TAPAHTUI JOUTSASSA- kesäkuu 1924

 

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Vesi tavanomaista korkeammalla

"Joutsassa olewa Siikawesi on noussut niin korkealle, ettei pitempiin aikoihin ole wesi niin korkealla ollut. Kälkänjoen suullakin on kaikki niityt järwenä, että weneellä saa soutaa missä ennen on saanut käwellä kuiwin jaloin, ja rannoilla olewia wiljelysmaitakin on wesi turmellut niin pahoin, että täytyy jättää halmeeksi tekemättä. Niinpä on Kälkänmyllyn myllärin peltotontit niin weden wallassa, että on täytynyt jättää kewättouot tekemättä järjestään. Ja wesi nousee yhä waan."

Toukokuussa maallisen taivalluksensa päättänyt Otto Pöyry haudattiin "Pertunmaan multiin". 15.6.

Joutsassakin pastorina toiminut, Vetelin kirkkoherra, rovasti O.V. (Otto Vilho) Oksanen oli täyttänyt 75 vuotta Vetelissä 25.6.1924. Oksanen oli syntyisin Pirkkalassa ja papiksi hänet oli vihitty 1881. 

Hossolan Matti ilmoitti laiduntamiskiellosta 

VAPAUS 04.06.1924 NO 65

KUNNALLISIA ASIOITA
Joutsan kunnan manttaaliinpannun maanomistajain kuntakokous ilmoitettiin pidettäväksi kunnanhuoneella 7.6. klo 11 päivällä. Esityslistalla 

1) maanmittarin saamisesta toimittamaan tienjaon Marjotaipaleen tientekovelvollisten kesken 

2) esitetään kunnallislautakunnan ehdotus myllyjen y.m. teollisuuslaitosten manttaalien uudelleen järjestämiseksi

3) päätetään Tammilahdesta Hartolaan johtavalla maantiellä olevan Karijoen sillan korjauttamisesta sekä muista mahdollisesti esille tulevista asioista.

Koollekutsujana Yrjö Ikonen, manttaalikokousten puheenjohtaja.

Kuntien asutuslaina-anomukset käsitelty

Maatalousministeriö oli myöntänyt asutusrahastosta lainoja kunnille kaiken kaikkiaan 37 885 000 mk, joka piti sisällään 11 320 000 mk:n arvosta asutusoblikaatioita. Joutsan osuus tästä potista oli 300 000mk. Asutuslainaa tuli hakea oman kunnan asutuslautakunnalta kääntymällä sen puheenjohtajan puoleen.

Tulevia maanmittaustoimituksia

VAPAUS 18.06.1924 NO 70

LOHKOMISIA

Maaherran vahvistamia tiluslohkomisia

Pynnölän tilasta no 6 Joutsan kunnan Uimaniemen kylässä tilat: 

Ahola, omist. Emil Karola

Mutkala, omist. Kalle Rajala 

Pynnölä, omist. Kreiwi Raymond Fredrik Stewen-Steinheil.

Korpelan tilasta no 6 samassa kylässä tilat: 

Korpela, omist. Erkki Laitinen j

Sawioja, omist, kreiwi Raymond Fredrik Stewen-Steinheil.

Kuuselan tilasta n:o 6 samassa kylässä tilat: 

Kuusela, omist. Juho Tähtinen 

Wähä-Lewä, omist. Raymond Fredrik Stewen-Steinheil. 

Sydänmaan tilasta n:o 6 samassa kylässä tilat: 

Wähä-Kuoppala, omist. Wilppu Lahtinen 

Sydänmaa, omist. Benjam Murtonen.

Tapiolan tilasta no1 Joutsan kunnan Laitjärven kylässä tilat: 

Vehmas, omist. Vilppu Vehmas

Kivelä, omist. Vilppu Toivonen

Pekkilä, omist. Aksel Jokinen

Lepokangas, omist. Lepokangas

Lehtimäki, omist. Israel Leporanta 

Tapiola, omist. Israel Leporanta.

UUTISIA SUOJELUSKUNNASTA

Kesäkuussa 1924

19/6 klo 7-9 ip. urheilu- ja pesäpalloharjoitukset nuorisoseuran kentällä

22/6 klo 3-6 ampumaharjoitukset ampumaradalla

26/6 klo 7-9 urheilu- ja pesäpalloharjoitukset nuorisoseuran kentällä.

Mikkelin piirissä pidettiin suojeluskuntain ampumamestaruuskilpailut.

Kilpailussa kisattiin kiväärillä ampumisessa - 15 laukausta makuulta 300m matkalla. Kilpailu oli samalla piirien välinen, piirin suojeluskuntien välinen sekä mieskohtainen. Piirin suojeluskunnat kilpailivat ns. Jurgensenin kiertopalkinnosta. 

Joroisten sk voitti suojelukuntien välisen kilpailun, joutsalaiset olivat viidensiä.

Pienoiskiväärimestaruus meni joroislaiselle L. Jalkaselle, Joutsan J. Levison oli hopeasijalla. Uusintakilpailussa pienoiskiväärillä Joutsan O. Kervinen sijoittui neljänneksi. 

HUVEJA JA TAPAHTUMIA 

VAPAUS 06.06.1924 NO 66

Hengellinen nuorisoiltama

Ilmoitettiin pidettäväksi Ruorasmäen Saaritsassa 29.6.1924 klo 16.00. Puhujiksi oli lupautuneet pastori ja rouva Kaukomaa. "Harwoin on kylässämme tämänlaatuisia tilaisuuksia. Warmaankin rientää yleisö käyttämään hywäksensä sitä hengen rawintoa, jota täällä tarjotaan!"

Jyväskylässä järjestettiin Kansanvalistusseuran laulu- ja soittojuhlat. Jousastakin osallistuttiin näihin karkeloihin - nimittäin Joutsan Nuorisoseuran sekakuoro johtajana Bernhard Santala. Kuorossa oli 12 nais- ja 9 miespuolista laulajaa. 

SUURSAVOLAINEN 05.06.1924 NO 65

LIIKEYRITYKSET 

Ammattimaisen autoliikenteen harjoittaminen

Kauppias Israel Leporanta, Joutsan pitäjän Joutsan kylästä, oli anonut lupaa ammatti- maisen autoliikenteen harjoittamiseen linjalla Joutsan kirkonkylä- Mäntyharjun asema.

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 

Tulevalle lukuvuodelle oli edelleen opettajien haku päällä.

Kätilön ja rokottajan toimi julistettiin uudelleen haettavaksi. 

Huhtikuussa ilmoitettiin, että toimeen oli valittu neiti Olga Putkin Helsingistä ja varalle rouva Maria Salo Helsingistä - ei tainnut kumpikaan valituista lopulta toimeen tarttua. 

Uuden pestiin tuli saapua "kutsun saatua" tai 6.7.1924.

Julistettiin haettavaksi myös toinen kätilön toimi.

KÄTILÖLEHTI 01.06.1924 NO 6

UUSI SUOMI 26.06.1924 NO 144

TÖITÄ HALUTAAN

UUSI SUOMI 18.06.1924 NO 139

SEURAKUNNALLISIA ILMOITUKSIA 
Kuolleita

Antti Simo 9.6.1924

Joonas Ruohtula kuoli 14.6.1924

"Maanwiljelijä Ruohtula oli paljon käytetty kunnallisissa ja seurakunnallisissa luottamustoimissa. Niinpä hän aiwan wiime aikoina toimi waltion tulo- ja omaisuus-

werotuslautakunnan jäsenenä sekä kirkkowaltuuston jäsenenä. Lähinnä jäivät puuhakasta wanhusta kaipaamaan puoliso ja lapset."

UUSI SUOMI 18.06.1924 NO 139

Joonas haudattiin 28.6.1924. 

"Kesäkuun 28 pnä kätkettiin haudan lepoon 

Joutsan wanhalla hautausmaalla 

maanviljelijä Joonas Ruohtulan maallinen tomu. 

Hautausmaan portilla sekä haudalla, 

jonne ruumis jo edeltäpäin oli saatettu, 

lauloi Joutsan n.s. sekakuoro opettaja B. Santalan johdolla 

wirrestä "Käyn kuoloo kohden kussa käyn" pari säkeistöä, 

jonka jälkeen kirkkoherra Y. J. Howikoski suoritti ruumiinsiunauksen, 

puhuen samalla sydämiin käypiä 

sanoja wainajan muistolle. 

Runsaslukuisista omaisten ja ystäwäin seppeleistä mainittakoon 

m.m. tri Castrenin, kreiwi ja kreiwitär Berg'in, 

lähetyssaarnaajien Röngän ja Sihwosen ym. seppeleet. 

Kun wielä seka- ja mieskuorot oliwat laulaneet, 

sekä yhteisesti weisattu pari wirren säkeistöä, 

hajaantui suurilukuinen saattojoukko, 

jättäen kukkaiskummun alle henkilön, 

jota jokainen lämpimästi muistelee."

Edesmenneen Joonas Ruohtulan vaimo, nyt leskeksi jäänyt Aina (Aino) oli varmasti erityisen surun murtama, sillä hänen isänsä, Karl Gustaf Närvänen, oli nukkunut pois vain kuukautta aikaisemmin, toukokuun 15. pvä.

HEINOLAN SANOMAT 21.06.1924 NO 45

LUE MYÖS

Joutsan toukokuu 1924

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

HÄITÄ PIDELLY - Antti Järvisiä etsimässä

 Robin oli ennen uuden kipaleensa "Häitä pidelly" julkaisua haeskellut Antti Järvisiä.

 Packalen kertoi yrittäneensä etsiä netin syövereistä 

kaikki mahdolliset Antti Järviset ennen biisin julkaisua. 

Hämmästyksekseen Antteja ei löytynytkään kovin paljoa.

– Kysyin somessa, että missä olette kaikki Antti Järviset? 

Kertokaa, jos olette jossakin.

Linkki haastatteluun TASSÄ

Ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon ja haeskella Antti Järvisiä - omalla tyylillä. 

Ja onhan Järvinen omaan sukuunikin liittyvä nimi hyvin vahvasti. 

Ensin ajattelin, että 10 on hyvä määrä, mutta 15 eri Anttia kuitenkin tuli.

1. Antti Järvinen oli puutarhuri Otavasta. Ollut Otavan koulutilalla ja maatalouskoululla opettajana. Puutarheteknikon koulutuksen saanut Antti toimi ennen Otavaan tuloaan Santamäen kartanon puutarhurina. Ollut mukana myös osuusliiketoiminnassa.

Länsi-Savo, 14.09.1935

2. oli oriveteläinen kauppias - piti sekatavarakauppaa, jonka vuoksi oli päätynyt 1936 protestilistalle. 

3. oli maakauppias, joka ajautui konkurssiin Ruovedellä 1893 - tämä Antti oli kaiketi toiminut Visuvedellä kauppiaana vuodet 1882-1892. Visuveden kylän kerrottiin olleen Ruoveden pitäjän huomattavampia liikepaikkoja. 

Antilla oli rouva Järvisenä Ida ja he menettivät pienen poikansa 1884 punatautiin reilun vuoden vanhana.

4. Antti oli etelä-pohjalainen nuorisoseuramies, Kauhavan ja Laihian nuorisoseuratoimen pitkäaikainen tukipylväs. Tämä Antti vietti viisikymppisiään 15.11.1914.  

Pyrkijä : nuorison rientojen
kannattaja, 13.11.1914

5. vaikutti Laihialla ja ammatiltaan meijeristi.

6. näyttäisi olleen taipuvainen tissutteluun ja erilaisiin ilkivallantekoihin.

Kempeleessä oli nujakoitu lokakuussa 1913  - yksi osapuolista oli nimeltään Antti Järvinen, työmieheksi tituleerattu. Tuomio tuli, tuomiota lievennettiin - ja lieneekö itsekin saanut köniinsä alkuperäisessä tapahtumaketjussa, joka johti käräjille.

7. oli Iittalassa - hän vaikutti työväenyhdistyksessä, kuuluen sen johtokuntaan.

8. Antti täytti jouluaattona 1925 Helsingissä 70 vuotta - hän oli entinen peltiseppämestari. 

Suomen Kuvalehti, 19.12.1925

9. oli Mäntsälässä itsellismiehenä, joka myi vapaaehtoisella huutokaupalla huushollinsa Mäntsälän Levantoolla.

10. koki kovan kohtalon - Hovinsaaren sahalla Kotkassa jäi työmies Antti Järvinen tukkikasan alle kuolettavin seurauksin. Tämänkin Antin rouva oli Ida.

"..useita miehiä oli laukaisemassa tukkikasaa. 

Tällöin putosi kasan päältä yksi tukki satuttaen Järvistä. 

Heti tämän jälkeen alkoi kasasta vieriä useampia tukkeja alas 

ja niiden mukana suistui Järvinen mereen. 

Hän jaksoi pysytellä veden pinnalla tukin varassa niin kauan

kuin toverinsa hänet veneen kanssa pelastivat. 

Pudotessaan sai Järvinen kuitenkin niin pahan tärähdyksen, 

että kuoli sairaalaan vietäessä. 

Järvinen oli 52 vuotias perheellinen mies."

Eteenpäin, 08.02.1929, nro 17

11. Ruorasmäen nuorisoseuran esimies oli, kukapa muu kuin Antti Järvinen. 

12. oli ja eli Hartolassa - palstatilallinen Antti Järvinen, joka kuoli pitkällisen sairauden murtamana kotonaan Hartolan Ruskealan Toivolassa 11.6.1935. Tältä Antilta jäi jälkeen poika, joka kantoi myös legendaarista Antti Järvinen- nimeä. Ida näyttää olleen jälleen rouva Järvisenä, tällä vanhemmalla Antilla.

Itä-Häme, 14.06.1935

13.  kaveri oli Karvialta ja kuului pienviljelijäyhdistykseen, joka kokoontui mm. hänen talossa/tilalla. Oli muutoinkin toimelias mies.

14. Antti oli Tampereelta - ammatiltaan  jarrumies.

15. ja viimeinen, oli virolahtelainen, vireä  talollinen, joka hänkin oli jossain vaiheessa ajautunut rahavaikeuksiin. Tämä Antti oli ollut  aiemmalta nimeltään Nopanen eli Kujala - Järviseksi  hän oli ryhtynyt 30.12.1893. Nopea silmäys näyttää, että hän oli aktiivinen toimija ja monessa mukana. 

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

Kulkukauppiaan ryöstömurha - Armas Mäkinen

 Näin sattumalta Itä-Hämeessä 8.1.1933, Joutsan seurakunnan kuolleiden palstalta, työmies Armas Mäkisen Joutsan kylältä kuolleen 25 vuoden vanhana. Sulkeisiin oli täsmennetty "murhattu marraskuulla". 

Niinpä -juuri tuo täsmennys sai uteliaisuuden ja oman sisäisen salapoliisini heräämään. Aloitetaan siitä, kun Vehkajärven jäällä leikkivät lapset näkivät kirkkaan jään lävitse miehen ruumiin. Tämä tapahtui Korpilahden Heinosniemessä lauantaina 17.12.1932.

He ilmoittivat asiasta heti miten aikuisille ja kun nimismieskin, O. Hokkanen, oli paikkakunnalla parhaillaan käymässä, lähdettiin hänen johdollaan asiaa selvittämään. Siellä tosiaan oli miehen ruumis pystyasennossa vedessä, pää jäähän kiinni tarttuneena. Mies nostettiin vedestä. 

"Ruumista tarkastettaessa havaittiin siinä kaksi puukonhaavaa ja kurkku viilletyksi melkein poikki. Ruumis oli upotettu veteen siten, että polvien kohdalle oli sidottu hiekalla täytetty maitokannu. Arvelun mukaan on ruumis ollut vedessä 6-7 viikkoa. 

Vainajan taskusta löydettiin pieni lompakko, jossa oli rahaa 95 mk ja laskuja, jotka oli osoitettu kulkukauppias Armas Mäkiselle Joutsaan. Viimeinen lasku oli päivätty syyskuun 19 pnä. Mies on noin 30 vuoden ikäinen. 

Kyseessä lienee ryöstömurha, mutta varmuutta ei tähän kuitenkaan vielä ole saatu. Tutkimuksia jatketaan edelleen."

Tutkimukset edistyivät rivakasti ja uhrin liikkeet Korpilahdella pystyttiin selvittämään hyvin. Viimeisin varma havainto Mäkisestä oli Vehkajärven talosta, jossa hän oli ollut hieromassa kauppoja talon väen kanssa. Edelleen oli todettu, että tämän jälkeen hänet oli nähty samassa talossa työskentelevän, korpilahtelaisen työmies Vilho Saarisen seurassa.

Mäkisen katoamisen jälkeen oli havaittu, että Saarisella oli ollut hallussaan tavaroita, joita hänellä ei ollut aiemmin ollut, hän oli ollut mm. paremmin puettu kuin aikaisemmin.

Jo heti löytöä seuraavana päivänä Saarinen pidätettiin ryöstömurhasta - alustavissa kuulusteluissa hän ei kuitenkaan tunnustanut syyllisyyttään.

Todisteiden ollessa vahvat, Saarinen taipui myöhäisemmässä vaiheessa ja tunnusti teon. Saarinen kertoi ryöstömurhan aiheutuneen kaupanteossa syntyneestä riidasta. 

"Kertoja oli osteskellut taskulamppua, josta Mäkinen pyysi 14 mk. 

mutta kertoja tarjosi vain 13. Kun kauppaa ei syntynyt, lähti kertoja työhönsä. 

Hetken kuluttua saapui työmaalle Mäkinen, ilmoittaen antavansa lampun 13 markalla. 

Kun kertojan sitten piti maksaa, havaitsi hän, ettei hänellä ollutkaan riittävästi rahoja, ainoastaan 12 mk 50 р. Tällöin syntyi kertojan ja Mäkisen välillä riita, joka päättyi siihen, että kertoja iski Mäkistä päähän vesurinhamaralla. Kun tämä menetti tajuntansa, otti kertoja esille veitsen ja viilsi Mäkisen kurkun poikki, iskien myöskin uhriaan rintaan pari kertaa, poistuen tämän jälkeen paikalta. Teko tapahtui iltahämärissä ja myöhemmin pimeän tultua upotti hän ruumiin Vehkajärveen. 

Uhriltaan ottamansa tavarat piiloitti hän metsään, myyden näistä osan Iloniemen toripäivillä eräälle yksityiskauppiaalle. Myymistään tavaroista oli hän saanut 50 mk. 

Itselleen jätti hän paidan, partaveitsen ja anastamansa rahat 45 mk."

Mäkisen ruumiinavauksen suoritti piirilääkäri Tiitinen ja selvisi, että vainajaa oli myös ammuttu.

Satakunnan Kansa tiesi kertoa, että Saarinen oli ennen murhapäivää lainannut eräältä naapurilta pyssyn, jonka hän palautti mainitun murhapäivän jälkeen. Lisäksi kirjoittivat, että vainajan vaatteita oli lähetetty Helsinkiin rikostutkimuskeskukseen tutkittavaksi. 

Saarinen oli passitettu Vaasan lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

Ensimmäisen kerran asiaa puitiin Korpilahden välikäräjillä tammikuussa ja lopullinen tuomio julistettiin 8. helmikuuta 1933 ja Viljo Saarinen tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen.

"Näin törkeää murhaa ei Korpilahdella ole sattunut pariinkymmeneen vuoteen" - todettiin. Ja tämä kaikki 50 pennin tähden...

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, 
mm.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183820?page=2

Itä-Häme, 08.01.1933

Warkauden Lehti, 20.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1950821?page=2

Aamulehti, 19.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1721238?page=3

Satakunnan Kansa, 23.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1902930?page=5

Työn Voima, 24.12.1932

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1935069?page=2

Suomen Pienviljelijä, 11.02.1933, nro 17, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1919229?page=2

LYHYITÄ PÄTKIÄ - Uskollinen työntekijä, Matilda Kalaranta

Suomen Kuvalehti nro 46/1936

Matilda Kalaranta täytti 80-vuotta vuonna 1936, jonka johdosta tämän luhankalaisen "talon vanhuksen" muotokuva julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 14.11.1936.

Matilda oli tehnyt varsin mittavan mittaisen työuran Luhangan Nisulan kartanossa. 

Itä-Hämeen toimituskunta oli ollut maakuntaturneella ja Luhangassa poikettiin mm. Nisulan kartanossa. Nisulan kartanoa lienee tuolloin isännöineet Laaksovirrat. 

...Kävimme katsomassa navetat ja tallit, kanalat ja sikalat.

Ja siellä navetan ja tallin vaiheilla 

me tapasimme reippaan ja arvokkaan näköisen vanhan naisen, 

joka kantoi kunniamerkkiä rinnassaan. 

„Emäntä ja isäntä näyttävät teille hevosiaan ja lehmiään, 

minä näytän teille kunniamerkkiäni, 

jonka olen saanut siitä syystä, 

että olen palvellut tätä taloa 60 vuotta",

sanoi Matilda Kalaranta ja osoitti 

meille rinnassaan riippuvaa, hopeista ansiomerkkiä. 

Sen hän oli saanut Maanviljelysseurojen Keskusliitolta v. 1927. 

Se on kunniakasta! Palvella 60 vuotta samaa taloa! 

Mutta kunniakasta se on myöskin talolle. 

Saimme kuulla, että 

talossa oli toisellakin uskollisella palvelijalla kunniamerkki. 

Talon vouti, Jalmar Salonen, 

kantoi nimittäin saman keskusliiton antamaa 

pronssista kunniamerkkiä 21 vuoden uskollisesta palveluksesta. 

Se on jo arvokasta talon komentoa!.....

Itä-Häme 30.10.1933 nro 85

Tiedot bongattu:

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Suomen Kuvalehti, 14.11.1936, nro 46

Itä-Häme, 30.10.1933, nro 85