ALBERTINA MURTONEN - viisikko poikia

 Tänään tarinoidaan Albertina Murtosesta poikineen.

TAUSTOJA

Tämä sai alkunsa aikanaan, kun näin eräässä Facebook-ryhmässä julkaisun ja kuvan, jossa oli muun muassa mainittuna Hilma Murtonen. Sukunimi Murtonen pisti tietenkin silmään ja julkaisua oli kommentoinut mm. mummini pikkuserkun leski tyttärineen  - ja mainitsivat siellä, että kyseessä on Mankin mummo. Kävi ilmi, että Hilma oli Yrjö Murtosen vaimo.  Selvennöksenä vielä omille sukulaisilleni, Yrjö Murtonen on Benjamin Murtosen, meidän yhden varhaisen isoisämme sisaren, Albertina Murtosen poika.

Mummin pikkuserkun leski kertoi, että heitä ja erityisesti vanhinta tytärtä oli alkanut kiinnostamaan isänsä sukutaustat – varsinkin kun isä ei ollut tiennyt juurikaan mitään oman  isänsä Yrjön perheestä. Samoihin aikoihin vielä yksi elossa oleva sisarkin oli maininnut, ettei heillä kuulemma ole ollut oikeastaan mitään tietoja edes Yrjön äidin, eli mumminsa, nimestä. Sisar oli myös sanonut, että heillä ei koskaan puhuttu mitään sukulaisista – ”se oli sitä puhumattomuuden aikakautta”.

Muistelin, että minulla on tutkittuna jo osittain Albertinaa ja Yrjöä, niin kuin olikin. Tästä sain sysäyksen jatkaa siitä, mihin olin aikanaan jäänyt. 
Tarinaa ei ole paljoakaan muuta kuin kirkonkirjoista saadut tiedot. Aloitetaan kuitenkin Albertinasta.

ALBERTINA
Albertina Murtonen syntyi Heikki Heikinpoika Murtosen ja Albertina Heikintytär Grönqvistin perheen toiseksi nuorimpana lapsena, 21.6.1861. Perhe asui Joutsan Pärnämäessä. 

Heikki oli syntyjään Hirvensalmelta ja muuttanut Joutsaan 1842. Äiti-Albertina oli suutarin tytär, jonka juuret johtavat (näillä tiedoin) puolestaan Hartolan puolelle. 
Albertinan sisaruksia olivat Tobias s. 1848 / Samuel s. 1850 / Juho s. 1853 / August s. 1855 / Benjam s. 1858 ja Albertinan  jälkeen syntyi vielä yksi nuorempi sisar, Heikki vuonna 1864. 

Rippikirjoja seuraamalla voi havaita, että Albertina otti pestejä talosta taloon pestuumarkkinoiden aikaan ja tahtiin, joissakin paikoissa oli lyhyemmän, toisissa pidemmän aikaa. Albertina on konfirmoitu 1886 ja häntä on tituleerattu rippikirjoissa piiaksi, kestiksi, kestiakaksi ja itselliseksi. Piikana Albertina oli Marjotaipaleen Röykkälässä 1880-1884 välisen ajan ja täällä ollessaan synnytti ensimmäiset lapsensa Joosuan ja Jalmarin. 

Poikia syntyi vielä kolme lisää. Kirkonkirjojen merkintöjen mukaan Albertina ei avioitunut missään elämänsä vaiheessa vaan kaikki viisi poikaa syntyivät aviottomina. Siihen aikaan se oli varmasti niin henkinen kuin moraalinenkin taakka  ”sinkku-äidille” ja avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen, ”äpärän” asema oli useasti turvaton ja ankea - isättömyys saattoi olla lapselle itselleenkin elämänikäinen häpeä ja taakka. Ripitys äidille oli takuuvarma ja eikä käräjöinnitkään olleet harvinaisia.

Albertinan viisikko:
Joosua, s. 20.5.1881Joutsa Marjotaipale Röykkälä, k. 15.2.1935 Joutsa
pso Hilma Matintytär, os. Laakso
Jalmari s. 24.1.1884 Joutsa Marjotaipale Röykkälä
Akseli 20.8.1887 Joutsa Marjotaipale Mesiäinen
Yrjö 11.5.1890 Joutsa Marjotaipale Tyyskänmäki Mikkola, k. 17.3.1959
pso 1 Aleksandra Hartonen, pso 2 Hilma Jeremiaantytär, os. Ahonen

Sulo Matti, s. 4.3.1897 Joutsa Marjotaipale Väisälä Iittilä, k. 27.6.1949 Hirvensalmi

Joutsan rippikirjoja on digitoituna tällä hetkellä vuoteen 1909 saakka. Viimeisin rippikirjamerkintä Albertinasta löytyy Marjotaipaleen Ylä-Mankista, jossa hän on ollut loisena vuodet 1908 ja 1909. Seuraavaa rippikirjaa ei siis toistaiseksi ole katsottavissa kuin jalkautumalla kirkkoherranvirastoon (mitä en ole saanut aikaiseksi), mutta uuteen kirjaan Albertina siirtyy kuitenkin sivulle 251. Henkikirjojen mukaan hän olisi ollut Ylätalossa vuoteen 1917 asti. 

*

JOOSUA MURTONEN
s. 20.5.1881 Joutsa
k.15.12.1935 Joutsa Uimaniemi

Joosuan elämäntaivalta lastenkirjojen kautta seuraamalla käy ilmi, että 9-vuotiaaksi asti hän on merkittynä äitinsä talouteen ja vuodesta 1890 Joosua on merkitty lastenkirjassa Tanttulan kasvatiksi.

Talollisina Tanttulassa olivat Eerikki Eerikinpoika ja vaimonsa Maria Juhontytär. Maria kuoli vuonna 1896 ja Eerikki meni uusiin naimisiin jo seuraavana vuonna Ida Otontytär Toivakan kanssa.  

Ripille päästyään 1897, Joosua jatkoi eloaan Uimaniemen Tanttulassa loisena vuoteen 1907. Täältä hän siirtyi Uimaniemen Pynnölään ja sieltä samana vuonna vielä Uimaniemen Pynnölän Kotkatniemeen, Palmanin palvelukseen rengiksi. 

Kotkatniemessä oli palveluksessa myös piika Hilma Juhontytär Laakso, josta tulikin riiailujen jälkeen Joosuan puoliso. Heidät vihittiin 19.12.1909.  Puhemiehenä kuulutuksissa mainittu talollinen Akseli Kotkatniemi.

Joosuan ja Hilman elämän vaiheista ei ole tällä hetkellä esittää mitään tarkempaa.

Itä-Hämeestä 6.3.1935 löytyy kuitenkin tieto, että Joutsan 

Uimaniemellä on kuollut 15.12.1935 työmies Josua Murtonen, jonka ikä täsmäisi nyt kyseessä olevaan Joosuaan.

Joosualla ja Hilmalla oli ainakin Lyydia-niminen tytär, s. 17.3.1910.

Itä-Häme lehdessä No 65/1936 on Sysmän srk:n uutisissa mainittu palvelija Lydia Murtosen muuttaneen Joutsasta Sysmään. Samaisessa lehdessä toukokuussa 1938/No 54 on avioliittoon kuulutettu työmies Sulo Armas Laitinen ja palvelija Lydia Murtonen, molemmat Onkiniemeltä. Häitä on vietetty keskikesän tietämillä, sillä 27.6.1938 ilmestyneessä Itä-Hämeessä heidät on ilmoitettu avioliittoon vihityiksi. Lydiasta käytetty myös nimeä Lyyli.

*

JALMARI AHONEN, ent. Murtonen
s. 24.1. 1884 Joutsa Marjotaipale
k. ??

Jalmari näyttäisi lopulta päätyneen kasvatiksi vanhemman veljensä Joosuan tavoin.
Lastenkirjamerkinnän (1880-1889, s. 627) mukaan Jalmari olisi ollut 4-vuotiaasta Uimaniemen Iso-Pastilassa kasvattina - johon kirjaus 1890 alkavassa uudessa lastenkirjassakin viittaa. 

Isopastilassa oli talollisena Sipi Matinpoika ja vaimonaan Maria Sofia Mikontytär, joidenka perheessä arvelen Jalmarin kasvaneen.

Vuonna 1900, ripille päästyään ja rippikirjaan siirryttyään Jalmari mainitaan edelleen perheen kasvattipoikana.

13.8.1907 Jalmari Albertinanpoika Murtonen ottaa muuttokirjan Puumalaan (No 35). Puumalaan hänet on kirjattu saapuneeksi 24.8. sukunimellä Ahonen (!). Syntymäaika ja lähtöpaikkakunta kuitenkin täsmäävät.

Jalmari Ahonen asettuu Puumalan Hurissaloon. Kuulutukset luetaan ensimmäisen kerran saapumista seuraavana päivänä, 25.8.1907 ja hänet vihitään 15.9.1907. Mielitietyksi on valikoitunut lampuodintytär Amanda Antintytär Summanen.

Muutaman vuoden oltuaan aviossa Jalmari ja Amanda muuttavat 1911 Kiljulaan Lahdenpohjan torpan torppareiksi. 1913 Lähtevät Ihalaisiin Repokankaan torpan torpparipariksi. Täällä ovat ainakin vuoteen 1920 saakka – uuteen rippikirjaan siirtyvät sivulle 88.

Jalmarilla ja Amandalla ainakin seuraavat lapset:
Helmi 17.4.1909
Hilda 22.8.1918

*

AKSELI MURTONEN
s. 20.8.1887 Joutsa Marjotaipale 
k. ?
*Akselista elämänvaiheineen ei tietoja.

*

YRJÖ MURTONEN 
s.11.5.1890 Joutsa Marjotaipale
k.17.3.1959 Joutsa

Itsenäistyttyään Yrjö oli renkinä Marjotaipaleen Hätälässä yhden kauden (1906-1907) eli nopeasti laskettuna Yrjö on lähtenyt ns. maailmalle 16-vuotiaana. Hätälästä lähdettyään Yrjö siirtyi Saarentaloon rengiksi, jossa hän oli pari vuotta, vuodet 1907-1909 ja syksyllä 1909 matka jatkui Pärnämäen Harjulaan. 

Joutsan vihittyjen luetteloista löytyy tieto, että loinen, naimaton mies Yrjö Albertinanpoika Murtonen 23v ja Aleksandra Hartonen 26v, on vihitty avioliittoon 1.11.1913. Molemmat Marjotaipaleesta No2 ja avioliitto on kummallekin ensimmäinen (kks 241). Kuulutukset nrolla 29/1913 - luettu 11.10./12.10/19.10/26./10, puhemiehenä ollut talollinen Adolf Saari. Kuulutuksissa mainitaan, että molemmat kuulutetut tulevat Marjotaipaleen Kuikkalasta.

Joutsan seurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelosta 1914 käy ilmi, että loinen Yrjö Murtonen ja Sandra Hartonen Marjotaipaleen No2 Ala-Mankista ovat saaneet tyttären 1.7.1914. Tytär on saanut kasteessa 3.7.1914 nimekseen Lempi Maria, kummeina Fabian Nurminen ja vaimonsa Maria. Kastepappina toimi Joel Siikanen.

Henkikirjan 1918 mukaan Yrjö oli tuolloin mäkitupalaisena Marjotaipaleesssa, ei merkintää lapsesta tai puolisosta, vuonna 1919 yksi poikapuolinen(!) lapsi, samoin 1920. 

Hilma Murtonen. Kuva Heikki Häyrinen 1976/Joutsan kirja

Kuten aloituksestakin käy ilmi, leskimies Yrjö ja Hilma Jeremiaantytär Ahonen löysivät toisensa ja lyöttäytyivät yksiin. 

Avioitumisen ajankohta ei ole tällä hetkellä tiedossa, mutta  henkikirjassa 1921 Hilma on Yrjön kanssa samassa taloudessa eli avioitumisen täytyisi  ajoittua henkikirjojen 1920-21 kirjausten välille. Edelleen kirjattuna yksi lapsi, tällä kertaa tyttöpuolta.

Yrjö oli puhunut lapsistaan, että niitä oli ”yksi, toista tusinaa” eli siis 13 kaiken kaikkiaan. Lempin lisäksi lapsia siunaantui toisesta avioliitosta sen tusinan verran; Valto, Toivo, Sulo, Heikki, Heimo, Yrjö, Veikko, Aili, Elli, Lyyli, Anja ja Seija. 

Hauta Joutsassa

Yrjö kuoli 1959 ja Hilma eleli vielä useamman vuosikymmenen leskenä ennen menehtymistään 1987. Samassa haudassa vanhempiensa kanssa tytär Anja, joka kuoli alle 3-vuotiaana. Anjan on kerrottu kuolleen keuhkokuumeeseen.

Yrjön on mainittu olleen kuollessaan naimisissa, toimineen maa- ja metsätalouden parissa työntekijänä / ruumiillisen työn tekijänä. Kotikunta Joutsa. Kuolinsyystä koodi 420 kertoo, että kuolinsyyn / taudin  pääryhmä olisi ollut sydämen sepelvaltimon kovettumataudit,  sydänkouristustauti.

Tilastollisen päätoimiston tilastoarkisto (KA). K TILASTOASIAKIRJAT. K03 Terveys- ja kuolemansyytilastot. K03A Kuolemansyytilastot. K03Ab Luettelot kuolleista. K03Ab:491 Aakkosellinen luettelo koko maan kuolleista, A-Ö  (1959-1959). Tiedosto 405. Kansallisarkisto. 

*

SULO MATTI MURTONEN 
 s. 4.3.1897 Joutsa Marjotaipale 
k. ?
Sulo ollut 1914, 1916, 1917 henkikirjoissa renkinä Marjotaipale 2 Ylätalo (talollinen Evert Uotilan porukoissa) ja muuttanut kaikella todennäköisyydellä Hirvensalmelle, ajankohta ei tiedossa. Kuollut 27.6.1949. 

Tiedot Kelan henkilökortista.

Kansaneläkelaitoksen henkilökortit -arkisto. Bf Vuosina 1946-1949 kuolleiden henkilöiden hakemistokortit. 24_6 

Vuosina 1946-1949 kuolleiden henkilöiden hakemistokortit, Moisionmäki, Timo - Mäkinen, Villiam (--). Tiedosto 290. Kansallisarkisto. Viitattu 16.4.2023.

Lähteet: Joutsan seurakunnan arkisto,  Digitaaliset aineistot -Kansalliskirjasto, Muistojen Joutsa-Facebook-ryhmä, Anja Murtosen kertomat, Kelan henkilökortit, Joutsan kirja

KAAMEA TAPATURMA - 15.1.1923

ANTTI MURTONEN ja OTTO KEKKONEN

  Haminan Sanomat 09.04.1914 NO 40   

Ankara lumimyrsky oli koetellut tammikuun puolenvälin tietämillä, vuonna 1923, koko Perä-Pohjolaa ja Oulun seutua. 

Tämä tavattomaksi luokiteltu  lumimyrsky alkoi jo sunnuntaina ja jatkui vielä maanantainakin. Myrsky ulotti suuria vaikutuksiaan varsinkin säännöllisen junaliikenteen ylläpitämiselle. Maanantaina Torniosta lähtenyt postijuna jäi kinoksiin parissakin paikassa, samoin kuin Rovaniemeltä Kemiin lähtenyt sekajuna. Vasta kun kolme apuveturia saapui, saatiin junat liikkeelle. Postijunan saavuttua Ouluun useita tunteja myöhästyneenä, katkesi Karungin radalla liikenne kokonaan ja pysähtyi jokseenkin koko päiväksi.               

Lumimyrsky aiheutti myös onnettomuuksia. Yksi näistä tapahtui muutaman kilometrin päässä Kemistä etelään päin.

Joutsalainen Antti Benjaminpoika Murtonen oli pestautunut Kemin Veitsiluotoon työhön, samoin mikkeliläinen Otto Joosuanpoika Kekkonen. Tammikuussa kaksikko oli saapunut paikan päälle Kemiin ja olivat uuden edessä. 

Päivä oli 15.1.1923 ja työt oli sovittu aloitettavaksi Veitsiluodossa seuraavana päivänä. Kello oli jo yli yhdeksän aamulla, kun kaverukset olivat päättäneet lähteä katsastelemaan majoitusta lähempää työpaikkaansa. He luulivat aamujunan jo menneen, kun lähtivät radalle hautausmaan kohdalta olevalta ylikäytävältä.

Miehillä oli kyllä tiedossa, että radalla kulkeminen oli kiellettyä. Paikkakunnalla oli kuitenkin tullut yleiseksi, pahaksi tavaksi, että rataa käytetään yleisenä kulkutienä huolimatta sakon uhasta. Olipa paikkakuntalaiset menneet tässä itselleen ottamassaan oikeudessa jopa niin pitkälle, että uhkasivat käydä ratavartijan kimppuun, kun hän siitä kulkijoita huomautti.

Miehet taivalsivat mahdottomassa lumipyryssä kohti Hjerpen taloa, joka sijaitsi lähellä Jokelan ylikäytävää. Tuuli oli vastainen ja puhuri kova, lakit oli tiukasti vedetty korville. Samoihin aikoihin lähti Kemistä, Torniosta Ouluun matkalla ollut matkustajajuna, jatkamaan matkaansa.

Muutaman kilometrin päässä asemalta etelään päin rata tekee mutkan, mikä estää veturinkuljettajaa näkemästä pitkälle eteenpäin. Juuri näillä kohdin veturista huomattiin, tuiskun seasta, radalla kulkijat. Annettiin hätämerkkejä, huudatettiin pillejä, vedettiin hätäjarrusta - paikalla ollut ratavartijakin oli yrittänyt kiinnittää miehien huomiota huutamalla ja huitomalla!

Miehet eivät kuitenkaan kovan vastatuulen takia kuulleet näitä varoituksia riittävän ajoissa - eikä hätäjarrutuskaan saanut junaa pysähtymään lyhyen välimatkan vuoksi, vaan juna ajoi miesten päälle. Veturin häkki töytäisi miehiä ja törmäyksen voimasta molemmat miehet paiskautuivat metrien päähän radan varteen, eri puolille rataa. Ihmeellisintä oli se, että miehet paiskautuivat radan varteen, eikä kaatuneet junan häkin päälle.

Kun junan miehistö ja osa matkustajista menivät auttamaan tapaturman uhreja, makasivat nämä verissään ratapenkereellä. Kumpikin oli kuitenkin tajuissaan. Loukkaantuneet kuljetettiin ratavartijan asuntoon ja tapauksesta ilmoitettiin Kemin asemalle. Pian saapui päivystäjäveturilla lääkäri paikalle ja antoi miehille ensiavun, jonka jälkeen loukkaantuneet toimitettiin Karihaaran sairaalaan jatkohoitoon. Todettiin, että Otolta oli mennyt vasen jalka poikki ja hän sai vaikeita sisäisiä vammoja ja Antilta katkesi toinen jalka ja päässä oli ”ammottava reikä”. Kumpaisenkaan tila ei lopulta ollut hengenvaarallinen, vaan molemmat voivat olosuhteisiin nähden hyvin.

Heti onnettomuutta seuraavana päivänä toimitti Kemin nimismiespiirin apulaisnimismies Koskela Kemin asemalla poliisitutkinnon tämän Kemin ja Maksniemen välillä sattuneen yliajon johdosta. Veturimiehistöön kuuluivat vanhempi veturinkuljettaja Oskari Jokivartio ja lämmittäjä Mauno Takala. Kuljettaja Jokivartio kertoi tapauksen sattuessa olleen niin ankaran lumipyryn, että edessä olleesta akkunasta oli mahdoton katsoa, koska se oli lumen peitossa. Käytettävissä oli ainoastaan sivuikkuna. Samoin kuin kuljettaja Jokivartio, kertoi myöskin lämmittäjä Takala. Tähän suuntaan kertoi tapauksesta myöskin ratavartija Kalle Jokela.

Samana päivänä kuulusteli nimismies Koskela myöskin Karihaaran sairaalassa hoidettavina olevia Anttia ja Ottoa.
Miehet olivat sanoneet onnettomuuden olleen heidän oman syynsä. Kuulivat varoitusmerkin liian myöhään, jolloin kuitenkin yrittivät hypätä syrjään. Veturin häkki ehti kuitenkin lyödä kumpaisenkin jalkaan, jolloin paiskautuivat kauaksi radan vierelle. Oman vakuutuksensa mukaan he olisivat olleet tuhon omat, jolleivat olisi ehtineet hypätä radanvarteen ennen junan törmäystä. Molemmat olivat toipuneet kuulusteluhetkellä jo sen verran, että olivat toivoneet pääsevänsä sairaalasta pois jo samalla viikolla.

Tutkinnan jälkeen tapahtuma todettiin vallinneen sakean lumipyryn syyksi, mikä esti veturinkuljettajaa näkemästä pitkälle eteensä.

Yllä oleva tapaus oli toiminut varmasti varoittavana esimerkkinä radalla liikkujille. Osuus oli käytännössä muodostunut kuin maantieksi, jota kymmenet käyttivät päivittäin, sakon uhasta ja vaarasta huolimatta. Onnettomuutta ei siis sinällään pidetty ihmeenä, vaan enemmänkin väistämättömänä tapahtumana ihmisten piittaamattomuudesta. "Tämän tapauksen jälkeen tullaan radalla kultu ehdottomasti kieltämään", kirjoittelivat lehdet tuolloin.

Antti Benjaminpoika Murtonen, oli isoäitini setä ja syntyi 21.11.1890 Joutsassa Uimaniemellä Benjam Heikinpoika Murtosen ja Ida Maria Stinantyttären toisena lapsena. Vihitty avioliittoon 27.3.1915 Emma Tuomaantytär Lukkarisen (s. 11.5.1891) kanssa.

Mitä ilmeisemmin tarinan Otto Joosuanpoika Kekkonen, oli syntynyt Hirvensalmella 4.8.1890. Vanhemmat Joosua Joosuanpoika Kekkonen ja Karoliina Otontytär Väisänen. Perhe oli muuttanut 1897 Mikkeliin.

Molemmat miehet kuolivat Helsingissä, Antti 1954 ja Otto 1940.

*Tiedot tarinaan kerätty eri sanomalehdistä. Turmasta uutisoitiin useammassakin lehdessä eri puolilla maata ja tiedot hieman vaihtelevat lehdittäin; oliko kyseessä tavara- vai matkustajajuna ja oliko se lähtenyt myöhässä vai ei. Samoin se, olivatko miehet menossa majapaikkaansa vai olivatko menossa katsomaan uutta. Vammoista myös hieman toisistaan poikkeavia näkemyksiä.  Lehdissä annettiin ymmärtää, että molemmat toipuivat lähes entiselleen. Myös toinen miehistä oli mainittu perheelliseksi.

Lähteitä: Joutsan, Hirvensalmen ja Mikkeli mlk kirkonkirjat,  Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot: *Suursavolainen, 18.01.1923, nro 7, s.2/ Aamulehti, 18.01.1923, nro 13, s. 5/Kaiku, 16.01.1923, nro 11, s. 1 uusi Pohjan Kansa, 27.01.1923, nro 21, s. 2/    Heinolainen, 17.01.1923, nro 4, s. 3/ Pohjolan Sanomat, 16.01.1923, nro 10, s. 1