TAPAHTUI JOUTSASSA- elokuu 1924

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Elokuussa ilmestyneessä Kuuromykkäin lehdessä oli mainittuna keväällä opintonsa päättäneitä. Joutsasta Hilma Hautala oli suorittanut mainitun koulun Jyväskylässä. 

Ida Aili Soilander oli hyväksytty Heinolan seminaariin ensi luokalle.

Iida Manninen ja Kerttu Liukkonen puolestaan oli valittu Kuopion Talouskoulun talouskursseille.

Johannes Oittiselta oli kadonnut vaimo - miehelle tuntemattomalla tavalla. Maria Oittisen katoamisen myötä ilmoituksia julkaistiin laajalti valtakunnan lehdissä. Maria Oittinen, os. Lähde, oli n. 50-vuotias, kookas ja vahvarakenteinen, leveäkasvoinen ja oikeassa ohimokulmassa hänellä oli vanha arpi. 

Nimismies Lauri Hoviselle oli myönnetty virkavapautta 10.8.-31.8.1924. Sijaisena toimi konstaapeli Toimi Nieminen oman toimensa ohella.

Asevelvollisuuskutsunnat ilmoitettiin pidettäväksi 19.9.1924.

ILMOITUSASIOITA

TILUSLOHKOMISIA

Satulakiven tilasta n:o 2 tilat

Joutsaari, om. Fabian Purojärvi

Rakkola, om. Otto Salonen 

Viheri, om. Rikhard Lahtinen 

Satulakivi, om. Juho Kauranen 

Toivolan tilasta n:o 2  Joutsan kylässä tilat:

Vierula, om. August Kuitunen 

Vartiovuori, om. Mooses Teittinen

Toivola, om. Vilppu Kauranen 

Vanhan-Kälän tilasta n:o 1 Mieskonmäen kylässä tilat: 

Eero, om. August Hirvimäki

Ruokola, om. Fabian Kukkanen 

Vanha-Kälä, om. Otto Kuitunen

Ylämällösen tilasta no 1 Pärnämäen kylässä tilat: 

Mesiänmäki, om. Antti Metsänen 

Ylämällönen, om. Justus Mällönen.

Pauninmäen tilasta n:o 5 Pärnämäen kylässä tilat TARKASTA

Kiviranta, om. Juho Kariluoto

Pauninmäki, om. August Leppä

UUTISIA SUOJELUSKUNNASTA 

Hyvinkäällä pidettiin valtakunnalliset ampumakilpailut. Joutsan Levison saavutti seitsemännen sijan "300 metrillä wapaawalintakiväärillä 25 laukauksella". Pisteet 204 - voittaja paukutti 213 pistettä.

Ilmoitettiin vietettäväksi suojeluskunnan syysjuhla syyskuussa. 

MYYDÄÄN 

Länsi-Savo, 06.08.1924, nro 90

LIIKEYRITYKSET 

Perustettiin Uimaniemen osuuskassa

Perustava kokous pidettiin jo heinäkuun lopulla, jossa osuuskassalle hyväksyttiin Pellervo-seuran laatimat mallisäännöt. Toimialueena Uimaniemen, Ruorasmäen, Laitjärven ja Vehmaan kylät. Elokuun kokouksessa toimitettiin osuuskunnan hallituksen vaali, jossa vakinaisiksi valittiin maanviljelijät Akseli Rossi, Rikhard Kuitunen, Juho Järvinen, Akseli Jokinen ja Väinö Soisalo. Varamiehiksi maanviljelijät Väinö Ruhanen, Taavetti Huoponen ja Samuli Purovirta. 

HUVEJA

Vapaus, 27.08.1924, nro 99

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA SEKÄ MUITA JULMUUKSIA JA IHMEELLISYYKSIÄ

Warkaita liikkeellä

"Jo pitemmän ajan on kuulunut walituksia, että Joutsan pitäjän Ruokorannan kylällä liikkuu warkaita. Kunnalliskodin tallista on tämän wuoden ajalla warastettu permanto, wiety puita metsästä, toisia puita koluttu ympäriinsä ja onpa wiety halkojakin sekä heiniä toisten suowista ynnä poitettu metsää noin hehtaarin ala. Kaikki nämä tihutyöt owat tapahtuneet kyläkunnan samalla kulmalla."

Väinö Palmun seikkailut

Päiväpikajunan lähtiessä elokuun alkupäivinä Kouvolasta Helsinkiin, oli keskenkasvuisen pojan huomattu olleen piiloutuneena vaunun alle - vapaakyytiä kaasusäiliön päällä. Asiasta ilmoitettiin Korialle, missä juna pysäytettiin. Junan alta kiskottiin yltä päältä tomun peitossa oleva poika. Kuulusteluissa ilmeni, että kyseessä oli kunnan hoidokki Väinö Palmu Joutsasta. Hän oli ollut koko kesän kulussa, aikomuksenaan mennä Vesijärvelle töihin. Väinön seikkailut jäivät tältä erää tähän ja hänet palautettiin takaisin Joutsaan.

Tulipalo Ruorasmäellä

Juho Egebladin omistaman, Savela-nimisen talon asuinrakennus paloi perustuksiaan myöten. Syttymissyy oli tuntematon ja vain pieni osa irtaimistosta saatiin pelastettua. Rakennus oli uusi ja vahingot tuntuvat.

Puukotus

Elokuun viimeisenä päivänä oli liikkunut runsas määrä humalaisia miehiä kirkonkylällä. Akseli Kuitusen juomat vaikuttaisivat olleen vähintään rähinäkaljaa, sillä hän oli alkanut räyhäämään - rikkoi oman pyöränsä, antoi osansa myös muiden pyörille ja kaikenkukkuraksi läpsi muutamia pikkupoikia korville. Kaverit olivat yrittäneet houkutella Akselia kotiinsa, mutta saivat palkaksi uhkauksen tulla ammutuksi. Pyssy saatiin otettua pois, mutta Akseli kimmastui tästä ja kävi Juho Laitisen kimppuun. Miehien ottaessa mittaa toisistaan Akseli sai "ammottavan haavan" käteensä lähelle rannetta. Hänet toimitettiin "tiedottomassa tilassa" Kunnalliskodin sairaalaan ja Juho puolestaan joutui poliisin haltuun, kunnes selviää, miten Akselin käy.

TÖITÄ HALUTAAN

Helsingin Sanomat, 07.08.1924, nro 214

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

Vieläkään ei työvoiman kysyntä ja tarjonta ole kohdannut- Kätilön ja rokottajan toimi edelleen auki.

SEURAKUNNALLISIA ASIOITA JA ILMOITUKSIA 

Piispantarkastus ilmoitettiin pidettäväksi  syyskuun aikana

Kuollut

 4.8. Kunnanhoidokki Saara Siljander, 53v 11kk 25 pv

12.8. Trp.p. Väinö Väinönp. Pöyry 19 pv 

13.8. Nestor Suomalainen 14v 5kk 23pv 

15.8.  Torppari Antti Lampila 65v 13pv

17.8. Palv.tr. Helmi Esteri (Helmintr.) Kunnas 1kk 1pv

18.8. Työm. vo Anna Stina Mäkinen 71v 8kk 27pv

24.8. Torp.p. Erkki Olavi Suomalainen 3v 3kk 27pv

28.8. Tal.tr. Maire Tupala 26pv

30.8. Tal.tr. Anna Tupala 28pv

31.8. Puuseppä Taavetti Järvinen 45v 2kk 2pv

YLEISÖNOSASTO-KIRJOITUKSIA 

"Moses" kirjoittaa kunnalliskodin henkilösuhteista.

KOLME KIELTOA KUUKAUDELTA

Länsi-Savo, 20.08.1924, nro 96

☆ ☆ ☆

Vapaus 13.08.1924 nro 93


☆ ☆ ☆

Länsi-Savo, 11.08.1924, nro 92

LUE MYÖS

Joutsan heinäkuu 1924

Tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot ja Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys - linkit teksteissä.

Niemelän maalariperhe Heinolasta - Pentti Kalervo Niemelä

Kannisto, Väinö Aleksi/Helsingin kaupunginmuseo
EI LIITY TAPAUKSEEN

Pentti Kalervo Niemelä syntyi Väinö ja Lempi Niemelän (os. Ylinen) lapseksi 16.11.1912 Heinolassa.

Hän työskenteli isänsä maalariliikkeessä, jonka Pentin isoisä Johan Niemelä oli perustanut jo vuosisadan vaihteen tietämillä, vuosikymmeniä aikaisemmin. 

Johanin jälkeen poika Väinö jatkoi liiketoimintaa  - Pentti oli siis ns. maalari kolmannessa polvessa. 

Koulunsa hän suoritti Heinolassa ja asepalveluksensa Utin lennostossa.

Pentti oli mukana mm. Heinolan Iskun toiminnassa ja oli innokas suojeluskuntalainen, kuuluen sen soittokuntaan ja otti sen lisäksi innokkaasti osaa myös jalkaväki- ja viestiharjoituksiin. Osallistui kesällä 1935 reservin kertausharjoituksiin ja oli saanut päällystön tunnustuksen mallikelpoisella ja sotilaallisella esiintymisellään. 

Pentin elämä näytti olevan mallillaan. Elokuun 26.pvä 1935 kohtalo kuitenkin puuttui peliin - Heinolan kirkkolammen rannassa tapahtui polkupyörien yhteenajo.

Lehdissä kirjoiteltiin, että työmies Teuvo Salomaa oli tulossa vaneritehtaalta kaupunkiin päin ja Pentti puolestaan lihantarkastuslaitokselta mäkeä alas lammelle. Ilta oli jo hämärtynyt iltakymmenen tietämillä. Kummallakaan osapuolella ei ollut varsinaisesti valoja pyörässä, Salomaalla kuitenkin taskulamppu. Tien kunto - ei kuulemma ollut hääppöinen sekään. Lopputulema oli karu, vastakkaisista suunnista tulleet pyöräilijät törmäsivät - Pentti loukkaantui vakavasti kaatuessaan ja menetti heti tajuntansa. Hänet vietiin hoidettavaksi kaupungin sairaalaan, missä hän kuoli seuraavana päivänä tajuihinsa tulematta. 

Syyttäjä vaati Teuvo Salomaalle rangaistusta liikennesääntöjen rikkomisesta ja varomattomuudesta tuotetusta kuolemantuottamuksesta. Samalla syyttäjä ilmoitti, että vainajan isä ei vaadi rangaistusta vastaajalle. 

Teuvo oli itse paikalla käsittelyssä, jossa kuolema katsottiin raastuvanoikeuden käsittelyssä tapaturmaksi.

".....Wastaaja myönsi poliisikuulustelupöytäkirjan oikeaksi, 

ilmoittaen kyseellisenä iltana klo 22 ajaneensa asemalta kaupunkiin tulewaa tietä tawallisella, n. 20 km. tuntinopeudella, kun yhteenajo tapahtui.

 Ilmoittaen lisäksi itsellään olleen kädessään tawallisen sähkölampun 

sekä soittaneensa waroitusmerkkejä. 

Wastaaja sanoi ajaneensa keskitietä, eikä nähneensä huonon katuwalaistuksen 

tähden wastaan tulevaa pyöräilijää, ennenkuin yhteentörmäys tapahtui. 

Kiisti, että olisi aiheuttanut N:n kuolemam waromattomuudellaan, 

waan piti sitä suoranaisena tapaturmama. 

Lisäten wielä, että hautausmaan sivua kulkewa tie ei ole yleinen tie, 

joten sellaisilla teillä lain mukaan tulee ajajan kulkea warowasti. 

Nyt kyseessä olewa tie oli huonoa ja hiekkaista, 

joten N:n täytyi kiinnittää huomionsa pyöräänsä, eikä wastaan tulijaan. 

Pyysi edellä wiitattuun nähden kannetta kumoon.

Tämän jälkeen kuultiin todistajina rouva Landenia ja erästä työmies Mattilaa,

 jotka sattuiwat olemaan lähellä tuota kohtalolasta yhteenajoa. 

Rwa L:n todistuksen mukaan ajoi Salomaa niin hirweätä wauhtia kaupunkiin päin, 

että todistaja oli pelästynyt. N.1-2 min. kuluttua kuuluikin rysähdys. 

Tod. oli kuullut pyöräilijän merkinantoja. Ei nähnyt wastaan tulevaa pyöräilijää. 

Saawuttuaan rysäyspaikalle näki miehen (Niemelän) werisenä makaamassa. 

Ilmoitti tämän jälkeen lähimpään puhelimeen awun saantia warten. 

Suunnilleen samaan suuntaan todisti Mattilakin. 

Oikeus kuuli wielä konstaapeleita Rissasta ja Huowilaa, 

jotka todistiwat wain walaistussuhteista paikan päällä. 

Tämän jälkeen jätettiin juttu päätettäwäksi.

Oikeus lyhyen aikaa harkittuaan antoi asiassa päätöksen, 

katoen yhteenajon kokonaan tapaturmaksi ja syytteen wastaajaan nähden raukeawaksi." 

Pentti haudattiin 31.8.1935 sotilaallisen juhlallisin menoin. 

Heinolainen 29.08.1935 no 96

"Nuoren wainajan kukin koristetun walkoisen ruumiskirstun kantoivat 

kappelista hautaan hänen weljensä, isänsä sekä lähimmät omaisensa. 

Surusaattue kulki sotilasten kunniakujan läwitse 

soittokunnan soittaessa surumarssia. 

Kirstu lastettiin hautaan sinilipun tehdessä kunniaa. 

Kun soittokunta oli wielä soittanut tilaisuuteen soweltuwan hautauswirren 

piti khra T. Wallisaari kauniin muistopuheen 

nuorena nukkuneen muistolle, toimittaen ruumiinsiunauksen. 

Hautaa umpeen luotaessa soitti soittokunta yhden wirren ja kirkkokuoro lauloi 

"Yhtehenkö tulla saamme" ja lopuksi "Mä eksyn murheen mailla". 

Ruumiiniunauksen jälkeen laskettiin hautakummulle 

omaisten seppelten lisäksi sangen runsaasti ystävien seppeleitä. 

Ensinnä laskiwat hrat Lilja ja Oksanen työtowerien seppeleen, minkä jälkeen 

kaup. skn edustajat kaupp. A. Huuskonen, W. L. Jääskeläinen ja paik.pääll. H. Hirki 

laskiwat skn ison seppeleen wiimemainitun pitäessä puheen

nuoren sktowerin muistolle. Seppeleen nauhoissa oli sanat: 

"Rehdille ja kelpo sklaiselle Heinolan skunta. 

Kapellimestari A. Turkia ja hra Y. Aro laskiwat soittajatowerien seppeleet: 

"Kaipauksella - Soittajatowerit". 

"Kunnon urheilutowerin muistolle"

-seppeleen laskivat hrat Esko Siren ja Eklund. 

Seminaarin johtajatar Helmi Lehtonen ruusu kimppua laskiessaan 

puhui kaunein sanoin pidetyn entisen oppilaansa muistolle. 

Edelleen laski haudalle "kohtalotowerina" seppeleen hra T. Salomaa. 

Surujuhla päättyi haudalla yhteisesti laulettuun wirteen 

"Sun haltuus rakas isäni" minkä jälkeen hautajaiswieraat 

siirtyiwät wainajan kotiin surujuhlaa wiettämään."

Toisaalla todettiin Pentin olleen luonteenpiirteiltään lempeä ja hyvä. 

Kun sk:n torvisoittokunta soitti joukosta postuneelle toverille, "tuntui kuin torvetkin olisivat nyyhkyttäneet soidessaan viimeistä kertaa vainajalle".

Heinolainen 03.09.1935 no 98

Jos olet kiinnostunut Niemelän maalariperheen vaiheista, 

pääset lukemaan Pentin isovanhempien, Johanin ja Rosan tarinan TÄSTÄ

LÄHTEINÄ KÄYTETTY mm.

Heinolan kaupunkisrk syntyneet 1908-1922 (AP I C:6) Sivu 46 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=36712&pnum=26 

Heinolan kaupunkisrk rippikirja 1910-1919 (AP I Aa:11) Sivu 75 N:o 71 (Niemelä) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=36711&pnum=78

Lahti, 29.08.1935, nro 98, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2032311?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 29.08.1935, nro 96, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1942608?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Työn Voima, 28.08.1935, nro 198, s. 1

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2119489?page=1

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 03.09.1935, nro 98, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1942600?page=2

Heinolainen, 31.08.1935, nro 97, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1942604?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 03.09.1935, nro 98, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1942600?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

LYHYITÄ PÄTKIÄ - Riuttalan Akselin viimeinen tanssi

Elettiin ns. joulun välipäiviä. 27.12.1931 Riuttalan Akseli lähti "rimpsalle" Korpilahden Rutalahdelle ja osallistui kavereineen ns. nurkkatansseihin.

Otsikoihin päätyneitä tanssiaisia oli vietetty Kaitamäen talossa lomalla olleen sotilaan läksiäisiksi. 

Museovirasto / Kansatieteen kuvakokoelma 

  

Ajan- ja tavanmukaisesti väkeä oli kokoontunut paikalle pitkin lähiseutuja ja väkeviäkin oli nautittu. Tanssien on kerrottu päättyneen yöllä yhden aikoihin ja tuolloin kuului kuusikosta laukaus. Se osui leivonmäkisen Riuttalan Akselin eli Akseli Poutiaisen rintaan. 

Akselin kerrottiin sinnitellen kymmenisen minuuttia ennen kuin vaipui kuolon uneen. 

Hän oli kuollessaan vaille 28 vuotias, perheetön ja kotoisin Leivonmäeltä.

Poliisi pidätti tapahtuman johdosta lohkotilallisen pojan, Heimo Järvisen, Rutalahdelta. Hän oli vasta 17-vuotias nuorukainen ja myönsi syyllisyytensä. 

Tapahtumien kulusta Heimo Järvinen oli kertonut, että tappeluun otti osaa isompi joukko miehiä Leivonmäeltä ja Korpilahdelta ja aseina oli käytetty taskuaseita, seipäitä ja halkoja. Järvinen ampui pienellä taskuaseella Voutilaisen selkään noin 10 metrin päästä. 

Ammutulla Akseli Voutilaisellakin oli ase, jolla hän ampui muutamia laukauksia. Nujakka oli arvellusti enemmän kyläkuntien kuin yksittäisten henkilöiden välinen.

Työmies Järvistä syytettiin Korpilahden välikäräjillä taposta 7.1.1932. Juttu lykkääntyi talvikäräjien toiseen istuntopäivään ja syytetty laskettiin vapaaksi. 

Talvikäräjätkään ei tuonut vielä tuomiota vaan Heimo lienee tuomittu lopulta kesäkuun välikäräjillä taposta kolmeksi vuodeksi ja viideksi päiväksi kuritushuoneeseen ja olemaan tämän jälkeen kolme vuotta ilman kansalaisluottamusta.

Surmansa saanut Akseli oli todellisuudessa sukunimeltään Poutiainen (lehtitietoihin oli  kirjattu Voutilainen). Akseli oli syntynyt 20.3.1904 Leivonmäen  Kurkijärven Riuttalassa. Kuolleiden luettelossa tiedot täsmäävät ja kuolinsyyksi on kirjattu "murhattiin".

Akselin vanhemmat olivat Niklas Augustinpoika Poutiainen ja Riikka (Erika) Israelintytär. Nopealla silmäyksellä sisaruksia olisi ollut kaikkiaan kahdeksan, joista kolme kuolivat pienenä.

Myönnettävä on, että en oikein tiennyt ennen tämän tarinan koostamista, minkälaiset kekkerit ne nurkkatanssit oikein olivat. Nyt tiedän - ja jos omin sanoin jos määrittelen, niin vastaisivat lähinnä ehkä kotibileitä (pidetäänköhän sellaisia vielä 🤔)?

Ote Wikipediasta: 

"Nurkkatanssit tarkoittavat erityisten tanssipaikkojen ulkopuolella yksityisasunnoissa (tällaisen toiminnan sallivien "nurkissa"), ladoissa tai luonnossa järjestettyjä tanssitilaisuuksia, joilla ei ollut viranomaisten lupaa ja joita koskeva tieto ei siksi ollut julkista. Nurkkatansseja säestettiin perinteisesti yleisillä, mukana kuljetettavilla soittimilla, kuten viululla, haitarilla tai mandoliinilla. 1930-luvulta lähtien soittimia täydensi tai korvasi matkagramofoni."

Lähteitä mm.

Työn Voima, 28.12.1931, nro 299, s. 1

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1934266?page=1

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Työn Voima, 30.12.1931, nro 301, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1934257?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Työn Voima, 08.01.1932, nro 5, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1934488?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kansan Lehti, 14.06.1932, nro 135, s. 4

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1809536?page=4

Kansalliskirjaston digitaaliset ain

Leivonmäki kuolleet 1914-1944 (AP_KON I F:4) Sivu 90 1931 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=46422&pnum=49 

Leivonmäki rippikirja 1910-1919 (AP_I I Aa:7) Sivu 225 Leivonmäki No 3, Kurkijärvi ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=46417&pnum=229 / 

Leivonmäki rippikirja 1900-1909 (AP I Aa:6) Sivu 209 Leivonmäki 3, Kurkjärvi Riuttala, its. ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=26928&pnum=210 / Viitattu 

Luhanka rippikirja 1890-1899 (AP I Aa:13) Sivu 167 Säteri No 4, Lempää, Lehtivehmaa mtorp ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27021&pnum=169 /

TAPAHTUI JOUTSASSA- heinäkuu 1924

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Rouva Roosa Ikonen kävi kylpemässä Heinolan kylpylaitoksessa.

Antti Paavola osallistui Itä-Hämeen Maanviljelysseuran Pienviljelijäin opintoretkelle ja pääsi tutustumaan eri tilojen toimintaan Kärkölässä, Nastolassa ja Orimattilassa.

Heinäkihloja: Edith Ripatti ja Eero Paalanen kihlautuivat. Samoin tekivät Lyyli Röykkälä Joutsasta sekä Lauri Luoto, joka oli Helsingistä. Hannes Ruhanen Joutsasta ja Hilda Erola Pertunmaalta.

Ruorasmäen kansakoulun opettajaksi oli valittu Elli Havulinna.

Hilja Maria Salonen oli saanut päästötodistuksen Kajaanin seminaarista alakansakoulunopettajan kurssilta. 

KUULUTUKSIA

Heinolan Sanomat 12.07.1924

KUNNALLISIA ASIOITA

Kunnanvaltuuston kokouksessa 12.6.1924

Kunnanvaltuuston kokouksessa t.k. 12 pnä päätettiin 
korottaa lastenhuoltajan palkka 500 mk. vuodessa. 

Esitettiin Itä-Hämeen maanviljelysseuran ja Thomenin metsänhoitotoimiston laatimat kustannusarviot metsämaiden luokittamisesta ja päätettiin pyytää 

Itä- Hämeen maanviljelysseuran edustajaa suullisesti neuvottelemaan myöskin viljelysmaiden luokitustyön suorittamisesta, kun katsottiin edullisemmaksi, 

että metsä- ja viljelysmaiden luokitus toimitetaan rinnakkain.

 Kunnallislautakunnalle annettiin määräys sanoa nykyinen peltojen mittaaja ylös toimestaan. 

Yleisiä kunnallisrahastojen tilejä v. 1922 ei voitu esittää hyväksyttäviksi, 

kun ei tilintarkastajat olleet niitä tarkastaneet. Sen sijaan hyväksyttiin Hankaan, Ruorasmäen, Pärnämäen, Pappisen ja Angesselän kansakoulujen tilit v:lta 1923, joihin muutamiin oli tarkastuksessa tehty vähäisiä muistutuksia. Täydellinen tili- ja vastuuvapaus nyt hyväksytyistä tileistä myönnetään 

vasta yleisten kunnallistilien sanotulta vuodelta hyväksymisen yhteydessä. 

Vielä luettiin asutuslautakunnan tilit, mitkä sellaisenaan hyväksyttiin. 

 Kysymys tonttimaan ostamisesta M. Hossolalta toripäiviä varten annettiin raueta ja hyväksyttiin kunnalle kuuluvan Toivolan talon peltoa tarpeellinen alue markkinatoriksi kunnallislautakunnan ehdotuksen mukaan. 

Luettiin Savon seuran kiertokirje edustajan valitsemisesta yleisille 

Savonpäiville Iisalmelle syysk. 20 ja 21 p:nä, jossa m.m. päätetään 

Savon seuran maakunta-arkiston perustamisesta Kuopioon ja 

kaatuvatautisten parantolan perustamisesta Savoon, 

vaan eivät mainitut ehdotukset antaneet aihetta toimenpiteisiin.

Annettiin kunnallislautakunnan esimiehen toimeksi hankkia sopiva 

huoneusto veistokoulua varten, joka Itä-Hämeen kotiteollisuusyhdistykseltä tilataan työkaudeksi 1925-26.

Kysymys kunnankirjurin ottamisesta pantiin pöydälle.

Vapaus 30.07.1924

Joutsan kunta ehdotettu siirrettäväksi Keski-Suomen maakuntaan

PUOLUEET, YHDISTYKSET JA JÄRJESTÖT 

Työväenyhdistyksen kuukausikokous ilmoitettiin pidettäväksi 3.8.1924 Työväentalolla.

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA MUITA JULMUUKSIA

Pirtutakavarikko

Kouvolan asemalla takavarikoitiin pirtua useilta henkilöiltä, Joutsaa tällä listalla edusti Otto Sinkkonen Kälästä, jolla oli hallussa 4 litraa tuota alkoholipitoista juomaa.

Viinatehtaan hävitys

Joutsan poliisikonstaapeli T. Maunula hävitti viinatehtaan kuun puolivälin tietämillä Joutsan pitäjän Tammilahden kylässä Heikki Lehtosen niityltä. Keittäjinä oliwat joutomies Tanu Mäkinen ja Heikki Lehtonen. Heidät on haastettu oikeuteen wastaamaan.

Onneton äiti

Joutsan pitäjän Pappisten kylässä eräs äiti surmasi vastasyntyneen vauvansa. Lapsen ruumiin ja onnettoman äidin korjasi poliisi huostaansa.

Tolvasniemen työväentalo paloi

Uutinen julkaistiin elokuun puolella, mutta itse tapahtuma ajoittui heinäkuun loppupuolelle. Palo oli syttynyt toistaiseksi tuntemattomasta syystä ja tuli tuhosi rakennuksen kokonaan. Talo oli rakennettu edellisenä keväänä ja oli ollut vain pari kuukautta väliaikaisessa käytössä. Talolla ei tietojen mukaan kukaan ollut käynyt vajaaseen viikkoon, joten lehdessä arveltiin kyseessä olevan "murhapolton". Talo oli vakuutettu "ainoastaan 10.000 markasta".

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

Kirkonkylän kansakouluun julistettiin avoimeksi ja haettavaksi väliaikainen opettajattaren virka. Toimi oli otettava vastaan heti kutsun saatua ja valittu ei saanut siitä kieltäytyä.

Ruorasmäkeen haettiin poikien kässäopea

Vapaus 23.07.1924

Kätilön ja rokottajan toimeen ei vaikuttanut olleen hakijoita, sillä toimi julistettiin jälleen haettavaksi.

Myös Ruhalahden ylemmän kansakoulun naisopettajan virkaan haettiin edelleen tekijää. Aikaisemmasta hausta poiketen, tällä kertaa huomioon otettiin myös epäkompetentit hakijat.

SEURAKUNNALLISIA UUTISIA

Valtioneuvosto oli suostunut Savonlinnan tuomiokapitulin esitykseen, että Mäntyharjun, Hartolan ja Joutsan erinäisitä kylistä muodostettaisiin uusi Pertunmaa-niminen seurakunta. Taustat tälle pitkälle projektille ja sen ehdot voi lukea mm. edellä olevasta linkistä.

Kuollut

Sisko Amanda Riita-Oja kuoli kotonaan 27.7.1924.

Mikkelin Sanomat 06.08.1924, nro 89

LUE MYÖS
Joutsan kesäkuu 1924

Joutsan elokuu 1924

Tarina koostettu aikakauden sanomalehdistä.
Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

"LIKKA-POLIISI" TAMPEREELLE - Iida Seilanen

Suomen Kuvalehti 26.2.1921

Tampereen poliisilaitoksen etsivään osastoon otettiin ensimäiseksi naispoliisiksi 15.2.1910 Iida Maria Seilanen, konttoristi Kuopiosta.

Suomessa on naispoliiseja ollut varsinaisesti vuodesta 1907. Naispoliisia-asiaa edisti ja ajoi aikanaan aktiivisesti Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea. Ennen Iidaa naispoliiseja oli jo Helsingissä ja Turussa. 

Naispoliisin tehtävät olivat aluksi lähinnä nykyisen sosiaalityöntekijän toimenkuvan mukaisia. He keskittyivät hyvin pitkälti siveellisyysrikoksiin, irtolaisvalvontaan, lapsiin liittyviin tapauksiin jne. - lähinnä toimiin, joissa miehet helposti haroivat partaansa ja olivat näennäisen vaivaantuneita. Otti useita vuosikymmeniä, että naiset  saivat tasa-arvoisen aseman - saman koulutuksen, samat virkanimikkeet ja saman palkkauksen kuin miehetkin. 

Itse Iidan toimenkuvasta oli kerrottu, että "sai tehtäväkseen hoitaa ja käsitellä kaikkia sellaisia asioita, joihin naiset ovat sotkeutuneet". Perehdytykseen kuului n. kuukauden mittainen tutustuminen naispoliisin tehtäviin Helsingissä ja Turussa.  

Parin vuoden palveluksen jälkeen Tampereen poliisimestari Blåfeldt antoi 20.12.1911 päiväkäskyn, jolla hän erotti palveluksesta Iidan ja viisi virkaveljeä. Tämä ei käsittääkseni ollut ainut laatuaan - tätä kyseistä päätöstä kommentoitiin lehdissä mm. seuraavasti: "Erokäskyssä ei tälläkään kertaa mainita mitään syytä. Ja vaikeapa olisi poliisimestarille sellaisen löytäminen ollutkin, sillä kaikki erotetut ovat olleet toimessaan kaikin puolin kunnollisia ja täsmällisiä." 

Tammikuussa 1912 "Walkonauhan" ja Naisyhdistyksen yhteisesti valitsema 3-henkinen lähetystö kävi tiedustelemassa poliisimestarilta, miksi Iida oli erotettu palveluksesta. Poliisimestari oli todennut, että "hän ei rupea antamaan heille minkäänlaisia selityksiä, waan kehotti kääntymään asiassa kuvernöörin puoleen, jos katsovat siihen jotakin syytä olevan."  

Yrityksestä huolimatta, kuvernöörikään ei asiaa sen kummemmin suostunut avaamaan.

Myöhemmissä lehtijutuissa oli todettu, että Iida erotettiin venäläiskomentoon alistumattomana. 

Vajaan vuoden kuluttua, syyskuussa 1912 Iida otettiin samaan toimeen takaisin, mistä hänet oli erotettu.

Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea ja Suomen Valkonauhaliitto järjestivät 1923 Helsingissä 2 kuukautta kestäneen naispoliisikurssin. Se oli ensimmäinen laatuaan ja osanottajia oli 25, joista 9 jo toimessa olevia poliiseja - Iida oli yksi heistä. 

Kun Iida asui Papinkatu 9:ssä, vuonna 1924, hän oli herännyt siihen, että makuuhuoneen "akkuna" oli auki. Hän kiinnitti siihen huomiota sen vuoksi, koska oli jättänyt koruja/arvoesineitä läheiselle pöydälle. Samalla hetkellä hän näki miehen käden ilmestyvän ikkunalaudalle ja jonkun yrittävän tunkeutua huoneeseen. Iida nappasi käsillä olevan joustinpampun ja näpäytti rosvoa sormille. Rosvo joutui hellittämään otteensa ja pötki pakoon. 

Tunnin päästä sama toistui Koulukatu 11:ssä talonmies Mäkisen asunnossa. Teko huomattiin kun varas laskeutui alas ja antoi saaliin toverilleen. 

Rosvot tietty saatiin kiinni ja he olivatkin poliisin vanhoja tuttuja, hyvin meritoituneita tapa-/ammattirikollisia.

1925 Iidan väitettiin juopotelleen. Mm. Naisten Ääni kirjoitti tästä ja ihmetteli kovasti tarinaa, koska tiedossa oli, että Iida ei tosiaankaan ollut taipuvainen juopotteluun. Muutamalla sanalla sanoen tarina meni niin, että toimittaja oli kirjoittanut lehteen kuulemansa huhun juopottelusta ja Iida pidätettiin virasta. Hän nosti kanteen, jonka hävisi todisteluista huolimatta - kaupan päälle tuli vielä oikeudenkäyntikulut korvattavaksi. Lue koko tarina TÄSTÄ

1933 Tampereen poliisilaitoksen siveysosastolla toimi naispoliisina Iidan lisäksi Elna Palmu. Lehtitietojen mukaan Iida oli muuttanut takaisin Kuopioon 1934.

Iida eli elämänsä naimattomana, ajoi aktiivisesti naisten asiaa ja toimi useissa eri järjestöissä -kävi myös puhumassa ja esitelmöimässä eri tilaisuuksissa.

Oli jäsenenä mm. Suomen Naisten Kansallisliiton asettamassa valiokunnassa, jonka tehtävänä oli ehdotuksen laatiminen naispoliisitoiminnan järjestämisestä maassamme. 

Iida itse:

s. 14.2.1871 Kuopiossa, k. 1948, haudattu Kuopioon.

Vht. merimies Robert Seilanen ja vmo Maria Serafia, os. Kakkinen.

Seilasen perhettä oli siunattu kaikkiaan 7 lapsella, joista 5 saavutti aikuisiän. 

Tietojen lähde pääsääntöisesti Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, 

mm.
Keuru-Pihlajavesi-Multia, 31.05.1930, nro 22, s. 7
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1752909?page=7
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Työläisnainen : Sosialidemokraattisen naisliiton äänenkannattaja, 17.02.1910, nro 7, s. 7

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973311?page=7

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Päivälehti, 24.01.1912, nro 19, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2808015?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aamulehti, 10.01.1912, nro 6, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/764967?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen poliisilehti, 30.04.1923, nro 8, s. 5

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/901481?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Iltalehti, 28.08.1924, nro 198, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400918?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/766424?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen poliisilehti, 28.02.1931, nro 4, s. 13

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/904526?page=13

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Otava, 25.11.1905, nro 132, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674300?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kansan Lehti, 28.03.1934, nro 72, s. 6

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1807964?page=6

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

YLE

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/09/vaatekriiseja-ja-tasa-arvokysymyksia-naisen-tie-poliisiksi-oli-pitka-ja-kivinen

Koskesta voimaa 

https://webpages.tuni.fi/koskivoimaa/vuodet/1910/

Kotiseutuni Kuopio - historiapiiri

https://historiapiiri.blogaaja.fi/page/2/

Hautahaku

https://www.hautahaku.fi/fi/list

HAUTAKIVEN JOHDATTAMANA - Niemelän maalariperhe Heinolasta

 ROSA JA JOHAN NIEMELÄ

Lähtökohtaisesti Niemelän pariskunta oli ammattiensa myötä tuon ajan Heinolassa hyvin tiedettyjä ja tunnettuja henkilöitä. 

Maalarimestari Johan Niemelä pyöritti omaa maalausliikettä ja Rosa, os, Henriksson, toimi kaupungin kätilönä. 

Johan (1856-1918) oli syntynyt Alavudella ja Rosa (1859-1930) Helsingissä.

Lapsia perheeseen siunaantui kahdeksan:

viisi poikaa: Väinö Tuure 1885, Aksel Arvid 1886, Johan Albert 1891 sekä kaksoset Wilho Waldemar ja Lauri Verner 1895 
kolme tytärtä: Karin Elvira 1886, Saima Adelaide 1889 ja Helmi Maria 1889.

Kaksosista Vilho menehtyi n. 1 vuoden vanhana. Perheen apuna lienee häärännyt ainakin yksi palvelustyttö, sillä sellaista oli haettu J. Niemelän palvelukseen. 

Johanista sanottiin, että hän oli ollut toimelias ja pidetty mies. Hänet tiedettiin ammattitoimiensa ohella myös aktiiviseksi palokuntalaiseksi -  oli vanhan palokunnan johtohenkilöitä ja ensimmäisen soittokunnan perustajia. Hän kuului elämänsä aikana myös useisiin eri lauta- ja toimikuntiin ja otti osaa eri järjestöjen toimintaan. Hänen on mainittu olleen mukana kaupungin luottamustoimissa ja mm. Heinolan kaupungin Tehdas ja Käsityöyhdistyksen varaesimiehenä. 

Lieneekö Johanilla ollut myös osittain ilkikurinen luonne? 

Heinolan valtiopäivämiesvaaleissa 1898 aiheutti hänen ”pikku-kepponen” hämminkiä siinä määrin, että siitä kautta valtakunnan kirjoiteltiin lehdissä - ja myöskin oiottiin.

Pääpiirteittäin juttu meni niin, että Johan oli leikillään, ”ilman mitään pahaa tarkoittamatta”, sujauttanut ennen valtiopäivämiesvaalia kunnallisneuvos Niilo Helanderin taskuun äänestyslipun, jossa oli hänen oma nimensä. 

Asia tuli ilmi, kun Helander löysi taskustaan lipun, jolla hänen piti äänestää - tätä joutui sitten selittelemään, tuttavan kepposeksi kertomaan - pahoittelemaan ja anteeksi pyytelemään. 

Helander valitti kuvernöörille vaalista tämän periaatteellisesti väärän äänestystuloksen kumoamiseksi. Asian puolesta todistivat eläinlääkäri Nygård ja kontrollööri Lindblad. 

Itse Niemelän ”synnintunnustuksen” voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan esim. Uusi Suometar-lehdestä 14.10.1898 .

Liiketoiminta oli tuolloinkin olosuhteille ja suhdanteille altista - 1892 marraskuussa Johan oli  ajautunut liiketoimissaan ahtaalle  ja perustanut konkurssihakemuksen. 
Asiat saivat lopulta kuitenkin suotuisan käänteen, sillä Jyränkö lehden (22.11.1892 No 94) mukaan maalari J. Niemelä peruutti 7.11.1892 raastuvanoikeudelle jättämänsä konkurssihakemuksen. Niemelä oli tehnyt sopimuksen velkojiensa kanssa.

Tämän jälkeen liiketoimet näyttäisivät sujuneen ja maalarimestari vaikutti saaneen urakoita kotiutettua hyvällä onnistumisprosentilla. Johan haki eri vuosina palvelukseen niin apupoikia kuin ammattimiehiäkin. 

Heinolan Sanomat  20.10.1906

Lehti-ilmoituksen mukaan yritystoiminnan sukupolvenvaihdos suoritettiin 1910.

Heinolan Sanomat, 01.06.1910

1911 lienee ollut, ihan yleisesti ottaenkin, hyvää sesonkia maalareille Heinolassa, sillä Maalari Niemelä on hakenut palvelukseensa tuolloin kahta maalaria ja Maalari Kulomaa kolmea maalaria. (Raivaaja 19.4.1911 no 88)

Johan oli ostanut huutokaupalla (1904) A. Jaakkolan talon ja tontin no 71 Harjukadun varrelta 2700 markan kauppahinnalla. 
Tarkempi täppä kartalla osunee Harju- ja Kirkkokadun kulmaan. Tontin pinta-ala oli 1200m2, jolla sijaitsi kaksi asuinrakennusta ja tarpeelliset ulkohuoneet. Isommassa rakennuksessa oli 3 huonetta ja 2 keittiötä sekä pienemmässä 1 huone ja keittiö. Rakennusten on mainittu olleen hyvässä kunnossa vuonna 1934 kun perikunta kaupitteli kiinteistöä vapaaehtoisella huutokaupalla.

Johanin oli kirjoitettu olleen toimelias ja uuttera mies aina viimeisiin aikoihinsa asti, kunnes kuoli maanantaina, 12.8.1918. Kuolinsyyksi on kirjattu syöpä.

Heinolan Sanomien muistokirjoituksessa todettiin että ”jätti vainaja sukulais- ja tuttavapiiriinsä itsestään mieluisat muistot ja jälkeensä rehellisen, velvollisuutensa täyttävän kunnon miehen maineen.”

Heinolan Sanomat, 14.08.1918

Rosa puolestaan hoiti tointaan kätilönä useiden vuosikymmenten ajan ja jälkeenpäin häntä oli muisteltu ”uhrautuvasta työstä yhteiskunnan ja kotien hyväksi”. 1902 on rokotuspaikaksi mainittu kätilön asunto Rikmanin talossa. Perhe kaiketi siis asunut siellä tuolloin - talo ilmeisesti sijaitsi Kaivokadun varrella(?). 

Rosa eli leskenä vielä n. 12 vuotta Johanin mentyä. Alla oleva muistokirjoitus on julkaistu Heinolainen-lehdessä. 

”Viime yönä klo puoli 12 aikoina siirtyi ijäisiin rauhan majoihin 
rakastamainsa lasten keskuudesta 
ent. kaupungin kätilö, leskirouva Rosa Adelaide Niemelä (o.s. Henrikson). 
Hän oli syntynyt Helsingissä v. 1859 huhtikuun 4 p:na. 
Siirtyi Helsingistä kaupunkiimme n. puolisen vuosisataa sitten, 
joutuen sittemmin naimisiin edesmenneen maalarimestari Johan Niemelän kanssa. Suoritettuaan kätilökurssin Helsingissä valittiin hänet kaupungin kätilöksi v. 1894, 
mitä edesvastuullista tointa hoitikin 
kaikille tunnetulla tunnontarkkuudella ja huolellisuudella yli kolmekymmentä vuotta, kunnes voimia heikentävä sydäntauti pakotti 
hänet ottamaan eron virastaan n. kymmenkunta vuotta sitten. 
Vainaja eleli sitten rakastamainsa lasten parissa verrattain hyvissä voimissa. 
Vasta viime aikoina vaikea tauti heikensi hänen voimiaan, ollen joskus vuoteessakin. 
Eilen iltapäivällä tunsi vainaja lievempää pahoinvointia 
ja asettui rauhallisesti puoli 10 ajoissa vuoteeseen, 
missä sitten nukkuikin viimeiseen uneensa n. parin tunnin kuluttua.
Lähinnä lukuisten ystäväin kanssa surevat vainajan poismenoa 
4 poikaa ja 3 tytärtä perheineen.
Kepeät mullat pitkän, tunnollisen päivätyönsä päättäneelle!”

Heinolan Sanomat, 08.02.1930

Tyttäristä Saima päätyi hänkin hoitoalalle, hänen on mainittu olleen sairaanhoitaja. Pojista Väinön lisäksi myös Arvid ja Albert jatkoivat Johanin jalanjäljissä maalarina (muiden toimiensa ohella). Isänsä tavoin pojat myös ottivat osaa aktiivisesti kunnalliseen- ja järjestötoimintaan. 

LUE MYÖS:
Pentti Kalervo Niemelä (Rosan ja Johanin pojanpoika) - tarinaan pääset tutustumaan TÄSTÄ

Tiedot koostettu eri sanomalehdistä, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot sekä kirkonkirjoista. Hautakuva oma arkisto, kuvattu 2016.