TAPAHTUI JOUTSASSA- heinäkuu 1924

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Rouva Roosa Ikonen kävi kylpemässä Heinolan kylpylaitoksessa.

Antti Paavola osallistui Itä-Hämeen Maanviljelysseuran Pienviljelijäin opintoretkelle ja pääsi tutustumaan eri tilojen toimintaan Kärkölässä, Nastolassa ja Orimattilassa.

Heinäkihloja: Edith Ripatti ja Eero Paalanen kihlautuivat. Samoin tekivät Lyyli Röykkälä Joutsasta sekä Lauri Luoto, joka oli Helsingistä. Hannes Ruhanen Joutsasta ja Hilda Erola Pertunmaalta.

Ruorasmäen kansakoulun opettajaksi oli valittu Elli Havulinna.

Hilja Maria Salonen oli saanut päästötodistuksen Kajaanin seminaarista alakansakoulunopettajan kurssilta. 

KUULUTUKSIA

Heinolan Sanomat 12.07.1924

KUNNALLISIA ASIOITA

Kunnanvaltuuston kokouksessa 12.6.1924

Kunnanvaltuuston kokouksessa t.k. 12 pnä päätettiin 
korottaa lastenhuoltajan palkka 500 mk. vuodessa. 

Esitettiin Itä-Hämeen maanviljelysseuran ja Thomenin metsänhoitotoimiston laatimat kustannusarviot metsämaiden luokittamisesta ja päätettiin pyytää 

Itä- Hämeen maanviljelysseuran edustajaa suullisesti neuvottelemaan myöskin viljelysmaiden luokitustyön suorittamisesta, kun katsottiin edullisemmaksi, 

että metsä- ja viljelysmaiden luokitus toimitetaan rinnakkain.

 Kunnallislautakunnalle annettiin määräys sanoa nykyinen peltojen mittaaja ylös toimestaan. 

Yleisiä kunnallisrahastojen tilejä v. 1922 ei voitu esittää hyväksyttäviksi, 

kun ei tilintarkastajat olleet niitä tarkastaneet. Sen sijaan hyväksyttiin Hankaan, Ruorasmäen, Pärnämäen, Pappisen ja Angesselän kansakoulujen tilit v:lta 1923, joihin muutamiin oli tarkastuksessa tehty vähäisiä muistutuksia. Täydellinen tili- ja vastuuvapaus nyt hyväksytyistä tileistä myönnetään 

vasta yleisten kunnallistilien sanotulta vuodelta hyväksymisen yhteydessä. 

Vielä luettiin asutuslautakunnan tilit, mitkä sellaisenaan hyväksyttiin. 

 Kysymys tonttimaan ostamisesta M. Hossolalta toripäiviä varten annettiin raueta ja hyväksyttiin kunnalle kuuluvan Toivolan talon peltoa tarpeellinen alue markkinatoriksi kunnallislautakunnan ehdotuksen mukaan. 

Luettiin Savon seuran kiertokirje edustajan valitsemisesta yleisille 

Savonpäiville Iisalmelle syysk. 20 ja 21 p:nä, jossa m.m. päätetään 

Savon seuran maakunta-arkiston perustamisesta Kuopioon ja 

kaatuvatautisten parantolan perustamisesta Savoon, 

vaan eivät mainitut ehdotukset antaneet aihetta toimenpiteisiin.

Annettiin kunnallislautakunnan esimiehen toimeksi hankkia sopiva 

huoneusto veistokoulua varten, joka Itä-Hämeen kotiteollisuusyhdistykseltä tilataan työkaudeksi 1925-26.

Kysymys kunnankirjurin ottamisesta pantiin pöydälle.

Vapaus 30.07.1924

Joutsan kunta ehdotettu siirrettäväksi Keski-Suomen maakuntaan

PUOLUEET, YHDISTYKSET JA JÄRJESTÖT 

Työväenyhdistyksen kuukausikokous ilmoitettiin pidettäväksi 3.8.1924 Työväentalolla.

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA MUITA JULMUUKSIA

Pirtutakavarikko

Kouvolan asemalla takavarikoitiin pirtua useilta henkilöiltä, Joutsaa tällä listalla edusti Otto Sinkkonen Kälästä, jolla oli hallussa 4 litraa tuota alkoholipitoista juomaa.

Viinatehtaan hävitys

Joutsan poliisikonstaapeli T. Maunula hävitti viinatehtaan kuun puolivälin tietämillä Joutsan pitäjän Tammilahden kylässä Heikki Lehtosen niityltä. Keittäjinä oliwat joutomies Tanu Mäkinen ja Heikki Lehtonen. Heidät on haastettu oikeuteen wastaamaan.

Onneton äiti

Joutsan pitäjän Pappisten kylässä eräs äiti surmasi vastasyntyneen vauvansa. Lapsen ruumiin ja onnettoman äidin korjasi poliisi huostaansa.

Tolvasniemen työväentalo paloi

Uutinen julkaistiin elokuun puolella, mutta itse tapahtuma ajoittui heinäkuun loppupuolelle. Palo oli syttynyt toistaiseksi tuntemattomasta syystä ja tuli tuhosi rakennuksen kokonaan. Talo oli rakennettu edellisenä keväänä ja oli ollut vain pari kuukautta väliaikaisessa käytössä. Talolla ei tietojen mukaan kukaan ollut käynyt vajaaseen viikkoon, joten lehdessä arveltiin kyseessä olevan "murhapolton". Talo oli vakuutettu "ainoastaan 10.000 markasta".

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

Kirkonkylän kansakouluun julistettiin avoimeksi ja haettavaksi väliaikainen opettajattaren virka. Toimi oli otettava vastaan heti kutsun saatua ja valittu ei saanut siitä kieltäytyä.

Ruorasmäkeen haettiin poikien kässäopea

Vapaus 23.07.1924

Kätilön ja rokottajan toimeen ei vaikuttanut olleen hakijoita, sillä toimi julistettiin jälleen haettavaksi.

Myös Ruhalahden ylemmän kansakoulun naisopettajan virkaan haettiin edelleen tekijää. Aikaisemmasta hausta poiketen, tällä kertaa huomioon otettiin myös epäkompetentit hakijat.

SEURAKUNNALLISIA UUTISIA

Valtioneuvosto oli suostunut Savonlinnan tuomiokapitulin esitykseen, että Mäntyharjun, Hartolan ja Joutsan erinäisitä kylistä muodostettaisiin uusi Pertunmaa-niminen seurakunta. Taustat tälle pitkälle projektille ja sen ehdot voi lukea mm. edellä olevasta linkistä.

Kuollut

Sisko Amanda Riita-Oja kuoli kotonaan 27.7.1924.

Mikkelin Sanomat 06.08.1924, nro 89

LUE MYÖS
Joutsan kesäkuu 1924

Joutsan elokuu 1924

Tarina koostettu aikakauden sanomalehdistä.
Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

"LIKKA-POLIISI" TAMPEREELLE - Iida Seilanen

Suomen Kuvalehti 26.2.1921

Tampereen poliisilaitoksen etsivään osastoon otettiin ensimäiseksi naispoliisiksi 15.2.1910 Iida Maria Seilanen, konttoristi Kuopiosta.

Suomessa on naispoliiseja ollut varsinaisesti vuodesta 1907. Naispoliisia-asiaa edisti ja ajoi aikanaan aktiivisesti Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea. Ennen Iidaa naispoliiseja oli jo Helsingissä ja Turussa. 

Naispoliisin tehtävät olivat aluksi lähinnä nykyisen sosiaalityöntekijän toimenkuvan mukaisia. He keskittyivät hyvin pitkälti siveellisyysrikoksiin, irtolaisvalvontaan, lapsiin liittyviin tapauksiin jne. - lähinnä toimiin, joissa miehet helposti haroivat partaansa ja olivat näennäisen vaivaantuneita. Otti useita vuosikymmeniä, että naiset  saivat tasa-arvoisen aseman - saman koulutuksen, samat virkanimikkeet ja saman palkkauksen kuin miehetkin. 

Itse Iidan toimenkuvasta oli kerrottu, että "sai tehtäväkseen hoitaa ja käsitellä kaikkia sellaisia asioita, joihin naiset ovat sotkeutuneet". Perehdytykseen kuului n. kuukauden mittainen tutustuminen naispoliisin tehtäviin Helsingissä ja Turussa.  

Parin vuoden palveluksen jälkeen Tampereen poliisimestari Blåfeldt antoi 20.12.1911 päiväkäskyn, jolla hän erotti palveluksesta Iidan ja viisi virkaveljeä. Tämä ei käsittääkseni ollut ainut laatuaan - tätä kyseistä päätöstä kommentoitiin lehdissä mm. seuraavasti: "Erokäskyssä ei tälläkään kertaa mainita mitään syytä. Ja vaikeapa olisi poliisimestarille sellaisen löytäminen ollutkin, sillä kaikki erotetut ovat olleet toimessaan kaikin puolin kunnollisia ja täsmällisiä." 

Tammikuussa 1912 "Walkonauhan" ja Naisyhdistyksen yhteisesti valitsema 3-henkinen lähetystö kävi tiedustelemassa poliisimestarilta, miksi Iida oli erotettu palveluksesta. Poliisimestari oli todennut, että "hän ei rupea antamaan heille minkäänlaisia selityksiä, waan kehotti kääntymään asiassa kuvernöörin puoleen, jos katsovat siihen jotakin syytä olevan."  

Yrityksestä huolimatta, kuvernöörikään ei asiaa sen kummemmin suostunut avaamaan.

Myöhemmissä lehtijutuissa oli todettu, että Iida erotettiin venäläiskomentoon alistumattomana. 

Vajaan vuoden kuluttua, syyskuussa 1912 Iida otettiin samaan toimeen takaisin, mistä hänet oli erotettu.

Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea ja Suomen Valkonauhaliitto järjestivät 1923 Helsingissä 2 kuukautta kestäneen naispoliisikurssin. Se oli ensimmäinen laatuaan ja osanottajia oli 25, joista 9 jo toimessa olevia poliiseja - Iida oli yksi heistä. 

Kun Iida asui Papinkatu 9:ssä, vuonna 1924, hän oli herännyt siihen, että makuuhuoneen "akkuna" oli auki. Hän kiinnitti siihen huomiota sen vuoksi, koska oli jättänyt koruja/arvoesineitä läheiselle pöydälle. Samalla hetkellä hän näki miehen käden ilmestyvän ikkunalaudalle ja jonkun yrittävän tunkeutua huoneeseen. Iida nappasi käsillä olevan joustinpampun ja näpäytti rosvoa sormille. Rosvo joutui hellittämään otteensa ja pötki pakoon. 

Tunnin päästä sama toistui Koulukatu 11:ssä talonmies Mäkisen asunnossa. Teko huomattiin kun varas laskeutui alas ja antoi saaliin toverilleen. 

Rosvot tietty saatiin kiinni ja he olivatkin poliisin vanhoja tuttuja, hyvin meritoituneita tapa-/ammattirikollisia.

1925 Iidan väitettiin juopotelleen. Mm. Naisten Ääni kirjoitti tästä ja ihmetteli kovasti tarinaa, koska tiedossa oli, että Iida ei tosiaankaan ollut taipuvainen juopotteluun. Muutamalla sanalla sanoen tarina meni niin, että toimittaja oli kirjoittanut lehteen kuulemansa huhun juopottelusta ja Iida pidätettiin virasta. Hän nosti kanteen, jonka hävisi todisteluista huolimatta - kaupan päälle tuli vielä oikeudenkäyntikulut korvattavaksi. Lue koko tarina TÄSTÄ

1933 Tampereen poliisilaitoksen siveysosastolla toimi naispoliisina Iidan lisäksi Elna Palmu. Lehtitietojen mukaan Iida oli muuttanut takaisin Kuopioon 1934.

Iida eli elämänsä naimattomana, ajoi aktiivisesti naisten asiaa ja toimi useissa eri järjestöissä -kävi myös puhumassa ja esitelmöimässä eri tilaisuuksissa.

Oli jäsenenä mm. Suomen Naisten Kansallisliiton asettamassa valiokunnassa, jonka tehtävänä oli ehdotuksen laatiminen naispoliisitoiminnan järjestämisestä maassamme. 

Iida itse:

s. 14.2.1871 Kuopiossa, k. 1948, haudattu Kuopioon.

Vht. merimies Robert Seilanen ja vmo Maria Serafia, os. Kakkinen.

Seilasen perhettä oli siunattu kaikkiaan 7 lapsella, joista 5 saavutti aikuisiän. 

Tietojen lähde pääsääntöisesti Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, 

mm.
Keuru-Pihlajavesi-Multia, 31.05.1930, nro 22, s. 7
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1752909?page=7
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Työläisnainen : Sosialidemokraattisen naisliiton äänenkannattaja, 17.02.1910, nro 7, s. 7

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973311?page=7

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Päivälehti, 24.01.1912, nro 19, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2808015?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aamulehti, 10.01.1912, nro 6, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/764967?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen poliisilehti, 30.04.1923, nro 8, s. 5

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/901481?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Iltalehti, 28.08.1924, nro 198, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400918?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/766424?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen poliisilehti, 28.02.1931, nro 4, s. 13

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/904526?page=13

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Otava, 25.11.1905, nro 132, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674300?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kansan Lehti, 28.03.1934, nro 72, s. 6

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1807964?page=6

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

YLE

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/09/vaatekriiseja-ja-tasa-arvokysymyksia-naisen-tie-poliisiksi-oli-pitka-ja-kivinen

Koskesta voimaa 

https://webpages.tuni.fi/koskivoimaa/vuodet/1910/

Kotiseutuni Kuopio - historiapiiri

https://historiapiiri.blogaaja.fi/page/2/

Hautahaku

https://www.hautahaku.fi/fi/list

HAUTAKIVEN JOHDATTAMANA - Niemelän maalariperhe Heinolasta

 ROSA JA JOHAN NIEMELÄ

Lähtökohtaisesti Niemelän pariskunta oli ammattiensa myötä tuon ajan Heinolassa hyvin tiedettyjä ja tunnettuja henkilöitä. 

Maalarimestari Johan Niemelä pyöritti omaa maalausliikettä ja Rosa, os, Henriksson, toimi kaupungin kätilönä. 

Johan (1856-1918) oli syntynyt Alavudella ja Rosa (1859-1930) Helsingissä.

Lapsia perheeseen siunaantui kahdeksan:

viisi poikaa: Väinö Tuure 1885, Aksel Arvid 1886, Johan Albert 1891 sekä kaksoset Wilho Waldemar ja Lauri Verner 1895 
kolme tytärtä: Karin Elvira 1886, Saima Adelaide 1889 ja Helmi Maria 1889.

Kaksosista Vilho menehtyi n. 1 vuoden vanhana. Perheen apuna lienee häärännyt ainakin yksi palvelustyttö, sillä sellaista oli haettu J. Niemelän palvelukseen. 

Johanista sanottiin, että hän oli ollut toimelias ja pidetty mies. Hänet tiedettiin ammattitoimiensa ohella myös aktiiviseksi palokuntalaiseksi -  oli vanhan palokunnan johtohenkilöitä ja ensimmäisen soittokunnan perustajia. Hän kuului elämänsä aikana myös useisiin eri lauta- ja toimikuntiin ja otti osaa eri järjestöjen toimintaan. Hänen on mainittu olleen mukana kaupungin luottamustoimissa ja mm. Heinolan kaupungin Tehdas ja Käsityöyhdistyksen varaesimiehenä. 

Lieneekö Johanilla ollut myös osittain ilkikurinen luonne? 

Heinolan valtiopäivämiesvaaleissa 1898 aiheutti hänen ”pikku-kepponen” hämminkiä siinä määrin, että siitä kautta valtakunnan kirjoiteltiin lehdissä - ja myöskin oiottiin.

Pääpiirteittäin juttu meni niin, että Johan oli leikillään, ”ilman mitään pahaa tarkoittamatta”, sujauttanut ennen valtiopäivämiesvaalia kunnallisneuvos Niilo Helanderin taskuun äänestyslipun, jossa oli hänen oma nimensä. 

Asia tuli ilmi, kun Helander löysi taskustaan lipun, jolla hänen piti äänestää - tätä joutui sitten selittelemään, tuttavan kepposeksi kertomaan - pahoittelemaan ja anteeksi pyytelemään. 

Helander valitti kuvernöörille vaalista tämän periaatteellisesti väärän äänestystuloksen kumoamiseksi. Asian puolesta todistivat eläinlääkäri Nygård ja kontrollööri Lindblad. 

Itse Niemelän ”synnintunnustuksen” voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan esim. Uusi Suometar-lehdestä 14.10.1898 .

Liiketoiminta oli tuolloinkin olosuhteille ja suhdanteille altista - 1892 marraskuussa Johan oli  ajautunut liiketoimissaan ahtaalle  ja perustanut konkurssihakemuksen. 
Asiat saivat lopulta kuitenkin suotuisan käänteen, sillä Jyränkö lehden (22.11.1892 No 94) mukaan maalari J. Niemelä peruutti 7.11.1892 raastuvanoikeudelle jättämänsä konkurssihakemuksen. Niemelä oli tehnyt sopimuksen velkojiensa kanssa.

Tämän jälkeen liiketoimet näyttäisivät sujuneen ja maalarimestari vaikutti saaneen urakoita kotiutettua hyvällä onnistumisprosentilla. Johan haki eri vuosina palvelukseen niin apupoikia kuin ammattimiehiäkin. 

Heinolan Sanomat  20.10.1906

Lehti-ilmoituksen mukaan yritystoiminnan sukupolvenvaihdos suoritettiin 1910.

Heinolan Sanomat, 01.06.1910

1911 lienee ollut, ihan yleisesti ottaenkin, hyvää sesonkia maalareille Heinolassa, sillä Maalari Niemelä on hakenut palvelukseensa tuolloin kahta maalaria ja Maalari Kulomaa kolmea maalaria. (Raivaaja 19.4.1911 no 88)

Johan oli ostanut huutokaupalla (1904) A. Jaakkolan talon ja tontin no 71 Harjukadun varrelta 2700 markan kauppahinnalla. 
Tarkempi täppä kartalla osunee Harju- ja Kirkkokadun kulmaan. Tontin pinta-ala oli 1200m2, jolla sijaitsi kaksi asuinrakennusta ja tarpeelliset ulkohuoneet. Isommassa rakennuksessa oli 3 huonetta ja 2 keittiötä sekä pienemmässä 1 huone ja keittiö. Rakennusten on mainittu olleen hyvässä kunnossa vuonna 1934 kun perikunta kaupitteli kiinteistöä vapaaehtoisella huutokaupalla.

Johanin oli kirjoitettu olleen toimelias ja uuttera mies aina viimeisiin aikoihinsa asti, kunnes kuoli maanantaina, 12.8.1918. Kuolinsyyksi on kirjattu syöpä.

Heinolan Sanomien muistokirjoituksessa todettiin että ”jätti vainaja sukulais- ja tuttavapiiriinsä itsestään mieluisat muistot ja jälkeensä rehellisen, velvollisuutensa täyttävän kunnon miehen maineen.”

Heinolan Sanomat, 14.08.1918

Rosa puolestaan hoiti tointaan kätilönä useiden vuosikymmenten ajan ja jälkeenpäin häntä oli muisteltu ”uhrautuvasta työstä yhteiskunnan ja kotien hyväksi”. 1902 on rokotuspaikaksi mainittu kätilön asunto Rikmanin talossa. Perhe kaiketi siis asunut siellä tuolloin - talo ilmeisesti sijaitsi Kaivokadun varrella(?). 

Rosa eli leskenä vielä n. 12 vuotta Johanin mentyä. Alla oleva muistokirjoitus on julkaistu Heinolainen-lehdessä. 

”Viime yönä klo puoli 12 aikoina siirtyi ijäisiin rauhan majoihin 
rakastamainsa lasten keskuudesta 
ent. kaupungin kätilö, leskirouva Rosa Adelaide Niemelä (o.s. Henrikson). 
Hän oli syntynyt Helsingissä v. 1859 huhtikuun 4 p:na. 
Siirtyi Helsingistä kaupunkiimme n. puolisen vuosisataa sitten, 
joutuen sittemmin naimisiin edesmenneen maalarimestari Johan Niemelän kanssa. Suoritettuaan kätilökurssin Helsingissä valittiin hänet kaupungin kätilöksi v. 1894, 
mitä edesvastuullista tointa hoitikin 
kaikille tunnetulla tunnontarkkuudella ja huolellisuudella yli kolmekymmentä vuotta, kunnes voimia heikentävä sydäntauti pakotti 
hänet ottamaan eron virastaan n. kymmenkunta vuotta sitten. 
Vainaja eleli sitten rakastamainsa lasten parissa verrattain hyvissä voimissa. 
Vasta viime aikoina vaikea tauti heikensi hänen voimiaan, ollen joskus vuoteessakin. 
Eilen iltapäivällä tunsi vainaja lievempää pahoinvointia 
ja asettui rauhallisesti puoli 10 ajoissa vuoteeseen, 
missä sitten nukkuikin viimeiseen uneensa n. parin tunnin kuluttua.
Lähinnä lukuisten ystäväin kanssa surevat vainajan poismenoa 
4 poikaa ja 3 tytärtä perheineen.
Kepeät mullat pitkän, tunnollisen päivätyönsä päättäneelle!”

Heinolan Sanomat, 08.02.1930

Tyttäristä Saima päätyi hänkin hoitoalalle, hänen on mainittu olleen sairaanhoitaja. Pojista Väinön lisäksi myös Arvid ja Albert jatkoivat Johanin jalanjäljissä maalarina (muiden toimiensa ohella). Isänsä tavoin pojat myös ottivat osaa aktiivisesti kunnalliseen- ja järjestötoimintaan. 

LUE MYÖS:
Pentti Kalervo Niemelä (Rosan ja Johanin pojanpoika) - tarinaan pääset tutustumaan TÄSTÄ

Tiedot koostettu eri sanomalehdistä, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot sekä kirkonkirjoista. Hautakuva oma arkisto, kuvattu 2016.