Työvelvollisuus ja työvoiman ilmoittautumiskirja

Laki yleisestä työvelvollisuudesta vahvistettiin sodan aikana 16.6.1939 ja vuonna 1942 säädettiin Uusi työvelvollisuuslaki. 

1939 säädetyn työvelvollisuuslain tarkoituksena oli turvata työvoiman riittävyys ja varmistaa, että kaikki välttämättömät työt tulivat tehdyiksi. Vuoden 1942 laki oli tarkennus tähän lakiin, ja sen tavoitteena oli varmistaa työvoiman käyttö sodan ja poikkeusolojen aikana. 

Sota-ajan työvelvollisia Ristisaaren erottelussa.
Lusto - Suomen Metsämuseo/Pohjois-Karjalan Uittoyhdistyksen kokoelma

Koska suuri osa työvoimasta oli rintamalla, tämä loi merkittävän työvoimapulan siviilisektorilla. Laki siis antoi valtion viranomaisille laajan oikeuden määrätä henkilöitä pakollisiin työtehtäviin, mikä poikkesi normaaleista työmarkkinakäytännöistä ja mahdollisti työvoiman tehokkaan ohjaamisen ja kohdentamisen. Näin pyrittiin varmistamaan, että tarvittavat työt tulivat tehdyksi - vaikka ne olisivat olleet epäsuosittuja ja ei niin "mediaseksikkäitä".

Työvelvollisuuskutsuntoja järjestettiin alueellisesti ja niistä ilmoitettiin yleisin kuulutuksin työvoimapiireittäin. Niillä oli merkittävä vaikutus suomalaisten arkeen, pahimmillaan monet joutuivat jättämään kotinsa ja perheensä useiksi kuukausiksi.

Työvelvollinen voitiin määrätä mihin tahansa työhön, johon hän terveytensä ja kykyjensä puolesta soveltui. Työmääräystä annettaessa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan huomioimaan henkilön ikä, perheolot ja jos vain mahdollista, työvelvollinen pyrittiin ohjaamaan töihin, joihin hän oli "vapaaehtoinen". 
Se, jolle työvelvollinen työskenteli, maksoi työntekijälle palkkaa, joka oli työehtosopimuksen mukainen.

Vuoden 1942 lain mukaan kutsuntaikäisiä olivat kaikki vuosina 1889–1923 syntyneet, jotka eivät olleet muulla tavalla kytketyt työvoimaksi tai sotapalvelukseen - tämä siis koski myös mm. sotapalveluksesta kotiutettuja ja toistaiseksi lomautettuja miehiä. 

Kutsunnoissa annettuja työmääräyksiä oli noudatettava rangaistuksen uhalla, esim. työmääräyksen saaneen oli ilmoittauduttava hänelle määrätyn ja nimetyn työnantajan työmaalla. Työvelvollinen sai kantaakseen työvoiman ilmoittautumiskirjan, joka oli pidettävä aina mukana, kuten henkilöllisyystodistuskin. 

Iso-mummimme työvoiman ilmoittautumiskirja 

Työvelvollisuudesta voitiin vapauttaa terveydellisistä syistä tai jos henkilö työskenteli jo tärkeäksi katsotussa tehtävässä, kuten elintarviketuotannossa. Myös raskaana olevat ja pieniä lapsia hoitavat naiset voitiin vapauttaa. 

Kaikkihan eivät tietenkään tätä lain suomaa määräystä olleet valmiit noudattamaan... 
Kun esiintyi työvelvollisuuden välttelyä tai kun henkilö oli todettu selvästi epäsosiaaliseksi ja työtä vieroksuvaksi, passitettiin hänet rangaistukseksi erityiselle työleirille. Sekä miehille että naisille oli omat leirinsä ja päätös sinne lähettämisestä tehtiin erillisellä määräyksellä.

Työvoiman ilmoittautumiskirja poistettiin käytöstä 15.11.1944. 

Koostettu netistä kerätyistä tiedoista; mm. Wikipedia, Kotiseutuliitto, Yle.