Joutsalaisten juhlanviettotapoja - JOULU

Vanhoilla ihmisillä on usein tapana sanoa: "Ei ennen näin ollut, eikä ihmiset ennen näin eläneet". Totta on, että ihmiset ovat paljon kehittyneempiä nyt, kuin mitä he olivat jokunen vuosikymmen taaksepäin. Niin aika on muuttunut ja me ihmiset ajan mukana.

Museovirasto Kansantieteen kuvakokoelma
Kuvaaja: Mikkola, Elma 1928

 

Itä-Hämeessä julkaistiin 02.10.1929  artikkeli joutsalaisista juhlanviettotavoista. 

Teksti on suora lainaus siitä  - kivaa ajankuvaa.

Kirjoittaja (vaiko toimittaja, ilmeisesti I.V.) oli tavannut paikkakuntalaisen mummon, joka oli pyynnöstä kertonut miten Jousassa "juhlia ja pitoja vietettiin "ennen aikaan". 

Tavatessani erään vanhan mummon pyysin häntä kertomaan, miten täällä meidän "omassa" Jousassa ennen aikaan elettiin ja heidän tavoistaan, ja miten esim. Jousassa juhlia ja pitoja vietettiin. 

Seurasin suurella mielenkiinnolla hänen kertomistaan ja pääsin siihen tulokseen, että Jousassa niin kuin muuallakin ovat ihmiset eläneet ennenaikaan paljon yksinkertaisempaa ja vaatimattomampaa elämää kuin nyt. 

Jousalaisten joulun vastaanottamisesta ja vietosta hän kertoi seuraavaa:

Ei sen ajan joutsalaisten tarvinnut kiinnittää huomiotaan 

jouluvalmistuksiin monia viikkoja aikaisemmin ennen joulua, 

silloiset jouluvalmistukset olivat suuremmaksi osaksi vähäpätöisiä, 

joten niissä ei paljon aikaa mennyt. 

Noin kolmea päivää ennen joulua pestiin tupa, 

sillä siihen aikaan ei paljon muita huoneita ollut. 

Luulenpa, että tuvan pesu olikin suurin homma jouluvalmistuksissa, 

siksi kun sitä ei pesty kuin kaksi kertaa vuodessa, 

nimittäin jouluksi ja juhannukseksi. 

Kyllä kai tuntui silloin juhlalliselta kun saatiin puhdas tupa pitkästä ajasta. 

Sitten kun tupa oli pesty tuotiin pahnoja lattialle, 

jossa sitten kellittiin ja heitettiin olkinippusia kattoon, 

siinä oli taika, montako olkea jäi kattoon 

niin monta aumaa piti tulla sauraavana kesänä pellolle. 

Pahnoja käytetään vielä meidän päivinämmekin jouluna lattialla. 

Aattona kylvettiin keskipäivällä, 

että päästiin juhlan viettoon ennen iltaa. 

Jouluruokakin oli yksinkertaista, 

joten siinäkään ei ollut suurta laittamista, 

tärkeimmät keittoruuvista oli perunakeitto ja ohrajauhopuuro, 

siankinkku ja lehmän lapa tuotiin kokonaisena pöytään, 

näiden lisäksi suuri leipä ja kapallinen puulusikoita. 

Leipä niin suuri kun uuninsuusta sopi. 

Entäs se "kotitekoinen", 

joka myöskin kuului ruokapöytään, 

sitä säilytettiin suuressa pullossa tuvan nurkkalaudalla, 

siitä sitten talon isäntä kaatoi pienempään pulloon ja antoi ruokaryypyt. 

Kun syöminen oli toimitettu, ei ruokaa viety pois, 

vaan annettiin olla koko yön ruokapöydässä, 

siihen aikaan oli tapana syödä jouluyönä yhdeksän kertaa. 

Vaikka ruoka olikin hyvin yksinkertaista niin siitä huolimatta on uskottava, 

ettei silloisilla jousalaisilla ainakaan jouluna nälkä ollut. 

Kahvi oli myöskin harvinaista ja liikaa ylellisyyttä. 

Valoillakaan eivät jousalaiset silloin päässeet komeilemaan. 

Pärevalkea oli enin käytetty, joissakin 

varakkaimmissa taloissa valmistettiin talista kynttilöitä. 

Oli myöskin tapana jouluksi valmistaa niin sanottu "kulkkulamppu", 

se oli valmistettu siten, 

että teurastetulta eläimeltä otettiin henkitorvi, 

tali hakattiin ja keitettiin, 

jossa siten laskettiin lankaa niin kauan 

kunnes siihen kerääntyi talia niin paljon, 

että se täytti sen torven, 

sitten kun kynttilä oli laitettu valmiiksi 

tehtiin siihen puusta jalka. 

Näin valmistettua kynttilää poltettiin ainoastaan jouluna.

Kirkossa käyminen ja juhlan pyhittäminen 

olivat pääasiana siihen aikaan. 

Joulukirkkoon lähdettiin valmistautumaan 

jo puolen yön aikana, sillä kukko lauloi niin aikaisin, 

kelloa ei silloin ollut ja kukotkin olivat varhaisempia 

kuin mitä jousalaisten kukot nyt ovat. 

Toinen joulupäiväkin vietettiin enimmäkseen kotona, 

siihen aikaan eivät paljonkaan ihmiset vieraissa käyneet. 

Viimevuosina ovat olot tässäkin kohden alkaneet muuttua. 

Vieraissakäynti on tullut yhä yleisemmäksi.

Tämä siis kerrottu, tai ainakin julkaistu, vuonna 1929, jolloin "mennyt aika" saattaisi ajoittua vuosisadan vaihteen tietämille ellei jopa kauemmaksikin menneisyyteen.

Lähde:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Itä-Häme, 02.10.1929, nro 42
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183569?page=3