Havinoita: V-Ö

Jos et halua plarata kaikkia ilmoituksia lävitse, käytä välilehdellä ollessa laitteesi hakutoimintoa tietyn kuolinilmoituksen hakemiseksi- hakusanana toimii sukunimi.

TILANNEPÄIVITYKSET JA OHEISTOIMINTA FACEBOOKIN HAVINOITA-ryhmässä

38/18.4.26

~ V/W ~

VAHERI

HS 19.2.1937

VAHERVUORI

HS 9.7.1978

WAHLMAN

Etelä-Suomi 1.10.1935

VAKASLAHTI

Jämsän Lehti 26.6.1936

WAKKERI

HS 11.1.1948

VALANNE

Uusi Suometar 28.9.1917

WALJAKKA

Etelä-Saimaa 29.9.1927

VALLAS

HS 23.2.1928

VALLASJOKI


Itä-Häme 14.8.1929

VANHATALO

HS 6.7.1997

Itä-Häme 10.5.1939

VANTANEN

Joutsan Seutu 10.7.2019

VARMAVUORI

Helsingin Sanomat 19.5.1938

Kustaa Varmavuori

(vuoteen 1906 Sahlberg, s. 6.1. 1862 Luhanka – k. 18.5. 1938 Helsinki) oli suomalainen kirkkoherra ja lääninrovasti. Varmavuoren vanhemmat olivat kanttori Karl Fredrik Sahlberg ja Maria Varmanen.

Hän pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1883 ja suoritti Helsingin yliopistossa teologian erotutkinnon 1886. Papiksi Varmavuori vihittiin 1887 ja pastoraalitutkinnon hän suoritti 1891.

Aluksi Varmavuori toimi ylimääräisenä pappina Kymissä, Lappeenrannassa, Lappeella, Hämeen läänin Koskella ja Iitissä. Vuonna 1899 hän lähti merimiespapiksi Yhdysvaltoihin. Suomeen palattuaan 1902 Varmavuori oli vt. kappalaisena Sumiaisissa ja sen jälkeen Uudenmaan läänin Pyhäjärven kirkkoherrana vuodesta 1907 lähtien.

Hän toimi Lohjan rovastikunnan lääninrovastina vuosina 1911–1926.

Kustaa Varmavuoren kirjoituksia julkaistiin muun muassa Amerikan Suomi-Synodin kirkollisissa julkaisuissa. Hän oli naimisissa vuosina 1891–1897 Edit Bertha Maria Kekonin (k. 1897) kanssa ja vuodesta 1899 Hanna Maria Maunun kanssa.

-Wikipedia-

VASENIUS

HS 10.1.1994

VESALA

Sukulaisen leikekirjasta

Viljo Armas Vesalan muistolle

Kirkas ja valoisa oli tuo lauantai 31.10. -59. Sitäkin kirkkaammalta näytti Sinun elämäsi tuona päivänä.

Sinä Viljo et muistanut, että lepopäivänä voisi muorikin levätä. Sinulla oli kiire näyttää kuinka olet iloa täynnä. Olithan nuori ja terve, niinkuin 23 vuotias voi olla: Ainahan olit iloinen, raitis ja meitä vanhempiasi rakastavainen. Unhoon ei jäänyt myös tyttö jota muistit Hämeenlinnaan saakka.

Emme olisi uskoneet ilosi niin pian loppuvan, ja hyvän hymysi hyytyvän. Olithan 20 vuotta takaperin pyytäessäsi pesemään housuja, jotka äiti mieli hyvin viime palveluksi teki. Olihan äidin 60 vuotisjuhlapäivä tulossa. Mistä tiesit sanoa: "ei niistä tule mitään". Ethän muutakaan äidin ajatuksia ja töitä aliarvioinut. Ethän aavistanut, että ne voisi sinun hautajaisiksi muuttua.

Kirkas päivä vaihtui illaksi. Yöksi piti sinun tulla kotiin niinkuin lupasit äidille. Olit vielä kotvan päässä 5 km kodin äidin ja isän luota. Oli usvainen ja pimeä ilta. Nyt askel vain ja olitkin taivaan Isän kotona. Maallinen ilosi oli lopussa. Meille alkoi suuri suru. Jossa vain yksin taivaan Isä voi auttaa ja antaa voimaa kestämään. Niin on kulunut 5 vuotta sinua muistaen ja kaivaten. Olithan meille toivomme vanhuuden päiville siskosi rinnalla.

-Sukulaisen leikekirjasta

VESANEN

VESTERINEN

Karjala 27.8.1944

VESTERLUND

Itä-Häme 15.8.1934

VIHERLEHTO

HS 27.8.1957

VIHINEN

(Wihinen)

Keskisuomalainen 10.5.1935

Ylioppilas, talonomistaja Jaakko Einari Vihinen kuoli Toivakassa pitkällisen sairauden murtamana.

"Jaakko Vihinen oli syntynyt lokakuun 23 pnä 1893 Leivonmäellä.

Ylioppilaaksi tuli hän Jyväskylän lyseosta v. 1914 ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa, mutta keskeytyivät opinnot vapaussotavuonna 1918.

Jaakko Vihinen on toiminut maanviljelijänä sekä muissa erilaisissa puuhissa Toivakassa. Vuosina 1920-1923 hän oli valtion siementarkastamolla ensim. assistenttina. Toivakassa hän osallistui sk.- ja ns.-työhön, ja YL:n entisenä jäsenenä oli hän mukana myöskin lauluharrastuksissa.

Hänet tunnettiin miellyttäväksi ja rauhalliseksi mieheksi. Lähimpien omaisten ohella suree hänen poismenoaan laaja ystävä ja tuttavapiiri."

-Sisä-Suomi 10.5.1935

Keski-Suomi 15.1.1901

VILANDER

Itä-Häme 21.10.1936

VILENIUS

Helsingin Sanomat 12.4.1939

VIRKKI

HS 19.12.1965

VIRTANEN

HS 22.8.1968

Keskisuomalainen 6.6.1937

Viime sunnuntaina kätkettiin maanpoveen Luhangan hautausmaalla emäntä lida Virtasen maallinen tomu.

Ruumiinsiunauksen toimitti kirkkkoherra Suominen puhuen vainajan muistolle ja lohduttaen surevia omaisia. Hautaa umpeenluotaessa esitettiin useita hengellisiä lauluja. Läheisten omaisten laskettua seppeleensä puhui maanviljelijä Voitto Salmela ja kaksinlaulua esittivät tyttöset Riitta Virtanen ja Airi Järvinen. Tilaisuus päättyi virteen »Sun haltuus rakas isäni».

Haudalta siirryttiin surutaloon viettämään vainajan muistoa.

Keskisuomalainen 2.7.1937

Sukulaisen leikekirjasta

HS 14.7.1935

VOLANEN

Mikkelin Sanomat 22.7.1918

VOLANTO

Keskisuomalainen 12.5.1936

Toimittaja Onni Volannon viimeinen matka

Toimittaja Onni Volannon maallinen tomu saatettiin lauantaina Viipurista viime matkalleen.

Kello 14 oli vainajan sukulaisia, Maakansa-lehden henkilökunta ja muita ystäviä kokoontunut kunnallissairaalan kappeliin.

Täällä kaatoivat vainajan arkun ruumisvaunuihin työtoverit, jonka jälkeen surusaatto lähti kohti rautatieasemaa. Tänne päästyä kantoivat työtoverit arkun rautatievaunuun.

Мааkansan päätoimittaja Eero Lapapiainen ja taloudenhoitaja Otto Linderoos laskivat arkulle lehden seppeleen, ensinmainitun lausuessa kauniita muis-tosanoja vainajasta ja hänen suorittamastaan uskollisesta ja kunnollisesta työstä. Lehden henkilökunnan seppeleen toivat rouva Edith Ahtola ja toimittaja Jussi Harjula, Itä-Suomen Sanomalehtimiesyhdistyksen seppeleen laskivat yhdistyksen sihteeri, toimittaja Viljo Rantanen ja toimittaja Pentti Sorvali. Vielä laskivat seppeleen toimittaja ja rouva Rantanen.

Mieliinpainuvan suruhetken päättäjäisiksi laulettiin "Sun haltuus rakas isäni".

Manalle menneen uskollisesti velvollisuutensa loppuun saakka täyttäneen sanomalehtimiehen viimeinen matka oli alkanut.

Ruumiinsiunaus toimitetaan Luhangan hautausmaalla ensi perjantaina.

Keskisuomalainen 12.5.1936

Keskisuomalainen 4.4.1934

Emäntä Toini Volannon maallinen tomu kätkettiin eilen haudan lepoon Luhangan hautausmaalla. Vainajaa oli viimeisellä matkallaan saattamassa runsaslukuinen ystävien ja tuttavien joukko.

Ruumiinsiunauksen toimitti kirkkoherra Vallisaari, puhuen samalla kauniisti vainajan muistolle ja lohdutti jälkeenjääneitä surevia omaisia ja ystäviä. Tammijärven hengellinen kuoro lauloi. Hautakummulle laskettiin runsaasti seppeleitä ja kukkalaitteita.

Haudalta siirryttiin surutaloon Tammljärven Joutsenlahteen viettämään vainajan muistoa. Keskisuomalainen 11.4.1934

VUOHELA

Itä-Häme 7.12.1932