Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luhanka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luhanka. Näytä kaikki tekstit

13 huhtikuuta 2025

Agronomi Pekka Otto Kesäniemen elämästä

 

Maatalous 1.5.1936
Pekka Otto Helenius, myöhemmin Kesäniemi, 
syntyi Luhangassa 3. heinäkuuta 1867 ratsutilallinen Erik Robert Heleniuksen ja Olga Maria Sofia Strengin poikana. Hän aloitti koulunkäyntinsä kansakoulussa, kävi valmistavan koulun ja tämän jälkeen opiskeli Jyväskylän lyseossa ja vuonna 1889 hän aloitti Vaasan lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkinnon vuonna.

Ylioppilastutkinnon jälkeen Pekka suuntautui maatalousalalle. 
Hän opiskeli Mustialan maanviljelysopistossa ja valmistui agronomiksi vuonna 1894. Opintojensa jälkeen hän otti hoitaakseen kotitilansa Luhangassa, jota viljeli vuoteen 1920 saakka. 

Uransa alalkuvaiheessa Pekka toimi Mikkelin läänin Maanviljelysseuran juurikasvien hoidon neuvojana vuosina 1896-1899. Tämän jälkeen Keski-Suomen Maanviljelysseuran karjatalouskonsulenttina (1899-1906). Pekka teki opintomatkan 1905 Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan syventääkseen maatalousalan tietämystään.
Vuonna 1906 alkoi pesti Itä-Hämeen Maanviljelysseuran karjakonsulenttina - tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1922 saakka, toimien myös seuran sihteerinä. 
Konsulenttina hänellä oli merkittävä rooli Itä-Suomen karjanhoidon kehittämisessä ja hänen kokemusperäiset havainnot omalta maatilalta olivat arvokkaita hänen neuvontatyössään. Hänen asiantuntemuksensa ja vakuuttava olemuksensa tekivät hänestä luotetun neuvonantajan.

Konsulenttitehtäviensä ohella Pekalla oli lukuisia luottamustoimia eri yhteisöissä ja paikkakunnilla. Hän toimi muun muassa Joutsan Paloapuyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana (1895-1900), Luhangan vuokralautakunnan puheenjohtajana (1908-1914) ja Tammikosken Osuusmeijerin johtokunnan jäsenenä (1905-1920). 

Avioliiton Pekka oli solminut 1897 Sysmässä syntyneen Laura Sofia Pylkkäsen kanssa. Kirkonkirjojen mukaan pariskunta oli Jyväskylässä 1900-1906. He saivat kaksi lasta; Pekka Unto Ilmari (s.1906 Jyväskylä) ja Aili Heljä Annikki (s.1908 Luhanka) ja muuttivat Heinolaan vuoden 1920 lopulla. Lehtikirjoituksista saattoi päätellä, että Pekka oli lopettanut tilan pidon heikentyneen terveytensä vuoksi.

Maatalouden karjanhoitolehti 1.10.1917

Heinolaan muutettuaan Pekka toimi Heinolan Osuuskaupan hallintoneuvoston puheenjohtajana aina kuolemaansa saakka. Jos hänelle laatisi CV:n, siitä muodostuisi pitkä ja vaikuttava  - hän toimi mm. Heinolan Osuuskassan johtokunnan varapuheenjohtajana (1928-1936) ja Savo-Karjalan Osake-Pankin Heinolan konttorin valvojana (1927-1936). 
Hän oli myös Heinolan kaupungin ammattientarkastajana (1923-1929) ja Heinolan kaupunkiseurakunnan kirkonisännöitsijänä (1925-1935). Lisäksi hän oli Heinolan Talo 19-1 Osakeyhtiön (Osuuskaupan talon) perustaja ja isännöitsijä kuolemaansa saakka.

Pekka oli aktiivinen myös maatalousjärjestöissä. 
Hän oli Itä-Suomen Karjanjalostusyhdistyksen johtokunnan jäsen (1903-1922) ja toimi Luhangan kunnanvaltuuston puheenjohtajana (1918-1920). 
Heinolassa hän oli kaupungin rahatoimikamarin jäsen (1924-1926) ja kirkkoneuvoston jäsen vuodesta 1924. 
Hän oli kahdesti ehdolla eduskuntaan ekaksi Nuorsuomalaisen puolueen ehdokkaana ja Kokoomuksen ehdokkaana 1919. 
Hän kuului myös useisiin maatalousalan seuroihin ja yhdistyksiin, kuten Pellervo-Seuraan, Itä-Hämeen, Mikkelin läänin ja Keski-Suomen maanviljelysseuroihin sekä karjan- ja lampaanhoitoyhdistyksiin. 

Hänet palkittiin Itä-Suomen Karjanjalostusyhdistyksen kunniakirjalla vuonna 1918 ja Yleisen Osuuskauppojen Liiton "S.O.K:n merkillä" vuonna 1927. Kutsuttiin Itä-Hämeen Maanviljelysseuran kunniajäseneksi 1931.

Agronomimme oli myös merkittävä maatalousalan kirjallinen vaikuttaja. 
Hän kirjoitti aktiivisesti alan aikakauslehtiin ja julkaisi teoksen "Karjanhoidon kehityksestä Keski-Suomessa" (1906). Hän myös käänsi suomeksi Nils Hanssonin teokset "Kannattava karjatalous" (1909) ja "Rehut ja niiden käyttö lypsykarjan ruokinnassa" (1912), sekä julkaisi "Karjakirjan". Hänen kirjoituksilleen oli ominaista vankka kokemusperäisyys ja luotettavuus.

Pekka Otto Kesäniemi oli tunnettu vakaumuksellisista aatteistaan. Hän oli uskonnollinen, vahva osuustoiminnan puolestapuhuja ja kokoomuspuolueen kannattaja. Häntä kuvailtiin ystävälliseksi ja vaatimattomaksi mieheksi, joka saavutti laajan ystäväpiirin.

Pekka kuoli pitkällisen sairauden jälkeen kotonaan Heinolassa vapunpäivän aamuna 1. toukokuuta 1936, lähes 69 vuoden ikäisenä. Ruumiinsiunaus toimitettiin Heinolan kaupungin kirkossa 8. toukokuuta kirkon ollessa lähes täynnä saattoväkeä. Hautajaisista muodostui huomattava surujuhla, mm. Heinolan Osuuskaupan kaikki myymälät suljettiin tuntia ennen surusaattoa. Muistotilaisuutta vietettiin Maneliuksen kahvilassa.

Kotimaa 5.5.1936

Pekkaa jäivät suremaan hänen puolisonsa Laura Sofia sekä poika ja tytär perheineen. Hänen elämäntyönsä maanviljelyksen ja karjatalouden hyväksi oli merkittävä ja hänen panoksensa yhteiskunnallisissa luottamustoimissa oli merkittävä. Hänen muistoaan vaalivat hänen läheisensä ja lukuisat ystävät.

Heinolan Sanomat 12.5.1936

Hautajaisten laaja kuvaus TÄÄLLÄ.


Heinolainen 7.5.1936


Tarina koostettu ja tiedot kerätty mm. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 
Heinolainen, 05.05.1936, nro 48, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1942801?page=2
Uusi Suomi, 03.05.1936, nro 118, s. 9
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1803430?page=9
Maa : Suomen maatalousseurojen aikakauslehti, 01.05.1936, nro 5, s. 31
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/943091?page=31
Mikkelin Sanomat, 12.05.1936, nro 51, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2064116?page=2
Kirkonkirjat/Luhanka
Luhanka syntyneet 1850-1885 (TK883 I C:3) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=10334&pnum=85 
Jyväskylä kaupunkiseurakunta rippikirja 1901-1910 (AP_I I Aa:8) Sivu 71 Helen, Helenius, Mattila, Helle, Huuskonen, Kesäniemi, Pylkkänen, Pohjonen, Hellsten, Helminen, Heiskanen, Hyytiäinen ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=24682&pnum=72 
Luhanka muuttokirjoja 1892-1909 (AP I Jba:6) Jyväskylä ksk 5.9.1906, Petter Otto Kesäniemi (entinen sukunimi Helenius), vmo Laura Sofia Pylkkönen & pka Pekka Unto Ilmari ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27374&pnum=415 
Luhanka rippikirja 1900-1909 (AP I Aa:14) Sivu 238 Säteri No 4, Kesäime ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27003&pnum=241 
Luhanka lastenkirja 1900-1909 (AP I Ab:10) Sivu 237-238 Säteri No 4, Jouhtenlahti Sikkolan torp (tyhjä); Säteri No 4, Kesäime ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27004&pnum=122 











09 kesäkuuta 2024

LYHYITÄ PÄTKIÄ - Uskollinen työntekijä, Matilda Kalaranta

Suomen Kuvalehti nro 46/1936

Matilda Kalaranta täytti 80-vuotta vuonna 1936, jonka johdosta tämän luhankalaisen "talon vanhuksen" muotokuva julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 14.11.1936.

Matilda oli tehnyt varsin mittavan mittaisen työuran Luhangan Nisulan kartanossa. 

Itä-Hämeen toimituskunta oli ollut maakuntaturneella ja Luhangassa poikettiin mm. Nisulan kartanossa. Nisulan kartanoa lienee tuolloin isännöineet Laaksovirrat. 


...Kävimme katsomassa navetat ja tallit, kanalat ja sikalat.
Ja siellä navetan ja tallin vaiheilla 
me tapasimme reippaan ja arvokkaan näköisen vanhan naisen, 
joka kantoi kunniamerkkiä rinnassaan. 

„Emäntä ja isäntä näyttävät teille hevosiaan ja lehmiään, 
minä näytän teille kunniamerkkiäni, 
jonka olen saanut siitä syystä, 
että olen palvellut tätä taloa 60 vuotta",
sanoi Matilda Kalaranta ja osoitti 
meille rinnassaan riippuvaa, hopeista ansiomerkkiä. 

Sen hän oli saanut Maanviljelysseurojen Keskusliitolta v. 1927. 
Se on kunniakasta! Palvella 60 vuotta samaa taloa! 
Mutta kunniakasta se on myöskin talolle. 

Saimme kuulla, että 
talossa oli toisellakin uskollisella palvelijalla kunniamerkki. 
Talon vouti, Jalmar Salonen, 
kantoi nimittäin saman keskusliiton antamaa 
pronssista kunniamerkkiä 21 vuoden uskollisesta palveluksesta. 

Se on jo arvokasta talon komentoa!.....

Itä-Häme 30.10.1933 nro 85



HAVINOITA 
Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi
Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tiedot bongattu:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 
Suomen Kuvalehti, 14.11.1936, nro 46
Itä-Häme, 30.10.1933, nro 85