"LIKKA-POLIISI" TAMPEREELLE - Iida Seilanen

Suomen Kuvalehti 26.2.1921

Tampereen poliisilaitoksen etsivään osastoon otettiin ensimäiseksi naispoliisiksi 15.2.1910 Iida Maria Seilanen, konttoristi Kuopiosta.

Suomessa on naispoliiseja ollut varsinaisesti vuodesta 1907. Naispoliisia-asiaa edisti ja ajoi aikanaan aktiivisesti Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea. Ennen Iidaa naispoliiseja oli jo Helsingissä ja Turussa. 

Naispoliisin tehtävät olivat aluksi lähinnä nykyisen sosiaalityöntekijän toimenkuvan mukaisia. He keskittyivät hyvin pitkälti siveellisyysrikoksiin, irtolaisvalvontaan, lapsiin liittyviin tapauksiin jne. - lähinnä toimiin, joissa miehet helposti haroivat partaansa ja olivat näennäisen vaivaantuneita. Otti useita vuosikymmeniä, että naiset  saivat tasa-arvoisen aseman - saman koulutuksen, samat virkanimikkeet ja saman palkkauksen kuin miehetkin. 

Itse Iidan toimenkuvasta oli kerrottu, että "sai tehtäväkseen hoitaa ja käsitellä kaikkia sellaisia asioita, joihin naiset ovat sotkeutuneet". Perehdytykseen kuului n. kuukauden mittainen tutustuminen naispoliisin tehtäviin Helsingissä ja Turussa.  

Parin vuoden palveluksen jälkeen Tampereen poliisimestari Blåfeldt antoi 20.12.1911 päiväkäskyn, jolla hän erotti palveluksesta Iidan ja viisi virkaveljeä. Tämä ei käsittääkseni ollut ainut laatuaan - tätä kyseistä päätöstä kommentoitiin lehdissä mm. seuraavasti: "Erokäskyssä ei tälläkään kertaa mainita mitään syytä. Ja vaikeapa olisi poliisimestarille sellaisen löytäminen ollutkin, sillä kaikki erotetut ovat olleet toimessaan kaikin puolin kunnollisia ja täsmällisiä." 

Tammikuussa 1912 "Walkonauhan" ja Naisyhdistyksen yhteisesti valitsema 3-henkinen lähetystö kävi tiedustelemassa poliisimestarilta, miksi Iida oli erotettu palveluksesta. Poliisimestari oli todennut, että "hän ei rupea antamaan heille minkäänlaisia selityksiä, waan kehotti kääntymään asiassa kuvernöörin puoleen, jos katsovat siihen jotakin syytä olevan."  

Yrityksestä huolimatta, kuvernöörikään ei asiaa sen kummemmin suostunut avaamaan.

Myöhemmissä lehtijutuissa oli todettu, että Iida erotettiin venäläiskomentoon alistumattomana. 

Vajaan vuoden kuluttua, syyskuussa 1912 Iida otettiin samaan toimeen takaisin, mistä hänet oli erotettu.

Suomen Naisten Kansallisliiton siveellisyyskomitea ja Suomen Valkonauhaliitto järjestivät 1923 Helsingissä 2 kuukautta kestäneen naispoliisikurssin. Se oli ensimmäinen laatuaan ja osanottajia oli 25, joista 9 jo toimessa olevia poliiseja - Iida oli yksi heistä. 

Kun Iida asui Papinkatu 9:ssä, vuonna 1924, hän oli herännyt siihen, että makuuhuoneen "akkuna" oli auki. Hän kiinnitti siihen huomiota sen vuoksi, koska oli jättänyt koruja/arvoesineitä läheiselle pöydälle. Samalla hetkellä hän näki miehen käden ilmestyvän ikkunalaudalle ja jonkun yrittävän tunkeutua huoneeseen. Iida nappasi käsillä olevan joustinpampun ja näpäytti rosvoa sormille. Rosvo joutui hellittämään otteensa ja pötki pakoon. 

Tunnin päästä sama toistui Koulukatu 11:ssä talonmies Mäkisen asunnossa. Teko huomattiin kun varas laskeutui alas ja antoi saaliin toverilleen. 

Rosvot tietty saatiin kiinni ja he olivatkin poliisin vanhoja tuttuja, hyvin meritoituneita tapa-/ammattirikollisia.

1925 Iidan väitettiin juopotelleen. Mm. Naisten Ääni kirjoitti tästä ja ihmetteli kovasti tarinaa, koska tiedossa oli, että Iida ei tosiaankaan ollut taipuvainen juopotteluun. Muutamalla sanalla sanoen tarina meni niin, että toimittaja oli kirjoittanut lehteen kuulemansa huhun juopottelusta ja Iida pidätettiin virasta. Iida nosti kanteen, jonka hävisi todisteluista huolimatta - kaupan päälle tuli vielä oikeudenkäyntikulut korvattavaksi. Lue koko tarina TÄSTÄ

1933 Tampereen poliisilaitoksen siveysosastolla toimi naispoliisina Iidan lisäksi Elna Palmu. Lehtitietojen mukaan Iida oli muuttanut takaisin Kuopioon 1934.

Iida eli elämänsä naimattomana, ajoi aktiivisesti naisten asiaa ja toimi useissa eri järjestöissä -kävi myös puhumassa ja esitelmöimässä eri tilaisuuksissa.

Oli jäsenenä mm. Suomen Naisten Kansallisliiton asettamassa valiokunnassa, jonka tehtävänä oli ehdotuksen laatiminen naispoliisitoiminnan järjestämisestä maassamme. 

Iida itse:

s. 14.2.1871 Kuopiossa, k. 1948, haudattu Kuopioon.

Vht. merimies Robert Seilanen ja vmo Maria Serafia, os. Kakkinen.

Seilasen perhettä oli siunattu kaikkiaan 7 lapsella, joista 5 saavutti aikuisiän. 

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tietojen lähde pääsääntöisesti Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, 

mm.
Keuru-Pihlajavesi-Multia, 31.05.1930, nro 22, s. 7
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1752909?page=7
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Työläisnainen : Sosialidemokraattisen naisliiton äänenkannattaja, 17.02.1910, nro 7, s. 7

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973311?page=7

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Päivälehti, 24.01.1912, nro 19, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2808015?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aamulehti, 10.01.1912, nro 6, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/764967?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen poliisilehti, 30.04.1923, nro 8, s. 5

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/901481?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Iltalehti, 28.08.1924, nro 198, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400918?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/766424?page=5

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen poliisilehti, 28.02.1931, nro 4, s. 13

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/904526?page=13

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Otava, 25.11.1905, nro 132, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674300?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kansan Lehti, 28.03.1934, nro 72, s. 6

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1807964?page=6

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

YLE

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/09/vaatekriiseja-ja-tasa-arvokysymyksia-naisen-tie-poliisiksi-oli-pitka-ja-kivinen

Koskesta voimaa 

https://webpages.tuni.fi/koskivoimaa/vuodet/1910/

Kotiseutuni Kuopio - historiapiiri

https://historiapiiri.blogaaja.fi/page/2/

Hautahaku

https://www.hautahaku.fi/fi/list

HAUTAKIVEN JOHDATTAMANA - Niemelän maalariperhe Heinolasta

 ROSA JA JOHAN NIEMELÄ

Lähtökohtaisesti Niemelän pariskunta oli ammattiensa myötä tuon ajan Heinolassa hyvin tiedettyjä ja tunnettuja henkilöitä. 

Maalarimestari Johan Niemelä pyöritti omaa maalausliikettä ja Rosa, os, Henriksson, toimi kaupungin kätilönä. 

Johan (1856-1918) oli syntynyt Alavudella ja Rosa (1859-1930) Helsingissä.

Lapsia perheeseen siunaantui kahdeksan:

viisi poikaa: Väinö Tuure 1885, Aksel Arvid 1886, Johan Albert 1891 sekä kaksoset Wilho Waldemar ja Lauri Verner 1895 
kolme tytärtä: Karin Elvira 1886, Saima Adelaide 1889 ja Helmi Maria 1889.

Kaksosista Vilho menehtyi n. 1 vuoden vanhana. Perheen apuna lienee häärännyt ainakin yksi palvelustyttö, sillä sellaista oli haettu J. Niemelän palvelukseen. 

Johanista sanottiin, että hän oli ollut toimelias ja pidetty mies. Hänet tiedettiin ammattitoimiensa ohella myös aktiiviseksi palokuntalaiseksi -  oli vanhan palokunnan johtohenkilöitä ja ensimmäisen soittokunnan perustajia. Hän kuului elämänsä aikana myös useisiin eri lauta- ja toimikuntiin ja otti osaa eri järjestöjen toimintaan. Hänen on mainittu olleen mukana kaupungin luottamustoimissa ja mm. Heinolan kaupungin Tehdas ja Käsityöyhdistyksen varaesimiehenä. 

Lieneekö Johanilla ollut myös osittain ilkikurinen luonne? 

Heinolan valtiopäivämiesvaaleissa 1898 aiheutti hänen ”pikku-kepponen” hämminkiä siinä määrin, että siitä kautta valtakunnan kirjoiteltiin lehdissä - ja myöskin oiottiin.

Pääpiirteittäin juttu meni niin, että Johan oli leikillään, ”ilman mitään pahaa tarkoittamatta”, sujauttanut ennen valtiopäivämiesvaalia kunnallisneuvos Niilo Helanderin taskuun äänestyslipun, jossa oli hänen oma nimensä. 

Asia tuli ilmi, kun Helander löysi taskustaan lipun, jolla hänen piti äänestää - tätä joutui sitten selittelemään, tuttavan kepposeksi kertomaan - pahoittelemaan ja anteeksi pyytelemään. 

Helander valitti kuvernöörille vaalista tämän periaatteellisesti väärän äänestystuloksen kumoamiseksi. Asian puolesta todistivat eläinlääkäri Nygård ja kontrollööri Lindblad. 

Itse Niemelän ”synnintunnustuksen” voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan esim. Uusi Suometar-lehdestä 14.10.1898 .

Liiketoiminta oli tuolloinkin olosuhteille ja suhdanteille altista - 1892 marraskuussa Johan oli  ajautunut liiketoimissaan ahtaalle  ja perustanut konkurssihakemuksen. 
Asiat saivat lopulta kuitenkin suotuisan käänteen, sillä Jyränkö lehden (22.11.1892 No 94) mukaan maalari J. Niemelä peruutti 7.11.1892 raastuvanoikeudelle jättämänsä konkurssihakemuksen. Niemelä oli tehnyt sopimuksen velkojiensa kanssa.

Tämän jälkeen liiketoimet näyttäisivät sujuneen ja maalarimestari vaikutti saaneen urakoita kotiutettua hyvällä onnistumisprosentilla. Johan haki eri vuosina palvelukseen niin apupoikia kuin ammattimiehiäkin. 

Heinolan Sanomat  20.10.1906

Lehti-ilmoituksen mukaan yritystoiminnan sukupolvenvaihdos suoritettiin 1910.

Heinolan Sanomat, 01.06.1910

1911 lienee ollut, ihan yleisesti ottaenkin, hyvää sesonkia maalareille Heinolassa, sillä Maalari Niemelä on hakenut palvelukseensa tuolloin kahta maalaria ja Maalari Kulomaa kolmea maalaria. (Raivaaja 19.4.1911 no 88)

Johan oli ostanut huutokaupalla (1904) A. Jaakkolan talon ja tontin no 71 Harjukadun varrelta 2700 markan kauppahinnalla. 
Tarkempi täppä kartalla osunee Harju- ja Kirkkokadun kulmaan. Tontin pinta-ala oli 1200m2, jolla sijaitsi kaksi asuinrakennusta ja tarpeelliset ulkohuoneet. Isommassa rakennuksessa oli 3 huonetta ja 2 keittiötä sekä pienemmässä 1 huone ja keittiö. Rakennusten on mainittu olleen hyvässä kunnossa vuonna 1934 kun perikunta kaupitteli kiinteistöä vapaaehtoisella huutokaupalla.

Johanin oli kirjoitettu olleen toimelias ja uuttera mies aina viimeisiin aikoihinsa asti, kunnes kuoli maanantaina, 12.8.1918. Kuolinsyyksi on kirjattu syöpä.

Heinolan Sanomien muistokirjoituksessa todettiin että ”jätti vainaja sukulais- ja tuttavapiiriinsä itsestään mieluisat muistot ja jälkeensä rehellisen, velvollisuutensa täyttävän kunnon miehen maineen.”

Heinolan Sanomat, 14.08.1918

Rosa puolestaan hoiti tointaan kätilönä useiden vuosikymmenten ajan ja jälkeenpäin häntä oli muisteltu ”uhrautuvasta työstä yhteiskunnan ja kotien hyväksi”. 1902 on rokotuspaikaksi mainittu kätilön asunto Rikmanin talossa. Perhe kaiketi siis asunut siellä tuolloin - talo ilmeisesti sijaitsi Kaivokadun varrella(?). 

Rosa eli leskenä vielä n. 12 vuotta Johanin mentyä. Alla oleva muistokirjoitus on julkaistu Heinolainen-lehdessä. 

”Viime yönä klo puoli 12 aikoina siirtyi ijäisiin rauhan majoihin 
rakastamainsa lasten keskuudesta 
ent. kaupungin kätilö, leskirouva Rosa Adelaide Niemelä (o.s. Henrikson). 
Hän oli syntynyt Helsingissä v. 1859 huhtikuun 4 p:na. 
Siirtyi Helsingistä kaupunkiimme n. puolisen vuosisataa sitten, 
joutuen sittemmin naimisiin edesmenneen maalarimestari Johan Niemelän kanssa. Suoritettuaan kätilökurssin Helsingissä valittiin hänet kaupungin kätilöksi v. 1894, 
mitä edesvastuullista tointa hoitikin 
kaikille tunnetulla tunnontarkkuudella ja huolellisuudella yli kolmekymmentä vuotta, kunnes voimia heikentävä sydäntauti pakotti 
hänet ottamaan eron virastaan n. kymmenkunta vuotta sitten. 
Vainaja eleli sitten rakastamainsa lasten parissa verrattain hyvissä voimissa. 
Vasta viime aikoina vaikea tauti heikensi hänen voimiaan, ollen joskus vuoteessakin. 
Eilen iltapäivällä tunsi vainaja lievempää pahoinvointia 
ja asettui rauhallisesti puoli 10 ajoissa vuoteeseen, 
missä sitten nukkuikin viimeiseen uneensa n. parin tunnin kuluttua.
Lähinnä lukuisten ystäväin kanssa surevat vainajan poismenoa 
4 poikaa ja 3 tytärtä perheineen.
Kepeät mullat pitkän, tunnollisen päivätyönsä päättäneelle!”

Heinolan Sanomat, 08.02.1930

Tyttäristä Saima päätyi hänkin hoitoalalle, hänen on mainittu olleen sairaanhoitaja. Pojista Väinön lisäksi myös Arvid ja Albert jatkoivat Johanin jalanjäljissä maalarina (muiden toimiensa ohella). Isänsä tavoin pojat myös ottivat osaa aktiivisesti kunnalliseen- ja järjestötoimintaan. 

LUE MYÖS:
Pentti Kalervo Niemelä (Rosan ja Johanin pojanpoika) - tarinaan pääset tutustumaan TÄSTÄ

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tiedot koostettu eri sanomalehdistä, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot sekä kirkonkirjoista. Hautakuva oma arkisto, kuvattu 2016.

TAPAHTUI JOUTSASSA- kesäkuu 1924

 

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Vesi tavanomaista korkeammalla

"Joutsassa olewa Siikawesi on noussut niin korkealle, ettei pitempiin aikoihin ole wesi niin korkealla ollut. Kälkänjoen suullakin on kaikki niityt järwenä, että weneellä saa soutaa missä ennen on saanut käwellä kuiwin jaloin, ja rannoilla olewia wiljelysmaitakin on wesi turmellut niin pahoin, että täytyy jättää halmeeksi tekemättä. Niinpä on Kälkänmyllyn myllärin peltotontit niin weden wallassa, että on täytynyt jättää kewättouot tekemättä järjestään. Ja wesi nousee yhä waan."

Toukokuussa maallisen taivalluksensa päättänyt Otto Pöyry haudattiin "Pertunmaan multiin". 15.6.

Joutsassakin pastorina toiminut, Vetelin kirkkoherra, rovasti O.V. (Otto Vilho) Oksanen oli täyttänyt 75 vuotta Vetelissä 25.6.1924. Oksanen oli syntyisin Pirkkalassa ja papiksi hänet oli vihitty 1881. 

Hossolan Matti ilmoitti laiduntamiskiellosta 

VAPAUS 04.06.1924 NO 65

KUNNALLISIA ASIOITA
Joutsan kunnan manttaaliinpannun maanomistajain kuntakokous ilmoitettiin pidettäväksi kunnanhuoneella 7.6. klo 11 päivällä. Esityslistalla 

1) maanmittarin saamisesta toimittamaan tienjaon Marjotaipaleen tientekovelvollisten kesken 

2) esitetään kunnallislautakunnan ehdotus myllyjen y.m. teollisuuslaitosten manttaalien uudelleen järjestämiseksi

3) päätetään Tammilahdesta Hartolaan johtavalla maantiellä olevan Karijoen sillan korjauttamisesta sekä muista mahdollisesti esille tulevista asioista.

Koollekutsujana Yrjö Ikonen, manttaalikokousten puheenjohtaja.

Kuntien asutuslaina-anomukset käsitelty

Maatalousministeriö oli myöntänyt asutusrahastosta lainoja kunnille kaiken kaikkiaan 37 885 000 mk, joka piti sisällään 11 320 000 mk:n arvosta asutusoblikaatioita. Joutsan osuus tästä potista oli 300 000mk. Asutuslainaa tuli hakea oman kunnan asutuslautakunnalta kääntymällä sen puheenjohtajan puoleen.

Tulevia maanmittaustoimituksia

VAPAUS 18.06.1924 NO 70

LOHKOMISIA

Maaherran vahvistamia tiluslohkomisia

Pynnölän tilasta no 6 Joutsan kunnan Uimaniemen kylässä tilat: 

Ahola, omist. Emil Karola

Mutkala, omist. Kalle Rajala 

Pynnölä, omist. Kreiwi Raymond Fredrik Stewen-Steinheil.

Korpelan tilasta no 6 samassa kylässä tilat: 

Korpela, omist. Erkki Laitinen j

Sawioja, omist, kreiwi Raymond Fredrik Stewen-Steinheil.

Kuuselan tilasta n:o 6 samassa kylässä tilat: 

Kuusela, omist. Juho Tähtinen 

Wähä-Lewä, omist. Raymond Fredrik Stewen-Steinheil. 

Sydänmaan tilasta n:o 6 samassa kylässä tilat: 

Wähä-Kuoppala, omist. Wilppu Lahtinen 

Sydänmaa, omist. Benjam Murtonen.

Tapiolan tilasta no1 Joutsan kunnan Laitjärven kylässä tilat: 

Vehmas, omist. Vilppu Vehmas

Kivelä, omist. Vilppu Toivonen

Pekkilä, omist. Aksel Jokinen

Lepokangas, omist. Lepokangas

Lehtimäki, omist. Israel Leporanta 

Tapiola, omist. Israel Leporanta.

UUTISIA SUOJELUSKUNNASTA

Kesäkuussa 1924

19/6 klo 7-9 ip. urheilu- ja pesäpalloharjoitukset nuorisoseuran kentällä

22/6 klo 3-6 ampumaharjoitukset ampumaradalla

26/6 klo 7-9 urheilu- ja pesäpalloharjoitukset nuorisoseuran kentällä.

Mikkelin piirissä pidettiin suojeluskuntain ampumamestaruuskilpailut.

Kilpailussa kisattiin kiväärillä ampumisessa - 15 laukausta makuulta 300m matkalla. Kilpailu oli samalla piirien välinen, piirin suojeluskuntien välinen sekä mieskohtainen. Piirin suojeluskunnat kilpailivat ns. Jurgensenin kiertopalkinnosta. 

Joroisten sk voitti suojelukuntien välisen kilpailun, joutsalaiset olivat viidensiä.

Pienoiskiväärimestaruus meni joroislaiselle L. Jalkaselle, Joutsan J. Levison oli hopeasijalla. Uusintakilpailussa pienoiskiväärillä Joutsan O. Kervinen sijoittui neljänneksi. 

HUVEJA JA TAPAHTUMIA 

VAPAUS 06.06.1924 NO 66

Hengellinen nuorisoiltama

Ilmoitettiin pidettäväksi Ruorasmäen Saaritsassa 29.6.1924 klo 16.00. Puhujiksi oli lupautuneet pastori ja rouva Kaukomaa. "Harwoin on kylässämme tämänlaatuisia tilaisuuksia. Warmaankin rientää yleisö käyttämään hywäksensä sitä hengen rawintoa, jota täällä tarjotaan!"

Jyväskylässä järjestettiin Kansanvalistusseuran laulu- ja soittojuhlat. Jousastakin osallistuttiin näihin karkeloihin - nimittäin Joutsan Nuorisoseuran sekakuoro johtajana Bernhard Santala. Kuorossa oli 12 nais- ja 9 miespuolista laulajaa. 

SUURSAVOLAINEN 05.06.1924 NO 65

LIIKEYRITYKSET 

Ammattimaisen autoliikenteen harjoittaminen

Kauppias Israel Leporanta, Joutsan pitäjän Joutsan kylästä, oli anonut lupaa ammatti- maisen autoliikenteen harjoittamiseen linjalla Joutsan kirkonkylä- Mäntyharjun asema.

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

Tulevalle lukuvuodelle oli edelleen opettajien haku päällä.

Kätilön ja rokottajan toimi julistettiin uudelleen haettavaksi. 

Huhtikuussa ilmoitettiin, että toimeen oli valittu neiti Olga Putkin Helsingistä ja varalle rouva Maria Salo Helsingistä - ei tainnut kumpikaan valituista lopulta toimeen tarttua. 

Uuden pestiin tuli saapua "kutsun saatua" tai 6.7.1924.

Julistettiin haettavaksi myös toinen kätilön toimi.

KÄTILÖLEHTI 01.06.1924 NO 6

UUSI SUOMI 26.06.1924 NO 144

TÖITÄ HALUTAAN

UUSI SUOMI 18.06.1924 NO 139

SEURAKUNNALLISIA ILMOITUKSIA 
Kuolleita

Antti Simo 9.6.1924

Joonas Ruohtula kuoli 14.6.1924

"Maanwiljelijä Ruohtula oli paljon käytetty kunnallisissa ja seurakunnallisissa luottamustoimissa. Niinpä hän aiwan wiime aikoina toimi waltion tulo- ja omaisuus-

werotuslautakunnan jäsenenä sekä kirkkowaltuuston jäsenenä. Lähinnä jäivät puuhakasta wanhusta kaipaamaan puoliso ja lapset."

UUSI SUOMI 18.06.1924 NO 139

Joonas haudattiin 28.6.1924. 

"Kesäkuun 28 pnä kätkettiin haudan lepoon 

Joutsan wanhalla hautausmaalla 

maanviljelijä Joonas Ruohtulan maallinen tomu. 

Hautausmaan portilla sekä haudalla, 

jonne ruumis jo edeltäpäin oli saatettu, 

lauloi Joutsan n.s. sekakuoro opettaja B. Santalan johdolla 

wirrestä "Käyn kuoloo kohden kussa käyn" pari säkeistöä, 

jonka jälkeen kirkkoherra Y. J. Howikoski suoritti ruumiinsiunauksen, 

puhuen samalla sydämiin käypiä 

sanoja wainajan muistolle. 

Runsaslukuisista omaisten ja ystäwäin seppeleistä mainittakoon 

m.m. tri Castrenin, kreiwi ja kreiwitär Berg'in, 

lähetyssaarnaajien Röngän ja Sihwosen ym. seppeleet. 

Kun wielä seka- ja mieskuorot oliwat laulaneet, 

sekä yhteisesti weisattu pari wirren säkeistöä, 

hajaantui suurilukuinen saattojoukko, 

jättäen kukkaiskummun alle henkilön, 

jota jokainen lämpimästi muistelee."

Edesmenneen Joonas Ruohtulan vaimo, nyt leskeksi jäänyt Aina (Aino) oli varmasti erityisen surun murtama, sillä hänen isänsä, Karl Gustaf Närvänen, oli nukkunut pois vain kuukautta aikaisemmin, toukokuun 15. pvä.

HEINOLAN SANOMAT 21.06.1924 NO 45

LUE MYÖS

Joutsan toukokuu 1924

Joutsan heinäkuu 1924

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

HÄITÄ PIDELLY - Antti Järvisiä etsimässä

 Robin oli ennen uuden kipaleensa "Häitä pidelly" julkaisua haeskellut Antti Järvisiä.

 Packalen kertoi yrittäneensä etsiä netin syövereistä 

kaikki mahdolliset Antti Järviset ennen biisin julkaisua. 

Hämmästyksekseen Antteja ei löytynytkään kovin paljoa.

– Kysyin somessa, että missä olette kaikki Antti Järviset? 

Kertokaa, jos olette jossakin.

Linkki haastatteluun TASSÄ

Ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon ja haeskella Antti Järvisiä - omalla tyylillä. 

Ja onhan Järvinen omaan sukuunikin liittyvä nimi hyvin vahvasti. 

Ensin ajattelin, että 10 on hyvä määrä, mutta 15 eri Anttia kuitenkin tuli.

1. Antti Järvinen oli puutarhuri Otavasta. Ollut Otavan koulutilalla ja maatalouskoululla opettajana. Puutarheteknikon koulutuksen saanut Antti toimi ennen Otavaan tuloaan Santamäen kartanon puutarhurina. Ollut mukana myös osuusliiketoiminnassa.

Länsi-Savo, 14.09.1935

2. oli oriveteläinen kauppias - piti sekatavarakauppaa, jonka vuoksi oli päätynyt 1936 protestilistalle. 

3. oli maakauppias, joka ajautui konkurssiin Ruovedellä 1893 - tämä Antti oli kaiketi toiminut Visuvedellä kauppiaana vuodet 1882-1892. Visuveden kylän kerrottiin olleen Ruoveden pitäjän huomattavampia liikepaikkoja. 

Antilla oli rouva Järvisenä Ida ja he menettivät pienen poikansa 1884 punatautiin reilun vuoden vanhana.

4. Antti oli etelä-pohjalainen nuorisoseuramies, Kauhavan ja Laihian nuorisoseuratoimen pitkäaikainen tukipylväs. Tämä Antti vietti viisikymppisiään 15.11.1914.  

Pyrkijä : nuorison rientojen
kannattaja, 13.11.1914

5. vaikutti Laihialla ja ammatiltaan meijeristi.

6. näyttäisi olleen taipuvainen tissutteluun ja erilaisiin ilkivallantekoihin.

Kempeleessä oli nujakoitu lokakuussa 1913  - yksi osapuolista oli nimeltään Antti Järvinen, työmieheksi tituleerattu. Tuomio tuli, tuomiota lievennettiin - ja lieneekö itsekin saanut köniinsä alkuperäisessä tapahtumaketjussa, joka johti käräjille.

7. oli Iittalassa - hän vaikutti työväenyhdistyksessä, kuuluen sen johtokuntaan.

8. Antti täytti jouluaattona 1925 Helsingissä 70 vuotta - hän oli entinen peltiseppämestari. 

Suomen Kuvalehti, 19.12.1925

9. oli Mäntsälässä itsellismiehenä, joka myi vapaaehtoisella huutokaupalla huushollinsa Mäntsälän Levantoolla.

10. koki kovan kohtalon - Hovinsaaren sahalla Kotkassa jäi työmies Antti Järvinen tukkikasan alle kuolettavin seurauksin. Tämänkin Antin rouva oli Ida.

"..useita miehiä oli laukaisemassa tukkikasaa. 

Tällöin putosi kasan päältä yksi tukki satuttaen Järvistä. 

Heti tämän jälkeen alkoi kasasta vieriä useampia tukkeja alas 

ja niiden mukana suistui Järvinen mereen. 

Hän jaksoi pysytellä veden pinnalla tukin varassa niin kauan

kuin toverinsa hänet veneen kanssa pelastivat. 

Pudotessaan sai Järvinen kuitenkin niin pahan tärähdyksen, 

että kuoli sairaalaan vietäessä. 

Järvinen oli 52 vuotias perheellinen mies."

Eteenpäin, 08.02.1929, nro 17

11. Ruorasmäen nuorisoseuran esimies oli, kukapa muu kuin Antti Järvinen. 

12. oli ja eli Hartolassa - palstatilallinen Antti Järvinen, joka kuoli pitkällisen sairauden murtamana kotonaan Hartolan Ruskealan Toivolassa 11.6.1935. Tältä Antilta jäi jälkeen poika, joka kantoi myös legendaarista Antti Järvinen- nimeä. Ida näyttää olleen jälleen rouva Järvisenä, tällä vanhemmalla Antilla.

Itä-Häme, 14.06.1935

13.  kaveri oli Karvialta ja kuului pienviljelijäyhdistykseen, joka kokoontui mm. hänen talossa/tilalla. Oli muutoinkin toimelias mies.

14. Antti oli Tampereelta - ammatiltaan  jarrumies.

15. ja viimeinen, oli virolahtelainen, vireä  talollinen, joka hänkin oli jossain vaiheessa ajautunut rahavaikeuksiin. Tämä Antti oli ollut  aiemmalta nimeltään Nopanen eli Kujala - Järviseksi  hän oli ryhtynyt 30.12.1893. Nopea silmäys näyttää, että hän oli aktiivinen toimija ja monessa mukana. 

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

Kulkukauppiaan ryöstömurha - Armas Mäkinen

 Näin sattumalta Itä-Hämeessä 8.1.1933, Joutsan seurakunnan kuolleiden palstalta, työmies Armas Mäkisen Joutsan kylältä kuolleen 25 vuoden vanhana. Sulkeisiin oli täsmennetty "murhattu marraskuulla". 

Niinpä -juuri tuo täsmennys sai uteliaisuuden ja oman sisäisen salapoliisini heräämään. Aloitetaan siitä, kun Vehkajärven jäällä leikkivät lapset näkivät kirkkaan jään lävitse miehen ruumiin. Tämä tapahtui Korpilahden Heinosniemessä lauantaina 17.12.1932.

He ilmoittivat asiasta heti miten aikuisille ja kun nimismieskin, O. Hokkanen, oli paikkakunnalla parhaillaan käymässä, lähdettiin hänen johdollaan asiaa selvittämään. Siellä tosiaan oli miehen ruumis pystyasennossa vedessä, pää jäähän kiinni tarttuneena. Mies nostettiin vedestä. 

"Ruumista tarkastettaessa havaittiin siinä kaksi puukonhaavaa ja kurkku viilletyksi melkein poikki. Ruumis oli upotettu veteen siten, että polvien kohdalle oli sidottu hiekalla täytetty maitokannu. Arvelun mukaan on ruumis ollut vedessä 6-7 viikkoa. 

Vainajan taskusta löydettiin pieni lompakko, jossa oli rahaa 95 mk ja laskuja, jotka oli osoitettu kulkukauppias Armas Mäkiselle Joutsaan. Viimeinen lasku oli päivätty syyskuun 19 pnä. Mies on noin 30 vuoden ikäinen. 

Kyseessä lienee ryöstömurha, mutta varmuutta ei tähän kuitenkaan vielä ole saatu. Tutkimuksia jatketaan edelleen."

Tutkimukset edistyivät rivakasti ja uhrin liikkeet Korpilahdella pystyttiin selvittämään hyvin. Viimeisin varma havainto Mäkisestä oli Vehkajärven talosta, jossa hän oli ollut hieromassa kauppoja talon väen kanssa. Edelleen oli todettu, että tämän jälkeen hänet oli nähty samassa talossa työskentelevän, korpilahtelaisen työmies Vilho Saarisen seurassa.

Mäkisen katoamisen jälkeen oli havaittu, että Saarisella oli ollut hallussaan tavaroita, joita hänellä ei ollut aiemmin ollut, hän oli ollut mm. paremmin puettu kuin aikaisemmin.

Jo heti löytöä seuraavana päivänä Saarinen pidätettiin ryöstömurhasta - alustavissa kuulusteluissa hän ei kuitenkaan tunnustanut syyllisyyttään.

Todisteiden ollessa vahvat, Saarinen taipui myöhäisemmässä vaiheessa ja tunnusti teon. Saarinen kertoi ryöstömurhan aiheutuneen kaupanteossa syntyneestä riidasta. 

"Kertoja oli osteskellut taskulamppua, josta Mäkinen pyysi 14 mk. 

mutta kertoja tarjosi vain 13. Kun kauppaa ei syntynyt, lähti kertoja työhönsä. 

Hetken kuluttua saapui työmaalle Mäkinen, ilmoittaen antavansa lampun 13 markalla. 

Kun kertojan sitten piti maksaa, havaitsi hän, ettei hänellä ollutkaan riittävästi rahoja, ainoastaan 12 mk 50 р. Tällöin syntyi kertojan ja Mäkisen välillä riita, joka päättyi siihen, että kertoja iski Mäkistä päähän vesurinhamaralla. Kun tämä menetti tajuntansa, otti kertoja esille veitsen ja viilsi Mäkisen kurkun poikki, iskien myöskin uhriaan rintaan pari kertaa, poistuen tämän jälkeen paikalta. Teko tapahtui iltahämärissä ja myöhemmin pimeän tultua upotti hän ruumiin Vehkajärveen. 

Uhriltaan ottamansa tavarat piiloitti hän metsään, myyden näistä osan Iloniemen toripäivillä eräälle yksityiskauppiaalle. Myymistään tavaroista oli hän saanut 50 mk. 

Itselleen jätti hän paidan, partaveitsen ja anastamansa rahat 45 mk."

Mäkisen ruumiinavauksen suoritti piirilääkäri Tiitinen ja selvisi, että vainajaa oli myös ammuttu.

Satakunnan Kansa tiesi kertoa, että Saarinen oli ennen murhapäivää lainannut eräältä naapurilta pyssyn, jonka hän palautti mainitun murhapäivän jälkeen. Lisäksi kirjoittivat, että vainajan vaatteita oli lähetetty Helsinkiin rikostutkimuskeskukseen tutkittavaksi. 

Saarinen oli passitettu Vaasan lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

Ensimmäisen kerran asiaa puitiin Korpilahden välikäräjillä tammikuussa ja lopullinen tuomio julistettiin 8. helmikuuta 1933 ja Viljo Saarinen tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen.

"Näin törkeää murhaa ei Korpilahdella ole sattunut pariinkymmeneen vuoteen" - todettiin. Ja tämä kaikki 50 pennin tähden...

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, 
mm.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183820?page=2

Itä-Häme, 08.01.1933

Warkauden Lehti, 20.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1950821?page=2

Aamulehti, 19.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1721238?page=3

Satakunnan Kansa, 23.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1902930?page=5

Työn Voima, 24.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1935069?page=2

Suomen Pienviljelijä, 11.02.1933, nro 17, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1919229?page=2

LYHYITÄ PÄTKIÄ - Uskollinen työntekijä, Matilda Kalaranta

Suomen Kuvalehti nro 46/1936

Matilda Kalaranta täytti 80-vuotta vuonna 1936, jonka johdosta tämän luhankalaisen "talon vanhuksen" muotokuva julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 14.11.1936.

Matilda oli tehnyt varsin mittavan mittaisen työuran Luhangan Nisulan kartanossa. 

Itä-Hämeen toimituskunta oli ollut maakuntaturneella ja Luhangassa poikettiin mm. Nisulan kartanossa. Nisulan kartanoa lienee tuolloin isännöineet Laaksovirrat. 

...Kävimme katsomassa navetat ja tallit, kanalat ja sikalat.

Ja siellä navetan ja tallin vaiheilla 

me tapasimme reippaan ja arvokkaan näköisen vanhan naisen, 

joka kantoi kunniamerkkiä rinnassaan. 

„Emäntä ja isäntä näyttävät teille hevosiaan ja lehmiään, 

minä näytän teille kunniamerkkiäni, 

jonka olen saanut siitä syystä, 

että olen palvellut tätä taloa 60 vuotta",

sanoi Matilda Kalaranta ja osoitti 

meille rinnassaan riippuvaa, hopeista ansiomerkkiä. 

Sen hän oli saanut Maanviljelysseurojen Keskusliitolta v. 1927. 

Se on kunniakasta! Palvella 60 vuotta samaa taloa! 

Mutta kunniakasta se on myöskin talolle. 

Saimme kuulla, että 

talossa oli toisellakin uskollisella palvelijalla kunniamerkki. 

Talon vouti, Jalmar Salonen, 

kantoi nimittäin saman keskusliiton antamaa 

pronssista kunniamerkkiä 21 vuoden uskollisesta palveluksesta. 

Se on jo arvokasta talon komentoa!.....

Itä-Häme 30.10.1933 nro 85

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tiedot bongattu:

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Suomen Kuvalehti, 14.11.1936, nro 46

Itä-Häme, 30.10.1933, nro 85