Havinoita: S-Ö

Jos et halua plarata kaikkia ilmoituksia lävitse, käytä välilehdellä ollessa laitteesi hakutoimintoa tietyn kuolinilmoituksen hakemiseksi- hakusanana toimii sukunimi.

TILANNEPÄIVITYKSET JA OHEISTOIMINTA FACEBOOKIN HAVINOITA-ryhmässä

~ S ~

SAARELA

Itä-Häme 29.1.1930

SAARI

Sukulaisen leikekirjasta

Sukulaisen leikekirjasta

SAARITSA

HS 30.101941

SALIN

Keskisuomalainen 9.1.1938

Itä-Häme 12.1.1938

Silja Salin oli Joutsan seurakunnan vanhin asukas kuollessaan 1938. Ruumiinsiunauksen toimitti rovasti Yrjö Hovikoski.

Siljan omaan tarinaan pääset TÄSTÄ

SALMI

Helsingin Sanomat 3.12.1924

SALMINEN

HS 13.7.1968

Itä-Häme 15.4.1936

SALO

SALOMAA

Itä-Häme 10.9.1930

Itä-Häme 20.2.1929

Olga Serafina Salomaa

kuoli lyhyen sairauden jälkeen kotonaan Joutsassa, 57:llä ikävuodella.

Hän oli tunnettu kaikinpuolin tunnolliseksi emännäksi.

Haudalle laskettiin kymmenkunta omaisten seppelettä,

kun rovasti Yrjö Hovikoski oli siunannut ruumiin ja sekakuoro laulanut.

SALONEN

Itä-Häme 19.7.1935

"Sunnuntaina 28.7.1935 kätkettiin Joutsan uudella hautausmaalla maanviljelijä August Salosen maallinen maja.

Ruumiinsiunauksen toimitti runsaslukuisen saattojoukon läsnäollessa

rovasti Yrjö Hovikoski, puhuen vainajan muistolle,

sekä lohdutuksen sanoja sureville omaisille ja ystäville.

Omaisten ja ystävien

kauniit seppeleet ja kukkaset jäivät peittämään

kaivatun vainajan hautakumpua.

Hautaustoimituksen ja jumalanpalveluksen jälkeen

meni surusaattue vainajan kotiin viettämään vainajan muistoa."

Itä-Häme 2.8.1935

SANKARI

Suursavolainen 14.2.1929

Itä-Häme 27.8.1937

Elokuun 25. pnä 1937

nukkui rauhallisesti kuolonuneen kotonaan Sysmän Suopellossa

maanviljelijä Juho Sankari.

"Hän oli syntynyt Luhangassa 1854 ja

täytyi hänen jo lapsuudessaan ryhtyä yksin huolehtimaan itsestään. Lahjakkuus, tarmo ja uutteruus auttoivat miestä eteenpäin.

Jo nuorena hän toimi pehtorina Joutsan Tyynelässä.

Sieltä hän siirtyi Sysmän Hovilaan ja sitten Ilolaan.

Viimemainitussa kartanossa hän pehtoorina, metsänvartijana ym.

oli vuosikymmeniä senaattori Onni Schildtin uskottuna palvelijana.

Tällöin hän Suopellossa osti Kaunolan pientilan,

jonka hän itse raivasi ja rakensi.

S. toimi nuorempana vuosikymmeniä hydrografisen toimiston vedenmittaajana Päijänteellä.

Paikallisissa luottamustoimissa hän oli

kansakoulun johtokunnan, verotus-, vaali ym. lautakuntain jäsenenä.

Rehti, aina pirteä ja toimekkaan avulias ukko Sankari

oli Suopellon huvilayhdyskunnan, entisten ja nykyisten kesäasukkaiden yhteinen ylin ystävä ja nautti hän paikkakuntalaisten suurta arvonantoa."

-Heinolan Sanomat 28.8.1937

SANTALA

Itä-Häme 10.1.1936

"Sunnuntaina kuoli Helsingissä Mehiläisen sairaalassa rouva Aleksandra Santala Joutsasta. Hän oli syntynyt heinäk. 13 pnä 1885 Ruorasmäen Myntin talossa Pertunmaalla.

Solmittuaan avioliiton 29 vuotta sitten opettaja Bernhard Santalan kanssa muutti hän Joutsan kirkonkylän kansakoulun emännäksi, jossa toimi kuolemaansa saakka.

Hän oli erikoisen hyvä ihminen, aina ystävällinen, aina valmis auttamaan, mutta erikoisesti se kohdistui paikkakunnan vähävaraisiin. Yhteisistä riennoista olivat diakonia- ja lottatyö hänen sydäntään lähellä. Hän oli näiden yhdistysten perustava jäsen.

Herttaisena, vaatimattomana ja kristillismielisenä ihmisenä jätti hän pysyvän muiston. Koko Joutsa suree hänen poismenoaan, lähinnä puoliso ja tytär sekä veli." - Mikkelin Sanomat 11.1.1936-

Hautaus

"Viime sunnuntaina tapahtul rouva Aleksandra Maria Santalan hautaus Joutsassa.

Surusaatto lähti klo 13 surutalosta seurakunnan vanhalle hautausmaalle Joutsan torvisoittokunnan esittäessä vaatturi Jalmari Purovirran johdolla surumarssia suojeluskuntalaisten ja lottien muodostamaa kunniakujaa myöten. Suojeluskunnan aliupseerit kantoivat arkun hautausmaan portille ja siitä hautaan lähimmät ystävät ja omaiset.

Joutsan Sekakuoro otti surusaaton vastaan hautausmaan portilla esittämällä kanttori Lauri Markkulan johdolla kauniin hautalaulun. Siunauksen toimitti lääninrovasti Yrjö Hovikoski, joka samalla puhui lohdutuksen sanoja vainajan omaisille. Hautaa umpeenluotaessa esitti Joutsan Sekakuoro laulua.

Omaisten laskettua seppeleensä peitetylle hautakummulle toivat Lotta Svärd-yhdistyksen Joutsan paikallisosaston seppeleen osaston puheenjohtaja, rouva Sirkka Raevaara ja emäntä Edla Lehtinen, jolloin ensinmainittu puhui. Joutsan suojeluskunnan seppeleen laskivat aluepäällikkö Kaarlo Sauramo ja paikallispäällikkö Armas Pekkonen ensinmainitun samalla puhuessa. Joutsan Opettajayhdistyksen seppeleen laskivat opettajat Elsa Kaarela ja Ilma Touru, joista viimemainittu lausui muistosanat. Joutsan Laulajat kokonaisuudessaan toivat haudalle seppeleensä, jolloin kanttori Lauri Markkula luki muistorunon. Joutsan Marttojen seppeleen laskivat kunnalliskodin johtajatar, neiti Maija Myllymäki ja opettaja Tyyne Järvinen. Joutsan Nuorisoseuran seppeleen laski seuran puheenjohtaja Akseli Paasonen ja Sandra Leporanta. Diakonaattiompeluseuran seppeleen laskivat opettajat Elsa Kaarela ja rouva Anna Liukkonen, joista ensinmainittu puhui. Pikkulottien seppeleen laski kaksi pikku-lottaa. Lisäksi laskettiin haudalle suuri määrä ystäväin seppeleitä, joitten luku kaikkiaan nousi 50:een. Kaunis, korkea kukkaiskumpu jäi osoittamaan paikkaa, jonne pidetty vainaja oli kätketty viimeiseen lepoon.

Tämä harras ja syvätunnelmainen surujuhla, johon oli harvinaisen runsaasti kerääntynyt joutsalaisia pitäjän syrjäkulmiltakin, päättyi yhteisesti laulettuun virteen "Sun haltuus, rakas Isäni".

Surujuhlaa jatkettiin vainajan kotona kansakoululla. Siellä mies- ja sekakuorot lauloivat sekä puheita pitivät lääninrovasti Yrjö Hovikoski ja rouva Elina Kankkunen." - Mikkelin Sanomat 21.1.1936-

SAUVALA

HS 11.7.1968

SCHRODERUS

Joutsan Seutu 9.6.2021

SCHROWE von

Uusi Suomi 4.4.1926

"Kapteeni, piiripäällikkö Aksel von Schrowe kuoli Kemissä Karihaaran sairaalassa 29.3.1926. Hän oli syntynyt Joutsassa 1857. Suoritti Helsingin junkkarikoulussa junkkaritutkinnon 1876, kadettikoulun hän kävi Riiassa.

Sen jälkeen palveli Venäjän sotaväessä vuoteen 1892 ottaen osaa mm. Turkin sotaan 1877 -78. Suomeen tultuaan hän toimi Kemin reservikomppanian päällikkönä vuosina 1892–1902 ja vapaussodan jälkeen kutsuntapiirin päällikkönä samassa kaupungissa - otti myös osaa kunnalliselämään ja toimi venäjän kielen opettajana Kemin suomalaisessa yhteiskoulussa.

Luonteeltaan kapteeni Schrowen kerrottiin olleen muhoileva ja leikillinen. Hyvänä tarinan kertojana hän oli toveripiirissä varsin suosittu. Häntä jäivät lähinnä kaipaamaan puoliso ja 4 tytärtä."

Aamulehti 20.3.1925

SEGERHOLM

Mikkelin Sanomat 20.2.1925

Itä-Häme 31.7.1939

HS 6.4.1958

Itä-Häme 17.3.1937

SEPPÄLÄ

Vapaus 2.4.1932

SIHVONEN

Itä-Häme 29.2.1932

SIIKANEN

Suur-Savo 28.10.1916

Joel Siikanen "Tiistai-iltana kuoli Joutsassa Joutsan kirkkoherra Joel Siikanen. Wainaja oli syntynyt 1863 (14.3.1863 Joroinen), tullut ylioppilaaksi 1883, wihitty papiksi 1887, jolloin hänet määrättiin Kiwennawan kappalaisen apulaiseksi. 1889 Siikanen määrättiin Kiwennawan w.t. kappalaiseksi, 1891 pitäjän apulaiseksi Rääkkylään, nimitettiin 1900 Raudun kappalaiseksi ja Jousan kirkkoherraksi 1907.

Siikanen oli suora, rehellinen ja lämminsydäminen mies, joka saavutti seurakuntalaistensa rakkauden ja kunnioituksen." -Keski-Suomi 28.10.1916-

Hautaus "Jousan kirkkoherran Joel Siikasen hautaus tapahtui eilen (3.11.1916). Ruumissaarnan piti Heinolan kirkkoherra Enroos ja ruumiinsiunauksen toimitti pastori Korpitie Jousasta. Jousan nuorisoseuran sekakuoro esitti köörilaulua. Puheita pitiwät pastori Korpitie ja opettaja Santala. Wäkeä oli tawattoman paljon, kirkko täynnä, ja seppeleitä laskettiin runsaasti ystäviltä ja tuttavilta sekä kansalaisryhmiltä. Kirkkoneuvosto kantoi ruumiin kirkosta hautaan."

-Suur-Savo 4.11.1916-

SIISKONEN

Keskisuomalainen 3.1.1929

SIMO

Länsi-Savo 11.6.1924

SIMOLA

Mikkelin Sanomat 30.6.1904

Heinolan Sanomat 15.10.1924

Uusi Suomi 10.2.1926

SINKKILÄ

Lahti 28.9.1939

"Haudan rauhaisaan lepoon siunattiin viime lauantaina

Kärkölän hautausmaalla emäntä Aliina Sinkkilä Tennilästä.

Siunauksen toimitti pastori Raf. Saartio Hollolasta,

puhuen samalla lohdutuksen sanoja omaisille.

Tilaisuudessa laulettiin useita hengellisiä lauluja ja virsiä ja

laskettiin seppeleitä omaisten ja ystäväin puolesta.

Lopuksi laulettiin virsi »Sun haltuus rakas isäni».

Ahkeraa ahertajaa ja hyvää äitiä

jäivät lähinnä kaipaamaan tytär ja poika perheineen.

Hautauksen jälkeen kokoonnuttiin

vainajan muistoa viettämään Tennilän Sinkkilään."

-Etelä-Suomen Sanomat 17.10.1939-

SOISALO

Suursavolainen 5.10.1929

Uusi Suometar 21.1.1913

"T. k. 16 pvnä kuoli

Joutsassa Laitjärwen kylässä Kuhalan tilalla

maanviljelijä Antti Wilhelm Soisalo (Soilander) 62 ikäwuodellaan.

Wainaja oli syntynyt Sysmässä ja harjotti aikoinaan useat wuodet laajaa nahkurinliikettä Hartolan pitäjän Ruskealan kylässä, mistä noin 22 wuotta sitten siirtyi maanwiljelijäksi ostamalleen Kuhalan tilalle Joutsassa.

Rehelliseksi, uutteraksi ja kunnon maanviljelijäksi tunnettuna, nautti

hän laajaa luottamusta ympäristössään, sekä hoiti monia kunnallisia toimia.

Pitkällisestä ja waikeasta taudista hänet kuolema wihdoin wapautti.

Lähinnä poismennyttä surewat puoliso ja kuusi lasta."

Heinolan lehti 21.1.1913

Hautaus

"Wiime sunnuntaina kätkettiin

haudan lepoon Joutsan hautausmaalla maanviljelijä

A. W. Soisalo-wainajan maalliset jäännökset.

Siunauksen toimitti rovasti J. Siikanen,

lausuen muutamia mieliin painuwia sanoja kunnon miehen elämän työstä. Sukulaisten ja ystäwäin kukkasten lisäksi

laskiwat torpparit haudalle kauniin seppeleen osoitukseksi siitä sydämellisyydestä mikä heidän ja isäntäwainajansa wälillä oli aina wallinnut.

Lewätköön rauhassa kunnon kansalainen."

Heinolan lehti 14.2.1913

Itä-Häme 16.4.1930

SONKKANEN

Länsi-Savo 27.5.1937

STADSTJENARI

Mikkelin Sanomat 19.4.1917

STENROOS

Mikkelin Sanomat 29.2.1916

SUKANEN

HS 1.10.1995

SUOMELA

Keskisuomalainen 17.3.1925

Linkki: Suomelan perheen tarina

SUOMINEN

HS 25.10.1967

SUURONEN

Itä-Häme 12.6.1929

SUVANTO

HS 3.12.1942

HS 8.1.1948

~ T ~

TAIPALE

Karjalainen 6.6.1939

Piirimies Onni Taipale kuoli kotonaan Ilomantsin Naarvassa kesäkuun 1 p:nä 1939. Hän oli syntynyt Luhangalla 21/9 1885, ollen siis kuollessaan lähes 54 vuotias.

Suoritettuaan metsäkoulukurssin Nikkarilassa vv. 1910-11 oli Hackman & Co palveluksessa kaiken aikaa Naarvan Välivaarassa, siis lähes 30 vuotta. Suoraluontoisena rehtinä metsämiehenä saavutti hän sekä esimiestensä että alaistensa täyden luottamuksen ollen useissa asioissa syrjäisen Naarvan kylän johtavana henkilönä.

Varsinkin vieraanvaraisuus oli hänen asunnossaan vertaansa vailla. Pitkän kylätien päässä oli se vuosien kuluessa monen matkamiehen yöpymis- ja majapaikkana. Monessa muussakin suhteessa oli Taipaleen täsmällinen esiintyminen, omaksumansa ihanteet, maailman katsomus ja tinkimätön velvollisuudentunne esimerkiksi kelpaavaa.

Varmaan tulee hänen muistonsa säilymään eheänä kaikkien mielessä, jotka tulivat lähempään kosketukseen vainajan kanssa. -Karjalainen 6.6.1939-

TAKALA

Itä-Häme 13.4.1933

TAMMELIN

Heinolan Sanomat 19.10.1929

"Eilen kuoli Lahden kunnallissairaalassa lyhyemmän ajan sairastettuaan sisäisen verenmyrkytyksen vaikutuksesta kauppias Antti Johan Tammelin Heinolan Vierumäestä.

Vainaja, joka kuollessaan oli 35-vuotias, oli syntynyt Joutsassa ja oli vasta pari vuotta sitten muuttanut Vierumäkeen perustaen sinne kauppaliikkeen hoitaen sitä kuolemaansa saakka.

Lähinnä jäivät vainajaa kaipaamaan puoliso ja kolme lasta." -Heinolan Sanomat 19.10.1929

TAPPER

Turun Sanomat 7.11.1937

TAUBE

Lahti 7.4.1908

Uusi Suometar 14.4.1908

Anna Eleonora Taube syntyi Luhangassa 17.9.1871.

Hän oli lahjakas oppilas ja Jyväskylän tyttökoulusta valmistuttuaan hän toimi jonkin aikaa kotiopettajana.

Suoritettuaan kurssin Helsingin kasvatusopillisessa keittokoulussa hänet nimitettiin kyseisen laitoksen johtajattareksi vuonna 1894. Tässä tehtävässä ollessaan Taube kohtasi suuren surun, kun hänen sulhasensa, maisteri Albert Heikel, kuoli yllättäen. Kirjoitettiin, että tämä tapahtuma heikensi hänen terveyttään niin paljon, että hänen oli pakko luopua raskaasta johtajattaren toimestaan.

Sen jälkeen hän työskenteli muutaman vuoden Jyväskylässä valmistavan koulun opettajattarena. Vuonna 1898 hän siirtyi Lahteen Lahden kansanopiston emäntäkoulun johtajattareksi, jossa hän toimi vuoteen 1905 saakka.

Myöhemmin häntä alkoi vaivata keuhkotauti, joka paheni niin, että hän meni lopulta Takaharjun parantolaan.

Anna Taube menehtyi 1. huhtikuuta 1908 ollessaan 36-vuotias.

Häntä kuvailtiin sekä opettajana että ihmisenä herttaiseksi ja kaikkien suosimaksi. Lahden kansanopistossa viettämiensä vuosien aikana hän saavutti vaatimattomalla ja ystävällisellä olemuksellaan sekä oppilaidensa että tuttavapiirinsä luottamuksen - nämä varmasti muistelivat häntä kaiholla.

Suomalainen 27.4.1891

TIENHAARA

Mikkelin Sanomat 30.4.1907

TIIHONEN

Suursavolainen 11.2.1930

TOIVONEN

Vaasa 1.6.1939

Joutsan Seutu 26.6.2019

TOMMILA

Keskisuomalainen 24.3.1922

Niklas Tommila = Niklas Kallenpoika Tommola,

s. 2.3.1859 Leivonmäen Havumäellä.

TOMMOLA

Heinolan Sanomat 24.8.1924

"Perjantaina t.k. 19 päivänä kuoli kotonaan Hartolan kirkonkylässä Tommolan talossa maanviljelijä ja kauppias Matti Tommola 67 vuoden ikäisenä. Matti Tommolassa poistui elämän näyttämöltä yksi paikkakunnan huomatuimpia ja pidetyimpiä henkilöitä.
Luonteeltaan hän oli erittäin hyvä ja auttavainen, tahtoen kaikkia vähempiosaisia ja pulaan joutuneita auttaa ja tunsi itsensä tyytyväiseksi ja iloiseksi, kun oli saanut neuvoillaan jonkun autetuksi. Monet ovatkin ne, jotka luottamuksella Tommolalle asiansa uskoivat.
Paljon oli hän käytetty useissa luottamustoimissa, toimien kirkonisäntänä useat vuodet. Kuului Hartolan säästöpankin perustajiin, toimien sen isännistössä ja hallituksessa pitemmän aikaa, samoin Hartolan paloapuyhdistyksen hallinnossa ja kuntakokouksen puheenjohtajana y.m.
Osuustoiminta-aatteeseen oli hän myös innostunut, kuuluen Martolan ensimäisen osuusmeijerin perustajiin ja sen hallintoon. Useasti löysi Hartolan raittiusseura Tommolassa avustajansa.

Suoralla ja aina ystävällisellä luonteellaan voitti Tommola paljon ystäviä. Lukuisat ovat ne ystävät ja tuttavat, jotka kaipauksella ja kiitollisuudella Tommolaa siunaten muistelevat.

Tommola kuului ensimmäisiin Suursavolaisen tilaajiin, puuhaten aikoinaan Maalaisliiton paikallisosastoa pitäjään." -Suursavolainen, 23.08.1927-

TUPALA

Itä-Häme 21.12.1934

TÄHTINEN

HS 27.6.1951

TÖRMÄ

HS 23.4.1997

TÖYRYLÄ

Heinolan Sanomat 23.2.1921

~ U ~

ULMANEN

Mikkelin Sanomat 16.9.1925

URPINEN

Työn Voima 16.4.1936

~ V/W ~

WAKKERI

HS 11.1.1948

WALJAKKA

Etelä-Saimaa 29.9.1927

VALLASJOKI


Itä-Häme 14.8.1929

VANHATALO

Itä-Häme 10.5.1939

VANTANEN

Joutsan Seutu 10.7.2019

VARMAVUORI

Helsingin Sanomat 19.5.1938

Kustaa Varmavuori (vuoteen 1906 Sahlberg, s. 6. tammikuuta 1862 Luhanka – k. 18. toukokuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen kirkkoherra ja lääninrovasti.

Varmavuoren vanhemmat olivat kanttori Karl Fredrik Sahlberg ja Maria Varmanen.

Hän pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1883 ja suoritti Helsingin yliopistossa teologian erotutkinnon 1886. Papiksi Varmavuori vihittiin 1887 ja pastoraalitutkinnon hän suoritti 1891.

Aluksi Varmavuori toimi ylimääräisenä pappina Kymissä, Lappeenrannassa, Lappeella, Hämeen läänin Koskella ja Iitissä. Vuonna 1899 hän lähti merimiespapiksi Yhdysvaltoihin. Suomeen palattuaan 1902 Varmavuori oli vt. kappalaisena Sumiaisissa ja sen jälkeen Uudenmaan läänin Pyhäjärven kirkkoherrana vuodesta 1907 lähtien. Hän toimi Lohjan rovastikunnan lääninrovastina vuosina 1911–1926.

Kustaa Varmavuoren kirjoituksia julkaistiin muun muassa Amerikan Suomi-Synodin kirkollisissa julkaisuissa.

Kustaa Varmavuori oli naimisissa vuosina 1891–1897 Edit Bertha Maria Kekonin (k. 1897) kanssa ja vuodesta 1899 Hanna Maria Maunun kanssa.

-Wikipedia-

VASENIUS

HS 10.1.1994

VESTERLUND

Itä-Häme 15.8.1934

VIHERLEHTO

HS 27.8.1957

VIHINEN

(Wihinen)

Keskisuomalainen 10.5.1935

Ylioppilas, talonomistaja Jaakko Einari Vihinen kuoli Toivakassa pitkällisen sairauden murtamana.

"Jaakko Vihinen oli syntynyt lokakuun 23 pnä 1893 Leivonmäellä.

Ylioppilaaksi tuli hän Jyväskylän lyseosta v. 1914 ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa, mutta keskeytyivät opinnot vapaussotavuonna 1918.

Jaakko Vihinen on toiminut maanviljelijänä sekä muissa erilaisissa puuhissa Toivakassa. Vuosina 1920-1923 hän oli valtion siementarkastamolla ensim. assistenttina. Toivakassa hän osallistui sk.- ja ns.-työhön, ja YL:n entisenä jäsenenä oli hän mukana myöskin lauluharrastuksissa.

Hänet tunnettiin miellyttäväksi ja rauhalliseksi mieheksi.

Lähimpien omaisten ohella suree hänen poismenoaan laaja ystävä ja tuttavapiiri." -Sisä-Suomi 10.5.1935