LYHYITÄ PÄTKIÄ - Patruuna Blom Luhangasta

 

Axel Bruno Blom kuoli 28.11.1928 vanhuuteen kotonaan Luhangassa, 84. ikävuodellaan. 

Hän polveutui vanhasta suomalaisesta pappissuvusta ja oli syntynyt 23.11.1845 Tohmajärvellä. Hänen isänsä, Lars August Blom, oli tuolloin Tohmajärven kirkkoherran apulainen. Isän kuoltua Kellokosken ruukin saarnaajana Tuusulassa 1883, perhe vailla isää, muutti Luhankaan 1884.

Bruno ei enemmälti lämmennyt opiskeluille - vaikka päätä, kykyjä ja varoja olisi ollutkin. Hän kävi kuitenkin Heinolan yläalkeiskoulun yhdessä veljensä kanssa ja asettui sittemmin maanviljelijäksi Luhankaan, viljellen äitinsä, Vendla Sofian (os. Nohrström) perintötilaa Ånäsin rustitilallisena. Luhangassa oli noihin aikoihin kymmenkunta suurtalonpoikaa ja Brunosta tuli yksi heistä.

Bruno perusti perheen ja avioitui 1904 Olga Toivosen (1879-1950) kanssa, joka oli syntyjään Korpilahdelta. Kirkonkirjoissa Olga on kirjattu Ånesin piiaksi ja palvelijaksi ennen avioliittoa. He saivat kahdeksan lasta, joista kaksi vanhinta tytärtä (1901 ja 1903) olivat syntyneet virallisesti ottaen ennen avioliittoa. Vanhemmalle, Anna Loviisalle, Bruno oli merkitty kummiksi, nuoremmalle Annalle isäksi (vanhemmat olivat jo kuulutettu tuolloin). Molemmat tytöt menehtyivät jo lapsina. 

Rustitilan omistajana, Bruno oli paljon tekemisissä useiden alustalaistensa kanssa. Hänen kirjoitettiin osanneen samaistua erinomaisesti heihin ja olikin tuttu näky heidän keskuudessaan.

Keski-Suomi 8.11.1904

Patruuna Blom oli myös aktiivinen kunnallismies ja osallistui lähes kaikkiin kunta- ja kirkonkokouksiin. Hän kuului myös Osuuskaupan hallitukseen 15 vuoden ajan ja oli sen perustajajäseniä.

Brunon kerrottiin eläessään nauttineen erityisestä terveydestä, mutta vanhemmalla iällä kunto heikentyi sen verran merkittävästi, että elinpiiri supistui huomattavasti ja "tarkastelumatkat" tiluksilla jäivät selkeästi aiempaa vähäsemmiksi.

Sen ohella, että patruuna sai elää elämänsä melko terveenä, hänellä kerrottiin olleen valoisa elämänkatsomus. Tämän uskottiin vaikuttaneen siihen, että  patruuna Blom säilytti elämänhalunsa ja pirteytensä loppuun saakka. 

Luetun perusteella Bruno oli "melkoinen persoona". Kun patruunan elonpäivät päättyivät, häntä muisteltiin ja kuvattiin mm. seraavasti:

"Seuramiehenä oli hän ystävällinen ja aina hyväntuulinen. Huolimatta ajan runtelusta ja luonteensa omituisuuksista saattoi hänessä selvästi todeta vanhan kulttuurin jäljet".

"Hän oli monessa suhteessa ympäristöstään poikkeava vanhan ajan ihminen. Eriskummallisten piirteiden alta näkyi patruuna Blomissa sukuperinnäinen vanha kulttuuripohja".

Kirjoitettiin, että Bruno oli luovuttanut maata "lähes lahjaksi" Luhangan seurakunnalle hautausmaata varten ja lehtitietojen mukaan hän olisi ollut ensimmäinen sinne haudattu vainaja. Vuonna 1936, Snellmanin päivän suurnimenmuutossa Brunon leski ja lapset ottivat käyttöön sukunimen Jokitaipale. Olga kuoli 1950.

Brunon kuolinilmoitus aakkosellisella välilehdellä

Tiedot kerätty/lähteet:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Sisä-Suomi, 30.11.1928, nro 278, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1585489?page=2

Suomen virallisen lehden mukaan Aksel Bruno Blom oli asetettu holhouksen alaiseksi 3/1923 - holhoojiksi oli määrätty talollinen Lauri Koivikko ja kauppias Jaakko Aro, molemmat Luhangan kylästä.

Suomen Virallinen Lehti, 27.03.1923, nro 71, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1470399?page=2

Sisä-Suomi, 09.12.1928, nro 285 B, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1585730?page=4

Lisäksi
https://ollivonbecker.blogspot.com/2026/02/luhangan-kunnan-ja-kunnallishallinnon.html

KUOLINILMOITUKSIA JOUTSA-LEIVONMÄKI-LUHANKA

Tänään meni rikki 500:n raja 👏👏

Kuolinilmoitukset löytyvät tämän blogin pääsivun välilehdiltä aakkostettuna. 
Jos et halua plarata kaikkia lävitse, käytä välilehdellä ollessa laitteesi hakutoimintoa - hakusanana toimii sukunimi. Muutamien henkilöiden kohdalla mm. muistokirjoituksia, tietoa hautauksesta tms.

Osio on jatkuvasti päivittyvä.

Mikäli haluat ottaa osaa projektiin jakamalla kuolinilmoituksia alueen ihmisistä, niin laita kuvia tulemaan esim. Messengerin kautta / Nina Lönn.

Agronomi Pekka Otto Kesäniemen elämästä

 

Maatalous 1.5.1936

Pekka Otto Helenius, myöhemmin Kesäniemi, 

syntyi Luhangassa 3. heinäkuuta 1867 ratsutilallinen Erik Robert Heleniuksen ja Olga Maria Sofia Strengin poikana. Hän aloitti koulunkäyntinsä kansakoulussa, kävi valmistavan koulun ja tämän jälkeen opiskeli Jyväskylän lyseossa ja vuonna 1889 hän aloitti Vaasan lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkinnon.

Ylioppilastutkinnon jälkeen Pekka suuntautui maatalousalalle. 
Hän opiskeli Mustialan maanviljelysopistossa ja valmistui agronomiksi vuonna 1894. Opintojensa jälkeen hän otti hoitaakseen kotitilansa Luhangassa, jota viljeli vuoteen 1920 saakka. 

Uransa alalkuvaiheessa Pekka toimi Mikkelin läänin Maanviljelysseuran juurikasvien hoidon neuvojana vuosina 1896-1899. Tämän jälkeen Keski-Suomen Maanviljelysseuran karjatalouskonsulenttina (1899-1906). Pekka teki opintomatkan 1905 Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan syventääkseen maatalousalan tietämystään.

Vuonna 1906 alkoi pesti Itä-Hämeen Maanviljelysseuran karjakonsulenttina - tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1922 saakka, toimien myös seuran sihteerinä. 
Konsulenttina hänellä oli merkittävä rooli Itä-Suomen karjanhoidon kehittämisessä ja hänen kokemusperäiset havainnot omalta maatilalta olivat arvokkaita hänen neuvontatyössään. Hänen asiantuntemuksensa ja vakuuttava olemuksensa tekivät hänestä luotetun neuvonantajan.

Konsulenttitehtäviensä ohella Pekalla oli lukuisia luottamustoimia eri yhteisöissä ja paikkakunnilla. Hän toimi muun muassa Joutsan Paloapuyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana (1895-1900), Luhangan vuokralautakunnan puheenjohtajana (1908-1914) ja Tammikosken Osuusmeijerin johtokunnan jäsenenä (1905-1920). 

Avioliiton Pekka oli solminut 1897 Sysmässä syntyneen Laura Sofia Pylkkäsen kanssa. Kirkonkirjojen mukaan pariskunta oli Jyväskylässä 1900-1906. He saivat kaksi lasta; Pekka Unto Ilmari (s.1906 Jyväskylä) ja Aili Heljä Annikki (s.1908 Luhanka) ja muuttivat Heinolaan vuoden 1920 lopulla. Lehtikirjoituksista saattoi päätellä, että Pekka oli lopettanut tilan pidon heikentyneen terveytensä vuoksi.

Maatalouden karjanhoitolehti 1.10.1917

Heinolaan muutettuaan Pekka toimi Heinolan Osuuskaupan hallintoneuvoston puheenjohtajana aina kuolemaansa saakka. Jos hänelle laatisi CV:n, siitä muodostuisi pitkä ja vaikuttava  - hän toimi mm. Heinolan Osuuskassan johtokunnan varapuheenjohtajana (1928-1936) ja Savo-Karjalan Osake-Pankin Heinolan konttorin valvojana (1927-1936). 

Hän oli myös Heinolan kaupungin ammattientarkastajana (1923-1929) ja Heinolan kaupunkiseurakunnan kirkonisännöitsijänä (1925-1935). Lisäksi hän oli Heinolan Talo 19-1 Osakeyhtiön (Osuuskaupan talon) perustaja ja isännöitsijä kuolemaansa saakka.

Pekka oli aktiivinen myös maatalousjärjestöissä. 
Hän oli Itä-Suomen Karjanjalostusyhdistyksen johtokunnan jäsen (1903-1922) ja toimi Luhangan kunnanvaltuuston puheenjohtajana (1918-1920). 

Heinolassa hän oli kaupungin rahatoimikamarin jäsen (1924-1926) ja kirkkoneuvoston jäsen vuodesta 1924. 

Hän oli kahdesti ehdolla eduskuntaan ekaksi Nuorsuomalaisen puolueen ehdokkaana ja Kokoomuksen ehdokkaana 1919. 

Hän kuului myös useisiin maatalousalan seuroihin ja yhdistyksiin, kuten Pellervo-Seuraan, Itä-Hämeen, Mikkelin läänin ja Keski-Suomen maanviljelysseuroihin sekä karjan- ja lampaanhoitoyhdistyksiin. 

Hänet palkittiin Itä-Suomen Karjanjalostusyhdistyksen kunniakirjalla vuonna 1918 ja Yleisen Osuuskauppojen Liiton "S.O.K:n merkillä" vuonna 1927. Kutsuttiin Itä-Hämeen Maanviljelysseuran kunniajäseneksi 1931.

Agronomimme oli myös merkittävä maatalousalan kirjallinen vaikuttaja. 
Hän kirjoitti aktiivisesti alan aikakauslehtiin ja julkaisi teoksen "Karjanhoidon kehityksestä Keski-Suomessa" (1906). Hän myös käänsi suomeksi Nils Hanssonin teokset "Kannattava karjatalous" (1909) ja "Rehut ja niiden käyttö lypsykarjan ruokinnassa" (1912), sekä julkaisi "Karjakirjan". Hänen kirjoituksilleen oli ominaista vankka kokemusperäisyys ja luotettavuus.

Pekka Otto Kesäniemi oli tunnettu vakaumuksellisista aatteistaan. Hän oli uskonnollinen, vahva osuustoiminnan puolestapuhuja ja kokoomuspuolueen kannattaja. Häntä kuvailtiin ystävälliseksi ja vaatimattomaksi mieheksi, joka saavutti laajan ystäväpiirin.

Pekka kuoli pitkällisen sairauden jälkeen kotonaan Heinolassa vapunpäivän aamuna 1. toukokuuta 1936, lähes 69 vuoden ikäisenä. 

Ruumiinsiunaus toimitettiin Heinolan kaupungin kirkossa 8. toukokuuta kirkon ollessa lähes täynnä saattoväkeä. Hautajaisista muodostui huomattava surujuhla, mm. Heinolan Osuuskaupan kaikki myymälät suljettiin tuntia ennen surusaattoa. Muistotilaisuutta vietettiin Maneliuksen kahvilassa.

Kotimaa 5.5.1936

Pekkaa jäivät suremaan hänen puolisonsa Laura Sofia sekä poika ja tytär perheineen. Hänen elämäntyönsä maanviljelyksen ja karjatalouden hyväksi oli merkittävä ja hänen panoksensa yhteiskunnallisissa luottamustoimissa oli merkittävä. Hänen muistoaan vaalivat hänen läheisensä ja lukuisat ystävät.

Heinolan Sanomat 12.5.1936

Hautajaisten laaja kuvaus TÄÄLLÄ.

Heinolainen 7.5.1936

Tarina koostettu ja tiedot kerätty mm. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Heinolainen, 05.05.1936, nro 48, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1942801?page=2
Uusi Suomi, 03.05.1936, nro 118, s. 9

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1803430?page=9

Maa : Suomen maatalousseurojen aikakauslehti, 01.05.1936, nro 5, s. 31

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/943091?page=31

Mikkelin Sanomat, 12.05.1936, nro 51, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2064116?page=2

Kirkonkirjat/Luhanka

Luhanka syntyneet 1850-1885 (TK883 I C:3) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=10334&pnum=85 

Jyväskylä kaupunkiseurakunta rippikirja 1901-1910 (AP_I I Aa:8) Sivu 71 Helen, Helenius, Mattila, Helle, Huuskonen, Kesäniemi, Pylkkänen, Pohjonen, Hellsten, Helminen, Heiskanen, Hyytiäinen ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=24682&pnum=72 

Luhanka muuttokirjoja 1892-1909 (AP I Jba:6) Jyväskylä ksk 5.9.1906, Petter Otto Kesäniemi (entinen sukunimi Helenius), vmo Laura Sofia Pylkkönen & pka Pekka Unto Ilmari ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27374&pnum=415 

Luhanka rippikirja 1900-1909 (AP I Aa:14) Sivu 238 Säteri No 4, Kesäime ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27003&pnum=241 

Luhanka lastenkirja 1900-1909 (AP I Ab:10) Sivu 237-238 Säteri No 4, Jouhtenlahti Sikkolan torp (tyhjä); Säteri No 4, Kesäime ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27004&pnum=122 

LYHYITÄ PÄTKIÄ - Uskollinen työntekijä, Matilda Kalaranta

Suomen Kuvalehti nro 46/1936

Matilda Kalaranta täytti 80-vuotta vuonna 1936, jonka johdosta tämän luhankalaisen "talon vanhuksen" muotokuva julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 14.11.1936.

Matilda oli tehnyt varsin mittavan mittaisen työuran Luhangan Nisulan kartanossa. 

Itä-Hämeen toimituskunta oli ollut maakuntaturneella ja Luhangassa poikettiin mm. Nisulan kartanossa. Nisulan kartanoa lienee tuolloin isännöineet Laaksovirrat. 

...Kävimme katsomassa navetat ja tallit, kanalat ja sikalat.

Ja siellä navetan ja tallin vaiheilla 

me tapasimme reippaan ja arvokkaan näköisen vanhan naisen, 

joka kantoi kunniamerkkiä rinnassaan. 

„Emäntä ja isäntä näyttävät teille hevosiaan ja lehmiään, 

minä näytän teille kunniamerkkiäni, 

jonka olen saanut siitä syystä, 

että olen palvellut tätä taloa 60 vuotta",

sanoi Matilda Kalaranta ja osoitti 

meille rinnassaan riippuvaa, hopeista ansiomerkkiä. 

Sen hän oli saanut Maanviljelysseurojen Keskusliitolta v. 1927. 

Se on kunniakasta! Palvella 60 vuotta samaa taloa! 

Mutta kunniakasta se on myöskin talolle. 

Saimme kuulla, että 

talossa oli toisellakin uskollisella palvelijalla kunniamerkki. 

Talon vouti, Jalmar Salonen, 

kantoi nimittäin saman keskusliiton antamaa 

pronssista kunniamerkkiä 21 vuoden uskollisesta palveluksesta. 

Se on jo arvokasta talon komentoa!.....

Itä-Häme 30.10.1933 nro 85

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tiedot bongattu:

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Suomen Kuvalehti, 14.11.1936, nro 46

Itä-Häme, 30.10.1933, nro 85