Jos et halua plarata kaikkia ilmoituksia lävitse, käytä välilehdellä ollessa laitteesi hakutoimintoa tietyn kuolinilmoituksen hakemiseksi- hakusanana toimii sukunimi.
TILANNEPÄIVITYKSET JA OHEISTOIMINTA FACEBOOKIN HAVINOITA-ryhmässä
15/27.2.26
~ B ~
BECKER
(von Becker)
 |
| Hufvudstadsbladet 20.2.1916 |
 |
| Helsingin Sanomat 17.1.1926 |
 |
| Suur-Savo 22.7.1907 |
"Eilen (13.12.1928) kätkettiin Luhangassa maan poveen rustitilallisen Bruno Blomin maallinen tomu. Arkun kantoivat entiset alustalaiset ja sitä hautaan laskettaessa lauloi kuoro kanttori Rämön johdolla "Ma kuljen kohti kuolemaa".
Ruumiinsiunauksen tomitti seurakunnan kirkkoherra Fagerholm, jonka jälkeen kuoro vielä lauloi. Kun hauta oli umpeen luotu, laskettiin sille joukko seppeleitä, joista omaisten seppeleen lisäksi mainittakoon seurakunnan, jonka toi khra Fagerholm, Luhangan ja Putkilahden osuuskaupan, jonka laski hallinnon puheenjohtaja L. Koivikko, tri Nordqvistin, kauppias Aron ja entisten helsinkiläisten naapurien seppeleet.
Yhteisesti laulettua "Sun haltuus, rakas Isäni" poistui lukuisa saattoväki ensimmäisen kerran tältä hautausmaalta, jonka vainaja miltei lahjaksi luovutti Luhangan seurakunnalle ja johon hänet nyt ensimmäisenä kätkettiin. -Sisä-Suomi 14.12.1928-
BLOM
 |
| Sisä-Suomi 1.12.1928 |
BOUCHT
 |
| HS 23.11.1997 |
BRUMMER
 |
| Mikkelin Sanomat 21.5.1904 |
 |
| Uusi Suomi 4.1.1931 |
BÅGMAN
 |
| Mikkelin Sanomat 24.11.1904 |
Anna Vieno Taimi ks. myös Suomela.
Linkki: Suomelan perheen tarina
~ C ~
CLEVER
 |
| Karjala 6.12.1944 |
COLLIANDER
 |
| Uusi Suomi 19.9.1931 |
Leskirouva Natalia Colliander kuoli 78 vuoden ikäisenä 17.9.1931.
"Hän oli syntynyt Hirvensalmella, jossa isänsä Anders Andersson oli kap-palaisena ja välillä myös vuoden ajan Luhangan v.t. kirkkoherrana.
Hirvensalmella Natalia Colliander joutui myös naimisiin telegrafikemisti A. E. Collianderin kanssa, joka sittemmin omisti Luhangassa Tammilahden kar-tanon. Täten joutui Natalia Colliander Luhankaan, missä hän asui miehensä kuolemaan, v:een 1891 saakka, jolloin myös Tammilahden kartano myytiin.
Sen jälkeen on Natalia Colliander usein käynyt Luhangassa, viimeksi nyt kuluneena kesänä. Luhankalaiset muistelevat häntä herttaisena, sivistyneenä vanhan kansan ihmisenä." -Mikkelin Sanomat 19.9.1931-
~ D ~
DAHLSTRÖM
 |
| Keskisuomalainen 14.10.1925 |
 |
| HS 15.10.1925 |
Toissa päivänä kätkettiin Luhangan hautausmaahan rouva Ida Dahlströmin maallinen tomu. Hautaus muodostui harvinaiseksi surujuhlaksi Luhangassa.
Surusaatto lähti Tammijärven Nisulasta klo 9 ap.
Saattuetta Tammilahdesta Luhangan kirkolle kuljettamaan oli pyydetty Taru-laiva ja kun ruumista kannettiin laivaan Tammilahden laiturissa, lauloivat Tammijärven kansakoululaiset virren "Taivaassa ratki taivaassa”.
Kirkon portilta kirkkoon kantoivat ruumiin, vainajan vävyn, säveltäjä Aarnion soittaessa surumarssia, vainajan pojat asessori Onni Laaksovirta Turusta, asemapäällikkö Alvar Laaksovirta Vesangasta, Oy. Nisulan isännöitsijä Kalle Laaksovirta Luhangasta, Oriveden kansanopiston johtaja Aarne Laaksovirta ja vävy, pankinkamreeri Väinö Kajanne, sekä maisteri Joh. Aarne.
Kirkko oli koristettu kuusilla ja palavilla kynttilöillä. Ruumiinsiunauksen toimitti kirkkoherra S.T. Fagerholm puhuen samalla valituin sanoin äidin-rakkauden ihmeellisestä voimasta.
Siunauksen päätyttyä Tammijärven ns:n sekakuoro lauloi "Ikuisen muiston", minkä jälkeen vainajan poika, johtaja Laaksovirta puhui siitä, kuinka tämän äidin elämä ei ollut suinkaan kesken loppunut, se oli täysin eletty. Olihan sitä kestänyt 78 vuotta ja sillä ajalla oli hän laittanut maailmalle 13 lasta, joten hänen ympärillään ennätti olla 60 sukujäsentä.
Puheen jälkeen lauloi vainajan tytär Hanna Aarnio miehensä säestäessä pari laulua.
Tämän jälkeen alkoi seppelten lasku ja laskivat arkulle seppeleitä paitsi läheiset sukulaiset myös lukuisat ystävät. M.m. opetusneuvos Eino Kalmarin, rouva Ottilia Aarnen, agr. P. O. Kesäniemen ja tri O. Nordqvistin perheiltä. Luhangan ja Putkilahden osuuskaupan hallituksen puolesta laski seppeleen kaupan-hoitaja V. Seikkula, mainiten samalla siitä, mitenkä vainaja oli tukenut osuus-kauppaa silloin kun kauppa oli taloudellisessa ahdinkotilassa. Tammijärven kansakoulun puolesta laski seppeleen 2 oppilasta ja opettaja K. Fr. Kettunen, joka mainitsi siitä lahjoituksesta, jonka vainaja teki koulutontin koululle vähään hintaan luovuttaessaan.
Muitakin seppeleitä ja kukkavihkoja laskettiin arkulle. Ennenkuin arkkua alettiin kantaa pois kirkosta, lauloi kuoro "Sua kohti Herrani" ja avonaisen haudan ääressä "Herra taivallan".
Kun hauta oli luotu umpeen, lauloi kuoro "Kerran kaunihimmin”, minkä aikana hautakumpu peittyi kauniilla kukkaispaljoudella. Tämä tunnelmallinen surujuhla lopetettiin yhteisesti laulamalla virrestä 272 ensimmäinen säkeistö. Surutalossa Nisulassa vietettiin sitten yhdessä muistoiltaa. Sisä-Suomi 28.10.1925
DANIELSON
 |
| Uusi Suometar 27.4.1904 |
Alfred Filip Danielson (18.6.1856 Hauho – 22.4.1904 Luhanka)
oli suomalainen opettaja, virkatalon vuokraaja ja moninkertainen valtio-päivämies.
Danielsonin vanhemmat olivat kirkkoherra Johan Filip Danielson ja Amanda Lovisa Palander. Professori, poliitikko Johan Rickard Danielson-Kalmari oli hänen veljensä ja asutusneuvos Eino Kalmari hänen poikansa. Danielsonin puoliso vuodesta 1881 oli Selinda Maria Mölsé.
Danielson tuli ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta ja toimi olutpanimon hoitajana Joutsassa ja sitten Sysmässä Hovilan meijerikoulun opettajana. Luhangassa hän oli virkatalon vuokraaja ja maanviljelijä 1887–1904.
Danielson oli Heinolan tuomiokunnan edustaja talonpoikaissäädyssä valtiopäivillä 1888, 1891, 1894, 1897, 1899 ja 1900. Hän oli useiden valtio-päivävaliokuntien jäsen ja valitsijamies kolmilla valtiopäivillä. Danielson ajoi vahvasti muun muassa kansakoulupakkoa, puolusti miesten ja naisten tasa-arvoa ja teki esityksiä ja anomuksia yksin ja yhdessä muiden edustajien kanssa. Hän oli valtiopäivillä säätynsä ahkerimpia puhujia. (Wikipedia)
 |
| HS 29.1.1929 |
Viime sunnuntaina kätkettiin viimeiseen leposijaansa Luhangan hautausmaalla, nti Helena Danielson Tammijärven Varmajoelta.
Vainaja, joka yleisesti tunnettiin "Varmajoen Emäntäneidin" nimellä, oli viettänyt viimeiset elinkuukautensa Helsingissä, mutta oli lausunut toivo-muksen päästä lepäämään Luhangan kirkkomaahan. Hänen toiveensa toteutuikin. Ruumis tosin siunattiin Helsingissä, missä vainajan lähimmät sukulaiset ovat, mutta lähetettiin sitten sisäsuomeen pienoiseen pitäjäämme, Päijänteen tutulle rantamalle haudattavaksi.
Ruumiin siunauksen Helsingissä toimitti tohtori Paavo Virkkunen ja julkaisemme hänen puheensa kokonaisuudessaan ensi numerossa.
Vain vainajan veli valtioneuvos J. R. Danielson-Kalmari, pitämässään puheessa esiintoi vainajan sovinnollista ja rauhaisaa luonnetta. Huomauttaen m.m., että jos sisarusparvessa joskus erimielisyyksiäkin ilmeni, sai hän ne aina poiste-tuksi.
Kirjailija Maila Talvio puhui lämpimästi lapsuuden leikkitoverilleen.
Päivällisillä, jotka vainajan sisar, professorin rouva Lång oli vainajan muistoksi järjestänyt, puhui valtioneuvos Danielson-Kalmari erityisesti luhankalaisille.
Vainajan Luhangan kirkkomaalle kantoivat ja hautaan laskivat asutusneuvos Eino Kalmari, tarkastaja Oskari Ruohtula, isännöitsijä Kaarlo Laaksovirta, konstaapeli Toimi Nieminen, maanviljelijä livari Rantamäki ja kauppias Markus Vuorio. Kirkkoherra Fagerholm puhui tilaisuuteen sovitetuin sanoin.
Seppeleitä oli saapunut Ruotsista ja Saksasta saakka. Hautausmaalta ajettiin Kärmelahteen, jossa vainajan elämän toveri nti Lilli Strönberg ja vainajan veljenpoika asutusneuvos Eino Kalmari rouvineen olivat järjestäneet muisto-päivälliset. Paistiin päästyä selosti asutusneuvoksetar Laina Kalmari vainajan siunaamistilaisuutta Helsingissä,
Kamreeri Sauli Nieminen totesi puheessaan, ettei vieras mennessään Varmajoelle, huomannut milloinkaan menneensä sopimattomaan aikaan. Aina oli sinne tervetullut ja aina oli vastaanotto lämmin.
Varmasti kaivataan lämminsydämistä nuorekasta vainajaa kauan, kauan.
Itä-Häme 13.2.1929
 |
| HS 3.10 1913 |
Selinda Danielsonin hautaus
Kärmelahteen, tuonne wielä wähän aikaa sitten Luhangan niin henkisten kuin myös elämän kesäisten pyrintöjen keskukseen, suurelta maantieltä poikkeawaa lehtimetsäistä tienhaaraa peitti kuusinen surupuku, tuota tienhaaraa, johon tultuaan aina ennen mielellään antoi hewosen laukata wiimeisen kilometrin, kiiruhtaakseen Kärmelahden emännän hilpeän kahwipöydän ääreen.
Nyt oli toisin. Hänen herttaiset kaswonsa eiwät enään hymyilleet taloon tulijoille. Lukuisat ystäwät oliwat koolla saattaakseen wiimeiseen lepoonsa häntä, pitäjän hywää taiteilijasielua, joka oli niin odottamatta poismuuttanut, taudin murtamana, minkä parannuskeinoa eiwät lääkärit wielä ole woineet keksiä.
Juhlallinen oli tunnelma, jonka wallitessa uskolliset alustalaiset kantoiwat rakkaan emäntänsä ajoneuwoilta kirkkoon ja sieltä multaan, miehensä, maisteri A.F. Danielsonin wiereen.
Haudalla oliwat juhlallisuudet wielä suuremmat. Kolmiseen sataan nousewa ihmisjoukko siellä wainajaa kunnioitti. Puheita oli useampiakin. Niistä erikoisen huomion ansaitsee Oriweden kansanopiston johtajattaren Sylwi Laaksowirran lämpimät jäähywäissanat, joissa hän m.m. huomautti läsnäolewia siitä, miten rwa Danielson aina wiihtyi nuorten seurassa ja että hänelläkin juuri Kärmelahdesta owat niin monet muistot menneistä.
Sitä paikkaa, jossa wainaja lepää, peittää parhaillaan kymmenet seppeleet, jotka muodostawat pienen kukkaiskummun. Se kumpu, se on merkkikuwana siitä pyrkimyksestä hywään ja jaloon, joka kuwastuu Selinda Danielsonin elämässä. Lahti 14.10.1913
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti