Niemelän maalariperhe Heinolasta - Pentti Kalervo Niemelä

Kannisto, Väinö Aleksi/Helsingin kaupunginmuseo
EI LIITY TAPAUKSEEN

Pentti Kalervo Niemelä syntyi Väinö ja Lempi Niemelän (os. Ylinen) lapseksi 16.11.1912 Heinolassa.

Hän työskenteli isänsä maalariliikkeessä, jonka Pentin isoisä Johan Niemelä oli perustanut jo vuosisadan vaihteen tietämillä, vuosikymmeniä aikaisemmin. 

Johanin jälkeen poika Väinö jatkoi liiketoimintaa  - Pentti oli siis ns. maalari kolmannessa polvessa. 

Koulunsa hän suoritti Heinolassa ja asepalveluksensa Utin lennostossa.

Pentti oli mukana mm. Heinolan Iskun toiminnassa ja oli innokas suojeluskuntalainen, kuuluen sen soittokuntaan ja otti sen lisäksi innokkaasti osaa myös jalkaväki- ja viestiharjoituksiin. Osallistui kesällä 1935 reservin kertausharjoituksiin ja oli saanut päällystön tunnustuksen mallikelpoisella ja sotilaallisella esiintymisellään. 

Pentin elämä näytti olevan mallillaan. Elokuun 26.pvä 1935 kohtalo kuitenkin puuttui peliin - Heinolan kirkkolammen rannassa tapahtui polkupyörien yhteenajo.

Lehdissä kirjoiteltiin, että työmies Teuvo Salomaa oli tulossa vaneritehtaalta kaupunkiin päin ja Pentti puolestaan lihantarkastuslaitokselta mäkeä alas lammelle. Ilta oli jo hämärtynyt iltakymmenen tietämillä. Kummallakaan osapuolella ei ollut varsinaisesti valoja pyörässä, Salomaalla kuitenkin taskulamppu. Tien kunto - ei kuulemma ollut hääppöinen sekään. Lopputulema oli karu, vastakkaisista suunnista tulleet pyöräilijät törmäsivät - Pentti loukkaantui vakavasti kaatuessaan ja menetti heti tajuntansa. Hänet vietiin hoidettavaksi kaupungin sairaalaan, missä hän kuoli seuraavana päivänä tajuihinsa tulematta. 

Syyttäjä vaati Teuvo Salomaalle rangaistusta liikennesääntöjen rikkomisesta ja varomattomuudesta tuotetusta kuolemantuottamuksesta. Samalla syyttäjä ilmoitti, että vainajan isä ei vaadi rangaistusta vastaajalle. 

Teuvo oli itse paikalla käsittelyssä, jossa kuolema katsottiin raastuvanoikeuden käsittelyssä tapaturmaksi.

".....Wastaaja myönsi poliisikuulustelupöytäkirjan oikeaksi, 

ilmoittaen kyseellisenä iltana klo 22 ajaneensa asemalta kaupunkiin tulewaa tietä tawallisella, n. 20 km. tuntinopeudella, kun yhteenajo tapahtui.

 Ilmoittaen lisäksi itsellään olleen kädessään tawallisen sähkölampun 

sekä soittaneensa waroitusmerkkejä. 

Wastaaja sanoi ajaneensa keskitietä, eikä nähneensä huonon katuwalaistuksen 

tähden wastaan tulevaa pyöräilijää, ennenkuin yhteentörmäys tapahtui. 

Kiisti, että olisi aiheuttanut N:n kuolemam waromattomuudellaan, 

waan piti sitä suoranaisena tapaturmama. 

Lisäten wielä, että hautausmaan sivua kulkewa tie ei ole yleinen tie, 

joten sellaisilla teillä lain mukaan tulee ajajan kulkea warowasti. 

Nyt kyseessä olewa tie oli huonoa ja hiekkaista, 

joten N:n täytyi kiinnittää huomionsa pyöräänsä, eikä wastaan tulijaan. 

Pyysi edellä wiitattuun nähden kannetta kumoon.

Tämän jälkeen kuultiin todistajina rouva Landenia ja erästä työmies Mattilaa,

 jotka sattuiwat olemaan lähellä tuota kohtalolasta yhteenajoa. 

Rwa L:n todistuksen mukaan ajoi Salomaa niin hirweätä wauhtia kaupunkiin päin, 

että todistaja oli pelästynyt. N.1-2 min. kuluttua kuuluikin rysähdys. 

Tod. oli kuullut pyöräilijän merkinantoja. Ei nähnyt wastaan tulevaa pyöräilijää. 

Saawuttuaan rysäyspaikalle näki miehen (Niemelän) werisenä makaamassa. 

Ilmoitti tämän jälkeen lähimpään puhelimeen awun saantia warten. 

Suunnilleen samaan suuntaan todisti Mattilakin. 

Oikeus kuuli wielä konstaapeleita Rissasta ja Huowilaa, 

jotka todistiwat wain walaistussuhteista paikan päällä. 

Tämän jälkeen jätettiin juttu päätettäwäksi.

Oikeus lyhyen aikaa harkittuaan antoi asiassa päätöksen, 

katoen yhteenajon kokonaan tapaturmaksi ja syytteen wastaajaan nähden raukeawaksi." 

Pentti haudattiin 31.8.1935 sotilaallisen juhlallisin menoin. 

Heinolainen 29.08.1935 no 96

"Nuoren wainajan kukin koristetun walkoisen ruumiskirstun kantoivat 

kappelista hautaan hänen weljensä, isänsä sekä lähimmät omaisensa. 

Surusaattue kulki sotilasten kunniakujan läwitse 

soittokunnan soittaessa surumarssia. 

Kirstu lastettiin hautaan sinilipun tehdessä kunniaa. 

Kun soittokunta oli wielä soittanut tilaisuuteen soweltuwan hautauswirren 

piti khra T. Wallisaari kauniin muistopuheen 

nuorena nukkuneen muistolle, toimittaen ruumiinsiunauksen. 

Hautaa umpeen luotaessa soitti soittokunta yhden wirren ja kirkkokuoro lauloi 

"Yhtehenkö tulla saamme" ja lopuksi "Mä eksyn murheen mailla". 

Ruumiiniunauksen jälkeen laskettiin hautakummulle 

omaisten seppelten lisäksi sangen runsaasti ystävien seppeleitä. 

Ensinnä laskiwat hrat Lilja ja Oksanen työtowerien seppeleen, minkä jälkeen 

kaup. skn edustajat kaupp. A. Huuskonen, W. L. Jääskeläinen ja paik.pääll. H. Hirki 

laskiwat skn ison seppeleen wiimemainitun pitäessä puheen

nuoren sktowerin muistolle. Seppeleen nauhoissa oli sanat: 

"Rehdille ja kelpo sklaiselle Heinolan skunta. 

Kapellimestari A. Turkia ja hra Y. Aro laskiwat soittajatowerien seppeleet: 

"Kaipauksella - Soittajatowerit". 

"Kunnon urheilutowerin muistolle"

-seppeleen laskivat hrat Esko Siren ja Eklund. 

Seminaarin johtajatar Helmi Lehtonen ruusu kimppua laskiessaan 

puhui kaunein sanoin pidetyn entisen oppilaansa muistolle. 

Edelleen laski haudalle "kohtalotowerina" seppeleen hra T. Salomaa. 

Surujuhla päättyi haudalla yhteisesti laulettuun wirteen 

"Sun haltuus rakas isäni" minkä jälkeen hautajaiswieraat 

siirtyiwät wainajan kotiin surujuhlaa wiettämään."

Toisaalla todettiin Pentin olleen luonteenpiirteiltään lempeä ja hyvä. 

Kun sk:n torvisoittokunta soitti joukosta postuneelle toverille, "tuntui kuin torvetkin olisivat nyyhkyttäneet soidessaan viimeistä kertaa vainajalle".

Heinolainen 03.09.1935 no 98

Jos olet kiinnostunut Niemelän maalariperheen vaiheista, 

pääset lukemaan Pentin isovanhempien, Johanin ja Rosan tarinan TÄSTÄ

LÄHTEINÄ KÄYTETTY mm.

Heinolan kaupunkisrk syntyneet 1908-1922 (AP I C:6) Sivu 46 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=36712&pnum=26 

Heinolan kaupunkisrk rippikirja 1910-1919 (AP I Aa:11) Sivu 75 N:o 71 (Niemelä) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=36711&pnum=78

Lahti, 29.08.1935, nro 98, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2032311?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 29.08.1935, nro 96, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1942608?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Työn Voima, 28.08.1935, nro 198, s. 1

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2119489?page=1

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 03.09.1935, nro 98, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1942600?page=2

Heinolainen, 31.08.1935, nro 97, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1942604?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 03.09.1935, nro 98, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1942600?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

HAUTAKIVEN JOHDATTAMANA - Niemelän maalariperhe Heinolasta

 ROSA JA JOHAN NIEMELÄ

Lähtökohtaisesti Niemelän pariskunta oli ammattiensa myötä tuon ajan Heinolassa hyvin tiedettyjä ja tunnettuja henkilöitä. 

Maalarimestari Johan Niemelä pyöritti omaa maalausliikettä ja Rosa, os, Henriksson, toimi kaupungin kätilönä. 

Johan (1856-1918) oli syntynyt Alavudella ja Rosa (1859-1930) Helsingissä.

Lapsia perheeseen siunaantui kahdeksan:

viisi poikaa: Väinö Tuure 1885, Aksel Arvid 1886, Johan Albert 1891 sekä kaksoset Wilho Waldemar ja Lauri Verner 1895 
kolme tytärtä: Karin Elvira 1886, Saima Adelaide 1889 ja Helmi Maria 1889.

Kaksosista Vilho menehtyi n. 1 vuoden vanhana. Perheen apuna lienee häärännyt ainakin yksi palvelustyttö, sillä sellaista oli haettu J. Niemelän palvelukseen. 

Johanista sanottiin, että hän oli ollut toimelias ja pidetty mies. Hänet tiedettiin ammattitoimiensa ohella myös aktiiviseksi palokuntalaiseksi -  oli vanhan palokunnan johtohenkilöitä ja ensimmäisen soittokunnan perustajia. Hän kuului elämänsä aikana myös useisiin eri lauta- ja toimikuntiin ja otti osaa eri järjestöjen toimintaan. Hänen on mainittu olleen mukana kaupungin luottamustoimissa ja mm. Heinolan kaupungin Tehdas ja Käsityöyhdistyksen varaesimiehenä. 

Lieneekö Johanilla ollut myös osittain ilkikurinen luonne? 

Heinolan valtiopäivämiesvaaleissa 1898 aiheutti hänen ”pikku-kepponen” hämminkiä siinä määrin, että siitä kautta valtakunnan kirjoiteltiin lehdissä - ja myöskin oiottiin.

Pääpiirteittäin juttu meni niin, että Johan oli leikillään, ”ilman mitään pahaa tarkoittamatta”, sujauttanut ennen valtiopäivämiesvaalia kunnallisneuvos Niilo Helanderin taskuun äänestyslipun, jossa oli hänen oma nimensä. 

Asia tuli ilmi, kun Helander löysi taskustaan lipun, jolla hänen piti äänestää - tätä joutui sitten selittelemään, tuttavan kepposeksi kertomaan - pahoittelemaan ja anteeksi pyytelemään. 

Helander valitti kuvernöörille vaalista tämän periaatteellisesti väärän äänestystuloksen kumoamiseksi. Asian puolesta todistivat eläinlääkäri Nygård ja kontrollööri Lindblad. 

Itse Niemelän ”synnintunnustuksen” voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan esim. Uusi Suometar-lehdestä 14.10.1898 .

Liiketoiminta oli tuolloinkin olosuhteille ja suhdanteille altista - 1892 marraskuussa Johan oli  ajautunut liiketoimissaan ahtaalle  ja perustanut konkurssihakemuksen. 
Asiat saivat lopulta kuitenkin suotuisan käänteen, sillä Jyränkö lehden (22.11.1892 No 94) mukaan maalari J. Niemelä peruutti 7.11.1892 raastuvanoikeudelle jättämänsä konkurssihakemuksen. Niemelä oli tehnyt sopimuksen velkojiensa kanssa.

Tämän jälkeen liiketoimet näyttäisivät sujuneen ja maalarimestari vaikutti saaneen urakoita kotiutettua hyvällä onnistumisprosentilla. Johan haki eri vuosina palvelukseen niin apupoikia kuin ammattimiehiäkin. 

Heinolan Sanomat  20.10.1906

Lehti-ilmoituksen mukaan yritystoiminnan sukupolvenvaihdos suoritettiin 1910.

Heinolan Sanomat, 01.06.1910

1911 lienee ollut, ihan yleisesti ottaenkin, hyvää sesonkia maalareille Heinolassa, sillä Maalari Niemelä on hakenut palvelukseensa tuolloin kahta maalaria ja Maalari Kulomaa kolmea maalaria. (Raivaaja 19.4.1911 no 88)

Johan oli ostanut huutokaupalla (1904) A. Jaakkolan talon ja tontin no 71 Harjukadun varrelta 2700 markan kauppahinnalla. 
Tarkempi täppä kartalla osunee Harju- ja Kirkkokadun kulmaan. Tontin pinta-ala oli 1200m2, jolla sijaitsi kaksi asuinrakennusta ja tarpeelliset ulkohuoneet. Isommassa rakennuksessa oli 3 huonetta ja 2 keittiötä sekä pienemmässä 1 huone ja keittiö. Rakennusten on mainittu olleen hyvässä kunnossa vuonna 1934 kun perikunta kaupitteli kiinteistöä vapaaehtoisella huutokaupalla.

Johanin oli kirjoitettu olleen toimelias ja uuttera mies aina viimeisiin aikoihinsa asti, kunnes kuoli maanantaina, 12.8.1918. Kuolinsyyksi on kirjattu syöpä.

Heinolan Sanomien muistokirjoituksessa todettiin että ”jätti vainaja sukulais- ja tuttavapiiriinsä itsestään mieluisat muistot ja jälkeensä rehellisen, velvollisuutensa täyttävän kunnon miehen maineen.”

Heinolan Sanomat, 14.08.1918

Rosa puolestaan hoiti tointaan kätilönä useiden vuosikymmenten ajan ja jälkeenpäin häntä oli muisteltu ”uhrautuvasta työstä yhteiskunnan ja kotien hyväksi”. 1902 on rokotuspaikaksi mainittu kätilön asunto Rikmanin talossa. Perhe kaiketi siis asunut siellä tuolloin - talo ilmeisesti sijaitsi Kaivokadun varrella(?). 

Rosa eli leskenä vielä n. 12 vuotta Johanin mentyä. Alla oleva muistokirjoitus on julkaistu Heinolainen-lehdessä. 

”Viime yönä klo puoli 12 aikoina siirtyi ijäisiin rauhan majoihin 
rakastamainsa lasten keskuudesta 
ent. kaupungin kätilö, leskirouva Rosa Adelaide Niemelä (o.s. Henrikson). 
Hän oli syntynyt Helsingissä v. 1859 huhtikuun 4 p:na. 
Siirtyi Helsingistä kaupunkiimme n. puolisen vuosisataa sitten, 
joutuen sittemmin naimisiin edesmenneen maalarimestari Johan Niemelän kanssa. Suoritettuaan kätilökurssin Helsingissä valittiin hänet kaupungin kätilöksi v. 1894, 
mitä edesvastuullista tointa hoitikin 
kaikille tunnetulla tunnontarkkuudella ja huolellisuudella yli kolmekymmentä vuotta, kunnes voimia heikentävä sydäntauti pakotti 
hänet ottamaan eron virastaan n. kymmenkunta vuotta sitten. 
Vainaja eleli sitten rakastamainsa lasten parissa verrattain hyvissä voimissa. 
Vasta viime aikoina vaikea tauti heikensi hänen voimiaan, ollen joskus vuoteessakin. 
Eilen iltapäivällä tunsi vainaja lievempää pahoinvointia 
ja asettui rauhallisesti puoli 10 ajoissa vuoteeseen, 
missä sitten nukkuikin viimeiseen uneensa n. parin tunnin kuluttua.
Lähinnä lukuisten ystäväin kanssa surevat vainajan poismenoa 
4 poikaa ja 3 tytärtä perheineen.
Kepeät mullat pitkän, tunnollisen päivätyönsä päättäneelle!”

Heinolan Sanomat, 08.02.1930

Tyttäristä Saima päätyi hänkin hoitoalalle, hänen on mainittu olleen sairaanhoitaja. Pojista Väinön lisäksi myös Arvid ja Albert jatkoivat Johanin jalanjäljissä maalarina (muiden toimiensa ohella). Isänsä tavoin pojat myös ottivat osaa aktiivisesti kunnalliseen- ja järjestötoimintaan. 

LUE MYÖS:
Pentti Kalervo Niemelä (Rosan ja Johanin pojanpoika) - tarinaan pääset tutustumaan TÄSTÄ

Tiedot koostettu eri sanomalehdistä, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot sekä kirkonkirjoista. Hautakuva oma arkisto, kuvattu 2016.

LYHYITÄ PÄTKIÄ - Salomaan sisaruksia Sysmästä

Tämä vuosi on sukututkijoille hykerryttävää aikaa - useat kirkonkirjat ovat saaneet vapautuksen "sadan vuoden pannasta". 

Digitointia tehdään talkoovoimin, Suuri Kiitos kaikille panoksensa antaneille  - myös tädilleni, joka on ollut yksi vapaaehtoisista omalla alueellaan! Tämänkin tarinan henkilöt päivittyivät näiden uusien aineistojen ansiosta. 

Kyseessä yhden oman esi-isäni veljen perheen lapset. Joidenkin sisarten osalta tiedot jäivät hyvinkin vähäisiksi, mutta kirjasin sen, mitä löysin. 

Tiedän, että painetussa kirjallisuudessa saattaa näistäkin henkilöistä jokunen esiintyä, mutta koska minulla ei ole teoksia käytettävissä, nautin tästä "itseni haastamisesta" ja tilaisuuden tullen tarkastelen, kuinka lähelle totuutta pääsin - ja tarvittaessa täydentelen tietoja.

Kaarlo Kustaa ja Iida Salomaan perheen lapset:

1. TILDA MARIA KASILAMPI, os. Salomaa

s. 26.9.1884 Sysmä, k. 27.5.1944 Asikkala

Pso Maurits Kasilampi

 s. 24.7.1881 Asikkala, k. 9.3.1965 Asikkala.

Tilda ja Maurits avioituivat 25.9.1909 ja Tilda muutti muuttokirjojen mukaan Asikkalaan tammikuussa 1910.

Perhe asui Kalkkisissa. 

Kasilammin pellot lienevät olleen otollista maaperää viljelyksille, sillä heidän pelloillaan on mainittu kasvaneen pitkää ruista - "eräänkin oljen pituus oli kaksi ja puoli metriä" - kerrottiin.

Kasilammin talo on toiminut aikanaan myös rokotus- ja lukusten pitopaikkana.

Tilda ja Maurtz saivat ainakin kaksi lasta: 

Reino Armas 

3.10.1910-30.4.1956

pso. 1934 Elli Katariina Enqvist Heinolasta 

Veikko 

16.2.1912-28.7.1933

Veikko oli kuollessaan vain reilun 21 vuodena vanha.

Kuva: Suomen kirkkoja ja hautausmaita
kuvaaja Teemu Riihelä

Tilda-nimi on muuntautunut Hildaksi hautakivessä. Lieneekö kyseessä kaivertajan virhe, nimen muutos -vai mikä?

2. JUHO EVERT SALOMAA

s. 1.10.1887 Sysmä

Juhon puolisoksi valikoitui Olga Lyydia Hietanen, (Lyyli) joka oli syntynyt 5.2.1886 Heinolan mlk:ssa. Heidät vihittiin reilun puolen vuoden kihlauksen jälkeen 20.4.1917.

HEINOLAN LEHTI 3.10.1916 NO 79

Iso-Kumun tilasta no 3 lohkottiin 1930 kolme tilaa; Koskenniemi, Heinämäki ja IsoKumu  - Iso-Kumun omistajaksi mainittiin Juho Evert Salomaa.

3. HILMA OTTILIA LAAKSOVIRTA os. Salomaa 

s. 24.3.1891 Sysmä

Pso Kalle Laaksovirta 

s.14.4.1890

Vihitty 29.8.1915

Kallen on mainittu olleen lampuodin poikapuoli Nuoramoisten Kuusenkannosta.

Kuusenkannon No 5 lohkominen tapahtui 1931 ja Laaksovirtojen tilaksi muodostui Kuusela.

Kalle oli mukana elämänsä aikana aktiivisesti kunnallisessa- ja yhdistystoiminnassa toimien eri tehtävissä useissa eri johto-, lauta- ja toimikunnissa.

Suomen Sosiaalidemokraatti kirjoitti 31.8.1923 numerossa 20, että Nuoramoisten kylän takamailla elonleikkuutalkoiden jälkeen kotimatkalla olleen, itsellinen Kalle Laaksovirran kimppuun oli käyty ja hän joutui raa'an pahoinpitelyn uhriksi. Häntä oli puukotettu ja huhuttiin jopa selkäytimen vioittuneen - lääkäri oli arvioinut tilan "arveluttavaksi". Kolme henkilöä pidätettiin tapahtuman johdosta. 

Laaksovirran kerrottiin toimineen mm. raittiusvalvojana ja olisi tätä kautta saattanut hankkia itselleen "näin kaameita vihamiehiä".

Mikäli yllä oleva Kalle on sama, kuin tekstissä muutoin oleva, hän toipui tuosta tapahtumasta vähintäänkin kohtuullisesti, sillä Kalle Laaksovirralle Sysmän Nuoramoisista oli myönnetty 1924 oikeus kulkukaupan harjoittamiseen.

Hilmasta ei pistänyt silmään kummempia tietoja - päätoimi lienee ollut emäntä.

Lapset 

Kauko Armas 1.10.1915

Kauko sai luultavasti jo syntyessään järjestöverta suoniinsa, sillä hän oli isänsa tavoin aktiivinen järjestöihminen. Toimi ainakin Sysmän työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja Nuoramoisten raittiusseurassa.

Veikko Einari 

s. 9.6.1918 Sysmä Nuoramoinen IsoKumu 

k. 8.3.1940 - katosi Viipurinlahdella, julistettu kuolleeksi.

4. VÄINÖ NESTORI SALOMAA

s. 5.1.1895 Sysmä

Väinö konfirmoitiin 24.6.1911 ja hän muutti Sysmästä Mikkeliin 11.10.1917.

5. VIENO ARTTURI SALOMAA 
s. 4.3.1899 Symä, k. 15.10.1938 Heinola

Artturi syntyi Sysmän Nuoramoisissa kuten sisaruksensakin ja jo nuorena miehenä aloitti liikealalla toimimisen. Lehtitietojen mukaan piti liha- ja ruokatavarakauppaa Lahdessa neljän vuoden ajan ja (Heinolan) Imjärvellä 9 vuotta sekatavarakauppaa.

Muuttanut Heinolaan, jossa piti lihakauppaa aina kuolemaansa saakka. 

Mikäli lehtitiedot pitävät paikkansa, Artturi oli Lahdessa eli laskennallisesti n. 1918/19-23.

Imjärven sekatavaraliikkeen Artturi avasi joulukuussa 1923 Imjärven myllyllä, Siltasen talossa.

HEINOLAINEN 22.12.1923 NO 98

Keväällä 1924 julkaistiin Heinolan Sanomissa no 18 uutinen kihlautumisesta - Artturin aisapariksi oli päätynyt Helmi, os. Riihijävi (s. 30.3.1904 Sysmä). Helmi oli "kouluja käynyt" ja saanut todistuksen Lahden kansanopistosta 1923.

Heillä oli ilmeisesti vähintään kolme lasta: 1928 syntynyt Erkki Olavi, kuolinilmoituksissa mainittu Arvo ja ainakin vielä yksi tytär, Sirkka,  Tyttären on mainittu olleen 8-vuotias isänsä kuollessa eli olisi syntynyt n. 1930.

(Rippikirjoja ei ole kaikilta heidän elämänsä paikkakunnilta digitoitu niin, että olisin voinut tietoja hakea virallisista lähteistä - yllä oleva siis laskennallista päättelyä.)

HEINOLAINEN 5.3.1924

5.1.1929 haihtui Artturin ja perheen omaisuus kirjaimellisesti savuna ilmaan. 

Mainitun päivän aamuna, klo 10 aikoihin tuli otti vallan heidän omistamassaan talossa. Palokunnan yrityksistä huolimatta paloi talo, samoin kuin koko henkilökohtainen omaisuus ja sekatavarakaupan varasto - mitään ei ehditty pelastamaan.

Rakennuksessa oli ollut 4 huonetta ja varaston arvoksi arvioitiin 100.000 mk. Omaisuuden arveltiin olevan vakuutettu. Palo oli saanut alkunsa bensiinistä, joka oli asetettu hellalle lämpiämään.

ITÄ-HÄME 16.01.1929 NO 3

Saman vuoden maaliskuussa perheen poika Erkki Olavi kuoli influenssaan reilun 7 kk:den ikäisenä.

HEINOLAINEN
28.03.1929 NO 36

Tulipalo ja uuden talon rakentaminen on arvellusti ollut iso ponnistus niin henkisesti kuin taloudellisestikin - alkoi myös pula-aika ja lama. 

13.5.1931 Artturi oli jättänyt vararikkoanomuksen ja yritystä haettiin konkurssiin. 

27.5. pidettiin velkojain kuulustelu; pesän varat olivat 183.311,15 mk ja velat 213.754,90 mk. Samalla velallisen vaimo pyysi pesäeroa. Valvonta määrättiin tapahtuvaksi välikäräjillä 13.8.1931. Konkurssituomio ja pesäero julistettiin lokakuussa. 

Huhujen mukaan takausvastuuseen joutui Helmi- vaimon veli, joka hätäpäissään / lyhyen harkinnan jälkeen myi sukutilan "pilkkahintaan" veljelleen.

Jo 20.6.1931 kauppias V. Hintikainen ilmoitti lehdissä avaavansa sivuliikkeen Imjärvellä, ent. kauppias Salomaan liikehuoneistossa, jonka oli ostanut varastoineen konkurssihuutokaupasta.

Marraskuussa ilmoitettiin pidettäväksi julkinen konkurssihuutokauppa, jossa kaupattiin Artturin omistamaa Virtalan tilaa kauppataloineen ja muine rakennuksineen. Velkojia pyydettiin ilmoittamaan vaatimuksensa ennen huutokauppaa. 19.11. julkaistiin tieto, että Virtalan tila myytiin korkeimman tarjouksen tehneelle mv. Antti Lahtiselle samasta kylästä.

Salomaat muuttivat Heinolan kaupunkiin laskennallisesti 1830/-31 tietämillä ja Artturi perusti sinne lihakaupan. He asuivat osoitteessa Kaivokatu 6.

Kuolema oli traaginen, tapahtumasta voi lukea esim Vapaus-lehdestä.

Vain vajaa pari viikkoa ennen kuolemaansa, oli Artturilta anastettu Heinolan markkinoilla 1000 mk rahaa. 

Kun tätä tarinaa koostin, en voinut välttyä ajatukselta, että tässä perheessä on kyllä sattunut ja tapahtunut! Artturin jälkeen alaikäisten lasten holhoojaksi määrättiin äiti Helmi ja uskotuksi mieheksi lasten puolesta pesänselvitykseen ym. määrättiin vahtimestari L. Tasajärvi.

HEINOLAN SANOMAT
18.10.1938 NO 117

Heinolan Sanomat, 18.10.1938, nro 117, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1973625?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolan Sanomat, 15.12.1938, nro 141, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1973704?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 08.01.1929, nro 3, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1531920?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolan Sanomat, 19.11.1931, nro 131, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1825135?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 18.10.1938, nro 117, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1972211?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolan Sanomat, 04.10.1938, nro 111, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1973639?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot