VALLESMANNIA JAHTAAMASSA - Iida (os. Kolu) & Anton Mäkinen

 Iida (os. Kolu) & Anton Mäkinen

Mulla on jonkinlainen hatara mielikuva, että Sylvi-mummini olisi joskus puhellut, että joku sukulainen, jonka luona olivat vierailleet hänen lapsuudessaan, olisi ollut ”vallesmanni”. Jotenkin olen sen mielessäni yhdistänyt Nisulaan, mutta oma äitini ei ollut kuullut mitään moisesta, ei vallesmannista eikä varsinkaan vallesmannista Nisulassa.

Päätin kuitenkin haeskella ja erilaisilla hakusanoilla kokeilla, mitä tuleman piti. Ja tulihan sitä – ei luultavasti ihan sitä mitä hain, mutta löytyi yksi konstaapeli, joka yhdistyi satavarmasti sukuun -  Anton Mäkinen.

Paljastui, että Anton  oli aviossa Iida, os. Kolun kanssa, joka oli mummini äidin, Olgan serkku. Periaatteessa olisivat siis voineet kyläilläkin, mutta silloin nuo vierailut eivät olisi tapahtuneet Nisulassa. Ja toki senkin opin, että noita Nisula-nimisiä kyliä ja taloja on useita – vähän ”siellä sun täällä”.

Tutustutaanpa nyt hieman Iidaan ja Antoniin.
Perustiedot – syntymäajat, vanhemmat jne. tarinan päätteeksi.
 

Iidan on mainittu käyneen kansakoulun. 

Asui vanhempiensa taloudessa  Korttajärven Kolussa avioitumiseensa saakka ja muutti heti avioitumisen jälkeen (27.12. 1899) Laukaaseen Antonin vaimoksi.

Torpanpoika Anton muutti puolestaan Korpilahdelta Jyväskylään 1.12.1897.
Rippikirjoissa hänet on mainittu rengiksi, tosin joissain aikalaiskirjoituksissa Antonin on kirjoitettu olleen Jyväskylässä ”liikealalla”. Joka tapauksessa parin Jyväskylässä vietetyn vuoden jälkeen Anton muutti Laukaan Paadentaipaleen kylään ja naimakirjan hän otti Jyväskylän maaseurakuntaan 30.11.1899.

YHTEISELOA

Iida ja Anton vihittiin tapaninpäivänä 1899. Yhteiselonsa tuore aviopari aloitti jo mainitussa kylässä Laukaassa, Majalassa (No2). 1900-luvulle siirryttäessä, Anton ja Iida ovat Paadentaipaleen Honkalan talossa itsellisiä ja Anton mainitaan kauppiaana. Kaupparekisteriin onkin merkitty vuonna 1901 Anton Mäkisen maakauppa, Laukaan pitäjän Paadentaipaleen kylästä. 

Biologisia lapsia en havainnut Iidalla ja Antonilla olleen. Äänekosken rippikirjassa 1907-1920 on maininta kahdesta kasvattityttärestä; 

Olga Juhontytär Ekonen s. 1.4.1885 Jkl pitäjä  - Olga oli Iidan enon, Juhon tytär ja avioitui sittemmin Petäjävedelle Emil Kolun puolisoksi. Emil oli puolestaan Iidan veli.
Anna Elina Mäkinen s.29.11.1895 Korpilahti. Anna oli Antonin veljen Robertin tytär, joka oli 1907-1910 Antonin ja Iidan hoteissa ja palasi sitten Korpilahdelle.
Samassa taloudessa olivat myös palvelijattaret, Anna Lydia Montonen ja Lyydi Juhontytär Hokkanen, mikä kertoo omaa kieltään perheen elämästä ja sosiaalisesta asemasta. 

Lehdistä kerättyjen tietojen mukaan Mäkiset olisivat muuttaneet Suolahteen n. 1903. Paadentaipaleen kylä siirrettiin sittemmin (1.5.1907) Äänekosken seurakuntaan, Suolahden kinkeriin ja pariskunnan löytää tuosta eteenpäin Äänekosken rippikirjoista.  Antonin on kerrottu olleen maanviljelijä, kauppias vuoteen 1917, jonka jälkeen oli toiminut mm. 10 v ajan  Suomi-yhtiön asiamiehenä Suolahdessa. Toiminut myös poliisikonstaapelina ja vanginkuljettaja sekä työskennellyt jossain roolissa metsätyömailla.
 

                                                ANTONIN TYÖ-URAA

Sen lisäksi, että Antonilla oli kauppansa, 1909 Hesarissa (18.12.1909 nro 293) mainitaan "Uusia liikeyrityksiä" otsikon alla, että sahanomistaja Ali Riihijärvi, rouva Elsa Riihijärvi, kauppias  Anton Mäkinen, teknikko J.J. Pietiläinen, kauppias Otto Tiainen, talonomistaja Elis Raittinen, opettaja Jalmari Westerinen, asemapäällikkö Rudolf Ahonius ja konttoristi Arwi Kauppila ovat anoneet senaatilta vahvistusta ”Suolahden Höyrylaivayhtiön” säännöille. Yhtiön kotipaikka Laukaan pitäjä ja tarkoituksena harjoittaa laivaliikennettä Keiteleellä. Osakepääoma oli 15.000 mk, jaettuna 150:een 100 mk:n suuruiseen osakkeeseen.
 
Suunnitemissa oli siis aloittaa matkustajaliikenne Suolahden ja Konginkankaan väillä. Yhtiö sai ostetuksi maaliskuussa 1910 Jyväskylä-Päijänteen höyrylaivaosakeyhtiöltä höyryalus ”Wiljon” tuntemattomalla kauppasummalla ja liikenne saatettiin aloittaa määräsatamien välillä heti kesäkaudella. "Wiljo" liikennöi aikaisemman omistajan aikana ainakin Rutalahti-Jyväskylä väliä. Antonin & kump. yritys oli toiminnassa vielä 1913, koska yhtiökokouksesta ilmoitettiin lehdissä.

 

Kauppiaan suositus julkaisuna lienee ollut aikoinaan hyvä, tai ainakin käypäisä, referenssi:

 

Kauppiaan uran jälkeen Antonin arjessa puhalsi uudet tuulet ja koitti aika 

poliisikonstaapelina ja sittemmin vanginkuljettajana. 

Nimitys poliisikonstaapeliksi ekan kerran on tapahtunut 1923, julkaistu Vaasa-lehdessä 7.11.1923.

 
MÄKISTEN TALO
Äänekosken historiasta kertovilla sivuilla on mainittu, että ”putkaan joutuneet löysivät sijansa vanginkuljettaja Mäkisen navetan yhteyteen aikoinaan tehdystä sellirakennuksesta, joka paikantui veturitallin ja Kellan vanhan kaupan välimaastoon”.
 
Itse en ole eläissäni Suolahdessa käynyt, mutta rakennuksen paikannukseen liittyen löytyi vielä teksti ”Ali Riihijärven hallitseman höyrysaha-alueen viereisessä Lastuniemessä olleessa Anton Mäkisen kauppatalossa (1901) perustettiin 1903 Suolahden nuorisoseura”.
”Anton Mäkisen talo, lähellä rautatieasemaa” on mainittu käräjäpaikaksi useampana vuonna.
”Anton Mäkisen kartano” on ollut myös velkojain kokouksien pitopaikka. 

Kartanolla on pidetty myös monenlaisia muitakin, epävirallisempia, tilaisuuksia ja kinkereitä, joissa on  käynyt erilaisia puhujia. Itselleni jäi kuva eri ilmoituksia läpi kahlanneena, että olivat laadultaan etupäässä hengellisiä, joskus myös poliittishenkisiä esitelmätilaisuuksia.

Marraskuussa 1933 talosta on puhuttu entisenä Anton Mäkisen talona.
 
Eräässä sosiaalisen median ryhmässä tiedustelin kuvaa Mäkisen talosta, mutta ainakaan vielä ei ole löytynyt. Eräs rouva kertoi, että tämä talo, mitä todennäköisemmin, oli ollut heidän kotinsa 1930 alussa, mutta sitä ei silloin kutsuttu Mäkisen taloksi vaan Puttosen taloksi. Kuvaus olisi ollut kiva laittaa tähän, mutta itselleni jäi kuitenkin pieni epäilys siitä, puhutaako samasta pytingistä. 

.

 
PARISKUNNAN AKTIVITEETTEJA

Keski-Suomen kansanopisto oli päätetty muuttaa pois Äänekoskelta ja kun uudesta paikasta päätettiin 1908, oli Anton ja useat muut suolahtelaiset kansanopiston ystävät antaneet lahjoitustarjouksia sen puolesta, että opisto sijoitettaisiin Suolahteen Vallilan harjulle - Laukaan Leppäveden Järvilinnan sijaan. Vallilaan sijoitettuna kokonaiskus- tannukset ylläpitoineen olivat edullisemmat, sillä tontti oli luovutettu lahjaksi ja lahjatarjoukset kattoivat lisämaan oston - myös rakennus- ja puutavaraa oli luvattu lahjoituksina. Olipa Ida Kirppula luvannut lahjoittaa vielä 22 m pitkän latorakennuksen tähän kompleksiin. Eikä siinä vielä kaikki - sahanomistaja Ali Riihijärvi ja tilanomistaja Elis Raitanen olivat sitoutuneet kunnostamaan hevos- ja jalkatien opistolta Suolahden asemalle. SUOMALAINEN 1908 28.10.1908 NO 122

Lopulta arkkitehti Yrjö Blomstedin suunnittelema rakennus valmistui Suolahteen 1912 ja toiminta siellä alkoi 1. marraskuuta.

 
Antonin on kerrottu olleen pidetyn miehen maineessa ja hän on ollut aktiivinen järjestötoimija omien bisneksiensä ohella, kuulunut ainakin Äänekosken kunnan tutkijalautakuntaan Suolahden piiristä ja Osuusliike Keskimaan myymäläneuvostoon sekä ollut Suolahden suojeluskunnan aktiivinen jäsen.

Lisäksi vaikutti vahvasti kansanopiston ystävissä ja nuorisoseuratoiminnassa.  Lehtitietojen mukaan Suolahteen perustettiin vapaaehtoinen palokunta 1926, jonka ensimmäiseen hallintoon valittiin mm. Anton. On mainittu, että oli ollut mukana myös Kansallisen edistyspuolueen toiminnassa.
 
Iida puolestaan oli valittu useana vuonna kuntakokouksessa vaivaishoitohallitukseen varajäseneksi, talollinen Elis Lahtisen ollessa varsinainen jäsen. Toiminut Suolahden kansakoulun johtokunnassa useita vuosia, samoin sahalle perustetussa kansakoulussa. 

Harmi, että näistä ”emäntä-rouwista” ei ole kauheasti tietoa saatavilla, elleivät ole ”luoneet uraa” tai muutoin ei ole sukutarinoita painettuna.
 
Kesällä 1930 lehdissä oli tarina 

”Kumoonajo polkupyörällä”

”Eilen päivällä klo 17 tienoissa löysi muuan matkailija Jyväskylän— Vesangan tieltä, noin 8 km kaupungista ns. Möykynmäestä tajuttomassa tilassa olevan miehen. Miehen pää oli kauttaaltaan veressä, samoin kädet. Tiellä oli myöskin lammikko hyytynyttä verta. Vieressä oli uusi polkupyörä, jonka etupyörä oli mennyt kieroksi ja muutenkin rikki. Mies oli nähtävästi ajanut hyvällä vauhdilla tien ohessa olleeseen terävälaitaiseen kiveen ja siinä särkenyt itsensä sekä pyöränsä. Matkailija haki paikalle läheisen talon miehiä, ja kun veri pyyhittiin loukkaantuneen kasvoilta, huomattiin, että hänen ohimossaan oli syvä haava; samoin oli kasvoissa muitakin ruhjevammoja. Mies selvisi sen verran, että kysyi: ”Missä minä olen.”  Samalla hän sanoi nimensä, kertoen olevansa Anton Mäkinen Suolahdesta. Enempää ei hän kyennyt kertomaan. Paikalle saapuneella vuokra-autolla vietiin hänet Jyväskylän sairaalaan hoidettavaksi. Hengenvaaraa ei liene.”

TYÖNVOIMA 17.7.1930 nro 158, myös Keskisuomalaisessa samana päivänä no 158

 
Jokunen kuukausi kumoonajon jälkeen vietettiin Antonin kuusikymppisiä. 

”Maanviljelijä ja liikemies Anton Mäkinen, joka kymmenisen vuotta on toiminut Suomi-yhtiön asiamiehenä Suolahdessa, täytti lokakuun 18 p:nä 60 vuotta. Toimittuaan ensin jonkun aikaa liikealalla Jyväskylässä herra Mäkinen Suolahden rautatien valmistuttua perusti oman liikkeen Suolahteen, jossa oli kauppiaana noin 25 vuotta. Lopetettuaan kauppaliikkeensä hän oli valtion metsätyönjohtajana ja puutavaran lähettäjänä useat vuodet sekä sen jälkeen Suolahden poliisikonstaapelina. Herra Mäkinen on tunnettu innokkaana nuorisoseura- ja suojeluskuntamiehenä sekä kaikenlaisten muittenkin edistyspyrintöjen harrastajana. Sävyisän ja leikkisän luonteensa vuoksi on hän rehtinä miehenä saavuttanut yleistä luottamusta ja suosiota kaikissa piireissä. Tämä taas puolestaan on aiheuttanut sen, että hän myös yhtiömme asiamiehenä on hyvin menestynyt. Pyydämme merkkipäivän johdosta toivottaa herra Mäkiselle 

hyvää menestystä ja parhainta onnea.”

KESKINÄISYYS: SUOMI-YHTIÖN JULKAISU ASIAMIEHIÄÄN VARTEN / 1.10.1930

 
Antonin matkan pää koitti 1933. 

Hän menehtyi yllättäen sydänhalvaukseen.
 

”Toissapäivänä kuoli Suolahdessa sydänhalvaukseen ent. kauppias, vanginkuljettaja Anton Mäkinen. Hän oli syntynyt Muuramessa lokakuun 18 pvnä 1870. Suolahteen hän muutti n. 30 vuotta sitten perustaen kauppaliikkeen, jota hoiti vuoteen 1917. Sen jälkeen hän toimi työnjohtajana valtion rautateitten metsätyömailla ja sittemmin poliisikonstaapelina n. 5 vuotta. Viimeiset 3 vuotta hän on toiminut vanginkuljettajana. Anton Mäkinen oli myöskin innokas suojeluskuntamies. Myöskin osuustoiminnallisia pyrkimyksiä hän innolla harrasti kuuluen mm. Osuusliike Keskimaan myymäläneuvostoon. Noin 10 vuoden ajan hän toimi myöskin Suomi-yhtiön asiamiehenä paikkakunnalla.
Odottamatta poismennyt, inhimillisesti katsoen vielä mitä parhaimmissa voimissa oleva mies oli rehdin luonteensa vuoksi paikkakunnalla hyvin pidetty, jonka vuoksi häntä muistellaankin kaipauksella ystävien ja tuttavien keskuudessa. Lähinnä häntä jäi suremaan puoliso.” 
Kuolinilmoitus Keskisuomalaisessa 1.2.1933 no 25. Muistokirjoitus samassa lehdessä ja samalla sivulla.

 
 
 
Myös Suomi-Yhtiöt muisti pitkäaikaista, menestynyttä ja pidettyä asiamiestään:

”Tammikuun 30 p:nä siirtyi mananmajoille yhtiön asiamies Suolahdessa, maanviljelijä ja liikemies Anton Mäkinen. Maanviljelijä Mäkinen, joka oli syntynyt lokakuun 18 p:nä 1870 ja jonka elämänvaiheita olemme lähemmin selostaneet lehtemme lokakuun numerossa v. 1930 hänen 60-vuotis päivänsä johdosta, oli paikkakunnallaan tunnettu innokkaana nuorisoseura- ja suojeluskunta-asian kannattajana sekä muidenkin pyrintöjen harrastajana. Sävyisän ja leikkisän luonteensa vuoksi saavutti hän rehtinä miehenä kaikkien piirien luottamuksen ja suosion, ja tämä auttoi häntä myös hyvin menestymään yhtiön asiamiehenä, jollaisena hän vaikutti helmikuusta 1920 lähtien.” 

KESKINÄISYYS: SUOMI-YHTIÖN JULKAISU ASIAMIEHIÄÄN VARTEN / 1933, 1.2 1933

 
JÄLKIMAININGIT
Kuolemaa ja hautausta seuraa luonnollisesti perunkirjoitus.
Netistä / skannattuna en nopealla silmäyksellä löytänyt tuon vuoden perukirjoja, mutta esim. Keskisuomalainen-lehdessä 25.2.1933 No 46 on ilmoitettu vapaaehtoisesta huutokaupasta, josta saa vähän osviittaa, mitä vainajalta jäi jälkeen. ”….maanantaina maalisk. 6 päivänä 1933, alkaen kello 10 Anton Mäkis-vainajan omistamassa talossa Suolahden kauppalassa, myydään Mäkisen kuolinpesälle kuuluva sekä irtain että kiinteä omaisuus kokonaan. Siihen kuuluu n. 7 ha suuruinen maakiinteistö ynnä 12 lämmitettävää asuinhuonetta käsittävä asuinrakennus vuokramaalla talli-, sauna- ja navettarakennuksineen kauppalan keskuksessa parhaalla paikalla. Irtaimistoon kuuluu vaatteita, huone- ja talouskaluja, hevonen, lehmä, sika y.m. omaisuutta huomattava määrä….”

Sisä-Suomi kirjoittaa 7.3.1933, että kuolinpesälle kuuluva irtain ja kiinteä omaisuus oli myyty edellispäivän huutokaupassa korkeimman tarjouksen tehneelle amerikansuomalaiselle A. Rannilalle 137.600 mkn hintaan, sisältäen vuokramaalla olevan 12 huonetta käsittävän rakennuksen sekä Niittylä nimisen tilan. Julkaisuhetkellä tarjousta ei oltu vielä hyväksytty.

Kuolinpesän huutokauppaa jatkettiin 29.4.1933, johon mennessä myös saamamiesten oli ilmoitettava saamisensa Heikki Honkoselle.

En tiedä tällä hetkellä, kenelle tuo suurempi kiinteä omaisuus lopulta siirtyi.

Ilmeisesti Iida eli leskenä kuutisen vuotta vielä Suolahdessa. Keskisuomalainen-lehdessä 15.3.1939 no 61, Äänekosken seurakunnasta poismuuttaneena mainitaan leski Ida Mäkisen muuttaneen Jyväskylän msk:aan, Työn Voima- lehdessä Iidaa tituleerattu poliisikonstaapelin leskeksi saman asian tiimoilta.
Iidan vaiheet tämän jälkeen eivät ole minulla tiedossa.

***
Tämän tarinan ns. vaikeutena on, kun luulee, että ”tää oli tässä”, niin löytyy taas jotain uutta ja mielenkiintoista. Pistän nyt kuitenkin pisteen tälle, muutoin hieron tätä vielä juhannuksenakin.
 
Alla vielä päähenkilöt omissa syntymäperheissään

IIDA MÄKINEN, os. KOLU
s. 6.7.1876 Jkl mlk, Puuppola
k. ?
vht. Abraham Abrahaminpoika Kolu (1854-1927) ja Edla, os. Ekonen (1854-1913)

Sisarukset:
Basilius 19.3.1874-13.6.1910

Edla 26.4.1879-27.6.1940

Abraham 30.3.1881-23.7.1936

Herman 28.6.1883-30.1.1899

Emil 24.11.1885-13.3.1961

Otto 22.4.1888-1.6.1893

Anna 5.4.1891-11.7.1959

Otto 8.2.1894-1962

Aleksanteri 14.9.1896-25.9.1964

Hilma 14.2.1899

*Koluista kirjoittelen vielä myöhemmin

ANTON MÄKINEN                                                                               

s. 18.10.1870 Korpilahti        

k. 30.1 1933 Suolahti                                                                         

vht. Juho Niklas Heikinpoika Mäkinen (1839-1902) ja Eeva Kustaantytär (1836-1897) 

     

Sisarukset: 

Robert 19.6.1865-16.4.1901

pso Wilhelmiina Juhontytär Wiren 25.2.1873-

lapsia: Elli, Anna Elina, Hjalmar

Wilhelmiina 6.2.1873-

muuttanut Petäjävedelle ja kuulutettu 1899 21.10.

pso seppä Kalle Arvid Eriksson s.26.8.1876

lapsia, ainakin Väinö 1900, 

Amanda 9.10.1875-

Lähteinä käytetty mm. Korpilahden, Jyväskylän kaupungin ja maaseurakunnan, Laukaan ja Äänekosken rippikirjat ja Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, Äänekosken kaupunkisanomat / Ramin kortit, Äänekoski -sivusto, joka kuvaa Äänekoski- yhtiön yhtiön työntekijöilleen 1920-luvun aikana rakentaman asuntoalueen historiaa ja sen ihmisten elämää.