Havinoita: Niemelän maalariperhe Heinolasta

Kannisto, Väinö Aleksi/Helsingin kaupunginmuseo
EI LIITY TAPAUKSEEN

Pentti Kalervo Niemelä syntyi Väinö ja Lempi Niemelän (os. Ylinen) lapseksi 16.11.1912 Heinolassa.

Hän työskenteli isänsä maalariliikkeessä, jonka Pentin isoisä Johan Niemelä oli perustanut jo vuosisadan vaihteen tietämillä, vuosikymmeniä aikaisemmin.

Johanin jälkeen poika Väinö jatkoi liiketoimintaa - Pentti oli siis ns. maalari kolmannessa polvessa.

Koulunsa hän suoritti Heinolassa ja asepalveluksensa Utin lennostossa.

Pentti oli mukana mm. Heinolan Iskun toiminnassa ja oli innokas suojeluskuntalainen, kuuluen sen soittokuntaan ja otti sen lisäksi innokkaasti osaa myös jalkaväki- ja viestiharjoituksiin. Osallistui kesällä 1935 reservin kertausharjoituksiin ja oli saanut päällystön tunnustuksen mallikelpoisella ja sotilaallisella esiintymisellään.

Pentin elämä näytti olevan mallillaan. Elokuun 26.pvä 1935 kohtalo kuitenkin puuttui peliin - Heinolan kirkkolammen rannassa tapahtui polkupyörien yhteenajo.

Lehdissä kirjoiteltiin, että työmies Teuvo Salomaa oli tulossa vaneritehtaalta kaupunkiin päin ja Pentti puolestaan lihantarkastuslaitokselta mäkeä alas lammelle. Ilta oli jo hämärtynyt iltakymmenen tietämillä. Kummallakaan osapuolella ei ollut varsinaisesti valoja pyörässä, Salomaalla kuitenkin taskulamppu. Tien kunto - ei kuulemma ollut hääppöinen sekään. Lopputulema oli karu, vastakkaisista suunnista tulleet pyöräilijät törmäsivät - Pentti loukkaantui vakavasti kaatuessaan ja menetti heti tajuntansa. Hänet vietiin hoidettavaksi kaupungin sairaalaan, missä hän kuoli seuraavana päivänä tajuihinsa tulematta.

Syyttäjä vaati Teuvo Salomaalle rangaistusta liikennesääntöjen rikkomisesta ja varomattomuudesta tuotetusta kuolemantuottamuksesta. Samalla syyttäjä ilmoitti, että vainajan isä ei vaadi rangaistusta vastaajalle.

Teuvo oli itse paikalla käsittelyssä, jossa kuolema katsottiin raastuvanoikeuden käsittelyssä tapaturmaksi.

".....Wastaaja myönsi poliisikuulustelupöytäkirjan oikeaksi,

ilmoittaen kyseellisenä iltana klo 22 ajaneensa asemalta kaupunkiin tulewaa tietä tawallisella, n. 20 km. tuntinopeudella, kun yhteenajo tapahtui.

Ilmoittaen lisäksi itsellään olleen kädessään tawallisen sähkölampun

sekä soittaneensa waroitusmerkkejä.

Wastaaja sanoi ajaneensa keskitietä, eikä nähneensä huonon katuwalaistuksen

tähden wastaan tulevaa pyöräilijää, ennenkuin yhteentörmäys tapahtui.

Kiisti, että olisi aiheuttanut N:n kuolemam waromattomuudellaan,

waan piti sitä suoranaisena tapaturmama.

Lisäten wielä, että hautausmaan sivua kulkewa tie ei ole yleinen tie,

joten sellaisilla teillä lain mukaan tulee ajajan kulkea warowasti.

Nyt kyseessä olewa tie oli huonoa ja hiekkaista,

joten N:n täytyi kiinnittää huomionsa pyöräänsä, eikä wastaan tulijaan.

Pyysi edellä wiitattuun nähden kannetta kumoon.

Tämän jälkeen kuultiin todistajina rouva Landenia ja erästä työmies Mattilaa,

jotka sattuiwat olemaan lähellä tuota kohtalolasta yhteenajoa.

Rwa L:n todistuksen mukaan ajoi Salomaa niin hirweätä wauhtia kaupunkiin päin,

että todistaja oli pelästynyt. N.1-2 min. kuluttua kuuluikin rysähdys.

Tod. oli kuullut pyöräilijän merkinantoja. Ei nähnyt wastaan tulevaa pyöräilijää.

Saawuttuaan rysäyspaikalle näki miehen (Niemelän) werisenä makaamassa.

Ilmoitti tämän jälkeen lähimpään puhelimeen awun saantia warten.

Suunnilleen samaan suuntaan todisti Mattilakin.

Oikeus kuuli wielä konstaapeleita Rissasta ja Huowilaa,

jotka todistiwat wain walaistussuhteista paikan päällä.

Tämän jälkeen jätettiin juttu päätettäwäksi.

Oikeus lyhyen aikaa harkittuaan antoi asiassa päätöksen,

katoen yhteenajon kokonaan tapaturmaksi ja syytteen wastaajaan nähden raukeawaksi."

Pentti haudattiin 31.8.1935 sotilaallisen juhlallisin menoin.

Heinolainen 29.08.1935 no 96

"Nuoren wainajan kukin koristetun walkoisen ruumiskirstun kantoivat

kappelista hautaan hänen weljensä, isänsä sekä lähimmät omaisensa.

Surusaattue kulki sotilasten kunniakujan läwitse

soittokunnan soittaessa surumarssia.

Kirstu lastettiin hautaan sinilipun tehdessä kunniaa.

Kun soittokunta oli wielä soittanut tilaisuuteen soweltuwan hautauswirren

piti khra T. Wallisaari kauniin muistopuheen

nuorena nukkuneen muistolle, toimittaen ruumiinsiunauksen.

Hautaa umpeen luotaessa soitti soittokunta yhden wirren ja kirkkokuoro lauloi

"Yhtehenkö tulla saamme" ja lopuksi "Mä eksyn murheen mailla".

Ruumiiniunauksen jälkeen laskettiin hautakummulle

omaisten seppelten lisäksi sangen runsaasti ystävien seppeleitä.

Ensinnä laskiwat hrat Lilja ja Oksanen työtowerien seppeleen, minkä jälkeen

kaup. skn edustajat kaupp. A. Huuskonen, W. L. Jääskeläinen ja paik.pääll. H. Hirki

laskiwat skn ison seppeleen wiimemainitun pitäessä puheen

nuoren sktowerin muistolle. Seppeleen nauhoissa oli sanat:

"Rehdille ja kelpo sklaiselle Heinolan skunta.

Kapellimestari A. Turkia ja hra Y. Aro laskiwat soittajatowerien seppeleet:

"Kaipauksella - Soittajatowerit".

"Kunnon urheilutowerin muistolle"

-seppeleen laskivat hrat Esko Siren ja Eklund.

Seminaarin johtajatar Helmi Lehtonen ruusu kimppua laskiessaan

puhui kaunein sanoin pidetyn entisen oppilaansa muistolle.

Edelleen laski haudalle "kohtalotowerina" seppeleen hra T. Salomaa.

Surujuhla päättyi haudalla yhteisesti laulettuun wirteen

"Sun haltuus rakas isäni" minkä jälkeen hautajaiswieraat

siirtyiwät wainajan kotiin surujuhlaa wiettämään."

Toisaalla todettiin Pentin olleen luonteenpiirteiltään lempeä ja hyvä.

Kun sk:n torvisoittokunta soitti joukosta postuneelle toverille, "tuntui kuin torvetkin olisivat nyyhkyttäneet soidessaan viimeistä kertaa vainajalle".

Heinolainen 03.09.1935 no 98

Jos olet kiinnostunut Niemelän maalariperheen vaiheista,

pääset lukemaan Pentin isovanhempien, Johanin ja Rosan tarinan TÄSTÄ

LÄHTEINÄ KÄYTETTY mm.

Heinolan kaupunkisrk syntyneet 1908-1922 (AP I C:6) Sivu 46 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=36712&pnum=26

Heinolan kaupunkisrk rippikirja 1910-1919 (AP I Aa:11) Sivu 75 N:o 71 (Niemelä) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=36711&pnum=78

Lahti, 29.08.1935, nro 98, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2032311?page=3