TAPAHTUI JOUTSASSA - lokakuu 1923

Lisätään lokakuu 1923 kategoriaan "100 v sitten Joutsassa"
Alla poimintoja silmiini pistäneistä julkaisuista.

ILMOITUKSIA JA HENKILÖUUTISIA

Jo syyskuussa julkaistiin tarjouksia teiden kunnossapidosta. Kangasniemeläiset mv. Adolf Närvänen ja kauppias Juho Koponen antoivat uuden halvemman tarjouksen  maaherralle, ts. anoivat saada urakalla tehtäväksi maanteitten kunnossapidon kesäkuukausina 1924-1926. 

Asevelvollisuuskutsunnat pidettiin 2.-5.10. Hartolassa suojeluskunnan talolla. Tämä koski niin Joutsan, Sysmän kuin Luhangankin nuorukaisia. Poisjääneiden osuus oli 3%:n luokkaa.

Sanni Nuijala oli saanut suoritetuksi täyden kurssin Lapuan Emäntäkoulusta.

Kihlauksensa julkaisivat Antti Tähtinen Joutsasta ja Lyydia Hovilainen Hartolasta. 

Häyrinen & Harjula ilmoitti 23.10. liikkeen lopettamisesta Hirvensalmella ja pyysivät velallisia käydä maksamassa velkansa ensitilassa. Mainitsivat myös, että jatkavat samalla toiminimellä toimintaansa Joutsan Kanervamäellä, jonne myös velat maksettava.

Kun bisnekset oli keskitetty Kanervamäen toimipisteeseen,  lupasi Häyrinen & Harjula ostaa päivän korkeimmilla hinnoilla lintuja, voita ja lihaa.

 

Konttisen Selma oli päättänyt "hiukan himmata" 35 vuoden jälkeen ja ilmoitti, että haluaa vuokrata sekatavaraliikkeensä kalusteineen omistajan sairaalloisuuden vuoksi.

KUNNALLISIA ASIOITA  
Joutsan kunta oli päättänyt pyytää 300000,00 mk asutuslainaa asutushallitukselta ja maatalousministeriöltä seuraavalle vuodelle, 5 vuotta pidemmällä maksuajalla.

Taksoituslautakunnan päätökset maatalouskiinteistöjen verotusperusteista vuoden tuloista toimitettavaa taksoitusta varten julkaistiin verovelvollisten nähtäväksi kunnanhuoneen seinälle ja kylien kaupoille.

Kunnanvaltuuston syyskuisen kokouksen päätökset julkaistiin.

"Kunnanvaltuuston kokouksessa v.k. 29 pnä päätettiin korottaa kirjastojen määräraha ensi vuoden menoarvioon 3071:50 markkaan eli 50 penniä asukasta kohden ja kantakirjaston hoitajalle palkkaa 600 markkaa vuodessa, 

Kun käräjäkartanoksi ostetun talon luovuttaminen kirkonkylän alakansakouluksi koulun avaamisen johdosta on ollut välttämätön toimenpide, niin päätettiin teettää tarpeelliset muutokset ja korjaukset myöskin niissä kamareissa, jotka ovat sopivat opettajan asunnoksi ja ainoastaan tupa jää valtuuston kokouksille ym. vapaaksi. Koulun toimiminen edellä mainitussa rakennuksessa kestää vuoden 1928 kevätlukukauden loppuun. 

Kirkonkylän kansakoulun lisärakennuspiirustukset alakansakoulua varten sellaisenaan hyväksyttiin ja päätettiin pyytää valtion avustusta ja lainaa alakansakoulun rakentamista varten. 

Kunnanhuoneessa ja viereisessä kansliahuoneessa sunnuntaisin tarvittavista pienistä puhdistuksista y.m. järjestelyistä sopimuksen teko kolmannen yläkansakoulun opettajattaren kanssa, joka huoneustossa toistaiseksi asuu, jätettiin kunnallislautakunnan esimiehelle. 

Angesselän kansakoulun rakennuspiirustuksiksi hyväksyttiin asianomaisen johtokunnan ehdottamat ja päätettiin anoa valtion avustusta sekä lainaa koulun rakentamista varten. Kustannusarvion sekä työ- ja aineselityksen hankkiminen jätettiin koulun johtokunnan huoleksi.

Ruorasmäen ja Ruhalahden kansakoulujen tilit v. 1922 hyväksyttiin tilintarkastajain lausunnon perusteella ja koska yleisten kunnallisrahastojen tilejä ei vielä tällekään kokoukselle ollut hyväksyttäväksi jätetty, niin päätettiin tehdä ilmoitus maaherralle, ellei viikon kuluessa tilit ole valmiina ja tilintarkastajain hyväksyttävinä. Ilmoituksen antajaksi valittiin tilintarkastaja Onni Heinikainen.

Kunnallislautakunnan jäseniksi vuosiksi 1924-26 valittiin taloll. Justus Mällönen ja mäkitupalainen Vilppu Järvinen kumpikin uudelleen, varajäseniksi Matti Hossolan ja Aksel Salmisen tilalle valittiin talolliset Juho Salomaa ja Otto Mällönen. 

Taksoitusautakuntaan valittiin 12 jäsentä. Puheenjohtajaksi valittiin taloll. Toivo Kokko ja varapuheenjoht. taloll. Jalmari Niinikoski sekä jäseniksi talolliset Kalle Junkkari ja Vilho Borg Jousan kylästä. Laitjärveltä räätäli Ananias Laitinen, Marjotaipaleelta tal. Evert Uotila, Mieskonmäestä tp. Ananias Kukkanen, Pärnämäestä tp. Vihtori Rantanen, Ruorasmäestä tal. Kalle Haikula, Tamilahdesta liikemies J. Simola, Tolvasniemestä pienvilj. O. Manninen ja Uimaniemestä valokuv. Jalmari Kilpinen. Varamiehinä toimivat Jousan kylästä suutari Juho Aho, Laitjärveltä tal. Vilppu Saarinen, Marjotaipaleesta tp. Antti Lahtela, Mieskonmäestä tp. Sakari Suuronen, Pärnämäestä tal. Antti Peltola, Ruorasmäestä työm. Oskar Järvinen, Tammilahdesta puuseppä Vihtori Järvinen, Tolvasniemestä työm. Aatu Salo ja Uimaniemestä kaupp. poika Jalmari Hurri. Tutkijalautakuntana toimii kunnanvaltuusto. 

Köyhäinhoitolautakuntaan vuosiksi 1924 -26 valittiin tal. Tuomas Laakso uudelleen ja Aksel Niemisen sijaan tal. Toivo Cekkanen. Varajäseniksi nahkuri August Sauvala ja tp. Tuomas Hokkanen kumpikin uudelleen. 

Asutuslautakunnan jäseniksi valittiin entiset ja varajäseniksi Paavo Kankkunen ja Kasper Lehtonen. 

Holhouslautakuntaan valittiin puheenjohtajaksi Heikki Temisevä, kanttori L. Markkulan kieltäytyessä uudelleen toimeen rupeamasta ja jäseneksi Josef Maunulan sijaan Hilma Lehtonen. 

Metsälautakunnan jäseniksi vuosiksi 1924-26 valittiin metsänvartija Viljo Tuukkanen uudelleen ja Aksel Laakson tilalle tal. T. Laakso 

Hyväksyttiin tielautakunnan laatima menoarvio vuodelle 1924, joka päättyy summaan 106,35 mk. Raittiuslautakunnalle myönnettiin 500 mk toimintansa tukemiseksi.

Myönnettiin apteekkari Otto Kerviselle oikeus myydä apteekissaan denaturoitua spriitä."

LIIKEYRITYKSET, YHDISTYKSET JA JÄRJESTÖT 
Joutsassa porvarilliset liitossa
Joutsan porvarilliset puolueet päättivät perustaa yhteisen vaaliliiton. Vaaleja valmistavaan toimikuntaan valittiin opettaja B. Santala ja kanttori L. Markkula kirkolta, maanvilj. O. Heinikainen Mieskomäestä, V. Harjula Pärnämäestä ja O. J. Hurri Uimaniemestä ja P. Ruohtula Pappisista.
Vaaleihin päätettiin lähteä useammalla eri listalla, joiden kaikkien ensimmäiseksi ehdokkaaksi päätettiin asettaa maanvilj. Tuomas Laakso. Naisilta toivottiin omaa listaa.

Joutsan Osuuskaupan syyskokous 
Hallitukseen  valittiin erovuorossa ollut opettaja B. Santala sekä uudeksi jäseneksi maanviljelijä Antti Paavola. Varajäseniksi maanviljelijä J. Salomaa, A. Hossola ja M. Mäkinen. 
Päätettiin pitää hallituksen jäsenten ja - tilintarkastajien palkkiot ennallaan. 

Myymäläneuvostoihin valittiin: Mieskonmäelle D. Kuitunen ja A. Ahonen; Leivonmäelle L. Rytönen ja T. Riihiaho sekä Pappisten myymälään D. Riitaoja ja Jalmari Simola. 

Päätettiin avata uusi myymälä Pärnämäelle, täytäntöönpano jätettiin hallituksen tehtäväksi.

Osuustoiminnallisten keskusliikkeiden ja Hankkijan kokouksissa kauppaa edustamaan valittiin opettaja B. Santala ja varalle J. Maunula. 

Edustajaksi Joutsan Puhelinyhdistyksen kokousiin valittiin kanttori Lauri Markkula. 

"Yhteishyvä" ja "Kuluttajain"-lehti päätettiin tilata jäsenille. 

Lopuksi piirineuvoja J. Halonen esitelmöi ja näytti varjokuvia SOK:n tuotantolaitoksista.

Sosiaalidemokraattisen puolueen kunnallisjärjestön kokous pidettiin 7.10. työväentalolla. 

Valistustyön tekemiseksi päätettiin kunnallisjärjestön alueella järjestää kertapuhetilaisuuksia marraskuun aikana - tätä varten päätettiin palkata puhuja.

Kunnallisen valitsijayhdistyksen perustava kokous pidettiin 21.10.1923.

Kunnallistilintarkastajiksi asetettiin Jalmari Niinikoski, Hilma Lehtonen, Onni Kiviaho ja August Wilander. Kunnallisjärjestövero päätettiin pitää ennallaan.

Kunnallistoimikuntaan valittiin Hj. Lindfors, Hj. Niinikoski, Hilma Lehtonen, R. Lehtonen ja Y. Borg, varalle W. Borg ja A. Palin. Tilintarkastajiksi puolestaan J. Maunula, ja A. Nyman, varalle J. Kilpinen ja Aura Hellqwist. 

Kunnallistoimikunta antoi tiedonannon puolueosastoille ja kehotettiin järjestön edustajiston kokouksen päätöksen mukaisesti hankkimaan kokoushuoneet ja päättämään, kuinka monta puhetilaisuutta kukin osasto alueelleen haluaa. 

Sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän on waadittawa kommunistiedustajain wapauttamista

Kunnallisjärjestö oli päättänyt lausua., että ellei hallitus taivu, on vaadittava eduskunnan hajottamista ja uusien vaalien toimitusta. Kielteisessä tapauksessa on sos.dem. eduskuntaryhmän kaikella tavalla pyrittävä jarruttamaan tynkäeduskunnan työtä. 

Joutsan raittiuslautakunta oli päättänyt viettää raittiusviikkoa. Mukaan olivat luvanneet lähteä edistysseuran edustajat, osa kansakoulujen opettajista - papisto oli myös suunnitelmissa mukana. Täsmäiskut aatteen edistämiseksi oli kehotettu tekemään erityisesti kunnan sellaisille kulmille, joissa ei ollut minkäänlaista valistusjärjestöä ja kansakoulua. Tätä ennen oli järjestetty asiaan kuuluva yleinen neuvottelukokous raittiusasiasta 

Työväenyhdistyksen kuukausikokouksen ilmoitettiin olevan 4.11.1923.

HUUTOKAUPPOJA

5.11.1923 ilmoitettiin pidettäväksi vapaaehtoinen huutokauppa Ruhalahden kylässä Vierulan torpassa. Myytäväksi ilmoitettiin torpan vuokraoikeus ja koko torpan irtaimisto (mm. kaksi hevosta, lehmiä, lampaita ym. taloustavaraa).

Ilmoitettiin myös Pappisissa pidettäväksi vapaaehtoinen huutokauppa 9.11.1923, jossa myydään Vanhaintalo-niminen tila kaikkine irtaimistoineen. 

TILASTOJA
Julkaistiin Mikkelin läänin maksuunpantavat valtion tulo- ja omaisuusverot vuodelta 1922. Joutsan korret keossa olivat 182609,96 mk, josta omaisuusveroa 12134,65 mk. Osakeyhtiöiden tuloveroja oli kertynyt 16025,20 mk, josta omaisuusveroa 965,20 mk.

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA JULMUUKSIA 

Tästä kirjoitinkin jo syyskuussa, kun Ruorasmäessä tapahtui harmillinen, ja täysin turha miesmurha, Tuomaalassa pidettyjen kestien päätteeksi. Asiaa käsiteltiin Joutsan välikäräjillä lokakuun 20.pvä ja joutomies Fabian Laitinen, Hartolan pitäjästä, tuomittiin renki Matti Suomäen murhasta 12 vuodeksi kuritushuoneeseen sekä korvaamaan oikeudenkäyntikuluja 3000 mk. 

Remuisat talkootanssit 

Tammilahtelaisessa talossa pidettiin talkoot tansseineen. Kun talon antimista oli nautittu kera sahdin, kuusen kyyneleiden ja "wirolaisen" - ilon ollessa ylimmillään, alkoivat kuokkavieraat tappelemaan ja metelöimään. Hulinassa pahimmin lyödyksi tuli David Dammert, joka ei vahingoittunut kuitenkaan hengenvaarallisesti.

Varkaat iskivät ja murtautuivat kaupustelija K. Kuuselan myymäläkojuun. Saaliiksi rosvot saivat "erinäistä pientä tavaraa", mm. makeisia, tupakkaa ym. n. 1000 mkn arvosta. Varkaitten jäljillä oltiin ja odotukset kiinniotosta olivat korkealla.

Uutisoitiin syyskuun puolella tapahtuneesta tapahtumasta, jossa mieskonmäkeläinen torppari ja yhdeksän lapsen isä oli päättänyt päivänsä oman käden kautta.

Iivari Sihvonen, Joutsan pitäjästä, joutui riidan seurauksena tappeluun Kouvolan kauppatorilla osana joutomiesten isompaa joukkoa. Riita oli arvellusti saanut alkunsa korttipelistä.

Työmies Antti Salmiselle, Tolvasniemen kylästä, luettiin syyte vekselin väärennyksestä Pieksämäen syyskäräjillä. Salmista syytettiin neljän vekselin väärentämisestä. Väärennetyt vekselit hän oli kaupannut Pieksämäen Koneliikkeeseen, josta oli saanut polkupyörän kutakin vekseliä vastaan. Ne oli lähetetty Salmiselle rautateitse. Niin vekseli kuin rautatievaltakirjoihinkin hän oli väärentänyt myös todistajien nimet - niissä hän oli käyttänyt erinäisten lautamiesten nimiä, jotta paperien uskottavuus olisi parempi. 

Petkutusjutun lisäkäsittely lykättiin välikäräjille. Lisätodistajia kuultiin ja Salminen sai lisäsyytteitä ajalta, jolloin hän oli toiminut Osakeyhtiö Agros'in asiamiehenä - tuolloinkin sortunut neljän vekselin väärennökseen. Salminen kuvattiin istunnon perusteella "paatuneeksi rikolliseksi" ja hän väitti kaikkien todistajien valehtelevan ja olevansa tuntematon todistajilleen. Jutun käsittely siirrettiin marraskuussa pidettäville välikäräjille.

Joutsalaisia hukkunut Langinkoskeen

Otsikon perusteella luulisi, että useampikin olisi mennyt, mutta onneksi se jäi yhteen pariskuntaan. Mäkitupalainen Salamon Järvenpää ja Joutsassa 1892 syntynyt vaimonsa, Wilhelmina, olivat ylittämässä ruuhella virtaa, kun pyörre nappasi ruuhen, vieden sen koskeen. Alun alkaenkaan heillä ei ollut kuin yksi airo, hätääntyneenä mies kadotti sen ainoankin ja koski otti matkaajat haltuunsa. 

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA

Joutsan Osuuskauppa julkaisi haettavaksi  liikkeenhoitajan toimen 1.12. alkaen. Valitun oli asetettava 20000 mkn hyväksyttävä takaus ja hän sai vapaan asunnon (2h+k), sis. lämmöt ja valot. Hakemukset tuli jättää todistuksineen, suosituksineen ja palkkavaatimuksineen kaupan hallitukselle.

SEURAKUNNALLISIA ILMOITUKSIA

Avioliittoon kuulutettu

Työmies Armas Kettunen Joutsasta ja palvelija, neiti Hilma Soikkeli Sippolasta.

Työmies Artturi Vainio Joutsasta ja palstatilallisen tytär Senja Amanda Nevala Jalasjärveltä.

Avioliittoon vihittiin 21.10.1923 neiti Josefiina Kuitunen ja maanviljelijä Armas Luntta morsiamen kotona.

Seurakuntaan muuttaneita

Hilja Marjakorpi Heinolan kaupungista.

LUE MYÖS

Joutsan marraskuu 1923

Joutsan syyskuu 1923

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

MATARISTON ANTTI AALTO

Itä-Häme 21.11.1938 No 129

Antti Juhani Aalto

ent. Mataristo

Valmistunut opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1898, ollut viimeksi, ennen eläköitymistään, opettajana Hartolan kirkonkylässä ja tämän jälkeen maanviljelijänä kotilallaan Mataristossa. s. 24.11.1868 Sysmä Otamo Mataristo, k. 21.1.1951 Sysmä.

Sysmän rippikirjassa 1890-1899 Antille lisätty ja kirjattu ensimmäisen kerran sukunimi Aalto.

On kirjoitettu, että Juho-isä olisi toivonut pojastaan maanviljelijää, mutta Antti itse ei tästä lämmennyt ja kirjoittautui Jyväskylän seminaariin. Tätä myötä koitti, elokuussa 1896, muutto Keski-Suomeen ja avioliitto Pyhäjärvellä syntyneen rovastintyttären, Dagmar Elisabeth Erikssonin kanssa.

Lukujen ohessa Antti toimi opettajana Jyväskylän kuuromykkäin koulussa, jossa jatkoi vielä valmistuttuaankin. Kirkonkirjojen mukaan Aallot muuttivat Loimaalle joulukuussa 1900 ja Antti pääsi aloittamaan kevätlukukauden uudessa pestissä Pesäsuon kansakoulun opettajana.

Lukukauden päätyttyä, heinäkuussa 1901 pakaasit pakattiin ja kuljetettiin Utsjoelle, Kansakoulun tilalle ja pesti Outakosken koulussa saattoi alkaa.

Tammikuussa 1903 lähdettiin jälleen matkaan – tällä erää Varsinais-Suomeen ja Marttilaan. Ollilan kansakoululaiset saivat oppia Antilta vuoteen 1906, jolloin hän tuli valituksi 18 hakijan joukosta Hartolan kirkonkylän kansakoulun opettajaksi.

Savon lukko : Mikkelin suojeluskuntapiirin
kuukausijulkaisu, 01.12.1938, nro 12

Antti työskenteli virassaan Hartolassa aina eläköitymiseensä saakka. Hartolassa hänen
on mainittu toimineen opettajain yhdistyksen puheenjohtajana koko siellä olonsa ajan ja vielä tämänkin jälkeen yhdistyksen kunniajäsenenä. Toimi myös suojeluskunnassa valistusohjaajana, urheiluneuvojana ja kurinpitolautakunnan jäsenenä. Lisäksi nuoriso- ja maamiesseuran esimiehenä.

Hän oli myös aktiivinen suojeluskuntalainen. Hartolan osastoon hän liittyi 1922 ja oli nimettynä urheiluneuvojaksi 1922-1924, lisäksi hän toimi valistusneuvojana ja kurinpitolautakunnan jäsenenä. Antti nimitettiin korpraaliksi 1.1.1924. Sysmän suojeluskuntaan hän liittyi 12.9.1931 ja hänet siirrettiin veteraaniluokkaan 26.12.1933.

Eläköidyttyään Antti keskittyi maanviljelykseen kotitilallaan Mataristossa. Hän oli suorittanut Mustialassa maanviljelyskurssin ja Lepaalla puutarhakurssin. 

Vuonna 1936 Antti kiitteli vuolaasti Itä-Häme lehdessä kaikkia niitä henkilöitä, jotka olivat olleet sammuttamassa salaman sytyttämään metsäpaloa tilan mailla juhannuksena. Ripeä toiminta esti kulon leviämisen ja suuremmilta tuhoilta vältyttiin.

Mataristo oli ollut vuodesta 1604 saman suvun hallussa. Vuonna 1937 Sysmän maatalousnäyttelyn yhteydessä mm. Mataristo isäntineen sai sukutilakunniakirjan tunnustukseksi pitkäaikaisesta työstä. Sukuviirin tila sai 1954.

Antti nautti luottamusta sysmäläisten keskuudessa ja hänellä oli erinäisiä luottamustoimia vielä eläkevuosinaankin hoidettavana. Hän toimi mm. maatalousseurassa esimiehenä, Osuusmeijerin hallituksessa, metsänhoitoyhdistyksen lainajyvästön ja Osuusmeijerin tilintarkastajana. Lisäksi Antin on mainittu olleen innokas urheilumies, niin kilpailija- kuin järjestäjätahonkin edustaja. Erityisesti ampuminen ja hiihto oli ollut urheilulajeista Antin mieleen, myös hevoskasvatuksen on kerrottu olleen hänen sydäntään lähellä.

Antin täyttäessä 70-vuotta, Sysmän suojeluskunnan torvisoittokunta oli mennyt aamutuimaan tervehtimään ja herättelemään päivänsankaria juhlapäivään. Antti oli kuvannut tuntemuksiaan, että luuli ennen heräämistään olevansa taivaassa - niin ihanalta oli tuntunut nukkuminen musiikin sävelten kaikuessa viereisestä huoneesta.

Mataristo on edelleen alkuperäisen suvun hallussa.

Lähteinä käytetty mm.
Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 18.11.1938, nro 46, s. 17 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/935925?page=17 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Itä-Häme, 21.11.1938, nro 129, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1184525?page=1 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Savon lukko : Mikkelin suojeluskuntapiirin kuukausijulkaisu, 01.12.1938, nro 12, s. 12 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1103633?page=12 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Itä-Häme, 28.11.1938, nro 132, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1184218?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Itä-Häme, 29.06.1936, nro 72, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1184267?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Sysmän, Jyväskylän kaupungin, Loimaan, Utsjoen ja Marttilan kirkonkirjat.
Sysmän historia III

Tarkastaja UUNO LEPPÄMÄKI & vmo ELLI, Os. SARA

 

Uuno Kustaa ja Elli Josefiina Leppämäki

KESKINÄISYYS : SUOMI-YHTIÖN JULKAISU
ASIAMIEHIÄÄNVARTEN 01.06.1939 NO 6

Uuno Kustaa Leppämäki oli kansakoulunopettaja ja Suomi-Yhtiön asiamies ja tarkastaja, joka toimi Viipurin haarakonttorin hoitajana vuodesta 1927. 

Syntyjään hän oli Keski-Suomen poikia ja veti ensihenkäyksensä 6.6.1889 Keuruun Paljaslahdella. 

Uunon syntymäperheeseen kuuluivat vanhemmat, isä talollinen Fredrik Fredrikinpoika Leppämäki ja äiti Maria Juhontytär sekä kuusi sisarusta; Emil Fredrik, Juho Ulrik, Ilmi Maria, Aina Wilhelmiina, Voitto Rickhard ja Yrjö Teodoris.

Uuno suoritti Jyväskylän lyseon täyden oppikurssin ja tämän jälkeen hän siirtyi Jyväskylän seminaariin, josta valmistui kansakoulunopettajaksi 1912. 

Elli Josefiina, os. Sara (vuoteen 1906 asti Elin Söderlund), syntyi 4.10.1884 ja oli myöskin kansakoulunopettaja. 

Helmikuussa 1902 julkaistiin, että Elli oli oikeutettu pääsemään Jyväskylän Seminaariin, vaikka ei vielä ollut täyttänyt 18 vuotta. 

Keuruun Paljaslahdelle, Jukojärven kansakoulun opettajaksi koevuosille, Elli valittiin 1908. Kirkonkirjojen muuttaneiden luettelon mukaan hän muutti Keuruulle Hollolasta - Elli oli ollut aiemmin naisopettajana Lahden Kansanopistossa ja tätä ennen Laukaan Simunan kansakoulussa. 

Elli asettui siis kansakoululle ja vajaa vuosi myöhemmin sinne muuttivat myös hänen vanhempansa, ent. työnjohtaja ja rautatöiden mestari Anders Gustaf Söderlund ja vmo Amanda Maria Forss. Vanhemmille muuttomatka ei ollut, matka eikä mikään, sillä he tulivat tyttärensä luokse Jyväskylästä. Ikävä kyllä, vain muutama kuukausi muuton jälkeen isä-Anders menehtyi kuollen syöpään, vajaa 61-vuotiaana.

Elli ja Uuno solmivat avioliiton 1912. Nuoripari muutti Leivonmäelle saman vuoden heinäkuussa kun kumpikin sai opettajan pestin kirkonkylän koulusta. Muuttokirjan mukaan myös Ellin Amanda-äiti oli muutossa mukana. Uuno ja Elli toimivat viroissaan useamman vuoden ja Leivonmäellä ollessaan he saivat kolme ensimmäistä lastaan, pojat Kyösti Ensio 1913, Seppo Kalevi 1915 ja Ossi Ilmari 1918.

Leivonmäen vuosina Elli otti osaa Kirkonkylän Nuorisoseuran toimintaan ja kuului myös sen hallitukseen. Uuno puolestaan kiinnitettiin 1917 Suomi-yhtiön asiamieheksi ja hänellä arveltiin olevan jopa "synnynnäisiä vakuutusmiestaipumuksia", sillä hänessä huomattiin olevan potentiaalia vaativampiakin tehtäviä varten. 

Seuraavana vuonna, 1918, Uuno nimitettiin tarkastajaksi Pohjois-Savon piiriin, jonka myötä perhe muutti Amanda-anopin kera Joroisiin. Siellä, 1920, Uuno ja Elli saivat tyttären ja pojat siskon, joka ristittiin Sisko Talvikiksi.

Uuno toteutti vakuutusmieskutsumustaan ja Elli toimi Joroisten kunnan Kiekan kansakoulun opettajana, josta hänelle myönnettiin elinkautinen apuraha. Hän kuului myös Kiekan maamiesseuran hallitukseen varajäsenenä. 

Seitsemän vuotta kului ja 1925 Uunolle aukenivat ovet Etelä-Savon piirissä, jolloin  perheen matka jatkui Mikkeliin.  Muuton ollessa käsillä, Kiekalaiset ystävät ja naapurit järjestivät Leppämäen perheelle läksiäisillanvieton - Elli ja Uuno puolestaan kiittivät heitä tästä, sekä lahjasta että avusta, Länsi-Savo-lehdessä nro 92/6.8.1923.

Mikkelissä Leppämäet asuivat parisen vuotta Naisvuoren- ja Nikkarinkadun kulmassa, tontilla nro 158. He ostivat talon kenraalimajuri A. Spårelta 145000 mk:n kauppahinnalla. 

Uunon pitämiä asiamiesiltoja saunallaan Naisvuoren juurella on muisteltu aikalaisten parissa vielä jälkikäteenkin. Vuoden 1927 alusta nimettiin Uuno Viipurin haarakonttorin hoitajaksi - Mikkelin talo ja tontti myytiin Adi Kovaselle ja matka jatkui. Kauppahintaa ei julkistettu.

Viipurissa Suomi- Yhtiön konttori sijaitsi osoitteessa Pohjolankatu 8 ja se oli avattu 28.5.1910. Ennen Uunoa konttorinhoitajina olivat toimineet Juho Malin (1910-1918) ja Väinö Helle (1919-1926). 

Vuoden 1938 puhelinluettelon mukaan Leppämäet asuivat osoitteessa Vallirinne 28. Kotitalo sijaitsi siis Havin alueella, jolle oli vuonna 1926 laadittu asemakaava ja tämän jälkeen koko kaupunginosa rakennettiin täyteen vuoden 1939 loppuun mennessä. Alun alkaen Havin teollisuusalue syntyi vuonna 1849, jolloin sinne siirtyi Johanneksen pitäjästä vuonna 1829 perustettu Havin kynttilätehdas.

Vaikka Ellille oli myönnetty täysi eläke jo 1923 Kiekassa olon aikana, hän näyttää tehneen Viipurissa sijaisuuksia, mm. vakinaisten opettajien sairaslomien aikana.

Uunolla puolestaan täyttyi 25 vuotta saman työnantajan palveluksessa 24.1.1938 ja häntä muistettiin yhtiön kultaisella muistomerkillä. 

Uunosta sanottua:

"Hyviä vakuutusmiesominaisuuksia omaavasta kenttämiehestä on joskus tavattu sanoa, että hän on "vakuutusvesillä pesty". Näin voidaan hyvällä syyllä sanoa myös tarkastaja Leppämäestä. Vakuutusmieskutsumukselleen hän on antautunut täydellisesti ja kokonaan. Puolinaisuutta ei hänessä tapaa laisinkaan, vaan kaikkiin esiintyviin asioihin ja tehtäviin hän aina pyrkii syventymään ja muodostamaan niistä omakohtaisen käsityksen. Vakavan harkinnan tuloksena syntyneestä kannastaan hän sitten pitää tiukasti kiinni, jos havaitsee sen oikeaksi ja työtään edistäväksi. Reipas työmieli ja vahva luottamus vakuutustyön tär- keyteen ovat lisäksi hänen toimintansa.

Elli kuoli 20.11.1950 ja Uuno 10.2.1958. Suomen Sukututkimuseuran hautahaun kautta löytyi hautakuva, heidät haudattu Malmin hautausmaalle.

Kuva Suomen Sukututkimuseura
Hautakivitietokanta 

VirtuaaliViipuri 1939 on muuten kiva sivusto käydä kurkkimassa ja hakemassa tietoa, sinne pääset halutessasi TÄSTÄ

Kasvokuva Uunosta:

KESKINÄISYYS : SUOMI-YHTIÖN JULKAISU ASIAMIEHIÄÄN VARTEN193901.06.1939 NO 6

Lähteinä käytetty mm.

VirtuaaliViipuri https://virtuaaliviipuri.fi/fi

Suomen Sukututkimuseura https://sukuhaku.genealogia.fi/

Keskinäisyys : Suomi-yhtiön julkaisu asiamiehiään varten, 01.06.1939, nro 6, s. 8

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/881762?page=8

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Keskinäisyys : Suomi-yhtiön julkaisu asiamiehiään varten, 01.01.1938, nro 1, s. 10

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/881746?page=10

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Keskinäisyys : Suomi-yhtiön julkaisu asiamiehiään varten, 01.05.1935, nro 5, s. 13

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/881719?page=13

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kiinteistölehti : kiinteistönomistajain aikakauslehti, 05.10.1927, nro 9, s. 18

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/998355?page=18

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Sisä-Suomi, 14.08.1926, nro 182, s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1584591?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Helsinki syntyneet 1856-1884 (MKO1-40) 1884 Oktober ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8747&pnum=1933 / Viitattu 03.10.2023

Keuruu rippikirja 1900-1909 (AP_III I Aa:34) Sivu 1030 Pohjaslahti, No 11 Kansakoulu (opett Sara), (ent asemest Söderlund) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=31405&pnum=199 / Viitattu 02.10.2023

Joroinen lastenkirja 1910-1919 (MKO92-110)  Sivu 544 Maavesi N:o 10 Pohjoistalo ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=37279&pnum=273 / Viitattu 05.10.2023http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=37279&pnum=273

TAPAHTUI JOUTSASSA - syyskuu 1923

Keräsin omasta mielenkiinnosta koosteen niistä Joutsaan liityvistä uutisista ja ilmoituksista syyskuulta 1923 joita löysin - ajatuksella "100 vuotta sitten". Olipa Kivaa! 

Kun lueskelen noita vanhoja juttuja ja nykyistä paikallislehti Joutsan Seutua, niin periaatteessa uutisoitavat asiat ovat hyvinkin samankaltaisia - lähtien vakavamman puoleisesta uutisoinnista aina liikennerikkomuksiin ja kunnallisen päätöksenteon kritisointiin.

NIMITYKSIÄ JA MUITA ILMOITUKSIA

Joutsan Oluttehtaan panimon tarkastajaksi hra Wiitasen kuoleman jälkeen määrättiin apteekkari Otto Kervinen. Otosta löytyy enemmän tietoa TÄÄLTÄ

Selma Salomaa valittiin lukuvuodeksi 1923-24 kirkonkylän alakansakoulun opettajaksi. Ruhalahden kansakouluun puolestaan Fanny Lehmus.

Joutsan ym. pitäjien nimismiespiirissä palveleva poliisikonstaapeli Toimi Nieminen anoi virkavapautta ajalle 15.9.1923-15.1.1924.

Kerttu Rantanen Joutsasta tuli valituksi Sysmän yksivuotiseen karjanhoitokouluun 25 hakijan joukosta. Koulu alkoi 1. marraskuuta. 

Lahjoituksia Jyväskylän yliopistolle olivat tehneet Joutsasta: maanviljelijä Richard Lindberg 1,500:- opettaja Maria Forsman, agronomi Toiwo Hossola, maanviljelijä Onni Lehtinen, kauppias J. Leporanta ja maanviljelijä Antti Rantala kukin 1000:-, yhteensä 6,500:-. Kaikkiaan Joutsasta oli lahjoitettu keräykseen tuohon mennessä 15,500:-.

KUNNALLISIA ASIOITA
Toripäiviä haviteltiin jälleen Joutsaan. 

Joutsan kunnanvaltuusto oli päättänyt anoa läänin maaherralta toripäivien järjestämistä Joutsan kirkonkylässä. Tunnettuahan oli, että toripäivät lakkautettiin joku vuosi aikaisemmin juopottelun ja niillä vietetyn muun kelvottoman elämän takia.

Kunnanvaltuuston valtuuttamana asiaa hoiti Jalmari Niinikoski.

Hämeen läänin jakamisen suunnitelmissa oli Joutsan kunta esittänyt oman toivomuksensa mukaisesti Joutsa liitettäväksi Keski-Suomen maakuntaan. 

Arviot Mikkelin läänin valtion huostassa olevien maanteitten kunnossapitokustannuksista seuraavalle vuodelle julkaistiin, kun melkein kaikki kunnossapito-urakkatarjoukset olivat saapuneet. Kustannusten kerrottiin nousevan ja Joutsan osalta summa oli 80 603,00 mk.

Tämän jutun jälkeen Joutsan pitäjän maanteiden kunnossapidosta oli lääninmaaherralle tehnyt uuden tarjouksen kauppias Yrjö Ikonen Joutsasta. Hän suostuu kolmivuotiskautena hoitamaan maantiet 77 500,00 mk:n vuosittaisesta urakkasummasta.

"Jussi" oli kirjoittanut Länsi-Savoon ja tuonut julki oman mielipiteensä Joutsan kunnallisesta päätöksenteosta, julkaistu 10.9.1923.

TAPAHTUMIA

Työväentalolla vietettiin yhdistyksen syysjuhlaa 19. päivä. Päiväjuhlassa oli puhujana kansanedustaja R. Sventorzetski, ohjelmassa oli myös urheilukilpailuja. Iltajuhlassa esitettiin näytöskappaleena "Naimahulluja". 

Jälkikäteen todettiin, että juhlat olivat onnistuneet erinomaisen hyvin, vaikka aamulla olikin vallinnut uhkaava, sateinen sää. Sään käännyttyä suotuisammaksi, yleisöä oli saapunut paikalle "waltawan runsaasti" - suuri sali oli täynnä väkeä. "Vaikka eräät iltamavieraat olivat maistelleet väkevämpiä, oli yleisön käytös siivoa ja hiljaista."

Syysjuhlia seurasi Karjapäivät kirkonkylässä, jotka järjestettiin Itä-Hämeen Maanviljelysseuran toimesta. Ohjelmassa oli mm. esitelmiä, joista vastasivat Itä-Suomen Karjanjalostusyhdistyksen konsulentti, agronomi V. Ilmoniemi ja Itä-Hämeen Maanviljelysseuran karjatalouskonsulentti agronomi K.V. Havola.

Syyskuun lopulla pidettiin Uimaniemellä Pynnölän tilan vapaaehtoinen huutokauppa, jossa myytiin talo ja irtaimisto. 

TILASTOJA

Kieltolakikysymystä oli asetettu tutkimaan erillinen komitea, joka oli kääntynyt yhteistyötahojensa puoleen niin maakunnissa kuin kaupungeissakin. Paikalliset viranomaiset antoivat pyydetyt selostukset asian tiimoilta.

Piirilääkäri Levison ilmoitti lyhyesti, ettei alkoholin liiallisesta nauttimisesta johtuneita tauteja ole kieltolain aikana ilmennyt enemmän kuin ennenkään. Mitään hyötyä ei kieltolaista hänen mielestään ole ollut, sillä juoppous on yhtä yleistä kuin ennen kieltolain voimaanastumistakin.

Köyhäinhoitotilastot julkaistiin vuodelta 1921. Köyhäintaloihin ja niiden eri osastoille sijoitettuja oli koko maassa 19 845 henkilöä, joista 6 686 oli miehiä, 10 541 naisia ja 2 617 lapsia. Keskimäärin jokaisessa köyhäintalossa oli 73 hoidokasta. Joutsan osalta luvut olivat keskimääräistä korkeammat, 125 hoidokkia. 

Julkaistiin Mikkelin läänin maalaiskuntain talousluvut vuodelta 1922, Joutsan osalta tulot olivat 423 401, 66 mk, menot saman verran ja velat 160 000, 00 mk.

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA JULMUUKSIA 

16. pvä oli vilkasta.

°Joutsan ja Leivonmäen välisellä maantiellä hurjasteltiin paheksuntaa herättävästi. Vaasanlääniläinen auto kulki "pitkin poikin tietä" autonkuljettajan levitellessä käsiään ja heiluttaessa lakkiaan vastaantulijoiden kohdalla  - huudahduksiakin oli kuultu! Majatalon isännän kerrottiin olleen tämän hurjastelijan kyydissä.

°Marjotaipaleella sattui ikävä ampumatapaus, kun humalaiset miehet paukuttelivat pyssyjään. Yksi kuula suhahti läheisen torpan seinän läpi tupaan, osuen illallista puuhaamassa olleen emännän, Anna Lehtosen nilkkaan. Emäntä toimitettiin Joutsan sairashuoneelle, jossa kuula poistettiin leikkaamalla. Tekijät tiedettiin.

Länsi-Savo kertoi Annan päätyneen Hirvensalmen sairashuoneelle ja kuulan lähteneen Eetu Laakson aseesta, jonka Eetu oli myös myöntänyt.

Miesmurha Ruorasmäessä.  

Tuomaalassa pidettiin ns. kauranleikkuukokous tansseineen. Kun porukka alkoi poistua paikalta ennen puoltayötä, sai renkimies Matti Suomäki pimeällä pihamaalla ankaran iskun päähänsä. Matti menetti tajunsa ja päässä oli "ammottawa" haava. Hänet toimitettiin kiiruusti kirkolle saamaan lääkärin apua. Seuraavana aamuna hän kuitenkin kuoli tuntoihinsa tulematta. Asian tiimoilta, syylliseksi epäiltynä, pidätettiin työmies F. Laitinen Hartolan Marjokankaan kylästä. Painotettiin, että asianosaiset olivat selviä ja ettei tansseissa oltu muutenkaan "wiinaa wiljelty".

Vainaja oli tunnettu hiljaisena ja kelpo nuorukaisena ja hän olisi lähtenyt suorittamaan asevelvollisuuttaan myöhemmin syksyllä.

Mäkisen Juhon sauna paloi pyhäpäivänä 23.9.1923. Onneksi paikalle osui väkeä ja tulen leviäminen lähirakennuksiin saatiin estettyä, joista lähimpänä oli työväentalo.

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA

Tehtaan isännöitsijä, Kalle Junkkari, haki Joutsan Tiilitehtaalle ammattitaitoista tiilimestaria pysyvään toimeen työkaudelle 1924.

Aleksi Marttila haki ruuan laittoon ja karjan hoitoon tottunutta palvelijaa.

LUE MYÖS

Joutsan lokakuu 1923

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

Eleniuksen kulturellit veljekset

Tämän katsauksen tarkoitus oli keskittyä Emil Eleniukseen, Sysmässä syntyneeseen opettajaan ja kirjailijaan. Tarina vei mennessään ja tuli tutustuttua ohessa myös Emilin veljiin, radiokuunnelmiin, elämään ja myös Suursaareen, jossa Emil vietti yhden vaiherikkaan kauden elämästään. Jälleen voin todeta, että olen yksiä henkilöhistorioita rikkaampi. 

Kuva Sortavalan seminaari 1880-1940 muistojulkaisusta

Anton Emil Elenius syntyi 16.9.1877 Sysmän Nuoramoisten Lauhjoella vanhempiensa, Anton Eleniuksen ja Maria Hartosen, esikoiseksi. Vanhempien on kirjattu avioituneen Mäntyharjulla 13.11.1876, josta äiti Maria oli kotoisin. Perhe muutti isä Antonin kotiseudulle, Valkealan Voikoskelle, Emilin ollessa n. neljän vanha.

Emilillä oli kolme sisarusta; Sysmässä 10.10 1878 syntynyt August Ferdinand ja Valkealan Voikoskella syntyneet Edvard (1.6.1881) ja Oskar (16.5.1884).

Isä Anton toimi metsätyönjohtajana ja tukkiasioitsijana. 1891 perhe muutti Säkkijärvelle, 1897 Viipurin maaseurakuntaan ja vielä 1903 Muolaalle. Isä Anton menehtyi tapaninpäivänä 1909 Muolaan Pölläkkälässä. Maria eli vielä monta vuotta leskenä, kuollen 3.8.1928 Pölläkkälässä.

Emil kävi kansakoulun, pääsi Sortavalan seminaariin ja sai sieltä päästötodistuksen 1899.

Oli opettajana Viipurin mlk. Tiiliruukin kansakoulussa 1899, Suursaaren Suurkylän kansakoulussa 1900-19, josta muuttivat Lahteen ja edelleen muutaman vuoden jälkeen Helsinkiin.

Suursaaressa vietettyyn aikaan liittyy paljon ristiriitaisuuksia, Emil on ollut selkeästi oman tiensä kulkija, ns. periaatteen mies, niin hyvässä kuin pahassakin. On selkeästi jakanut mielipiteitä aikalaistensa keskuudessa. 

Onnen oletan kuitenkin kukoistaneen siviilielämässä, sillä Suursaaressa ollessaan Emil solmi 1904 avioliiton Aina (Aini t. Aino) Penttilän (1882-1945) kanssa, joka oli kauppias Anton Penttilän ja Helena Kurjen tytär. Suursaaressa syntyi myös heidän ensimmäinen lapsensa Paula (1907). Poika Pauli syntyi 1924 Lahdessa olon aikana. Emilin on kerrottu harrastaneen purjehdusta ja hylkeiden pyyntiä.

Sortavalan seminaarin muistojulkaisun tietojen mukaan Emil 

"Työskenteli Lahden kaup. kk. sl. 1925 ja Lahden lyseossa kl. 1926 ja Helsingin maalariammattikoulun suomenkielen ja yhteiskuntaopin op. vsta 1930".

"Oli Raja-Karjalan kiertävien kansankirjastojen johtokunnan sihteerinä. 

Perustanut Suursaareen osuuskaupan ja osuuskassan, joitten toimihenkilönä 1907-18. Suojeluskunnan perustajana 1917 Suursaaressa; osall. vapaussotaan. 

V.t. nimismiehenä Suursaaren y.m. ulkosaarien nimismiespiirissä 3 kk. 1917. Vap. valistusharrastuksissa, kuoron johtajana ym. Seminaarien ja kansakoul. piirustuksen opetusta uusimaan asetetun komitean jäsen 1904-06."

Emil oli tuottelias kirjoittaja ja on julkaissut lukemattoman määrän novelleja ja novellikokoelmia, joista monet sijoittuvat Suursaareen. Harmi, että hänen kirjalliset tuotoksensa eivät aikanaan saavuttaneet suurta suosiota runsaasta lukumäärästä huolimatta.

Julkaisuja: Saarelaiskuvia, novellikokoelma (1921), Saarelaiskuvia II, novellik. (1922), Silkkilaiva, romaani (1922), Pirun miekka, näytelmäruno (1922), Saaren seikkailija, rom. (1924), Saare- laisvallesmanni, rom. (1925), Penna Merikauhu, novellik. (1906) ja Terveisiä ulkomailta, näyt. (1932). Erin. aikakausjulkaisuissa vsta 1926 n. 1000 novellia.

Emil Eleniuksen kertomuksia Suursaaresta voi kuunnella esim. Yle Areenasta/Podcastit.

Itse otin tuntumaa ja kolme meni kertaheitolla. Kuunnelmiin pääset TÄSTÄ   

Emil kuoli muutama vuosi vaimonsa jälkeen Helsingissä 1.3.1949.

Emilin veljistä Edvard ja Oskar niittivät myös mainetta omilla aloillaan. August Ferdinand Eleniuksen on mainittu olleen piirustaja veljensä Oskarin tavoin (Muolaa rippikirja 1910-1919, s.1532).

Maalarilehti : Suomen maalarityönantajain-
liiton julkaisu, 01.05.1931

Edvard Elenius (1.6.1881 Valkeala – 27.7.1957 Turku) oli suomalainen ammattiopiston rehtori ja tietokirjailija. Hän kävi ylemmän taideteollisuuskoulun 1905–08 ja opiskeli ulkomailla ensin Münchenissä ja Wienissä 1908–09 sekä uudelleen Münchenissä 1912–13.

Elenius oli yksityisen piirustustoimiston palveluksessa 1908–17, toimi taideteollisuuskoulun piirustuksen ja tyyliopin opettajana 1917–29 ja oli vuonna 1929 perustetun Turun Ammattiopiston (myöhemmin Turun maalariammattikoulu ja Turun maalariammattioppilaitos) johtajana ja rehtorina vuoteen 1956 saakka. Hän oli lisäksi Helsingin kirjapainokoulun piirustuksen ja tyyliopin opettajana 1921–29, Helsingin työväenopiston suomenkielisen osaston piirustuksen opettajana 1919–29, ammattienedistämislaitoksella tyyliopin luennoitsijana 1921–28 sekä Maalarilehden päätoimittajana 1917–50 ja Uusi Aura-lehden taidearvostelijana vuodesta 1943 alkaen. Elenius toimi Suomen maalarityönantajain liiton sihteerinä 1918–28 ja oli Turun taiteilijaseuran johtokunnan jäsen 1940–51.

Edvard Elenius oli naimisissa vuodesta 1912 Elsa Helena Kyanderin (1884–1973) kanssa.

SUOMEN KUVALEHTI 10.09.1922 NO 39

Oskar Elenius (16.5.1884 Valkeala – 20. kesäkuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen opettaja ja taidemaalari.

Oskar Elenius opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1904–07 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1906–07. Hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosina 1907 ja 1908. Elenius oli piirustuksen opettajana Taideteollisessa keskuskoulussa 1920–1930 sekä työväenopistossa 1929–30. Vuodesta 1930 alkaen hän toimi opettajana ja johtajana maalariammattikoulussa.

Tehnyt opintomatkoja Saksaan, Itävaltaan, Italiaan ja Skandinaviaan.

Lähteinä käytetty mm.

Sortavalan seminaari 1880-1940 muistojulkaisu 

Mm. Sysmän, Mäntyharjun, Valkealan, Säkkijärven, Muolaan ja Suursaaren kirkonkirjat

Kuka kukin oli

https://fi.m.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_E

Ei unohdeta Emil Eleniusta

http://neba.finlit.fi/blogi/ei-unohdeta-emil-eleniusta/Irma-Riitta Järvinen

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Karjala, 16.10.1913, nro 239, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1243009?page=2
Helsingin Sanomat, 04.12.1913, nro 283, s. 5
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1171678?page=5

Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 24.10.1913, nro 43, s. 11
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/934640?page=11

Wikipedia

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Edvard_Elenius

Maalarilehti : Suomen maalarityönantajainliiton julkaisu, 01.05.1931, nro 5, s. 11

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/996701?page=11

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Wikipedia

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Oskar_Elenius

Suomen Kuvalehti, 30.09.1922, nro 39, s. 11

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/877865?page=11

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kuka kukin on 1954

http://runeberg.org/kuka/1954/0112.html

ONNETON ONNETTOMUUS LAITJÄRVELLÄ

Kuva omasta albumista, ei liity tapaukseen.

Keväisenä lauantaina, 14. päivä toukokuuta 1932, sattui Joutsan Laitjärvellä kohtalokas onnettomuus, jossa yhden torpan koko poppoo jäi Jääsjärven uhreiksi. 

Talollisen poika Otto Soisalo on aikanaan kertonut, että oli ollut seppä Vilppu Rantasen torpan läheisyydessä peltotöissä, kun sepän poika Samuli oli tullut isänsä pyynnöstä pyytämään Ottoa kalaan. 

Otto ja Samuli olivat lähteneet jalkapatikassa sepän torpalle ja suunnitelman mukaisesti päätettiin lähteä veneellä pyydyksiä kokemaan. Vilppu esitti, että ottaisivat mukaan viinaa matkalla maisteltavaksi – ja sitä olikin kaikkiaan 9 litraa. Otto oli kertonut, että alun perin oli tarkoitus lähteä kaksistaan sepän kanssa, mutta Samuli sekä sepän vaimo, Sandra, eivät tähän suostuneet juomien menettämisen pelossa.  

Kalaan lähdettiin siis koko neljän hengen porukalla. Matkalla poikettiin lahden toisella puolella olevassa torpassa, jossa ryypiskeltiin, tarinaa taitettiin ja huulta heitettiin. Paluumatka alkoi ja tarkoitus oli mennä kalanpyydykset kokemaan Samulin toimiessa soutumiehenä. Isän ja pojan välille oli syntynyt kuitenkin riitaa ja Samuli lakkasi soutamasta. Isä Vilppu nousi seisomaan aikomuksenaan kurittaa poikaa, jolloin myös äiti Sandra ponnahti pystyyn tarkoituksenaan estää miehensä aikeet. Molemmathan siinä sitten horjahtivat ja kaatoivat samalla koko veneen. Samuli ja Sandra joutuivat veden varaan ja vajosivat saman tien, Vilppu onnistui jättäytymään veneen laitaan. Ottokin aikoi jäädä veneen reunaan roikkumaan, mutta kantavuus ei ollut hääppöinen, joten hän katsoi parhaakseen uida rantaan. 

Otto kuuli rannalle Vilpun avunhuudot ja alkoi itsekin huutaa apua, kun toista venettä ei ollut mailla eikä halmeilla. Torppa, missä he olivat käyneet, oli lähellä, mutta sieltä ei apuja tullut, koska isäntä oli vaipunut raskaaseen uneen maisteltujen viinaksien vaikutuksesta. Noin puolen tunnin päästä saapui apua paikalle, kun Oton veli kuuli avunhuudot. Vilpun ruumis saatiin heti ylös – elvytystoimista huolimatta hän ei vironnut. Samulin ruumis löytyi helposti, sillä se oli matalikossa, Sandraa jouduttiin etsimään naaraamalla ja hänet löydettiin vasta seuraavana päivänä. 

Tapahtumapaikalla on kerrottu olleen vettä n. 3 syltä (1 syli=1,78m).

Toinen tarina lehdissä menee niin, että perhe lähti kyläilemään Huhmalahden rannalla olevaan Laitniemen torppaan, isä ja poika aikoivat vaihtaa paikkaa, jolloin myös äiti nousi seisomaan. Äiti ja poika kaatuivat laidan ylitse ja vaipuivat heti järven pohjaan, isä horjahti veneen laidalle ja vene täyttyi vedellä. Onni Soisalo ei voinut tovereitaan auttaa, vaan pelastautui uimalla rantaan. Onni näki Vilpun saaneen kiinni veneen laidasta ja kehotti tätäkin pelastautumaan uimalla rantaan. Vilppu oli vastannut, ettei halua perhettään jättää. Onni sai hankituksi apua, mutta liian myöhään. Tämän tarinan mukaan vainajia jäivät suremaan kaksi Amerikassa olevaa tytärtä. 

Mikä lienee koko totuus tässäkään karmeassa tapaturmassa?  

Pääsääntöisesti sitä on esitetty ensimmäisen sisältöisenä, mutta pariin otteeseen törmäsin tuohon toiseen, kesympään versioon. Lähes kaikissa on kuitenkin mainittu erilaisin sanakääntein alkoholilla olleen vaikutusta asiaan.

Joka tapauksessa Vilppu Rantanen (s. 1.5.1867) oli kuollessaan 65-vuotias, Sandra (s. 8.2.1871) 61 v ja poika Samuli (s. 18.3.1902) 30 v.  Näyttäisivät olleen mäkitupalaisia Laitjärven Kuhassa.

Tarinat kertovat, että perhettä oli aiemminkin koeteltu onnettomuuksilla, sillä yksi poika olisi hukkunut Jääsjärveen uintimatkalla ja toinen olisi kuollut humalapäissään lumihankeen talvella 1931.

Keitä olivat mainitut, kuolleet pojat? Entä rapakon taakse päätyneet tyttäret- ja ovatko sinne päätyneet? 

Perheeseen kuului siis yllä mainittujen Vilpun, Sandran ja Samulin lisäksi lasten- ja rippikirjojen mukaan: 

Anna s. 24.1.1889 – Anna tosiaan lähtenyt Amerikkaan naimattomana, 25-vuotiaana vuonna 1914. Lähiomaiseksi kirjattu isä Vilppu Joutsan Laitjärveltä ja vastaanottajana rapakon takana on ollut August Ripatti.

Roosa 

s. 29.11.1890-22.4.1892 

Hilma  

s. 7.12.1892 

Rippikirjan mukaan Asikkalassa 1909 ja esim henkikirjassa 1921 Hilmalla merkintä "Amerikassa". Hilma Davidson - niminen henkilö on kuollut ja haudattu Washingtoniin 1975. Syntymäaika täsmää tähän Hilmaan, mutta en tutkinut tarkemmin, onko kyseessä satavarmasti sama henkilö. 

Toivo 3.6.1899 – 17.12.1931 

Toivo oli muuttanut Haminaan - ja totta tämäkin, lumihankeen päättyi hänen maallinen matkansa.

Toivo Rantanen oli tuomittu pahoinpitelystä August ja Toivo Niemen kanssa Joutsassa jo 1920 ja Haminassa hän joutui useammankin kerran tekemisiin virkavallan kanssa, lähinnä tullut mainituksi ja tuomituksi viinan salakuljetuksesta ja myynnistä sekä juopottelusta.

Toivo avioitui marraskuussa 1931 leski Lyydi Salon kanssa ja heti miten häiden jälkeen joulukuussa, löydettiin Haminan Tervasaarelta työmies Toivo Rantanen hangesta tajuttomassa tilassa. Tämä onneton tapahtuma johti Toivon menehtymiseen. "Kaikista virvoitustoimenpiteistä huolimatta kuoli mies torstaina tuntoihinsa tulematta. Rantanen oli 31-vuotias ja kotoisin Joutsan pitäjästä.” 

Toisessa tarinassa, päivää aiemmin kuin yllä olevat tiedot, oli kirjoitettu, että Toivo olisi alkanut osoittaa elonmerkkejä ja hänet oli kotiutettu, vaikkakin heikoissa voimissa. Puhuttiin lumimyrskystä ja

”Poliisilaitoksen saamien tietojen mukaan oli Rantanen edellisenä iltana yhdessä työmiesten Martti Kuitusen, Väinö Virtasen ja Eino Hietasen kanssa ollut Haminanlahdella. Koko seurue oli kovasti uupuneena kulkenut mereltä Viipurin esikaupunkia kohden ja oli Rantanen Ramsinkarin kohdalla eronnut tovereistaan aikoen kävellä maihin Tervasaarelle, mutta uupuneena vaipunut makasiinin rappusille maaten siinä useampia tunteja.” 

 

Alkuperäisessä, koko torpan väen hukkumisesta kertovassa tarinassa mainittiin vielä yksi poika, joka olisi jäänyt Jääsjärven uhriksi.

Tämä poika paikallistettu ensijulkaisun jälkeen ja oli Onni Wilho (28.2.1910-10.11.1919). Mikkelin Sanomien mukaan (19.11.1919 no 132) hukkuminen tapahtui luistelumatkalla.

 

Heinolainen, 19.05.1932, nro 53, s. 2 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829061?page=2 

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Kalajokilaakso, 19.05.1932, nro 53, s. 1 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1844622?page=1  

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Uusi Suomi, 18.05.1932, nro 132, s. 1 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1805828?page=1 

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Itä-Häme, 16.06.1932, nro 47, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183763?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Haminan Lehti, 19.12.1931, nro 144, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1823894?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Anna: ”New York Passenger Arrival Lists (Ellis Island), 1892-1924,” database with images, FamilySearch (https://familysearch.org/ark:/61903/3:1:3Q9M-C9T6-K971-6?cc=1368704&wc=4FMB-779%3A1600472425 : 27 January 2018), Roll 2327, vol 5327-5328, 31 May 1914 > image 687 of 788; citing NARA microfilm publication T715 and M237 (Washington D.C.: National Archives and Records Administration, n.d.).