RIIKOS-MANUN KOHTALO

Löytyipä taas vanhoja sanomalehtiä selaillessa melkoinen tarina koostettavaksi. On varmasti liioiteltua puhua legendasta, mutta kirjoitetun ja  luetun perusteella tarinan päähenkilö, Manu Riikonen, oli kyläläisiä puhuttanut henkilö.

Manu esiintyy toistuvasti 1890-luvulta lähtien salaviinan valmistusta, pirtukauppaa, rettelöintiä ja lopulta väkivaltaista kuolemaa käsittelevissä uutisissa. Sanomalehtien perusteella Riikonen oli aikalaistensa silmissä kaikkea muuta kuin sopuisa, tavallinen torppari. Viranomaisten näkökulmasta hän oli sitkeä salapolttaja ja kanssaihmiset tuntuivat pitävän häntä suorastaan pelottavana.

Salapolttimon jäljillä vuonna 1896

Tammikuussa 1896 Keski-Suomi-lehti kertoi Leivonmäen ja Korpilahden rajalta, Rutalahdesta löydetystä salaviinapolttimosta. 

”Tehdas” oli lähellä Humalajärven taloa. Humalajärven isäntä, joka oli muuten emäntä, otti talon väkeä mukaansa ja he lähtivät porukalla hävittämään laitosta uskoen saavansa sen omistajan vastuuseen. Kun polttimon pitäjät luulivat nimismiehen olevan tulossa, he pötkivät pakoon ja jättivät pannunsa niille sijoille. Uskalias siviilipartio ”takavarikoi” keittovehkeet ja kaatoivat löydetyn iloliemen maahan, kuten viranhaltijat konsanaan.

Polttimon omistajaksi osoittautui torppari Manu Riikonen. Kun hän sai tietää, ettei pannun haltuun ottanut henkilö ollutkaan virallinen nimismies, lähti hän miesjoukon avustamana vaatimaan omaisuuttaan takaisin. Lehden mukaan seurue oli aseistautunut revolverilla ja suurella veitsellä. Syrjäisessä talossa asuneet, pääosin naisihmiset, eivät uskaltaneet vastustaa, vaan luovuttivat pannun tykötarpeineen takaisin.

Samassa uutisessa kuvataan Riikonen paikkakunnalla tunnetuksi salakapakoitsijaksi, joka oli harjoittanut laitonta viinakauppaa ja polttoa jo vuosikymmenten ajan viranomaisten rangaistuksista huolimatta.

 Kuvituskuva.

Viranomaiset vastaan salapolttajat

Vuonna 1903 sanomalehti Suomalainen kertoi, että Joutsan, Leivonmäen ja lähiseutujen alueella oli hävitetty useita laittomia viinanvalmistuspaikkoja. Oikeuteen haastettujen joukossa mainittiin mm. torppari Manu Riikonen.

Kahdeksan vuotta myöhemmin, syyskuussa 1911, Suur-Savo uutisoi kahden salaviinapolttimon hävittämisestä. Toinen niistä sijaitsi Manu Riikosen torpan lähellä ja tehtaan isännöitsijäksi nimettiin Kalle Riikonen, jonka viranomaiset jo ennestään tunsivat vastaavista toimista.

Lehden mukaan syyskäräjät odottivat jälleen ”vanhaa tuttua” ja viranomaiset veivät mukanaan sekä valmistusvälineet että muita valmistukseen tarvittavia tykötarpeita.

Kuka Manu Riikonen oli?

Kirkonkirjoja vilkaisemalla voidaan todeta, että kyllä, sanomalehtien henkilö on ihan todellinen.

Manu Riikonen oli ristimänimeltään Magnus, mutta lähteissä esiintyy ainakin myös nimiä Magnus Keinola, Keinolainen ja Hienonen - Manne ja Manu. Nämä nimimuodot sekä vaihtelevasti merkityt syntymäajat tekevät hänen vaiheittensa seuraamisesta tarkkuutta vaativaa puuhaa.

Lehtitiedoista poiketen Manu oli lähtöisin Jyväskylän maalaiskunnassa. Kirkonkirjojen mukaan Magnus syntyi Oravasaaren Honkaniemen torpassa tammikuussa 1855. Hänen vanhempansa olivat Abraham Johansson ja Hedda Mattsdotter ja hänellä näyttäisi olleen ainakin kuusi sisarusta. 

1870-luvulla Manne vaikutti Jyväskylässä, poikkesi Laukaassa, palasi Jyväskylään ja vuosikymmenen lopulla hän muutti Leivonmäelle. Vuonna 1879 hän avioitui Susanna Kustaantyttären kanssa, joka oli Otto Henrik Matinpoika Häggin leski. Susannalla oli tästä liitosta 1871 ja 1875 syntyneet lapset. Manne ja Susanna saivat yhden yhteisen pojan, Oskar Magnuksen, joka syntyi 1880.

Rippikirjoihin on merkitty myös viinan myyntiin liittyvä rangaistuksia, mikä sopii yhteen sanomalehdissä esiintyvän kuvan kanssa.

Paikkakunnan kauhu

Lokakuussa 1913 uutiset saivat synkän käänteen.

Useat lehdet kertoivat Joutsan Tammilahdessa tapahtuneesta murhasta, jonka uhriksi oli joutunut noin 60-vuotias Manu Riikonen. Lehtien kuvauksissa Manua kutsuttiin ”vanhaksi viinatrokariksi”, ”rettelöitsijäksi” ja ”paikkakunnan kauhuksi”.

Poliisitutkinnan mukaan Riikonen ja Juho Taavetti Ranta kohtasivat maantiellä. Riikosen kerrottiin olleen päihtynyt ja uhkailleen Rantaa. Tapaus järkytti paikkakuntaa erityisesti sen raakuuden vuoksi.

 Manu Riikosen ja Juho Taavetti Rannan kohtalokas kohtaaminen.
Tämä kuva tapahtumapaikan tunnelmasta on täysin mielikuvituksen tuote.

”Murha oli tapahtunut Tammilahden kylässä Wierulan talon lähellä n. klo 10 aikana. Riikonen, joka on kuuluisa wiinatrokari ja pitkät ajat toimettomana elellen ollut koko paikkakunnan kauhuna, on ennenkin ollut wiranomaisten kanssa tekemisissä.

Murha on ollut hämmästyttäwän raaka ja julma. Poliisikuulustelussa on selwinnyt, että Ranta on tehnyt tekonsa kostaakseen murhatulle hänen alituiset uhkauksensa ja aikaisemmin kärsimänsä pahoinpitelyn. Riikonen oli nim. useita kertoja uhannut surmata Rannan ja m.m. wielä murhan tapahtuessa sanonut seuraawana yönä polttawansa Rannan torpan.

Riikonen ja Ranta oliwat mainittuna aikana sattuneet kahden wastakkain maantiellä. Riikosella, joka oli juowuksissa, oli mukanaan puoshaka ja oli hän sillä uhkaillut Rantaa. Ranta, joka oli selwä, oli tällöin seipäällä ja kirweenkamaralla lyönyt Riikosta useita kertoja, niin että Riikonen tuupertui, sekä sen jälkeen jättänyt hänet tiepuoleen wirumaan, lähtien läheiseen taloon.

Poliisitutkinnossa on Ranta kertonut, ettei hän saanut rauhaa ennen kun oli ottanut Riikosen tykkänään hengiltä. Muutaman tunnin kuluttua läksi hän uudestaan sille paikalle, minne oli Riikosen jättänykin ja lopetti julmalla tawalla hänen päiwänsä. M.m. oli Ranta hakannut kirweellä murhatun jalatkin rikki. Kamalan tekonsa tehtyään oli murhaaja raahannut uhrinsa n. 1 km. päähän murhapaikalta ja kätkenyt hänet suo-ojaan. Murhaaja on tunnustanut tekonsa.

 Sekä murhaaja että murhattu oliwat perheellisiä. Murhattu Riikonen oli eläissään uhkaillut kaikkia muitakin paikkakuntalaisiaan”

 

Pitkä oikeusprosessi

Marras- ja joulukuussa 1913 sekä vielä vuonna 1914 lehdissä seurattiin oikeudenkäyntiä. Oikeuden puheenjohtajana toimi howioikeudenauskultantti M. Gummerus ja Juho Taawetti Rantaa, ”joka määrättiin lääkärintarkastuksen alaiseksi”, avusti asianajaja Artturi Ahwenainen. Jutussa kuultiin kaikkiaan toistakymmentä todistajaa.

Oikeudenkäynnissä syytettynä oli myös työmies Kalle Seppänen, jota ei varsinaisesti mainittu itse surmatyötä koskevissa kuvauksissa. Seppäsen kerrottiin yllyttäneen Rantaa ja joissakin julkaisuissa hänen on kerrottu myös lyöneen Riikosta.

Ensimmäisessä ratkaisuissa Juho Taavetti Ranta tuomittiin taposta kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen lieventävien asianhaarojen vuoksi. Oikeuskäsittely ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä päätös alistettiin Viipurin hovioikeuden tarkistettavaksi. Hovioikeus piti tutkimusta osittain puutteellisena ja palautti asian uudelleen kihlakunnanoikeuden käsiteltäväksi.

Myöhemmässä uutisessa Suur-Savo kertoi, että Ranta oli lopulta tuomittu elinkautiseen kuritushuonevankeuteen - Seppäselle tuli linnatuomio avunannosta.

Sanomalehtien luoma maine

Manu Riikosen elämästä muodostuu lehtitietojen perusteella poikkeuksellinen kuva -kuva sitkeästä salaviinanpolttajasta, viranomaisille tutusta rikoksentekijästä ja seutukunnan pelkäämästä hahmosta. On syytä muistaa, että lähes kaikki kuvaukset on esitetty sanomalehtien näkökulmasta.

Manu oli torpparin poika, aviomies ja perheenisä - samoin myös Juho Taavetti Ranta. Emme siis tiedä, kuinka paljon uutisissa on tosiasioita tai kuinka paljon tarinoita on "väritetty". Varmaa kuitenkin on, että miehet jäivät historiankirjoihin, kumpikin omalla tavallaan. 

💡Havinoita-blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan seuraamaan muitakin kuin blogijulkaisuja.

Tarina koostettu: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, mm. Keski-Suomi 09.01.1896, Suomalainen 27.11.1903, Suur-Savo 11.09.1911, Sosialisti 07.10.1913, Lahti 09.10.1913, Suur-Savo 07.10.1913, Lahden Sanomat 13.11.1913, Vapaus 06.12.1913, Vapaus 28.04.1914, Suur-Savo 30.05.1914.

Kirkonkirjat Leivonmäki, Jyväskylä mlk ja Laukaa.

TAPAHTUI JOUTSASSA - kesäkuu 1926

 

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Tampereen Talouskoulu päätti kolme kuukautta kestäneen talouskurssin 5.6.1926. Päästötodistuksen sai mm. Lempi Kuitunen Joutsasta.

Jyväskylän seminaarista valmistui kansakoulunopettajaksi 25 miestä ja 74 naista. Naisosastolta päästötodistuksen saaneiden joukossa oli Aili Hilja Heilakka Joutsasta.

Otto Pöyryn, Ruorasmäen kylästä omistama Lahtela-niminen tila sahoineen ja myllyineen myytiin Suomen Maatalous Osake-Pankin saatavasta mäntyhajulaiselle talolliselle, Aksel Luhtaselle, 85.000,00 mk:n hinnasta.

Matti Mäkelä tuli muistetuksi Itä-Hämeen Maanviljelysseuran kevätkokouksen yhteydessä - hän oli yksi maataloushallituksen kirjanpitopalkinnon saajista. Palkinto oli rahapalkinto, jonka suuruus oli 100 mk.

Opettajatar Aino Elina Salonen oli tullut valituksi Korpikotiin nauttimaan lepoa ja virkistystä 15.7.-15.8. väliseksi ajaksi.

Veikko Hannulan kerrottiin olleen paimenessa Laitjärven Vihersalon saaressa ja tappaneen siellä kolme käärmettä "sekä yhden sisässä olleet 12 poikaa".

Yrjö Jeremias Ottelin oli kuulutettu avioliittoon Aleksandra Laineen kanssa Pennalasta.

Syyskäräjät ilmoitettiin pidettäväksi 14.9. Huttulan talossa.

KUNNALLISIA ASIOITA

 

Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä
kuvallinen viikkolehti, 02.07.1926

LOHKOMISIA

Tilasta No 2 Tolvasmäen kylässä lohkottiin tilat 

Mäkelä, om. Otto Manninen

Reijo, om. Aksel Lehtonen

Kassin tilasta No 1 Ruorasmäen kylässä lohkottiin tilat 

Tietomäki, om. Joutsan kunta 

Kassi, om. Fanny Lehtimäki

Haminan tilasta No 5 Uimaniemen kylässä lohkottiin tilat 

Hakaniemi, om. Antti Hamina

Väisälä, om. Otto Toivakka

Hamina, om. Juho Hamina 

PUOLUEET, YHDISTYKSET JA JÄRJESTÖT

Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto toimi määrätietoisesti ja kesäkuun aikana perustettiin yhdeksän uutta paikallisosastoa - kolme näistä Keski-Suomeen, Joutsaan, Leivonmäelle ja Hankasalmelle.

"Lastensuojeluliiton kesäkuun aikana perustetut paikallisosastot tulevat kuten muutkin Liiton paikallisosastot kiinnittämään huomiotaan lähinnä kansanterveyden kohottamiseen ottamalla palvelukseensa pätevän terveyssisaren, poika- ja tyttöurheilun edistämiseen, turvattomien huoltamiseen sekä siihen nuorisonhuoltoon, joka kerhotoiminnan kautta tahtoo totuttaa lapsia ja nuoria käyttämään vapaaaikansa luonnetta rakentavaan, hyödylliseen työhön."

UUTISIA SUOJELUSKUNNASTA 

"Hartolan, Joutsan ja Mäntyharjun suojeluskunnista Mikkelin piirissä erotetaan Pertunmaan kuntaan kuuluvat osat ja yhdistetään pvm. 1. 6. 26 eri suojeluskunnaksi nimeltä Pertunmaan suojeluskunta."

HUUTOKAUPPOJA 

Länsi-Savo 17.6.1926

TAPAHTUMIA 

Raittiusesitelmiä pidettiin eri kylillä 18.6.-24.6. Välisenä aikana. Esitelmien pidosta vastasi Kieltolakiliiton Mikkelin aluejärjestön matkapuhuja, rouva Hilma Valjakka.

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA MUITA JULMUUKSIA

Kuten toukuun koosteestakin kävi ilmi, Mikkelissä pidettiin suojeluskuntapiirin ampumamestaruuskilpailut, jossa oli myös joutsalaisia osanottajia. Otto Kerviselle kuului sattuneen läheltä piti- tilanne:

"Ammuttuaan omat laukauksensa meni näet apteekkari O. Kervinen, Joutsasta maaliin lähemmältä tarkastellakseen tuloksia, mutta siellä sattuikin kuula kimpoamaan maalista osuen hänen poskeensa. Onneksi kuula kuitenkin wain hipoi poskea, tullen leuan kohdalta ulos, ollenkaan kostematta luihin. Haawa sidottiin paikalla."

Pikku-Lisabethin luona takavarikoitiin 30 litraa pirtua ja vene. Tämä oli joutsalaissyntyisen Juho Vilho Niemisen projekti. Nieminen pidätettiin kuulusteluja varten. Arvelen, että tämä olisi tapahtunut Kotkassa. Samalla seutukunnalla tehtiin toinenkin takavarikko;

"Wehkalahden poliisi ja kaksi raittiuswalwojaa takawarikoi keskiwiikkoa wasten yöllä Suuresta Mustasta 110 litraa spriitä ja soutuweneen, jolla aineen oliwat tuoneet työmiehet Jalo Mooses Kuitunen Joutsasta ja Wäitö Wenninen Haminasta."

 

Kaamea verityö

Rossin pariskunnan välille syntynyt riita johti siihen, että isäntä Akseli Rossi ampui pikaistuksissaan vaimoaan Lydiaa, joka menehtyi. Akseli Rossi oli kertonut kuulusteluissa, että ase laukesi vahingossa vaimon koettaessa ottaa sitä pois hänen kädestään.

Yliajo

Juhannusaattona ajoi työmies Toiwo Rantanen polkupyörällä Joutsan Uimaniemen kylässä leskimaimo Karoliina Kuitusen päälle sillä seurauksella, että K:n toinen käsiwarsi taittui Rantasen päästessä pienemmillä naarmuilla. Sietäisipä olla warowaisempi.

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

 

Länsi-Savo 12.6.1926

Mikkelin Sanomat 21.6.1926

SEURAKUNNALLISIA ILMOITUKSIA 
Kuollut

02.06. Työm. Benjam Laitinen - 24v 11kk 4pv - Marjotaipale 1

04.06. Eläk. Anna Maria Manninen - 86v 2kk 3pv - Tammilahti 3

05.06. Tal.vo. Amanda Tanttu - 43v 8kk 15pv - Laitjärvi 2

05.06. Tal.tr. Alma Tammelinin kastamaton tyttö - Pärnämäki 2

06.06. Tal.tr. Aina Tanttu - 21v 11kk 17pv - Laitjärvi 2

08.06. Tal.p. Viljo Taipale - 0v 5kk 0pv - Uimaniemi 1

10.06. Työm. Vilppu Kuha - 67v 2kk 0pv - Laitjärvi 

14.06. Its. Maria Kristina Paren - 88v 1kk 21pv - Joutsa 2

20.06. Torp.vo. Lyyli Niinimäki - 34v 2kk 13pv - Ruorasmäki 4

23.06. Työm.p. Kaino Heikki Nieminen - 5v 9kk 22pv - Uimaniemi 3

24.06. Tal.vo. Lydia Rossi - 32v 2kk 27pv - Uimaniemi 3

27.06. Its. Johanna Toivonen - 70v 0kk 19pv - Joutsa 2

23.06. *Tal.vo Hilja Kantele - 25v 8kk 11pv - Mieskonmäki 

*kuolinilmoitus löytyy tämän blogin kuolinilmoituksia aakkoselliselta välilehdeltä

Kuollut oli myös Amalia Maria Pynnölä Putkijärven kylän Pynnölän talosta 72 vuotiaana.  Hänen kirjoitettiin sairastelleen pitkään - ja rikaskin taisi olla 🙂.

"Vainaja oli kuollessaan warakkain henkilö Hartolassa ja ehkäpä koko Itä-Hämeen talonpoikaiswäestöstä omistaen useita maatiloja Hartolassa, Joutsassa ja Leiwonmäellä sekä suuren perityn rahamäärän".

LUE MYÖS 1926

Joutsan toukokuu

Joutsan heinäkuu

💡Blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan seuraamaan - halutessasi myös muistelemaan, osallistumaan ja kommentoimaan 👍

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

Vanhojen taikojen jäljillä

ChatGpt:n luoma

Juhannus tunnetaan yöttömän yön, ilon, leikin - ja lemmen juhlana. Tähän suomalaisten rakastamaan keskikesän juhlaan on liittynyt - ja liittyy ehkä edelleenkin 😉 - aimo annos erilaisia uskomuksia ja taikauskoa. Vanha kansa tiesi, että juhannusyössä oli voimaa!

Juhannustaikojen maailma kertoo ajasta, jolloin ihminen eli lähempänä luontoa ja vuodenkiertoa. Taioissa ei ollut vain uskoa yliluonnolliseen – niissä oli myös toivoa, leikkiä ja yritystä ymmärtää elämää. Ehkäpä juuri siksi monet juhannusperinteet elävät yhä.

Vuonna 1921 julkaistu kirjoitus Pirkkalan uutisissa kertoo juhannustaioista aikana, jolloin juhannukseen liittyi vielä kokonainen taikojen maailma. 

Seitsemän kukkaa ja tuleva puoliso

Moni meistä tietää vielä nykyäänkin juhannusyön ehkä tunnetuimman  kukkataian: seitsemän kukkaa tyynyn alle ja unessa tuleva puoliso näyttäytyy. 

Monissa muissakin juhannustaioissa eli sama ajatus vahvana. Nuoret naiset yrittivät selvittää kohtaloaan monin keinoin. Kukista sidottiin kimppuja, niitä asetettiin saunavastoihin tai koivunlehvien sekaan. 

Vasta viskattiin saunomisen jälkeen saunan katolle, mihin suuntaan kahvaosa osoitti  sieltä tuleva sulho/morsio saapui. 

Jotkut suuntasivat juhannusyönä kuulostelemaan kolmen tien haaraan –  hyvällä tuurilla sieltä saattoi kuulua enteitä tulevasta. 

Kurkittiin kaivoon taikka lampeen, ja kieriskeltiin kasteisella niityllä nakuna hyvän naimaonnen ja kauneuden toivossa.

Juhannus oli hetki, jolloin luonnon uskottiin olevan lähellä ihmistä. Kukat eivät olleet vain kukkia, vaan viestintuojia - metsä ei ollut vain metsä, eikä pelto vain pelto, vaan paikka, jossa saattoi piillä vastauksia.

Rakkauden nostattamisen salaisia keinoja

Jos tavalliset kukkataiat ei riittäneet, löytyi vahvempiakin keinoja.

Eräässä vanhassa uskossa juhannusaamuna, ennen auringonnousua kerätty hirvenjuuri saattoi tuoda lemmen voimaa. Kasvi kuivattiin, jauhettiin ja sitä kannettiin sydämen lähellä yhdeksän päivän ajan. Kun tämän jauheen syötti sen jälkeen salaa mielitietylleen, "saattoi olla varma siitä, että tulinen lemmen liekki leimahti".

Nykyajan silmin nämä tavat tuntuvat kaukaisilta, mutta niiden taustalla on jotain hyvin inhimillistä: toive tulla rakastetuksi ja nähdä oma tulevaisuus hieman kirkkaammin.

Juhannuskokko kertoi kylän kohtalon

Juhannuskokoille kokoontui lähes kaikki kynnelle kykenevät kyläläiset tanssimaan, laulamaan, iloitsemaan. Sinne, minne savu suuntasi - sieltä päästiin vihille

Kokon palamattomista kekäleistä laskettiin enteitä tulevalle vuodelle: montako uutta avioparia kylään saataisiin, montako uutta elämää syntyisi – ja montako kertaa kirkonkellot ennen seuraavaa juhannusta soisivat kuolemalle.

Kokko oli siis kylän yhteinen ennustaja - ja samalla se muistutti siitä, että elämä kulki omaa kiertokulkuaan syntymästä kuolemaan.

Metsämiehen manööverit

Juhannus ei kuitenkaan kuulunut vain nuorille ja lemmentaikojen tekijöille. Se oli tärkeä  myös eränkävijöille - erityisesti aikana, jolloin metsästys oli vielä elintärkeä elinkeino.

Metsästäjälle juhannusyö oli erityinen. Vanhojen uskomusten mukaan silloin tehtiin metsästysvaloja ja varmistettiin tulevaa metsäonnea. Metsä oli täynnä näkymättömiä voimia, joiden kanssa ihmisen täytyi tulla toimeen.

Saadakseen varman saaliin, metsästäjät saattoivat juhannusaattona tehdä liiton itsensä paholaisen kanssa ja vannoa metsästysvalan.

Pyssyn saattoi pelastaa "pilauksesta" asettamalla sen juhannusaattona pirtin kynnyksen alle kolmeksi vuorokaudeksi, sen jälkeen se vietiin kolmeksi vuorokaudeksi muurahaispesään ja lopulta vielä kolmeksi vuorokaudeksi jokeen. Kun pyssy tämän jälkeen pestiin, sillä ammuttiin kahdesti ja sen perään pantiin hiukan eläväähopeaa, ase oli parhaassa mahdollisessa kunnossa: "se sattui ja kaatoi aina".

Kalastaja haltijoiden sovittelijana

Geminin luoma

Kalastajille juhannus oli vuoden tärkeimpiä aikoja, sillä silloin mitattiin kyky elää sovussa luonnonhaltijoiden kanssa. Vesi oli vanhalle kansalle kuin oma maailmansa, jolla oli oma tahtonsa. Kalansaaliin saaminen ei ollut vain taitoa ja hyvää tuuria – se vaati myös kunnioitusta "veden väkeä" kohtaan.

Jos järven ajateltiin olevan pilattu tai kalojen kadonneen, tällöin ajateltiin, että metsän- ja vedenhaltija olivat riitautuneet ja kalastajan olisi oltava tietäjä, jonka tuli sovittaa metsän- ja vedenhaltijoiden välinen riita. 

Tämä vaati jo hieman vaivaa: kalastajan oli sidottava ruumiin luita ympärilleen, käveltävä metsän läpi pohjoiseen virtaavan kosken rantaan, keskusteltava sieltä nousevan haltijan kanssa ja lopulta viskattava luut koskeen. 

Jos taas koko järvi oli pilattu, kuului neuvo: "oli juhannusyönä aivan alastomana otettava kattilaan lähtevän kosken niskasta vettä ja kannettava se järveen laskevan kosken niskaan". 

Tämän jälkeen vuoltiin järveen hopeaa ja luettiin vanha, kunnioittava Ahdin luku.

"​Ve’en Ahti vaahtiparta,
  Meren ukko ruokorinta,
  Anna mulle antimesi,
  Vetisen pihan väkeä.
  Alla aallon asuvia.
  En minä ilman taho,
  Kenkiksi en kuikuttele,
  Kullalla mie kuikuttelen,
  Hopealla houkuttelen,
  Antonillani anelen."

 Juhannus ja kalaonni

Moni vanha kalamies aloitti kesänsä kalastuksen juuri juhannuksena. Uskottiin, että silloin tehty ensimmäinen onkireissu antoi onnea koko kesäksi.

Myös ongenkoukut saivat uuden voiman, jos ne taottiin uudelleen juhannusaamuna ennen päivännousua. Alasimena tuli käyttää rantakiveä ja vasarana leppäistä puuta – sellaisella ongella luvattiin nousevan runsaasti ahvenia ja särkiä.

Vaikka nykyinen kalastaja ei ehkä enää etsi vedenhaltijan suosiota samalla tavalla kuin ennen, monilla on kuitenkin omat rituaalinsa ja rutiininsa, joita tulee tarkoin noudattaa.

**

Juhlavaa juhannusta jokaiselle 🇫🇮🌿🌸

💡Blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan seuraamaan muitakin julkaisuja 👍

Oman tiedon lisäksi lähteenä käytetty
Pirkkalan Uutiset, 02.07.1921, nro 26, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1278692?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

KUN PALVELIJA KARKASI - Hauvala vs. Alhainen

Työmarkkinoilla on kautta aikojen valvottu vastuita ja velvoitteita, ajettu etuja ja kukin on pitänyt huolen oikeuksistaan.  

Tämä oheinen ilmoitus liittyy aikakauteen, jolloin työsuhteet eivät olleet vapaasti sovittavia sopimuksia, vaan laki sitoi työntekijän isäntäänsä lähes omistusoikeuden tavoin.

​Mikä sai nuoren naisen jättämään Kilkin talon kesken kiivaimman elonkorjuun? 

Edvard Hauvalan ilmoituksessa mainitsema laissa määrätty sakko perustui tuolloin voimassa olleeseen palkkaussääntöön.​ Laki suojeli isännän oikeutta työvoimaansa erittäin ankarasti. Jos palvelija lähti luvatta - eli "karkasi" - ennen pestivuoden päättymistä, hän syyllistyi sopimusrikkomukseen. Kuten ilmoituksesta voi päätellä, rikokseksi katsottiin sekin, jos joku toinen talollinen ottaisi karanneen palvelijan palvelukseensa.

Miksi isännät huutelivat karanneiden palvelijoiden perään lehdissä? 

Julkinen kuuluttaminen sanomalehdissä oli tuolloin, vuonna 1913, varsin käytännöllinen työkalu asioiden hoitamiseen. 

1. Julkaisemalla ilmoituksen Edvard Hauvala teki Rosa Alhaisen karkaamisesta julkista tietoa - jos joku toinen isäntä olisi ottanut Rosan töihin tämän ilmoituksen jälkeen, hän ei olisi voinut vedota siihen, ettei tiennyt Rosan olevan vielä sitoutunut toiseen taloon.

2. Ilmoittamalla karkaamisesta isäntä teki palvelijasta ikäänkuin "lainsuojattoman", jonka olisi vaikea saada ruokaa tai majoitusta laillisesti.

3. Rosan ottaessa hatkat oli elokuu, joka oli maataloudessa yksi vuoden kiireisimmistä ajoista. Ei siis ihme, että Edvardia sapetti - korvaavaa työvoimaa oli vaikea löytää lennosta. Useasti isännät reagoivatkin karkaamisiin varsin "vihaisesti" ja halusivat joko työntekijänsä takaisin - tai vähintäänkin estää työntekijää saamasta elantoa muualta. 

Lyhyesti voisi kiteyttää: 

Edvard Hauvala käytti sanomalehteä kuulutuksen lisäksi myös "mustana listana". Ilmoituksella hän varmisti, ettei Rosa Alhainen voinut saada laillista työtä muualta ja pelotti muut isännät olemaan auttamatta häntä sakon uhalla.

 

Kuvan luonut Gemini

Entäpä sitten tarinan toinen puoli – miksi Rosa lähti?

​Siinä missä lehti-ilmoitus kertoo Edvardin kiukusta ja menetetystä työpanoksesta, se jättää arvoitukseksi Rosan motiivit. 

Elonkorjuun aikana karkaaminen vaati melkoista rohkeutta - lisäksi palkollissäännön mukaan luvatta poistuva palvelija menetti siihen asti ansaitsemansa tienestit - kaupan päälle saattoi vielä rapsahtaa vahingonkorvaus isännälle, joka oli puolen vuoden palkkaa vastaava summa. Rosa otti siis riskin tiedostaen, että hänen maineensa menisi, tai ainakin kärsisi lehti-ilmoituksen myötä kertaheitolla.

Oliko taustalla ankara isäntä, liian raskaat työpäivät, huono ravinto tai jokin henkilökohtainen ristiriita? Vai vetikö Rosaa puoleensa jokin muu – kenties paremman elämän toivo, heräävä kaupungistuminen, tehdastyö tai rakkaus? 

Joka tapauksessa Rosa valitsi mieluummin "tahratun" vapauden kuin tutun ja turvallisen, itselleen epämiellyttäväksi käyneen arjen piikana.

Loppukaneetti

​Tämä Edvardin ja Rosan välinen "törmäys" oli pikkuhiljaa murenemassa olevan vanhan maailman kuva. Tuolloin voimassa ollut järjestelmä muuttui lopullisesti vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun vuoden 1922 työsopimuslaki korvasi vanhat, sääty-yhteiskunnan aikaiset palkkaussäännöt. Se toi työntekijöille vihdoin vapauden vaihtaa työpaikkaa ilman, että siitä tarvitsi lehdissä huudella tai sakkoja pelätä.

Rosan katsoin syntyneen 18.2.1897 Joutsassa. Perheessä oli neljä sisarusta, jotka kaikki näyttäisivät olevan Maria Juhotyttären (1863-1937) aviottomia lapsia. Ennen Roosaa oli syntynyt Hilja Lyydia (1888) ja jälkeen Onni (1903) ja Taavetti (1907). 

Sukunimi Alhainen lisätty perheelle rk-jaksolla 1900-1909 (Mieskonmäki no3 Säynätniemi Haapa-Saari, s. 366).

Tuolloin, vuoden 1913 kesällä, Rosa oli juuri päässyt ripille ja siirretty lastenkirjasta rippikirjaan. Hän löytyy sivulta 681 ja oli kirjattu loiseksi Tolvasniemen Poikkimaalle. 

Tarina ei kerro, eikä minulla ole tiedossa, miten Rosan ja Edvard Hauvalan tarina päättyi. Rosa muutti kuitenkin Kirkkonummelle 1914 muuttokirjalla nro 98/28.12.

Sanomalehtiarkistosta löydetyn mukaan yksi Rosa Alhainen on toiminut aktiivisesti  Suomen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liitossa, ollen myös sen johtokunnassa. Siitä minulla ei ole tietoa, onko kyseessä sama Rosa  - onko sinulla?

💡Blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan muistelemaan, osallistumaan ja kommentoimaan 👍

TAPAHTUI JOUTSASSA - toukokuu 1926

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Vappumarkkinat oli koonnut porukkaa yksiin. Muiden jaloittelevien lisäksi juopuneita kerrottiin olleen runsaasti liikkeellä - kylillä hoipertelevia oli korjattu talteen kaikkiaan 16.

Neiti Ester Kärkkäistä oli purrut koira jalkaan Joutsan Työväenyhdistyksen iltamissa - koiran omistaja oli tuntematon.

Toivo Hämäläinen oli ostanut Uutelan talon A. Björniseltä 85.000 markalla.

Tyyne Maria Hautala oli saanut päästötodistuksen Kuuromykkäin koulusta.
Kuopion tietopuolinen meijerikoulu päätti myös lukuvuotensa, josta Sanni Temisevä sai päästötodistuksen ja hänen tulevaksi toimipaikaksi ilmoitettiin Kangasniemen osuusmeijeri. 

HS 19.5.1926

UUTISIA SUOJELUSKUNNASTA

Mikkelin s.kuntapiiri järjesti ampumakilpailut, jotka olivat siihen asti piirin järjestämistä suurimmat. Kilpailijoita oli n. 250. 

Lauantain säätilan kerrottiin olleen tuulinen ja sateinen, joka oli johtanut siihen, että kouluammunta osittain epäonnistui.

Tuloslistoilla joutsalaisista näytti pyörineen J. Junttimäki, J. Levison ja Otto Kervinen.

Junttimäki voitti kouluammunnan ja Levison nappasi pistooliammuntamestaruuden. Muut sijoitukset voi käydä katsomassa tekstin linkistä.

KUNNALLISIA ASIOITA

Kunnan tilit v. 1924 oli vihdoin saatu tarkastetuksi.

Rokotusten ajankohta oli jälleen käsillä

Länsi-Savo 29.5.1926

Valtioneuvosto oli hylännyt Joutsan ja Kangasniemen kuntien anomuksen sillan rakentamisesta Kortejokeen.

Joutsan kantakirjasto oli saanut valtionavustusta kirjallisuuden ostoon 1390 mk, palkkoihin 600 mk ja 300 mk:n ylimääräisen avustuksen.

TILASTOJA

Mikkelin läänissä oli vuonna 1925 syntynyt 1210 uutta pientilaa. 

MYYDÄÄN 

V. Siren ilmoitti lehdessä olevansa Joutsan torilla 2.6.1926 klo 8-11 myymässä kuukauden ikäisiä sianporsaita.

HUUTOKAUPPOJA 

 

Länsi-Savo 11.5.1926

 

Länsi-Savo 27.5.1926

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA MUITA JULMUUKSIA

Lehdissä kerrottiin, että huhtikuun 29.pv kuollut Jalmari Tapper oli joutunut heikkojen jäiden uhriksi.  Jalmari oli lähtenyt Pappisista jäätä pitkin Joutsan kirkolle ja saavuttuaan ns. Hietasalmeen, hän joutui sulaan. Avunhuudot kuuluivat läheiseen Kaitueen taloon, mutta ennenkuin sieltä ehdittiin apuun, oli Tapper ennättänyt painua pohjaan. Hän oli noin 36-vuotias ja perheetön.

"Kiivas nainen oli joutsatar, joka Wapaus-lehden kertoman mukaan wapunpäiwänä Joutsan Tammilahden kylässä repi mieheltään toisen korvan irti. Lehti ei kerro oliko pirtulla vaikutusta tähän riitaan wai saiko wesi aikaan niin repäsewän teon."

 

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

 

Maaseudun Tulevaisuus 29.5.1926

SEURAKUNNALLISIA ILMOITUKSIA 

Kirkonkokous 2.5.1926

Kirkonisännöitsijäksi valittiin lautamies Toivo Kokko, jonka kirkkovaltuusto oli asetttanut ensimäiselle ehdokassijalle. Toisina ehdokkaina olivat Antti Paavola ja Martti Mäkelä. Uusi kirkonisännöitsijä ottaa toimen vastaan heti.

Kuollut

05.05. Its. Serafia Mäkinen - 77v 1kk 3pv - Pärnämäki 2

07.05. Tal.vo. Ida Maria Murtonen - 60v 5kk 27pv - Uimaniemi 6

10.05. Palstatil. Robert Nieminen - 53v 11kk 20pv - Kirkkola 4

11.05. Palstatil.tr. Vuokko Liukkonen - 16pv - Laitjärvi 2

            Mktp. Otto Malinin kuolleena syntynyt poika - Mieskonmäki 3

13.05.  Työmies Antti Nurmisen kuolleena syntynyt tyttö - Mieskonmäki 1

25.05. Talontr. poika Vilho Veikko Tanttu - 1kk 19pv - Laitjärvi 2

30.05. Työmies Juho Willman - 71v 1kk 26pv - Joutsa 2

12.5. kuoli Helsingissä kulkulaitosministeriön ent. esittelijäneuvos, lakitieteen kandidaatti *Rikhard Oskar Lindberg, joka oli syntynyt Hirvensalmella 10.5.1859. Hänet haudattiin 21.5.1926 Joutsaan.

*kuolinilmoitus löytyy tämän blogin kuolinilmoituksia aakkoselliselta välilehdeltä

TÄYSIHOITOA 

Kesän kynnyksellä

Aamulehti 13.5.1926

Uusi Suomi 1.5.1926

Honkaharjuun haettiin sesonkia silmällä pitäen, kesäkuun alkupuolella alkavaan työsuhteeseen, "hienompaan ruuanlaittoon kykenevää" emännöitsijää.

 

LUE MYÖS

Joutsan huhtikuu

💡Blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan muistelemaan, osallistumaan ja kommentoimaan 👍

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

KUN SYSMÄ NOUSI TAIVAISIIN – Suomen ensimmäiset ilmahäät 1928

Sysmäläiset olivat olleet monen vitsin ja kaskun kohteena kuten monien muidenkin kylien ja pitäjien asukkaat. Syyskuussa 1928 sysmäläiset saivat kuitenkin ainutlaatuisen syyn nostaa rintansa rottingille ja katsoa muita pitäjiä alaviistoon – tarkalleen ottaen 1200 metrin korkeudesta 😀

​Sysmässä koettiin tuolloin jotain ennennäkemätöntä - silloinen faktori V. V. Mäkelä ja nti Hilda Laven vihittiin nimittäin avioliittoon Aero-yhtiön lentokoneessa. Kyseessä olivat tiettävästi Suomen ensimmäiset ilmahäät. Koko Suomi voi liidellä tässä kohdin Sysmän siivellä, sillä olimme tässä suhteessa kerrankin länsinaapuria edellä: Ruotsissa vastaava tempaus koettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1938.

​Vihkimisen suoritti Sysmän 75-vuotias kirkkoherra J. G. Heino, joka nousi pelottomasti koneen kyytiin. Pakinoitsija Saku tallensi tämän historiallisen hetken ja sysmäläisten itsetunnon kohotuksen Länsi-Savo -lehteen (29.09.1928) ja Mooses julkaisi oman, värikkään kuvaelmansa Liitto-lehdessä samalla päivämäärällä.

  

Faktori V. V. Mäkelä, morsian Hilda Laven jakirkkoherra J. E. Heino
valmistautuvat nousemaan Aero Oy:n koneeseen häälennolle.
Lähde: Pertti Mäkelän albumi (julkaistu aiemmin Itä-Häme -lehdessä).

​Tässä Sakun kertomana, miten sysmäläisistä tuli kertaheitolla ”ihmeitten paikkakuntalaisia”:

"Mistä johtuneekin, niin aina herättää enemmän tai vähemmän hauskuutta, kun tapaa jonkun sysmäläisen. Kun kysymykseen, 'mistä kaukaa vieras on kotoisin', saadaan vastaus, että 'Sysmästä', niin ainakin leikin ymmärtävät savolaiset silloin painavat kämmenpohjansa suuta vasten, muljauttavat silmiään, nauraa tirskuvat ja sanovat, että 'vai Sysimästä' ja taas nauraa tirskuvat. 

Nyt ovat kuitenkin sysmäläiset suorittaneet sellaisen ennenkuulumattoman ihmetyön, että siitä on leikki poissa ja jokainen sysmäläinen saattaa, päätään nostaen, ylpeillen sanoa olevansa kotoisin Sysmästä, tuosta ihmeitten paikka-kunnalta. 

Viime sunnuntai oli se sysmäläisten suuri päivä! Silloin siellä vieraili Aero-yhtiön lentokone ja antoi sysmäläisille tilaisuuden katsella armasta synnyinseutuaan pilvien tasolta. Niinkuin kaikkialla maailmassa, niin Sysmässäkin noudatetaan rakkauden suurta kutsumusta, takerrutaan toisiinsa kiinni näkymättömillä siteillä ja sittemmin näkyväisillä kultakahleilla kietoudutaan yhteen ainaiseksi elinajaksi. 

Sysmässä eli onnellista aikaa kihlautunut pari, nimittäin faktori V. V. Mäkelä ja hänen herttainen morsiamensa nti Hilda Laven 

Molemmat halusivat vihittää itsensä kristilliseen avioliittoon. Tietenkin tämä tilaisuus on jokaisen ihmisen elämässä juhlallinen ja mieleenjäävä hetki. Mieliä ylentävä ja tässä tapauksessa myöskin heidät itsensä ylentävä hetki olikin. He halusivat liittyä toisiinsa ainaisesti irti tämän syntisen maan tomuista ja nyt siihen avartui oiva tilaisuus. 

Lentokone oli parhaillaan huvilentoja tekemässä. 

Koneeseen nousivat edellämainittu morsiuspari ja Sysmän seurakunnan 75-vuotias kirkkoherra J. G. Heino sekä todistajat. Kone pyrähti ilmaan ja kohosi taivasta kohden aina 1,200 metrin korkeuteen, jonne eivät enää maan tomut tuntuneet. 

Kirkkoherra alkoi juhlallisen toimituksensa asianmukaisine tiedusteluineen ja saatuaan myöntävät vastaukset molemmilta vihittäviltä, suoritti toimituksen loppuun. 

Niin tuli V. V Mäkelästä ja Hilda Lavenista laillisesti aviopuolisot korkeudessa, lähellä taivaankantta.

Todistajana toiminut lentokoneen ohjaaja kiidätti onnellista pariskuntaa kauniissa kaarroksissa alemmaksi maata kohti, liiteli Sysmän seudun yllä ja kirkkoherran kiireiden vuoksi laskeutui alas maan, tai oikeammin järven päälle. Siihen päättyi häälento.

Aviopari poistui lentokoneesta, samoin kirkkoherrakin, jonka viimeisiksi sanoiksi, hyvästellessään ilmoissavihittyä avioparia, otaksumme: 'minkä minä olen yhdistänyt taivaissa, se olkoon yhdistetty myöskin maan päällä'.

Onko missään muualla armaassa isänmaassamme vietetty näin juhlallisia häitä. 

Ei, totisesti. 

Siksipä emme enää saa sysmäläisille hymyillä sen vuoksi, että 'he ovat Sysmästä', vaan kotipaikan kuultuamme tunnemme jokainen kunnioitusta sysmäläisiä kohtaan ja kohotamme heille kunnioittavasti hattuamme.

Saku.

Mooses käsitteli tätä "poikkeuksellista naimista" myös pilke silmäkulmassa. Sakun tarinasta lainatakseni - tekee mieli laittaa käsi suun eteen ja tirskua 😆

"Sysmästä ei sitten Ritavuoren murhaajan Tandefeltin esiintymisen jälkeen ole kuulunut mitään ihmeellisempää. On näyttänyt siltä kuin olisi Sysmän pitäjä vaipunut jo toisten kuntien tasalle, samanlaiseen arkiseen harmauteen, missä nämä ovat vaeltaneet hamasta olemassaolonsa alkuhetkistä. Mutta nyt on sysmäläinen faktori näyttänyt, että tuollaiset luulot ovat harhaanjohtavia. 

Äskettäin oli Sysmässä lentokone kiikuttamassa pitäjäläisiä yläilmoissa. Ja juuri samana päivänä tunsivat faktori Väinö Valter Mäkelä ja kirjakauppias, neiti Hilda Laven, että heidän hetkensä oli täyttynyt, jolloinka he voivat astua Kristilliseen aviosäätyyn. Niinpä ottivat he Sysmän 75-vuotiaan kirkkoherran J.G. Heinon mukaansa ja nousivat lentokoneella kohti avaruutta.

Kun kone oli hyrrännyt kotvan, ja mittari osoitti sen olevan 1200 metrin korkeudessa, sanoi ylkämies: riittää jo. Sysmäläisten harmaapäinen sielujen kaitsija otti kirjojen kirjan käteensä, juhlallisen miimin kasvoilleen ja kysyi: Tahdotko sinä  Väinö Valter Mäkelä ottaa aviovaimoksesi tämän Hilda Lavénin. Saatuaan tähän myönteisen vastauksen, johon oli sekoittunut hiukan jännitystä, pelkoa ja korkeapainetta, osoitti kirkkoherra sanat toisin päin käännettynä neito Hilda Lavénille. Kainosti, hiukan värisevällä äänellä antoi hänkin hyväksymisensä naimahommaan. Papin sanottua vielä päälle aamenensa, oli Suomen ensimmäinen ilmassaleivottu aviopari valmis. Todistajia, enempää, kuin muitakaan avustajia ei seremoniansa ollut saapuvilla. Ainoastaan sinertyvä taivas, ilmakehän kuulakka atmosferi ja lentokoneen pärskytys olivat tämän historiallisen vihkimisen todistajina.

Lentokone lipui sitten alas, tuoden sysmäläisten sielunpaimenen ja käsikynkässä istuvan äskennainneen parin vakavalle maankamaralle. 

Kaikki oli sujunut hyvin. Lentokone oli vihkipallinakin osoittanut aika käytän-nölliseksi kapineeksi.

Me emme kuitenkaan mene vakuuttamaan oliko morsiusparin alimmainen vaatekerta tämän vihkimäreissun jälkeen täysin normaalissa kunnossa, vaikka sehän nyt on hyvin toisarvoinen asia.

Mooses.

J. K. Lähetämme Sinulle »taktiikan mestari» Väinö Valtteri vilpittömät onnittelut ratkaisevan ja erikoislaatuisen harppauksesi johdosta. Tällä »loikkauksellasi» olet Sinä edelleen osoittanut olevasi ent. liikanimesi arvoinen.

S a m a.

Mooses viittasi Väinön entiseen liikanimeen - mahtaa joku tietää, mikä se oli?

💡Blogilla on oheistoimintaa Facebookissa - liity HAVINOITA-RYHMÄÄN
  ja tule mukaan muistelemaan, osallistumaan ja kommentoimaan 👍

Lähteet:

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:

 Länsi-Savo, 29.09.1928, nro 116, s. 3

 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1022752?page=3

 Liitto, 29.09.1928, nro 226, s. 4

 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1565449?page=4