Joutsalaisten juhlanviettotapoja - HÄÄT

Häät olivat, ja ovat edelleenkin, monelle yksi elämän merkittävimmistä tapahtumista. 

Itä-Hämeessä julkaistiin 9.10.1929  artikkeli joutsalaisista juhlanviettotavoista, joka käsitteli sekä joulunviettoa että hääjuhlia. Toimittaja (I.V) oli haastatellut nimettömäksi jäänyttä joutsalaista mummoa, joka oli pyynnöstä kertonut miten Jousassa "juhlia ja pitoja vietettiin ennen aikaan". 

Tänään vuorossa hääjuhlat. Teksti on suora lainaus alkuperäisestä.

Kuva tekoälyn luoma

"Häitä vietettiin sen ajan tavan mukaan kolme päivää. 

Ne vietettiin tavallisesti morsiamen kodissa. 

Hääpäivän aamulla sulhanen valjasti parhaimman hevosen ja lähti häätaloon.  

Vihkiminen toimitettiin kotona, 

vihkiessä oli morsiamen vieressä tyttöjä ja sulhasen vieressä poikia, 

joita yhteisellä nimellä nimitettiin nuoriksi neitsyeiksi. 

Kun vihkiminen oli toimitettu alkoi juhlapäivällinen, 

ruoka oli häissäkin yksinkertaista, juomina käytettiin rommia, konjakkia ja viinaa. 

Päivällisen jälkeen alkoi tanssi, jota kesti kaiken yötä. 

Pöytään oli tuotu kaksi lautasta toinen toiseen ja toinen toiseen päähän pöytää, 

siihen saivat häävieraat lahjoittamansa rahat laittaa, 

tätä lahjaa nimitettiin huomenlahjaksi. 

Häät jatkuivat seuraavana päivänä syömisellä, juomisella ja tanssilla.

Morsiamen kotoa siirryttiin sulhasen kotiin, jossa häiden vietto jatkui. 

Matkalla sulhasen taloon kulkivat soitajat mukana soittaen marssia, 

jota nimitettin "pyörnäporin" marssiksi. 

Häät jatkuvat tanssilla, siihen aikaan soitettiin enimmäkseen polskaa, 

jota mentiin siten, että parit pitivät toisiaan käsistä kiinni ja pyörivät. 

Jousalaisten sellaisia soittajia oli kaksi, 

toista sanottiin sokeaksi- Jussiksi ja toista Pikiläiseksi. 

Olen kuullut kerrottavan, kun nämä kaksi soittajaa 

olivat eräissä häissä ennenvanhaan, riitaantuivat virkaveljet keskenään ja 

sokea-Jussi lupasi lyödä Pikiläistä kepillään, niin hänelle kävikin itselleen hullusti.

Kun Pikiläinen sai tietää Jussin uhkauksen, keksi hän keinon itseään puolustaa.

Hän oli huomannut jossain talon ruokavarastossa tuohisen, 

joka täynänsä oli puolukkahilloa ja siihen sekoitettu ruisjauhoja. 

Otti Pikiläinen sen ja painoi "Jussi-paran" päähän. 

Siitäkös vasta ilo syntyi, koko häähuone oli naurua täynnä, 

Jussin pää oli kuin hillopurkki. 

Tästä huomaamme, että osasi ne sen ajan ihmiset keksiä jotain lystiäkin."

Joulunvietosta pääset lukemaan TÄSTÄ

Lähde:
Itä-Häme, 09.10.1929, nro 43
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot