 |
| Kuva: Mieskonmäkeläistä perinnettä-kirjasta |
Hokkanen oli sivistynyt ja monitaitoinen mies, jolla musiikki virtasi verissä: hän toimi kiertokoulun opettajana 16 vuotta, oli rukkastentekijä, maanviljelijä ja ennen kaikkea itseoikeutettu hääpelimanni. Kerrotaan, että hän oppi soittamaan korvakuulolta jo 12-vuotiaana ja rakensi ensimmäisen viulunsa itse isänsä opastuksella.
Tuohon aikaan kaikki eivät kuitenkaan katsoneet viulunsoittoa hyvällä - viulua pidettiin monesti jopa "kyseenalaisena" soittimena. Joutsan silloinen pappi Lumme ristikin Tuomaan soittopelin karskisti ”pirun viuluksi” eikä sallinut sitä opetusmatkoilla. Hokkanen yritti hetken soittaa hanuria, mutta hylkäsi sen nopeasti – hän kun pelkäsi menettävänsä viulunsoittotaitonsa.
Rakkaimman viuluistaan hän osti vajaalla viidellä markalla - rikkinäisenä - mäntyharjulaiselta "Hassun-Pekalta". Hokkanen etsi kavereidensa kanssa kolme päivää Tuukkasen metsästä juuri oikeanlaista kansipuuta saadakseen soittimensa kuntoon. Tämä viulu oli hänelle lopulta yhtä rakas kuin oma vaimo Mari!
Tuomas ja Mari olivat erottamaton työpari. Kun Tuomas soitti, Mari ”pompotti” tahtia toisella viululla ja lauloi mukana. Heidän soittonsa kerrotaan hiponeen taiteellisuuden rajamaita: ”Kun Hokkanen veti vanhan loikon ja Aaltos-Jussi ja Elina sen tanssivat, niin häpeään jäivät nykyajan jatsit!”
Hokkasen tuotemerkiksi muotoutuneet pitkät hiukset ei ollut vain tyylivalinta. Väitetään, että lääkäri Levison oli suositellut pitkiä hiuksia Hokkasen vaivoiksi koituneisiin päänsärkyihin - ja ihme kyllä - tämä lääke tuntui tehoavan. Kylillä kyllä kuiskuteltiin, että kenties juuri tuolla pitkällä tukalla oli osuutta siihen mestarilliseen taitoon, jolla hän instrumenttiaan käsitteli.
Tuomas oli peloton mies, joka sävelsi itselleen myös omia kipaleita, kuten Juomarin katumus, Vanhanpojan valssi ja Kuoleman valssi.
Hän ei juuri kuvia kumarrellut ja totesi kerran, ettei pelkää mitään muuta kuin kolmea ”hirmua”: ”On kolme hirmua: ukkosenilma, suojeluskuntalainen ja joku kolmas.”
Hokkanen ja Mari-vaimonsa olivat hyvin pidettyjä esiintyjiä ja he soittivat kyläjuhlissa vielä lähes 80-vuotiaina, säilyttäen paikkansa Joutsan rakastetuimpina esiintyjinä.
Tuomaan ja Marin soittamat sävelet soivat vieläkin joutsalaisten muistojen tarinoissa!
Tiedot: Itä-Häme 1.12.1928 ja Mieskonmäkeläistä perinnettä-kirjasta, josta myös kuva. Kuvassa Hokkaset talonsa Sumppilan pihapiirissä.
Havinat oheistoiminta Facebookin HAVINOITA-ryhmässä. Tuu mukaan!
