Yksi henkilö lisää Joutsasta maailmalle ponnahtaneiden joukkoon!
Salamon Levämäki oli Kotimaisen Työn Liiton sihteeri ja sen omistaman kustannusyhtiön toimitusjohtaja sekä Suomen liikeapulaisten liiton puheenjohtaja.
Itse en ollut koskaan kuullut tällaisesta Levämäestä yhtään mitään enkä itselläni olevista Joutsaa ja sen henkilöitä käsittelevistä kirjoistakaan löytänyt hänestä sen kummempia - toki kaikkia mahdollisia en kyllä omistakaan.
Oli kuitenkin kiva tutustua ja nyt jaan tämän uuden tuttavuuden myös teille muille.
SALAMON LEVÄMÄKI
s. 13.12.1881 Joutsa , k. 10.10.1927 Helsinki
Salamon putkahti maailmaan siis Joutsassa Lucianpäivänä, 13.12.1881, Kalle Levämäen ja Amanda Svahlan 11-lapsisen perheen keskimmäisenä lapsena. Kolme siskoa, kaksi nuorempaa ja yksi vanhempi, kuolivat jo pieninä.
Salamon ei syntynyt kultalusikka suussa, vaan varsin tavanomaisista, ellei jopa vaatimattomista, oloista hän ponnisti itsensä valtakunnallisestikin monien tietoisuuteen.
MAAILMALLE
Maailmalle Salamon lähti suurin piirtein ripille päästyään, kansakoulun todistus taskussaan. Oli Salamon kerran laskenut suksilla avantoonkin, mutta onnekseen oli kavereita paikalla, jotka olivat hänet pelastaneet. Sitä ei kerrota jättikö muita jälkiä mieheen kuin ”katalan sairauden” vilustumisen seurauksena.
Ensimmäinen etappi itsenäisyyden polulla oli Mikkeli, jossa Salamon toimi liikeapulaisena 1897-1900. Alkuvuodet ilmeisesti Otavassa, mutta siirtynyt sitten kaupunkiin. Herraskaiset kollegat, toiset kauppa-apulaiset ylenkatsoivat maalaista työtoveriaan, mutta Salamon jätti moiset omaan arvoonsa ja hänen tovereikseen päätyikin lopulta talonpoikaisia lyseolaisia, jotka eivät takertuneet ”vaateparren kuosiin tai käytöstapojen hiomattomuuteen”.
Hän oli tarmokas ja täsmällinen työntekijä ja tätä kautta nautti työnantajansa luottamusta ja palvelikin pian ”kaupungin hienoimmassa kauppaliikkeessä huomatulla paikalla”.
KAUPPA-APULAISESTA KAUPPAMATKUSTAJAKSI JA ISÄKSI
Salamon ei tyytynyt kauppa-apulaisen toimeen, vaan suoritti kauppakoulukurssin vuonna 1901. Tämän jälkeen hän hankki tietonsa pääasiassa itse itsenäisesti opiskellen ja käyttikin kerrotun mukaan vapaa-aikaansa merkittävissä määrin itsensä kehittämiseen. Salamonia pidettiin keskimääräistä lahjakkaampana ja hänen pyrkimystensä on mainittu olleen toisinaan hieman ”omaperäisiä”.
Salamonilla oli intohimo myös kirjoittamiseen. En tiedä, oliko hänen uransa ensimmäiset, mutta ainakin Mikkelin Sanomiin se oli - nimittäin 1902 hän sai julkaistavaksi kirjoittamiaan uutisia lehteen.
Vuodet 1904-1912 hän toimi kauppamatkustajana Viipurissa. Tuona aikana hän tuli hyvin tunnetuksi Karjalassa ja teki useita opintomatkoja ulkomaille – Ruotsiin, Saksaan ja Venäjälle - tutkien etupäässä kauppa- ja vientioloja.
Salamon avioitui Anna Alina Kuitusen kanssa 1903 Mikkelissä. Heille syntyi yksi poika, joka näki päivän valon 18.10.1906 ja sai nimekseen Lauri Elias.
1908 lehdissä kirjoiteltiin tulipalosta Mikkelissä, jossa ehti syttyä tuleen myös talo, jossa mm. kauppamatkustaja Levämäki asui. Onnekseen heillä oli vakuutukset kunnossa ja henkilövahingoilta vältyttiin.
Sivustaseuraajat ovat kertoneet ja kommentoineet, että Salamonin olemuskin oli osaksi, synnyinseutunsa sijainnin mukaisesti, sekä hämäläinen että savolainen;
”Hämäläisten tavoin hän on koko ikänsä puskenut hartiat köyryssä työtä ja kieli on ollut pienestä pojasta saakka norja, niin kuin savolaisella konsanaan”.
Ja on mainittu, että hänen kynänsä
”juoksee sujuvammin loogillisia ja tyylillisiä raiteita pitkin kuin mitä nuoruudessaan korkeammasta koulutuksesta osattomaksi jääneiltä liikeapulaisilta ja liikemiehiltä yleensä saattaisi odottaa”.
Lisäksi hänen on sanottu olleen ”taitava sanan säilän käyttäjä” ja suhteellisen vähäiseen koulutustasoon nähden hänellä on kerrottu olleen
”harvinaisen loogillinen ajatuksenjuoksu, sujuva puhelahja sekä näistä ominaisuuksista johtuen luontaisen kielivaiston kannattama muoto- ja tyyliasultaan miltei moitteeton kirjoitustaito”.
HELSINKIIN
Lieneekö sattumalla ollut, ainakin osittain, oma osansa seuranneissa tapahtumissa. Tammikuussa 1913 Viipurissa, tapasivat Salamon ja Lauri Kuoppamäki toisensa eräässä kotimaisuuden herätyskokouksessa. Lauri edusti Kotimaisen Työn-liittoa.
Silloinen liiton johtaja, E. Lammin-Koskinen ei ehtinyt omistautumaan liiton asioille riittävästi ja oli päätetty palkata apulaisjohtaja. Tällöin Kuoppamäki kertoi johtokunnalle Salamonista, "tästä omatekoisesta ja vilkassieluisesta miehestä", joka kutsuttiinkin niillä puheilla liiton toimiin.
Salamon otti pestin vastaan ja näin perhe muutti Helsinkiin.
Aluksi Salamon toimi Kotimaisen Työn Liiton toimistonhoitajana ja seuraavana vuonna liiton sihteerinä ja Kotimaisen Työn Kustannus Oy:n toimitusjohtajana. Sen lisäksi, että Salamon kirjoitti ja toimitti, hän oli lahjakas myös puhujana. Asiantuntevasti hän saikin alustaa ja selittää monia ajan ilmiöitä ja asioita laajalle kuulijakunnalle - etupäässä taloudellisista kysymyksistä, mutta myös monista muistakin ajankohtaisista asioista - aiheuttaen niin hyväksyntää kuin paheksuntaakin.
Salamonilla oli varsinaisen leipätyön lisäksi monia luottamustoimia. Itse tulkitsin, että Salamonin yksi hieno piirre oli se, että hän ei unohtanut mistä oli tullut ja osasi samaistua sekä käyttää yhteiseksi hyväksi omakohtaisia kokemuksiaan mm. liikeapulaisten asioita hoitaessaan. Liikeapulaisten liiton toiminnan lisäksi hänen sydäntä lähellä oli myös Suomen Nuorison Liiton toiminta.
AKTIVITEETTEJA
Mm.
Liikeapulaisten Liiton yleisten kokousten puheenjohtaja vuodesta 1906 ja Liiton hallituksen puheenjohtaja 1909-1910 ja vuodesta 1916
Nuorsuomalaisen puolueen keskushallituksen jäsen 1906-10
Valtion liikeapulaiskomitean jäsen 1908-1913
Kustannus Oy Kotimainen Työ toimitusjohtaja 1914 alk
Kotimaisen työn liiton sihteeri 1914
Suomen Nuorisoliiton johtokunnan jäsen ja rahastonhoitaja vuodesta 1914
Valtion nahkakomitean sihteeri 1916-17
Kauppa- ja teollisuuskomission sihteeri 1918-19, kirjallisen toimiston päällikkö
Eilinkeino- ja keinottelukomitean johtokunnan jäsen 1919
Suomen Messujen johtokunnan jäsen 1919-1920
Suur-Savon toimituksen jäsen 1906-1909, vuodesta 1914 Kotimaisen työn vastaava toimittaja. Lisäksi mm. Kauppalehden ja Helsingin Sanomien vakinainen avustaja. Julkaisuja mm. Suomalaisen teollisuuden hakemisto v. 1914 sekä ulkolaisia varten toimitetut englannin- ja saksankieliset teollisuuskalenterit.
MUISTELOT
Vuonna 1927 Salamon oli sairastellut. 18.-25.9. vietettiin kolmatta "Kotimaista viikkoa", jonka järjestelyihin Salamon otti osaa, tulkintani mukaan toipilaana / vasta toipuneena.
Lokakuussa Salamon sairastui viimeisen kerran keuhkotautiin, jonka seurauksena hän uupui pois lokakuun 10. pvä. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo ja poika.
Suomen Liikeapulaisten Liiton toimesta perustettiin johtaja Salamon Levämäen muistorahasto, jonka tarkoituksena oli johtaja Levämäen muiston säilyttäminen ja avustaa Suomen Liikeapulaisten liiton jäseniä, joilla on hoidon tarve, muttei riittävästi varoja, saamaan parantolahoitoa keuhkotautiin.
Vainaja siunattiin viimeiseen lepoon sunnuntaina 16.10.1927 Helsingissä Krematorion kappelissa. Siunauksen toimitti tri Paavo Virkkunen. Omaisten ja ystävien lisäksi Salamonia oli muistelemassa ja saattamassa viimeiselle matkalleen lukuisia eri järjestöjen, yhteisöiden, yhdistysten ja yritysten edustajia.
”Toiminnan ja työn mies ja lämminsydäminen suomalaisten asioitten ajaja”
Aamulehti 11.10.1927 no 274
”Johtaja Levämäki-vainajaan soveltuu erittäin hyvin totuus, että jokainen on oman onnensa seppä. Lähdettyään maailmalle ilman muita edistymisen edellytyksiä kuin oma tahtonsa, työkykynsä ja älynsä, ponnisti hän aste asteelta eteenpäin ja loi itselleen elämän uran, jonka varrella ehti tehdä huomattavan työn maamme tuotannollisen elämän hyväksi.”
HS 11.10.1927 no 275
Anna kuoli muutaman kuukauden kuluttua puolisostaan. Salamon, vaimonsa Anna ja heidän poikansa Lauri ja tämän vaimo ovat kaikki haudattu Hietaniemen hautausmaalle samaan perhehautaan.
Pyrkijän teksteissä v. 1927 on kirjoitettu, että Salamon olisi käyttänyt äitinsä sukunimeä Svala ja sittemmin vaihtanut sen Levämäeksi.
Lapset:
Lauri Elias
s.18.10.1906 Mikkeli, k.15.9.1973 Helsinki
Pso 1946
Maria Holm, os. Koljonen
Ottolapset: Reijo -31 ja Liisa -37
CV vuoteen 1954
Toimitusjohtaja
Ylioppilas -24, filosofian kanditaatti ja maisteri -27.
Suomen Matkailijayhdistyksen toimitussihteeri 30-34, toim. pääll. 34-37, Suomen edistysp. puoluesiht. 38- 41, Valtion tiedoituslaitoksen valtionlainatoim. toimistopääll. 41-42, Posti-Säästöp. huoltotoim. esimies 42-43, pankin vt. joht. 43-44, Hgin Suom. Säästöp. joht. 44-47, S. Säästöpankkil. toimitusj. 47-, hall. puheenj. 46-47, Kansamme Talouden päätoimitt. 51-. Rahalait. neuvotteluk. j. ja siht. 48-, Pohjoism. Säästöp. järjestöjen valtuusk. j. 47-, Veronmaksajain keskusl. hall. j. 48-, Vapaamielisten 1. hall. j. 51-.
Julkaisut: Suomen matkai lijayhdistys 1887-1937 -37, Suomen matkailuopas (Iivari Leiviskän kanssa) -38 (engl., ruots. ja saks.). Lähde: Kuka kukin on 1954
Vanhemmat
Kalle Otonpoika 27.7.1846-19.2.1923 ja Amanda Juhontytär Svahla 4.9.1847-4.9.1917.
Perhe viljeli maata Joutsan Tammilahdessa. Kalle kuoli reilun 77-vuoden iässä. Hänen on kerrottu olleen sitkeä vanhanajan mies, joka perkasi sinnikkäästi korpea viljavainioksi. Nuoruudessaan Kalle kuului osittain kansansivistyksen vastustajiin, mutta myöhemmällä iällä kuitenkin muutti mielipidettään niin, että nuorimmat lapset saivat maaseudulla saatavissa olevan alkeisopetuksen. Otti aikanaan osaa Joutsan kunnalliselämään ja maanviljelijöiden yhteisten asioiden hoitamiseen.
Kuvassa Kalle Levämäki, talon vanhus Joutsasta, Suomen Kuvalehti no 12-13/28.3.1923.
Sisarukset
August
s.11.10.1868 Joutsa
Maanviljelijä. Suoritti 3-vuotisen asevelvollisuuden vanhassa Suomen sotaväessä Mikkelin tark'ampujapataljoonassa 1890-93. Armeijan jälkeen 1894 osti Mikkolan talon, jonka viljelyksiä laajensi raivaten ja uusia maapalstoja ostaen – otti käyttöön Mikkola sukunimen. Oli Joutsan kunnanvaltuuston ja monien kunnallisten lautakuntien jäsenenä. Kuului kirkkovaltuustoon ja seurakunnan virkatalo- ja rakennuslautakuntaan. Oli myös Osuuskaupan ja Osuusmeijerin perustajia ja jäsenenä näiden hallintoelimissä, samoin maatalousseuran johtokunnan jäsen.
August tunnettiin erityisesti hevosurheilun edistäjänä ja oli perustamassa Joutsan Hevosystäväin seuraa. Otti osaa myös kilpa-ajoihin.
Augustin on kerrottu olleen loistava kaskujen kertoja ja hänet on mainittu tiedetyksi ilmojen ennustajaksi. Veljensä Salamonin tavoin August on ollut myös hyvin sanavalmis, mikä osaltaan vaikuttanut siihen, että on ajautunut toimimaan useissa yhdistyksissä ja johtokunnissa.
Kaarle Oskar
s.23.1.1870 Joutsa
Heta (Hedda) Maria
s. 23.2.1872
Kuulutettu 12.3.1909 August Vilpunpojalle
Alma
s. 23.9.1877, k. 17.2.1881
Rosa
s. 29.6.1880, k. 7.3.1881
Ida Maria
s. 17.8.1883, k. 29.8.1883
Anna
s. 20.11.1884 Joutsa
27.9.1902 kuulutettu Kaarle Erkinpka Vanhatalon kanssa, vihitty 21.11.1902, mk no7 Hartolaan 1903
Jalmari
s. 5.1. 1887
Muuttanut Helsinkiin 1906, kuollut siellä 9.2.1907.
Suur-Savo 11.2.1907 no 17, s 2
”Wiime lauantaina kuoli Helsingissä Marian sairaalassa kuwanweistäjän oppilas Jalmari Lewämäki Joutsasta 20 wuoden ikäisenä. Wainaja, jolla oli luontaisia taipumuksia piirustajan ja kuwanweistäjän tehtäwiin muutti wiime kewäänä Helsinkiin Ateneumissa opinnoitansa harjoitellakseen, mutta kesken kaiken katkaisi kuoleman kylmä käsi toiworikkaan nuorukaisen elämän. Loma-aikoinansa otti wainaja innolla osaa nuoriso- ja raittiusseurojen toimintaan. Wainajaa jäiwät lähinnä suremaan ijäkkäät wanhemmat, kolme sisarta ja neljä weljeä.”
Amanda
s. 28.8.1891
Jeremias
s. 8.3.1894, kuollut Varkaudessa?
Kuvakavalkadi
Yhteenveto koostettu useista eri lehtiartikkeleista ja pikku-uutisista - Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Joutsan kirja. Kirkonkirjat: Joutsa, Mikkeli, Wikipedia, Kuka kukin on 1954, Billion Graves
~2-01.jpeg)
