MIKÄ NIEMI - KUKA MARJA ?

 MARJA NIEMI, os. LIUKKONEN

Kuolinilmoitus Länsi-Savossa 26.3.1920 johdatti taas matkalle – kuollut Marja Niemi Siikaniemeltä. Ei hajuakaan, kuka Marja on, mutta eihän se voi olla kuin meidän sukuun liittyvä kun Siikaniemellä liikutaan ja Niemi-nimeä kantaa. Etsimään!

Puoliso Kalle Niemi? A-haa, sama kuin Kaarlo Paavonpoika Niemi eli meidän Maria-mummin isän,  Albin Niemen veli. Samainen Kaarlo, joka mainitaan lehtileikkeissä poikansa Kaarlon (=Kaarle, Kalle) viinan keittämisissä.

Mutta itse Mariaan:
Maria o.s. Liukkonen, syntyi 18.2.1873 Hirvensalmella. Vanhemmat lampuoti Matti Matinpoika Liukkonen (s. 1846) ja Maria Hilma Liukkonen, os. Manninen (s.1850).

Lapsuutensa Maria vietti Hirvensalmen Björnilän No1 Nikkilän Uusi-Nikkilässä ja pääsi ripille 1891. Hänellä oli ainakin kolme nuorempaa veljeä - Ferdinand, s. 1874, Hugo Edvard, s. 1884 ja Aati Albin, s. 1891.

Marja eli vanhempiensa taloudessa kunnes muutto Hirvensalmelta Joutsan puolelle koitti. Maria naitiin Siikaniemelle Kaarlo Paavonpoika Niemen puolisoksi. Heidät vihittiin alkukesästä, 6.6.1897.

Puoliso Kaarlo Paavonpoika Niemi e. Siikaniemi, oli syntynyt 30.1.1865 Joutsan Mieskonmäen Siikaniemellä ja kuoli 28.10.1947. Vanhemmat Paavo Tuomaanpoika Niemi (Siikaniemi) ja Eeva Liisa Juhontytär, os. Wallaskangas.

Kaarlo jatkoi siis torpparina ja talollisena Siikaniemellä isänsä Paavon jalanjäljissä -  Marja rinnallaan, emäntänä ja vaimona. Useimmiten tilalla jatkoi vanhin poika. Itseäni on joskus ihmetyttänyt, miksi Siikaniemellä ei käynyt näin, sillä esi-isämme Albin oli Kaarlon isoveli. Tähän on varmastikin syy, mutta kirkonkirjoista en mitään mainittavaa löytänyt, eikä perimätietoakaan ainakaan toistaiseksi ole. Voi olla, että sitä ei koskaan saadakaan selville – josko sillä muuta painoarvoa olisikaan kuin ihmetyksen aiheuttaman uteliaisuuden tyydytys.

Lapsia Marjalle ja Kaarlolle syntyi kuusi:
*Lempi Johanna Niemi, s. 10.7.1899 Joutsa Mieskonmäki Siikaniemi, k. 28.11.1911 Joutsa. Kuolinsyytä tälle 12-vuotiaalle nuorelle tytölle en vielä tiedä. 
*Elsa Maria Niemi, s. 11.6.1903 Joutsa Mieskonmäki Siikaniemi. Sanomalehdissä julkaistujen, avioliittoon kuulutettujen ja vihittyjen ilmoitusten perusteella uskaltaisin arvella, että olisi avioitunut Oskari Pason kanssa 21.4.1935.
*Kaarlo (Kaarle/Kalle) Niemi,  s. 9.7.1906 Joutsa Mieskonmäki Siikaniemi, k. 20.9.1984 Joutsa. 
Vihitty 28.11.1936. Puoliso: Olga Maria Niemi o.s. Laitinen, s. 6.10.1907 Joutsa Kortesalmi Korteharju, k. 21.9.1967 Joutsa Kortesalmi Rauhala.
Lapset: 2 poikaa
*Reino Aksel Niemi, s. 24.3.1909 Joutsa Mieskonmäki Siikaniemi, kuolinaika eikä muukaan elämä tiedossa.
*Eino Ilmari Niemi, s. 16.7.1911 Joutsa Mieskonmäki Siikaniemi, k. 25.1.1940 Taipaleen Metsäpirtissä (kaatunut). Puoliso Katri, os. Laitinen,  s. 1911. Lapset 2 poikaa. 
*Veikko Matias Niemi,  s. 22.8.1916 Joutsa Mieskonmäki Siikaniemi, k. 7.3.1940 Taipale (kaatunut). Veikon on mainittu käyneen kansakoulua 4/6 luokkaa.

