ONNETON ONNETTOMUUS LAITJÄRVELLÄ

Kuva omasta albumista, ei liity tapaukseen.

Keväisenä lauantaina, 14. päivä toukokuuta 1932, sattui Joutsan Laitjärvellä kohtalokas onnettomuus, jossa yhden torpan koko poppoo jäi Jääsjärven uhreiksi. 

Talollisen poika Otto Soisalo on aikanaan kertonut, että oli ollut seppä Vilppu Rantasen torpan läheisyydessä peltotöissä, kun sepän poika Samuli oli tullut isänsä pyynnöstä pyytämään Ottoa kalaan. 

Otto ja Samuli olivat lähteneet jalkapatikassa sepän torpalle ja suunnitelman mukaisesti päätettiin lähteä veneellä pyydyksiä kokemaan. Vilppu esitti, että ottaisivat mukaan viinaa matkalla maisteltavaksi – ja sitä olikin kaikkiaan 9 litraa. Otto oli kertonut, että alun perin oli tarkoitus lähteä kaksistaan sepän kanssa, mutta Samuli sekä sepän vaimo, Sandra, eivät tähän suostuneet juomien menettämisen pelossa.  

Kalaan lähdettiin siis koko neljän hengen porukalla. Matkalla poikettiin lahden toisella puolella olevassa torpassa, jossa ryypiskeltiin, tarinaa taitettiin ja huulta heitettiin. Paluumatka alkoi ja tarkoitus oli mennä kalanpyydykset kokemaan Samulin toimiessa soutumiehenä. Isän ja pojan välille oli syntynyt kuitenkin riitaa ja Samuli lakkasi soutamasta. Isä Vilppu nousi seisomaan aikomuksenaan kurittaa poikaa, jolloin myös äiti Sandra ponnahti pystyyn tarkoituksenaan estää miehensä aikeet. Molemmathan siinä sitten horjahtivat ja kaatoivat samalla koko veneen. Samuli ja Sandra joutuivat veden varaan ja vajosivat saman tien, Vilppu onnistui jättäytymään veneen laitaan. Ottokin aikoi jäädä veneen reunaan roikkumaan, mutta kantavuus ei ollut hääppöinen, joten hän katsoi parhaakseen uida rantaan. 

Otto kuuli rannalle Vilpun avunhuudot ja alkoi itsekin huutaa apua, kun toista venettä ei ollut mailla eikä halmeilla. Torppa, missä he olivat käyneet, oli lähellä, mutta sieltä ei apuja tullut, koska isäntä oli vaipunut raskaaseen uneen maisteltujen viinaksien vaikutuksesta. Noin puolen tunnin päästä saapui apua paikalle, kun Oton veli kuuli avunhuudot. Vilpun ruumis saatiin heti ylös – elvytystoimista huolimatta hän ei vironnut. Samulin ruumis löytyi helposti, sillä se oli matalikossa, Sandraa jouduttiin etsimään naaraamalla ja hänet löydettiin vasta seuraavana päivänä. 

Tapahtumapaikalla on kerrottu olleen vettä n. 3 syltä (1 syli=1,78m).

Toinen tarina lehdissä menee niin, että perhe lähti kyläilemään Huhmalahden rannalla olevaan Laitniemen torppaan, isä ja poika aikoivat vaihtaa paikkaa, jolloin myös äiti nousi seisomaan. Äiti ja poika kaatuivat laidan ylitse ja vaipuivat heti järven pohjaan, isä horjahti veneen laidalle ja vene täyttyi vedellä. Onni Soisalo ei voinut tovereitaan auttaa, vaan pelastautui uimalla rantaan. Onni näki Vilpun saaneen kiinni veneen laidasta ja kehotti tätäkin pelastautumaan uimalla rantaan. Vilppu oli vastannut, ettei halua perhettään jättää. Onni sai hankituksi apua, mutta liian myöhään. Tämän tarinan mukaan vainajia jäivät suremaan kaksi Amerikassa olevaa tytärtä. 

Mikä lienee koko totuus tässäkään karmeassa tapaturmassa?  

Pääsääntöisesti sitä on esitetty ensimmäisen sisältöisenä, mutta pariin otteeseen törmäsin tuohon toiseen, kesympään versioon. Lähes kaikissa on kuitenkin mainittu erilaisin sanakääntein alkoholilla olleen vaikutusta asiaan.

Joka tapauksessa Vilppu Rantanen (s. 1.5.1867) oli kuollessaan 65-vuotias, Sandra (s. 8.2.1871) 61 v ja poika Samuli (s. 18.3.1902) 30 v.  Näyttäisivät olleen mäkitupalaisia Laitjärven Kuhassa.

Tarinat kertovat, että perhettä oli aiemminkin koeteltu onnettomuuksilla, sillä yksi poika olisi hukkunut Jääsjärveen uintimatkalla ja toinen olisi kuollut humalapäissään lumihankeen talvella 1931.

Keitä olivat mainitut, kuolleet pojat? Entä rapakon taakse päätyneet tyttäret- ja ovatko sinne päätyneet? 

Perheeseen kuului siis yllä mainittujen Vilpun, Sandran ja Samulin lisäksi lasten- ja rippikirjojen mukaan: 

Anna s. 24.1.1889 – Anna tosiaan lähtenyt Amerikkaan naimattomana, 25-vuotiaana vuonna 1914. Lähiomaiseksi kirjattu isä Vilppu Joutsan Laitjärveltä ja vastaanottajana rapakon takana on ollut August Ripatti.

Roosa 

s. 29.11.1890-22.4.1892 

Hilma  

s. 7.12.1892 

Rippikirjan mukaan Asikkalassa 1909 ja esim henkikirjassa 1921 Hilmalla merkintä "Amerikassa". Hilma Davidson - niminen henkilö on kuollut ja haudattu Washingtoniin 1975. Syntymäaika täsmää tähän Hilmaan, mutta en tutkinut tarkemmin, onko kyseessä satavarmasti sama henkilö. 

Toivo 3.6.1899 – 17.12.1931 

Toivo oli muuttanut Haminaan - ja totta tämäkin, lumihankeen päättyi hänen maallinen matkansa.

Toivo Rantanen oli tuomittu pahoinpitelystä August ja Toivo Niemen kanssa Joutsassa jo 1920 ja Haminassa hän joutui useammankin kerran tekemisiin virkavallan kanssa, lähinnä tullut mainituksi ja tuomituksi viinan salakuljetuksesta ja myynnistä sekä juopottelusta.

Toivo avioitui marraskuussa 1931 leski Lyydi Salon kanssa ja heti miten häiden jälkeen joulukuussa, löydettiin Haminan Tervasaarelta työmies Toivo Rantanen hangesta tajuttomassa tilassa. Tämä onneton tapahtuma johti Toivon menehtymiseen. "Kaikista virvoitustoimenpiteistä huolimatta kuoli mies torstaina tuntoihinsa tulematta. Rantanen oli 31-vuotias ja kotoisin Joutsan pitäjästä.” 

Toisessa tarinassa, päivää aiemmin kuin yllä olevat tiedot, oli kirjoitettu, että Toivo olisi alkanut osoittaa elonmerkkejä ja hänet oli kotiutettu, vaikkakin heikoissa voimissa. Puhuttiin lumimyrskystä ja

”Poliisilaitoksen saamien tietojen mukaan oli Rantanen edellisenä iltana yhdessä työmiesten Martti Kuitusen, Väinö Virtasen ja Eino Hietasen kanssa ollut Haminanlahdella. Koko seurue oli kovasti uupuneena kulkenut mereltä Viipurin esikaupunkia kohden ja oli Rantanen Ramsinkarin kohdalla eronnut tovereistaan aikoen kävellä maihin Tervasaarelle, mutta uupuneena vaipunut makasiinin rappusille maaten siinä useampia tunteja.” 

 

Alkuperäisessä, koko torpan väen hukkumisesta kertovassa tarinassa mainittiin vielä yksi poika, joka olisi jäänyt Jääsjärven uhriksi.

Tämä poika paikallistettu ensijulkaisun jälkeen ja oli Onni Wilho (28.2.1910-10.11.1919). Mikkelin Sanomien mukaan (19.11.1919 no 132) hukkuminen tapahtui luistelumatkalla.

 

Heinolainen, 19.05.1932, nro 53, s. 2 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829061?page=2 

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Kalajokilaakso, 19.05.1932, nro 53, s. 1 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1844622?page=1  

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Uusi Suomi, 18.05.1932, nro 132, s. 1 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1805828?page=1 

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Itä-Häme, 16.06.1932, nro 47, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183763?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Haminan Lehti, 19.12.1931, nro 144, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1823894?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Anna: ”New York Passenger Arrival Lists (Ellis Island), 1892-1924,” database with images, FamilySearch (https://familysearch.org/ark:/61903/3:1:3Q9M-C9T6-K971-6?cc=1368704&wc=4FMB-779%3A1600472425 : 27 January 2018), Roll 2327, vol 5327-5328, 31 May 1914 > image 687 of 788; citing NARA microfilm publication T715 and M237 (Washington D.C.: National Archives and Records Administration, n.d.).

OTTEITA LEIVONMÄEN LIIKE-ELÄMÄSTÄ 1933 - osa 2/2

Jatketaan viime viikolla aloitettua Leivonmäen liikeyritysten esittelyä vuodelta 1933.

Nämä kuvaelmat siis Itä-Hämeestä poimittuja ja kielellisesti oman aikakautensa, hurmaavia tuotoksia. [1]

LIUKKOSEN VAATTURILIIKE

Leivonmäen ainoa ammattipätevä vaatturi on M. Liukkonen. Mestari on tehnyt alansa työtä itsenäisesti yli viisitoista vuotta ja kykenee siis tyydyttämään leivonmäkeläisten kohtuulliset vaatimukset. Hän on asettanut päämääräkseen huolellisen työn ja sopuhinnat. Liukkosella on oivallisia kangasnäytteitä m.m. Helsingin Vaatturien Tukkuliikkeestä ja kangasvälityksestä, viimeksi mainitusta esim. muodikkaita syys- ja talviulsterikankaita. Vaatturi Liukkosella on laaja asiakaspiiri, josta huomattava osa ulkopuolelta varsinaista Leivonmäkeä.

Vaatturi Liukkonen toteaa lehtemme edustajalle, että ahdas aika on kieltämättä ohitse ja sitä paitsi, sopivia vaatteitahan ihmiset tarvitsevat, olipa aika miten ahdas tahansa.

MYLLYJOEN MYLLY JA SAHA
Myllyjoen Myllyn ja Sahan, joka sijaitsee noin 3 kilometrin päässä Leivonmäen kirkonkylästä, omistaa nykyisin konstaapeli Uuno Häkkinen. Mylly on ollut toiminnassa noin 60-70 vuotta ja on siis vanhimpia liikeyrityksiä koko Leivonmäellä. Myllyssä on yhdet jauho- ja niinikään yhdet ryynikivet. Voimakoneena on näihin saakka ollut vesiturbiini, mutta viime talvena saatiin myöskin höyrykone, joten nyttemmin ei enää olla riippuvaisia veden riittäväisyydestä. Sahan käytettävissä on erinomainen raami, joka on jyväskyläisen Väinölän konepajan tekoa, sekä kanttisirkkeli. Sähkölaitos omiin tarpeisiin on olemassa. Mylly jauhaa vuosittain noin 7,000 hl viljaa ja saha halkoo samassa ajassa n. 2,500 tukkia, yksinomaan kotitarvetta varten.

KOIVISTON SAHA JA MYLLY 
Koiviston Sahan ja Myllyn Leivonmäen Vartiomäellä omistaa maanviljelijä Heikki Koivisto ja on laitos ollut toiminnassa 8 vuotta. Se perustetiin ensi aluksi tyydyttämään yksinomaan kotitalon tarvetta, mutta sitten sen toiminta aikaa myöten laajeni ja nyt tekevät sekä mylly että saha työtä suurellekin asiakaspiirille eri puolilla pitäjää, etenkin talven aikana. Myllyssä on yhdet jauho- ja yhdet ryynikivet. Sahalla on uudenaikainen 20 tuuman raami, jonka on valmistanut Lahden Rautateollisuus O.Y. Konevoima saadaan höyrystä, joka pyörittäessään myllyn ja sahakoneistoa antaa myöskin sähkövaloa omistajansa tarpeisiin.

LEIVONMÄEN SÄÄSTÖPANKKI 
Leivonmäen ainoa varsinainen pankkilaitos on Säästöpankki Sampo. Se on jo varsin vanha laitos, sillä sen perustamisvuosi on 1897. Toimintansa aloitti pankki kuitenkin vasta seuraavana eli siis vuonna 1898. Perustajien joukosta mainittakoon m.m. Leivonmäen silloinen kirkkoherra A. O. Vuorimaa (Blomberg), joka oli ensimmäisten säästäjien joukossa ja vastakirjalla numero 2 talletti pankkiin, silloin hyvinkin huomattavan summan Smk 500:-. 

Ensimmäisenä toimintavuotena olivat pankin talletukset Smk 17,567. Seuraavana vuonna 1899 ne jo nousivat Smk:aan 29,097:-. Talletusten kasvu näkyy parhaiten seuraavista numeroista: v. 1900 Smk 50,534:-, v. 1905 Smk 70,000:-, v. 1910 Smk 61,842:-, v. 1915 Smk 86,758:-, v. 1920 Smk 221,677:-, v. 1925 Smk 646,724:-, v. 1930 Smk 971,193:- ja v. 1932 Smk 879,797:-. Vuoden 1933 syyskuun lopussa olivat talletukset Smk 898,076:- ja vuosivaihdossa sivuutetaan miljoona. 
Vuonna 1898 oli pankin kantarahasto Smk 1,000:- ja ensimmäinen puhdas voitto Smk 500:-, joka siirrettiin vararahastoon. Tätä nykyä ovat vararahastot Smk 62,829:-
Pankin hallitukseen kuuluvat nykyisin: puheenjohtajana kirkkoherra S. J. Osberg sekä muina jäseninä  David Kangas, Valde Riihiaho ja Uuno Häkkinen. Kamreerina toimii kanttori Jussi Kaartinen vuoden 1932 toukokuusta alkaen.
Pankilla ei ole omaa huoneistoa, vaan toimii se kunnalta saadussa huoneistossa.
Sietää tässä yhteydessä tulla mainituksi, että pankki lähitulevaisuudessa muuttaa nimensä, joka muutoksen jälkeen tulee olemaan vain: Leivonmäen Säästöpankki. Nimenmuutos on jo vahvistettu asianomaisissa paikoissa ja ryhtynee pankki käyttämään uutta nimeään tulevan vuoden alusta.
Pankin johdon taholta saamiemme tietojen mukaan on rahaliike suuresti vilkastumaan päin. Oikein ahdasta ei Leivonmäellä ole lainkaan ollut, sillä metsäpitäjänä on leivonmäkeläisillä kaiken aikaa ollut riittävästi metsätöitä.

LEIVONMÄEN OSUUSKASSA 
I.eivonmäen Osuuskassa toimii pääasiallisesti kirkonkylän alueella, mutta on sillä jäseniä ympäri pitäjää, vähän siellä, vähän täällä. Se on perustettu v, 1926. Perustavia jäseniä oli 14. Ensimmäisen hallituksen muodostivat: mvt. W. Kämppi ja U. Häkkinen, kanttori N. Tiitinen, mvt. V. Y. Häkkinen ja J. T. Mäkinen.
Talletuksien määrä ensimmäisenä vuonna - toiminta alkoi maaliskuussa v. 1927, oli Smk 156,675;- ja vuosivaihto Smk 537,633:-. V. 1928 olivat talletukset Smk 381,176:-, vuosiv, Smk 454,917:-, v. 1929 tallet. Smk. 369,113:-, vuosiv. Smk 465,015-, v. 1930 tallet. Smk 345,876:-, vuosiv. Smk 645,737:-, v. 1931 tallet. Smk 373,648:-, vuosiv Smk 672,826:- ja vuonna 1932 tallet. Smk 467,384:- sekä vuosivaihto Smk 766,391:-. Vuoden 1933 syyskuun loppuun mennessä olivat talletukset Smk 511,470:- ja vuosivaihto Smk 725,528:-.' Vararahasto samalla aikaa Smk 14,853:-. Keskusrahaston kassalle myöntämä luotto on tätä nykyä Smk 320,000:- mutta ei siitä ole läheskään kaikkia käytetty, vaan on se n.s. reservirahastona tallettajien varalta.
Kassan nykyiseen hallitukseen kuuluvat mvt. Valte Riihiaho, Kalle Kangas, Uuno Häkkinen, Aarne Rusila, Kalle Tommola ja V. Y. Häkkinen. Kassanhoitajana toimii mv. V. Y. Häkkinen. Meille kerrotaan, että kassa menee tukevin askelin eteenpäin, mutta ei silti hairahdu leventelyyn, vaan noudattaa erittäin varovaista toimintaohjetta. Siitä seikasta aiheutuu m.m. se, ettei takausmiesten vielä kertaakaan ole tarvinnut maksaa taattaviensa puolesta. Samoin on todettava, että ihmiset kykenevät hoitamaan asiansa, esim. korkomaksunsa, hyvin, ja sehän viittaa siihen, että talouselämä on kääntymässä paremmille urille.

HAVUMÄEN OSUUSKASSA
Havumäen Osuuskassa on perustettu vuonna 1926 ja on siitä lähtien ripeästi edistynyt. Edistyminen ei ole tapahtunut hyppäyksittäin, vaan tasaisesti. Aluksi oli jäseniä vain 15 eikä jäsenmäärä luonnollisista syistä voi kovin suureksi nousta, sillä Leivonmäen pitäjä on pieni ja osuuskassoja on kaksi.
Kassan ensimmäinen toimintavuosi oli v. 1927. Sen vuoden lopussa olivat tallettajien saatavat Smk. 633,80. Vuosivaihto saman vuoden lopussa Smk. 31.829. Mutta numerot osoittavat kuitenkin säännöllistä edistymistä. Katsokaamme! Vuonna 1928 talletukset Smk. 34,894:-, vuosivaihto Smk. 92,779:-, v. 1929 tallet. 36,781, vuosiv. 116,078:- v. 1930 tallet. 43.954:-, vuosiv. 142,641:-, v. 1931 tallet. 70,755:-- vuosiv. 282,595:-, v. 1932 tallet. 77,487:- ja vuosivaihto 374,865:-. Vuoden 1933 syyskuun loppuun mennessä ovat vastaavat luvut melkein samat. Vararahasto on tätä nykyä Smk. 6,417 ja jäsenmäärä 49.

Osuuskassan hallituksen muodostavat: mvt. Matti Karhala, Hannes Hovila, Kalervo Hovila, Aati Makkonen ja Vilppu Tikkanen. Kassanhoitajana toimii vuodesta 1928 maanviljelijä Kalervo Hovila. 

Kassan taholta saamiemme tietojen mukaan ovat taloudelliset asiat selvästi paranemaan päin. Osuuskassan asiakkaat eivät ole hoitaneet asioitaan huonosti, korot maksetaan säännöllisesti eikä ole kertaakaan tarvinnut ryhtyä ulosottotoimiin.

JOUSAN OSUUSKASSA
Jousan Osuuskaupan myymälä on ollut toiminnassa omassa talossa vuodesta 1917. Kauppaa hoidetaan samalla luottamusta herättävällä tavalla kuin pääliikettä Jousan kirkolla ja siitä johtuukin, että kaupankäynti liikkeessä on vilkasta. Vuosimyynti kohosi v. 1932 Leivonmäellä yli 600,000 mk:n ja vuonna 1933 ensimmäisellä vuosipuoliskolla on nousu 9,5 %. Kaupassa ostetaan kaikkia maataloustuotteita ja nousevat ostot vuosittain varsin huomattaviin summiin.
Kaupanhoitajana toimii vuodesta 1932 herra P. Lappalainen ja toteaa hän tiedustelumme johdosta, että kauppa käy "kuin Sergejeffillä!"

LEIVONMÄEN KUNNAN ASUTUSKASSA
Leivonmäen kunnan asutuskassan toiminta selviää seuraavista numeroista:
V. 1921 myönnettiin asutustarkoituksiin lainoja Smk. 5,439:- ja 9 lainaajalle, Vuonna 1926 oli vastaavat numerot: lainoja Smk, 51,885:- 30 lainaajalle. V. 1930 lainoja Smk. 56,415-31 lainaajalle, v. 1931 lainoja Smk. 71,035:- 31 lainaajalle ja v. 1932 lopussa oli lainoja myönnetty Smk. 141,532:- 49 lainaajalle. Kassan rahavarat ovat kaikkiaan Smk. 90,000:- ja asutuskassan pääomatili Smk 14,102:-, Tilivuoden 1932 lopussa oli kassa tilinpäätöksen mukaan valtiolle velkaa Smk. 165,447:-.
Kassan hoitajana toimii maanviljelijä Kalervo Hovila vuodesta 1931 alkaen.

Nämä kaikki, vähän muutakin tarinaa Leivonmäeltä, voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan vuoden 1933 Itä-Hämeestä nro 86.

[1] Itä-Häme, 02.11.1933, nro 86, s. 6

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183700?page=6

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot