TAPAHTUI JOUTSASSA- syyskuu 1924

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Kirkonkylän koulun apuopettajaksi oli valittu Aino Huovinen. Kätilöksi  Mailis Lindell ja varalle Eliina Ylönen Sysmästä.

Linda Ruohtula hyväksyttiin oppilaaksi Orimattilan kotitalousopistoon.

Wiipurin maanjako-oikeuden ilmoitettiin kokoontuvan 29.9.-1.10. Joutsan pitäjän kirkonkylän Majatalossa.

Vapaus, 15.09.1924, nro 107, s. 4

MUUTA UUTISOINTIA

Kaunis ja seurattava esimerkki

"Eräs talollinen, joka ei halua nimeään julkisuuteen, 

on lahjoittanut Joutsan Mieskonmäen Työväenyhdistykselle, 

urheilun edistämistä ja urheiluwälineiden hankkimista warten 50 mk., 

josta mainittu yhdistys lausuu tälle kauniin lahjoituksen tekijälle 

ja aikansa tasalla olewalle henkilölle sydämmelliset kiitoksensa.

Seuratkaapa toisetkin tätä urheilua harrastawan henkilön esimerkkiä, 

että saataisiin paikkakunnan kauwan nukkunut työläisnuoriso 

wirkistymään ja ripeämpään toimintaan itsensä ja aatteensa hywäksi."

KUNNALLISIA ASIOITA
Anomus Joutsan kunnallisverotuksen kumoamisesta hylätty

Maanviljelijä Richard Oskari Lindbergin, Joutsan. pit. Joutsan kylästä, 

anomuksen, että Joutsan kunnassa vuoden 1923 tuloista toimitettu kunnallistaksoitus kokonaan kumottaisiin, on maaherra hylännyt.

Länsi-Savo, 17.09.1924, nro 108, s. 4

Kunnanvaltuuston kokous 8.9. - käsiteltiin ja päätettiin seuraavat asiat:

Luettiin Itä-Hämeen Maamiesseuran kirjelmä, koskewa metsämaitten luokitusta.

Kirjelmä ei antanut aihetta mihinkään toimenpiteisiin. Samoin luettiin Suomen 

Palosuojeluyhdistyksen kirjelmä, joka aihetta antamatta merkittiin pöntäkirjaan.

Yhteisen, suuremman paloruiskun hankkimista kuntaan kannatettiin 

ja walittiin kuntaa sen hankinnassa edustamaan J. Maunula.

Kihlakuntain edustajakokoukseen ei walittu edustajaa.

Kunnan tilit ja tilintarkastajain niistä antama lausunto luettiin, 

Tiliwelwollisille myönnettiin tili ja wastuuvapaus.

Kirkonkylän kansakoulun lisärakennukseen waltioapua anomaan 

walittiin apteekkari Otto Kerwinen.

Kunnallislautakunnan esimiehen palkka määrättiin 8,000 mk 

ja köyhäinhoitolautakunnan esimiehen palkka 4,000 mk. wuodessa. 

Kunnallislautakunnan esimieheltä ja köyhäinhoitolautakunan esimieheltä 

päätettiin waatia takaukset heidän haltuunsa joutuvista waroista. 

Kunnallislautakunnan esimieheksi walittiin Joosef Maunula ja waralle Juho Salomaa. Köyhäinhoitolautakunnan esimieheksi walittiin Kalle Junkkari 

sekä waralle Tuomas Laakso. Laakson sijaan jäjeneksi A. Palin.

Köyhäinhoitolautakuntaan walittiin J. Mäkinen.

Piirimiehiksi walittiin: J. Wahlman, O.Pessala, J.Hurri, S.Saariwirta, A. Kotimäki, 

E. Saarinen, A. Nyman, T. Sokkanen, D. Salonen, R. Kerttunen, M. Mäkelä, 

K. Peltola ja J. Lampinen. 

Kansakoulujen johtokuntiin walittiin Hilma Lehtonen, A. Laakso, M. Pöyry, A. Hannula, 

J. Tikander, A. Nyman, Walter Haara, A. Kuitunen, W. Tuukkanen, J. Heinikainen, 

Os Pöyry, T. Paronen, A. Olkkonen, P. Ruohtula, R. Kesiäinen, K. Paalanen, 

M. Laakso, J. Niinikoski, W. Harila ja K. Ihamäki. 

Taksoituslautakuntana toimii kunnallislautakunta, johon lisäjäseniksi taksoitusta toimittamaan walittiin A. Laakso, A. Palin, K. Salminen, A. Lehtonen, J. Sinkkonen, 

A.Wilkman, D. Heinikainen, E. Saarinen, R. Kuitunen, A. Puttonen,

O. Pöyry, W. Wirtanen, A. Salomaa, K. Liukkonen, J. Liewänen, S. Roos ja A. Kämppi.

Kuntain edustajakokoukseen Mikkeliin lokak. 11 pnä 

walittiin J. Maunula ja Hj. Lindfors.

Tielautakunnan tulo ja menoarwio wuodelle 1925 hyväksyttiin, 

Wuokralautakunnan arkiston tarkastajaksi walittiin Onni Heinikainen.

Selityksen antajiksi muutamiin werowalituksiin walittiin J. Niinikoski.

 

HUVEJA

Vapaus, 10.09.1924, nro 105, s. 4

PUOLUEET, YHDISTYKSET JA JÄRJESTÖT 

Työväenyhdistyksen kuukausikokous ilmoitettiin pidettäväksi 7.9.2024

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA MUITA JULMUUKSIA

Salaman tuhoja

Hiljattain riehui erittäin ankara ukonilma Joutsan Tammilahden kylässä.

 Talollisen Topias Mannisen riihen katon repi se kokonaan, 

kulettaen toisen puolen kattoa noin 100 metrin päähän. 

Ja samoin repi tal. Juho Uotilan riihirakennuksen katosta toisen puolen 

sekä vei heinäladosta katon kauvas metsään. 

Kunnan talon pelloilta kaatoi se ruiskuhilaat niin, että ainoastaan muutamia jäi pystyyn. Ankara sade lisäksi vahingoitti kuivia rukiita, joten vahinko on tuntuva.

Kavallus

Mikko Ikosen liikkeessä työskennellyt kauppa-apulainen, Sillanmäki nimeltään, oli kavaltanut liikkeen varoja 3000 mk. Hän tunnusti teon ja sai passituksen lääninvakilaan.

Roteva rakennusmestari

"ainakin itsemielestään 

on Joutsassa eräällä rakennuksella, koska ei hänelle kelvannut toisten apu 

ja eräänä päivänä kimpaantui työmiehiinsä siitä, 

kun he auttelivat toisiaan raskaimpien pölkkyjen nostamisessa, 

uhaten antaa lopputilin heti paikalla niille, jotka toistaan auttelevat. 

Näyttelipä lompsaansakin, kehuen, että siellä on roinaa, jolla maksetaan. 

Mutta taisi lompsa olla tyhjä, koska ei sieltä hellinnyt penniäkään, 

kun miehet keräilivät työkalunsa kokoon ja lähtivät katselemaan sellaista työpaikkaa, jossa saavat ihmismäisemmän kohtelun. 

Toisia rakennusmiehiä kehoitetaan välttämään sanottua työpaikkaa niin kauan, 

että entisille miehille on tilit suoritettu.

HUUTOKAUPPOJA 

Länsi-Savo, 17.09.1924, nro 108, s.4

Länsi-Savo, 29.09.1924, nro 113, s. 4

SEURAKUNNALLISIA ILMOITUKSIA 

Kuollut

1.9. Trp.tr. Hanna Oskarintr. Kukkanen, 5kk 5pv  - Mieskonmäki

1.9. Mkvo Alma Laitinen, 39v 4kk 10pv - Uimaniemi 6

8.9. Mkvo Maria Kihlström, 77v 2kk 14pv - Laitjärvi 3

8.9. Työm.p. Veikko Akselinpoika Toivonen, 5kk - Joutsa 2

19.9. Työm. Tuomas Björninen, 72v 9kk 4pv - Tammilahti 13

YLEISÖNOSASTO-KIRJOITUKSIA 

Juttua Joutsasta 

LUE MYÖS

Joutsan elokuu

Joutsan lokakuu

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

LYHYITÄ PÄTKIÄ - Lyyli Brummer

Postitorvi : Suomen postiyhdistyksen
äänenkannattaja, 01.01.1931, nro 1

Lyyli Wilhelmiina Brummer syntyi Joutsassa 3.3.1885 rovasti Fredrik Alexander Brummerin ja vaimonsa Wilhelmina Jaatisen monilapsiseen perheeseen.  

Lapsuutensa Lyyli vietti Joutsassa ja tyttökoulun hän kävi Jyväskylässä, josta sai päästötodistuksen 1902. Lyylin kerrotaan  "antautuneen" koulunsa jälkeen postialalle ja hän  suoritti virkamiestutkinnon 1907. 

Lyylin ollessa 19-vuotias, isä-Fredrik kuoli. Leskeksi jäänyt äiti-Wilhelmina jäi asumaan, vielä kotona olevien lastensa kanssa Rauhalaan, kirkkoherran virka-asuntoon,  kunnes ottivat muuttokirjan Joutsasta Tampereelle maaliskuussa 1908.

1913 Lyyli sai 900 mk:n matkarahan venäjänkielen oppimista varten itse keisarikuntaan ja 1914 hänet nimitettiin ekspeditöörin apulaiseksi (harjoittelijaksi) Tampereen postikonttoriin. Seuraavana vuonna, maaliskuussa 1915, Brummereiden äiti Wilhelmina siirtyi ajasta ikuisuuteen (Tampereella).

Ekspeditöörin apulaisena toimiessaan Lyyli hoiti useaan otteeseen ekspeditöörin viransijaisuutta. 1925 hänet nimitettiin kirjuriksi samaiseen konttoriin. Ensikirjurin viran hän sai 1929, jossa tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. 

Lyyli näyttäisi asuneen Tampereella osoitteessa Läntinenkatu 36, sillä hän oli hakenut itselleen "asuintoveria" lehti-ilmoituksella (1917). 

Hän toimi aktiivisesti Tampereen NNKY:ssä ja oli yksi sen "uskollisimmista jäsenistä". Hänen kerrottiin olleen "monet vuodet vastuunalainen" ja oli kuulunut vuodesta 1925 yhdistyksen johtokuntaan. Myös raittiusaatteen edistäminen oli hänelle tärkeä asia.

Lyyli Brummer, postityöntekijä, Joutsa.
POSTIMUSEON KOKOELMAT
Valokuvakokoelmat

Lyyli kuoli keuhkokuumeeseen 3.1.1931 Tampereella, vain vajaan 46-vuoden ikäisenä. 

Työtoverien keskuudessa Lyyli tunnettiin erittäin sympaattisena ja ystävällisenä työtoverina, jonka poismeno oli Tampereen postikonttorin virkailijakunnan sekä ystävien ja tuttavien keskuudessa herättänyt syvää kaipausta. Myös veljet ja sisaret olivat surun murtamia. 

Olkoonkin, että Lyyli oli monessa asiassa varsin pätevä ja monitaitoinen, mutta kaikkea ei hänkään ollut saanut syntymässään - kirjoitettiin, että "..monia ja suuriakin lahjoja oli Jumala hänelle antanut, mutta ei laulun lahjaa..".

Luetun perusteella voi kuitenkin todeta, että Lyyli oli erityisen pidetty. 

Häntä muistelleet ovat käyttäneet häntä kuvatessaan lukemattoman määrän adjektiiveja, kuten mallikelpoinen, reipas, rohkea, työhön tarttuva, velvollisuudentuntoinen, herkkä, herttainen, suora, avulias, auttavainen, hengellinen, ystävällinen, ymmärtäväinen jne.

Lyyli siunattiin haudan lepoon loppiaisena 6.1.1931 Tampereella. 

Paikalla oli omaisten ja sukulaisten lisäksi suuri joukko ystäviä, tuttavia sekä työtovereita. Siunauksen toimitti piispa Jaakko Gummerus ja lauluesityksiä esitittivät mm. Postitalon mieskuoro ja NNKY:n naiskuoro. 

Sisarukset, tri Onni Brummer ja everstin rouva Sisko Valkama lausuivat sydämiinkäypiä muistosanoja sisarestaan, joka oli omistanut elämänsä rakkauden käskyn täyttämiselle.

Uusi Suomi, 04.01.1931, nro 3

Loppiaisiltana kokoontuivat vielä omaiset, ystävät ja työtoverit NNKY:n tiloihin muistelemaan vainajaa musiikkiesitysten kera.

*Mikä oli postilaitoksen ekspeditööri - entä ensimmäinen kirjuri? 

Se selviää mm. HAVINOITA - Facebooķ-ryhmä stä - liity jäseneksi ja lue lisää.

(Laita ryhmän hakukenttään hakusanaksi esim Brummer, niin löytyy 🙂)

Tiedot kerätty ja tarina koostettu mm. seuraavista lähteistä

Postimies, 16.01.1913, nro 2, s. 10 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/898363?page=10
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Keskisuomalainen, 06.01.1931, nro 3, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1863910?page=4
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tampereen Sanomat, 01.04.1917, nro 77, s. 4

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1318175?page=4

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Postitorvi : Suomen postiyhdistyksen äänenkannattaja, 01.01.1931, nro 1 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/886385?page=4

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kotia kohti : Suomen N. N. K. Y:n äänenkannattaja, 01.02.1931, nro 2, s. 9

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/995981?page=9

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kirkonkirjat

Joutsa rippikirja 1900-1909 (AP_I I Aa:16) Sivu 173 Jousa, No 12 Rauhala (kirkkoherra) (Brummer Jaatinen Lehtonen Segerholm...) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=25762&pnum=174 / Viitattu 21.09.2024

Joutsa muuttaneet 1901-1910 (AP I Ba:1) 1908, helmi-toukokuu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=25779&pnum=66 / Viitattu 21.09.2024

Tampereen tuomiokirkkoseurakunta kuolleet 1919-1935 (AP I F:5) 1931 tammikuu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=31624&pnum=170

SERKUSTEN PAININHEITTO

Kuva itse ottama,ei liity tapaukseen

Heinäkuussa 1929 lehdissä kirjoiteltiin Leivonmäellä tapahtuneesta raa'asta murhasta, jonka kaltaista ei ollut tapahtunut paikkakunnalla miesmuistiin.

Toivo Einar Halinen oli Markkulan talon 30-vuotias isäntä, joka oli kirjoitusten mukaan kihlannut emännöitsijänsä ja häät oli suunniteltu syksyksi. 

Yrjö Ilmoniemi oli Toivon serkku äidin puolelta, Jyväskylän pitäjän Oravasaaren kylästä, iältään 21- vuotias. Hänet oli mainittu työmieheksi.

Paininheitto
Maanantaina 15.7.1929 klo 9 aikaan Yrjö oli saapunut vierailulle tätinsä luokse Markkulan taloon Leivonmäelle. Lehtitietojen mukaan kotosalla Toivo-serkun lisäksi olisivat olleet emännöitsijä ja kaksi palvelijaa, jotka olivat 15-vuotiaita. 

Kun ruoka oli nautittu, Yrjö ehdotti serkulleen, että lähtisivät "heittämään painia". Pojat painelivat pihalle ja ryhtyivät tuumasta toimeen. 
Lystiä ei tiettävästi kestänyt kauan, sillä jossain vaiheessa Yrjö otti puukon vyöltään ja alkoi lyömään sillä Toivoa. Kerrottiin, että useita kertoja ja että yksi iskuista osui suoraan sydämeen sillä seurauksella, että Toivo menehtyi välittömästi. Kirjoitettiin, että Toivo olisi ehtinyt sanomaan "minä olen kuollut" kaatuessaan maahan. 

Pakomatka
Yrjö otti jalat alleen ja aloitti pakomatkan, jota kesti vajaan viikon verran. 

Kiinniottamiseen johtavasta vihjeestä oli luvattu 1.000 markan palkkio ja Yrjön tuntomerkit jaettiin pitkin pitäjiä : pituus 176 cm, otsassa arpi, rosokasvoinen, tumma kihara tukka. Keskisuomalainen oli ehtinyt julkaista vielä kuvankin karkulaisesta.

Keskisuomalainen, 20.07.1929, nro 163

Etsintöihin otti osaa lehtikirjoitusten mukaan poliisien lisäksi ainakin Toivakan, Kangasniemen, Joutsan ja Leivonmäen suojeluskunnat. Havaintoja Yrjöstä oli tullut mm. Toivakan ja Kangasniemen rajojen liepeiltä. Lopulta hänet saatiin kiinni - paikasta oli monia eri variaatioita, mutta enin osa johti kuitenkin Kangasniemen Synsiön kylään. 

Asarias Tiihosen torpassa oli ollut töissä entuudestaan tuntematon mies, jonka työnjohtaja oli tunnistanut "etsintäkuulutetuksi". Vihjeen tultua kolme konstaapelia ja kuusi suojeluskuntalaista olivat lähteneet karkulaista vangitsemaan. Yrjö oli kuitenkin ollut kiinniottajia vikkelämpi ja ehtinyt pötkiä pakoon, torpan pojan Otto Tiihosen avustamana.

"Vasta aamun koittaessa palasi torpan poika opastusmatkaltaan 

saatettuaan murhaajaa noin neljän tunnin matkan ja opastettuaan 

tekemällään karttaluonnoksella rosvoa matkan määränä Virtasalmi. 

Mies yritti ensin olla asiasta aivan tietämätön, 

sekä sitten johtaa etsijät aivan päinvastaiseen suuntaan, 

vaan huomattuaan, että oma kohtalonsakin oli vakavan tilanteen edessä, 

puhui mies suoraan, mihin suuntaan oli roistoa opastanut.

Kun näin oli päästy aivan tuoreille jäljille, 

lähdettiin takaa-ajoon poikki soiden ja salojen jalkapatikassa. 

Ja murhaajan saamasta kahdeksan tunnin etumatkasta huolimatta tavoitetiin 

hänet jo lauantai-aamuna klo 9.30 Koittilan sydänmaalla Mustanmäen torpassa, mihin mies oli poikennut syömään ja kyselemään metsäpolkuja Haukivuorelle."

Kiinni jäänyt Yrjö lähetettiin ensin Joutsan piirin nimismiehelle kuulusteluja varten, joka toimitti hänet edelleen Mikkelin Lääninvankilaan. Ottokin joutui pidätetyksi ja hänet pistettiin odottamaan kuulusteluja Kangasniemen vanginkuljettajan luokse.

Joissakin artikkeleissa murhan motiiviksi oli kerrottu vanhat kaunat ja toisaalla kerrottiin, että Yrjö olisi surmannut serkkunsa, koska tämä oli kieltäytynyt antamasta hänelle rahaa lainaksi.

Tuomio

Yrjön kerrottiin olleen poliiseille tuttu jo entuudestaan - hänen kirjoitettiin olleen sotilaskarkuri ja "tavoiltaan hulttiomainen". 

Murhajuttu oli jo kuukautta myöhemmin, elokuun 16. päivänä Joutsan ym. pitäjien käräjäkunnan Kihlakunnanoikeuden käsiteltävänä. 

"Oikeuden puheenjohtajana toimi hovioikeudenneuvos Olavi Rasinen 

ja virallisena syyttäjänä piirinnimismies, varatuomari Martti Raevaara. 

Jutussa kuultiin kaikkiaan 7 todistajaa, joiden lausunnoista kävi m.m. ilmi, että 

Ilmoniemi teon tehdessään ei ollut juovuksissa, vaikka hän itse väitti 

olleensa niin juopunut, ettei muista tapauksesta mitään. 

Viisi tuntia kestäneen käsittelyn jälkeen julisti Kihlakunnanoikeus asiassa päätöksen, tuomiten Ilmoniemen Rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 kohdan nojalla 

tahallisesta taposta pidettäväksi 12 vuotta kuritushuoneessa, 

jonka ohessa hänet velvoitettiin suorittamaan erinäisiä korvauksia. 

Kun Ilmoniemi on aikaisemmin tehnyt Jyväskylän pitäjässä ryöstön, 

josta häntä ei ole vielä tuomittu, siirrettiin asia edelleen 

Jyväskylän pitäjän käräjäkunnan Kihlakunnanoikeuden käsiteltäväksi 

ja Ilmoniemi passitettiin Mikkelin Lääninvankilaan."

(Jyväskylän ryöstöstä tuli 6 kuukauden tuomio 1930 - oli varastanut Oravisaaressa V. Janhoselta kellon ja pahoinpidellyt uhrin).

Ennen kohtalokasta sukulaisvierailua kerrottiin Yrjön majailleen Adi Lukkarisen talossa Kangasniemen Tiiholassa. Markkulaan saapumista edeltävänä iltana Yrjö oli lainannut majapaikastaan polkupyörän ja ilmoittanut poikkeavansa Leivonmäellä, mutta ei viipyisi reissullaan kauan, sillä kiinnijäämisen riski tehdyistä laittomuuksista oli niin suuri.

Yrjö kantoi vastuunsa, tiettävästi avioitui myöhemmin, perusti perheen ja jatkoi sukua.

Toivo oli tunnettu ja mielletty ns. kunnolliseksi mieheksi. 

Hän oli syntynyt 9.6.1899 ja hänellä oli yksi veli, Väinö Oskar (s.25.12.1896). 

Poikien vanhemmat olivat Matti Halinen ja Alma (os. Häkkinen).  

Keskisuomalainen, 17.07.1929, nro 160

*Lehtiartikkeleissa Toivon iäksi oli mainittu 24-vuotta, mutta kuolinilmoituksen ja kirkonkirjojen mukaan hän oli 30-vuotias. 

*Lehtiartikkeleissa Toivon oli kerrottu olleen kihloissa emännöitsijänsä kanssa -  kuolinilmoituksessa morsianta ei kuitenkaan mainita ja tietoa kihlauksesta en löytänyt.

HAVINOITA 

Facebooķ-ryhmä - liity jäseneksi

Ryhmässä julkaistaan tekstejä, joista ei ole varsinaisiksi blogi-postauksiksi ja ehkä "asteen verran yksityisempää" havinointia. Myös jäsenet voivat julkaista omia tarinoita ja muistelmia 🙂

Tiedot kerätty ja tarina koostettu eri sanomalehdistä / Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, mm.

Sisä-Suomi, 17.07.1929, nro 160

Itä-Häme, 24.07.1929, nro 31

Länsi-Savo, 25.07.1929, nro 86

Sisä-Suomi, 18.08.1929, nro 188

Itä-Häme, 21.08.1929, nro 35

https://digi.kansalliskirjasto.fi

Perustietoja tarkastettu kirkonkirjoista, mm.

Leivonmäki syntyneet 1895-1914 (AP I C:3) Sivu 56-57 1899 kesäkuu  

SSHYLeivonmäki rippikirja 1910-1919 (AP_I I Aa:7) Sivu 166 Leivonmäki No 1, Markkula 

Leivonmäki rippikirja 1890-1899 (AP I Aa:5)  Sivu 256 No 1 Markkula

Leivonmäki kuolleet 1914-1944 (AP_KON I F:4) Sivu 80 1929

http://www.sukuhistoria.fi