Kuva Toivo Lipiäinen 1975/Joutsa kirja

Joutsan kirjassa on s:lla 806, mustavalkoisessa kuvassa, esitetty täkki, jonka päälliskankaan kerrotaan olevan Marja Niemen kutoma 1800-luvun lopulla. Päälliskankaan sidoksena mainitaan olevan kilpikangas.  Täkki on ollut tyttärensä Elsan omistuksessa.

"Peitteistä arvokkaimpia ovat olleet kotikutoisista kankaista ommellut vanutäytteiset toppatäkit. Päälliskankaissa on tavallisesti puuvillaloimi ja ohut villakude, sidoksena toimikas, kärkitoimikas tai kilpikangas. Väritys on kaunis: punertavaa, harmaata, siniharmaata, violettia, joskus vahvasti puna-mustaa."

Marja siis emännöi Siikaniemellä kuolemaansa, 7.3.1920 saakka, jolloin hän vaipui ikiuneen ankaran keuhkokuumeen murtamana kotonaan.

KUKA MARJA OLI?

MARJA OLI LAMPUODIN TYTÄR,  EMÄNTÄ JA VAIMO SEKÄ KUUDEN LAPSEN ÄITI 💖

Hauta Joutsassa

Huom. Marjan nimestä on eri variaatioita, syntyessään kirjattu Mariaksi ja kuollessaan Marjaksi. Myös Kaarlo on näyttänyt olevan yhtä lailla Kaarle kuin Kallekin. 

Lähteinä käytetty mm. Joutsan ja Hirvensalmen kirkonkirjat ja Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

MÄKISTEN PERHEHAUTA KORPILAHDELLA – keitä he olivat?

Olen joskus 2011 käynyt kuvaamassa Korpilahdella hautuumaata ja kirkkoa. Jostain syystä tämä, omasta mielestäni varsin erikoinen – ja omalla tavallaan herttainenkin, hautakivi putkahti mieleeni. Keitähän nämä Mäkiset olivat? 

Päätin pelata pikapeliä eli vilkaista nopeasti kirkonkirjoista ja katsoa, löytyykö sanomalehtiarkistosta helposti jotain lisätietoa. 

Oma albumi

   

  Haudassa lepäävät kilven kaiverrusten mukaan:

   Tobias s.1877 k.1932

   Hetastiina s.1877 k.1929

   Sune s.1904 k.1926

   Toivo Tapio s.1913 k.1983

   Silpa s.1910 k. 1922

Oma albumi

Tobias osoittautui Heikinpoika Mäkiseksi, s. 7.9.1877  Jyväskylän mlk Keljossa ja käynyt kansakoulun. Vanhemmat Heikki Mäkinen ja Anna Leena Hokkanen. Muuttanut Keljon kylän No 6 Huhtalasta 20.5.1905 Korpilahdelle Weijon kylään, Saviahon torppaan vävyksi naimalla torpan tyttären Heta Stiinan, s. 8.9.1877 K.lahti. Heta Stiinan vanhemmat olivat Ananias Kustaanpoika ja Heta Liisa Wilpuntytär. Tobias ja Heta Stiina vihittiin 1.7.1905.

Keskisuomalainen 27.5.1926 No 116 

Sunen ristimänimeksi oli kasteessa annettu Sune Alvar ja hän oli Heta Stiinan avioton poika. Tarkempi syntymäaika on 5.6.1904. Sune kuoli varhain, 23.5.1926, vain 22- vuotiaana.

Toivo Tapio ja Silpa Aliina olivat Hetan ja Tobiaan yhteisiä lapsia. 

Toivolle en nopealla silmäyksellä löytänyt tarkempaa 

syntymäaikaa tai muutakaan tietoa.

Saarijärven Paavo 17.121922 no 289A

Silpan tarkemmaksi syntymäpäiväksi paljastui 6.2.1910. 
Hän kuoli joulun lähestyessä, 12-vuotiaana, 15.12.1922.

Hetastiinalla ja Tobiaalla oli myös poika Reino Tobias, s. 23.7.1908. 

Julkaistujen kuolinilmoitusten mukaan voisi päätellä, että heillä olisi ollut (mahdollisesti) myös  tytär Lempi, koska muutkin kaipaamaan jäävät ovat aina kukin ydinperheenjäseniä - ilman puolisoita ja lapsia.

1925 lehdissä kerrottiin, että talollinen Tobias Mäkiseltä oli kuollut lehmä rankin juomiseen Korpilahden Heinosniemen kylässä. Eläinlääkärin lausunnon mukaan rankkia oli ”nautittu” sen verran paljon, että seurauksena oli ollut kuolema.

Hetastiina kuoli 13.10.1929 ja muutamaa vuotta myöhemmin Tobias.

Annamari Maukonen on kertonut muutamalla sanalla isoäidistään Heddastiinasta kirjoittamassaan artikkelissa (Kalevalaisten Naisten Liiton kulttuuri- ja jäsenhti Pirta, nro 1+2/2016, pääkirjoitus). Hän mainitsee Heddastiinan olleen kuulopuheiden mukaan voimakastahtoisen ja viihtyneen hyvin pellolla ja ulkotöissä. Maukonen on ilmeisesti Reinon jälkeläisiä.

Tobiaasta puolestaan on julkaistu muistokirjoitus Keskisuomalainen-lehdessä , joka kertoo hänen touhuistaan ja aktiviteeteista sekä välittää vallalla olleen mielikuvan manan majoille siirtyneestä isännästä.

Keskisuomalainen 6.12.1932

”T.k. 2 päivänä kuoli Jyväskylän sairaalassa maanviljelijäTobias Mäkinen Korpilahden Heinosniemeltä pitkän ja ankaran taudin murtamana. Mv. Mäkinen oli syntynyt v. 1877 Jyväskylän pitäjän Keljossa ja muutti Korpilahdelle v. 1905 ryhtyen siellä harjoittamaan maanviljelyitä. Hän olikin ahkera ja tunnollinen maanviljelijä viljellen maitaan erinomaisella tavalla saattaen ne kaikin puolin hyvään kuntoon. Maanvilj. Mäkiseltä riitti lisäksi aikaa yhteistenkin asioiden hoitoon ja hänen kykyään käytettiin m.m. monissa kunnallisissa toimissa. Niinpä hän on kuulunut m.m. kunnallislautakuntaan, kunnanvaltuustoon, verotuslautakuntaan y.m. kunnallisiin toimi- ja lautakuntiin. Hän oli myöskin Heinosniemen kansakoulun perustajia ja kuului koulun johtokuntaan sen perustamisesta kuolemaansa saakka. Viime vuosina hän toimi myöskin lastenvalvojana. Maanvilj. Mäkinen oli myöskin innokas hevosmies, kasvattaen hyviä hevosia, joilla hän otti osaa kilpa- ajoihin. Luonteeltaan oli mv. Mäkinen sopuisa ja ystävällinen, joten häntä nyt jäi kaipaamaan omaisten ohella suurilukuinen ystävä- ja tuttavapiiri.”

Tässä siis hautaan haudattujen nopeasti löydetyt tiedot. 

Alla vielä oheistietoja kummankin ns. päähenkilön syntymäperheistä  – täytyihän ne kirjata, kun niin tarjottimella olivat :)

**

Hetastiina  

Keskisuomalainen, 12.02.1921, nro 34

Isä: Ananias Kustaanpoika , s. 23.7 1837 K.lahti, k. 31.7.1907 K.lahti

Äiti: Heta Liisa Wilpuntytär s. 7.8.1841 K.lahti, k. 8.1.1921
Avioliitto 7.1.1865. 
Kirkonkirjojen mukaan Ananias ja Heta olivat ainakin vuodesta 1877 lähtien Heinosniemen Saviahon torpan torppareina. Ananias kuoli 31.7.1907, kuolinsyyksi on kirjattu syöpä.

Hetastiinan lisäksi heillä oli muitakin lapsia:
Matti, s. 26.2.1866, k. 23.8.1868 hermokuumeeseen/lavantautiin (nervfeber)
Ida, s. 18.10.1867 – vihitty huhtikuussa 1887 Westerkullaan Herman Hermanninpoika Ahlgrenille.

Keskisuomalainen, 12.09.1939, nro 209,

Matti ja Herman, s. 12.9.1869, kaksoset  

*Matti vihitty 30.12.1897 torpan tytär Edla Pietisen kanssa ja lähti Pietisen eli Samulinahon torppaan vävyksi, mukanaan merkintä Rk:ssa No:lla 74 ja arpa nro 2. Käytti sukunimeä Ahonen, Aho.
*Herman avioitui 30.12.1895 Lahnamäen talon tyttären, Ida Adele Kallentyttären kanssa, sukunimenä Saviaho.
Ellida, s. 19.3. tai6.1872 – vihitty 1895 Kähön kylään, Härkölahden Ylätalon talollisen Aleksi Jokisen kanssa.
Erika oli syntynyt 30.10.1874 Korpilahdella ja kirkonkirjoissa hänen mainitaan olevan tylsämielinen, mielenviassa. Hänelle syntynyt Edla-niminen avioton tytär 4.1.1907.
Maria Alina oli syntynyt 4.8.1880 - avioitui Petäjävedelle 18.1.1901 talollinen Kalle Otonpoika Sandelinin, myöh. Sarava, vaimoksi.

1920 henkikirjan mukaan Saviahossa Heta Vilpuntytär 41, vävy Tobias Mäkinen 77, Heta 77 l 2-3, lois Erika Ananiaantytär 74 (mielisairas) l 0-1, Herman Saviaho 69, Ida 68 l Laina 97, Rauha 98 1-1, Matti Ahonen 69, Edla 78 l Heino 3-0.

**

Ananias
Isä: Heikki Wilpunpoika Mäkinen, s. 2.4.1849 Jkl, k. 
Kirkonkirjoissa kirjattu myös sukunimeksi Huhtala
Äiti: Anna Leena Antintytär Hokkanen, s. 26.2. 1836 Jkl, k. 3.5.1900
Avioliitto 22.5.1869

Anna Leenalle avioliitto toinen, lapsia Heikin kanssa ja Tobiaan sisaruksia ainakin;
Erika, s. 2.3.1869 – syntynyt ennen avioliittoa, avioitunut Palokan Mäkelään Hermanni Juhonpoika Mäkelän kanssa 29.9.1887
Jonas, s. 19.4.1871 – lyseolainen
Olga Mirjam, s. 3.2.1874 -

Anna Leenan kuoltua Heikki ilmeisesti avioitunut uudelleen Vilhelmiina Juhontytär Majasen kanssa, joka oli kotoisin Korpilahdelta, syntynyt 7.5.1867. Heillä ainakin yksi yhteinen lapsi, tytär Airi Eliina, s. 27.6.1906.

Lähteinä käytetty mm. Korpilahden ja Jyväskylän msrk kirkonkirjat, Korpilahden henkikirjat, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

KAAMEA TAPATURMA - 15.1.1923

ANTTI MURTONEN ja OTTO KEKKONEN

  Haminan Sanomat 09.04.1914 NO 40   

Ankara lumimyrsky oli koetellut tammikuun puolenvälin tietämillä, vuonna 1923, koko Perä-Pohjolaa ja Oulun seutua. 

Tämä tavattomaksi luokiteltu  lumimyrsky alkoi jo sunnuntaina ja jatkui vielä maanantainakin. Myrsky ulotti suuria vaikutuksiaan varsinkin säännöllisen junaliikenteen ylläpitämiselle. Maanantaina Torniosta lähtenyt postijuna jäi kinoksiin parissakin paikassa, samoin kuin Rovaniemeltä Kemiin lähtenyt sekajuna. Vasta kun kolme apuveturia saapui, saatiin junat liikkeelle. Postijunan saavuttua Ouluun useita tunteja myöhästyneenä, katkesi Karungin radalla liikenne kokonaan ja pysähtyi jokseenkin koko päiväksi.               

Lumimyrsky aiheutti myös onnettomuuksia. Yksi näistä tapahtui muutaman kilometrin päässä Kemistä etelään päin.

Joutsalainen Antti Benjaminpoika Murtonen oli pestautunut Kemin Veitsiluotoon työhön, samoin mikkeliläinen Otto Joosuanpoika Kekkonen. Tammikuussa kaksikko oli saapunut paikan päälle Kemiin ja olivat uuden edessä. 

Päivä oli 15.1.1923 ja työt oli sovittu aloitettavaksi Veitsiluodossa seuraavana päivänä. Kello oli jo yli yhdeksän aamulla, kun kaverukset olivat päättäneet lähteä katsastelemaan majoitusta lähempää työpaikkaansa. He luulivat aamujunan jo menneen, kun lähtivät radalle hautausmaan kohdalta olevalta ylikäytävältä.

Miehillä oli kyllä tiedossa, että radalla kulkeminen oli kiellettyä. Paikkakunnalla oli kuitenkin tullut yleiseksi, pahaksi tavaksi, että rataa käytetään yleisenä kulkutienä huolimatta sakon uhasta. Olipa paikkakuntalaiset menneet tässä itselleen ottamassaan oikeudessa jopa niin pitkälle, että uhkasivat käydä ratavartijan kimppuun, kun hän siitä kulkijoita huomautti.

Miehet taivalsivat mahdottomassa lumipyryssä kohti Hjerpen taloa, joka sijaitsi lähellä Jokelan ylikäytävää. Tuuli oli vastainen ja puhuri kova, lakit oli tiukasti vedetty korville. Samoihin aikoihin lähti Kemistä, Torniosta Ouluun matkalla ollut matkustajajuna, jatkamaan matkaansa.

Muutaman kilometrin päässä asemalta etelään päin rata tekee mutkan, mikä estää veturinkuljettajaa näkemästä pitkälle eteenpäin. Juuri näillä kohdin veturista huomattiin, tuiskun seasta, radalla kulkijat. Annettiin hätämerkkejä, huudatettiin pillejä, vedettiin hätäjarrusta - paikalla ollut ratavartijakin oli yrittänyt kiinnittää miehien huomiota huutamalla ja huitomalla!

Miehet eivät kuitenkaan kovan vastatuulen takia kuulleet näitä varoituksia riittävän ajoissa - eikä hätäjarrutuskaan saanut junaa pysähtymään lyhyen välimatkan vuoksi, vaan juna ajoi miesten päälle. Veturin häkki töytäisi miehiä ja törmäyksen voimasta molemmat miehet paiskautuivat metrien päähän radan varteen, eri puolille rataa. Ihmeellisintä oli se, että miehet paiskautuivat radan varteen, eikä kaatuneet junan häkin päälle.

Kun junan miehistö ja osa matkustajista menivät auttamaan tapaturman uhreja, makasivat nämä verissään ratapenkereellä. Kumpikin oli kuitenkin tajuissaan. Loukkaantuneet kuljetettiin ratavartijan asuntoon ja tapauksesta ilmoitettiin Kemin asemalle. Pian saapui päivystäjäveturilla lääkäri paikalle ja antoi miehille ensiavun, jonka jälkeen loukkaantuneet toimitettiin Karihaaran sairaalaan jatkohoitoon. Todettiin, että Otolta oli mennyt vasen jalka poikki ja hän sai vaikeita sisäisiä vammoja ja Antilta katkesi toinen jalka ja päässä oli ”ammottava reikä”. Kumpaisenkaan tila ei lopulta ollut hengenvaarallinen, vaan molemmat voivat olosuhteisiin nähden hyvin.

Heti onnettomuutta seuraavana päivänä toimitti Kemin nimismiespiirin apulaisnimismies Koskela Kemin asemalla poliisitutkinnon tämän Kemin ja Maksniemen välillä sattuneen yliajon johdosta. Veturimiehistöön kuuluivat vanhempi veturinkuljettaja Oskari Jokivartio ja lämmittäjä Mauno Takala. Kuljettaja Jokivartio kertoi tapauksen sattuessa olleen niin ankaran lumipyryn, että edessä olleesta akkunasta oli mahdoton katsoa, koska se oli lumen peitossa. Käytettävissä oli ainoastaan sivuikkuna. Samoin kuin kuljettaja Jokivartio, kertoi myöskin lämmittäjä Takala. Tähän suuntaan kertoi tapauksesta myöskin ratavartija Kalle Jokela.

Samana päivänä kuulusteli nimismies Koskela myöskin Karihaaran sairaalassa hoidettavina olevia Anttia ja Ottoa.
Miehet olivat sanoneet onnettomuuden olleen heidän oman syynsä. Kuulivat varoitusmerkin liian myöhään, jolloin kuitenkin yrittivät hypätä syrjään. Veturin häkki ehti kuitenkin lyödä kumpaisenkin jalkaan, jolloin paiskautuivat kauaksi radan vierelle. Oman vakuutuksensa mukaan he olisivat olleet tuhon omat, jolleivat olisi ehtineet hypätä radanvarteen ennen junan törmäystä. Molemmat olivat toipuneet kuulusteluhetkellä jo sen verran, että olivat toivoneet pääsevänsä sairaalasta pois jo samalla viikolla.

Tutkinnan jälkeen tapahtuma todettiin vallinneen sakean lumipyryn syyksi, mikä esti veturinkuljettajaa näkemästä pitkälle eteensä.

Yllä oleva tapaus oli toiminut varmasti varoittavana esimerkkinä radalla liikkujille. Osuus oli käytännössä muodostunut kuin maantieksi, jota kymmenet käyttivät päivittäin, sakon uhasta ja vaarasta huolimatta. Onnettomuutta ei siis sinällään pidetty ihmeenä, vaan enemmänkin väistämättömänä tapahtumana ihmisten piittaamattomuudesta. "Tämän tapauksen jälkeen tullaan radalla kultu ehdottomasti kieltämään", kirjoittelivat lehdet tuolloin.

Antti Benjaminpoika Murtonen, oli mummini setä ja syntyi 21.11.1890 Joutsassa Uimaniemellä Benjam Heikinpoika Murtosen ja Ida Maria Stinantyttären toisena lapsena. Vihitty avioliittoon 27.3.1915 Emma Tuomaantytär Lukkarisen (s. 11.5.1891) kanssa.

Mitä ilmeisemmin tarinan Otto Joosuanpoika Kekkonen, oli syntynyt Hirvensalmella 4.8.1890. Vanhemmat Joosua Joosuanpoika Kekkonen ja Karoliina Otontytär Väisänen. Perhe oli muuttanut 1897 Mikkeliin.

Molemmat miehet kuolivat Helsingissä, Antti 1954 ja Otto 1940.

*Tiedot tarinaan kerätty eri sanomalehdistä. Turmasta uutisoitiin useammassakin lehdessä eri puolilla maata ja tiedot hieman vaihtelevat lehdittäin; oliko kyseessä tavara- vai matkustajajuna ja oliko se lähtenyt myöhässä vai ei. Samoin se, olivatko miehet menossa majapaikkaansa vai olivatko menossa katsomaan uutta. Vammoista myös hieman toisistaan poikkeavia näkemyksiä.  Lehdissä annettiin ymmärtää, että molemmat toipuivat lähes entiselleen. Myös toinen miehistä oli mainittu perheelliseksi.

Lähteitä: Joutsan, Hirvensalmen ja Mikkeli mlk kirkonkirjat,  Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot: *Suursavolainen, 18.01.1923, nro 7, s.2/ Aamulehti, 18.01.1923, nro 13, s. 5/Kaiku, 16.01.1923, nro 11, s. 1 uusi Pohjan Kansa, 27.01.1923, nro 21, s. 2/    Heinolainen, 17.01.1923, nro 4, s. 3/ Pohjolan Sanomat, 16.01.1923, nro 10, s. 1

JÄÄSJÄRVEN MYSTEERI

Kyllä kannatti katsoa!
Itse ainakin oon lukenut tästä tarinoita niin paljon - oli hyvä, kiva ja vähän liikuttavaakin, kun 85 vuotta kestänyt traaginen venematka tuli päätökseensä. Katsokaa tekin!

Heikki Jaatisen kulttuurisäätiö, Keski-Suomen Maaseutukehityksen tukemana, päätti yrittää nostaa veneen Jääsjärvestä keväällä 2022 ja dokumentoida tapahtumat. Dokumentti keskittyykin pääosin turmaveneen nostoon.

 Johdannoksi lainaus Joutsan seudun nettilehdestä: 
"Traagisessa veneonnettomuudessa vuonna 1937 hukkui viisi henkilöä. Äkillinen myrsky upotti Jaatisen perheen veneen Jääsjärveen, kun perheen isäntä, kaksi tytärtä, talon renki ja piika olivat palaamassa kotiin iltalypsyltä Hirtesalon saaresta. Kotona Korpelassa palaajia odottivat äiti ja pojat Heikki ja Pentti. Venettä ei etsinnöistä huolimatta löydetty ja se oli mysteerisesti kadoksissa 85 vuotta."

Dokumentti on katsottavissa YouTubessa Heikki Jaatisen kulttuurisäätiön kanavalla, kesto n. 45 min.

HEINOLAN SANOMAT 05.07.1938 NO 72

VAASA 11.09.1937 NO 244

.             

ÄKILLINEN KUOLEMA - Erik Juho Matinpoika Löfgren

Erik Juho Matinpoika Löfgren

Surffailin (jälleen) sanomalehtiarkistossa ja vastaan tuli pieni uutinen seppä Eerikki Löfgreniä kohdanneesta onnettomuudesta. Erik on siis kolmannen isoisäni, Antti Löfgrenin veli eli setä kolmen sukupolven takaa.

Sanomalehti Lahti 9.6.1911 No 78

"Äkillinen kuolema kohtasi w. k. 5. p:nä seppä Eerikki Löfgreniä Imjärven kylässä. Hän oli rattaita raudottamassa Hawumäen talossa samassa kylässä. Lähinnä jäi suremaan puoliso ja lapset. 

Pohdintaa: Imjärvellä ei mielestäni ollut kahta Erik Löfgreniä, mutta uutisen mukaan kuolinpäivä on 5.5.1911 ja kuolleiden luettelon mukaan 6.5.1911. Katsoin kuitenkin "meidän Erikin" elämän kirkonkirjoista ja tein alla olevan yhteenvedon - oli sitten sama kuin lehtijutussa tai ei. 

Erik Juho (Erik Johan) syntyi siis seppä Matti Löfgrenin ja vaimonsa Eva Kaisa Juhontyttären kuopukseksi 6.5.1855 Heinolan maalaiskunnan Onalistossa. 

Erik mainitaan kirkonkirjojen eri luetteloissa itsellisenä, seppänä, muonarenkinä ja torpparina. Hän avioitui Maria Joosepintyttären kanssa 30.10.1885. 

Marian vanhemmat ovat talollinen Jooseppi Aataminpoika Tupala (Kolu) ja Eeva Juhontytär Hahl, Onaliston Tupalasta. 

Yhteisen taipaleensa Erik ja Maria aloittivat Onaliston No1 Hietasesta, jossa Erik toimi Ohramaan torpan muonarenkinä 1887 saakka. Seuraavat pari vuotta perhe eli Onaliston Tupalassa, jossa Erikin mainitaan olleen itsellinen, seppä. 1889 perheen löytää rippikirjoista Onaliston itsellisten sivulta ja 1891-1892 Ylöstalosta. Tämän jälkeen perhe on Marjoniemen kartanolla hieman pidemmän aikaa (1893-1905), jonka jälkeen vuodet 1906-1909 Hujansalon Wierulan torpan torppareina. 1909 lähtien ovat Imjärven Pekonniemellä, Ojalan torpan torppareina.

Erikillä ja Marialla oli melkoinen katras jälkikasvua – kaikkiaan 9 lasta. Mikä merkille pantavaa, yhdenkään en huomannut menehtyneen lapsena vaan kaikki olisivat saavuttaneet aikuisiän. 

Lapset:

 Hilma Maria Erikintytär Löfgren, s. 28.6.1886 Heinola mlk, Onalisto, Hietanen

 Eevert Einar Erikinpoika Löfgren, s. 25.4.1888 Heinola mlk, Onalisto, Tupala

 Elviira Erikintytär Löfgren, s. 25.6.1890 Heinola mlk, Onalisto, Ylöstalo

 Ida Erikintytär Löfgren, s. 10.12.1892 Heinola mlk, Marjoniemi, kartano

 Aurora Erikintytär Löfgren, s. 28.8.1895 Heinola mlk, Marjoniemi, kartano

 Eedla Erikintytär Löfgren, s. 26.6.1898 Heinola mlk, Marjoniemi, kartano

 Karolina Erikintytär Löfgren, s. 25.9.1900 Heinola mlk, Marjoniemi, kartano

Anton Erikinpoika Löfgren, s. 11.5.1903 Heinola mlk, Marjoniemi, kartano

Väinö Erikinpoika Löfgren, s. 25.9.1900 Heinola mlk, Imjärvi, Ojala torppa

Erik kuoli halvaukseen, joka ilmeisesti johtui tapaturmasta, syntymäpäivänään 6.5.1911. Hautajaisia vietettiin 14.5.1911.

Leskeksi jäätyään, Maria pesueineen näyttäisi jatkaneen Ojalan torpassa torpparina vuoteen 1914, jolloin he siirtyvät jälleen Marjoniemen kartanolle. Tiedoista käy ilmi, että Maria ja pojat, Eevert, Anton ja Väinö muuttavat Lahteen 1915.

Rippikirjamerkintöjen mukaan Karoliina olisi muuttanut 1915 Kirkkonummelle, Elviira 1912 Kotkaan, Aurora 1911 Lahteen ja Edla 1912 Mäntsälään.

TIETOJA JOUSAN PITÄJÄSTÄ 1929

Länsi-Savo-lehdessä 28.9.1929 on esitelty kattavasti Jousan kylää! Tietoa asuttamisesta ja seurakunnan vaiheista - kansakoulun, meijerin ja eri järjestöjen sen aikaisesta toiminnasta. Löytyy opettajia, liikemiehiä, tiloja isäntineen - linkin takana tuhti 8-sivuinen lukupaketti. 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1022099?page=1

Sivu 1:

Joutsa ja sen asuttaminen

Piirteitä Joutsan seurakunnan vaiheista 

Sivu 2:

Jousa - kotiseudulle runo / Olavi Ari

Jousan kirkonkylän koulu 60-vuotias

Ensimmäisiä kansakoulunopettajia Joutsassa

Sivu 3:

Silmäys kansakoululaitoksen kehitykseen Jousan kunnassa 

Marttojen toiminta Joutsassa, kirjoittanut "Martta" 

Entisen oppilaan hajamuistelmia Jousan kansakoulun alkuajoilta, kirjoittanut Santtu

Sivu 4:

Tarvitseeko kunnalliselämän muodostua puolue pyyhkeiden temmellyskentäksi?, kirjoittanut Jousalainen

Kansakoulu taloja Jousassa

Sananen Jousan naisille Lottatyöstä, kirjoittanut "Lotta"

Sivu 5:

Jousa maanviljelyspitäjänä - sis. tiloja ja isäntiä

Vanhemman polven jousalaisia liikemiehiä

Sivu 6:

Joutsan maatalousseuran toiminta

Joutsan maatalouskerho

Suonteenjärvi

Sivu 7:

Jousan Säästöpankki

Jousan Osuusmeijeri

Jousan Osuuskauppa

Angesselän raittiusyhdistys

Joutsan tarkastusyhdistys

Jousan, Luhangan ja Leivonmäen paloapuyhdistys

Sivu 8:

Joutsan suojeluskunta

Maamiesten parista - Minä ja muut joukot, kirjoittanut Vilhu

Puutarhakasvien jalostus, kirjoittanut O. Meurman

Joutsan musikaalisista riennoista, kirjoittanut L. M:la

"Nuorna vitsa väännettävä", kirjoittanut A. S.n