Jos et halua plarata kaikkia ilmoituksia lävitse, käytä välilehdellä ollessa laitteesi hakutoimintoa tietyn kuolinilmoituksen hakemiseksi- hakusanana toimii sukunimi.
TILANNEPÄIVITYKSET JA OHEISTOIMINTA FACEBOOKIN HAVINOITA-ryhmässä
~ N ~
NIEMELÄ
 |
| Sisä-Suomi 22.2.1938 |
NIEMI
 |
| HS 26.2.1994 |
 |
| Sukulaisen leikekirjasta |
 |
| Länsi-Savo 26.3.1920 |
 |
| Itä-Häme 27.8.1937 |
 |
| HS 16.9.1948 |
NIINIMÄKI
NORDQVIST
 |
| Uusi Suomi 23.8.1930 |
Tohtori Oskar Nordqvist kuoli sydänhalvaukseen laivassa Harmoisten ja Kuhmoisten välillä matkalla Luhankaan.
Hän oli syntynyt lokakuun 29 pv. 1874 Luhangassa, joten hän oli kuollessaan 56:nnella ikävuodella.
Kouluopetuksensa hän sai Jyväskylän lyseosta, josta valmistui ylioppilaaksi 1892. Ylioppilaana hän ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1897 sekä lisensiaatiksi 1901. Jo tätä ennen hän toimi vt. kunnanlääkärinä Merikarvian ja Siikaisten kunnissa ja 1901-1902 Mäntyharjulla.
Oltuaan vielä kunnanlääkärinä Nivalassa (1902 alk.) tohtori Nordqvist muutti Lahteen 1907 ja harjoitti siellä aluksi yksityistä lääkäripraktiikkaa. V. 1910 hänet valittiin Lahden kaupunginlääkäriksi, jota tointa hän hoiti kuolemaansa asti.
NURMI
 |
| Mikkelin Sanomat 19.4.1918 |
NURMINEN
 |
| Länsi-Savo 30.4.1929 |
 |
| HS 1.4.1973 |
NYBERG
 |
| Keskisuomalainen 15.4.1926 |
NYMAN
 |
| HS 31.12.1994 |
NÄRVÄNEN
 |
| Uusi Suomi 20.5.1924 |
~ O ~
OITTINEN
 |
| HS 8.2.1946 |
OLANDER
 |
| Kotimaa 13.2.1917 |
"Wiime perjantaina, 2 p. helmik. 1917, päätti Luhangan pappilassa päiwänsä seurakunnan kirkkoherra Otto Wilhelm Olander. Wainaja oli syntynyt 1857 ja tuli Luhangan kirkkoherraksi 1890.
Kirkkoherra Olanderin päiwätyö oli hiljaista raatamista seurakunnallisissa
tehtävissä. Hän hoiti terveytensä päiwinä wirkaansa tunnollisesti ja oli muuten tunnettu sopeutuwana kansanmiehenä ja waatimattomana parsoonallisuutena. Jo n. 15 wuoden ajan oli häntä waiwannut rasittawa hermotauti, puhjeten ajottaiseksi mielenhäiriöksi. Wainajan oudon poismenon johdosta on muistettawa, että ainoastaan Jumalalla, joka on wanhurskas ja armorikas, on oikeus tuomita meitä kaikkia. Hänen laupeutensa huomaan saamme jättää poismenneen wainajan ja häneltä pyytää lohdutusta surewille jälleenjääneille." - Kotimaa 9.2.1917-
ONIKKI
 |
| Itä-Häme 22.7.1938 |
Terttu Onikin hautaus Joutsassa
Viime sunnuntaina kätkettiin haudan lepoon Joutsan hautausmaahan tyttökoululaisen Terttu Ines Tellervo Onikin maalliset jäännökset.
Ruumiinsiunauksen toimitti pastori Markus Hovikoski lohduttaen surevia omaisia ja ystäviä Markuksen evankeliumin 5 luvun 41. jakeen sanoilla: "Tyttö, minä sanon sinulle, nouse". Näillä sanoilla oli Jeesus aikoinaan herättänyt kuolleista tämän vainajan ikäisen nuoren tytön hänen käteensä tarttuen.
Omaisten seppelettä laskiessaan vainajan isä, asemapäällikkö Johannes Onikki lausui unohtumattomia muistosanoja odottamattomalla tavalla häneltä riistetylle syvästi ikävöimälle tyttärelleen, joka yhteisellä kesävirkistysmatkalla oli Karjalassa eronnut vanhemmistaan, joita hän kuolemansa edellisenä päivänä oli hartaasti odottanut, Jumala oli kaikkinäkeväisyydessään nähnyt parhaaksi kutsua hänet iäiseen kotiin päästämättä enää sisaren ja veljen luokse. Edelleen laskivat seppeleitä ja kukkia Peltoset, Viertokangas, Räisäset, Leinonen ym.
Kuten tunnettua, oli tyttökoululainen Onikki Joutsassa omaisiaan tervehtimässä, kotiväen jäädessä Karjalaan, Joutsassa hän sai verenmyrkytyksen, joka riisti nuoren elämän. -Mikkelin Sanomat 26.7.1938-
ONKELI
 |
| Keskisuomalainen 11.5.1938 |
OTTELIN
 |
| Itä-Häme 7.8.1935 |
Poliisin tytär, Ester Sofia Ottelin,
haudattiin Joutsan uudelle hautausmaalle11.8.1935
runsaslukuisen saattojoukon läsnäollessa.
Rovasti Yrjö Hovikoski siunasi ruumiin puhuen vainajan varhaisesta poismenosta, lohduttaen surevia omaisia ja ystäviä.
 |
| Helsingin Sanomat 6.6.1917 |
~ P ~
PAASONEN
 |
| Länsi-Savo 19.6.1925 |
"Kesäkuun 28. pnä kätkettiin Joutsan hautausmaalla haudan lepoon mylläri Aksel Paasonen. Ruumiinsiunauksen toimitti rowasti Yrjö Howikoski puhuen samalla sattuwasti siitä uhrautuwasta työstä, jota wainaja oli paikkakunnan hyväksi tehnyt.
Haudalla lauloi Joutsan kirkkokuoro useita tilaisuuteen sopiwia lauluja.
Paitsi omaisten ja ystäwäin seppeleitä laskettiin haudalle Joutsan torwisoittokunnan, Joutsan meijeriosuuskunnan ja Joutsan nuorisoseuran seppeleet." Mikkelin Sanomat 3.7.1925
 |
| Mikkelin Sanomat 29.9.1938 |
"Eilen kuoli kotonaan Joutsan Leppärannassa emäntä Malviina Paasonen (myllärin leski) 78-vuotiaana. Hän oli syntynyt tammikuun 10 päivänä 1860 ja oli vanhan kansan hiljaisia ihmisiä, joka omistautui yksinomaan kodille. Pitkän päivätyön suorittanutta vanhusta jäivät lähinnä kaipaamaan lapset."
-Mikkelin Sanomat 29.9.1938-
PAILIO
 |
| Helsingin Sanomat 15.6.1938 |
PALIN
 |
| Itä-Häme 17.6.1936 |
PALONVUORI
 |
| Suomalainen 3.6.1914 |
Otto Johan Palonvuori oli Jyväskylän kaupungin rakennusmestari, syntynyt Leivonmäellä. Omaisuutensa hän jakoi testamenttilahjoituksin eri tahoille.
Wiime lauantaina Jywäskylässä kuollut kaupungin rakennusmest. Otto Johan Palonwuori on testamentannut omistamansa maakuntatutkimukselle tärkeät kokoelmansa Hämeen museolle.
Omistamansa suuren kaupunkitalon on Palonwuori testamentannut kaupungille sillä määräyksellä, että sen tuloista wähintäin 100 wuoden aikana muodostetaan rahasto, jonka korot owat käytettäwät kaupungin orpojen ja turwattomien lasten hywäksi.
Lopuksi on lahjottaja määrännyt jättämästään 1,000 mksta perustettawaksi rahasto, jonka koroista puolet on wuosittain käytettäwä wanhojen joulunwiettoa warten.
PANZAR
 |
| HS 24.11.1948 |
PARONEN
 |
| Länsi-Savo 18.10.1918 |
PARTALA
 |
| Suomalainen 31.1.1906 |
 |
| Keskisuomalainen 27.9.1929 |
PARTANEN
 |
| Lahti 3.7.1937 |
"T.k. 1 p:nä kuoli Lahdessa rouva Anna Augusta Partanen, o.s. Bastman.
Vainaja oli syntynyt Leivonmäellä 20. 9. 1872 kappalaisen tyttärenä. Koulunkäyntinsä hän suoritti Jyväskylässä, käyden ensin tyttökoulun,
sen jälkeen opettajaseminaarikurssin, saaden päästötodistuksen 16. 6. 1894, jonka jälkeen työskenteli opettajana Sysmän kirkonkylän kansakoulussa lukuvuosina 1894-1899, Akaan Toijalan kansakoulussa 1899-1902 ja
Lahden kauppalan, sittemmin Lahden kaupungin kansakoulussa lukuvuosina 1902-1919, jonka jälkeen omisti työskentelynsä yksinomaan kotinsa ja perheensä hyväksi.
Vainaja ei ollut julkisuuden ihminen, mutta sitä enemmän hyvä kodin äiti ja kodin hyvä henki. Hänen uskonnollinen maailmankatsomuksensa antoi
kauniin leiman hänen suhtautumiselleen muihin ihmisiin sekä koulussa että sen ulkopuolella.
Lähinnä jäivät häntä kaipaamaan puoliso, poika ja kaksi tytärtä perheineen, kaksi sisarta ja sisarten lapset." -Lahti 3.7.1937
PASTILA
 |
| Itä-Häme 1.10.1930 |
 |
| Mikkelin Sanomat 17.9.1917 |
PEKKALA
 |
| Mikkelin Sanomat 3.1.1901 |
PEKKARINEN
 |
| HS 10.6.1970 |
PELTOLA
 |
| HS 30.9.1995 |
 |
| Itä-Häme 26.9.1932 |
 |
| HS 1.2.1969 |
.jpg) |
| Sukulaisen leikekirjasta |
PELTONEN
 |
| Keskisuomalainen 15.6.1939 |
PERTTUNEN
 |
| HS 12.1.1992 |
PERÄLÄ
 |
| HS 10.12.1969 |
PIILOLA
 |
| Itä-Häme 20.1.1937 |
POHJANHEIMO
 |
| Suomalainen 16.3.1914 |
"Maaliskuun 11. pnä 1914 waipui kuolon uneen Leiwonmäellä ent. Leiwonmäen lukkari, director cantus Otto Henrik Pohjanheimo (ent. Nordlund), 83 ikäwuodellaan.
Hän oli syntynyt Joutsassa torpan poikana. Wähäwarainen kun oli, täytyi hänen jo 10 wuotiaana mennä palvelukseen. 12 wuotta palweltuaan meni hän Mustialan maanwiljelysopistoon, jossa edistyikin huomattavasti ja sai tutkinnon suoritettuaan työnjohtajan toimen Ristiinan pitäjässä, jossa hoiti neljän kartanon töitä yht'aikaa 15 wuotta.
Sitten muutti hän työalaansa ruweten lukkariksi. Lukkari-tutkinnon suoritti hän Porwoon tuomiokapitulissa kiitettäwällä arwolauseella.
W. 1873 tuli hän Leiwonmäen lukkariksi, jota tointa hoiti 37 wuotta ilman apulaista, sen jälkeen apulaisen keralla. Siwutoiminaan oli hänellä lainajywästön hoitaminen sekä esimiehen wirka 23 wuotta, postinhoitajana toimi hän 13 wuotta ja kuntakokouksen esimiehenä 12 wuotta.
W. 1874 oli hän kirkonrakennustoimikunnassa päähenkilönä, muutamia wuosia kunnan rahain kantajana ja rahastonhoitajana, y.m.
Pirteä ja rehellinen oli hän toiminnassaan, mutta wanhuuden heikontamana jätti hän wähitellen kaikki työnsä nuorempien tehtäwiksi. Tämän talwen kuluessa hänen woimansa wähitellen wähenemistään wäheniwät, kunnes wihdoin ilman tuskia nukkui wiime uneen.
Kaipauksella muistelewat häntä ensinnäkin perheensä, sukulaisensa ja ystäwänsä sekä koko Leiwonmäen seurakunta. Kepeät mullat ahkeran uurastajan haudalle." -Suomalainen 16.3.1914
POHJONEN
 |
| Vaasa 23.12.1938 |
 |
| HS 28.3.1968 |
PURA
 |
| Mikkelin Sanomat 15.8.1916 |
 |
| Itä-Häme 7.8.1939 |
 |
| Mikkelin Sanomat 1.1.1898 |
PUROJÄRVI
 |
| Suursavolainen 16.6.1927 |
PUTTONEN
 |
| HS 24.8.1949 |
PUURA
PYLKKÄNEN
 |
| HS 21.12.1949 |
PYLSY
 |
| Mikkelin Sanomat, 04.01.1898 |
PYLVÄLÄINEN
 |
| Heinolan Sanomat 18.11.1919 |
 |
| HS 15.12.1951 |
PÖYRY
 |
| Mikkelin Sanomat 28.5.1924 |
"Kesäkuun 15. pnä 1924 kätkettiin Pertunmaan multaan talollisen Otto Pöyryn maallinen tomu.
Tällaisia työnsankareita harwoin mainitaan, waikka heidän uurastuksensa on monesti paljon arwokkaampaa kuin woidaan arwatakaan. O. Pöyry kohosi torpparista hywin toimeentulewaksi talolliseksi työnsä ja Jumalan siunauksen awulla. Poikansa on hän kaswattanut myös työn ja tarmon mieheksi. Ja kyllä on tarmoa tarwittukin, paraillaan rakentaessa myllyä ja sahaa. Asuinrakennus paloi wiime kesänä sekä nawetta. Ne owat nyt uudestaan rakennetut. Omassa sahassa on saatu laudat ja liisteet walmiiksi tehdyiksi." - Mikkelin Sanomat 20.6.1924 -
RAJAMÄKI
 |
| Eteenpäin 16.3.1925 |
RANTALA
 |
| Mikkelin Sanomat 18.1.1918 |
RANINEN
 |
| Laatokka 2.9.1946 |
RANTANEN
 |
| HS 17.3.1953 |
REINIKAINEN
RICKMAN
 |
| HS 8.1.1941 |
RIITAOJA
 |
| Uusi Suomi 9.12.1927 |
 |
| Suomalainen 30.5.1910 |
"Kuten yllä olevasta ilmoituksesta näkyy, katkasi tuonen wiikatemies t.k. 26 p. maanwiljelijä Johan Riitaojan pitkän päiwätyön, ollessaan wierailemassa poikansa luona Joutsan Mäentalossa.
Wainaja oli niitä kaikkein wäsymättömimpiä ja sitkeimpiä hämäläisiä, jota aiwan kuin luonnon waatimuksesta, Suomen karuun maaperään kiintyneenä on määrätty jättämään jälkeensä jotain parempaa kuin on itse saanut wastaanottaa.
Ei murtunut terweyskään saanut häntä jäämään pois työkentältä, ennen kun aiwohalwaus teki lopun elämäntyöstä, joka kunnialla täyttänee paikkansa maamme parhaimpain maanviljelijöiden joukossa. Wieraswaraisena, rehellisenä ja suorana miehenä kunnioittawat wainajaa kaikki lähemmin tuntewat. Kunnia muistollesi! Lepää rauhassa, kunnes heräät toiwojen maahan." -Suomalainen 30.5.1910-
 |
| Suomalainen 24.1.1910 |
 |
| Itä-Häme 16.4.1931 |
 |
| Saarijärven Paavo 5.8.1924 |
RINNE
 |
| HS 1.4.1973 |
 |
| HS 6.12.1969 |
RIPATTI
 |
| Itä-Häme 18.7.1932 |
 |
| Itä-Häme 12.6.1929 |
ROMPPANEN
 |
| HS 23.9.1993 |
ROSSI
 |
| Itä-Häme 15.5.1935 |
RUHANEN
 |
| Itä-Häme 23.11.1936 |
 |
| Itä-Häme 16.7.1933 |
RUOHTULA
 |
| Uusi Suomi 18.6.1924 |
"Kesäkuun 28 pnä kätkettiin haudan lepoon Joutsan wanhalla hautausmaalla maanviljelijä Joonas Ruohtulan maallinen tomu.
Hautausmaan portilla sekä haudalla, jonne ruumis jo edeltäpäin oli saatettu, lauloi Joutsan n.s. sekakuoro opettaja B. Santalan johdolla wirrestä "Käyn kuoloo kohden kussa käyn" pari säkeistöä, jonka jälkeen kirkkoherra Y. J. Howikoski suoritti ruumiinsiunauksen, puhuen samalla sydämiin käypiä sanoja wainajan muistolle.
Runsaslukuisista omaisten ja ystäwäin seppeleistä mainittakoon m.m. tri Castrenin, kreiwi ja kreiwitär Berg'in, lähetyssaarnaajien Röngän ja Sihwosen ym. seppeleet.
Kun wielä seka- ja mieskuorot oliwat laulaneet, sekä yhteisesti weisattu pari wirren säkeistöä, hajaantui suurilukuinen saattojoukko, jättäen kukkaiskummun alle henkilön, jota jokainen lämpimästi muistelee."
 |
| Helsingin Sanomat 21.1.1937 Hufvudstadsbladet 21.1.1937 |
Oskar Severus Ruohtula (23.10.1870 Luhanka – 19.1.1937 Luhanka) oli suomalainen Maataloushallituksen virkamies, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.
Ruohtulan vanhemmat olivat talollinen Joonas Ruohtula ja Fredrika Joonaksentytär ja puoliso vuodesta 1899 Rauha Dagmar Andersén.
Ruohtulan vanhemmat olivat talollinen Joonas Ruohtula ja Fredrika Joonaksentytär ja puoliso vuodesta 1899 Rauha Dagmar Andersén.
Hänen veljensä Robert Ruohtula oli Luhangan johtomiehiä ja toimi myös kansanedustajana.
Oskar Ruohtula valmistui 1894 agronomiksi Mustialan maanviljelysopistosta ja opetti aluksi Kuopion Haminalahden kartanon karjanhoitokoulussa.
Oskar Ruohtula valmistui 1894 agronomiksi Mustialan maanviljelysopistosta ja opetti aluksi Kuopion Haminalahden kartanon karjanhoitokoulussa.
Vuonna 1902 hän siirtyi Hämeen läänin maanviljelysseuran karjanhoitokonsulentiksi. Seuraavaksi hän työskenteli Pellervo-seurassa ja vuodesta 1906 Itä-Hämeen maanviljelysseuran toiminnanjohtajana ja neuvojana. Lahden maamieskoulun johtajana ja tilanhoitajana Ruohtula toimi 1909–1914 ja maanviljelyseuran puheenjohtajana 1920–1931. Ruohtula nimitettiin 1914 valtion maanviljelysharjoittelukonsulentiksi, joka muutettiin Maataloushallituksen maatalousopetuksen tarkastajaksi vuonna 1918.
Ruohtula valittiin vuodeksi 1921 Agronomisen Yhdistyksen puheenjohtajaksi. Hän hoiti myös sukutilaansa Luhangassa vuodesta 1913. Hän toimi useissa valtion komiteoissa. -Wikipedia
Ruohtula valittiin vuodeksi 1921 Agronomisen Yhdistyksen puheenjohtajaksi. Hän hoiti myös sukutilaansa Luhangassa vuodesta 1913. Hän toimi useissa valtion komiteoissa. -Wikipedia
 |
| Sisä-Suomi 8.12.1938. Hufvudstadsbladet 9.12.1938 |
Maanviljelysneuvoksetar Rauha Dagmar Ruohtula, os. Andersén, kuoli kotonaan Luhangan Tammijärven Ruohtulassa. Hän oli kuollessaan 62 vuotias. Maanviljelysneuvoksetar Ruohtula osallistui perheenemännän tehtävien ohella huomattavasti paikkakunnan yhteisiin sivistyksellisiin ja taloudellisiin pyrkimyksiin, toimien mm. yli 20 vuotta Tammijärven marttayhdistyksen puheenjohtajana.
Pidettyä ja hyvää ihmistä sekä toimeliasta kansalaista jäivät kaipaamaan perheen ja omaisten lisäksi suuri ystävien joukko.
 |
| Hufvudstadsbladet 22.12.1938 |
 |
| Suomalainen 11.5.1914 |
Robert Ruohtulan hautaus 15.5.1914.
Perjantaina t. k. 15 pnä saatettiin wiimeiseen lepoonsa Luhangan hautausmaalle ent. kansanedustaja, maanwiljelijä Robert Ruohtula.
Wainajan alustalaisten kannettua arkun kirkkoon, toimitti ruumiin siunauksen Luhangan kirkkoherra D. W. Olander, joka samalla puhui lyhykäisesti wainajasta kirkon ystäwänä ja kirkkoneuvoston jäsenenä. Puheen päätyttyä lauloi tilapäinen sekakuoro urkujen säestyksellä Titanicin hymnin, jonka jälkeen wainajan weljet, agr. D. S. Ruohtula, maanwilj. J. Ruohtula ja asemapäällikkö Aug. Ruohtula sekä maanwiljelijät F. Nieminen, K. Laaksowirta ja J. Huuskola kantoiwat arkun hawuilla koristettua tietä pitkin kirkkomaalle. Arkkua hautaan laskiessa lauloi sekakuoro hymnin Waiwuss waiwu", selä wirren „Mä kuljen kohti kuolemaa".
Haudan umpeen luotua laskettiin suuri joukko seppeleitä ja pidettiin useita puheita. Ensinnä astui hautakummun ääreen agr. D. S. Ruohula, joka wainajan lähimpien omaisten puolesta tulkitsi wiimeiset kiitokset poismenneelle weljelle, puhuen hänen kaikille esimerkiksi kelpaawasta toiminnastaan.
Tämän jälkeen puhui opettaja J. Katila walituin sanoin wainajan henkisistä harrastuksista, hänen toiminnastaan kaikkien edistystä tarkoittawien pyrintöjen johdossa. Eritoten toi puhuja ilmi ne kiitollisuuden ja kaipauksen tunteet, joita tuntevat Tammijärven kansakoulu, sen opettajat ja johtokunta, sekä myöskin ystäwät ja naapurit, joiden mielessä Robert Ruohtulan muisto säilyn kauniina. Hiljaisuus, waatimattomuus ja rehellisyys kaunistiwat tämän miehen olemusta. Mutta työkykyä hänellä myöskin oli. Siksipä hän heikosta terweydestään huolimatta joutui moninaisiin luottamustoimiin. Wielä johdatti puhuja sydämellisin sanoin mieliin niitä lukuisia kertoja, jolloin useim mat läsnäolijoista wuoden ajalla oliwat samanlaisissa tilaisuuksissa toisensa kohdanneet.
Agronoomi B. D. Kesäniemi puhui seppelettä laskiessaan Ruohtulan merkityksestä maanviljelijänä ja maanwiljelyksen edistäjänä paikkakunnalla.
Tammikosken Osuusmeijerin puolesta lasti seppeleen maanwilj. W. Salminen puhuen R. Ruohtulasta erittäinkin osuusmeijerin perustajana, jäsenenä ja kannattajana. Monet muutkin osuuskunnat, seurat ja yhdistykset saawat kiittää Ruohtulaa olemassaolostaan.
Paitsi omaisten, tuttawien ja edellämainittujen seppeleitä laskettiin wielä seppeleitä Luhangan Säästöpankilta, Maamiesseuralta, Kirkkoneuvostolta ja Tammijärven nuorisoseuralta.
Canen kuin erottiin haudalta, laulettiin yksiäänisesti hengellinen laulu „Woimmekohan tulla yhteen", jonka jälkeen ihmisjoukot hiljalleen poistuiwat kukkaistummun ympäriltä, siunaten sen miehen muistoa, jonka nyt oliwat haudan lepoon saattaneet. -Lahti 23.5.1914
 |
| HS 18.9 1937 |
RUSKEALA
 |
| Suursavolainen 15.11.1926 |
84/31.8.25
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti