Taannoin luotiin katsaus hämäläisten miesten pituuden kehitykseen. Tämän myötä törmäsin jokuseen nimeen, joiden takaa löytyy poikkeuksellisen pitkäksi venähtänyt mieshenkilö.
Heistä kaikista on julkaistu hyvinkin paljon kirjoituksia ja tietoa on saatavilla runsain mitoin - halusin kuitenkin laatia heistä oman koosteen. Alla muutamia.
 |
| . |
EDVARD ENQVIST
s. 2.1.1900 Alahärmä230 cm, paino 149 kg, kengän koko 56 tai 58 - tarinasta riippuen.
Mainittu, että äiti oli lyhyt "vaimoihminen", 160 cm ja isä "pidempää sorttia", 180 cm. Kolmesta veljestä yhdelle "oli riittänyt pituudeksi vain 120 cm".
Enqvistin kerrotaan osallistuneen vapaussotaan, taistelleen mm. Vilppulassa, Tampereella ja Raudussa - haavoittunut pahasti. Invalidisoiduttuaan elätti itseänsä myymällä valokuvia itsestään ja "näyttäytymällä turuilla ja toreilla".
Kuva Suomen Sosiaalidemokraatti- lehdestä no 38/1930
VÄINÖ MYLLYRINNE
s. 27.2.1909 Helsinki, k. 13.4.1963 Helsinki
Väinö Myllyrinne on tullutkin mainituksi jo aiemminkin. Hänelle on luotu omat kotisivut Väinö Myllyrinne, Suomen pisin mies .
Kotisivujen vastaavana mestarina toimii Väinön veljenpoika. Tällä sivustolla Väinön strategisiksi mitoiksi on ilmoitettu
pituus 247 cm (keskimäärin omien sanojensa mukaan).
Mainoksissa usein 248 cm tai jopa 8’ 4’’ (=254 cm)
paino n. 175-180 kg
paita nro 52
hattu nro 66
kengät nro 58
vaaksa 40 cm
syli 275 cm
rinnan ympärys 170 cm
REINO RUTANEN
s.16.8.1900 Äänekoski, k.12.12.1964 Viitasaari
"Pitkä-Reino" oli ristimänimeltään virallisesti Reinhold. Pituus ja paino vaihtelevat lähteestä riippuen.
Tottijärven lehti kirjoitti no 48/1935, että Reino olisi 234 cm pitkä ja 130 kg painava - suhteessa siis varsin hoikka. Sisaruksista oli mainittu, että hekin olisivat olleet pitkiä; veljistä toinen 210 cm ja toinen 216 cm sekä siskojen kerrottiin olleen 171 ja 166 cm:n mittaisia. Artikkelissa jopa väitettiin, että "4:ssä polvessa taaksepäin oli isän esi-isä ollut 240 cm ja äidin esi-isä 236 cm mittaisia".
 |
| Suomen Kuvalehti 6.12.1924 |
Äänekosken historiasta kertovalta sivustolla, jota jälleen kehun yhdeksi parhaimmista, kerrotaan Reinon olleen suurikokoinen jo syntyessään. Arveltiinpa hänellä olleen kasvuhormonihäiriö ja ellei jopa elefanttitauti.
Reinokin "näytteli itseään" kuten useat pitkäkasvuiset tekivät. Hankki kirjoituksen mukaan elantonsa eri aikoina mm. kulkukauppiaana ja kauppiaana sekä hierojana ja jopa "saarnamiehenä" tultuaan uskoon. Vanhuuden päivät Reino vietti Viitasaaren Muikunlahden vanhainkodissa.
Siunaus ja hautaus tapahtui Turussa - kuulemma siksi, että Reino olisi testamentannut "luunsa korvausta vastaan Turun yliopistolle" Reinon tarinaan pääset TÄSTÄ
Äänekosken kaupunkisanomat on julkaissut Raimo Lampisen jälkeensä jättämiä postikortteja seutukunnalla. Toisenlainen tarina Reinosta useamman kuvan kera löytyy TÄÄLTÄ (Ramin kortit 138: Suomen pisin mies)
Varhaisimmilta ajoilta on mainintoja mm. seuraavista "jättiläisistä".
Lassi Urpilainen "Urpilan ukko" Kivijärven Urpilasta.
Wikipedia kertoo, että hän oli
suomalainen 1700-luvun alussa Kinnulassa Urpilan talossa
elänyt voimamies ja karhunkaataja.
Kansanperinteessä Urpilainen esiintyy myös noitana ja jättiläisenä.
Hän oli kuitenkin oikea henkilö,
joka asiakirjain mukaan toimi 1707 käräjillä lautamiehenä.
Urpilaisen kerrottiin olleen niin tukevan, että kun hän makasi penkillä,
oli lonkka kolme hirsikertaa korkea.
Kerran Kokkolassa käydessään Urpilainen otti siellä puolen tynnyriä suoloja
selkäänsä ja leiviskän painoisen rautakangen käteensä ja
hiihti näiden tavaroiden kanssa kotiinsa Kivijärven Urpilaan.
Daniel Cajanus (1703-1749), papinpoika Paltamosta. Hänen pituudeksi on kirjoituksissa mainittu 247 cm.
Tanelin on kerrottu saaneen elinkeinonsa pituudestaan ja hän lähtikin ulkomaille "esiintymään". Taneli pestattiin myös Preussin kuningas Fredrik Wilhelm I:n "pitkistä miehistä" koostuvaan rykmenttiin, missä hän ei kuitenkaan kauaa viihtynyt. "Pitkä-Taneli" kuoli Alankomaiden Haarlemissa.
Jaakko Rauva - "Satakunnan Jättiläinen"
s. 3.8.1820 Mouhijärvi - k. 13.5.1855 Puolassa
Pituudeksi mainittu 3 kyynärää ja 18-20 tuumaa, harteikkaaksi kuvattu. Jostain luin, että olisi ollut ammattipainijana Ranskassa (?). Ei leveillyt voimillaan, mutta hevosensa vuoksi oli kyllä valmis uhrautumaan.
Suometar kirjoittaa 6.4.1852
Hän on talonpoika Rauan tilalta Mouhijärwen pitäjässä;
i'ältä on hän 32 wuoden wanha ja pituudelta 3 kyynärää 17 tuumaa;
sangen ruumiikas on hän myös.
Kädet on hänellä 6 tuumaa leweät, ja jalat 18 tuumaa pitkät.
Ruumiillista woimaa ei häneltä myöskään puutu;
Tampereen markkinoilla oli hän kerran nostanut täyskaswuisen hewosen
maasta ja kannellut sitä käsissänsä, kuin muuta leikkikappalta.
Sitä ennen oli hän kotonansa nostanut hewosen yli aidan,
ja Sirun myllyllä Karkun pitäjässä oli hän myllärin pyynnöstä,
monen katsojan läsnäollessa, yksinänsä muuttanut yhden myllykiwen
paikaltansa pois, johon työhön olisi tarwittu wähintäkin neljä riskiä miestä.
Mutta waikka Rauwa on näin wäkewä,
kuuluu hän luonnolleen olewan hywin hiljainen ja tasainen.
Itse sanoo hän wielä kaswawansa.
Luultawasti onhän nykyjään Suomessa pisin mies;
lysti olisi tietää, jos hänellä on wertaistansa.
Eräs kauppamies Tampereelta on houkutellut hänen lähtemään Pietariin,
jossa häntä näytetään niinkuin jotakin erinkummaista kappalta paaston aikana,
jolloin siellä muita iloja juuri ei ole paljon tarjolla.
Jaakon on kerrottu olleen iloinen ja kohtelias vieraille, jotka kävivät hänen luonaan. Kertonee sekin jotain hänestä, sillä tarina kertoo, että kun hevonen ei jaksanut
vetää halkokuormaa, riisui Jaakko sen valjaista ja veti itse kuorman kotiin.
Mynäjärven torpasta Yläneeltä.
Joppi oli Rauvan Jaakon tapaan hevosensa voimia säästelevä voimamies. Hänestäkin liikkui jos jonkinlaisia tarinoita.
Kun Joppi tuli vanhaksi, niin voimat tietysti häneltäkin vähenivät,
mutta käsivoimia oli sentään vielä.
Niinpä hän kerran pani kätensä suoraksi pöydän päälle
ja käski erään miehen istumaan kämmenelle.
Sitten hän nosti käsi suorana miehen useita kertoja ylös.
Suomalaia voimamiehiä - kooste näistä ja muistakin varhaisemmista hemmoista: Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja, tarinat alkavat s. 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti