HÄITÄ PIDELLY - Antti Järvisiä etsimässä

 Robin oli ennen uuden kipaleensa "Häitä pidelly" julkaisua haeskellut Antti Järvisiä.

 Packalen kertoi yrittäneensä etsiä netin syövereistä 

kaikki mahdolliset Antti Järviset ennen biisin julkaisua. 

Hämmästyksekseen Antteja ei löytynytkään kovin paljoa.

– Kysyin somessa, että missä olette kaikki Antti Järviset? 

Kertokaa, jos olette jossakin.

Linkki haastatteluun TASSÄ

Ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon ja haeskella Antti Järvisiä - omalla tyylillä. 

Ja onhan Järvinen omaan sukuunikin liittyvä nimi hyvin vahvasti. 

Ensin ajattelin, että 10 on hyvä määrä, mutta 15 eri Anttia kuitenkin tuli.

1. Antti Järvinen oli puutarhuri Otavasta. Ollut Otavan koulutilalla ja maatalouskoululla opettajana. Puutarheteknikon koulutuksen saanut Antti toimi ennen Otavaan tuloaan Santamäen kartanon puutarhurina. Ollut mukana myös osuusliiketoiminnassa.

Länsi-Savo, 14.09.1935

2. oli oriveteläinen kauppias - piti sekatavarakauppaa, jonka vuoksi oli päätynyt 1936 protestilistalle. 

3. oli maakauppias, joka ajautui konkurssiin Ruovedellä 1893 - tämä Antti oli kaiketi toiminut Visuvedellä kauppiaana vuodet 1882-1892. Visuveden kylän kerrottiin olleen Ruoveden pitäjän huomattavampia liikepaikkoja. 

Antilla oli rouva Järvisenä Ida ja he menettivät pienen poikansa 1884 punatautiin reilun vuoden vanhana.

4. Antti oli etelä-pohjalainen nuorisoseuramies, Kauhavan ja Laihian nuorisoseuratoimen pitkäaikainen tukipylväs. Tämä Antti vietti viisikymppisiään 15.11.1914.  

Pyrkijä : nuorison rientojen
kannattaja, 13.11.1914

5. vaikutti Laihialla ja ammatiltaan meijeristi.

6. näyttäisi olleen taipuvainen tissutteluun ja erilaisiin ilkivallantekoihin.

Kempeleessä oli nujakoitu lokakuussa 1913  - yksi osapuolista oli nimeltään Antti Järvinen, työmieheksi tituleerattu. Tuomio tuli, tuomiota lievennettiin - ja lieneekö itsekin saanut köniinsä alkuperäisessä tapahtumaketjussa, joka johti käräjille.

7. oli Iittalassa - hän vaikutti työväenyhdistyksessä, kuuluen sen johtokuntaan.

8. Antti täytti jouluaattona 1925 Helsingissä 70 vuotta - hän oli entinen peltiseppämestari. 

Suomen Kuvalehti, 19.12.1925

9. oli Mäntsälässä itsellismiehenä, joka myi vapaaehtoisella huutokaupalla huushollinsa Mäntsälän Levantoolla.

10. koki kovan kohtalon - Hovinsaaren sahalla Kotkassa jäi työmies Antti Järvinen tukkikasan alle kuolettavin seurauksin. Tämänkin Antin rouva oli Ida.

"..useita miehiä oli laukaisemassa tukkikasaa. 

Tällöin putosi kasan päältä yksi tukki satuttaen Järvistä. 

Heti tämän jälkeen alkoi kasasta vieriä useampia tukkeja alas 

ja niiden mukana suistui Järvinen mereen. 

Hän jaksoi pysytellä veden pinnalla tukin varassa niin kauan

kuin toverinsa hänet veneen kanssa pelastivat. 

Pudotessaan sai Järvinen kuitenkin niin pahan tärähdyksen, 

että kuoli sairaalaan vietäessä. 

Järvinen oli 52 vuotias perheellinen mies."

Eteenpäin, 08.02.1929, nro 17

11. Ruorasmäen nuorisoseuran esimies oli, kukapa muu kuin Antti Järvinen. 

12. oli ja eli Hartolassa - palstatilallinen Antti Järvinen, joka kuoli pitkällisen sairauden murtamana kotonaan Hartolan Ruskealan Toivolassa 11.6.1935. Tältä Antilta jäi jälkeen poika, joka kantoi myös legendaarista Antti Järvinen- nimeä. Ida näyttää olleen jälleen rouva Järvisenä, tällä vanhemmalla Antilla.

Itä-Häme, 14.06.1935

13.  kaveri oli Karvialta ja kuului pienviljelijäyhdistykseen, joka kokoontui mm. hänen talossa/tilalla. Oli muutoinkin toimelias mies.

14. Antti oli Tampereelta - ammatiltaan  jarrumies.

15. ja viimeinen, oli virolahtelainen, vireä  talollinen, joka hänkin oli jossain vaiheessa ajautunut rahavaikeuksiin. Tämä Antti oli ollut  aiemmalta nimeltään Nopanen eli Kujala - Järviseksi  hän oli ryhtynyt 30.12.1893. Nopea silmäys näyttää, että hän oli aktiivinen toimija ja monessa mukana. 

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

Kulkukauppiaan ryöstömurha - Armas Mäkinen

 Näin sattumalta Itä-Hämeessä 8.1.1933, Joutsan seurakunnan kuolleiden palstalta, työmies Armas Mäkisen Joutsan kylältä kuolleen 25 vuoden vanhana. Sulkeisiin oli täsmennetty "murhattu marraskuulla". 

Niinpä -juuri tuo täsmennys sai uteliaisuuden ja oman sisäisen salapoliisini heräämään. Aloitetaan siitä, kun Vehkajärven jäällä leikkivät lapset näkivät kirkkaan jään lävitse miehen ruumiin. Tämä tapahtui Korpilahden Heinosniemessä lauantaina 17.12.1932.

He ilmoittivat asiasta heti miten aikuisille ja kun nimismieskin, O. Hokkanen, oli paikkakunnalla parhaillaan käymässä, lähdettiin hänen johdollaan asiaa selvittämään. Siellä tosiaan oli miehen ruumis pystyasennossa vedessä, pää jäähän kiinni tarttuneena. Mies nostettiin vedestä. 

"Ruumista tarkastettaessa havaittiin siinä kaksi puukonhaavaa ja kurkku viilletyksi melkein poikki. Ruumis oli upotettu veteen siten, että polvien kohdalle oli sidottu hiekalla täytetty maitokannu. Arvelun mukaan on ruumis ollut vedessä 6-7 viikkoa. 

Vainajan taskusta löydettiin pieni lompakko, jossa oli rahaa 95 mk ja laskuja, jotka oli osoitettu kulkukauppias Armas Mäkiselle Joutsaan. Viimeinen lasku oli päivätty syyskuun 19 pnä. Mies on noin 30 vuoden ikäinen. 

Kyseessä lienee ryöstömurha, mutta varmuutta ei tähän kuitenkaan vielä ole saatu. Tutkimuksia jatketaan edelleen."

Tutkimukset edistyivät rivakasti ja uhrin liikkeet Korpilahdella pystyttiin selvittämään hyvin. Viimeisin varma havainto Mäkisestä oli Vehkajärven talosta, jossa hän oli ollut hieromassa kauppoja talon väen kanssa. Edelleen oli todettu, että tämän jälkeen hänet oli nähty samassa talossa työskentelevän, korpilahtelaisen työmies Vilho Saarisen seurassa.

Mäkisen katoamisen jälkeen oli havaittu, että Saarisella oli ollut hallussaan tavaroita, joita hänellä ei ollut aiemmin ollut, hän oli ollut mm. paremmin puettu kuin aikaisemmin.

Jo heti löytöä seuraavana päivänä Saarinen pidätettiin ryöstömurhasta - alustavissa kuulusteluissa hän ei kuitenkaan tunnustanut syyllisyyttään.

Todisteiden ollessa vahvat, Saarinen taipui myöhäisemmässä vaiheessa ja tunnusti teon. Saarinen kertoi ryöstömurhan aiheutuneen kaupanteossa syntyneestä riidasta. 

"Kertoja oli osteskellut taskulamppua, josta Mäkinen pyysi 14 mk. 

mutta kertoja tarjosi vain 13. Kun kauppaa ei syntynyt, lähti kertoja työhönsä. 

Hetken kuluttua saapui työmaalle Mäkinen, ilmoittaen antavansa lampun 13 markalla. 

Kun kertojan sitten piti maksaa, havaitsi hän, ettei hänellä ollutkaan riittävästi rahoja, ainoastaan 12 mk 50 р. Tällöin syntyi kertojan ja Mäkisen välillä riita, joka päättyi siihen, että kertoja iski Mäkistä päähän vesurinhamaralla. Kun tämä menetti tajuntansa, otti kertoja esille veitsen ja viilsi Mäkisen kurkun poikki, iskien myöskin uhriaan rintaan pari kertaa, poistuen tämän jälkeen paikalta. Teko tapahtui iltahämärissä ja myöhemmin pimeän tultua upotti hän ruumiin Vehkajärveen. 

Uhriltaan ottamansa tavarat piiloitti hän metsään, myyden näistä osan Iloniemen toripäivillä eräälle yksityiskauppiaalle. Myymistään tavaroista oli hän saanut 50 mk. 

Itselleen jätti hän paidan, partaveitsen ja anastamansa rahat 45 mk."

Mäkisen ruumiinavauksen suoritti piirilääkäri Tiitinen ja selvisi, että vainajaa oli myös ammuttu.

Satakunnan Kansa tiesi kertoa, että Saarinen oli ennen murhapäivää lainannut eräältä naapurilta pyssyn, jonka hän palautti mainitun murhapäivän jälkeen. Lisäksi kirjoittivat, että vainajan vaatteita oli lähetetty Helsinkiin rikostutkimuskeskukseen tutkittavaksi. 

Saarinen oli passitettu Vaasan lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

Ensimmäisen kerran asiaa puitiin Korpilahden välikäräjillä tammikuussa ja lopullinen tuomio julistettiin 8. helmikuuta 1933 ja Viljo Saarinen tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen.

"Näin törkeää murhaa ei Korpilahdella ole sattunut pariinkymmeneen vuoteen" - todettiin. Ja tämä kaikki 50 pennin tähden...

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, 
mm.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183820?page=2

Itä-Häme, 08.01.1933

Warkauden Lehti, 20.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1950821?page=2

Aamulehti, 19.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1721238?page=3

Satakunnan Kansa, 23.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1902930?page=5

Työn Voima, 24.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1935069?page=2

Suomen Pienviljelijä, 11.02.1933, nro 17, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1919229?page=2

LYHYITÄ PÄTKIÄ - Uskollinen työntekijä, Matilda Kalaranta

Suomen Kuvalehti nro 46/1936

Matilda Kalaranta täytti 80-vuotta vuonna 1936, jonka johdosta tämän luhankalaisen "talon vanhuksen" muotokuva julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 14.11.1936.

Matilda oli tehnyt varsin mittavan mittaisen työuran Luhangan Nisulan kartanossa. 

Itä-Hämeen toimituskunta oli ollut maakuntaturneella ja Luhangassa poikettiin mm. Nisulan kartanossa. Nisulan kartanoa lienee tuolloin isännöineet Laaksovirrat. 

...Kävimme katsomassa navetat ja tallit, kanalat ja sikalat.

Ja siellä navetan ja tallin vaiheilla 

me tapasimme reippaan ja arvokkaan näköisen vanhan naisen, 

joka kantoi kunniamerkkiä rinnassaan. 

„Emäntä ja isäntä näyttävät teille hevosiaan ja lehmiään, 

minä näytän teille kunniamerkkiäni, 

jonka olen saanut siitä syystä, 

että olen palvellut tätä taloa 60 vuotta",

sanoi Matilda Kalaranta ja osoitti 

meille rinnassaan riippuvaa, hopeista ansiomerkkiä. 

Sen hän oli saanut Maanviljelysseurojen Keskusliitolta v. 1927. 

Se on kunniakasta! Palvella 60 vuotta samaa taloa! 

Mutta kunniakasta se on myöskin talolle. 

Saimme kuulla, että 

talossa oli toisellakin uskollisella palvelijalla kunniamerkki. 

Talon vouti, Jalmar Salonen, 

kantoi nimittäin saman keskusliiton antamaa 

pronssista kunniamerkkiä 21 vuoden uskollisesta palveluksesta. 

Se on jo arvokasta talon komentoa!.....

Itä-Häme 30.10.1933 nro 85

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tiedot bongattu:

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Suomen Kuvalehti, 14.11.1936, nro 46

Itä-Häme, 30.10.1933, nro 85

TAPAHTUI JOUTSASSA- toukokuu 1924

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Alma Saloranta oli valittu Otavan Ruokalaosuuskunnan Sovinnon palvelijattareksi.

Anna Salmi sai päästötodistuksen Suomen Kansanomaisesta Hieromaopistosta Helsingissä kaksikuukautisen hieroma- ja sairasvoimistelukurssin päätteeksi.

Aukusti Järvinen asetettiin, Uimaniemen kylässä asuvan talollisen lesken Maria Stiina Ruhasen, holhoojaksi.

Hilma Koskinen Joutsasta oli valittu ja lopullisesti hyväkytty Suojärven kunnan Kaipaan kansakoulun opettajattareksi. 

Joutsan Nuorisoseuran sekakuoro (12 naista ja 9 miestä),  johtajanaan B. Santala  oli ilmoittautunut kesäkuussa pidettäville Jyväskylän laulu- ja soittojuhlille.

Syyskäräjät ilmoitettiin pidettäväksi 16.9.1924 Joutsan, Luhangan ja Leivonmäen pitäjäin käräjäkunnassa Huttulan tilalla Joutsan pitäjän Kirkonkylässä

Rokotukset Joutsassa

VAPAUS 23.05.1924 NO 60

KUNNALLISIA ASIOITA

Valitus kunnallistaksoituksesta, talollinen Rickhard Oskar Lindberg anoi maaherralta, että toimitettu taksoitus vuodelta 1923 kumottaisiin laittomana.

Maanteiden kunnossapidosta tehty valitus hylättiin

Kantajina olivat kangasniemeläiset Adolf Närvänen ja kauppias Juho Koponen, jotka hävisivät kisan maanteitten kesäkunnossapidosta Yrjö Ikoselle - korkein hallinto-oikeus ei ollut kangasnimeläisten kannalla ja hylkäsi kaksikon valituksen.

Lääninkonttoriin saapuneiden ilmoitusten mukaan tulo- ja omaisuusveroa vuodelta 1923 oli maksuunpantu Joutsan kunnassa 231.254,49 mk.

LOHKOMISIA

Ulmalan talosta n:o 3 Joutsan kunnan Kirkkolan kylässä tilat 

Välimaa, omist. Juho Lampinen 

Vanhalahti, omist. Salokoski 

Ventola, omist. Manne Mäkelä 

Joensuu, omist. Juho Ekroos 

Koskela, omist. Antti Olkkonen 

Rantala, omist, Antti Liukkonen 

Harjula, omist. Vihtori Laitinen 

Rajakangas, omist. Oskar Vesala 

Pohjola, omist. Juho Simola 

Vehmaa, omist. Aukusti Vihinen

Pellonpää, omist. Aatami Seikkala

Rennala, omist. Juho Pennala 

Sorvali, omist. Juho Sorvali 

Tikkamäki, omist. Joonas Ruohtula 

Vaihela, omist. sama.

Sipilän talosta n:o 4 tilat

Anttila, omist. Antti Anttila 

Lampila, omist. Otto Nöjd.

UUTISIA SUOJELUSKUNNASTA

Toukuussa 1924

15/5 klo 7 ip. woimistelu- ja urheiluharjoitus nuorisoseuratalon ken- tällä

18/5 klo 3 ip. ampumaharjotus ampumaradalla; samoin Ruo- rasmäellä

22/5 klo 7 ip woimistelu- ja urheiluharjoitus n.s-talon kentällä

27/5 klo 7 ip. harjoitus ja luento nuorisotalon kentällä

HUVEJA / TAPAHTUMIA

Nuorisoseuran arpajaiset ilmoitettiin pidettäväksi helluntaina 8.6. - päivällä urheilukilpailullinen ulkoilmajuhla ja illalla "arwokasohjelmainen" juhla-iltama. 
 
Kieltolain 5-vuotisjuhla ilmoitettiin pidettäväksi Joutsan raittiusväen toimesta kesäkuun 1.pvä Työväentalolla "monipuolisella ja arwokkaalla" ohjelmalla.

 

Työväenyhdistys oli päättänyt järjestää vappujuhlat 1.5. ja huvitoimikunnan huoleksi oli jätetty toteutus. Tällä erää juhlavalmistelut eivät menneet kuin strömsössä...

Wappujuhlat päätti t.y. kuukausikokouksessaan huhtik. 6 p. 

wiettää toukokuun 1 p:nä ja jätti 

lähemmät toimenpiteet yhdistyksen huwitoimikunnan huoleksi. 

Waan huwitoimikunta oli niin tanssiin hurmaantunut, 

ettei muistanut ollenkaan wappujuhlia. 

Teko oli ikäwä ja hakee wertoja työwäenliikkeen historiasta. 

Missä oli wika? 

Huwitoimikunta ei suwainnut antaa tietoa yleisölle 

ennenkuin Wapunpäivänä kun yleisöä kerääntyi talolle 

ja alkoi kysellä, että onko Wappujuhlia.

Tätä ei woi muuta kuin ihmetellä ja toiwoa, 

että tämä olisi ollut ensimmäinen ja wiimeinen. 

Wappuiltana oli ohjemalliset iltamat 

ja yleisöä oli tyydyttämästi, käytös rauhallista.

PUOLUEET, YHDISTYKSET JA JÄRJESTÖT 

Joutsan työväenyhdistyksen kokous 4.5.

Päätettiin 

*ottaa yksi osake Työwäen Akatemian Kannatus r.y:stä.

*järjestetää kesäjuhlat 15.6.1924.

Kuukausikokous ilmoitettiin järjestettäväksi 1.6. Työväentalolla.

Mieskonmäelle uusi työväenyhdistys

Paikkakunnan työläisten mieliä painoi kauan se ajatus, että olisi 

saatawa paikkakunnalle työläisten oma walistusjärjestö, 

mutta samalla epäilytti, onnistuttaisiinko siinä. 

Wiime maaliskuun 30 pnä kokoontui sitten paikkakunnan 

wähäwaraista wäkeä monikymmenlukuisana 

ja päätti yksimielisesti perustaa työwäenyhdistyksen. 

Walittiin johtokunta, johon tuliwat 

Toiwo Laitinen puheenjohtajana, Wäinö Liukkonen, kirjurina, 

Otto Pekkala, Sulo Kuitunen, Topias Laine, Wilho Wilpas ja Sulo Lehtonen. 

Wielä walittiin huwi ja järjestystoimikunta. 

Nimeksi hywäksyttiin Mieskonmäen Työmäenyhdistys. 

Jäseniä on jo liittynyt yli 40.

Ensimäisen iltaman wietti sanottu yhdistys t.k. 11 pnä 

ja oli tilaisuuteen warattu ohjelmaa runsaasti. 

Puheita pitiwät towerit Pekka Borg ja Hj. Lindfors. 

Lausuntoa esittiwät Maria Nieminen ja Toiwo Laitinen. 

Wielä oli leikillisiä lauluja, joita esitti rwa Fanny Kannas, 

ja satu ja näytelmäkappale "Kun naiset pelkääwät".

Tulkoon tässä myös lausutuksi kiitokset niistä lahjoituksista, 

joita yhdistys on eri henkilöiltä saanut wastaanottaa sekä sille talonwäelle, 

josta yhdistys sai huoneet iltamaansa warten.

Muuten teki oikein hywää katsellessa sitä tilaisuuteen saapunutta, 

aatteen elähyttämää nuorisojoukkoa ja lupaawaa toimintatarmoa, 

joka weti mukaansa monta wanhempaakin. 

Jokainen toiwoo, että nyt kun pelto on perattu ja siemen kylwetty, 

se kauniin ja karttuisan sadon kantaisi.

LIIKEYRITYKSET 

Joutsan Osuusmeijerin kevätkokous 14.5.1924.

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA MUITA JULMUUKSIA

Ruorasmäen kuulumisia:

Ei ole menemistä jäille, sen näimme jo wiime wiikolla. 

Silloin nim. putosi kaksikin Ruorasmäen hewosta lammin jäihin. 

Toisessa paikassa upposi mieskin, mutta pääsi wain kylmällä kylwyllä. 

Molemmat hewoset saatiin ylös wahingotta.

Sumea lumisateinen oli Wappu. 

Ei mitään huomattamaa ollut kylällämme. 

Kinokset alkawat jo mataloitua, waan kyllä on lunta näin kesäpäiwiksi. 

Saa nähdä, miten karjanruoka riittää, jos yhä kylmiä riittää.

Surkea tapaus Mieskonmäessä

Torppari Antti Pietarin 2,5 vuotias tyttölapsi tippui ja kuoli kaivoon. 

"Tämmöinen tapaus pitäisi muistuttaa jokaista varustaa kaivojansa semmoisilla kansilla, että niin hirmusia tapaturmia vältettäisiin."

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

Opettajattaren virka Tammilahden ylempään kansakouluun

Naisopettajan virka Ruhalahden ylempään kansakouluun 

 

Myös Joutsan kirkonkylän kansakoulussa oli avoinna alakansakoulun opettajattaren virka 

TÖITÄ HALUTAAN 

HELSINGIN SANOMAT 08.05.1924 NO 126

LÄNSI-SAVO 16.05.1924 NO 57

UUSI SUOMI 06.05.1924 NO 104

SEURAKUNNALLISIA ILMOITUKSIA 
Kuollut

Talollinen Otto Pöyry reilun 71 v. ikäisenä Ruorasmäeltä. Kaipaamaan jäivät puoliso, lapset ja lastenlapset. 

MIKKELIN SANOMAT 28.05.1924 NO 61

Hautajaiset pidettiin kesäkuun puolella 15.6. 

jolloin Oton maallinen tomu kätkettiin "Pertunmaan multiin".

Tällaisia työnsankareita harwoin mainitaan, waikka heidän 

uurastuksensa on monesti paljon arwokkaampaa kuin woidaan arwatakaan. 

O. Pöyry kohosi torpparista hywin toimeentulewaksi talolliseksi 

työnsä ja Jumalan siunauksen awulla. 

Poikansa on hän kaswattanut myös työn ja tarmon mieheksi. 

Ja kyllä on tarmoa tarwittukin, paraillaan rakentaessa myllyä ja sahaa. 

Asuinrakennus paloi wiime kesänä sekä nawetta. 

Ne owat nyt uudestaan rakennetut. 

Omasta sahasta on saatu laudat ja liisteet walmiiksi tehdyiksi.

15.5.1924 "pääsi kaipaamaansa ijäiseen lepoon" Karl Gustaf Närvänen.

UUSI SUOMI 20.05.1924 NO 116

Seurakuntaan muuttaneita 

Robert Juwonen Lappeen seurakunnasta oli ottanut muuttokirjan Joutsaan

YLEISÖNOSASTO-KIRJOITUKSIA 

Elli oli kirjoittanut työväenyhdistyksen vappujuhlista.

Pekka Borg yhdistyksen puheenjohtajana ja Aura Hellqwist huvitoimikunnan puheenjohtajana olivat laatineet vastineen tuohon kirjoitukseen.

Kun kelit sallii 😀

LÄNSI-SAVO 09.05.1924 NO 54

LUE MYÖS

Joutsan kesäkuu 1924

Joutsan huhtikuu 1924

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

LYHYITÄ PÄTKIÄ - Salomaan sisaruksia Sysmästä

Tämä vuosi on sukututkijoille hykerryttävää aikaa - useat kirkonkirjat ovat saaneet vapautuksen "sadan vuoden pannasta". 

Digitointia tehdään talkoovoimin, Suuri Kiitos kaikille panoksensa antaneille  - myös tädilleni, joka on ollut yksi vapaaehtoisista omalla alueellaan! Tämänkin tarinan henkilöt päivittyivät näiden uusien aineistojen ansiosta. 

Kyseessä yhden oman esi-isäni veljen perheen lapset. Joidenkin sisarten osalta tiedot jäivät hyvinkin vähäisiksi, mutta kirjasin sen, mitä löysin. 

Tiedän, että painetussa kirjallisuudessa saattaa näistäkin henkilöistä jokunen esiintyä, mutta koska minulla ei ole teoksia käytettävissä, nautin tästä "itseni haastamisesta" ja tilaisuuden tullen tarkastelen, kuinka lähelle totuutta pääsin - ja tarvittaessa täydentelen tietoja.

Kaarlo Kustaa ja Iida Salomaan perheen lapset:

1. TILDA MARIA KASILAMPI, os. Salomaa

s. 26.9.1884 Sysmä, k. 27.5.1944 Asikkala

Pso Maurits Kasilampi

 s. 24.7.1881 Asikkala, k. 9.3.1965 Asikkala.

Tilda ja Maurits avioituivat 25.9.1909 ja Tilda muutti muuttokirjojen mukaan Asikkalaan tammikuussa 1910.

Perhe asui Kalkkisissa. 

Kasilammin pellot lienevät olleen otollista maaperää viljelyksille, sillä heidän pelloillaan on mainittu kasvaneen pitkää ruista - "eräänkin oljen pituus oli kaksi ja puoli metriä" - kerrottiin.

Kasilammin talo on toiminut aikanaan myös rokotus- ja lukusten pitopaikkana.

Tilda ja Maurtz saivat ainakin kaksi lasta: 

Reino Armas 

3.10.1910-30.4.1956

pso. 1934 Elli Katariina Enqvist Heinolasta 

Veikko 

16.2.1912-28.7.1933

Veikko oli kuollessaan vain reilun 21 vuodena vanha.

Kuva: Suomen kirkkoja ja hautausmaita
kuvaaja Teemu Riihelä

Tilda-nimi on muuntautunut Hildaksi hautakivessä. Lieneekö kyseessä kaivertajan virhe, nimen muutos -vai mikä?

2. JUHO EVERT SALOMAA

s. 1.10.1887 Sysmä

Juhon puolisoksi valikoitui Olga Lyydia Hietanen, (Lyyli) joka oli syntynyt 5.2.1886 Heinolan mlk:ssa. Heidät vihittiin reilun puolen vuoden kihlauksen jälkeen 20.4.1917.

HEINOLAN LEHTI 3.10.1916 NO 79

Iso-Kumun tilasta no 3 lohkottiin 1930 kolme tilaa; Koskenniemi, Heinämäki ja IsoKumu  - Iso-Kumun omistajaksi mainittiin Juho Evert Salomaa.

3. HILMA OTTILIA LAAKSOVIRTA os. Salomaa 

s. 24.3.1891 Sysmä

Pso Kalle Laaksovirta 

s.14.4.1890

Vihitty 29.8.1915

Kallen on mainittu olleen lampuodin poikapuoli Nuoramoisten Kuusenkannosta.

Kuusenkannon No 5 lohkominen tapahtui 1931 ja Laaksovirtojen tilaksi muodostui Kuusela.

Kalle oli mukana elämänsä aikana aktiivisesti kunnallisessa- ja yhdistystoiminnassa toimien eri tehtävissä useissa eri johto-, lauta- ja toimikunnissa.

Suomen Sosiaalidemokraatti kirjoitti 31.8.1923 numerossa 20, että Nuoramoisten kylän takamailla elonleikkuutalkoiden jälkeen kotimatkalla olleen, itsellinen Kalle Laaksovirran kimppuun oli käyty ja hän joutui raa'an pahoinpitelyn uhriksi. Häntä oli puukotettu ja huhuttiin jopa selkäytimen vioittuneen - lääkäri oli arvioinut tilan "arveluttavaksi". Kolme henkilöä pidätettiin tapahtuman johdosta. 

Laaksovirran kerrottiin toimineen mm. raittiusvalvojana ja olisi tätä kautta saattanut hankkia itselleen "näin kaameita vihamiehiä".

Mikäli yllä oleva Kalle on sama, kuin tekstissä muutoin oleva, hän toipui tuosta tapahtumasta vähintäänkin kohtuullisesti, sillä Kalle Laaksovirralle Sysmän Nuoramoisista oli myönnetty 1924 oikeus kulkukaupan harjoittamiseen.

Hilmasta ei pistänyt silmään kummempia tietoja - päätoimi lienee ollut emäntä.

Lapset 

Kauko Armas 1.10.1915

Kauko sai luultavasti jo syntyessään järjestöverta suoniinsa, sillä hän oli isänsa tavoin aktiivinen järjestöihminen. Toimi ainakin Sysmän työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja Nuoramoisten raittiusseurassa.

Veikko Einari 

s. 9.6.1918 Sysmä Nuoramoinen IsoKumu 

k. 8.3.1940 - katosi Viipurinlahdella, julistettu kuolleeksi.

4. VÄINÖ NESTORI SALOMAA

s. 5.1.1895 Sysmä

Väinö konfirmoitiin 24.6.1911 ja hän muutti Sysmästä Mikkeliin 11.10.1917.

5. VIENO ARTTURI SALOMAA 
s. 4.3.1899 Symä, k. 15.10.1938 Heinola

Artturi syntyi Sysmän Nuoramoisissa kuten sisaruksensakin ja jo nuorena miehenä aloitti liikealalla toimimisen. Lehtitietojen mukaan piti liha- ja ruokatavarakauppaa Lahdessa neljän vuoden ajan ja (Heinolan) Imjärvellä 9 vuotta sekatavarakauppaa.

Muuttanut Heinolaan, jossa piti lihakauppaa aina kuolemaansa saakka. 

Mikäli lehtitiedot pitävät paikkansa, Artturi oli Lahdessa eli laskennallisesti n. 1918/19-23.

Imjärven sekatavaraliikkeen Artturi avasi joulukuussa 1923 Imjärven myllyllä, Siltasen talossa.

HEINOLAINEN 22.12.1923 NO 98

Keväällä 1924 julkaistiin Heinolan Sanomissa no 18 uutinen kihlautumisesta - Artturin aisapariksi oli päätynyt Helmi, os. Riihijävi (s. 30.3.1904 Sysmä). Helmi oli "kouluja käynyt" ja saanut todistuksen Lahden kansanopistosta 1923.

Heillä oli ilmeisesti vähintään kolme lasta: 1928 syntynyt Erkki Olavi, kuolinilmoituksissa mainittu Arvo ja ainakin vielä yksi tytär, Sirkka,  Tyttären on mainittu olleen 8-vuotias isänsä kuollessa eli olisi syntynyt n. 1930.

(Rippikirjoja ei ole kaikilta heidän elämänsä paikkakunnilta digitoitu niin, että olisin voinut tietoja hakea virallisista lähteistä - yllä oleva siis laskennallista päättelyä.)

HEINOLAINEN 5.3.1924

5.1.1929 haihtui Artturin ja perheen omaisuus kirjaimellisesti savuna ilmaan. 

Mainitun päivän aamuna, klo 10 aikoihin tuli otti vallan heidän omistamassaan talossa. Palokunnan yrityksistä huolimatta paloi talo, samoin kuin koko henkilökohtainen omaisuus ja sekatavarakaupan varasto - mitään ei ehditty pelastamaan.

Rakennuksessa oli ollut 4 huonetta ja varaston arvoksi arvioitiin 100.000 mk. Omaisuuden arveltiin olevan vakuutettu. Palo oli saanut alkunsa bensiinistä, joka oli asetettu hellalle lämpiämään.

ITÄ-HÄME 16.01.1929 NO 3

Saman vuoden maaliskuussa perheen poika Erkki Olavi kuoli influenssaan reilun 7 kk:den ikäisenä.

HEINOLAINEN
28.03.1929 NO 36

Tulipalo ja uuden talon rakentaminen on arvellusti ollut iso ponnistus niin henkisesti kuin taloudellisestikin - alkoi myös pula-aika ja lama. 

13.5.1931 Artturi oli jättänyt vararikkoanomuksen ja yritystä haettiin konkurssiin. 

27.5. pidettiin velkojain kuulustelu; pesän varat olivat 183.311,15 mk ja velat 213.754,90 mk. Samalla velallisen vaimo pyysi pesäeroa. Valvonta määrättiin tapahtuvaksi välikäräjillä 13.8.1931. Konkurssituomio ja pesäero julistettiin lokakuussa. 

Huhujen mukaan takausvastuuseen joutui Helmi- vaimon veli, joka hätäpäissään / lyhyen harkinnan jälkeen myi sukutilan "pilkkahintaan" veljelleen.

Jo 20.6.1931 kauppias V. Hintikainen ilmoitti lehdissä avaavansa sivuliikkeen Imjärvellä, ent. kauppias Salomaan liikehuoneistossa, jonka oli ostanut varastoineen konkurssihuutokaupasta.

Marraskuussa ilmoitettiin pidettäväksi julkinen konkurssihuutokauppa, jossa kaupattiin Artturin omistamaa Virtalan tilaa kauppataloineen ja muine rakennuksineen. Velkojia pyydettiin ilmoittamaan vaatimuksensa ennen huutokauppaa. 19.11. julkaistiin tieto, että Virtalan tila myytiin korkeimman tarjouksen tehneelle mv. Antti Lahtiselle samasta kylästä.

Salomaat muuttivat Heinolan kaupunkiin laskennallisesti 1830/-31 tietämillä ja Artturi perusti sinne lihakaupan. He asuivat osoitteessa Kaivokatu 6.

Kuolema oli traaginen, tapahtumasta voi lukea esim Vapaus-lehdestä.

Vain vajaa pari viikkoa ennen kuolemaansa, oli Artturilta anastettu Heinolan markkinoilla 1000 mk rahaa. 

Kun tätä tarinaa koostin, en voinut välttyä ajatukselta, että tässä perheessä on kyllä sattunut ja tapahtunut! Artturin jälkeen alaikäisten lasten holhoojaksi määrättiin äiti Helmi ja uskotuksi mieheksi lasten puolesta pesänselvitykseen ym. määrättiin vahtimestari L. Tasajärvi.

HEINOLAN SANOMAT
18.10.1938 NO 117

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Heinolan Sanomat, 18.10.1938, nro 117, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1973625?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolan Sanomat, 15.12.1938, nro 141, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1973704?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 08.01.1929, nro 3, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1531920?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolan Sanomat, 19.11.1931, nro 131, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1825135?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolainen, 18.10.1938, nro 117, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1972211?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Heinolan Sanomat, 04.10.1938, nro 111, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1973639?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

NIMISMIES HEIKKISEN SURMANLUOTI

Artturi Heikkinen oli nimitetty Joutsan piirin nimismieheksi keväällä 1906 ja hän astui virkaan kesäkuun 21. pvä. Artturi tuli Joutsaan Joroisista, jossa hän oli ollut vastaavassa pestissä. Ristimänimeltään hän oli virallisesti Emil Arthur.

LOUHI 18.09.1906 no 111

Artturi kuoli tapaturmaisesti luotiin 8.9.1906. Lehdet kertovat tapahtuneesta tapahtumasta seuraavaa:

Artturi piti majaa Richard Lindbergin tilalla Tyynelässä. Miehet olivat illastaneet ja noin klo 21.30 he siirtyivät kamareihinsa yöpuulle. Aamulla olisi varhainen lähtö metsälle.

Rickhardin ollessa riisuuntumassa, kuului laukaus ja parkaisu. Hän, sekä joukko muuta talon väkeä riensivät Artturin huoneeseen, jossa hän oli kontallaan lattialla. Luoti oli osunut lähelle sydäntä eikä Artturi kyennyt puhumaan - samalla hän veti myös viimeiset henkäyksensä. Joissain kirjoituksissa harmiteltiin, ettei piirilääkäri Höijer, joka asui samassa osoitteessa, ollut kotona tapahtumahetkellä- vaikka tuskin se olisi lopputulemaa miksikään muuttanut.  

KAJAANIN LEHTI115.09.1906 NO 74

Artturi oli ollut edellisenä perjantaina hävittämässä viinakeittiötä "syrjäkylillä" ja aseen ajateltiin olleen hänen mukanaan. Tämän jälkeen hän olisi jättänyt sen kotiin tullessaan  "johonkin näkyvään paikkaan". Arveltiin, että Artturi olisi ehkä ollut tyhjentämässä asetta patruunoista, jolloin ehkä yksi niistä olisi jäänyt makasiiniin, "kuten noissa aseissa kuuluu woivan käydä ja se teki petoksen nyt, kun hän sattui ottamaan sen käsille". Kyseinen ase oli Browning-revolveri.

Vainajan kerrottiin olleen aina ollut "hilpeällä ja reippaalla mielellä", kuten viime hetkilläänkin. Muu ajatus kuin vahingon mahdollisuus ei tullut kyseeseen. 

Artturi oli syntynyt 1.9.1878 Kajaanissa eli oli n. viikkoa vaille 28 vuotias kuollessaan. 

Hän oli Adolf Heikkisen (1851-1931) ja Anna Walborg Heikkisen (1853-1896) toiseksi vanhin lapsi. 

KAIKU 14.09.1878 NO 37

Isä-Adolf kävi ala-alkeiskoulun 1865-67. Hän toimi aluksi kauppiaana ja sen jälkeen kaupunginvoutina ja palomestarina.

Artturi kävi Kajaanissa koulua, mutta joutui jättämään sen kesken "pilaantuneitten silmäin ja näön heikontumisen vuoksi". Tämän vuoksi hän oli myös asepalvelukseen kelpaamaton.

Artturille tehtiin useita silmäleikkauksia ja lopulta näkökyky saatiin korjattua "aika auttawaksi". 

Näkökyvyn korjaantuminen mahdollisti nuorukaiselle lupaavamman tulevaisuuden - ensin Artturi "antautui telegrafialalle", josta sittemmin pääsi uralleen nimismieheksi - joka, ikävä kyllä, jäi varsin lyhyeksi.

Artturista oli kirjoitettu: "Läpihywä ja waatimaton luonne oli wainaja - "liian hywä nimismieheksi", kuten joutsalaisten jo tältä vähältä wirka-ajaltaan on kuultu wainajasta sanoneen."

 

☆ ☆ ☆

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

*Kaikuja Kajaanista, 15.09.1906, nro 107, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/637082?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

*Kajaanin Lehti, 15.09.1906, nro 74, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/642336?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

*Karjala, 12.09.1906, nro 210, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/655949?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

*Kajaani, 06.10.1931, nro 111, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1842822?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

*Kajaani kaupunkiseurakunta syntyneet 1868-1880 (MKO61) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=26382&pnum=31 / Viitattu 04.05.2024

*Kajaani kaupunkiseurakunta lastenkirja 1881-1890 (MKO50-54) Sivu 15 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=5581&pnum=77 / Viitattu 05.05.2024

*Kajaani kaupunkiseurakunta lastenkirja 1891-1900 (MKO61-63) Sivu 77 H ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=5582&pnum=58 / Viitattu 05.05.2024

*Kajaani kaupunkiseurakunta rippikirja 1881-1890 (MKO42-49) Sivu 13 H ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=5587&pnum=104 / Viitattu 05.05.2024

*Kajaani kaupunkiseurakunta rippikirja 1891-1900 (MKO55-60 I Aaa:17) Sivu 159 H ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=5573&pnum=107 / Viitattu 05.05.2024

*Kajaani kaupunkiseurakunta rippikirja 1901-1910 (MKO64-70) Sivu 152 H ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=22485&pnum=112 / Viitattu 05.05.2024