KARTIO
 |
| Helsingin Sanomat 3.1..1914 |
"Tirehtööri Kaarlo Kartion hautaus tapahtui wiime maanantaina (12.1.1914) Joutsan wanhalla hautausmaalla. Ankarasta pakkasesta huoli- matta oliwat pitäjäläiset taajoin joukoin saapuneet osot-tamaan poismenneelle wiimeistä kunnioitustaan. Arkun kantoiwat hautaan Säästöpankin hallinnon jäsenet ja haudan siunasi kirkkoherra J. Siikanen puhuen samalla mieleen- painuwasti wainajan elämäntyöstä. Nuorisoseuran sekakuoro lauloi useampia lauluja. Haudalle laskettiin joukko seppeleitä. Joutsan Säästöpankin seppeleen laski opettaja B. Santala ja kunnan seppeleen kuntakok. esimies J. Salomaa; molemmat puhuiwat mainajan muistolle. Osuusmeijerin ja Nuorisoseuran puolesta laskettiin myös seppeleet. Sitäpaitsi joukko sukulaisten ja ystäwäin seppeleitä.
Illan hämärtyessä jäi lumiselle haudalle kaunis kukkaiskumpu todistamaan, miten rakastettu ja kaiwattu pois mennyt oli ympäristöleen."-Uusi Heinolan Sanomat 17.1.1914-
KAURANEN
 |
| Itä-Häme 29.12.1939 |
 |
| Itä-Häme 4.5.1932 |
KINKKULA
 |
| Länsi-Savo 12.2.1919 |
KIVILAAKSO
 |
| Itä-Häme 20.3.1929 |
Solmu Kivilaakson vanhemmat kirjoittivat nuorena menehtyneen poikansa muistolle:
„Hyvästi, hyvästi, hyvästi", olivat viimeiset sanasi, mitkä meille lausuit nyökytellen päätäsi viime voimallasi. Ja sitte lähdit luotamme pois, pois ainiaaksi. Tyhjäksi jäi paikkasi kodissamme ja kauan Sua siellä kaivataan, niin kauan kuin me vanhempasi elämme. Sillä sinä, Solmumme rakas, olit kodin lapsi sanan täydellisessä merkityksessä. Koti oli sinulle kaikki kaikessa. Sinä ajattelit vielä kaikki aivan Äidin ja Isän tavalla. Sinun ihanteesi olivat samat kuin meidänkin. Ei tarvinnut meidän, vanhempiesi, noutaa Sinua vielä miltään harhapolulta, et tuottanut vielä yhtään murheenkyyneltä silmäkulmiimme. Sinä teit sisällisestä, vapaasta tahdostasi kaikki niin, että se tuotti vanhemmillesi mahdollisimman suurta iloa ja mielihyvää. Ohjeenasi pidit varmaan muistikirjaasi kirjoitetut sanat:"Totta sekä oikeaa kuoloon asti puolla! Se sun olos huojentaa kevyt myös on kuolla."
Ja kevyt olikin kuolemasi. Totta kyllä, että viime tautisi oli an karaa ja väsyttävää, mutta lähtöhetkesi oli kevyt, lyhyt ja kau-nis. Hymy, onnellinen hymy huulillasi oli viimeistä, sitä näimme ennenkuin sielusi liiteli pois.
Solmu pojumme! Tuskinpa aavistitkaan olevasi niin vanhempaisi rakastama lapsi kuin olit. Emme olisi millään tahtoneet Sinusta luopua, siksi koitimme kaikki, mitä ymmärsimme ja kykenimme pidättääksemme Sinut luonamme. Mutta Taivaallinen Isäsi ajatteli toisin: Hän tahtoi sielusi aivan puhtaana, „Ennenkuin haipui pois eksyksiin ja synnin puoleen taipui".
„Herra antoi, Herra otti", sanomme siis, vaikkakin kyyneleet runsaasti vuotavat. Mutta lohtunamme on tietoisuus siitä, että Sinulla on nyt hyvä olla. Olet saavuttanut ne rauhan satamat,joista pikku Realle kirjoittamassasi muistovärssyssä mainitset:„Kaksi on rauhan satamaa, jonne ei myrskyt sovi: Toinen on syli Jesuksen, toinen on haudan povi."
Ja pieni Hemmo-Veikko-veljesi kiittää Sinua siitä ohjeesta, jon-ka hänen muistokirjaansa olet merkinnyt:„Yhden neuvon tahdon sulle antaa Ja lahjat etehesi kantaa! Se neuvo on: Usko sanaan Jesuksen!"
Kiitos Solmumme rakas, kiitos siitä lyhyestä, mutta onnea tuot-taneesta ajasta, minkä olit luonamme, kiitos siitä nöyryydestä, siitä auttavaisuudesta, mitä aina vapaaehtoisesti osoitit! Ole rauhassa Lunastajasi sylissä ja tule vastaamme, kun me vuorostam-me lähdemme samalle matkalle, minkä Sinä jo olet suorittanut!
Vanhempasi. -Itä-Häme 27.3.1929-
KIVINEN
 |
| Itä-Häme 4.7.1929 |
KIVIOJA
 |
| Itä-Häme 12.8.1936 |
 |
| Itä-Häme 20.6.1934 |
 |
| Itä-Häme 13.11936 |
 |
| Länsi-Savo 23.6.1934 |
 |
| Suursavolainen 29.12.1931 |
ELINA MARIA KUITUNEN Loppiaisena laskettiin Kangasniemen vanhalla hautausmaalla haudan lepoon jo pitemmän aikaa sairastaneen Mikkelin sairashuoneella kuolleen talon emännän Maria Elina Kuitusen, o.s. Rusila, ruumis.
Ruumiinsiunauksen toimitti rovasti M.N. Lauha, khra N. J. Heikkilän
avustamana. Jumalanpalveluksen jällkeen kokoonnuttiin vainajan kotiin
Istrualan Erkinmäkeen, jossa rovasti Lauha vielä suurlukuiselle hautausväelle ijäisyys-ajatuksia mieliin teroitti.
Vainaja, joka oli syntynyt Leivonmäellä, oli noita maan hiljaisia, joka ei itsestään suurta numeroa tehnyt,mutta joka sitä enemmän puhui asioistaan ja lastensa asioista taivaalliselle Isälle. -Mikkelin Sanomat 12.1.1932-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti