TAPAHTUI JOUTSASSA - syyskuu 1923

Keräsin omasta mielenkiinnosta koosteen niistä Joutsaan liityvistä uutisista ja ilmoituksista syyskuulta 1923 joita löysin - ajatuksella "100 vuotta sitten". Olipa Kivaa! 

Kun lueskelen noita vanhoja juttuja ja nykyistä paikallislehti Joutsan Seutua, niin periaatteessa uutisoitavat asiat ovat hyvinkin samankaltaisia - lähtien vakavamman puoleisesta uutisoinnista aina liikennerikkomuksiin ja kunnallisen päätöksenteon kritisointiin.

NIMITYKSIÄ JA MUITA ILMOITUKSIA

Joutsan Oluttehtaan panimon tarkastajaksi hra Wiitasen kuoleman jälkeen määrättiin apteekkari Otto Kervinen. Otosta löytyy enemmän tietoa TÄÄLTÄ

Selma Salomaa valittiin lukuvuodeksi 1923-24 kirkonkylän alakansakoulun opettajaksi. Ruhalahden kansakouluun puolestaan Fanny Lehmus.

Joutsan ym. pitäjien nimismiespiirissä palveleva poliisikonstaapeli Toimi Nieminen anoi virkavapautta ajalle 15.9.1923-15.1.1924.

Kerttu Rantanen Joutsasta tuli valituksi Sysmän yksivuotiseen karjanhoitokouluun 25 hakijan joukosta. Koulu alkoi 1. marraskuuta. 

Lahjoituksia Jyväskylän yliopistolle olivat tehneet Joutsasta: maanviljelijä Richard Lindberg 1,500:- opettaja Maria Forsman, agronomi Toiwo Hossola, maanviljelijä Onni Lehtinen, kauppias J. Leporanta ja maanviljelijä Antti Rantala kukin 1000:-, yhteensä 6,500:-. Kaikkiaan Joutsasta oli lahjoitettu keräykseen tuohon mennessä 15,500:-.

KUNNALLISIA ASIOITA
Toripäiviä haviteltiin jälleen Joutsaan. 

Joutsan kunnanvaltuusto oli päättänyt anoa läänin maaherralta toripäivien järjestämistä Joutsan kirkonkylässä. Tunnettuahan oli, että toripäivät lakkautettiin joku vuosi aikaisemmin juopottelun ja niillä vietetyn muun kelvottoman elämän takia.

Kunnanvaltuuston valtuuttamana asiaa hoiti Jalmari Niinikoski.

Hämeen läänin jakamisen suunnitelmissa oli Joutsan kunta esittänyt oman toivomuksensa mukaisesti Joutsa liitettäväksi Keski-Suomen maakuntaan. 

Arviot Mikkelin läänin valtion huostassa olevien maanteitten kunnossapitokustannuksista seuraavalle vuodelle julkaistiin, kun melkein kaikki kunnossapito-urakkatarjoukset olivat saapuneet. Kustannusten kerrottiin nousevan ja Joutsan osalta summa oli 80 603,00 mk.

Tämän jutun jälkeen Joutsan pitäjän maanteiden kunnossapidosta oli lääninmaaherralle tehnyt uuden tarjouksen kauppias Yrjö Ikonen Joutsasta. Hän suostuu kolmivuotiskautena hoitamaan maantiet 77 500,00 mk:n vuosittaisesta urakkasummasta.

"Jussi" oli kirjoittanut Länsi-Savoon ja tuonut julki oman mielipiteensä Joutsan kunnallisesta päätöksenteosta, julkaistu 10.9.1923.

TAPAHTUMIA

Työväentalolla vietettiin yhdistyksen syysjuhlaa 19. päivä. Päiväjuhlassa oli puhujana kansanedustaja R. Sventorzetski, ohjelmassa oli myös urheilukilpailuja. Iltajuhlassa esitettiin näytöskappaleena "Naimahulluja". 

Jälkikäteen todettiin, että juhlat olivat onnistuneet erinomaisen hyvin, vaikka aamulla olikin vallinnut uhkaava, sateinen sää. Sään käännyttyä suotuisammaksi, yleisöä oli saapunut paikalle "waltawan runsaasti" - suuri sali oli täynnä väkeä. "Vaikka eräät iltamavieraat olivat maistelleet väkevämpiä, oli yleisön käytös siivoa ja hiljaista."

Syysjuhlia seurasi Karjapäivät kirkonkylässä, jotka järjestettiin Itä-Hämeen Maanviljelysseuran toimesta. Ohjelmassa oli mm. esitelmiä, joista vastasivat Itä-Suomen Karjanjalostusyhdistyksen konsulentti, agronomi V. Ilmoniemi ja Itä-Hämeen Maanviljelysseuran karjatalouskonsulentti agronomi K.V. Havola.

Syyskuun lopulla pidettiin Uimaniemellä Pynnölän tilan vapaaehtoinen huutokauppa, jossa myytiin talo ja irtaimisto. 

TILASTOJA

Kieltolakikysymystä oli asetettu tutkimaan erillinen komitea, joka oli kääntynyt yhteistyötahojensa puoleen niin maakunnissa kuin kaupungeissakin. Paikalliset viranomaiset antoivat pyydetyt selostukset asian tiimoilta.

Piirilääkäri Levison ilmoitti lyhyesti, ettei alkoholin liiallisesta nauttimisesta johtuneita tauteja ole kieltolain aikana ilmennyt enemmän kuin ennenkään. Mitään hyötyä ei kieltolaista hänen mielestään ole ollut, sillä juoppous on yhtä yleistä kuin ennen kieltolain voimaanastumistakin.

Köyhäinhoitotilastot julkaistiin vuodelta 1921. Köyhäintaloihin ja niiden eri osastoille sijoitettuja oli koko maassa 19 845 henkilöä, joista 6 686 oli miehiä, 10 541 naisia ja 2 617 lapsia. Keskimäärin jokaisessa köyhäintalossa oli 73 hoidokasta. Joutsan osalta luvut olivat keskimääräistä korkeammat, 125 hoidokkia. 

Julkaistiin Mikkelin läänin maalaiskuntain talousluvut vuodelta 1922, Joutsan osalta tulot olivat 423 401, 66 mk, menot saman verran ja velat 160 000, 00 mk.

ONNETTOMUUKSIA, RIKKEITÄ, PAHANTEKOJA JA JULMUUKSIA 

16. pvä oli vilkasta.

°Joutsan ja Leivonmäen välisellä maantiellä hurjasteltiin paheksuntaa herättävästi. Vaasanlääniläinen auto kulki "pitkin poikin tietä" autonkuljettajan levitellessä käsiään ja heiluttaessa lakkiaan vastaantulijoiden kohdalla  - huudahduksiakin oli kuultu! Majatalon isännän kerrottiin olleen tämän hurjastelijan kyydissä.

°Marjotaipaleella sattui ikävä ampumatapaus, kun humalaiset miehet paukuttelivat pyssyjään. Yksi kuula suhahti läheisen torpan seinän läpi tupaan, osuen illallista puuhaamassa olleen emännän, Anna Lehtosen nilkkaan. Emäntä toimitettiin Joutsan sairashuoneelle, jossa kuula poistettiin leikkaamalla. Tekijät tiedettiin.

Länsi-Savo kertoi Annan päätyneen Hirvensalmen sairashuoneelle ja kuulan lähteneen Eetu Laakson aseesta, jonka Eetu oli myös myöntänyt.

Miesmurha Ruorasmäessä.  

Tuomaalassa pidettiin ns. kauranleikkuukokous tansseineen. Kun porukka alkoi poistua paikalta ennen puoltayötä, sai renkimies Matti Suomäki pimeällä pihamaalla ankaran iskun päähänsä. Matti menetti tajunsa ja päässä oli "ammottawa" haava. Hänet toimitettiin kiiruusti kirkolle saamaan lääkärin apua. Seuraavana aamuna hän kuitenkin kuoli tuntoihinsa tulematta. Asian tiimoilta, syylliseksi epäiltynä, pidätettiin työmies F. Laitinen Hartolan Marjokankaan kylästä. Painotettiin, että asianosaiset olivat selviä ja ettei tansseissa oltu muutenkaan "wiinaa wiljelty".

Vainaja oli tunnettu hiljaisena ja kelpo nuorukaisena ja hän olisi lähtenyt suorittamaan asevelvollisuuttaan myöhemmin syksyllä.

Mäkisen Juhon sauna paloi pyhäpäivänä 23.9.1923. Onneksi paikalle osui väkeä ja tulen leviäminen lähirakennuksiin saatiin estettyä, joista lähimpänä oli työväentalo.

AVOIMIA TYÖPAIKKOJA

Tehtaan isännöitsijä, Kalle Junkkari, haki Joutsan Tiilitehtaalle ammattitaitoista tiilimestaria pysyvään toimeen työkaudelle 1924.

Aleksi Marttila haki ruuan laittoon ja karjan hoitoon tottunutta palvelijaa.

LUE MYÖS

Joutsan lokakuu 1923

Kaikkien tietojen lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot - linkit teksteissä.

Eleniuksen kulturellit veljekset

Tämän katsauksen tarkoitus oli keskittyä Emil Eleniukseen, Sysmässä syntyneeseen opettajaan ja kirjailijaan. Tarina vei mennessään ja tuli tutustuttua ohessa myös Emilin veljiin, radiokuunnelmiin, elämään ja myös Suursaareen, jossa Emil vietti yhden vaiherikkaan kauden elämästään. Jälleen voin todeta, että olen yksiä henkilöhistorioita rikkaampi. 

Kuva Sortavalan seminaari 1880-1940 muistojulkaisusta

Anton Emil Elenius syntyi 16.9.1877 Sysmän Nuoramoisten Lauhjoella vanhempiensa, Anton Eleniuksen ja Maria Hartosen, esikoiseksi. Vanhempien on kirjattu avioituneen Mäntyharjulla 13.11.1876, josta äiti Maria oli kotoisin. Perhe muutti isä Antonin kotiseudulle, Valkealan Voikoskelle, Emilin ollessa n. neljän vanha.

Emilillä oli kolme sisarusta; Sysmässä 10.10 1878 syntynyt August Ferdinand ja Valkealan Voikoskella syntyneet Edvard (1.6.1881) ja Oskar (16.5.1884).

Isä Anton toimi metsätyönjohtajana ja tukkiasioitsijana. 1891 perhe muutti Säkkijärvelle, 1897 Viipurin maaseurakuntaan ja vielä 1903 Muolaalle. Isä Anton menehtyi tapaninpäivänä 1909 Muolaan Pölläkkälässä. Maria eli vielä monta vuotta leskenä, kuollen 3.8.1928 Pölläkkälässä.

Emil kävi kansakoulun, pääsi Sortavalan seminaariin ja sai sieltä päästötodistuksen 1899.

Oli opettajana Viipurin mlk. Tiiliruukin kansakoulussa 1899, Suursaaren Suurkylän kansakoulussa 1900-19, josta muuttivat Lahteen ja edelleen muutaman vuoden jälkeen Helsinkiin.

Suursaaressa vietettyyn aikaan liittyy paljon ristiriitaisuuksia, Emil on ollut selkeästi oman tiensä kulkija, ns. periaatteen mies, niin hyvässä kuin pahassakin. On selkeästi jakanut mielipiteitä aikalaistensa keskuudessa. 

Onnen oletan kuitenkin kukoistaneen siviilielämässä, sillä Suursaaressa ollessaan Emil solmi 1904 avioliiton Aina (Aini t. Aino) Penttilän (1882-1945) kanssa, joka oli kauppias Anton Penttilän ja Helena Kurjen tytär. Suursaaressa syntyi myös heidän ensimmäinen lapsensa Paula (1907). Poika Pauli syntyi 1924 Lahdessa olon aikana. Emilin on kerrottu harrastaneen purjehdusta ja hylkeiden pyyntiä.

Sortavalan seminaarin muistojulkaisun tietojen mukaan Emil 

"Työskenteli Lahden kaup. kk. sl. 1925 ja Lahden lyseossa kl. 1926 ja Helsingin maalariammattikoulun suomenkielen ja yhteiskuntaopin op. vsta 1930".

"Oli Raja-Karjalan kiertävien kansankirjastojen johtokunnan sihteerinä. 

Perustanut Suursaareen osuuskaupan ja osuuskassan, joitten toimihenkilönä 1907-18. Suojeluskunnan perustajana 1917 Suursaaressa; osall. vapaussotaan. 

V.t. nimismiehenä Suursaaren y.m. ulkosaarien nimismiespiirissä 3 kk. 1917. Vap. valistusharrastuksissa, kuoron johtajana ym. Seminaarien ja kansakoul. piirustuksen opetusta uusimaan asetetun komitean jäsen 1904-06."

Emil oli tuottelias kirjoittaja ja on julkaissut lukemattoman määrän novelleja ja novellikokoelmia, joista monet sijoittuvat Suursaareen. Harmi, että hänen kirjalliset tuotoksensa eivät aikanaan saavuttaneet suurta suosiota runsaasta lukumäärästä huolimatta.

Julkaisuja: Saarelaiskuvia, novellikokoelma (1921), Saarelaiskuvia II, novellik. (1922), Silkkilaiva, romaani (1922), Pirun miekka, näytelmäruno (1922), Saaren seikkailija, rom. (1924), Saare- laisvallesmanni, rom. (1925), Penna Merikauhu, novellik. (1906) ja Terveisiä ulkomailta, näyt. (1932). Erin. aikakausjulkaisuissa vsta 1926 n. 1000 novellia.

Emil Eleniuksen kertomuksia Suursaaresta voi kuunnella esim. Yle Areenasta/Podcastit.

Itse otin tuntumaa ja kolme meni kertaheitolla. Kuunnelmiin pääset TÄSTÄ   

Emil kuoli muutama vuosi vaimonsa jälkeen Helsingissä 1.3.1949.

Emilin veljistä Edvard ja Oskar niittivät myös mainetta omilla aloillaan. August Ferdinand Eleniuksen on mainittu olleen piirustaja veljensä Oskarin tavoin (Muolaa rippikirja 1910-1919, s.1532).

Maalarilehti : Suomen maalarityönantajain-
liiton julkaisu, 01.05.1931

Edvard Elenius (1.6.1881 Valkeala – 27.7.1957 Turku) oli suomalainen ammattiopiston rehtori ja tietokirjailija. Hän kävi ylemmän taideteollisuuskoulun 1905–08 ja opiskeli ulkomailla ensin Münchenissä ja Wienissä 1908–09 sekä uudelleen Münchenissä 1912–13.

Elenius oli yksityisen piirustustoimiston palveluksessa 1908–17, toimi taideteollisuuskoulun piirustuksen ja tyyliopin opettajana 1917–29 ja oli vuonna 1929 perustetun Turun Ammattiopiston (myöhemmin Turun maalariammattikoulu ja Turun maalariammattioppilaitos) johtajana ja rehtorina vuoteen 1956 saakka. Hän oli lisäksi Helsingin kirjapainokoulun piirustuksen ja tyyliopin opettajana 1921–29, Helsingin työväenopiston suomenkielisen osaston piirustuksen opettajana 1919–29, ammattienedistämislaitoksella tyyliopin luennoitsijana 1921–28 sekä Maalarilehden päätoimittajana 1917–50 ja Uusi Aura-lehden taidearvostelijana vuodesta 1943 alkaen. Elenius toimi Suomen maalarityönantajain liiton sihteerinä 1918–28 ja oli Turun taiteilijaseuran johtokunnan jäsen 1940–51.

Edvard Elenius oli naimisissa vuodesta 1912 Elsa Helena Kyanderin (1884–1973) kanssa.

SUOMEN KUVALEHTI 10.09.1922 NO 39

Oskar Elenius (16.5.1884 Valkeala – 20. kesäkuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen opettaja ja taidemaalari.

Oskar Elenius opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1904–07 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1906–07. Hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosina 1907 ja 1908. Elenius oli piirustuksen opettajana Taideteollisessa keskuskoulussa 1920–1930 sekä työväenopistossa 1929–30. Vuodesta 1930 alkaen hän toimi opettajana ja johtajana maalariammattikoulussa.

Tehnyt opintomatkoja Saksaan, Itävaltaan, Italiaan ja Skandinaviaan.

Lähteinä käytetty mm.

Sortavalan seminaari 1880-1940 muistojulkaisu 

Mm. Sysmän, Mäntyharjun, Valkealan, Säkkijärven, Muolaan ja Suursaaren kirkonkirjat

Kuka kukin oli

https://fi.m.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_E

Ei unohdeta Emil Eleniusta

http://neba.finlit.fi/blogi/ei-unohdeta-emil-eleniusta/Irma-Riitta Järvinen

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Karjala, 16.10.1913, nro 239, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1243009?page=2
Helsingin Sanomat, 04.12.1913, nro 283, s. 5
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1171678?page=5

Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 24.10.1913, nro 43, s. 11
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/934640?page=11

Wikipedia

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Edvard_Elenius

Maalarilehti : Suomen maalarityönantajainliiton julkaisu, 01.05.1931, nro 5, s. 11

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/996701?page=11

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Wikipedia

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Oskar_Elenius

Suomen Kuvalehti, 30.09.1922, nro 39, s. 11

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/877865?page=11

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kuka kukin on 1954

http://runeberg.org/kuka/1954/0112.html

ONNETON ONNETTOMUUS LAITJÄRVELLÄ

Kuva omasta albumista, ei liity tapaukseen.

Keväisenä lauantaina, 14. päivä toukokuuta 1932, sattui Joutsan Laitjärvellä kohtalokas onnettomuus, jossa yhden torpan koko poppoo jäi Jääsjärven uhreiksi. 

Talollisen poika Otto Soisalo on aikanaan kertonut, että oli ollut seppä Vilppu Rantasen torpan läheisyydessä peltotöissä, kun sepän poika Samuli oli tullut isänsä pyynnöstä pyytämään Ottoa kalaan. 

Otto ja Samuli olivat lähteneet jalkapatikassa sepän torpalle ja suunnitelman mukaisesti päätettiin lähteä veneellä pyydyksiä kokemaan. Vilppu esitti, että ottaisivat mukaan viinaa matkalla maisteltavaksi – ja sitä olikin kaikkiaan 9 litraa. Otto oli kertonut, että alun perin oli tarkoitus lähteä kaksistaan sepän kanssa, mutta Samuli sekä sepän vaimo, Sandra, eivät tähän suostuneet juomien menettämisen pelossa.  

Kalaan lähdettiin siis koko neljän hengen porukalla. Matkalla poikettiin lahden toisella puolella olevassa torpassa, jossa ryypiskeltiin, tarinaa taitettiin ja huulta heitettiin. Paluumatka alkoi ja tarkoitus oli mennä kalanpyydykset kokemaan Samulin toimiessa soutumiehenä. Isän ja pojan välille oli syntynyt kuitenkin riitaa ja Samuli lakkasi soutamasta. Isä Vilppu nousi seisomaan aikomuksenaan kurittaa poikaa, jolloin myös äiti Sandra ponnahti pystyyn tarkoituksenaan estää miehensä aikeet. Molemmathan siinä sitten horjahtivat ja kaatoivat samalla koko veneen. Samuli ja Sandra joutuivat veden varaan ja vajosivat saman tien, Vilppu onnistui jättäytymään veneen laitaan. Ottokin aikoi jäädä veneen reunaan roikkumaan, mutta kantavuus ei ollut hääppöinen, joten hän katsoi parhaakseen uida rantaan. 

Otto kuuli rannalle Vilpun avunhuudot ja alkoi itsekin huutaa apua, kun toista venettä ei ollut mailla eikä halmeilla. Torppa, missä he olivat käyneet, oli lähellä, mutta sieltä ei apuja tullut, koska isäntä oli vaipunut raskaaseen uneen maisteltujen viinaksien vaikutuksesta. Noin puolen tunnin päästä saapui apua paikalle, kun Oton veli kuuli avunhuudot. Vilpun ruumis saatiin heti ylös – elvytystoimista huolimatta hän ei vironnut. Samulin ruumis löytyi helposti, sillä se oli matalikossa, Sandraa jouduttiin etsimään naaraamalla ja hänet löydettiin vasta seuraavana päivänä. 

Tapahtumapaikalla on kerrottu olleen vettä n. 3 syltä (1 syli=1,78m).

Toinen tarina lehdissä menee niin, että perhe lähti kyläilemään Huhmalahden rannalla olevaan Laitniemen torppaan, isä ja poika aikoivat vaihtaa paikkaa, jolloin myös äiti nousi seisomaan. Äiti ja poika kaatuivat laidan ylitse ja vaipuivat heti järven pohjaan, isä horjahti veneen laidalle ja vene täyttyi vedellä. Onni Soisalo ei voinut tovereitaan auttaa, vaan pelastautui uimalla rantaan. Onni näki Vilpun saaneen kiinni veneen laidasta ja kehotti tätäkin pelastautumaan uimalla rantaan. Vilppu oli vastannut, ettei halua perhettään jättää. Onni sai hankituksi apua, mutta liian myöhään. Tämän tarinan mukaan vainajia jäivät suremaan kaksi Amerikassa olevaa tytärtä. 

Mikä lienee koko totuus tässäkään karmeassa tapaturmassa?  

Pääsääntöisesti sitä on esitetty ensimmäisen sisältöisenä, mutta pariin otteeseen törmäsin tuohon toiseen, kesympään versioon. Lähes kaikissa on kuitenkin mainittu erilaisin sanakääntein alkoholilla olleen vaikutusta asiaan.

Joka tapauksessa Vilppu Rantanen (s. 1.5.1867) oli kuollessaan 65-vuotias, Sandra (s. 8.2.1871) 61 v ja poika Samuli (s. 18.3.1902) 30 v.  Näyttäisivät olleen mäkitupalaisia Laitjärven Kuhassa.

Tarinat kertovat, että perhettä oli aiemminkin koeteltu onnettomuuksilla, sillä yksi poika olisi hukkunut Jääsjärveen uintimatkalla ja toinen olisi kuollut humalapäissään lumihankeen talvella 1931.

Keitä olivat mainitut, kuolleet pojat? Entä rapakon taakse päätyneet tyttäret- ja ovatko sinne päätyneet? 

Perheeseen kuului siis yllä mainittujen Vilpun, Sandran ja Samulin lisäksi lasten- ja rippikirjojen mukaan: 

Anna s. 24.1.1889 – Anna tosiaan lähtenyt Amerikkaan naimattomana, 25-vuotiaana vuonna 1914. Lähiomaiseksi kirjattu isä Vilppu Joutsan Laitjärveltä ja vastaanottajana rapakon takana on ollut August Ripatti.

Roosa 

s. 29.11.1890-22.4.1892 

Hilma  

s. 7.12.1892 

Rippikirjan mukaan Asikkalassa 1909 ja esim henkikirjassa 1921 Hilmalla merkintä "Amerikassa". Hilma Davidson - niminen henkilö on kuollut ja haudattu Washingtoniin 1975. Syntymäaika täsmää tähän Hilmaan, mutta en tutkinut tarkemmin, onko kyseessä satavarmasti sama henkilö. 

Toivo 3.6.1899 – 17.12.1931 

Toivo oli muuttanut Haminaan - ja totta tämäkin, lumihankeen päättyi hänen maallinen matkansa.

Toivo Rantanen oli tuomittu pahoinpitelystä August ja Toivo Niemen kanssa Joutsassa jo 1920 ja Haminassa hän joutui useammankin kerran tekemisiin virkavallan kanssa, lähinnä tullut mainituksi ja tuomituksi viinan salakuljetuksesta ja myynnistä sekä juopottelusta.

Toivo avioitui marraskuussa 1931 leski Lyydi Salon kanssa ja heti miten häiden jälkeen joulukuussa, löydettiin Haminan Tervasaarelta työmies Toivo Rantanen hangesta tajuttomassa tilassa. Tämä onneton tapahtuma johti Toivon menehtymiseen. "Kaikista virvoitustoimenpiteistä huolimatta kuoli mies torstaina tuntoihinsa tulematta. Rantanen oli 31-vuotias ja kotoisin Joutsan pitäjästä.” 

Toisessa tarinassa, päivää aiemmin kuin yllä olevat tiedot, oli kirjoitettu, että Toivo olisi alkanut osoittaa elonmerkkejä ja hänet oli kotiutettu, vaikkakin heikoissa voimissa. Puhuttiin lumimyrskystä ja

”Poliisilaitoksen saamien tietojen mukaan oli Rantanen edellisenä iltana yhdessä työmiesten Martti Kuitusen, Väinö Virtasen ja Eino Hietasen kanssa ollut Haminanlahdella. Koko seurue oli kovasti uupuneena kulkenut mereltä Viipurin esikaupunkia kohden ja oli Rantanen Ramsinkarin kohdalla eronnut tovereistaan aikoen kävellä maihin Tervasaarelle, mutta uupuneena vaipunut makasiinin rappusille maaten siinä useampia tunteja.” 

 

Alkuperäisessä, koko torpan väen hukkumisesta kertovassa tarinassa mainittiin vielä yksi poika, joka olisi jäänyt Jääsjärven uhriksi.

Tämä poika paikallistettu ensijulkaisun jälkeen ja oli Onni Wilho (28.2.1910-10.11.1919). Mikkelin Sanomien mukaan (19.11.1919 no 132) hukkuminen tapahtui luistelumatkalla.

 

Heinolainen, 19.05.1932, nro 53, s. 2 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829061?page=2 

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Kalajokilaakso, 19.05.1932, nro 53, s. 1 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1844622?page=1  

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Uusi Suomi, 18.05.1932, nro 132, s. 1 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1805828?page=1 

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 

Itä-Häme, 16.06.1932, nro 47, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183763?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Haminan Lehti, 19.12.1931, nro 144, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1823894?page=2

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Anna: ”New York Passenger Arrival Lists (Ellis Island), 1892-1924,” database with images, FamilySearch (https://familysearch.org/ark:/61903/3:1:3Q9M-C9T6-K971-6?cc=1368704&wc=4FMB-779%3A1600472425 : 27 January 2018), Roll 2327, vol 5327-5328, 31 May 1914 > image 687 of 788; citing NARA microfilm publication T715 and M237 (Washington D.C.: National Archives and Records Administration, n.d.).