjohtajana.

Rovasti Järvinen oli kaikessa toiminnassaan erittäin tunnollinen, vaatimaton ja sydämellisenä, välittömänä kansanmiehenä hän voitti seurakuntalaisten sydämet. Lähinnä jäi vainajaa kaipaamaan puoliso, o.s. Lehtola." 
-Hämeen Kansa 8.11.1938-


Keskisuomalainen 7.10.1922 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti