Jos et halua plarata kaikkia ilmoituksia lävitse, käytä välilehdellä ollessa laitteesi hakutoimintoa tietyn kuolinilmoituksen hakemiseksi- hakusanana toimii sukunimi.
TILANNEPÄIVITYKSET JA OHEISTOIMINTA FACEBOOKIN HAVINOITA-ryhmässä
101/18.4.26
~ K ~
KAARTINEN
 |
| Länsi-Savo 15.2.1930 |
 |
| Lalli 26.6.1937 |
KAIPAINEN
 |
| HS 8.8.1945 |
KAIVOMÄKI
 |
| Mikkelin Sanomat 17.6.1921 |
KALMARI
 |
| HS 21.7.1935 |
Viime sunnuntaina haudattiin Luhangassa asutusneuvos Eino Kalmari. Tästä muodostuikin suuri surujuhla.
Surusaatto lähti Kärmelahdesta Luhangan kirkolle, jossa Tammijärven sekakuoro kamreeri Sauli Niemisen johdolla otti saaton laululla vastaan.
Arkun kantoivat koristettuun kirkkoon suruhymnin soidessa prof. Rurik Pihkala, tri Tudeer, kansanedustaja Yrjö Leiwo, tait. Sulo Räikkönen, maist. O. T. Vahervuori, kansliapäällikkö Penttala, maist. Jalas ja maanv. Kantala. Suruhymnin lakattua kuoro lauloi laulun 'Kerran kaunihin.
Yleisön hiljennyttyä paikoilleen, lauloi johtaja Aino Aulanko rva Räikkösen uruilla säestäessä laulun 'Rauhalla ei loppua’. Ruumiinsiunauksen toimitti past. Hoikko. Tämän jälkeen taiteilija Sulo Räikkönen lauloi 'Sä jaloa viljaa kylvä ain’, jonka jälkeen alkoi seppelten lasku.
Ensin laski arkulle seppeleensä vainajan puoliso, tait. Laina Kalmari lapsineen, sekä sen jälkeen muut sukulaiset, valtioneuvoksetar Danielson-Kalmari, prof. rva Lang ja prof. rva Lehtonen, Kansanopiston joht. Aino Järveläinen laski omasta ja sisarustensa puolesta puhuen lankonsa, Kärmelahden isännän muistolle.
Kansliapäällikkö Penttala puhui siitä, miten parhaat miehet ensin kaatuvat riveistä. Poismenneessä oli yhtyneenä jäyhän hämäläistalonpojan ja kulttuurimiehen aateluus.
Muista seppeleistä mainittakoon seuraavat;
Maatalousministeriön seppeleen laski ylijohtaja Parkkali ja asutusneuvos Palmqvist. He laskivat myös asutushallituksen seppeleen sekä asutus- hallituksen työtoverien seppeleen.
Agr. A. Tavalla laski asutustarkastajain seppeleen puhuen samalla siitä suuresta kunnioituksesta, mitä he tunsivat esimiestään kohtaan.
Maatalousseurojen Keskusliiton seppeleen laski prof. Pihkala, joka ilmoitti perustetuksi Eino Kalmarin nimeä kantavan rahaston.
Hämeenlinnan ympäristön asutuslautakuntien seppeleen laski kunnallis-neuvos Juho Torppa, joka puheessaan korosti erikoisesti sitä, miten asutusneuvos Kalmari oli ottanut elämäntehtäväkseen vähäväkisten olojen parantamisen ja miten hänelle oli täällä Kärmelahdessa palvelusväki antanut tunnustuksen sanoilla: ”Hän oli köyhien isä’.
Lahden seudun maamieskoulun seppeleen laski koulunjoht. maist. Brummer, samoin Itä- Hämeen maanviljelysseuran seppeleen.
Päivölän maamieskoulun ja Päivölän kansanopiston seppeleet laskivat maanv. Kantala ja opiston joht, Aino Aulanko.
Mustialan toverien seppeleen toi ylijohtaja Pehkonen, tri Tudeer ja maist. Jalas.
Vielä laskettiin Luhangan asutuslautakunnan, Henkivakuutusyhtiö Suomen, Itä-Hämeen museoväen, Tammijarven nuorisoseuran seppeleet.
Arkun äärelle laskettiin lisäksi suuri joukko yksityisten seppeleitä, joista mainittakoon O. T. Vahervuoren, Martti Pihkalan, Yrjö Leiwon, Räikkösten, Engströmien, Veijojen, Palmqvistien, Lumialan, Östen Elfvingin, Urho Åbergin, Raitioiden, Österbergien, Juuselan, Sallan, Konnun, Pakkalain, Uexkull- Gyllenbandin, Ilmari Kaitilan, Nyyssölän ja suuri joukko naapurien ja palvelusväen seppeleitä.
Lopuksi kamreeri Nieminen tulkitsi naapurien ja luhankalaisten tunteita mainiten, miten ne parhaiten ilmaistaan Kärmelahden vanhimman palvelijan Tuomas Leppäsen sanoilla: "Mies ei voi paremmaksi tulla”.
Tämän jälkeen laulettiin virrestä 532 10;s säkeistö, ja arkun kantoi sitten kirkosta hautaan vainajan poika Eero Kalmari, Kärmelahden tilan työnjohtaja Kalle Laitinen ja Kärmelahden isäntärenki Tuomas Leppänen sekä ent. palvelija Roope Norola, lapsuudentoverit mv. livari Rantamäki, liikemies Markus Vuorio, joht. Vinter ja lehtori Paavo Kesäniemi.
Arkkua hautaan laskettaessa kuoro lauloi 'Vaipuos vaivu’ sekä hautaa umpeen luotaessa vielä useita lauluja. Vainaja jäi nukkumaan valtaisan kukkakummun alle, ja saattoväki siirtyi vainajan kotiin Kärmelahteen viettämään muistojuhlaa.
Täällä prof. rva Lang puhui kertoen Kärmelahden vaiheista yksityiskohtaisesti siitä alkaen, jolloin asutusneuvos Kalmarin vanhemmat olivat siirtyneet sinne asumaan. Tästä perheestä oli asutusneuvos Kalmari neljäs, joka nyt saatettiin Luhangan kirkkomaahan. Hän erikoisesti puhui niille uskollisille palvelijoille, jotka nuorina ihmisinä silloin siirtyivät Kärmelahteen nuoruuden innolla työtä tekemään ja heidän uskollisella työllään on tila sellainen, kuin se nyt on.
Joh. Aino Aulanko lauloi sitten rva Räikkösen säestäessä 'Oi muistatko vielä sen virren’.
Surujuhlan kunniaksi oli paikkakunnalla useissa taloissa liput puolitangossa.
Sisä-Suomi 30.7.1935
 |
| Sisä-Suomi 5.12.1925 |
KANERVA
 |
| Keskisuomalainen 20.4.1927 |
KANGAS
 |
| Keskisuomalainen 8.3.1936 |
KANKAINEN
 |
| HS 5.3.1997 |
 |
| Keskisuomalainen 9.3.1937 |
KANKKUNEN
 |
| 6.5.1953 |
KANTELE
 |
| HS 7.7.1926 |
KANTOLA
 |
| HS29.11.1986 |
KANTONEN
 |
| HS 22.12.1955 |
 |
| Itä-Häme 30.7.1931 |
KARLSMAN
 |
| HS 9.1.1945 |
KARTIO
 |
| Helsingin Sanomat 3.1.1914 |
"Tirehtööri Kaarlo Kartion hautaus tapahtui wiime maanantaina (12.1.1914) Joutsan wanhalla hautausmaalla.
Ankarasta pakkasesta huolimatta oliwat pitäjäläiset taajoin joukoin saapuneet osottamaan poismenneelle wiimeistä kunnioitustaan.
Arkun kantoiwat hautaan Säästöpankin hallinnon jäsenet ja haudan siunasi kirkkoherra J. Siikanen puhuen samalla mieleenpainuwasti wainajan elämän- työstä.
Nuorisoseuran sekakuoro lauloi useampia lauluja. Haudalle laskettiin joukko seppeleitä. Joutsan Säästöpankin seppeleen laski opettaja B. Santala ja kunnan seppeleen kuntakok. esimies J. Salomaa; molemmat puhuiwat mainajan muistolle. Osuusmeijerin ja Nuorisoseuran puolesta laskettiin myös seppeleet.
Sitäpaitsi joukko sukulaisten ja ystäwäin seppeleitä.
Illan hämärtyessä jäi lumiselle haudalle kaunis kukkaiskumpu todistamaan, miten rakastettu ja kaiwattu pois mennyt oli ympäristölleen."
-Uusi Heinolan Sanomat 17.1.1914-KATAINEN
 |
| HS 1.3.1973 |
KAUNONEN
 |
| HS 9.11.1965 |
KAURANEN
 |
| Itä-Häme 29.12.1939 |
 |
| Itä-Häme 4.5.1932 |
"Keskiviikkona toukokuun 11. pnä saatettiin täällä haudan lepoon emäntä Elina Kaurasen maallinen maja.
Ruumissaaton saapuessa kirkkoon soitti Joutsan torvisoittokunta surumarssia. Kun arkku oli asetettu kuoriin, veisattiin virsi 207. Siunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski lausuen vainajan omaisille lohdutuksen sanoja.
Sekakuoron laulettua "Jo vaietkoon valitusaamu" laskivat vainajan lähimmät omaiset seppeleensä, jonka jälkeen kuoro viritti "Jerusalem, Jerusalem".
Kirkosta poistuttaessa soitti kanttori L. Markkula uruilla Titanin hymnin.
Hautaa umpeen luotaessa lauloi kuoro useita lauluja.
Vainajan muistolle puhui opettaja F. Salojärvi palauttaen mieliin m.m. sen, että vainaja oli sortovuosien aikana antanut maalleen parhaintaan laskiessaan poikansa (kapteeni livari Kaurasen) Saksaan sotataitoa oppimaan.
Vainaja oli kotiseutumme, Itä-Hämeen ainoan jääkärin äiti sekä hyvä lähimmäisiään, varsinkin vähäosaisia auttava, lämminsydäminen ihminen
ja tarmokas, työstään huolehtiva emäntä.
Hautakumpu peittyi omaisten ja ystävien rakkaudessa ja kaipauksessa versovin kukkasin. Haudalta erotessa laulettiin virsi 532."
- Itä-Häme 19.5.1932-
 |
| HS 28.6.1941 |
KAURIMÄKI
 |
| Turun Sanomat |
KEITANEN
 |
| HS 24.1.1990 |
KEKKO
 |
| Keskisuomalainen 23.5.1918 |
KERVINEN
 |
| HS 5.12.1950 |
KESÄNIEMI
 |
| Heinolan Sanomat 5.5.1936 |
Pekka Otto Kesäniemi (ent. Helenius) kuoli pitkällisen sairauden jälkeen kotonaan Heinolassa vapunpäivän aamuna 1. toukokuuta 1936, lähes 69 vuo- den ikäisenä.
Ruumiinsiunaus toimitettiin Heinolan kaupungin kirkossa 8. toukokuuta kir- kon ollessa lähes täynnä saattoväkeä.
Hautajaisista muodostui huomattava surujuhla, mm. Heinolan Osuuskaupan kaikki myymälät suljettiin tuntia ennen surusaattoa.
Muistotilaisuutta vietettiin Maneliuksen kahvilassa.
Linkki Pekan tarinaan: Agronomi Pekka Otto Kesäniemen elämästä
 |
| Heinolan Sanomat 12.5.1936 |
KINKKULA
 |
| Itä-Häme 29.6.1938 |
 |
| Länsi-Savo 12.2.1919 |
KIVILAAKSO
 |
| HS 4.11.1972 |
 |
| Uusi Suomi 16.3.1934 |
 |
| HS 26.5.1964 |
 |
| HS 1.12.1974 |
 |
| Itä-Häme 20.3.1929 |
Solmu Kivilaakson vanhemmat kirjoittivat nuorena menehtyneen poikansa muistolle:
"Hyvästi, hyvästi, hyvästi",
olivat viimeiset sanasi, mitkä meille lausuit nyökytellen päätäsi viime voimallasi. Ja sitte lähdit luotamme pois, pois ainiaaksi.
Tyhjäksi jäi paikkasi kodissamme ja kauan Sua siellä kaivataan,
niin kauan kuin me vanhempasi elämme.
Sillä sinä, Solmumme rakas,
olit kodin lapsi sanan täydellisessä merkityksessä.
Koti oli sinulle kaikki kaikessa.
Sinä ajattelit vielä kaikki aivan Äidin ja Isän tavalla.
Sinun ihanteesi olivat samat kuin meidänkin.
Ei tarvinnut meidän, vanhempiesi, noutaa Sinua vielä miltään harhapolulta,
et tuottanut vielä yhtään murheenkyyneltä silmäkulmiimme.
Sinä teit sisällisestä, vapaasta tahdostasi kaikki niin,
että se tuotti vanhemmillesi mahdollisimman suurta iloa ja mielihyvää. Ohjeenasi pidit varmaan muistikirjaasi kirjoitetut sanat:
"Totta sekä oikeaa kuoloon asti puolla! Se sun olos huojentaa kevyt myös on kuolla."
Ja kevyt olikin kuolemasi.
Totta kyllä, että viime tautisi oli ankaraa ja väsyttävää,
mutta lähtöhetkesi oli kevyt, lyhyt ja kaunis.
Hymy, onnellinen hymy huulillasi oli viimeistä,
sitä näimme ennenkuin sielusi liiteli pois.
Solmu pojumme!
Tuskinpa aavistitkaan olevasi niin vanhempaisi rakastama lapsi kuin olit. Emme olisi millään tahtoneet Sinusta luopua,
siksi koitimme kaikki, mitä ymmärsimme ja kykenimme
pidättääksemme Sinut luonamme.
Mutta Taivaallinen Isäsi ajatteli toisin:
Hän tahtoi sielusi aivan puhtaana, "Ennenkuin haipui pois eksyksiin
ja synnin puoleen taipui".
"Herra antoi, Herra otti",
sanomme siis, vaikkakin kyyneleet runsaasti vuotavat.
Mutta lohtunamme on tietoisuus siitä, että Sinulla on nyt hyvä olla.
Olet saavuttanut ne rauhan satamat,
joista pikku Realle kirjoittamassasi muistovärssyssä mainitset:
"Kaksi on rauhan satamaa, jonne ei myrskyt sovi: Toinen on syli Jesuksen, toinen on haudan povi."
Ja pieni Hemmo-Veikko-veljesi kiittää Sinua siitä ohjeesta,
jonka hänen muistokirjaansa olet merkinnyt:
"Yhden neuvon tahdon sulle antaa Ja lahjat etehesi kantaa!
Se neuvo on: Usko sanaan Jeesuksen!"
Kiitos Solmumme rakas,
kiitos siitä lyhyestä, mutta onnea tuottaneesta ajasta,
minkä olit luonamme,
kiitos siitä nöyryydestä, siitä auttavaisuudesta,
mitä aina vapaaehtoisesti osoitit!
Ole rauhassa Lunastajasi sylissä ja tule vastaamme,
kun me vuorostamme lähdemme samalle matkalle,
minkä Sinä jo olet suorittanut!
~Vanhempasi~
-Itä-Häme 27.3.1929-
 |
| HS 23.12.1969 |
KIVIMÄKI
 |
| HS 5.5.1961 |
KIVINEN
 |
| Itä-Häme 4.7.1929 |
KIVIOJA
 |
| Itä-Häme 12.8.1936 |
 |
| Itä-Häme 20.6.1934 |
 |
| Itä-Häme 13.11936 |
KIVIRINTA
 |
| HS 3.3.1996 |
KOITTILA
 |
| Mikkelin Sanomat 14.5.1919 |
 |
| Länsi-Savo 18.6.1919 |
KOIVU
 |
| HS 25.4.1934 |
KOIVUNEN
 |
| Keskisuomalainen 11.5.1938 |
KOKKO
 |
| Helsingin Sanomat 07.12.1927 |
 |
| HS 25.4.1947 |
 |
| Uusi Suomi no71/1931 |
 |
| HS 15.3.1960 |
"Perjantaina, maalisk. 11. pnä kuoli kotonaan Joutsassa talousneuvos
Toivo Oskari Kokko, joka oli syntynyt 13. 1. 1880 Joutsassa.
Talousneuvos Kokko oli itäisen Hämeen huomattavimpia vanhemman polven kunnallismiehiä. Jo nuoresta pitäen hän joutui hoitamaan useita kunnallisia,
seurakunnallisia ja osuustoiminnallisia luottamustehtäviä. Niinpä hän sittem- min toimi mm. Joutsan kunnanvaltuuston puheenjohtajana, kirkon isännöit- sijänä, Suur-Savon Sähkö Oy:n hallintoneuvoston varapuheenjohtajana,
Joutsan osuusmeijerin hallituksen puheenjohtajana sekä lukuisissa muissa luottamus tehtävissä, mm. osuusteurastamo Karjaportin hallintoneuvostossa ja Itä-Hämeen Maanviljelysseuran johtokunnassa.
Talousneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1958.
Hän oli mukana vapaussodassa osallistuen sen jälkeen suojeluskuntatyöhön.
Ansioistaan hän sal uselta kunniamerkkejä ja ansiomitaleja.
Vainajaa jäivät kaipaamaan lähinnä omaiset. TA.
Helsingin Sanomat
KOLI
 |
| Karjala 1.10.1944 |
KOMPPA
 |
| Länsi-Savo 20.12.1938 |
KONTTINEN
 |
| Mikkelin Sanomat 24.12.1901 |
KOOTA
 |
| Kunnallinen viikkolehti 5.7.1935 |
KORPELA
 |
| Mikkelin Sanomat 30.6.1904 |
 |
| Mikkelin Sanomat 3.1.1901 |
KOSKENNIEMI
 |
| Keskisuomalainen 18.1.1927 |
KOSKINEN
 |
| Mikkelin Sanomat 31.1.1919 |
 |
| HS 28.5.1990 |
KOTIMÄKI
 |
| HS 30.1.1936 |
 |
| Joutsan Seutu 17.7.2019 |
 |
| Helsingin Sanomat 30.3.1935 |
Emäntä Olga Kotimäen maallinen tomu kätkettiin haudan lepoon Joutsan uudella hautausmaalla 7.4.1935.
Ruumiinsiunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski lukuisan saattojoukon läsnäollessa.
Omaiset ja ystävät somistivat kukkasin kaivatun vainajan hautakummun.
Itä-Häme 12.4.1935
 |
| Länsi-Savo 27.8.1936 |
KUITUNEN
 |
| Mikkeli 21.2.1906 |
 |
| Länsi-Savo 23.6.1934 |
 |
| Suursavolainen 29.12.1931 |
"Loppiaisena laskettiin Kangasniemen vanhalla hautausmaalla haudan lepoon jo pitemmän aikaa sairastaneen Mikkelin sairashuoneella kuolleen talon emän-nän Maria Elina Kuitusen, o.s. Rusila, ruumis.
Ruumiinsiunauksen toimitti rovasti M.N. Lauha, khra Heikkilän avustamana.
Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin vainajan kotiin Istrualan Erkin mäkeen, jossa rovasti Lauha vielä suurlukuiselle hautausväelle ijäisyysaja-tuksia mieliin teroitti.
Vainaja, joka oli syntynyt Leivonmäellä, oli noita maan hiljaisia, joka ei itsestään suurta numeroa tehnyt, mutta joka sitä enemmän puhui asioistaan
ja lastensa asioista taivaalliselle Isälle." -Mikkelin Sanomat 12.1.1932-
 |
| HS 25.3.1954 |
 |
| Itä-Häme 13.12.1935 |
 |
| Eteenpäin 21.2.1935 |
 |
| HS 28.1.1928 |
 |
| Mikkelin Sanomat 18.5.1925 |
 |
| Itä-Häme 22.2.1937 |
"Viime sunnuntaina kätkettiin maan poveen Joutsassa maanviljelijä Otto Kuitusen maallinen tomumaja.
Tilaisuudessa lauloi Joutsan mieskuorо hautausmaan portilla "Ma kuljen kohti kuolemaa" sekä arkua hautaan laskettaessa "Vaivuos, vaivu synnyinmaasi helmaan".
Siunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski, hautauspuheensa tekstinään sanat
"Ja multa tulee maaksi jälleen, niinkuin se on ollut, mutta henki palaa Jumalan luo, joka sen on antanut". Hautaa umpeen luotaessa lauloi kuoro "Rauhaa, rauhaa kaipaan".
Haudalle laskivat kukkaistervehdyksensä omaisten ja ystävien lisäksi myöskin Jousan Säästöpankin hallitus opettaja B. Santalan tulkitessa pankin kiitol-lisuuden uskolliselle, kymmeniä vuosia hallituksen jäsenenä toimineelle. Kam- reeri Pekkonen laski Säästöpankin henkilökunnan seppeleen.
Haudalla puhuivat vielä matkasaarnaaja Vilho Hölttä ja mv. Rinne. Lopuksi laulettiin yhteisesti "Sun haltuus rakas Isäni". Kaunis kukkakumpu jäi kerto-maan siitä kaipauksesta ja rakkaudesta, jota vainajan omaiset ja ystävät tunsivat hänen kuolemansa johdosta.
Haudalta kokoonnuttiin vainajan kotiin viettämään muistojuhlaa. Täällä laulet-tiin hengellisiä lauluja. Rovasti Hovikoski palautti puheessaan mieliin eräitä ratkaisevia hetkiä vainajan elämässä hänen elävässä kristillisyydessään ja harrastuksessaan seurakuntaelämää kohtaan." -Mikkelin Sanomat 6.3.1937-
 |
| Joutsan Seutu ? |
 |
| Länsi-Savo 4.3.1926 |
 |
| Karjala 21.9.1938 |
 |
| HS 31.5.1951 |
 |
| Itä-Häme 15.1.1937 |
KUJALA
 |
| Etelä-Suomi 18.8.1938 |
KULLASLAHTI
 |
| HS 28.3.1943 |
KUMPU
 |
| Keskisuomalainen 2.11.1930 |
KUMPULAINEN
 |
| Uusi Suomi 5.1.1936 |
KURKIJOKI
 |
| Itä-Häme 21.6.1935 |
"Haudan lepoon Joutsan uudella hautausmaalla kätkettiin viime sunnuntaina emäntä Albertina Kurkijoen maallinen tomumaja.
Ruumiinsiunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski omaisten ja ystäväin läsnä- ollessa puhuen vainajan muistolle sekä lohdutuksen sanoja sureville omaisille ja ystäville.
Kesäisen sään vallitessa, lintujen visertäessä jätettiin rakastettu vainaja kau-niin kukkaiskummun alle kotipitäjänsä multiin odottamaan ylösnousemuksen aamua." -Länsi-Savo 13.7.1935
 |
| Länsi-Savo 5.12.1924 |
 |
| HS 6.7.1976 |
KURKIJÄRVI
 |
| Suomen Sosiaalidemokraatti 31.1.1919 |
KUUSIMÄKI
 |
| Itä-Häme 12.2.1933 |
KUUSINEN
 |
| HS 29.3.1974 |
KUUSISTO
 |
| Keskisuomalainen 28.12.1939 |
KYLLIÄINEN
 |
| HS 18.11.1937 |
KYLMÄLÄ
 |
| Uusi Suometar 8.1.1899 |
 |
| Sukulaisen leikekirjasta |
 |
| Länsi-Savo 2.10.1925 |
 |
| Uusi Suometar 18.10.1887 |
 |
| Mikkelin Sanomat 16.11.1921 |
 |
| Suursavolainen 21.4.1927 |
 |
| HS 7.5.1968 |
 |
| Länsi-Savo 29.3.1938 |
Sunnuntaina 10. 4. kätkettiin haudan lepoon Joutsan Uudelle hautausmaalle entisen talollisen Nikodemus Kyröläisen kylmennyt tomumaja.
Laulettua virrestä 498 lähti ruumissaattue koulupaikalta kulkemaan kohti vai-najan viimeistä leposijaa. Ruumiin siunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski
puhuen muistosanoja vainajasta ja samalla muistuttaen jälkeen jääneitä elä-män katoovaisuudesta ja haudan takaisesta elämästä.
Vainaja joka niin äkillisen kutsun kautta siirtyi kauas tuntemattomaan jättäen jälkeensä kauniin muiston itsestään, oli sukulaisten ja tuttavien kaikkien arvossa pitämä ja rakastama. Vainaja joka aina oli yhtä herttainen ja rauhal-linen aina lähimmäistään ymmärtävänä ja auttavana miehenä, ja joka kylän vanhimpana aina vaikutti rauhoittavasti ja ikäänkuin sitovana henkenä kanssaihmisiin nähden.
Hautaa umpeen luotaessa laulettiin virrestä 532. Vainajan hautakumpu peittyi
sukulaisten ja tuttavien laskemista seppeleistä, ja joka ikäänkuin velvoittavana muistona muistuttaa meidän jälkeen jääneiden poislähtöä täältä ajallisesta elämästä, ja uskoen, että vainaja on saanut haudan takaisessa elämässä parem- man osan valittua. -S. H.- Itä-Häme 20.4.1938
 |
| Itä-Häme 20.10.1932 |
 |
| Kuolinilmoitus Keskisuomalainen 10.4.1924, hautajaiskutsu sukulaisen leikekirjasta |
 |
| HS 14.12.1971 |
 |
| Itä-Häme 08.01.1933 |
 |
| Sukulaisen leikekirjasta |
KÄMPPILÄ
 |
| Keskisuomalainen 19.4.1936 |
Eilen kuoli kotonaan Joutsassa maanviljelijä Herman Kämppilä 74 vuoden ikäisenä.
Vainaja oli syntyään joutsalaisia ja siellä hän koko elämänsä toimi viljellen perintötilaansa. Maanvilj. Kämppilä omistautui pääasiassa maamiehen tehtä-viin, niin ettei häneltä sanottavammin liiennyt aikaa yleisille harrastuksille, lukuunottamata toimintaa lautamiehenä kihlakunnanoikeudessa.
Poismennyttä jäivät lähinnä kaipaamaan puoliso ja lapset perheineen.
Keskisuomalainen 19.4.1936
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti