Juhannus

 Sireeninterttuja, ruusunkukkia,

pihoilla tyttöjä valkosukkia,

lemmenlauluja, suvivirttä,

lehvät varhoaa harmaata hirttä.

Juhannus, juhannus, häipyvä hetki!

Aavistuksia, arkaa hymyä.

Illan metsässä kahden lymyä.

Talvikin tuoksua kuusien alla.

Liekkejä järvellä pilkottavalla.

Juhannus, juhannus, häipyvä hetki!

Hetkinen hämyä. Hanurin soittoa.

Liian varhaista aamunkoittoa.

Jäähtynyt tuhka. Ruusussa lehti.

Oudosti sydäntä riipaista ehti.

Juhannus, juhannus, häipyvä hetki!

- Yrjö Kaijärvi -

julkaistu 1934 alun perin nimellä Yrjö Teppo

SALAMON LEVÄMÄKI – TORPAN POIKA SUOMEN SYDÄNMAILTA

Yksi henkilö lisää Joutsasta maailmalle ponnahtaneiden joukkoon!

Salamon Levämäki oli Kotimaisen Työn Liiton sihteeri ja sen omistaman kustannusyhtiön toimitusjohtaja sekä Suomen liikeapulaisten liiton puheenjohtaja.

Itse en ollut koskaan kuullut tällaisesta Levämäestä yhtään mitään enkä itselläni olevista Joutsaa ja sen henkilöitä käsittelevistä kirjoistakaan löytänyt hänestä sen kummempia - toki kaikkia mahdollisia en kyllä omistakaan. 

Oli kuitenkin kiva tutustua ja nyt jaan tämän uuden tuttavuuden myös teille muille. 

SALAMON LEVÄMÄKI 
s. 13.12.1881 Joutsa , k. 10.10.1927 Helsinki

Salamon putkahti maailmaan siis Joutsassa Lucianpäivänä, 13.12.1881, Kalle Levämäen ja Amanda Svahlan 11-lapsisen perheen keskimmäisenä lapsena. Kolme siskoa, kaksi nuorempaa ja yksi vanhempi, kuolivat jo pieninä.

Salamon ei syntynyt kultalusikka suussa, vaan varsin tavanomaisista, ellei jopa vaatimattomista, oloista hän ponnisti itsensä valtakunnallisestikin monien tietoisuuteen. 

MAAILMALLE
Maailmalle Salamon lähti suurin piirtein ripille päästyään, kansakoulun todistus taskussaan. Oli Salamon kerran laskenut suksilla avantoonkin, mutta onnekseen oli kavereita paikalla, jotka olivat hänet pelastaneet. Sitä ei kerrota jättikö muita jälkiä mieheen kuin ”katalan sairauden” vilustumisen seurauksena.

Ensimmäinen etappi itsenäisyyden polulla oli Mikkeli, jossa Salamon toimi liikeapulaisena 1897-1900. Alkuvuodet ilmeisesti Otavassa, mutta siirtynyt sitten kaupunkiin. Herraskaiset kollegat, toiset kauppa-apulaiset ylenkatsoivat maalaista työtoveriaan, mutta Salamon jätti moiset omaan arvoonsa ja hänen tovereikseen päätyikin lopulta talonpoikaisia lyseolaisia, jotka eivät takertuneet ”vaateparren kuosiin tai käytöstapojen hiomattomuuteen”. 

Hän oli tarmokas ja täsmällinen työntekijä ja tätä kautta nautti työnantajansa luottamusta ja palvelikin pian ”kaupungin hienoimmassa kauppaliikkeessä huomatulla paikalla”.

KAUPPA-APULAISESTA KAUPPAMATKUSTAJAKSI JA ISÄKSI
Salamon ei tyytynyt kauppa-apulaisen toimeen, vaan  suoritti kauppakoulukurssin vuonna 1901. Tämän jälkeen hän hankki tietonsa pääasiassa itse itsenäisesti opiskellen ja käyttikin kerrotun mukaan vapaa-aikaansa merkittävissä määrin itsensä kehittämiseen. Salamonia pidettiin keskimääräistä lahjakkaampana ja hänen pyrkimystensä on mainittu olleen toisinaan hieman ”omaperäisiä”. 

Salamonilla oli intohimo myös kirjoittamiseen. 

En tiedä, oliko hänen uransa ensimmäiset, mutta ainakin Mikkelin Sanomiin se oli  - nimittäin 1902 hän sai julkaistavaksi kirjoittamiaan uutisia lehteen.

Vuodet 1904-1912 Salamon toimi kauppamatkustajana Viipurissa. Tuona aikana hän tuli hyvin tunnetuksi Karjalassa ja teki useita opintomatkoja ulkomaille – Ruotsiin, Saksaan ja Venäjälle - tutkien etupäässä kauppa- ja vientioloja. 

Salamon avioitui Anna Alina Kuitusen kanssa 1903 Mikkelissä. Heille syntyi yksi poika, joka näki päivän valon 18.10.1906 ja sai nimekseen Lauri Elias. 

1908 lehdissä kirjoiteltiin tulipalosta Mikkelissä, jossa ehti syttyä tuleen myös talo, missä mm. kauppamatkustaja Levämäki asui. 

Onnekseen heillä oli vakuutukset kunnossa ja henkilövahingoilta vältyttiin.

Sivustaseuraajat ovat kertoneet ja kommentoineet, että Salamonin olemuskin oli osaksi, synnyinseutunsa sijainnin mukaisesti, sekä hämäläinen että savolainen; 

”Hämäläisten tavoin hän on koko ikänsä puskenut hartiat köyryssä työtä ja 

kieli on ollut pienestä pojasta saakka norja, niin kuin savolaisella konsanaan”. 

Ja on mainittu, että hänen kynänsä

”juoksee sujuvammin loogillisia ja tyylillisiä raiteita pitkin kuin 

mitä nuoruudessaan korkeammasta koulutuksesta osattomaksi jääneiltä 

liikeapulaisilta ja liikemiehiltä yleensä saattaisi odottaa”. 

Lisäksi hänen on sanottu olleen 

”taitava sanan säilän käyttäjä” 

ja suhteellisen vähäiseen koulutustasoon nähden hänellä on kerrottu olleen 

”harvinaisen loogillinen ajatuksenjuoksu, sujuva puhelahja 

sekä näistä ominaisuuksista johtuen luontaisen kielivaiston kannattama

 muoto- ja tyyliasultaan miltei moitteeton kirjoitustaito”.

HELSINKIIN 

Lieneekö sattumalla ollut, ainakin osittain, oma osansa seuranneissa tapahtumissa. Tammikuussa 1913 Viipurissa, tapasivat Salamon ja Lauri Kuoppamäki toisensa eräässä kotimaisuuden herätyskokouksessa. Lauri edusti Kotimaisen Työn-liittoa. 

Silloinen liiton johtaja, E. Lammin-Koskinen ei ehtinyt omistautumaan liiton asioille riittävästi ja oli päätetty palkata apulaisjohtaja. Tällöin Kuoppamäki kertoi johtokunnalle Salamonista, "tästä omatekoisesta ja vilkassieluisesta miehestä". 

Salamon kutsuttiin niillä puheilla liiton toimiin ja hän otti pestin vastaan - näin perhe muutti Helsinkiin. 

Aluksi Salamon toimi Kotimaisen Työn Liiton toimistonhoitajana ja seuraavana vuonna liiton sihteerinä ja Kotimaisen Työn Kustannus Oy:n toimitusjohtajana. Sen lisäksi, että Salamon kirjoitti ja toimitti, hän oli myös kysytty puhuja. Asiantuntevasti hän saikin alustaa ja selittää monia ajan ilmiöitä ja asioita laajalle kuulijakunnalle - etupäässä taloudellisista kysymyksistä, mutta myös monista muistakin ajankohtaisista asioista - aiheuttaen niin hyväksyntää kuin paheksuntaakin. 

Salamonilla oli varsinaisen leipätyön lisäksi monia luottamustoimia. Itse tulkitsin, että Salamonin yksi hieno piirre oli se, että hän ei koskaan unohtanut mistä oli tullut ja osasi samaistua sekä käyttää yhteiseksi hyväksi omakohtaisia kokemuksiaan, mm. liikeapulaisten asioita hoitaessaan. Liikeapulaisten liiton toiminnan lisäksi hänen sydäntään lähellä oli myös Suomen Nuorison Liiton toiminta.

AKTIVITEETTEJA
Mm.

Liikeapulaisten Liiton yleisten kokousten puheenjohtaja vuodesta 1906 ja 

Liiton hallituksen puheenjohtaja 1909-1910 ja vuodesta 1916

Nuorsuomalaisen puolueen keskushallituksen jäsen 1906-10

Valtion liikeapulaiskomitean jäsen 1908-1913

Kustannus Oy Kotimainen Työ toimitusjohtaja 1914 alk
Kotimaisen työn liiton sihteeri 1914

Suomen Nuorisoliiton johtokunnan jäsen ja rahastonhoitaja vuodesta 1914

Valtion nahkakomitean sihteeri 1916-17
Kauppa- ja teollisuuskomission sihteeri 1918-19, kirjallisen toimiston päällikkö

Eilinkeino- ja keinottelukomitean johtokunnan jäsen 1919
Suomen Messujen johtokunnan jäsen 1919-1920

Suur-Savon toimituksen jäsen 1906-1909, vuodesta 1914 Kotimaisen työn vastaava toimittaja. Lisäksi mm. Kauppalehden ja Helsingin Sanomien vakinainen avustaja. Julkaisuja mm. Suomalaisen teollisuuden hakemisto v. 1914 sekä ulkolaisia varten toimitetut englannin- ja saksankieliset teollisuuskalenterit.

MUISTELOT
Vuonna 1927 Salamon oli sairastellut. 18.-25.9. vietettiin kolmatta "Kotimaista viikkoa", jonka järjestelyihin Salamon otti osaa, tulkintani mukaan toipilaana / vasta toipuneena.

Lokakuussa Salamon sairastui viimeisen kerran keuhkotautiin, jonka seurauksena hän uupui pois lokakuun 10. pvä. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo ja poika. 

Suomen Liikeapulaisten Liiton toimesta perustettiin johtaja Salamon Levämäen muistorahasto, jonka tarkoituksena oli johtaja Levämäen muiston säilyttäminen ja avustaa Suomen Liikeapulaisten liiton jäseniä, joilla on hoidon tarve, muttei riittävästi varoja, saamaan parantolahoitoa keuhkotautiin. 

Vainaja siunattiin viimeiseen lepoon sunnuntaina 16.10.1927 Helsingissä Krematorion kappelissa. Siunauksen toimitti tri Paavo Virkkunen. Omaisten ja ystävien lisäksi Salamonia oli muistelemassa ja saattamassa viimeiselle matkalleen lukuisia eri järjestöjen, yhteisöiden,  yhdistysten ja yritysten edustajia.

”Toiminnan ja työn mies ja lämminsydäminen suomalaisten asioitten ajaja”
Aamulehti 11.10.1927 no 274 

”Johtaja Levämäki-vainajaan soveltuu erittäin hyvin totuus, että jokainen on oman onnensa seppä. Lähdettyään maailmalle ilman muita edistymisen edellytyksiä kuin oma tahtonsa, työkykynsä ja älynsä, ponnisti hän aste asteelta eteenpäin ja loi itselleen elämän uran, jonka varrella ehti tehdä huomattavan työn maamme tuotannollisen elämän hyväksi.” 
HS 11.10.1927 no 275

Anna kuoli muutaman kuukauden kuluttua puolisostaan. Salamon, vaimonsa Anna ja heidän poikansa Lauri ja tämän vaimo ovat kaikki haudattu Hietaniemen hautausmaalle samaan perhehautaan.

Pyrkijän teksteissä v. 1927 on kirjoitettu, että Salamon olisi käyttänyt äitinsä sukunimeä Svala ja sittemmin vaihtanut sen Levämäeksi. 

Tarina Salamonista 

Muistelmia Salamon Levämäestä

Pari Salamonin artikkelia:
Helsingin Kaiku 24.9.1913

Suomen Kuvalehti 16.9.1922

PERHEENJÄSENIÄ

Lapset: 

Lauri Elias
s.18.10.1906 Mikkeli, k.15.9.1973 Helsinki 

Pso 1946
Maria Holm, os. Koljonen 
Ottolapset: Reijo -31 ja Liisa -37

CV vuoteen 1954
Toimitusjohtaja
Ylioppilas -24, filosofian kanditaatti ja maisteri -27. 
Suomen Matkailijayhdistyksen toimitussihteeri 30-34, toim. pääll. 34-37, Suomen edistysp. puoluesiht. 38- 41, Valtion tiedoituslaitoksen valtionlainatoim. toimistopääll. 41-42, Posti-Säästöp. huoltotoim. esimies 42-43, pankin vt. joht. 43-44, Hgin Suom. Säästöp. joht. 44-47, S. Säästöpankkil. toimitusj. 47-, hall. puheenj. 46-47, Kansamme Talouden päätoimitt. 51-. Rahalait. neuvotteluk. j. ja siht. 48-, Pohjoism. Säästöp. järjestöjen valtuusk. j. 47-, Veronmaksajain keskusl. hall. j. 48-, Vapaamielisten 1. hall. j. 51-. 
Julkaisut: Suomen matkai lijayhdistys 1887-1937 -37, Suomen matkailuopas (Iivari Leiviskän kanssa) -38 (engl., ruots. ja saks.). Lähde: Kuka kukin on 1954 

Vanhemmat 

Kalle Otonpoika 27.7.1846-19.2.1923 ja Amanda Juhontytär Svahla 4.9.1847-4.9.1917.

Perhe viljeli maata Joutsan Tammilahdessa. Kalle kuoli reilun 77-vuoden iässä. Hänen on kerrottu olleen sitkeä vanhanajan mies, joka perkasi sinnikkäästi korpea viljavainioksi. Nuoruudessaan Kalle kuului osittain kansansivistyksen vastustajiin, mutta myöhemmällä iällä kuitenkin muutti mielipidettään niin, että nuorimmat lapset saivat maaseudulla saatavissa olevan alkeisopetuksen. Otti aikanaan osaa Joutsan kunnalliselämään ja maanviljelijöiden yhteisten asioiden hoitamiseen. 

Kuvassa Kalle Levämäki, talon vanhus Joutsasta, Suomen Kuvalehti no 12-13/28.3.1923.

Sisarukset 
August  

s.11.10.1868 Joutsa
Maanviljelijä. Suoritti 3-vuotisen asevelvollisuuden vanhassa Suomen sotaväessä Mikkelin tark'ampujapataljoonassa 1890-93. Armeijan jälkeen 1894 osti Mikkolan talon, jonka viljelyksiä laajensi raivaten ja uusia maapalstoja ostaen – otti käyttöön Mikkola sukunimen. Oli Joutsan kunnanvaltuuston ja monien kunnallisten lautakuntien jäsenenä. Kuului kirkkovaltuustoon ja seurakunnan virkatalo- ja rakennuslautakuntaan. Oli myös Osuuskaupan ja Osuusmeijerin perustajia ja jäsenenä näiden hallintoelimissä, samoin maatalousseuran johtokunnan jäsen. 
August tunnettiin erityisesti hevosurheilun edistäjänä ja oli perustamassa Joutsan Hevosystäväin seuraa. Otti osaa myös kilpa-ajoihin. 

Augustin on kerrottu olleen loistava kaskujen kertoja ja hänet on mainittu tiedetyksi ilmojen ennustajaksi. Veljensä Salamonin tavoin August on ollut myös hyvin sanavalmis, mikä osaltaan vaikuttanut siihen, että on ajautunut toimimaan useissa yhdistyksissä ja johtokunnissa.

Kaarle Oskar 

s.23.1.1870 Joutsa 
Heta (Hedda) Maria 

s. 23.2.1872 

Kuulutettu 12.3.1909 August Vilpunpojalle 

Alma

s. 23.9.1877, k. 17.2.1881

Rosa

s. 29.6.1880, k. 7.3.1881

Ida Maria

s. 17.8.1883, k. 29.8.1883
Anna 

s. 20.11.1884 Joutsa 

27.9.1902 kuulutettu Kaarle Erkinpka Vanhatalon kanssa, vihitty 21.11.1902, mk no7 Hartolaan 1903
Jalmari 

s. 5.1. 1887 

Muuttanut Helsinkiin 1906, kuollut siellä 9.2.1907.
Suur-Savo 11.2.1907 no 17, s 2
”Wiime lauantaina kuoli Helsingissä Marian sairaalassa kuwanweistäjän oppilas Jalmari Lewämäki Joutsasta 20 wuoden ikäisenä. Wainaja, jolla oli luontaisia taipumuksia piirustajan ja kuwanweistäjän tehtäwiin muutti wiime kewäänä Helsinkiin Ateneumissa opinnoitansa harjoitellakseen, mutta kesken kaiken katkaisi kuoleman kylmä käsi toiworikkaan nuorukaisen elämän. Loma-aikoinansa otti wainaja innolla osaa nuoriso- ja raittiusseurojen toimintaan. Wainajaa jäiwät lähinnä suremaan ijäkkäät wanhemmat, kolme sisarta ja neljä weljeä.”
Amanda 

s. 28.8.1891
Jeremias 

s. 8.3.1894, kuollut Varkaudessa?

Kuvakavalkadi 

Yhteenveto koostettu useista eri lehtiartikkeleista ja pikku-uutisista - Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Joutsan kirja.  Kirkonkirjat: Joutsa, Mikkeli, Wikipedia, Kuka kukin on 1954, Billion Graves

AIKAMATKA SYSMÄN HISTORIAAN

Moni tuntee Sysmän kartanopitäjänä, mutta sillä on varsin pitkä historia jo ennen sitä aikaa. 

YouTubesta löytyy mukavasti kerrottu ja koko pätkän ajan mielenkiinnon ylläpitävä historia-pläjäys Sysmästä ja sen muinaisuudesta. Kun on vajaa puoli tuntia aikaa, niin kannattaa ottaa ja katsoa - tarjolla tosiaan on aikamatka, jota ei voi kuin suositella.

APTEEKKARI OTTO KERVINEN & IDA-ROUVA

Otto Kervinen 50-vuotta Kuva: Suomen Kuvalehti

OTTO KERVINEN & IDA, OS. PAAVILAINEN

Otto Kervinen syntyi 23.10.1878 Pietarissa ja vietti lapsuutensa Juvalla ja Puumalassa. Koulunsa hän kävi Lappeenrannassa, 5 luokkaa reaali- ja porvarikoulun oppilaana. Koulut käytyään hän aloitti farmasiaoppilaana 1899 Viipurin I apteekissa, farmaseutin paperit taskussaan 1902, hän jäi palvelemaan samaiseen apteekkiin.

Proviisoritutkinnon Otto sai suoritetuksi 25.9.1907, jonka jälkeen hän toimi proviisorina Viipurin III ja Viipurin I apteekeissa.

Viipurissa ollessaan Otto myös otti ja kosi. Mielitietyksi oli valikoitunut viipurilainen neiti Ida Aliisa Paavilainen (30.4.1884-1975). Kuulutukset luettiin ja heidät vihittiin 28.5.1908.

Lappeenrannasta Joutsaan

Viipurista Otto ja Ida muuttivat Lappeenrantaan, jossa Otto toimi Lappeenrannan I apteekin hoitajana. Muutto ajoittuu n. 1913 tietämille. Lappeenrannassa ollessaan Otto toimi myös kirkon isännöitsijänä, valtion alkoholitarkastajana ja Lappeenrannan Työväen Osuuskauppa ry:n hallinnon ja yhteiskoulun johtokunnan jäsenenä.

1919 Otto sai Joutsan apteekin apteekkioikeudet ja näin hänestä tuli tuon apteekin omistaja ja apteekkari. 1922 hän sai oikeuden perustaa haara-apteekin Luhankaan. Esim. vuonna 1927 Oton apteekkien reseptiluku oli Joutsassa 4225 ja Luhangassa 1358 reseptiä ja apulaisena on mainittu olleen oppilas Ida A. Kervinen.

Apteekkari Kervinen oli toimelias mies ja hoiti lukuisia luottamustoimia, ollen mm. kirkkovaltuuston ja suojeluskunnan esikunnan jäsen, 1928 perustetun Luhangan Sähkö Oy:n johtokunnan jäsen ja puheenjohtaja sekä Joutsan kunnan ja seurakunnan tilintarkastaja. Lisäksi hän oli useat vuodet kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana ja jäsenenä (1937 myönnetty ero omasta pyynnöstä). Hän kuului Suomen Maatalous- Osake-Pankin Joutsan konttorin pankkitoimikuntaan, jossa hänen on mainittu toimineen valvojana. Otto on toiminut myös valtion piiritarkastajana. Jossain oli mainittuna, että olisi kuulunut myös Osuuskaupankin edustajistoon.

Joutsan suojeluskuntaan Otto liittyi heti miten Joutsaan saavuttuaan ja oli hyvin toimelias suojeluskuntalainen – ”sk.veteraani, lääkintäkersantti ja esikunnan jäsen”. Erityisesti Oton on mainittu olleen erinomainen ampuja ja hän edusti suojeluskuntaa monissa ampumakilpailuissa hyvällä menestyksellä. Oli ottanut osaa myös Lapuan liikkeen toimintaan ja osallistunut Suomen Lukon Mikkelin piirijärjestön perustavaan kokoukseen 9.6.1930 tullen valituksi 14-jäseniseen piiritoimikuntaan.

Oton on kerrottu olleen myös innokas metsästäjä ja kalastaja. 

Otto 60-vuotta

”60-vuotispäivänään sai apteekkari Otto Kervinen Joutsassa lukuisasti onnentoivotuksia ja tervehdyksiä. Ensimmäisenä kävi Joutsan Mieskuoro laulutervehdyksellä. Joutsan suojeluskunnan esikunta kunnioitti läsnäolollaan innokasta ja uhrautuvaa sk-miestä. Esikunnan jäsen B. Santala jättäessään sk:n lahjana ilmapuntarin, kiitti suojeluskunnan hyväksi tehdystä työstä ja lausui toivomuksen, että Joutsan suojeluskunta saa vielä kauan pitää apteekkari Kervisen keskuudessaan aktiivisena jäsenenään. Suomen Maatalous-Osake-Pankin kauniin ja upean kukkakorin jätti johtaja Lauri Markkula sekä esitti samalla pankin onnittelut valvojalleen, Jousan osuuskaupan lähetystönä saapui hallintoneuvoston puheenjohtaja Toivo Kokko ja johtokunnan jäsen B. Santala, joista edellinen lausui kaupan onnittelut ja jätti kaupan lahjana hopeapääkepin.

Henkilökohtaisesti kävivät onnittelemassa kenraali ja rouva Valve, ulkoministeriön osastopäällikkö T. O. Vahervuori, ensin mainitun pitäessä puheen, tohtori ja rouva O. J. Brummer, piirilääkäri Pentti Kivinen, tohtorit A. Hårdh, Jalava ja rouva, Ritvanen ja Lehtonen. Tohtori Ritvanen, jättäessään lahjana arvokkaan täytekynän, puhui apteekkarin ja lääkärin välisestä ammattikirjevaihdosta, jonka hän toivoi edelleenkin jatkuvan samaan suuntaan. Arvokkaita lahjoja, joista mainittakoon hopeainen kahvikalusto yksityisiltä ystäviltä, hopeainen silmälasikotelo, ryijy sekä Luhangan Sähkö Oy:n lahjoittama kattokruunu, jonka jätti yhtiön toimitusjohtaja Toimi Nieminen ja johtokunnan jäsen Onni Lehtinen, ensin mainitun lausuessa yhtiön onnittelut ja kiitokset johtokuntansa puheenjohtajalle.

Sähkösanomia, kukkia ja kirjeonnitteluja kertyi päivän mittaan satamäärin Niitä olivat lähettäneet m.m.) Suomen Apteekkariyhdistys, Helsingin Apteekkarien Rohdosvarasto, Pharmakon, Suomen Liikemiesten Lähetysliitto, ministeri Bruno Kivikoski, piiripäällikkö Kaarlonen, tirehtööri K.Erkaman perhe, pankinjohtajat Sipi, Talas, Helsingius, Kunnas ja rouva Kinnuset, majuri Hirvelä ja rouva, insinöörit Makkonen ja Simola, apteekkarit Sorthan, Sippel, Vahlberg, Köhler sekä useat kymmenet apteekkarit ympäri Suomen, tohtori ja rouva Uotila ym. yhteensä noin 100 onnittelua.

Vieraille oli järjestetty Joutsan ns-talon kauniiseen juhlasaliin lounas, jonka aikana lauleli Joutsan mieskuoro. Puheita pitivät lääninrovasti Yrjö Hovikoski ja piirilääkäri P. Kivinen, joka kohdisti puheensa myöskin rouva Kerviselle, Tohtori Onni Brummer kertoili hauskasti yhteisistä kalamatkoista. 

Täällä jättivät rouva Ida Ikonen ja op. B. Santala paikkakuntalaisten yhteisenä lahjana arvokkaat hopeiset kynttilänjalat ja rouva Kerviselle ojennettiin samalla kaunis kukkakori, Op. Santala kiitti sekä apteekkaria että rouva Kervistä kaikesta paikkakunnan hyväksi tehdystä työstä, ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Onnittelujen sarja päättyi kanttori Markkulan kirjoittamaan ja lukemaan humoristiseen riimikronikkaan.”

Mikkelin Sanomat 29.10.1938 no 125

Rovasti Hovikoski on sanonut Otosta: ”Hyvät asiat ovat aina olleet lähellä apteekkari Kervisen sydäntä ja hänen huumorisen luonteensa pohjana on vakava elämänkatsomus”.

Ida-rouva

Sen lisäksi, että apteekkarska työskenteli pankkivirkailijana, hän oli miehensä tavoin aktiivinen toimija eri järjestöissä. Idan on mainittu toimineen mm. Joutsan Marttayhdistyksessä rahastonhoitajana ja johtokunnan jäsenenä, Joutsan Lotissa varapuheenjohtajana ja rahastonhoitajana. Ottanut osaa ainakin Lotta Svärd-yhdistyksen toimintaan ja puhunut usein ja lämpimästi maanpuolustuksesta ja Lottatyön merkityksestä.

Musiikki lienee ollut lähellä Idan sydäntä. Hän vaikutti olleen yksi oman aikansa "kultakurkku", sillä hänen on mainittu laulaneen ja esiintyneen lukuisissa eri tilaisuuksissa ja riennoissa, aina hautajaisista iltamiin - niin soolona kuin duettonakin. Duetot/kaksinlaulut usein Lauri Markkulan kanssa, joka oli perhetuttu, esimies ja kanttori.

Koti ja apteekki

Kerviset asuivat ja Otto piti apteekkiaan Jousitien varrella talossa (nro 32), joka itselleni on tutumpi nimellä ”Rekosen talo”. Talo oli rakennettu 1800-luvun lopulla apteekkirakennukseksi, jossa asui alkuvuosina apteekkari Carl Holmström. Talo toimi myös asuinrakennuksena ja osoitetta käyttivät monet muutkin kuin apteekkari perheineen.

Joutsan Seudussa on kerrottu, että nykyiseen asuunsa talo laajennettiin vuonna 1935 ja apteekki toimi rakennuksessa vuoteen 1956. Kerviset pitivät taloa hallussaan vuoteen 1950. Nykyisin taloa ei enää ole.

Joutsan kirjassa kerrotaan Joutsan apteekki-elämästä yleisesti, seuraavaa: 
”Ensimmäinen maininta Joutsan apteekkipalveluista esiintyy jo v. 1871. 1880-luvun lopulla aloitti paikkakunnalla J. H. Lyran hoitama Jyväskylän apteekin haara-apteekki. N. v. 1897 tilalle tuli Heinolan apteekin haara-apteekki, jota hoiti proviisori P. E. Minni. Seuraavana aloitti v. 1904 Hirvensalmen apteekin alainen haara-apteekki. Paikkakuntalaisten tarpeita palvellut itsenäinen apteekki perustettiin vuonna 1910, sillä tuona vuonna myönnettiin Karl Holmströmille apteekki-oikeudet Joutsaan. Kymmentä vuotta myöhemmin oikeudet sai apteekkari Otto Kervinen. Joutsan apteekki toimi samassa rakennuksessa luultavasti vuodesta 1897 vuoteen 1956. Sen jälkeen apteekki toimi Aune Vennervirran omistamassa kiinteistössä vuoteen 1972, jolloin Mirja Kiilunen avasi apteekin Joutsan Liikekeskus Oy:n tiloissa.”  - Eipä enää muuten ole tuota liikekeskustakaan.

Pariskunnalla oli ilmeisesti yksi lapsi, Tauno.

Molemmat koosteen henkilöt haudattu Joutsaan, mutta hautakuvasta en saa selvää kuolinajoista kuin sen, että Idan kuolinvuosi 1975 ja samaan hautaan haudattu myös Anna Paavilainen.

Kuva: Tarja Piitulainen/Suomen kirkkoja ja hautausmaita

Yhteenvedoksi koostettu useista eri lehtiartikkeleista ja pikku-uutisista, Suomen Farmaseuttiliiton ja apteekkialan julkaisuista (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot). Joutsan Seutu ja Joutsan kirja.  Kirkonkirjat: Joutsa, Juva, Puumala, Pietari, Viipuri, Heinjoki, Antrea

VALPURI

Valpuri

Terve, Vappu, valkohilkka, 

kukkakutri villi. 

Ota jalkaan kesäkengät, 

käteen karjapilli.

Aja laumat laitumille, 

uuhet pälveen päästä; 

huljuttele hanget mailta, 

huuhdo järvet jäästä!

Kulje metsät kultalatvat, 

kaikki korvet kahlaa; 

laula simaa lasten tuoppiin, 

laske koivun mahlaa.

Kutsu kotiin kottaraiset, 

käske käkikulta! 

Nosta sauhut, saaren yöstä 

näytä helkatulta.

Anna vakka vaarin vyölle, 

siihen siemenkauraa. 

Torju väki toukotyölle, 

västäräkki nauraa.

Terve, Vappu, valkohilkka, 

toukokuu ja kesä, 

anna vielä viime lahjas: 

täytä pääskyn pesä!

-Einari Vuorela.-

SUURSAVOLAINEN 1923 / 01.05.1923 NO 50

SILJA SALIN - Joutsan seurakunnan vanhin asukas 1938

Tuli otettua jälleen ”pikapeli” eli ihan harakirinä valittu satunnainen henkilö sanomalehtiarkistossa surffaillessa. Pieni tekstinpätkä Mikkelin Sanomissa 20.1.1938 (s.4) otsikoineen pisti silmään:

”JOUTSAN VANHIN ASUKAS KUOLLUT

Tk. 7 pnä kuoli Joutsan seurakunnan vanhin asukas, talollisen äiti 

Sesilia Salin 91-vuotiaana.” 

Mitä löytyi?

Suomen Kuvalehti 16.1.1937 no 3

Silja Tuomaantytär oli syntynyt lehtitietojen ja kuolinilmoituksen mukaan 18.1.1847 Joutsassa. Kirkonkonkirjoissa syntymäpäivä näyttää ajoittain vaihtelevan kirjaajan mukaan.

Silja synnytti 14.8.1878 aviottoman tyttären, Karoliinan, ollessaan 31-vuotias.

Silja näyttää pyörineen piikana ja kestinä Jousan kylän eri taloissa; Pekkanen, Ala-Koiravuori, Temisevä Maunula, Simukkala, Huttula, Kirkkola Harjula – osassa useampaankin otteeseen. Rippikirjojen mukaan olisi käynyt Hartolan puolella piikomassa 1873-74.

44-vuotias Silja oli Simukkalassa piikana ennen kuin avioitui Vilppu Salinin kanssa 25.5.1891. Silja ja Vilppu asettuivat 1895 mäkitupalaisiksi Heikkilään, joka vakiintui heidän lopulliseksi asuinpaikaksi ja kodiksi.

Vilppu oli jäänyt leskeksi 1890, ensimmäisen vaimonsa, Loviisa Vilpuntyttären, menehdyttyä 25.7.1890. Kuolinpäivä on seuraava päivä synnytyksen jälkeen – uskaltaisiko ajatella sillä olleen yhteys kuolemaan? (kuolinasiakirjoja ei käytettävissä).

Siljalla oli siis avioliittoa solmittaessa Karoliinansa ja Vilpulla kaksi poikaa, joista toinen vielä "vauvaikäinen".

Karoliina

•1900-1909 rippikirjassa matronyymi Sesiliantytär vedetty yli ja hänelle kirjattu sukunimi Salin.

•Mikkelin läänin toisen meijerikoulun tutkinnon oli suorittanut 2.5.1896 mm. mäkitupalaisen tytär Karoliina Salin Joutsasta. Tutkinto suoritettiin Mieskonmäessä Juho Kokon tilalla ja koulua veti läänin karjakko Ida Pitkänen 6 viikon ajan.

•muuttanut Helsinkiin Mk no 44 17.3.1901.

•pso Juho Suvanto, muuttaneet Jyväskylään n. 1916.

Juho Wihtori 

s. 9.6.1885 Korpilahdella, Oittilan Uusi-talossa.

•muuttanut Joutsasta mk no 54 10.9.1906 Helsinkiin.

•pso Maria 

•Snellmanin päivän suuren nimenmuutoksen yhteydessä (HS 12.5.1936) mainittu; Juho Vihtori, Maria Matilda, Aira Hilkka, Armi Maria ja Tuulikki Margareta Salin – uusi sukunimi Savasto.

Matti 

s. 24.7.1890 Joutsa

•jäänyt Heikkilään isännäksi 

•sukunimi muutettu Salistoksi 1935.

•hautakiven perusteella kuollut 3.12.1967, samassa haudassa Impi, joka oletettavasti vaimo.

Siljan 85-vuotis merkkipäivän yhteydessä on mainittu mm, että ”lähes koko elämänsä on hän viettänyt syntymäpitäjässään paitsi mitä nuorempana palveli Jyväskylässä mm. patruuna Valtosella useita vuosia. Hän on vieläkin hyvissä voimissa.” 

HS mainitsee Siljan asuneen Jyväskylässä 85 vuotispäivän aikaan. Uusi Suomi mainitsee Siljan leskiemännäksi.

1937 Silja saavutti 90 vuoden iän ja merkkipäivän kunniaksi oli julkaistu muotokuva Suomen kuvalehdessä. Itä-Hämeessä häntä tituleerattu emännäksi saman asian tiimoilta. Työn Voimassa kirjoitetaan, että ”täyttää vuosia Jyväskylässä, syntynyt Joutsassa ja siellä toiminut elämänsä parhaat vuodet. Vanhuutensa vuosia hän viettää tyttärensä luona. Hän vielä pirteä ja iloinen. Ystävät pyytävät onnitella korkean iän saavuttanutta vanhusta merkkipäivän johdosta.”

Keskisuomalainen 17.1.1937 no 12 valaisee asiaa ”Hän on kirjoilla Joutsassa, mutta asuu tällä hetkellä täällä tyttärensä luona.”

Siljan elon taival päättyi 7.1.1938 ja hänen poismenonsa oli tosiaan ylittänyt uutiskynnyksen, sillä hän oli sillä hetkellä Joutsan seurakunnan vanhin asukas, vaikka ei fyysisesti Joutsassa vaikuttanutkaan. Kuolinsyyksi on kirjattu ”vanhuus”.

Haudan lepoon Silja kätkettiin Joutsan uudella hautausmaalla 16.1.1938. Rovasti Yrjö Hovikoski toimitti siunauksen, piti puheen vainajan muistolle ja lausui lohdun sanoja sureville omaisille.

Kuolinilmoitukset Keskisuomalaisessa ja Itä-Hämeessä.

Silja- Keskisuomalainen 9.1.1938 - - - Cecilia - Itä-Häme 12.1.1938 no3 

Tiedot kerätty ja tarina koostettu eri julkaisuista sanomalehtiarkistosta / Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. 

Lisäksi Joutsan, Jyväskylän, Korpilahden ja Helsingin kirkonkirjat ja tilastollisen päätoimiston tilastoarkiston kuolleiden luettelot.