K

Jos et halua plarata kaikkia ilmoituksia lävitse, käytä välilehdellä ollessa laitteesi hakutoimintoa tietyn kuolinilmoituksen hakemiseksi- hakusanana toimii sukunimi. 

TILANNEPÄIVITYKSET JA OHEISTOIMINTA FACEBOOKIN HAVINOITA-ryhmässä

91/10.1.26

~ K ~

KAARTINEN

Länsi-Savo 15.2.1930

 

Lalli 26.6.1937

KAIPAINEN

HS 8.8.1945

KAIVOMÄKI

Mikkelin Sanomat 17.6.1921

KALMARI

HS 21.7.1935

 

Sisä-Suomi 5.12.1925

KANERVA

Keskisuomalainen 20.4.1927

KANGAS

 

Keskisuomalainen 8.3.1936

KANKAINEN

 

HS 5.3.1997

  

Keskisuomalainen 9.3.1937

KANKKUNEN

6.5.1953

KANTELE

 

HS 7.7.1926

KANTOLA

HS29.11.1986

KANTONEN

 

HS 22.12.1955

Itä-Häme 30.7.1931

KARLSMAN

HS 9.1.1945

KARTIO

Helsingin Sanomat 3.1.1914

"Tirehtööri Kaarlo Kartion hautaus tapahtui wiime maanantaina (12.1.1914) Joutsan wanhalla hautausmaalla.

 

Ankarasta pakkasesta huolimatta oliwat pitäjäläiset taajoin joukoin saapuneet osottamaan poismenneelle wiimeistä kunnioitustaan. 

Arkun kantoiwat hautaan Säästöpankin hallinnon jäsenet ja haudan siunasi kirkkoherra J. Siikanen puhuen samalla mieleenpainuwasti wainajan elämän- työstä. 

Nuorisoseuran sekakuoro lauloi useampia lauluja. Haudalle laskettiin joukko seppeleitä. Joutsan Säästöpankin seppeleen laski opettaja B. Santala ja kunnan seppeleen kuntakok. esimies J. Salomaa; molemmat puhuiwat mainajan muistolle. Osuusmeijerin ja Nuorisoseuran puolesta laskettiin myös seppeleet. 

Sitäpaitsi joukko sukulaisten ja ystäwäin seppeleitä.

Illan hämärtyessä jäi lumiselle haudalle kaunis kukkaiskumpu todistamaan, miten rakastettu ja kaiwattu pois mennyt oli ympäristölleen."

 -Uusi Heinolan Sanomat 17.1.1914-

KATAINEN

HS 1.3.1973

KAURANEN

Itä-Häme 29.12.1939

  

Itä-Häme 4.5.1932

"Keskiviikkona toukokuun 11.  pnä saatettiin täällä haudan lepoon emäntä Elina Kaurasen maallinen maja. 

Ruumissaaton saapuessa kirkkoon soitti Joutsan torvisoittokunta surumarssia. Kun arkku oli asetettu kuoriin, veisattiin virsi 207. Siunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski lausuen vainajan omaisille lohdutuksen sanoja. 

Sekakuoron laulettua "Jo vaietkoon valitusaamu" laskivat vainajan lähimmät omaiset seppeleensä, jonka jälkeen kuoro viritti "Jerusalem, Jerusalem". 

Kirkosta poistuttaessa soitti kanttori L. Markkula uruilla Titanin hymnin.  

Hautaa umpeen luotaessa lauloi kuoro useita lauluja. 

Vainajan muistolle puhui opettaja F. Salojärvi palauttaen mieliin m.m. sen, että vainaja oli sortovuosien aikana antanut maalleen parhaintaan laskiessaan poikansa (kapteeni livari Kaurasen) Saksaan sotataitoa oppimaan. 

Vainaja oli kotiseutumme, Itä-Hämeen ainoan jääkärin äiti sekä hyvä lähimmäisiään, varsinkin vähäosaisia auttava, lämminsydäminen ihminen 

ja tarmokas, työstään huolehtiva emäntä. 

Hautakumpu peittyi omaisten ja ystävien rakkaudessa ja kaipauksessa versovin kukkasin. Haudalta erotessa laulettiin virsi 532." 

- Itä-Häme 19.5.1932- 

HS 28.6.1941

KAURIMÄKI

Turun Sanomat 

KEKKO

Keskisuomalainen 23.5.1918

 

KERVINEN

HS 5.12.1950

KESÄNIEMI

Heinolan Sanomat 5.5.1936

Pekka Otto Kesäniemi (ent. Helenius) kuoli pitkällisen sairauden jälkeen kotonaan Heinolassa vapunpäivän aamuna 1. toukokuuta 1936, lähes 69 vuo- den ikäisenä. 

Ruumiinsiunaus toimitettiin Heinolan kaupungin kirkossa 8. toukokuuta kir- kon ollessa lähes täynnä saattoväkeä. 

Hautajaisista muodostui huomattava surujuhla, mm. Heinolan Osuuskaupan kaikki myymälät suljettiin tuntia ennen surusaattoa. 

Muistotilaisuutta vietettiin Maneliuksen kahvilassa. 

Linkki Pekan tarinaan: Agronomi Pekka Otto Kesäniemen elämästä

Heinolan Sanomat 12.5.1936

KINKKULA

Itä-Häme 29.6.1938

 

Länsi-Savo 12.2.1919

KIVILAAKSO

HS 4.11.1972

 

Uusi Suomi 16.3.1934

 

HS 26.5.1964

 

HS 1.12.1974

  

Itä-Häme 20.3.1929

Solmu Kivilaakson vanhemmat kirjoittivat nuorena menehtyneen poikansa muistolle:

"Hyvästi, hyvästi, hyvästi", 

olivat viimeiset sanasi, mitkä meille lausuit nyökytellen päätäsi viime voimallasi. Ja sitte lähdit luotamme pois, pois ainiaaksi. 

Tyhjäksi jäi paikkasi kodissamme ja kauan Sua siellä kaivataan, 

niin kauan kuin me vanhempasi elämme. 

Sillä sinä, Solmumme rakas, 

olit kodin lapsi sanan täydellisessä merkityksessä. 

Koti oli sinulle kaikki kaikessa. 

Sinä ajattelit vielä kaikki aivan Äidin ja Isän tavalla. 

Sinun ihanteesi olivat samat kuin meidänkin. 

Ei tarvinnut meidän, vanhempiesi, noutaa Sinua vielä miltään harhapolulta, 

et tuottanut vielä yhtään murheenkyyneltä silmäkulmiimme. 

Sinä teit sisällisestä, vapaasta tahdostasi kaikki niin, 

että se tuotti vanhemmillesi mahdollisimman suurta iloa ja mielihyvää. Ohjeenasi pidit varmaan muistikirjaasi kirjoitetut sanat: 

"Totta sekä oikeaa kuoloon asti puolla! Se sun olos huojentaa kevyt myös on kuolla."

Ja kevyt olikin kuolemasi. 

Totta kyllä, että viime tautisi oli ankaraa ja väsyttävää, 

mutta lähtöhetkesi oli kevyt, lyhyt ja kaunis. 

Hymy, onnellinen hymy huulillasi oli viimeistä, 

sitä näimme ennenkuin sielusi liiteli pois.

Solmu pojumme! 

Tuskinpa aavistitkaan olevasi niin vanhempaisi rakastama lapsi kuin olit. Emme olisi millään tahtoneet Sinusta luopua, 

siksi koitimme kaikki, mitä ymmärsimme ja kykenimme 

pidättääksemme Sinut luonamme. 

Mutta Taivaallinen Isäsi ajatteli toisin: 

Hän tahtoi sielusi aivan puhtaana, "Ennenkuin haipui pois eksyksiin 

ja synnin puoleen taipui".

"Herra antoi, Herra otti", 

sanomme siis, vaikkakin kyyneleet runsaasti vuotavat. 

Mutta lohtunamme on tietoisuus siitä, että Sinulla on nyt hyvä olla. 

Olet saavuttanut ne rauhan satamat,

joista pikku Realle kirjoittamassasi muistovärssyssä mainitset: 

"Kaksi on rauhan satamaa, jonne ei myrskyt sovi: Toinen on syli Jesuksen, toinen on haudan povi."

Ja pieni Hemmo-Veikko-veljesi kiittää Sinua siitä ohjeesta, 

jonka hänen muistokirjaansa olet merkinnyt: 

"Yhden neuvon tahdon sulle antaa Ja lahjat etehesi kantaa! 

Se neuvo on: Usko sanaan Jeesuksen!"

Kiitos Solmumme rakas, 

kiitos siitä lyhyestä, mutta onnea tuottaneesta ajasta, 

minkä olit luonamme, 

kiitos siitä nöyryydestä, siitä auttavaisuudesta, 

mitä aina vapaaehtoisesti osoitit! 

Ole rauhassa Lunastajasi sylissä ja tule vastaamme, 

kun me vuorostamme lähdemme samalle matkalle, 

minkä Sinä jo olet suorittanut!

~Vanhempasi~

 -Itä-Häme 27.3.1929-

KIVINEN

Itä-Häme 4.7.1929

KIVIOJA

Itä-Häme 12.8.1936

Itä-Häme 20.6.1934

   

Itä-Häme 13.11936

KIVIRINTA

 

HS 3.3.1996

KOITTILA

Mikkelin Sanomat 14.5.1919

Länsi-Savo 18.6.1919

KOIVU

 

HS 25.4.1934

KOIVUNEN

Keskisuomalainen 11.5.1938

KOKKO 

Helsingin Sanomat 07.12.1927

 

HS 25.4.1947

Uusi Suomi no71/1931

HS 15.3.1960

"Perjantaina, maalisk. 11. pnä kuoli kotonaan Joutsassa talousneuvos 

Toivo Oskari Kokko, joka oli syntynyt 13. 1. 1880 Joutsassa.

Talousneuvos Kokko oli itäisen Hämeen huomattavimpia vanhemman polven kunnallismiehiä. Jo nuoresta pitäen hän joutui hoitamaan useita kunnallisia, 

seurakunnallisia ja osuustoiminnallisia luottamustehtäviä. Niinpä hän sittem- min toimi mm. Joutsan kunnanvaltuuston puheenjohtajana, kirkon isännöit- sijänä, Suur-Savon Sähkö Oy:n hallintoneuvoston varapuheenjohtajana,  

Joutsan osuusmeijerin hallituksen puheenjohtajana sekä lukuisissa muissa luottamus tehtävissä, mm. osuusteurastamo Karjaportin hallintoneuvostossa ja Itä-Hämeen Maanviljelysseuran johtokunnassa. 

Talousneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1958. 

Hän oli mukana vapaussodassa osallistuen sen jälkeen suojeluskuntatyöhön. 

Ansioistaan hän sal uselta kunniamerkkejä ja ansiomitaleja. 

Vainajaa jäivät kaipaamaan lähinnä omaiset. TA.

Helsingin Sanomat 

KOMPPA

Länsi-Savo 20.12.1938

KONTTINEN 

Mikkelin Sanomat 24.12.1901

KOOTA

Kunnallinen viikkolehti 5.7.1935

KORPELA

Mikkelin Sanomat 30.6.1904

Mikkelin Sanomat 3.1.1901

KOSKENNIEMI

Keskisuomalainen 18.1.1927

KOSKINEN

Mikkelin Sanomat 31.1.1919

HS 28.5.1990

KOTIMÄKI

HS 30.1.1936

Joutsan Seutu 17.7.2019

Helsingin Sanomat 30.3.1935

 

Emäntä Olga Kotimäen maallinen tomu kätkettiin haudan lepoon Joutsan uudella hautausmaalla 7.4.1935.

 

Ruumiinsiunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski lukuisan saattojoukon läsnäollessa. 

Omaiset ja ystävät somistivat kukkasin kaivatun vainajan hautakummun. 

Itä-Häme 12.4.1935

Länsi-Savo 27.8.1936

KUITUNEN

Mikkeli 21.2.1906

 

Länsi-Savo 23.6.1934

Suursavolainen 29.12.1931

"Loppiaisena laskettiin Kangasniemen vanhalla hautausmaalla haudan lepoon jo pitemmän aikaa sairastaneen Mikkelin sairashuoneella kuolleen talon emän-nän Maria Elina Kuitusen, o.s. Rusila, ruumis.

Ruumiinsiunauksen toimitti rovasti M.N. Lauha, khra Heikkilän avustamana. 

Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin vainajan kotiin Istrualan Erkin mäkeen, jossa rovasti Lauha vielä suurlukuiselle hautausväelle ijäisyysaja-tuksia mieliin teroitti. 

Vainaja, joka oli syntynyt Leivonmäellä, oli noita maan hiljaisia, joka ei itsestään suurta numeroa tehnyt, mutta joka sitä enemmän puhui asioistaan 

ja lastensa asioista taivaalliselle Isälle."  -Mikkelin Sanomat 12.1.1932-

HS 25.3.1954

Itä-Häme 13.12.1935

   

Eteenpäin 21.2.1935

    

HS 28.1.1928

  

Mikkelin Sanomat 18.5.1925

Itä-Häme 22.2.1937

"Viime sunnuntaina kätkettiin maan poveen Joutsassa maanviljelijä Otto Kuitusen maallinen tomumaja. 

Tilaisuudessa lauloi Joutsan mieskuorо hautausmaan portilla "Ma kuljen kohti kuolemaa" sekä arkua hautaan laskettaessa "Vaivuos, vaivu synnyinmaasi helmaan". 

Siunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski, hautauspuheensa tekstinään sanat 

"Ja multa tulee maaksi jälleen, niinkuin se on ollut, mutta henki palaa Jumalan luo, joka sen on antanut". Hautaa umpeen luotaessa lauloi kuoro "Rauhaa, rauhaa kaipaan". 

Haudalle laskivat kukkaistervehdyksensä omaisten ja ystävien lisäksi myöskin Jousan Säästöpankin hallitus opettaja B. Santalan tulkitessa pankin kiitol-lisuuden uskolliselle, kymmeniä vuosia hallituksen jäsenenä toimineelle. Kam- reeri Pekkonen laski Säästöpankin henkilökunnan seppeleen. 

Haudalla puhuivat vielä matkasaarnaaja Vilho Hölttä ja mv. Rinne. Lopuksi laulettiin yhteisesti "Sun haltuus rakas Isäni". Kaunis kukkakumpu jäi kerto-maan siitä kaipauksesta ja rakkaudesta, jota vainajan omaiset ja ystävät tunsivat hänen kuolemansa johdosta.

Haudalta kokoonnuttiin vainajan kotiin viettämään muistojuhlaa. Täällä laulet-tiin hengellisiä lauluja. Rovasti Hovikoski palautti puheessaan mieliin eräitä ratkaisevia hetkiä vainajan elämässä hänen elävässä kristillisyydessään ja harrastuksessaan seurakuntaelämää kohtaan." -Mikkelin Sanomat 6.3.1937-

   

Joutsan Seutu ?

 

Länsi-Savo 4.3.1926

 

Karjala 21.9.1938

 

HS 31.5.1951

 

Itä-Häme 15.1.1937

KUJALA

Etelä-Suomi 18.8.1938

KULLASLAHTI

HS 28.3.1943

KUMPU

Keskisuomalainen 2.11.1930

KUMPULAINEN

Uusi Suomi 5.1.1936

KURKIJOKI

Itä-Häme 21.6.1935

"Haudan lepoon Joutsan uudella hautausmaalla kätkettiin viime sunnuntaina emäntä Albertina Kurkijoen maallinen tomumaja. 

Ruumiinsiunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski omaisten ja ystäväin läsnä- ollessa puhuen vainajan muistolle sekä lohdutuksen sanoja sureville omaisille ja ystäville. 

Kesäisen sään vallitessa, lintujen visertäessä jätettiin rakastettu vainaja kau-niin kukkaiskummun alle kotipitäjänsä multiin odottamaan ylösnousemuksen aamua."   -Länsi-Savo 13.7.1935

KURKIJÄRVI

Suomen Sosiaalidemokraatti 31.1.1919

KUUSIMÄKI

Itä-Häme 12.2.1933

KUUSINEN

HS 29.3.1974

KUUSISTO

Keskisuomalainen 28.12.1939

KYLLIÄINEN

HS 18.11.1937

KYLMÄLÄ

Uusi Suometar 8.1.1899

Länsi-Savo 2.10.1925

Uusi Suometar 18.10.1887

Mikkelin Sanomat 16.11.1921

KYRÖLÄINEN

HS 7.5.1968

Länsi-Savo 29.3.1938

Sunnuntaina 10. 4. kätkettiin haudan lepoon Joutsan Uudelle hautausmaalle entisen talollisen Nikodemus Kyröläisen kylmennyt tomumaja.

Laulettua virrestä 498 lähti ruumissaattue koulupaikalta kulkemaan kohti vai-najan viimeistä leposijaa. Ruumiin siunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski

puhuen muistosanoja vainajasta ja samalla muistuttaen jälkeen jääneitä elä-män katoovaisuudesta ja haudan takaisesta elämästä. 

Vainaja joka niin äkillisen kutsun kautta siirtyi kauas tuntemattomaan jättäen jälkeensä kauniin muiston itsestään, oli sukulaisten ja tuttavien kaikkien arvossa pitämä ja rakastama. Vainaja joka aina oli yhtä herttainen ja rauhal-linen aina lähimmäistään ymmärtävänä ja auttavana miehenä, ja joka kylän vanhimpana aina vaikutti rauhoittavasti ja ikäänkuin sitovana henkenä kanssaihmisiin nähden.

Hautaa umpeen luotaessa laulettiin virrestä 532. Vainajan hautakumpu peittyi 

sukulaisten ja tuttavien laskemista seppeleistä, ja joka ikäänkuin velvoittavana muistona muistuttaa meidän jälkeen jääneiden poislähtöä täältä ajallisesta elämästä, ja uskoen, että vainaja on saanut haudan takaisessa elämässä parem- man osan valittua. -S. H.-   Itä-Häme 20.4.1938

KÄMPPI    

Itä-Häme 20.10.1932

HS 14.12.1971

Itä-Häme 08.01.1933

Sukulaisen leikekirjasta 

KÄMPPILÄ

 

Keskisuomalainen 19.4.1936

Eilen kuoli kotonaan Joutsassa maanviljelijä Herman Kämppilä 74 vuoden ikäisenä. 

Vainaja oli syntyään joutsalaisia ja siellä hän koko elämänsä toimi viljellen perintötilaansa. Maanvilj. Kämppilä omistautui pääasiassa maamiehen tehtä-viin, niin ettei häneltä sanottavammin liiennyt aikaa yleisille harrastuksille, lukuunottamata toimintaa lautamiehenä kihlakunnanoikeudessa.

Poismennyttä jäivät lähinnä kaipaamaan puoliso ja lapset perheineen.

Keskisuomalainen 19.4.1936